maanantai 11. huhtikuuta 2016

Luopumista...

Luopumisia on ollut tämän vuoden aikana jo monenlaisia. 

 
Miehen sairastumisen takia joudutaan luopumaan talosta, pihasta ja suurimmasta osaa tavaroita. Näin käy monille sairastumisen vuoksi, emme ole yksin tässä tilanteessa. Tai jokainen on yksin kuitenkin omassa tilanteessaan.
 Minulle on tulossa luopuminen kumppanista. Ikinä emme mene mihinkään yhdessä, emme aja enää autolla minnekään yhdessä, emme enää pysty asumaan yhdessä, vaikka niin oli tarkoitus kun muutimme kaupunkiin. Emme koskaan enää käy kaupassa, kahvilla emmekä syömässä tai kävelyllä yhdessä.

Olisin mielelläni vielä hoitanut miestä kotonakin, mutta vointi on niin huono ettei se enää onnistu. Tämä sairaus on niin nopeasti etenevä, eikä ole mitään parantavaa hoitoa.
 
Syöttäisin ja juottaisin häntä niin pitkään kuin suinkin, mutta väsymys voittaa usein ruokailuhetkenkin. Istumisesta pyörätuolissakin ollaan jo luovuttu, hyvä kun saisi olla vuoteessakin kivuttomana. Käyn joka päivä hänen luonaan, niin kauan kuin on elinpäiviä. Voin vielä pitää häntä kädestä, virkeämpinä hetkinä lukea jotakin.

En ole pystynyt juurikaan iloitsemaan keväästäkään. En pysty suunnittelemaan puutarhaan enää mitään, toisin kuin viime keväänä, jolloin olin vielä innosta pinkeenä pihaa laittelemassa. Talo pitää tyhjentää ja laittaa myyntikuntoon. Vielä kai kerran saatan haravoida nurmikon ja ehkä nähdä kukkien nousevan penkeistä.
 Kuvaan kukkia nyt muiden penkeistä, kun ei ole omia täällä


Tähän loppuun sanoja Sarasvuon Sisäinen tuli- kirjasta:
-Usko ja luota, että voimat sittenkin riittävät ja että parempi aika on edessä
-Kiitä kaikesta hyvästä, mitä elämässäsi on


-Etsi kauneutta kaikesta ja kaiken aikaa


-Kun keskitymme hyvään, saamme ajatuksemme väistämättä pois siitä, mitä emme halua ja se mihin keskitymme alkaa kasvaa.


Mitä emme voi estää, täytyy hyväksyä


32 kommenttia:

  1. Voi että miten surulliseksi tulin tästä :(. Sinun ja miehesi puolesta. En osaa edes sanoa (kirjoittaa) mitään lohdullista. Virtuaalihalaan vaan hiljaa <3. T. Annukka

    VastaaPoista
  2. Voi että miten surulliseksi tulin tästä :(. Sinun ja miehesi puolesta. En osaa edes sanoa (kirjoittaa) mitään lohdullista. Virtuaalihalaan vaan hiljaa <3. T. Annukka

    VastaaPoista
  3. Voi Emilie...en tiedä mitä sanoisin. Voimia teille molemmille ja Taivaan Isän läsnäoloa ja lohdutusta toivon <3

    VastaaPoista
  4. Ei minulla ole ainuttakaan lohduttavaa sanaa. Milloinkaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Ehkä hyvä niin, sillä muuten emme varmasti osaisi elää sitäkään, mihin nyt kykenemme. Halauksen lähetän sinulle, jos se edes vähän auttaisi.

    VastaaPoista
  5. Voi Emilie, tuo oli niin pysäyttävä uutinen, että ei löydy sanoja edes. Halauksia ja voimia teille molemmille.

    VastaaPoista
  6. Pysäyttää ajattelemaan ei lohdun sanoja löydy. Iso voima halaus sinulle Emilie.♥

    VastaaPoista
  7. Voi että olen pahoillani puolestasi. Voimia! Halein, Satu

    VastaaPoista
  8. Voisinpa tehdä jotain mikä auttaisi. Toivon että miehesi saa sen hoidon mikä on tarpeellista ja mahdollista. Haluaisin sanoa sen että huolehdi itsestäsi myöskin, ole ja asu siellä missä tuntuu hyvältä. Jos jokin asia ei ole hyvä muuta se itsesi vuoksi. Halaus.

    VastaaPoista
  9. Voi ei! Olen todella pahoillani! Toivon jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  10. Voi ei! Olen todella pahoillani! Toivon jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  11. Voimia sinulle Emilie kaikkiin tuleviin päiviin, jotka ovat alussa hirveän raskaita. Toivon, että löydät blogistani hitusen lohtua, että joku toinen on kokenut puolison menetyksen äkillisesti. Aamulla hän lähti ja illalla ei palannut kotiin. Hän oli terve ja täynnä tarmoa niin töissä kuin kotona, minua energisempi luonne. Sellaiselle ihmiselle olisi ollut kidutus jäädä eloon pahasti vammautuneena. Näin ajattelen nyt melkein kymmenen vuoden päästä. Olet ajatuksissani, halauksia lähetän.

    VastaaPoista
  12. Sinulla onkin raskaimmat luopumisen ajat nyt. Ei tarvitse vaatia itseltään yhtään enempää kuin, mitä kaikki tämä henkinen työ nyt vaatii. Kun kaikki muuttuu, vie sopeutuminenkin aikaa.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  13. Rakas ystävä, suren kanssasi.
    Toivon siulle voimaa sen lopullisen edessä ja rukoilen puolestanne.

    VastaaPoista
  14. Emilie, elät raskasta luopumisen aikaa. Elämä ei päästä helpolla sinua. Voimia ja jaksamista Sinulle toivotan, myös miehellesi kivuttomia päiviä.

    VastaaPoista
  15. Elätpä todella raskaita aikoja! Toivon sydämestäni voimia Sinulle sekä puolisollesi, vaikka luopuminen tekee niin kipeää! <3

    VastaaPoista
  16. Sydämeeni koskee lukea sanojasi♥ Voimia sinulle♥

    VastaaPoista
  17. Sydämellinen ♥ kiitos teille kaikille! Kyllä tää sanattomaksi vetää, vuosi sitten ei ikinä olisi voinut kuvitella missä tilanteessa nyt ollaan.
    Samassa tilanteessa on monia muitakin, keskusteluja käydään melkein päivittäin.
    On (jossain vaiheessa) hyväksyttävä asia, jota ei voi muuttaa.

    VastaaPoista
  18. Voimahalaus täältäkin teille kummallekin, niin sattuu...enkeleitä!

    VastaaPoista
  19. Kyyneleet tulivat, kun luin tätä herkkää postaustasi. Sinulla on nyt todella raskaat ajat. Toivottavasti jaksat; me kaikki suremme kanssasi.

    VastaaPoista
  20. Jaksamisia sulle Emilie!
    Isälleni tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus et tuloksia saadaan ehkä odotella kauankin. Sais tietää mikä hänet vei. Itse hän ei nyt siis saanut tietää mikä niin nopeasti vei muuten terveen 77v puuhakkaan isäni...
    Äitini on sit isäni sairastelun jälkeen eli alkuvuodestal lähtien ollut vanhainkodissa kokopäiväisesti. Hän sairastaa altzheimeria...ei tunnista enää ketään. Ilmekään ei värähtänyt kun kerroin isäni poismenosta. Joskus luuli et se on äiti joka ensin lähtee...
    Toivon sulle myös niitä positiivisia hetkiä, koeta nauttia pienistäkin iloista!

    VastaaPoista
  21. Niin surullista luettavaa. Toivon sinulle paljon voimia kestää raskas elämänvaiheesi.

    VastaaPoista
  22. Enkelit olkoon kanssanne. Sanoja ei löydy, voimia toivoin teille molemmille. Jaksamista arjessasi Emilie!

    VastaaPoista
  23. Jaksamista Sinulle Emilie! Olet löytänyt niin kauniita ja rauhallisia kuvia ja sanoja. Olet ajatuksissani...

    VastaaPoista
  24. Voimia sinulle Emilie!!!! Sinulla on ollut rankka alkuvuosi, eikä se taida helpommaksi ihan heti muuttuakaan, mutta muuttuu se joskus. Voimia ja halauksia!!!! Toivottavasti pystymme näillä kommenteilla edes hiukan keventämään taakkaasi!!!

    VastaaPoista
  25. Voimia. Ei oo sanoja, mutta muistan. Voimia. <3

    VastaaPoista
  26. Lämmin halaus sinulle. Miehellesi mahdollisimman kivutonta oloa <3

    VastaaPoista
  27. Olipa raskasta luettavaa, mutta kuinka raskasta mahtoi olla kirjoittaa tuota? En osaa kuvitellakaan. Luopumisen tuskasi on käsin kosketeltavaa. Tuli niin paha olo sun puolesta Emilie. Voimia kulkea yhteinen matkanne loppuun!

    VastaaPoista