Mitä luen v. 2019

Kirjoittelen tänne kirjoista, joita olen lukenut. Olen kirjaston "suurkuluttaja", en halua kerätä itselleni enää kirjastoa.
Nyt minulla ei ole kirjahyllyäkään ja omistan vain muutaman kirjan jossain kaappien kätköissä.
Olen ajatellut kokeilla tänä vuonna Helmet lukuhaastetta 2019  ensimmäistä kertaa.

Lisään tänne oman numero arvioinnin sanallisen lisäksi lukemistani kirjoista:
5 huippuhyvä kirja, suosittelen
4 hieno lukukokemus, hyvä mielenkiintoinen kirja
3 keskinkertainen,
2 tulipahan luettua, vaikka ei ollut erityisen mielenkiintoinen
1 en tykännyt tai jäi kesken
**********************

TAMMIKUU

21.1.Wuori-Tabermann Tuija; Meitä oli kaksi
Näin vanhan ohjelman;Tähän aikaan ensi vuonna, jossa nuori nainen olo päättänyt kirjoittaa kirjan surusta. Hän oli jäänyt leskeksi ja halusi näin päästa surusta eteenpäin.
Sitä kirjaa en löytänyt kirjastosta, mutta löysin tämän kirjan samasta aiheesta.
Kaikkihan muistamme Tommy Tabermannin hänen runoistaan ja tv esiintymisistään. Tämä kirja on hänen vaimonsa kirjoittama, heidän rakkaudestaan, yhteisistä hetkistä, heidän lempipaikoista ja harrastuksista.  Nämä antoivat surun tultua voimia selviytyä, kun vaikea sairaus vei Tommyn, vaikka usko ja luottamus paranemiseen oli ollut vahva.
Jokaisessa luvussa on runo jonka Tommy on kirjoittanut, kirjoittaminen oli jatkunut pitkään sairaudenkin tultua.
Tämä on lämmin ja herkästi kirjoitettu kirja, jossa seurataan polkua surusta eteenpäin. Monessa luvussa oli niin tuttuja asoita ja tuntemuksia, että olen kokenut ne itsekin. Miten sitä kokee vuosipäivät, joulut, juhannukset, kuukaudet, muutkin merkkipäivät, ne ovat aina merkityksellisiä.
Tämä on niitä kirjoja, joita pitäisi lukea jo aikaisemmin, heti kun on selvinnyt pakollisista asioista puolison kuoleman jälkeen. Kuitenkin valoisa ja lohdullinen kirja. 5/5

20.1. Katja Lahti; Lasitehdas  Kustantamo S&S 2018
Tässä esikoisromaanissa seurataan kahden perheen henkilöitä aina heidän lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. Juhanin koulunkäynti on takkuilevaa ja tulee tehtyä jotain rötöksiäkin. Mutta sitten hän menee töihin lasitehtaalle ja löytää vaimonsa Irinan, joka ajautui kampaajaksi, vaikka olisi haaveillut jostain muusta ammatista. Heidän poikansa Juha kuitenkin vähän takkuisen koulunkäynnin jälkeen tormistautui opiskelemaan ja pääsi ns "parempiin" hommiin aikuisena ja hän kokee olevansa jo hyväosainen elämässään.
Juhanilla oli suurena haaveena rakentaa hirsitalo perheelleen, mutta rahavaikeuksien takia se jäi tekemättä. Tämän perheen onni kääntyi kun he saivat Lottovoiton.
Toinen perhe oli Rogerin ja Cristiinan perhe. Roger oli suomenruotsalaista ns.parempaa sukua, ja Kristiina löysi Rogerin, tämän erottua ensimmäisestä vaimostaan. Kristiina oli köyhästä eroperheestä lähtöisin ja katkera isälleen, koska tämä oli jättänyt perheensä. He saivat yhden lapsen, Lotan. Juhanin poika Juha ja Lotta rakastuvat ja menevät naimisiin. Yhteisellä jouluaterialla nämä perheet kohtaavat.
Kirjan alussa minua häiritsi jokaisen henkilön menneisyydestä kertovat luvut. Onneksi niissä luki otsikot, mikä vuosi, kenen tarinaa. Aina menneisyyteen palaaminen vähän väliä hämmentää. Olisi helpompi lukea aikajärjestyksessä tarinaa. Sitten lopussa kun päästiin menossa olevaan aikaan, niin  oli mielenkiintoista lukea ja kertomus veti mukanaan.
Juha miettii miksi isänsä Juhani ei ollut koskaan leikkinyt hänen kanssaan.
"Siinä missä nykyisät ohjattiin ottamaan lapsi ihokontaktiin, Juhani oli ohjattu rakentamaan lapselle talo. Ilman taloa Juhani oli kokenut olevansa epäonnistunut ja tarpeeton ja sairastunut riittämättömyyden tunteesta. Kukaan ei ollut sanonut sille, että hän oli täydellinen ihan omana itsenään." Siinä se on, isän rakkauden osoitus on muuttunut vuosikymmenten kuluessa.  3½/5
Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan 45

14.1. Toim. Nummelin Juri; Sherlock Holmes Suomessa,  Turbator 2010
Tämä pieni kirja on usean kirjoittajan kokoelmateos mukaelmia Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin salapoliisiseikkailuista. Näissä tarinoissa tämä seikkailee tri Watsonin kanssa Suomessa, joskus 1900-luvun alusta lähtien. 16 erillista salapoliisitarinaa, erilaisia ja eripituisia. Kirjoitustyyli on vanhahtavaa kuten esikuvissaan.
En ole lukenut aikaisemmin, enkä katsellut tv:stäkän Sherlock Holmesin seikkailuita, joten tämä on sellaista luettavaa jota en yleensä ole lukenut.
Helmet 2019 lukuhaasteessa tämän voi sijoittaa useaan kohtaan; n:o 1, 3, 23 ja 34.
Meni tässä pikaisena lukemisena (n.200 sivua) edellisen kirjan lukemisesta toipumisena. 2/5

12.1. Läckberg Camilla; Noita    Gummerus 2017
Sain kuin sainkin tämän tiiliskiven paksuisen kirjan kahlattua, 687 sivua. En oikein itsekään ymmärtänyt alussa miksi tätä oli niin vaikeaa lukea. Ehkä paksuin ja vaiheikkain kirja mitä olen koskaan lukenut.
Fjällbackan kylässä  katoaa 4 vuotias tyttö, Nea. Hän asui samassa talossa josta oli samanikäinen lapsi kadonnut 30 v sitten. Erica on kirjoittamassa kirjaa tuosta edellisestä Stella-tytön katoamisesta. Alkaa kiihkeä etsintä, Erican poliisimies Patrik työkavereineen alkavat selvitellä katoamista. Pieni tyttö, Nea löytyy pian, samasta paikasta mistä Stellakin aikoinaan. Ovatko samat henkilöt taas teon takana? Tuolloin surmasta syytettiin kahta 13 vuotiasta tyttöä. Nuorena heitä ei tuomittu.
Toinen Stellan surman ensin tunnustaneista nyt jo naisista perheineen on asunut pitkään kylässä ja toinenkin nainen on tullut kuvaamaan siellä elokuvaa. Hänelläkin on teini-ikäinen tytär.
Kirjassa kerrotaan välillä 30 v sitten tapahtuneista ajoista ja välillä myös 1600-luvun lopun tapahtumista. Silloin oli noitavainojen aikaa ja Elin Jonsdotter oli samassa kylässä jonkinlainen "parantaja" jota sitten pahanilkinen sisar alkoi syyttää noidaksi. Jo syyttäminen tiesi tuomiota, koska tutkimusmenetelmät olivat kauheita. Noidaksi tuomittiin sellainen ihminen, joka veteen viskattuna pysyi pinnalla! Ennen mestaustaan Elin kiroaa kaikki jotka ovat hänelle sen vääryyden aiheuttaneet.
Lukemista vaikeuttavat nämä takautumat ajassa, vielä useampaan aikaan!
Kirjan tapahtumat kärjistyvät ihan kauheaksi lopussa. Kylän perheiden teini-ikäiset nuoret ovat kärsineet aikaisemmista tapahtumista perheissään koko ikänsä. Monenlaista laiminlyöntiä, syrjäyttämistä, seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskausta ja kiusaamista kun aikansa kärsii, niin lopulta saa niistä tarpeekseen. Kylässä on myös pakolaisten asuntola, jotka hekin kytkeytyvät tapahtumiin omalla tavallaan.
Onhan ne aikaisemmatkin Läckbergin kirjat olleet raakoja, mutta ehkä tämä oli useammassakin kerroksessa vielä raaempi kertomus. On varmasti vaatinut paljon työtä tämän kirjan kirjoittaminen, mutta näistäkin sivuista ja tapahtumista olisi saanut useammankin kirjan. Onko Pakko tunkea kaikki samaan!  Mielenkiintoinen olisi ollut, mutta tässä oli Liikaa monenlaista! 2/5  Helmet 2019  lukuhaasteessa sijoittuu n:o 2 kohtaan

9.1. Savonlahti Sisko; Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu   Gummerus 2018
Tämä on ensimmäinen kirja jonka sain luettua tänä vuonna loppuun. Poikkeuksellisesti minulla on nyt useampi kirja kesken :)
Tämä esikoisteos kertoo vähän yli 30:sen naisen elämästä Helsingissä. kaupunkilaiselämän arkea ja juhlaa. Muutaman kuukauden ikäinen suhde poikaystävän menee poikki. Hänestä tulee kirjan entinen poikaystävä vailla nimeä. Kirjan "minä" on aivan romuna tästä erosta, haahuilee masennuksen syövereissä, on riippuvaisuuksia  esimerkiksi määrätynlaisista shipseistä ja määrätynlaisesta dipistä niiden kanssa. Hän käy kyllä terapiassa, jonka hänen äitinsä maksaa, kuten muitakin kuluja. Hän lainaa rahaa perheeltään ja velka kasvaa myös vuokrien maksusta. Työasiat ovat retuperällä, hän ei oikein jaksa hakea töitäkään, kuin vasta pakon edessä. Lainarahalla matkustetaan siten myösNew Yorkiin. Vaikka rahaa vaikuttaa olevan vähän, käydään ravintoloissa syömässä ja juomassa.  Vaikka aikaa kuluu useita kuukausia, murhe erosta ei tunnu helpottavan, ei näytä mitään valoa olevan tunnelin päässä, ennenkuin vähän valkenee kirjan lopussa. Tinderistä löytyneitä kumppaneistakaan ei tunnu löytyvän mitään jatkuvampaa seuraa, kuin vain yhden yön juttuja.
Vaikka kirjan sisältö olikin minäkeskeistä murheessa rypemistä, tämä oli nopea luettava. Itselleni on outoa tuollainen kaupunkielämä.
Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonkun idean saisi, kun kantaa kirjan luettavaksi kotiin asti. Ehkä kirjan nimi kiinnosti sen verran, että lainasin tämän.  2+/5
Sijoittuu Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan n:o 46



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti