keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Toukokuun loppua mennään

Näin tämäkin toukokuu on lopussa, oli tosi lämmin ja hieno kuukausi toukokuuksi.
Rasittava ja stressaava kuukausi oli, talon myyntiin laitto, siivous, pihatyöt, tavaroiden hävitys ja myynti, monenlaista touhua. 
Nyt on vähän helteet hellittäneet, mutta vettä ei vielä ole tullut.
 

Mutta olen nyt nauttinut pihastakin enemmän kuin ennen, ja miettinyt mitenkä paljon tulee ikävä, jos talo menee kaupaksi.
Kasvimaalla olen myllännyt ja kylvänyt vanhoja siemeniä, ainakin kehäkukat itävät, jos ei sitten muut :)
Kävin tänään kävelyllä kameran kanssa pihalla, ja bongailin kukkia.

Monet kukat ovat liikaa rikkaruohojen saartamia ja monet kaipaisivat jakamista, koska kukkia on vähemmän, esim vuohenjuuret, pikkusydämet ja tulikellukat. 
Ja monet kärsivät talven tuhoista, kuten vuorenkilvet ja norjanangervot.

Akileijat aloittavat kun vuohenjuuret lopettavat kukintaa.

Ensimmäinen petunia
Kohta varmaan uskaltaa hankkia petunioita ruukkuihin, kun nyt niissä on vielä orvokkeja. 

Raparperi kukkii :)
Mulla on tullut harvemmin syötyä raparperiä, joten annan niiden kukkia. Nyt olen kyllä tehnyt jo kaksi kertaa raparperipaistosta, johon tulee sen lisäksi kaurahiutaleita, kookoshiutaleita, voita, kanelia,  inkivääriä, makeutta maun mukaan ja nautitaan jäätelön kanssa. Nam!

Hienoa kuukauden vaihdetta teille kaikille, 
kiitokset kommenteista edellisiin postauksiin ja 
hauskoja juhlia, koska monilla on viikon lopulla niitä.



6 kommenttia:

  1. Sinulla on paljon kukkia :)Varmaan tulee aluksi ikävä...sitten ehkä alkaa nauttia siitä, ettei ole niin paljon tehtävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kyllä kieltämättä on alkanut väsyttää, saisi jo joku nuorempi jatkaa puuhaamista. Vaikka kaunista onkin katsella :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä nyt ollut piha melkein parhaimmillaan.

      Poista
  3. Omakotitalon myynnissä on iso urakka. Olen joskus miettinyt, että se on jossain vaiheessa itselläkin edessä. Huh, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan kamalaa tavallaan yksin, mutta ei muuten ois varmaan sellasia ajatuksiakaan ollut. Mutta vanhemmiten monilla tulee halu helpompaan asumiseen.
      Saa nyt nähdä kuinka meikeläisen käy.

      Poista