lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kaukainen muisto

Jotenkin on sellanen olo, ettei oikein tiedä mitä tekis. Kevättä saa odotella, kun lunta on niin paljon. Mutta onneksi sentään nyt on senverran lämmintä, että katoilta alkaa olla jo sulaneet. Tänään ihana aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika viileä.
Mun piti lähteä kauppaan, mutta sitten intouduin siivoamaan. On ollut mielessä kirjoittaa tänne ihan muu juttu, eli alkaa kirjoitella vanhempien lapsuudesta, kun kuviakin löysin, vaan en tiedä, ehkä joskus.

Nyt laitan tänne kuitenkin  omasta harrastuksestani, jota on kestänyt 😍 jo yli 50 vuotta. Ei voi olla totta.
Kun olen kaivellut varastoista pois vanhoja tavaroita, tuli vastaan vanha päiväkirja.
Näitä samantapaisia kiinalaisia kirjoja mulla oli useampikin, seuraava on vihreän sävyinen johon olin kirjoitellut v.1973 alkaen railakasta nuoruutta viettäessä, sitä ei kannata julkaista.
 
 28.3.1967 olen aloittanut päiväkirjan 9 vuotiaana. Olisiko äiti lahjonut minua tällä kirjalla, koska olin sairaana, enpä muista. 
Silloin oli kirjoittamiseen pääasiassa lyijykyniä.  Hauskaa kun nytkin merkkaan kalenteriin lämpötilan ja sään kuten silloin. Sairaana taisin olla silloin aika usein. Kaikki lastentaudit on sairastettuna.

Aika jännä, kun olin huomioinut kirjapainolakon loppuneen. Varmaan sanomalehti ei tullut lakon aikana. Lämpimämpi ilma oli silloin ollut ja tiet ravalla. Tiet olivat hiekkateitä, joten rapa kyllä roiskui.  Kirjeiden kirjoittaminenkin on ollut tapana, aivan kuten nytkin.

Jostain syystä olin kirjoittanut yhden päivän joka sivulle, niinpä paljon oli tyhjää jäänyt kun ei sitä kirjoittamista ollut. Mullahan ei ollut  sisaria tai veljiä, olin ainoa lapsi. Eipä ollut hulinaa silloin.

Mutta sitten kun syksy tuli ja koulut alkoivat olin löytänyt kirjat. Mitä olin lukenut kirjoja niin niiden nimet ja joskus jotain sisällöstäkin kirjoittanut tähän. Koulusta en ollut tykännyt, joskus oli ollut riitojakin koulutoverien kanssa. Opettajista en ollut kirjoittanut mitään.
Sitten kun usein olin sairaana, niinpä kannoin repullisia luettavia kirjoja. Pyörällä kuljin kouluun ja talvella hiihtämällä.
Tv oli meillä ollut jo muutaman vuoden ja radiota kuunneltiin. Lempikappale oli Arto Sotavallan Löysin rantein  😊 kunnes sitten  v.-68 oli jo Tapani Kansa valloittanut Päättyneillä päivillään 😉

Päiväkirjassa luki sekin, kun oli oppikouluun pääsykokeet 4.6.-68 ja seuraavana päivänä toinen pääsykoepäivä. Kävin 4 km:n päässä kokeessa polkupyörällä ja kun tulin kotiin äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu. Jotenkin se oli ollut suuri  järkytys 10 vuotiaalle, olin 6.6. kirjoittanut kellonajankin, jolloin oli tullut varmaan uutisissa, että hän oli kuollut.
Tämä päiväkirja loppui syksyllä ennen koulun alkua, jatkui jossain toisessa vihkossa, jonka kyllä laitoin uuniin.
Päiväkirjaa olen kirjoitellut välillä vähemmän ja välillä enemmän. Voi olla että viimeiset 10 v. on tullut kirjoitettua paljon, monia "kirjoja".
Miehen kuoltua  pari vuotta sitten kirjoittaminen on ollutkin tärkeä selviytymiskeino, sieltä voi sitten lukea miten kaikki tapahtui.
Sitä kun mies sairastui syksyllä -15 ei voinut silloin kirjoittaa edes päiväkirjaan, ei muuten lue kalenterissakaan, se oli niin suuri trauma.

Nykyinen päiväkirja on tässä. Ostin sen Tigeristä Tampereelta v.2017 alussa ja alkaa olla jo loppupuolella tämä. Tätä Edellinen päiväkirja kesti muuten tasan 5 vuotta.

Sitten aloinkin kirjoitella asioita kalenteriin myös. Viime vuonna alkoi kalenterin koristelu, erilaisilla tarroilla ja kirjoittelen siihen päivittäin kaikenlaista.
Viimeisin "hurahdus" onkin kalenterituunailu, plannerointi tai bujoilu, en ole ihan varmaa alanko bujoilun seuraavaksi. Olen perehtyyt asiaan youtube-videoita katselemalla. Aivan uusi maailma!  Mutta taidanpa kirjoitella siitä toisella kerralla.
Mukavaa viikonloppua!


16 kommenttia:

  1. Oi, miten suloinen tuo lapsuuden päiväkirja :)

    VastaaPoista
  2. Minunkin vanhat päiväkirjat taitaa olla vielä lapsuudenkodin piha-aitassa. Muistan että kirjoitin ahkerasti päiväkirjaa ja minulla oli myös lähes kymmenen kirjekaveria. Molemmat harrastukset ovat hiipuneet, vain yhden kirjekaverin kanssa enää viestitellään pari-kolme kertaa vuodessa. On tullut uusia harrastuksia, mm. tämä bloggaaminen.

    VastaaPoista
  3. Hieno harrastus. Minullakin on lapsuudesta kolme päiväkirjaa jäljellä. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Päiväkirja on kuulunut minukin elämääni siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan.

    VastaaPoista
  5. Päiväkirjoja löytyy lähes metrinen pino, joten on tullut kirjoitettua. Se on kyllä mahtava voimavara.

    VastaaPoista
  6. Minua harmittaa ettei ole tullut kirjoitettua päiväkirjaa. tätini jäämistöstä löytyi hänen kirjoituksiaan ja niitä oli mukava lukea. Ajattelinkin, että pitää alkaa itsekin kirjoittamaan.

    VastaaPoista
  7. Voi kun hienoja muistoja! Minun päiväkirjat on varmaan hävitetty, en tiedä yhtään missä vaiheessa ne katosivat :(
    Aikuisena olen kirjoitellut paljonkin, käsikalenterit täyteen merkintöjä.
    Olen kirjoittanut jokaiselle kolmelle lapselleni muistiin panot heidän syntymästään lähtien tuonne 20v. tienoille ja harvakseltaan vielä sen jälkeenkin. Taisi tulla 4 vihkoa jokaiselle, paksuja kierrevihkoja olivat. Viime jouluna lahjoitin ne heille ja kirjoitin vielä jokaiselle lopputekstejä useita sivuja. Jokainen vetäytyi omiin oloihinsa lukemaan viimeisimmät merkinnät. Sain jokaiselta lämpimät halaukset ja kiitokset eikä tainneet pojatkaan kuivin silmin niitä lukea.

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että sinulla on päiväkirja yhä tallessa. Minäkin olen kirjoittanut päiväkirjaa, mutta jossain muutossa osan niistä olen hävittänyt. Onneksi kaksi ensimmäistä on edelleen tallessa. Minulla on ollut myös useita kirjeenvaihtotovereita ja kirjeitä kirjoitin paljon vielä 10 vuotta sitten. Nyt se on hiipunut ja pidemmät jutut tulee tehtyä sähköpostilla. Sääli sinänsä.

    VastaaPoista
  9. Minulla on ihan samanlainen päiväkirja, kuin tuossa ensimmäisessä kuvassasi.
    Tarkoin talletettuna ja muistona lapsuudesta.

    VastaaPoista
  10. Bujoilu on minulle ihan uusi sana. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, bujouilu on lyhennys bullet journalista, joka on kalenteri, päiväkirja ja muistivihko samassa vihkossa. Sen voi itse piirtää sellaiseksi kuin haluaa. Ohjeita löytää Bujoilun voima-kirjasta esimerkiksi, tai netistä. Siihen voi piirtää seurantalistoja elämäänsä liittyvistä asioista, rahankäytöstä, vedenjuonnista, nukkumisesta tai vaikka mistä.
      Oli aivan uusia asia mullekin kun aloin katella netistä videoita siitä. En tiedä mistä tää hurahdus oikein alkoi :D

      Poista
  11. Minä olen ollut huono päiväkirjan kirjoittaja. Kirjoituksessa ja ainekirjoituksessa olin koulussa aika hyvä numerokin oli aina yhdeksän. Nyt on taito ruostunut. Mutta eikö kaikki ruosteinen ole nyt muodissa? Kiva kun olet säästänyt nämä kirjat, niitä on mukava lukea vaikka illalla sängyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu. Luin paljon jo heti kun opin lukemaan ja joissain kirjoissa kerrotiin päiväkirjan pitämisestä. Ehkä AnneFrankin päiväkirja oli yksi esimerkki. Niitä oli muitakin, mutta en muista nimiä.

      Poista
  12. Voi, varmasti ihanaa lukea päiväkirjoista vanhoja muistoja :)

    VastaaPoista
  13. Ihana harrastus ja kiva vertailla vuosia keskenään.

    VastaaPoista