lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tämäkin menee ohi, toivottavasti!

"Kesä" on mennyt tänne asti taistellessa väsymyksen, joskus tuntuu että uupumuksen kanssa. Yritän kuitenkin jaksaa tämän ½ vuotta loppuun. Vaikka toivottomalta välillä tuntuu. En voi ymmärtää mistä tämä johtuu, ei ole ennen ollut näin vaikeaa töissä käynti. Melkein 10 tuntia menee päivästä poissa kotoa, jossa olisi valtavasti tekemistä. Monesti herään yöllä ihan liian aikaiseen, ja sitten illalla ei jaksa mitään kuin tekee vaan mieli mennä nukkumaan.
Kesä on tuossa alussa lainausmerkeissä, kun tuntuu ettei kesää olekaan tänä vuonna. Ei yhtään päivää vapaata, mihinkään ei tarvitse miettiä lähtevänsä, kun aamulla on herätys klo 5 ja viikonloppuisin herää samaan aikaan, vaikka ei tarviiskaan. Enkä itsekään ymmärrä näitä synkeitä fiiliksiä. Ei ole ennen tuntunut tältä.
Sori  kun tässä valitan vaan  😫

Harakankello
Kotona ei tahdo jaksaa enää illalla mitään, viikonloput sitten "raadan" ruohonleikkuun ja muun sellaisen kanssa. Tänään vasta sidoin maassa roikottavat tomaatintaimet kiinni tukikeppeihin kasvimökissä. Ihan turhaa yrittää kasvatella mitään, kun ei yhtään jaksa hoitaa mitään.  Eikä mulla kasvakaan kasvimaalla kuin rikkaruohoja, nokkosia, ja muutama ruohosipulitupsu :) Ihan hirveä alennustila kasvimaalla.


Kukat, jotka ovat itsestään nousseet, ovat kukkimassa.
Kerran kitkin kukkapenkit ja heinäsilppua olen sitten levitellyt, mutta mitään muuta en ole tehnyt kukkien hyväksi. Harvoin jaksaa edes kävellä pihalla ja ihailla. Vaikka niin haluaisikin.

Tavaroita ollaan myyty ja hävitetty muutenkin koko kesän ajan. Mistä kummasta niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää! Jotain olen alkanut pakatakin laatikoihin, mitä haluan pitää itsellä. Toivottavasti sitten mieli ei muutu :) Tosi vähän olen ajatellut säilyttää, jotta mahdollisimman pienellä kyydillä pääsisi muuttamaan.  Eikä tunnu hyvältä ajatus jäädä tähän yksin asumaan, jokainen paikka muistuttaa poismenneestä miehestä, esimerkiksi yksin roikkuva pyyhe pesuhuoneen seinällä tuntuu ikävältä.
Pitää vaan yrittää ponnistaa kivikosta kuten tämä pikki orvokki.
Olette mielessä, vaikka en kerkiä täällä usein käymään.





16 kommenttia:

  1. Voimia sinulle Emilie! Mistä niitä sinulle lahjoittaisin... Itse mietin samaa, että jos syksyllä tulee lähtö töihin niin miten väsynyt sitä sitten onkaan, kun nytkin on usein väsynyt ja ihan "sumuiset aivot"... Voimia sinulle ja iloakin jostain sinulle toivotan!

    VastaaPoista
  2. En varmaan minä jaksaisi enää duunia. Onneksi ei enää tarvitse, kun saan työtapaturmaeläkettä, kun miehen kuoleman aiheutti työtapaturma. Kyllä siellä omassa kodissa kaikki rakennukset muistuttavat miehestä ja iso grillikeittiö on ollut yli kymmenen vuotta aivan käyttämättä. Hän ehti sen melkein valmiiksi sisustaa. Sinne meneminen jo tekee pahaa. Koetahan jaksaa ja onhan mahdollisuus hakea vaikka sairaslomaa. Just luin kuinka nuoret yrittävät saada sairaslomaa, kun kissa tai koira kuolee.

    VastaaPoista
  3. Voimahalaus sinulle Emilie. Toivottavasti puolen vuoden päästä on jo helpompaa.

    VastaaPoista
  4. Voi että! Kyllä nämä työelämän, ja yleensäkin elämän vaatimukset ovat kovia ja vievät voimat itsekultakin. Sinulla on vielä surua poismenneestä rakkaastasi. Muista, ettei ole pakko jaksaa ja voi hakea töistä sairauslomaa. Asioiden on tapana järjestyä kuitenkin!

    VastaaPoista
  5. Voi harmi kun työ näyttää vievän kaikki voimat. Kun tuo työ vie kaikki voimat niin voisikohan se olla syy sairaslomaan? Vaikka kaikki muistuttaakin miehestä niin yritähän kääntää se niin että olette yhdessä tehneet talosta sellaisen kuin se on ja miehesi kulkee edelleen arjessasi niin mukana kun näet niitä asioita ja ajattelet häntä . Ajatus voi olla lohduttava. Ajattelen itse niin että minua lohduttaisi olla siellä missä läheinen on ollut. Toivottavasti saat ajatuksistani kiinni.
    Saatko yhtään apua pihan suhteen kun on olemassa yrityksiä jotka hoitavat pihoja ja omakotitalkkareita, oletko miettinyt sellaista? Paljon voimia ja suru ottaa aikansa. Toivon että yksinäinen pyyhe kylpyhuoneessa merkitsee jossain vaiheessa itsenäistä naista eikä siitä puutu sitä toista pyyhettä vierestä ja aiheuta ikävää. Ja että ne rakennukset ja itse tehdyt jutut muistuttaisivat mukavista muistoista. Älähän luovuta vielä talon suhteen, anna ajan kulua.

    VastaaPoista
  6. On sinulla kaunista kukintaa vaikka et ole paljoa jaksanut puutarhassasi puuhailemaan. Muistan vaan, miten kaunis puutarhasi oli ja siellä oli niin paljon kaikkea. Toivotaan, että jaksat työelämässä ja jos tuntuu ylivoimaiselta, hae ihmeessä apua. - Ikävän minä tunnistan oikein hyvin, Krista on mielessä jatkuvasti.

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän niin hyvin, miltä susta tuntuu, vaikka itsellä ei samanlaista suurta surua olekaan. Sellaista väsymystä ja aikaansaamattomuutta kylläkin. Ja ihan samanlaiset fiilikset siitä, kuinka tämä ns. kesä on ollut sellainen, että koko ajan vaan odottaa, koska se alkaa, vaikka kalenterista ihan hyvin näkee, että eletään jo heinäkuuta.

    Tavaroiden, ja siinä samalla elämän, läpikäyminen on hyvästä, vaikkei sitten lopulta muuttaisikaan.

    Lähetän täältä sulle erityislämpimiä halauksia <3

    VastaaPoista
  8. Ihminen ei oo kone. Olet nähtävästi niin uupunut ja surullinen, että ei sitä silloin jaksa. Eikö se ole aivan luonnollista? Voisiko antaa ajan kulua?

    VastaaPoista
  9. Menööse, aijan kans. Yritä kuitenkin nauttia kaikesta kauniista mitä näet ympärilläs, tekemisen aika on sitte myähemmi.

    VastaaPoista
  10. Voimia sinulle Emilia.
    Tämän päivän töissä on moni uupunut.
    Toivon että helpottaa pian.

    VastaaPoista
  11. Kaunista kukintaa sinulla on. Voimia jaksamista.♥

    VastaaPoista
  12. Ole vain armollinen itsellesi, jos ei jaksa niin ei jaksa, sekin aika vielä tulee että voimia on arjessa. Kaikkea hyvää Sinulle ja voimia!

    VastaaPoista
  13. Vertaistukea täältä. Nuo fiilikset menee ajallaan ohi. Ei ole pakko jaksaa pihalla puuhata, minultakin jäi pari vuotta sitten yksi kesä ihan välistä. En muista siitä juuri mitään. Syynä oli läheisen menettäminen minullakin.

    Työt tahtoo täälläkin vetää kaikki mehut, niinpä olen yrittänyt kohtullistaa työtaakkaani. Neuvottele esimiehen kanssa oman työsi kuormittavuudesta. Ja lopulta se saikku voisi olla ihan hyvä vaihtoehto.

    VastaaPoista
  14. Samaa mieltä muiden kanssa: älä raada itseäsi loppuun! Ei ole tarkoitus työpäivän jälkeen olla niin naatti, ettei jaksa tehdä mitään tai nauttia edes puutarhan katselusta.
    Sinulla on rankka vaihe takana ja vielä edessäkin: uuteen tilanteeseen sopeutuminen. Anna itsellesi aikaa ja muista huolehtia itsestäsi. Kaiken muun ehtii ajallaan.

    VastaaPoista
  15. Otahan rauhallisesti, älä stressaa!!! Jos väsyttää, lepää. Puutarhanhoidon pitää olla mukavaa, rentouttavaa, ei pakkopullaa. Ummista silmäsi rikkaruohoilta, jos et jaksa kitkeä. Maailma ei kaadu nokkosiin. Tsemppiä!!!!

    VastaaPoista