perjantai 12. heinäkuuta 2013

Keskikesän viettoa

Kesä on parhaimmillaan, on tulossa taas tapahtumien viikonloppu vähän jokapuolella maata. Meillä täällä on rokkiviikonloppu, Ilosaarirock-hulinat. Pitäähän siellä käydä pällistelemässä sitä hulinaa, vaikka ei sisälle mennäkään.

Mutta mitäs tällä viikolla muuta kuuluu. 
 Tämän kevään äitienpäiväksi hankittu ruusu on alkanut kukkia uudelleen.
Tykkään Niin paljon näistä pikkuruusuista :)

Silkkiunikot aloittava hentoa kukintaansa.

Ensimmäiset liljat myös aloittavat kukintaansa. Nyt parissa muussakin liljassa on isot nuput, joten odotettavissa on näitä lisää. Viime kesänä tämä taisi olla ainoa lilja mulla, joka kukki.

 Tästä pitäisi tulla jättikurpitsa. Viime vuonna tuli vain yksi pienen pallon kokoinen kurpitsa. Tänä vuonna on tämäkin kasvanut paljon paremmin (toistaiseksi ainakin)


Taas leivoin karjalanpiirakoita eilen ja tänään lisää. 

Mullahan on olleet nivelet nyt kevään aikana tavallista kipeämpiä. Olen monta yötä valvoskellut jalkakipujen ja pakotusten takia. Otin monena iltana särkylääkettäkin kun en saanut unta kun jalkoja pakotti. Olenhan nyt kävellyt tavallista enemmän puutarhahommieni vuoksi. Sitten taas tuli mieleen, että olen syönyt taas leipää ja muita viljatuotteita...eli valitettavasti sortunut pois vähähiilarisesta ;) ruokavaliosta. 
Viime lauantaina päätin, että nyt riittää pakotukset ja leivän puputtaminen.
Olen ollut nyt viikon viljattomalla ruoalla. Ja hienointa on että pakotukset jaloissa ja käsissä helpottivat heti ja olen saanut nukuttua entistä paremmin öitä.
Nyt taas tuli syötyä noita piirakoita, mutta jatkan taas gluteenitonta elämää tänään. Sen verran on helpompi olla ilman viljatuotteita, painokin on vähän pudonnut ja paremmat yöunet ovat tosi hyvä asia.

Tuö mössö tuossa piirakan päällä on silli, kananmuna, sipuli, smetana salaattia. 
Kokeilin sitä saatuani idean täältä.   :)  kiitos Rantakasvi

Huolia ja harmin ja ison työn ovat aiheuttaneet nämä örkit.

Tässä yksi ponteva örkki kiipeää jogurttipurkin seinää, vaikka olen pyöritellyt sitä tuhkassa.
Pienenpieniä ja isompia kotiloita mönkii jo vähän jokapuolella. 
Olen kitkenyt, niittänyt ojanvarren mullikolle, levitellyt tuhkaa, kerännyt niitä pois. Eihän niitä millään Hävitä 
kaikkia,  toivotonta. Välillä tuntuu, että pitää lopettaa koko puutarhanhoito harrastus kokonaan tai muuttaa kerrostaloon. 

Kuitenkin hauskaa viikonloppua kaikille!

17 kommenttia:

  1. Kotilot ovat kyllä sellainen riesa, että niistä ei näköjään eroon pääse. Meillä tutkitaan pihaa joka päivä ja aina niitä löytyy. Naapuri on kerännyt parissa viikossa ison maalipurkin täyteen ja aikoo viedä ne kaatopaikalle hävitettäväksi.

    Olen kokeillut olla ilman vehnäjauhoja ja sokeria pari kuukautta, tosin nyt lipsui tällä viikolla, niin kyllä heti olo on kevyempi eikä väsytä lainkaan niin paljon.

    Tuohan onkin hyvä idea sille sillimössölle! Meillä ei kukaan leivo karjalanpiirakoita, mutta jos joskus saisi niitä 'oikeita' eikä kaupan.

    Hyvää viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Syötiin just tuota muna-silliä perunoiden kanssa, Oli hyvää! Taitaa tulla tuosta yksi lemppari-ruoka.
      Miettii vaan noita kotiloita kerätessä, että mitä minä olen tehnyt väärin, kun niitä on tullut. Olen ainakin ollut tänä kesänä niin iloinen entistä kauniimmasta pihastani (itku pitkästä ilosta...) ;D
      En oo vielä edes kysynyt naapureilta, onko niillä näkynyt kotiloita. Naapurissa on hirmuinen pusikko....

      Poista
    2. Vähän tuntuu siltä, että noita kotiloita on tänä kesänä sellaisillakin pihoilla, joilla ei aiemmin ole ollut. Meilläkään ei ole ollut kuin se yksi viime syksynä. Ja aivan varmasti siellä teidän naapurin pusikossa on niillä loistaat oltavat ja lisääntyvät. Me tehdään parin naapurin kanssa yhteistyötä ja huomenna on taas kotilo-talkoot. Niitetään kuusiaitojen vierustat ja poltetaan risujen kanssa kaikki niitetyt kasvit, siinä kuolee kotilotkin.
      Inhottavia ne on, en minäkään niitä tänne olisi halunnut, toivotaan, että tämä on poikkeus-kesä.

      Poista
    3. Se onkin yksi ongelma, että mihin ne kaikki heinät laitan. Entäs syksyllä puiden lehdet, niitä on tosi paljon. Ainakin jossain puutarhalehdessä oli juttu, että ensin oli yksi ja sitten muutama, mut seuraavana kesänä jo jokapaikka täynnä noita nilviäisiä.
      Sama oja se virtaa naapurin puolellakin tässä, jos ojan kautta nuo tulevat, niin varmasti on naapurissakin niitä. Naapuria vain ei näy pihallaan oikein koskaan, ettei voi kysyäkään ;)

      Poista
  2. Ajatella,että noin söpö otus on sellainen maanvaiva,että ei pahemmasta väliä :/

    Tuo munapäällyste vaikuttaakin hyvältä;pitänee kokeilla sellaista pelkän munavoin korvikkeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan silmässä ;) Minusta näyttävät aika iljettäviltä. Onneksi eivät pure, eivätkä pistä niitä kerätessä.

      Juu kannattaa kokeilla, ainakin jos sillistä pitää, tai kait vois kokeilla jotain muutakin kalaa.

      Poista
  3. Kauniit kukat. Ferramol on tehokas apu kotiloita vastaan. Puutarhamme on säästynyt hyvin kotiloilta, mutta olen huomannut, että uusien ostotaimien mullan mukana saa melko takuuvarmasti kotiloita pihaansa. Laitan aina uuden kasvin pihaan istuttaessani sen juurelle valmiiksi Ferramol rakeita ja säästyn TOIVOTTAVASTI vitsaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin mietin, että toinko itse viime kesänä jonkun kasvin juurella niitä tänne. Tai katteeksi tuomieni olkien mukana (todennäköistä sekin). Vähänhän ne ovat vielä aiheuttaneet mitään vahinkoja, mutta pelottaa jos/kun ne kasvavat isoiksi ja syövät enemmän.

      Poista
  4. Olen aivan kyllästynyt keräämään kotiloita ja luultavasti kohta ostan minäkin Ferramolia. Aurinkoiset ja lämpimät ilmat ovat tosin laittaneet kotilot mönkimään näkyviltä. Mutta heti kun sataa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pari päivää kun on poutaa, niitä löytyy vähemmän, mut on niitä kuitenkin vähän kosteammissa paikoissa. Aina on joku pusikko/heinikko on jossain nurkassa, ;(

      Poista
  5. Hienoa kun olet löytänyt avun nivelien kolotukseen, mie jätin aikoinani punasen lihan pois ja kivut kaikkosi.
    Upean väriset liljat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, muistan iteki tuon ohjeen. Olin minäkin kasvissyöjänä joskus. Aika vähän kyllä nykyisin tulee syötyä "punaista lihaa". Kiva kun helpotti tuo ohje sulla.

      Poista
  6. Siinä on kyllä vissi perä, että viljaton (erityisesti vehnätön) ruokavalio auttaa tosi moneen vaivaan. En ollut itse osannut mieltää vehnää (jota en edes syö muuten kuin todella todella satunnaistesti), heinänuhan aiheuttajaksi. Ostin vaan antihistamiinia toisensa perään, kunnes luottoluontaistuotekauppias käski kokeilemaan vehnän karsimista ihan kokonaan. Ja auttoihan se. Olen tosi kiitollinen, että on noin viisaita ihmisiä olemassa :)
    Mutta noi sun karjalanpiirakat voisin huitaista huiviin samantien. Nam :

    Ja Ferramol on täälläkin otettu käyttöön. Kotilot levisivät tähän kaupunginosaan viime syksynä ja nyt niitä on todellakin riesaksi asti. Kuivuus tosin on pitänyt ne loitolla viime aikoina. Tai ainakin piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kun sait avun heinänuhaan, lääkkeiden käyttökin jatkuvasti on niin keljua.
      Missä lienevät ennen luurannu nuo lehtokotilot, kun nyt ovat rynnänneet puutarhoihin ;(

      Poista
  7. Ompa toi örkki ongelma paha. Mitä tapahtuisi jos ei tekisi mitään? kaikki syötäs vai? Kauhistus..
    Minä taistelen täällä metsässä peurojen, hirvien ja rusakkojen kera..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuntuu aina olevan joku riesa. Ihan nyt naurattaa kun toukista ennen oli vaiva.
      Niin, en kyllä tiedä mihin joutuisi jos antaisi ne kotilot vaan kasvaa ja lisääntyä. Tuhoaisivatko ne lopulta itsensä? Sitäkään en tiedä panikoinko ihan turhaan, jospa niitä onkin aina ollut, en ole vaan huomannut. Onhan niitä reikiä kasveissa ollut, mutta en ole huomannut tuollasia kotiloita ennen.

      Poista
  8. Tosi kaunis ruusu tuo äitienpäiväruususi :)

    VastaaPoista