Mitä luen v. 2019

Kirjoittelen tänne kirjoista, joita olen lukenut. Olen kirjaston "suurkuluttaja", en halua kerätä itselleni enää kirjastoa.
Nyt minulla ei ole kirjahyllyäkään ja omistan vain muutaman kirjan jossain kaappien kätköissä.
Olen ajatellut kokeilla tänä vuonna Helmet lukuhaastetta 2019  ensimmäistä kertaa.

Lisään tänne oman numero arvioinnin sanallisen lisäksi lukemistani kirjoista:
5 huippuhyvä kirja, suosittelen
4 hieno lukukokemus, hyvä mielenkiintoinen kirja
3 keskinkertainen,
2 tulipahan luettua, vaikka ei ollut erityisen mielenkiintoinen
1 en tykännyt tai jäi kesken
 **********************
 MARRASKUU
12.11. Tuija Lehtinen; Kuollut jättää jäljen, CrimeTime 2018 
Ehkäpä olen lukenut kaikki tämän kirjailijan kirjoittamat kirjat, joten ei ihme kun tämäkin lähti mukaani kirjastosta.
Ylikonstaapeli Erja Repo jatkaa tutkimuksiaan varhaiseläkkeellä. Vanha juttu pulpahtaa esille, koska erään kuolemantapauksen tutkinnassa paljastuu sormenjälki, joka on kuulunut vanhasta jutusta epäillylle, ja jo kuollelle henkilölle.  Siitäpä alkaa yksityiset tutkimiset ja vanhojen tapahtumien muistelut. Hän käy tapaamassa juttuun liittyviä ihmisiä ja onkii muistoja tietoonsa. 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat muuttavat sitten vieläkin monen henkilön elämän ja tapahtuu uusiakin surmia näihin liittyville ihmisille.
Olihan tässä lukemista. Pitkiä mietteitä, mitä Erja Repo mietiskeli henkilöiden kohtaamisen jälkeen, oli niin tai näin...Palapelejä kootessaan Erja löytää tähänkin juttuun puuttuvat palaset.
Nyt minusta lukeminen oli aika pitkäveteistä, eli ei tämäkään kuulunut tämän kirjailijan parhaisiin kirjoihin. Oliko sitten lukijasta johtuvaa tämä vai kirjasta. Jatkan huippuhyvän kirjan etsintää :)  3-/5

4.11. Anna Rimpelä; Pitkään meni ihan hyvin, Otava 2018
Jostain syystä olen kuvitellut tämän kirjan lukeneeni jo aikaisemmin. Joku vähän samantapainen kansi tms. Mutta en ollut lukenut.
"Hillitön ja riemukas romaani erään mummon edesottamuksista"
Aino Ritari asuu kerrostalossa ja kurkkii postinkantajaa ovisilmästä. Hän käy eläinkaupasssa ostamassa itselleen kaverin,  kuoleman harjoittelua varten. Hän hankkii jo vanhemman marsun, joka ei luultavasti elä pitkään. Postiluukusta tipahtaa kummitoiminnan esite ja Aino kuvittelee tilanneensa mustan miehen itselleen kotiinsa asumaan ja tästä sitten riittääkin puuhaa ja kommelluksia hänelle.
Vähän enemmän kartalla oleva Seppo muuttaa samaan taloon, menehtyneen serkkunsa asuntoon. Heidän tuttavuutensa ei ehtinyt kirjassa paljoa syventyä.
Kirja sisältää suurinpiirtein kaikki vanhuksia kuvaavat kliseet, näitä voi lukea monestikin netistä ja lehdistä. Kerrostalokyttäys, rollaattorilla hurjastelu, pitkät yksipuoliset puhelut useisiin virastoihin ja hätäkeskukseen, hautajaisien suunnittelu ja arkun hankinta kotiin jo valmiiksi. Tässä vain muutamia. Jokainen luku sisältää erilaisen holtittomuuden. Lyhyitä lukuja on aseteltu peräkkäin ilman erityisempää juonta.
En tiedä milloin Ainolla lienee mennyt ihan hyvin, mutta tämän kirjan aikana hänen toilauksensa ei enää naurattaneet, mutta voivat olla totta iäkkäiden sairaiden elämässä. Minun huumorintajuni ei ollut (vielä) tällä tasolla. 2-/5

2.11. Emma Luoma; Vain huonoja vaihtoehtoja, Myllylahti 2019
Nuoren lääkäri-kirjailijan esikoisteos. Vastavalmistunut Junita muuttaa kotipaikkakunnalleen terveyskeskuslääkäriksi. Hän asuu veljensä Jeron kanssa heidän yhteisessä kotitalonsa paikalle tehdyssä talossa.  Jero on vammautunut onnettomuudessa ja on pyörätuolissa, eikä hän ole vielä hyväksynyt itselleen tapahtunutta vammautumista, eikä Junitakaan ole siihen tottunut, vaikka onkin lääkäri. Sisarusten välit eivät ole olleet läheiset viime vuosina.
Työt alkavat ja hän  tutustuu kollegoihinsa siellä. Jotain salaperäisiä ja kovin uhkaavia tapahtumia alkaa tapahtua. Joku tönäistään juovuksissa portaita alas. Junin tyttöystävä saa surmansa auton alle ja joku muukin ajetaan autolla sairaalakuntoon. Junitan paniikki nousee, hän ja Jero alkavat olla vainoharhaisia pelätessään, että joku uhkaa heidän henkeään. Koko ajan Juni pelkää sen olevan ex poikaystävänsä Pyry.
Usein hänen mieleensä tulee sekin, että onnettomuuksien takana onkin Jero. Mikä näin minun mielestäni kyllä vaikutti hyvin epätodennäköiseltä. Siinä pikkukaupungissa tuntui olevan aika monta kummallisesti ja uhkaavasti käyttäytyvää sairasta ihmistä.
Välillä kokoaikainen panikointi alkoi kyllästyttää, vaikka olihan kirjassa paljon mielenkiintoistakin. Harvoinhan esikoisromaani onkaan ihan huippua koko ajan. 2½/5
Olihan tämä jo kymmenes (10.) kirja ensimmäistä kertaa uuteen kirjailijaan tutustuminen. Vielä on hyllyssä seuraavakin esikoiskirjailijan kirja!

LOKAKUU 7 kirjaa luin, muutamaa yritin mutta ei napannut
29.10. Outi Alanne; Giljotiini
Anna ja Hanne tapaavat kummallisen peräänajon takia,  ja heistä tulee jonkinlaiset ystävykset. Annalla on elannonhankintatapa vähän lavea, vuokrankin hän  maksaa luonnossa ja matkat kustantaa myös sama herra. Elämä ei aina ole herkkua eikä toimeentulo leveää.
Hanne taas elelee äitinsä kustannuksella. Epäsuhtainen ystävyys kuitenkin johtaa Pariisin matkaan ja sitten Anna saa idean uudesta tv-ohjelmasta Pariisin museossa käynnin jälkeen. Hannen naapuri on mukana tv-bisneksessä ja he alkavat suunnitella uutta ohjelmaformaattia. Kateus iskee kuitenkin Hanneen, koska Anna saisi juontajan pestin, vaikka Hanne sitä haluaisi itselleen. Kuuluisuuden ja menestyksen tavoittelu saa aikaan kummia juttuja.
Luin tämän parissa päivässä, vaikka ei nyt  lempikirjoihin tämäkään yltänyt. 2+/5

28.10. Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, Moreeni 2013
Ensimmäisen kerran kuulin tästä virolaisesta kirjailijasta, kun häntä haastateltiin tv:n uutisissa Helsingin kirjamessuilla.
Sitten aloin katsella kirjastosta hänen kirjoittamiaan kirjoja. Olenhan kaipaillut hyvää ja itselleni uutta luettavaa jo tässä koko kesän ajan. Tämän kirjan sitten varasin ja sain sen jo heti seuraavana päivänä. Ei ollut jonoa :)
Kirjailija on kirjoittanut historiallisia romaaneita, jotka kertovat 1400-luvun Tallinnan elämästä. Tämän dekkarin tapahtumat sijoittuvat syys- lokakuun 1422 paikkeille. Kaupungin pyövelin tytär näkee metsässä, kun joku mies iskee toista miestä päähän tappamistarkoituksessa. Hän tietysti säikähtää ja hakee apua. Uhria ei kuitenkaan löydy heti, vaan muutaman päivän päästä ja nuori neito kietoutuu kaupunkilaisten ja apteekkari Melchiorin kanssa hoitamaan tätä muistinsa menettänyttä miestä.
 Keskiaikaista elämää ja tapahtumia kerrotaan hyvin monisanaisesti ja perinpohjaisesti. Kaupungissa on paljon tapahtumia, jotka selvitetään hyvin tarkkaan, mutta rikostapahtumien kulku säilyy ihan loppupuolelle kirjaa salaisuutena. Elämä on siihen aikaan ollut hyvin erilaista.
Olen aina lukenut paljon historiallisia romaaneita, jotka ovat olleet pääosin suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia. Olen pitänyt niistä paljon. Kyllä tämänkin kirjan luin mielelläni ja aika nopeasti, vaikka tässä oli sivuja aikalailla eli 406 sivua.
Viime kesäinen Tallinnan reissu vähän avarsi paikannimiä joista oli kirjassakin kerrottu.  Varmaan katselen näitä hänen kirjoittamiaan historiallisia dekkareita uudelleenkin kirjastosta. 3+/5

25.10.  Kajsa Ingemarsson; Keltaisten sitruunoiden ravintola, Otava 2007
Viime viikolla etsiessäni luettavaa lähti tämäkin romaani mukaan, muutaman muun ohella. On ollut nyt sellainen vaihe, ettei oikein löydy mitään mukavaa lukemista. Joku kirja lähtee jo lyhyen selailun jälkeen takaisin, en enää kiusaa itseäni lukemalla mitään väkisin loppuun.

Tämän kirjan luin loppuun asti. Kirja alkaa tukholmalaisen ravintolan kellarista, jossa ravintolan pomo yrittää tehdä seksuaalista väkivaltaa Agnesille, joka on mennyt hakemaan aiakkaalle viinipulloa. Agnes saa käteensä viinipullon joka sitten kahinassa tipahtaa. Se sattuu olemaan talon kallein ja paras, ainoa pullo. Kylläpähän miehen tunteet jäähtyy. Tietysti siitä seuraa lähtö koko talosta ja työttömyys.
Agnes miettii aikansa ja hakee töitä. Kirjassa on tapahtumia Agneksen vanhemmista ja sisaresta ja hänen naapureistaan ja ystävistään. Tukholmalaisessa työvoimatoimistossakin käydään. Löytyyhän Agnekselle töitä, kun ei ole liian vaativa paikan suhteen, mutta se on vain lyhytaikainen työ. Agnes tapaa entisen keittiömestarinsa, joka on avaamassa uutta välimerellistä ravintolaa ja sinne Agneskin päätyy töihin. Kerrotaan ravintolan avaamisen suunnitelemisesta, vaikeuksista ja onnistumisista, parisuhteen tapahtumista ja uuden suhteen alkamisesta. Kirjan loppuvaihe olikin sitten mielenkiintoista luettavaa, jotenkin alku tuntui nihkeältä. Tämä johtuu varmaan mun omasta nihkeydestä lukea uuden kirjailijan kirjoittamaa kirjaa.
"Sitruunankeltainen piristysruiske, Ruotsin myydyin romaani vuonna 2005". 3/5

18.10. Markku Ropponen; Koirapuistoromaani Tammi, 2018
Alussa olin aivan ihastuksissani, kun löysin tämän mulle uuden kirjailijan ja kirjakin vaikutti niin hauskalta. Vähintäänkin keski-ikäinen eronnut mieshenkilö tässä seikkailee laiskan, virolaistaustaisen luppakorvakoiran, Vauhkosen kanssa kaupungissa, jossa ollaan aloittelemassa testamenttivaroin koirapuisto-toimintaa. Koirapuistoon haettiin ohjaajaa ja siihen olikin kummalliset soveltuvuustestit. Näihin loppusuoralle selvisi tarinan mies, jonka nimikin jossain mainittiin, mutta ei jäänyt mieleen, Vauhkosensa kanssa. Päähenkilömme sitten pääsi tähän toimeen ja sepä olikin aika vaiheikas tehtävä, kaikkea muuta kuin koirapuiston siivoaminen jätöksistä.
Kirjassa on 391 sivua ja puolessa välin alkoi tuntua, olisi voinut vähän lyhentää tarinaa, mutta luin kuitenkin loppuun. Hauskahan tämä oli, kaikenlaista täysin pöljää tapahtumaa oli mukana.  Rakkautta, hyvää pullaa, koirapsykologi, ukulelemusiikkia, Ruotsin kuninkaallisten vierailua, koirien ruokinta-automaatti, tapaturmia, vihamielisesti suhtautuvia kunnan virkailijoita yms.
Pitää kokeilla onko edellisistä noin 26 kirjasta yhtä nautinnollista luettavaa :)  3/5

 6.10. Jorma Ranivaara; Valekirjailija, WSOY 2011
Matti Helmunen, Särkijärven kristillisen opiston rehtorin Minnie Helmusen vihitty  aviomies ja vararehtori on tämän kirjan päähenkilö. Minnie saa päähänsä muuttaa vuodeksi Italiaan ja Matti jää itsekseen ja opiston ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ja kauniin venäläisen yhdyskuntapalveluksessa olevan Valentinan kanssa opistolle. Matti saa kohtauksen lenkkipolulla ja  Valentina hänet saa takaisin elävien kirjoihin. Matti joutuu lopettamaan tupakanpolton ja saa lääkkeen joka aiheuttaa monenlaista oiretta. Sittenpä onkin kirja täynnä hallusinaatioksi kuviteltuja juttuja (ainakin minä niin ajattelen)
Jollaintapaa hauska kirja, mutta hieman kummallinen minun makuuni. En oikein päässyt jyvälle tästä. 2/5

5.10. Eira Hernberg; Lady Ostapeckin maaginen kamera, Docendo 2019
Lady Ostapeck (1918-2017)  alkujaan Alma Kaukinen oli Amerikkaan muuttaneiden vanhempien ainoa lapsi, joka jäi äidin kuoltua orvoksi vauvana. Isä muutti välillä Suomeen takaisin ja Alma jäi  sijaisperheeseen New Yorkiin. Hän haaveili nuorena taiteilijan työstä ja opiskeli muotisuunnittelijaksi. Töihin hän pääsi valokuvien retusoijaksi, hommaan jossa kehittyi hyvin taitavaksi.  Parinkymmenen työvuoden jälkeen hän päätti muuttaa maalle, vanhaan maataloon ja hankki eläimiä, kuten valkean hevosen, kissoja ja koiria. Maaseutuelämä oli hiljaista ja rahatkin olivat tiukalla, mutta viimeisellä rahalla hän löysi kirpputorilta vanhan paljekameran ja opetteli sitä käyttämään ja oppi ottamaan upeita muotokuvia.
Tämä kirja on syntynyt kirjoittajan ja Lady Ostapeckin tapaamisten ja puhelinhaastatteluiden perusteella sekä sukulaisten, kollegoiden ja ystävien ja yhteistyökumppaneiden avulla.
Ladyn valokuvien näyttelyitä oli ollut monissa paikoissa Suomessa kuten Vapriikissa Tampereella. Lady on myös lahjoittanut valokuvia ja vintagepuvustoa  Tampereen museoiden kokoelmiin  ja Karjaiset kansanpuvut-kokoelman Helsingin Karjalan Liitolle.
Kirjassa on tekstiä kuin suoraan Lady Ostapecin kertomana, välillä englanniksi sekä valokuvia runsaasti. Kiinnostuin tästä kirjasta, kun olin kuulemassa Eira Hernbergin esittelyä tästä kirjasta ja kirjastosta jonotin tätä varmaan puoli vuotta.
Mitään arviontia en ala tälle kirjalle tehdä, oli niin erikoinen kirja tämä. Jos on kiinnostunut amerikan-suomalaisten elämästä, niin kannattaa lukea :)

2.10. Jaakko Tontti; Perintö,  Otava 2018
Henrikin ja Anna-Leenan äiti on kuollut ja he joutuvat tutustumaan äidin salattuun puoleen tyhjentäessään äidin asuntoa myyntiä varten.
Salaisuuksia paljastuu äidin päiväkirjoista Henrikille. Anna-Leena taas on luvannut äidilleen salata näiden sisällön Henrikiltä, koska tämä ei äidin mielestä kestä niiden sisällön paljastumista. Lopulta sisällössä oli salaisuuksia myös Anna-Leenalle, vaikka tämä oli ollut äidin kanssa hyvää pataa. Heidän molempien perheet ovat melkein samassa tilanteessa, kipuilevat murrosikäisten lastensa kanssa ja suorittavat lomiaan vanhassa suvun huvilassa, jonne lapset eivät lähtisi kuin pakotettuna tai lahjottuna. Äidistä paljastuu useitakin uskomattomia asioita, jotka askarruttavat ainakin Henrikin mieltä.
Lopulta yksikin salaisuus auttaa koko perhettä lähentymään toisiaan. Taas yksi kirja joka kertoo ihmisten vaikeuksista, kun ei osata avoimesti puhua toistensa kanssa.
Tämä oli pitkästä aikaa oikein mielenkiintoinen kirja lukea. Tämä onkin mulle ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. 4/5


SYYSKUU näitä kuutta  (6) kirjaa luin

29.9. Niina Miettinen; Suopursu
Hannu, Pietari ja Anja asuvat maaseudulla maalaistalossa, hoitavat karjaa ja sairasta äitiään. Äiti kuolee ja niinpä on pakko lähteä hoitamaan hautausta ja muita järjestelyitä hautaustoimistoon lähikaupunkiin. Anja ja Hannu lähtevät yhdessä. Hautaustoimistossa heitä palvelee Olga, joka on vasta äskettäin muuttanut sinne ja on uusi ja erilainen hänkin kaupungissa. Hän tuo uutta tuulahdusta Anjan ja Hannunkin elämään. Heistä tulee Hannun kanssa rakastavaiset ja Anjakin saa elämään uutta ajateltavaa.
Tämä on niin tuttua tekstiä ja elämää, että käy liiankin tutuksi jossaikohtaa. 3/5

27.9. Heleena Lönnroth; Pahuus
Karaoke illan jälkeen useilla paikkakunnilla on kadonnut naisia. Kaakonetsivät Hakkarainen ja Valo yhdistävät taas voimansa ja alkavat selvitellä näihin surmiin liittyvia yhteyksiä. He ajelevat autolla Haminasta Keski-Pohjanmaalle ja Tampereelle jossa oli näitä tapahtumia ollut. Kunnes lopulta he saavat selville tapahtumien kulkua. Ainakin 29 kirjaa tämä kirjailija on kirjoittanut ja monta olen niistä lukenut. Tämä nyt ei aivan parhaimmistoon kuulunut. Luin kuitenkin, 2/5


24.9. Anu Patrakka; Syyllisyyden ranta
Tätä lukiessa huomasin, että kyllä se lukeminen sujuu, kun on oikeanlainen kirja. Tässä kesän kuluessa on ollut vähän lukuvaikeuksia.
Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat kauniiseen Portugaliin. Pia rouva houkuttelee miehensä Rafaelin muuttamaan Portugaliin. Rafael on taidemaalari, mutta synkeät kotimaassa maalatut teokset eivät käy kaupaksi. Portugalin auringossa maalaukset saavat uutta valoa ja eloa. Heillä on avioliittokin alkanut hiljalleen tympiä. Pia keksii keinon, jolla maalausten kaupankäynnin kiinnostuksen pitäisi lisääntyä. Rafaelin tulisi kadota! Eräänä aamuna sitten löytyy rannalta miehen ruumis ja toisen miehen vaatteet!
Kuolemantapauksia alkaa selvittää Rui Santos ja kollega Rita Perreira. Tarina pyörii juonitteluineen mielenkiintoisa polkuja pitkin.
Tarina kulkee hyvin ja on mielenkiintoinen lukea. Eipä tätä lukiessa tullut aika pitkäksi. Kirjailijalta on ilmestynyt aikaisemmin kaksi dekkaria. Täytyy katsoa löytyykö niitä, en ainakaan nyt muista niitä lukeneeni. 4/5

21.9. Metropoliitta Panteleimon; Viestejä tuonpuoleisesta Myllylahti 2017
Vaihteeksi dekkari. Ollaan 1960-luvulla, maalaismaisemissa järjestetään Eheydy ja uudistu-kurssi. Siellä käsitellään sisäistä kasvua ja luonnonkasvien käyttöä, ja meediokin valottaa menneisyyden tapahtumia. Papin rouva tarjoilee vähän epäilyttäviä viherjuomia. Kurssin isäntä ja emäntakin ovat aika persoonallisia.
Edelliselle kurssille vasta äskettäin osallistunut rouva on saanut äkillisesti surmansa ja hänen kohtaloaan lähtee selvittämään leskirouva Elisabet Urhonen.
No onhan kyllä aika jännä kun ortodoksinen metropoliitta kirjoittaa dekkareita, olen niitä lukenut useamman jo aikaisemminkin. No hauskahan näitä on lukeakin. 3/5


13.9. Eeva Vuorenpää; Kaksi rantaa  2018 Minerva kustannus 2018
Maalaisperhe menettää äitinsä kun tämä synnyttää 9.ttä lastaan. Hanna kertoo isänsä kanssa kirjeessä äidin veljelle hänen sisarensa poismenosta. Eno on lähtenyt perheineen jo aikaisemmin Amerikkaan. Eletään 1920-lukua. Eno lupaa lähettää laivalipun jos Hanna haluaa lähteä Amerikkaan siirtolaiseksi. Monet lähtivät siihen aikaan ja kylillä kiersi muutosta kertomassa kiertäviä "saarnaajiakin". Hanna oli siihen aikaan 16 vuotias ja ehti täyttää 17 v. ennenkuin laivamatka tuli todelliseksi.
Sinnehän Hanna lähtee ja alkuhankaluuksien jälkeen menestyy hyvin töissään, onhan ahkera ja hyväkäytöksinen tyttö. Siellä on aktiivinen suomalaisyhteisö, josta saa apua alkuun ja ystäviä. Jopa läheisen miesystävänkin. Elämä New Yorkissa on loisteliasta Suomeen verrattuna, elokuvia, tansseja, ruokaa, luistelua keskuspuistossa yms kaikkea on yllinkyllin. Haalissa vietetään hauskaa aikaa ja vieraillaan pilvenpiirtäjissä, joita sanottiin taivaanraapijoiksi. Niitä olivat rakentamassa suomalaiset rakennusmiehetkin.
Hanna saa hyvän työpaikan sisäköksi kaivosmiljonäärin perheeseen ja viihtyy siellä hyvin ja saa parempaa palkkaa. Hän saa lähetettyä rahaa kotiinkin.
Hanna lähtee käymään välillä kotonaan Suomessa, ja vierailun aikana isäkin sairastuu ja kuolee. Hanna palaa sitten takaisin Ameerikkaan, mutta koti-ikävä välillä vaivaa ja muisto nuoresta miehestä Einarista. Kun miesystävä Amerikassa ei oikein halua sitoutua, niin Hannalle tulee enemmän kaipuuta palata Suomeen.
Luulenpa että kirja luo vähän paremman kuvan siirtolaisuudesta, kuin oikeasti on ollut. Vaikka kyllä kerrotaan myös työttömyydestä ja konkursseista ja pörssiromahduksesta. Lopulta Hanna muuttaa lopullisesti takaisin kotipaikkakunnalle ja löytää rakkauden sieltä.
Tämä oli todella mielenkiintoinen kirja luettavaksi. Pitkästä aikaa sellainen mukava kirja luettavaksi.
4+/5

5.9. Antti Heikkinen; matkamies maan  Siltala  2016
Aloitin tämän jo viime kuussa, jotenkin nyt oli niin nihkeää lukeminen, koska oli mulla käsityöprojekti vaihteeksi menossa :)
Tämä kirja, melkeinpä dekkari, sijoittuu pieneen savolaiseen kylään, jossa harjoitellaan kesäteatterikappaletta (Macbeth) savoksi. Aiotaan sulkea terveyskeskuksen rakennus ja purkaa se, koska oli ilmennyt ilmanlaatuongelmia.
Taksimies Leo on mustankipeä vaimostaan Johannasta, joka on hoitajana terveyskeskuksessa ja harrastaa kesäteatteria. Monen muunkin kyläläisen elämästä kerrotaan, niin menneestä kuin nykyisestä elämästä. Monen elämä mullistuu, koska aiotaan avata maahanmuuttajille  pakolaiskeskus tyhjillään olevaan ammattikouluun ja tuo terveyskeskuksen purkuajatus aiheuttaa muutamille paljon ahdistusta, sen alla olevan salaisuuden takia.
Eletään sitä aikaa kun pakolaisten tulosta ahdistuu moni ja jotkut kuitenkin  hyötyvät heidän tulosta.
Tiesin kyllä, että Heikkisen kirja on hyvä, mutta nyt vaan oli vähän nihkeää lukeminen. Mulla on usein vaikeuksia lukea paljon murretta sisältävää kirjaa, vaikka omaakin murretta. Tässä oli niin monia erilaisia ihmisiä, jokaisen luvun kertojina, että sekin vaikeutti lukemista. Mutta hyvä kirja kuitenkin. 3/5

 ELOKUU näitä 5:ttä kirjaa luin, ja yritin montaa muutakin lukea

Pauliina Rauhala; Synninkantajat
Yritin tätä kirjaa lukea, alusta, lopusta ja keskeltä. En päässyt sen kynnyksen yli jossa oivallus pakottaa jatkamaan ja laina-aikakin alkaa loppua ja muu kirjapino kasvaa, seli seli.
"Synninkantajat on vahvasti kaunokirjallinen ja psykologisesti uskottava romaani sisäänpäin kääntyvästä yhteisöstä ja rakkauden monista merkityksistä..."
Kirjassa kerrotaan Lestadiolaisesta kyläyhteisöstä jossa on tiivis hengellinen "kieltolaki". Uskonnossa on kiellettyä monet asiat, kuten tv;n katselu tai omistaminen, epäuskoisessa kirkossa käynti, kuorossa laulaminen, kansalaisopistossa käyminen, koulussakaan ei saanut tv;tä katsella. Jos katui ja teki parannuksen, synnit sai ehkä anteeksi.
Lapsuuden kylässäni oli tällainen yhteisö, mutta en ole ihan niin varma oliko kaikki enää noin kiellettyä, mutta hyvin tutulta tuntui tämän kirjan teksti. Kuinka paljon voikaan uskonnolla ahdistaa ihmisiä! Yritin tosiaan lukea tämä, mutta päätin sitten ettei ole pakko. Nyt on muutenkin lukeminen vähentynyt ja kaikenlaista muuta tullut tilalle. Ehkä puolet kirjasta luin. Jatkan sitten joskus paremmalla ajalla.

7.8. Johanna Venho; Syntysanat
Kirjailija Hanna Frank saa tarpeekseen kaupungin hektisestä elämänmenosta ja saa päähänsä vuokrata tyhjillään olevan pappilan jostain syrjäisestä pitäjästä. Hanna on ollut koko ikänsä hyvin spontaani lähtijä, saa päähänsä lähteä ja löytää heti itsensä jostain muualta, esim Intiasta orpojen lasten kodista.
Naapurissa asuu Mesi kolmen lapsensa kanssa, hänen miehensä on 4 vuotta sitten saanut surmansa ja Mesi on juuttunut lapsuudenkotiinsa ja touhuihin lastensa ja vanhan äitinsä hoitajaksi.
Aikaisemmin hänon löytänyt Hannan kirjoittanan kirjan luettavakseen ja jotenkin huumautunut siitä. Hanna on kirjoitanut trilogian Venetsiasta siellä asuessaan.
Nämä kaksi vanhaa asuinpaikkaa ovat lähekkäin, syrjässä muista. Mesin nuoruuteen on liittynyt kiinteästi pappilan poika Aarni ja Hannakin alkaa selvitellä pappilan vanhoja tapahtumia.
Joku tapahtuma vaan sysää ihmiset muutokseen. Tässä se oli Hannan muutto pappilaan joka sysäsi hänet ja naapurin leskiäiti Mesin selkeyttämään ja muuttamaan elämänsä kulkua. Tarvitaan myös joku joka kuuntelee, jolle uskaltaa puhua solmussa olevat asiat.
Kirjan kannessa on nainen siivet selässään. Miten paljon voi olla tuskaa, kun siivet kasvavat selkään tai kun ne joutuu pakosti katkaisemaan?
"Syntysanat on todellisuuden rajoja venyttävä tarina uudesta alusta ja naisen muuttuvasta kuvasta, ihmisen haasteesta kasvaa omaksi itsekseen. Se herättää ajatuksia myös taiteen merkityksestä elämässä: taide saa meidät näkemään itsemme peilikuvaa todempina."
Kirja lumosi jotenkin kummasti, vaikka oli haasteellinen luettava kaikkinen unineen ja mystisine kuvineen. 4/5

5.8. Nina Peura; Kuolemankukkia
Tämä on kirjailijan esikoisromaani dekkari. Aikaisemmin olen lukenut hänen seuraavia dekkareita Kultasadetta ja Yöpakkasia.
Rikoskomisario Olli Bergin ja Pauliinan viikonloppuloma Tampereella keskeytyy, koska Ollille tulee tutkittavaa nuoren psykologiopiskelijan Anu Salon surmasta. Bileiden jälkeisenä aamuna tämä löytyy kuolleena keittiöstä, eikä aluksi tunnu olevan mitään syytä nuoren ja terveen naisen surmaan. Ollin tekemissä puhutteluissa alkaa selvitä osallistujien keskinäisiä suhteita ja riitoja. Vähän kyllä ihmetytti Ollin into käydä erään kauniin naisen, Miian luona tätä haastattelemassa ja syömässä voileipiä.
Vaikka tässä oli vain 202 sivua, niin niitä tuntui olevan liikaa.  Aika monia dekkareita lukeneena, tämä kirja ei vaan oikein ollut viihdyttävä, mutta luinpahan kuitenkin. Koska jotain kevyempää halusin välillä edellisten jälkeen lukea. 2/5


3.8. Minna Maijala; Herkkä, hellä ja hehkuvainen Minna Canth
 Sattuipa tämä elämänkerta tulemaan kirjastosa vastaan, ja pitihän se ottaa luettavaksi. Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija  ja syventynyt Canthin teoksiin ja lähteisiin. Hän on väitellyt tohtoriksi tutkimuksella Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa, joten tämä elämänkerta on jatkumo tälle väitöskirjalle.
Tästä kirjasta selviää Minna Canthin elämä lapsuudesta asti, moni asia mikä jäi vähemmälle tuossa Anneli Toijalan Myrskylintu kirjassa, selkeni edelleen Rytisalon Rouva C kirjassa. Luulisin, että tämä elämänkerta on totuudenmukaisempi vielä joissakin asioissa, koska paljon on lähdeaineistoa ollut tätä tehdessä.  Todellinen persoonahan tämä Minna tuntui olleen koko ikänsä. Kirjassa kerrotaan myös miten jatkui heidän 7 lapsensa elämä.
Kirjan lopussa on MinnaCanthin teokset, ihmiset hänen elämässään, viitteet, lähteet ja henkilöhakemisto.
Luin valtaosan tästä kirjasta, en kuitenkaan ihan joka sanaa, mutta hyvin sai käsityksen sen ajan 1844-1897 elämästä, lapsuusTampereella, sitten opiskelu Jyväskylässä ja elämää Kuopiossa. Paljon sitaatteja kirjeistä ja teoksista sekä näytelmistä on.  4/5

1.8. Minna Rytisalo; Rouva C
Aikamoista on kun tuli tämä kirja juuri tähän jatkoksi. Edellinen kirja kertoi Minnan, Miinu Johnsonin lapsuudesta. Tämä alkaa hänen nuoruudesta, kun Minna aloittaa opettajakoulutuksen  järvikaupungin seminaarissa. Lopultakin isä Kuopiossa antoi hänelle luvan lähteä kouluun, johon Minna on halunnut jo pitkään. Koulunkäynti on mielenkiintoista ja hän saa ystävän ja menestyy. Nuori  Lehtori Ferdinand Cant opettaa luonnontieteitä ja heti Minnan ystävä päätttää saada tämän itselleen. Mutta kaikki ei käy niinkuin haaveillaan. Minna päätyykin naimisiin Ferdinandin kanssa ja alkaa avioliitto, joka on täysin uutta nuorelle naiselle. Siihen aikaan ei puhuttu avioliiton asioista, mistä tietää miten ja milloin lapsi on tulossa jne. Mutta Ferdinand oli ahkera, säntillinen ja persoonallinen, myös vaimoaan ymmärtävä mies. Minna saa piirtää talon, sellaisen kuin haluaa ja hän suunnittelee kauniin ja sopivan talon johon koko suuri perhe mahtuu.
Kirja on "rauhallinen" kertomus Cantin perheen elämästä. Kuinka Minna voimakkaana ja innokkaana käy toimeen ja välillä kuitenkin tuntee miten elämän kulku ei häntä tyydytä ja vaipuu alakuloonkin,  hän haluaisi jotain enemmän. Muut naiset eivät tunnu sellaisia miettivän, vaan tyytyvät osaansa, joka joillakin on kauhean kurja 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Vaikka kirja onkin fiktiivinen, niin ajankohdan olot ja käytöstavat  ovat kuitenkin olleet.
Kirja päättyy siihen kun Minna Cantin mies on kuollut ja Minna selviää lamaannuksestaan ja saa myytyä talonsa Jyväskylästä ja muuttaa takaisin Kuopioon...Mielekiinto heräsi miten elämä siellä jatkuu.
Kirja ei ollut niitä nopeimmin luettavia, vaikka teksti oli hienovaraista ja mukavasti kirjoitettua. Ei niinkään täysin lempikirja ollut minulle, vaikka onkin palkintoja saanut, mutta toki näiden kirjojen jälkeen haluaa lukea lisää Minna Cantista. Koska en ole tutustunut hänen näytelmiinsä ja kirjoituksiin. Vain elokuvan Anna-Liisa olen katsonut.    3/5
 Helmet lukuhaasteessa voisi sijoittaa kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen  asemaa yhteiskunnassa 

 HEINÄKUU vain 2 kirjaa sain luettua, mihin lie heinäkuu mennytkään

23.7. Anneli Toijala; Myrskylintu,    Tammi, v 1994
Tämä kirja kertoo siitä entisajan Tampereesta, joka oli v 1852-1853 noin 3000 hengen tehdaskaupunki ja jota hallitsi valkea 6-vooninkinen puuvillatehdas. James Finlayson sen oli perustanut ja tänä aikana siellä työskenteli n. 750 henkeä, joista oli alaikäisiä 8-15 vuotiaita yli sata. Silloisella Tampereella oli rakennukset matalia hirsisiä rakennuksia. Kaupunki ulottui koskesta Leveekadulle, joka oli nykyinen Hämeenpuisto. Sen taakse vasta alettiin rakentaa uusia asuntoja hirrestä.
Kirja kertoo nuoresta Wilhelmiina Johnsonista ja hänen perheestään. Alle 9 vuotias sanavalmis Miinu oli hyvä lukemaan ja hänen isänsä kehuikin tyttöä erikoisen eteväksi. Miinun isä oli töissä puuvillatehtaassa laittajamiehen hommissa joten hänen kokonaan ei niin puutetta kärsitty, vaikka isä viihtyikin hyvin oluttuvissa. Miinu kävi kuuluisaa Mamselli Charlotta Hydenin koulua ja oli jo edennyt siellä ylemmälle rappuselle. Lapsuus oli kyllä muutakin kuin koulunkyntiä tai tehtaassa raatamista, kuka sinne olikin joutunut tai päässyt töihin. Välillä laskettiin mäkeä ja kiipeiltiin Pyynikin rinteillä.
Patruuna ja Patrunessa Nottbeckejä ihailtiin ja kunnioitettiin kovasti, vaikka heitä näki harvoin. Mamsellin koulun joulujuhlaa he kunnioittivat läsnäolollaan ja toivat lapsille lahjoja. Paljon sairautta ja kurjuutta oli siihen aikaan Tampereellakin, vaikka sinne haluttiin töihin tulla.
Kirjaan on piirretty sen ajan kartta kaupungista, ja siihen on merkitty merkittävimpien talojen paikat.
Tämä kirjahan kertoo myöhemmin Minna Canth nimellä tuntemastamme kirjailijasta ja kauppiaasta, eli hänen lapsuutensa lähtökohdista. Kun Miinu oli  9 vuotias, hänen perheensä muutti Kuopioon, johon hänen isänsä sai työkomennuksen lankakaupiaaksi.
Kuulin vinkin tästä kirjasta ja olihan hyvä lukea kotipaikkakunnan entisajan elämästä. Ehkäpä löydän lisää luettavaa Minna Canthin elämästä. 4/5
Helmet lukuhaasteessa voisin sijoittaa kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen (ja tytön) asemaa yhteiskunnassa 
Hämeenpuistossa, lähellä Metso kirjastoa sijaitsee Minna Canthin patsas, jossa hänet on kuvattu nuorena


18.7. Jojo Moyes; Kuinka painovoimaa uhmataan 
Tämä kirja on julkaistu jo 2009, mutta suomennettuna ilmestynyt vasta tänä vuonna. Niinpä löysin tämän "pikaluettavaksi". Olen ollut aivan, voi sanoa rakastunut hänen aikaisemmin lukemiini kirjoihin, mutta pakko sanoa että tämän kirjan alku tökki.
Tiedänhän minä, että nämä Moyesin kirjat ovat hyviä, mutta alussa oli niin pitkät luvut hevosista, että ne olivat vaikeita sivuja. Sitten kun alkoi lakimies Natasha ja miehensä Mac tulla kuvioihin ja kuinka alussa olleen Sarahin ja hänen isoisänsä tarina kytkeytyy heihin, niin olipa menoa.
Isoisä Henri on muuttanut Ranskasta, jossa hän on huippu hevosratsastaja ollut kuuluisassa ratsastus- akatemiassa. Hän oli rakastunut englantilaiseen tyttöön ja muuttanut senvuoksi Englantiin. Hirveä kaipuu oli ollut takaisin Ranskaan, mutta elämä oli pitänyt paikoillaan. Vaimo, tytär ja sitten lapsenlapsi Sarah, jota hän sai vaalia vanhoilla päivillään ja opettaa huippuratsastajaksi. Hevonen oli huippuratsu, jota kutsuttiin Boo´ksi. Sitten Henri sairastuu ja alkaa Sarahin ongelmat. Hänen ja Natashan tiet kohtaavat, kun Sarah jää kiinni kaupassa maksamatta kalapuikkopakettia. Lastensuojeluunhan Natasha ilmoittaa, eikä 14 vuotias tyttö voi asua yksin ja Natasha päättää ottaa tytön kotiinsa.
Hänellä on lakimiehenä kiire töissään ja kotona avioero ja talon myynti esillä, koska suhde Maciin on ollut poikki jo pitkään.
Asiat kärjistyvät siihen pisteeseen, että Sarah saa päähänsä lähteä hevosen kanssa ratsain Ranskaan, sinne isoisän kuuluisaan ratsastusakatemiaan. 800 km on matkaa, joten järjetönhän se koko asia on.
Tässä kirjassa on hyvin selvää miten asiat voivat mennä niin solmuun.
Puhumattomuus! Nuori murrosikäinen tyttö ei osaa kertoa, että hänellä on hevonen jonka oleminen maksaa tallissa, eikä Sarahilla ole rahaa, koska sosiaalihuolto on vienyt isoisän pankkikirjan. Hän ei osaa kertoa,että tallin uusi omistaja vaatii rahaa, tai Muuta keinoa jolla maksaa hevosen ylläpito! Koulusta tulee jatkuvasti noottia, että Sarah on poissa luvatta, koska hän joutuu hoitamaan hevostaan. Painajaismainen tilanne! Koska Sarah ei saa kerrottua ongelmistaan, hänelle ainoa keino selvitä on varastaa Natashan pankkikortti ja lähteä ratsain Ranskaan!
Nämä 540 sivua tuli sitten luettua. Tämä kirja poikkesi aikaisemmin luetuista, vaikka olihan tässäkin rakkauskertomusta, Henrin ja hänen vaimonsa Florencen, Sarahin ja hevosensa Boon, lopulta myös Natashan ja Macin. Lukeminen vei viikon, eikä tullut mieleenkään jättää kesken, oli jännittävä kirja. 4/5  Helmet lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtaan 39, ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Kääk, en ole muistanut koko Helmet lukuhaastetta koko kesänä 

KESÄKUU    näitä 8:a kirjaa luin

10.7. Varis, Tuula-Liina; Huvila
Kirjoitan tästä kirjasta tähän, koska luin tätä jo paljon kesäkuun puolella ja lopettelin vasta nyt.
Kirja kertoo turkulaisen Raakelin perheestä, nuoruudesta Turussa ja sitten ihastumisesta komeaan Akseliin, joka asuu komeassa Korpivillassa ja on taiteilija. Alussa eletään 20-luvun loppua ja ehditään kirjan lopussa sotien ohi.
Nuori ja kokematon, pumpulissa kasvatettu, oppinut Raakel menee naimisiin Akselin kanssa, tietämättä mitä on tulla toimeen syrjässä kaupungista. Hänellä on haaveena kasvattaa eläimiä, lehmä, sikoja, lampaita ja kanoja. Aksel on realistisempi ja kieltää, mutta Raakel saa puhuttua tämän lupaamaan ottaa muutamia eläimiä. Onneksi naapurin Selma on apuna kaikessa. Aksel kuljeskelee Helsingissä ja maailmalla usein, niin Raakel jäisi muuten yksin sinne korpeen. Syntyy tyttö Leea, joka antaa sisältöä elämään. Alkaa myös olla maailmalla levotonta, lapuanliike alkaa vaikuttaa ja tulee talvisotakin. Eräänä päivänä Aksel lähtee hakemaan postia eikä palaa enää. Hän lähtee Saksaan ja saa sieltä viran, eikä tule enää perheensä elämään, paitsi rahaa lähettää asianajajan kautta.
Tutun kirjailijan romaaneja on helppo ja mukava lukea. Hän kirjoittaa sujuvasti ja selkeästi, oikein hyvä lukukokemus tämänkin kirja oli. 4/5

24.6. Tervo Kati; Iltalaulaja
Kauniisti kuvailtu ja runollinen kirja Ellen Thesleffin kesänvietosta Muroleen Valkoisessa huvilassa. Hänen avukseen tulee nuori maalaistyttö Taimi, jonka äiti on traumatisoitunut Kurun laivan haaksirikossa ja isä kärsii sotatraumoista. Eletään aikaa sotien jälkeen.  Kesä on ihana, aurinkoa, sadetta, ruusujen, vanamon ja laventelin tuoksuja ja värejä. Ellen maalaa tauluja ja välillä tuhoaa niitä, koska ei ole niihin tyytyväinen. Samalla on haikeutta mukana, koska huvila on rapistunut, Ellen on vanhentunut ja raihnaantunut. Kesä olikin viimeinen kesä Casa Biancassa.
Tätä lukiessa  heräsi halu löytää nuo taulut joista kirjassa puhutaan. Ehkä joskus niitä näkisi, näkyypä juuri olemaan näyttely Helsingin taidemuseossa. 4/5

22.6. Heikkinen Antti; Mummo
Pitkään on mennyt tätä kirjaa lukiessa, on ollut välillä lepäämässä, koska noita pikaluettavia kirjoja on tullut vastaan ja välillä jatkoin jo laina-aikaakin. Mutta tämä kirja kannatti kyllä lukea.
"Mummo" kertoi suvun kolmen sukupolven voimakkaista maalais-naisista, joilla kyllä oli sisua selviytyä maalaiselämän vaikeuksista, sodista, sairauksista ja lapsien saanneista ja menettämisistä. Mikä se on kovettanut naisen nahkan niin kovaksi että ei lohkea millään, vastukset vastuksien perään. Hankala on ollakin kun koko ajan on on vain vastuksia.
Lopulta Maija saa päähänsä kirjoittaa paperille kaikki menetykset ja toiselle paperille kaikki elämänsä ilot, joita sitten ei ollut montaa. Ja poltti sitten kummatkin. Sitten hän alkoi puhua puolisolleen, joka ihmetteli sitten mikä Maijalle oli tullut, kun hän puhuu, ja kas kummaa elämä helpottui. Kirjan luvut on otsikoitu pääosin "Mummo" ja "Äiti", riippuen siitä kuka on sen luvun kertoja. Jostain 1920-luvulta lähtien saa seurata Maijan elämää loppuun asti. Oivaltavuudessaan todella hyvä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu romaani, varmaan savolaisesta elämänmenosta. 5/5

20.6. Pakkanen Outi; Linna
Sain tämän kirjan kirjastosta pitkään varanneena. Aloinkin heti lukea tätä, koska olen pitänyt paljon näistä AnnaLaine-dekkareista.
Tämän kirjan tapahtumat alkavat Savonlinnan Oopperajuhlien tunnelmasta. Menestynyt poliitikko Pertti Pekkala on kutsunut tuttaviaan Oopperajuhlille, seurueessa on entisiä ja uusia tuttavuuksia.
Tapahtumat sijoittuvat muutamalle kesäiselle päivälle ja syksylle. Anna Laineenkin elämässä tuntuu olevan muutoksia, pitkään ulkomailla ollut miesystävä Jyri palaa maisemiin ja rakas Justus mäyräkoira alkaa tulla vanhaksi. Vaikuttaa siltä, että kirja saa jatkoakin. Hyvä 4/5

17.6. Vuori Kristiina ; Viipurin valtiatar
Sattuipa tämä 2019 julkaistu romaani pikaluettavana tulemaan vastaan, niinpä oli luettava tämä "pikaisesti". Olin lukenut kirjailijan teoksen Elinan surma alkuvuodesta ja pidin siitä kovasti.
Tämäkin kirja perustuu todellisiin paikkoihin ja eläneisiin ihmisiin.
Viipurinlinnan päällikkö Erik Turenpoika Bielke kuolee v. 1511 ja hänen leskensä Gunilla jää hoitamaan linnaa. Heillä oli miehensä kanssa kymmenen lasta, joista kaksi oli kuollut jo pienenä. Gunilla oli tottunut hoitamaan linnan taloutta jo miehensä aikana ja hän piti sitten siitä huolta myös miehensä kuoltua ja osasi pitää puolensa myön omista saatavistaan, kun alettiin nimittää uutta linnanherraa. Varuillaan piti olla rajan läheisyydessä ettei naapurivaltio unohda entisen päällikön kanssa tehtyä rauhansopimusta.
Kirja kertoo paljon Gunillan ajatuksista ja elämästä, enemmän kuin yleisistä tapahtumista. Linnanherra Erikin ystävä ja Raaseporin linnanpäällikkö Tönne Erikinpoika Tott on monessa asiassa apuna ja turvana Gunillan hoitaessa Viipurin linnaa. Heidän välilleen syntyy sitten kipinöivä rakkaustarina, vaikka Gunilla kokeekin olevansa väärä ihminen Tönnen vaimoksi, koska ajattelee olevansa liian vanha saamaan perillisiä Tönnelle.
Kirjan lopussa on luku Gunillan ja hänen sukunsa elämästä, sekä sanasto vanhoille sanoille.
Jostain syystä en ihan niin paljon pitänyt tämän kirjan lukemisesta, kuin "Elinan surmasta".  Aihe ja ympäristö on kiehtova ja mielenkiintoinen ja kirjoittaminen on vaatinut varmana todella paljon työtä ja esivalmisteluja. 3+/5

4.6. Pohjolainen Soili; Valuvika
Sain tämän kirjan varauksesta ja aion vähän vilkaista. Kas kummaa kun jäin lukemaan yhdessä päivässä luin tämän 176 sivua lyhyen kirjan. Tämä kirja esiteltiin Kirjaston kirjaesittelyssä keväämmällä.
Freelance-toimittaja Maria asuu Helsingissä. Työasiat menee vähän huonosti, miehen kanssa on vähän ongelmia ja elämä haasteellista. Marian äiti kertoo huolestaan isästään Artusta Pohjois-Karjalassa, joka on ollut sairaalassa. Maria lupaa joskus käydä katsomassa mitä tälle kuuluu.
Marialle ja hänen miehelleen tulee eripuraa, ja Maria lähteekin ihan äkkiseltään ajamaan Itä-Suomeen. Kun hän pääsee ukin huusholliin, siellä onkin vastassa aikamoinen sekasotku.  Ukki on kyllä suhtkoht kunnossa, ainakin omasta mielestään, mutta krapulassa. Tämmöisiä vanhoja jääriä on maaseudulla varmaan joka puolella Suomea.
Lapsuusmuistot, kesistä ja mummosta, vanhojen valokuvien katselusta ja muistakin asioista, tulevat mieleen. Arttu-ukki on varsin persoonallinen vanha mies, häneltä Maria on perinyt myös äkkipikaisen luonteensa. Se jokin äkkipikaisuus "Valuvika" oli periytynyt Marian äidille ja tältä sitten Mariallekin.
Tämä oli mukava ja nostalginen kirja lukea. Jo siinä esittelyssä tämä kiinnostus heräsi. Luettuna minua ei niin häirinnyt kirjan railakas kielenkäyttö, ehkä hypin ne kohdat yli. Saattaa olla että olen tottunut vanhojen ihmisten ärinään. Tämä on Pohjalaisen toinen romaani, tykkäsin. 4/5

4.6. Tuomola Johanna; Murhaaja vierelläni 
Tämä on viides Noora Nurkka dekkari-sarjassa. Olen lukenut näitä ja myös muita Tuomolan dekkareita. Tämä kirja kertoo  Nooran, Abdin ja Pentti Litmasen työskentelystä selvittämässä kadonneiden ja sitten surmattuna löytyvien ihmisten kohtaamia rikoksia.
Eräs mies saa potkut pitkäaikaisesta työpaikastaan ja selittämättömästi hän alkaa raivota ensin "pienistä" ja sitten suuremmista vastoinkäymisistä. Työllisten on vaikeaa tajuta, miten vaikeaksi uuden työpaikan saaminen voi muodostua. Selvinnyt ei lopussakaan, miksi hän lopulta tällaisiin tekohin ryhtyi. Työttömäksi joutuminen katkaisi kamelin selän. Tässäkin taustalla oli lapsuudesta lähtien olleet traumat.
Samalla Noora ja hänen miehensä Mario painivat yksityiselämän haasteiden kanssa. Nooran ja Marion sekä heidän läheisensä joutuvat vielä kokemaan kamalan järkytyksen, Nooran kadottua äkillisesti.
Onhan tämä sujuvaa ja mielenkiintoista luettavaa, mutta edelliseen kirjaan verrattuna, tästä puuttui kuiten Se Jokin vetovoima. Jossain vaiheessa kirjan luku kävi jopa liian jännittäväksi. 3-/5

2.6. Jokinen Seppo; Rottasankari
Sattuipa käsiin tämä Jokisen uusinkin dekkari melkein samaan syssyyn kuin edellinen Lyödyn laki, niin olihan se pakko poimia luettavaksi.
Tämä onkin aina monitahoinen juttu. Kirja alkaa pommiuhkauksella, joka kaikeksi onneksi osoittautuu  tekaistuksi (syyllinen jää selvittämättäkin virallisesti) Siitä kuitenkin juontaa uusia tapahtumia, jotka ovat niin monimutkaisia ja myös vanhoihin selvittämättömiin tapauksiin pohjautuvia, ettei voi näin pikaisesti kertoa. Kirja on kuitenkin tosi jännittävä lukea, mutta ei niin raaka kuitenkaan, etteikö sitä voisi lukea yöllä, kun ei nukuta. Kuten viime yönä :)
Jokinen vaan osaa kirjoittaa niin mukavasti, ja inhimillisesti poliiseista ja myös rikoksen tekijöistä, ettei kukaan muu. Tälläkertaa tapahtumat pyörivät rikospaikkojen lisäksi enemmän Poliisitalolla ja osin sairaalassakin, eikä niinkään Ullan ja Koskisen yksityiselämässä. Rottasankari tuo esille taas koulumaailmasta asti tapahtuneen kiusaamisen tuottamat tapahtumat. Lopusta jäi taas sellainen "kutina", että jatkoa seuraa, ei vaan tiedä koska se on hyppysissä luettavana. 5/5

TOUKOKUU  10 kirjaa tuli luettua

27.5. Hilvo Sami; Viinakortti
Kirjaston vaihtohyllystä löytynyt pieni  pokkari, jonka otin vaan matkalukemiseksi.
Tämä olikin kaikkein erikoisin kirja mitä oon lukenut!
Mikael saapuu isoäitinsä hautajaisiin, taloon jossa hän on viettänyt lapsuudessa kesiä ja muitakin aikoja. Hän saa haltuunsa talon sekä sen irtaimiston, ja saa penkoa rauhassa taloa ja tavaroita.  Aikaisemmin kuolleen isoisän Urhon, nimismiehen työhuone on nyt hänen käytössään. Isoisän entisen virkapaidan taskusta löytyy tämän viinakortti, jonka sisällä on valokuvia. Muitakin salattuja asioita paljastuu naapurista saaduista kirjeistä..
Kirjassa on selkeästi luvut vuoronperään Mikaelin ja isoisän Urhon elämästä. Pääosin Urhon elämää koskevat sota-aikaa kuvaavat kappaleet. Mikael saa naapurin Hertalta pinkan kirjeita, joista paljastuu isoisän suhde Hertan miehen kanssa. He olivat olleet rakastavaisia sota-ajoista lähtien. Enpa ole sattunut lukemaan tällaisista asioista kirjoitettuja kirjoja.
Tämä oli hyvin sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja lukea. " Kaunis ja rohkea tarina rakkaudesta, jota ympäristö ei sulata" STT  4/5

26.5. Mustonen Enni; Sotaleski
On ollut tämäkin kirja varauksessa Pitkään, mutta löysin sitten tämän pikaluettavaksi ja tulihan se aika pikaluettua.
Tämä seitsemäs kirja Syrjästäkatsojien tarinoita jatkaa Ida Eriksonin tyttären Kirstin tarinaa, ja muitakin Leppävaaralaisten asujien tarinaa aina ajasta ennen talvisotaa, toisen maailmansodan loppuun asti. Kirstin mies Iivo lähtee linnoitustöihin Kannakselle ja Kirstikin käy siellä tyttärensä Vienan kanssa. Kirja kertoo historian tapahtumista, pommituksesta, välillä olleisiin rauhallisiin aikoihin, sekä elämästä säännöstelyn ja puutteen aikana, mutta sinnikkyydellä selvittiin kuitenkin.
524 sivua lukee mielenkiinnolla ja jäädään odottamaan jatkoakin näihin tarinoihin. 5/5

20.5. Autere Terttu; Sininen hatturasia
Pikkukaupungin leppoisaa elämää -20 luvun Suomessa. Sodasta ollaan selvitty ja uusia tuulia tulee sinnekkin. Naiset leikkauttavat hiukset lyheiksi polkkatukaksi, aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Nuori Martiskaisen piika Jenny miettii lähteäkö Liisun perässä Ameriikkaan piikomaan.
Jatkoa kirjalle Kirjepostia, jossa saimme jo tutustua saman kaupungin elämään.
Kevyttä ja leppoisaa lukemista. 3/5

12 kirjoittajaa, toimittanut Tapani Bagge; Tykki
Luen tätä tunnettujen dekkaristien kirjoittamaa novellikokoelmaa aina välillä. Yhteistä on jokaisessa kertomuksessa "tykki" eli Lahti 35-sotilaspistooli, jota kuljetetaan tarinasta toiseen. Osa tarinoista oli ihan "mukavia", mutta jotkut aika raakoja. Tällaisista kirjoista lukijalle paljastuu dekkaristien erilainen tyyli ja kyllä sieltä löytyi näitä lempikirjoittajia. Moniin kirjoittajista en ole aikaisemmin ollenkaan tutustunut.

17.5. Autere Terttu; Kinkkauskivet
Tutuntuntuinen, haikeansuloinen kertomus Viipurista lähtöisin olevan perheen elämästä sodanjälkeisessä Suomessa. Eletään -50 lukua, mutta aika samantapaista oli myös omakin -60 luvun lapsuus maalla. Tässä ollaan kyllä kaupungissa "radiomastojen" juuressa. Tellervon perheeseen kuuluu isä ja äiti, isosisko ja pikkusisko.
Jos haluat helppolukuista lapsuudenmuistoja herättävää lukemista, tässä olisi kauniisti kirjoitettu valoisa romaani. 4/5

15.5. Tyler Anne; Äkäpussi
Kirjailija kirjoittaa etukannessa, että tätä kirjaa oli valtavan hauska kirjoittaa...ihan namia.
Tämä kuuluu sarjaan: Shakespearen romaaneita nykyromaaneiksi tulkittuna (Kuinka äkäpussi kesytetään). Tämä äkäpussi on Kate, joka on esikoulussa avustajana työskentelevä 29 vuotias nainen. Hänen perheeseensä kuuluu teini-ikäinen pikkusisko Pupu,  ja hajamielinen tiedemies-isä. Isällä on menossa tärkeä tutkimus laboratoriossaan, ja hänellä oli avustajana venäläistaustainen Pjotr. Nyt on nin, että Pjotr´in oleskelulupaviisumi  päättyy ja olisi tutkimukselle katastrofi jos avustaja joutuisi lähtemään. Isä alkaa tuputtaa Katea menemään naimisiin Pjotrin kanssa, jotta tämä saisi oleskeluluvan.
Olihan tässä monia hauskoja kohtia, huumoria ja käänteitä. Hauskin luettu kirja pariin kuukauteen. 4/5

11.5. Jokinen Seppo; Lyödyn laki
Rikoskomisario Koskinen on muuttanut Ullan kanssa yhteen asumaan. Heillä on remonttia kaipaava vanhempi omakotitalo, jota he sitten viikonloppuina ja harvoina vapaa-aikoina pyrkivät remontoimaan. Töissä ja kotonakin heillä menee hyvin.
Poliisit saavat selvitettäväkseen useampia tapauksia, jotka ensin vaikuttavat erillisiltä. Mutta niissä alkaa vaikuttaa olevan yhteisiä piirteitä. Pienen tytön järjettömältä vaikuttava pelkotila antaa Ullalle viitteitä eräästä tapauksesta. Tapaukset juontavat menneisiin asioihin, jopa eräitten osallisten kouluaikaisiin traumoihin. Tapahtumia on sijoitettu tutuille paikoille keskelle kaupunkia.
Tämäkin on tuttua ja  mukavaa, selkeää tarinaa, aivan kuten aikaisemmatkin Jokisen dekkarit.
Onkin ollut yli vuoden tauko, siitä kun luin hänen edellisen kirjansa (Vakaasti harkiten). Seuraava kirja Rottasankari onkin varatuimpia kirjoja kirjastossa (yli 1800 varausta tänään) eli voi mennä pitkään ennenkuin sitä pääsee lukemaan. 4/5

7.5. Laitila Kälvemark Tiina; Karkulahti
Karkulahden  talonisäntä Jaska ottaa vaimokseen venäläisen Veran, jolla on menneisyys, joka paljastuu vähitellen kirjan kuluessa. Talon peräkammarissa makaa sairas anoppi, joka on suorastaan ilkeä ihminen, kunnes hänenkin menneisyytensä paljastuu kirjan kuluessa. Veralle on luvattu, että talo korjataan, kaikki laitetaan kuntoon ja korjataan, rahaa on, mutta ajan kuluessa rakkaus rapistuu, elämä on kurjaa, Vera koettaa karatakin mutta Jaska hakee takaisin. Lapsikin syntyy ja kasvaa.
Kirja oli painostavaa rankan ja ankean elämän kuvausta välillä kotosuomessa ja välillä Venäjällä. Miten mulle nyt onkin sattunut luettavaksi samantapaisia ankeita kirjoja monta peräkkäin.
Kirjan luvuissa toisensa perään hypittiin välillä menneisyyteen, välillä Veran, välillä Elisabet emännän menneisyyteen, ja välillä taas useita vuosia molempien nykyisyyteen. Jos olisikin lukenut luvut oikeassa järjestyksessä.
En oikein päässyt "kärrylle" koko kirjasta, ennenkuin loppupuolella.
Kirjailija osaa kirjoittaa hyvin elävästi ja runollisesti. Totuudenmukainen teksti, ei ole helppoa ollut elämä Venäjällä eikä sitten Suomessakaan, vaikka Jaska olikin kiltti ja työteliäs mies, hänestäkin löytyi epäilys.
En tiedä, mulle ei vaan kirja auennut, ennenkuin loppupuolella, vaikka olisi ollut kuinka taidokas teos. 3/5

5.5. Kinnunen Tommi; Pintti
Tämäkin kirja on lopulta tullut kirjaston varauksesta. Luin sen muutamassa päivässä. Kun on näin paljon varattu kirja (vieläkin toista sataa varausta) ja itse odotin tätä monta kuukautta, niin on jännittävää alkaa lukea.
Tämä kirja kertoo virallisesti kolmesta päivästä, lasitehtaan ympärillä olevasta elämästä. Tyynelän perhe, Jussi, vanhin lapsista, jotenkin kehitysvammainen mies, Raili, joka on välillä käynyt Helsingissä, koettanut repäistä itsensä irti ahdistavasta kylästä ja Helmi, tehtaan työläinen, jolla oli mies, jonka hän menetti ja pieni lapsi Saara.
Virallisesti kolme erillistä päivää, joiden aikana kuitenkin selviää pitkän ajan historia Tyynelän perheen aikaisemmasta elämästä ja koko lasitehtaan kylän elämästä. Lasitehtaan ja  sen työn kuvaukset kerrotaan yksityiskohtaisesti. Työntekemisen raskaus ja sen ajan olot, eletään 1949 ja -50 ja viimeinen päivä v 1951. Sodan jälkeiset olot ja sieltä selvinneiden työmiesten tuntoja piirretään esille. Paljon ehtii tapahtua noiden päivien välissäkin.
Helmin surun kokemus, josta Kinnunen kirjoittaa hyvin koskettavasti. sivu 155 "Suru on synkkä eläin, musta koira tai kissa, joka saapuu yllättäen ja alkaa seurata. Aluksi sen ulkomuoto tuntuu rumalta ja ääni pelottavalta ja siksi sitä yrittää vältellä...jne"
Takakannesta: Kuinka talvet ovat ankeita ja pitkiä, arkea ja työtä. Molemmat kesät ovat kaukana, eikä niiden olemassaoloon enää tahdo uskoa. Vasta huhtikuussa, päivien pidentyessä, suoniin virtaa heikko toivo tulevista onnen hetkistä. 
En tiedä mitä odotin, tulee vaan varattua kirjoja kun niistä  julkisuudessa kerrotaan. Nytkin on monenmonta uutuuskirjaa varauksessa.
Jotenkin kuitenkin ei ihan ole lempilukemista ollut näissä viimeaikojen kirjoissa. Sellaista kirjaa, jonka tarina imaisee mukaansa, eikä jättäisi kesken yöksikään ja ikävä tulee jo kun kirja on loppupuolella.
Ehkä tosiaan tulisi lukea tämäkin uudelleen, miten olisi äänikirjakin. Jos paremmin pääsisi kirjan sisälle. 3/5

1.5. Jungstedt Mari; Luvattu maa
Lomaidylli järkkyy taas Kanarian turistirannoilla. Kirjassa seikkailee  toimittaja Sara Moberg ja  ex-poliisi Kristian Wede, jotka ovat tuttuja edellisestä kirjasta Tummempi taivas, jonka hän on kirjoittanut Ruben Eliassenin kanssa.  Tämä onkin toinen kirja Kanaria-sarjasta. Voi olla, että olen lukenut kaikki hänen Gotlantiin sijoittuvat dekkarinsa.
Tässä liikutaan siis kauniissa ja lämpimissä Kanarian maisemissa. Kerrotaan 1977 tapahtuneista asioista sekä myös 1957 tapahtuneista asioista, joiden tapahtumista syyt johtaa myös "nykyajan" tapahtumiin. Seudulle on paljon rakennettu pohjoismaalaisten käyttämiä loma- ja vakituisempiakin asuntoja. Tietysti maat ovat peräisin alueen alkuperäisiltä asukkailta, joiden perilliset ovat katkeria maiden luovuttamisesta.
Ruotsalaisia asukkaita tapetaan, ensin nainen ja sitten mies. Tekotavat ovat samanlaiset. Sara toimittajana ja Kristian ex poliisina ja tulkkina joutuvat tekemisiin näiden surmien selvittämisen kanssa. Kummia räjähdyksiäkin sattuu, turistipussi räjähtää sekä hotellin pihassakin räjähtää pommi. Poliiseilla onkin täysi työ niiden kanssa. Saralla ja hänen miehellään Lassella on myös avioliitossaan vaikeuksia, sivujuonena Sara joutuu välillä myös epäilyttävään seuraan pianonsoitonopettajan kanssa.
En ole koskaan käynyt Kanariansaarilla, eikä erityisemmin houkuta lähtemäänkään, jos näin vihamielisesti paikalliset suhtautuu turisteihin.  Ei kai.
Kirja oli mielenkiintoinen, eikä yhtään pitkästyttävä. 3+/5


HUHTIKUU näitä viittä (5) kirjaa luin huhtikuussa


28.4. Lipasti Roope; Linnan juhlat, Atena 2015
"Miehet ovat huonoja kestämään elämän kolhuja, kuten työttömyyttä ja eroa. Ovat aina olevinaan niin vahvoja, mutta ei elämässä lopulta ole vahvuutta se, että saa säilykepurkin kannen auki tai jaksaa kantaa kerralla kaikki ruokakassit autosta" Maria
Hannulla on ollut unelma päästä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Joka vuosi hän on katsonut televisiosta kättelyseremoniaa. Tulee Suomen 100 vuotisjuhlavuosi, mutta moni asia alkaa mennä pieleen Hannun elämässä. Hannun puoliso Maria haluaa erota, heidän kotinsa menee myyntiin ja hän saa potkut töistäänkin. Heidän tyttärensä teini-ikäinen Annakin  on murrosiässä. Hannu ajautuu sananukaisesti katonreunalle aikoessaan hypätä alas, kun hän tapaa Mikon, joka sanoo olevansa persoonan treenaaja ja hällä on toimisto siinä talossa. Hannulla on nyt kaksi tavoitetta elämässään, saada Maria takaisin ja päästä presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Mikolla onkin niihin tavoitteisiin pääsemiseksi polku valmiina...Kunnes tapahtuu ennenkokematon loppuhuipennus.
Olen kyllä tutustunut tämän kirjailijan muutamiin kirjoihin, joten otin tämänkin luettavaksi vanhasta tottumuksesta.  En ehkä ihan niin paljon pitänyt tästä kuin ennen lukemistani. 3-/5

23.4. Löhken Sylvia; Hiljaisissa on voimaa Miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa? Into kustannus 2016
Luin tästä kirjasta Sessen Ilo elää-blogista.  Tässä kirjassa selvitellään hyvin onko ihmisen introvertti vai ekstrovertti, millaisia eroja näissä ominaisuuksissa on ja millaisia vahvuuksia on molemmissa. Kellä tunnetuilla henkilöillä on introvertteja ominaisuuksia. Millaisia vahvuuksia ja haasteita tähän ominaisuuteen liittyy. Kirjassa on myös ohjeita parisuhteen, lastenkasvatuksen, miten töissä, kokouksissa, puhelimessa yms on hyvä toimia ja mitkä ovat haasteet ja vahvuudet.
On ollut tiedossani, että olen itsekin introvertti ja kyllä ne ominaisuudet ja haasteet olivat kirjasta ihan löydettävissä. Hyvin syvällisesti en jaksanut tähän kirjaan perehtyä, luin itselle soveltuvin osin tämän.

22.4. Vallinkoski Noora; Perno, Mega city, lähiöromaani, Atena 2018
Sain kirjaston varauksesta tämän ihkauudentuntuisen kirja luettavaksi. Kiinnostuin tästä luettuani erään blogipostauksen....:)  Varausjono ei ollut täällä kovin pitkä.
Kirjoitanpa nyt ihan tuoreeltaan tämän kirjan tuomia fiiliksiä. Kirja kertoo -80-luvulä syntyneen tytön eli Hannan suulla tätä tarinaa. Hän syntyi uusioperheeseen kahden isomman veljen jälkeen Turun lähiöön, työläisperheen äidille. Valmetin työmaalla eli isän työmaalla oltiin iloisia kun "Tyttö tuli, tyttö tuli"...Irvinin kappale oli suosiossa...
Hanna kertoo perheen elämästä  suoraan kuten lapsen ajatuksin, rehellisesti ja aidontuntuisesti. Välillä valoisia asioita, ja sitten taas kaikenlaista ikävämpää, mitä lähiökerrostalossa sattui ja tapahtui.
Välillä oli yläkerrassa tappeluita ja ryyppyjuhlia, välillä äiti hermostui niihin ja alkoi mätkiä kattoa pesäpallomailalla-jolloin yläkerrasta tultiin kirveen kanssa ovesta. Hanna sisaruksineen kasvoi, vanhemmilla oli sairauksia ja paranemisia. Lapset kävivät koulua, miten milloinkin. Perheessä oli äidin kova komento, sakkoa tuli jos ei totellut. Kaikenkaikiaan elämän surkeus kuitenkin seurasi, vaikka oli parempiakin päiviä.
Oli koko ajan vaikea lukea tätä kirjaa... Tämä kirja ei imaissut ainakaan minua lukiessa mukaansa. Mutta sitten puraisin luontoni ja päätin saada luettua tämän näiden pääsiäispyhien aikana. Jo senkin takia, ettei ollut muutakaan "parempaa" lukemista. Ehkä pidän enemmän vähemmän realistisentuntuisemmista kirjoista.  2/5

16.4. Tuominen Pirjo; Opettajatar, Tammi, 2019
Tämä onkin huikea tarina kartanoelämästä 1850-luvulta parikymmentä vuotta  eteenpäin.
Kirja alkaa Helsingistä, jossa maisteri Balcin tyttäret toimivat tyttökoulun opettajina. Maisteri oli ollut aikaisemmin Haminan kadettikoulun opettajana, mutta joutuun lähtemään sieltä, epäsuosion ja häväistysjutun takia pois. Rosa on maisteri Balcin perheen esikoinen ja joutui huijarin häpeilemättömään ansaan houkutelluksi Haminassa. Oikeasti mitään häväistystä ei tapahtunut, mutta siitä alkoi ilkeämielisten huhujen levittely.
Rosaa tulee tapaamaan kartanon herrasmiestehtailija vapaaherra Helmer Örn, joka tarvitsee neuvoja kartanoonsa koulun perustamiseen työväestön lapsille. Niinpä Rosa  lähtee isänsä ja sisarensa kanssa kesällä käymään Akilan maaseutukartanossa ja alkaa sitten suunnitella koulun aloittamista. Hanke kuitenkin keskeytyy tehtailijan äidin vastustukseen. Jokin kipinä heidän välilleen kuitenkin jää. Myös vapaaherran palveluksessa oleva preussilainen  insinööri Matias ihastuu Rosan sisareen. Joten yhteydet Akilan kartanoon ja Balcien perheen välillä ovat voimassa.
Kirjassa seurataan sen ajan tapahtumia, ja matkustellaan edestakaisin ja myös ulkomaille Preussiin. Rautatiekin rakennetaan, Viaporin pommitus  Helsingissä ja koetaan nälkävuodet. Ne eivät kuitenkaan ole kirjassa pääasiassa.
Kirjassa tapahtuu  n. 30 vuoden ja  456 sivun aikana  kaikenlaista. Jossain vaiheessa tuntui, että kirja olikin liian pitkä, mutta toki tämä oli mielenkiintoista luettavaa. 3/5
Tämän kirjan voi sijoittaa Helmet lukuhaaseessa kohtaan 49,  2019 julkaistu kirja


6.4. Kähkönen Sirpa; Rautayöt  (Otava 2002)
Tätä kirjaa luin jo maaliskuussakin, mutta oli "lepäämässä" tämä välillä.  Romaani on jatkoa Mustat morsiamet kirjalle, jonka luin maaliskuussa. Kirja kertoo 1940  vuoden kesästä Kuopiossa. Anna on saanut kaksoset ja asuu samassa talossa anoppinsa ja kälynsä Hildan kanssa. Aviomies Lassi makaa vintillä muistoissaan ja kärsii vatsavaivoista ja sodan traumoista. Naapurissa asuu tarjoilijatar Helvi tyttärensä Marin kanssa. Elämä on yhtä "rehveltamista", ei ole rahaa, ei ruokaa,  puutetta on vähän kaikesta talvisodan jälkeen. Lisäksi sodan jälkeiset ajat ovat punaisten kannattajia kohtaa nurjat. Jo pelkästä rauhasta puhuminen tuntui olevan rikollista, puhumattakaan yhteydenpito entisiin tuttaviin. Anna saa kuitenkin lapsensa pidettyä hengissä ja puuhaa perunamaata ja kasvattaa sikaa ruokkiakseen lapsensa seuraavana talvena.
Tämän kirjan kertomus on hienon lämpimästi kerrottu, varmasti sen aikaisesta elämästä hyvin totuudenmukainen kuvaus. Mitä on sodassa kaatuneen läheisen kaipaus, mitä traumoja sodan kauhut aiheuttaa kaikille.
Olen todella  iloinen ja  tyytyväinen kun löysin nämä Kähkösen kirjat, joita en ollut aikaisemmin jostain syystä lukenut ollenkaan.
Teksti, murre ja tapahtumat vaikuttavat hyvin tutulta.  Jatkan tämän Kuopio-sarjan lukemista taas, seuraava Jään ja tulen kevät. 5/5
Kirjan voisin sijoittaa Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 7. olenhan käynyt Kuopiossa :)


MAALISKUU  nämä 6 kirjaa luin, toki vähän enemmänkin, mutta jäi kirjoittamatta tänne


23.3. Kinsella Sophie; Varsinainen talousihme
Edelliset lukemani kirjat olivat jotenkin niin nihkeitä, niinpä halusin välillä lukea jotain hauskaa ja sujuvaa, kevyttä romaania. Niinpä hiivin Kinsellan kohdalle kirjastossa. Ja olihan tämä hauska ja kiva lukea, oikein mukavaa luetavaa.
Uraatekevä lakimies Samatha on niin kiireinen työssään, ettei ole minuutinkaan taukoa. Hän tekee aamusta yömyöhään töitä ja haaveilee pääsevänsä osakkaaksi huippusuosittuun lakifirmaan. Tämä on hänen unelmiensa täyttymys ollut pitkään. 7 vuotta hän on tehnyt töitä siinä ja nyt koittaa se päivä jolloin hänen osakkuudestaan päätetään. Samana aamuna hän löytää työpöydältään sopimuksen, johon hänen olisi pitänyt reagoida aikaisemmin, eli ilmenee että hän on tehdyt hirmuisen virheen työssään. Hän joutuu paniikkiin, koska huomaa unelmiensa kaatuneet tähän virheeseen. Hän lähtee paniikissa junaan ja joutuu jonnekkin vieraaseen paikkaan. Hän hoippuu uuvuksissa johonkin taloon, ja siellä oletetaan hänen olevan taloon kutsutun taloudenhoitajan. Vaikka Samatha ei tiedä kodinhoidosta, eikä ruuanlaitosta tuon taivaallista, hän ottaa taloudenhoitajan paikan vastaa, koska talonväki kohtelee häntä ystävällisesti. Siinäpä sitten tapahtuu kaikenlaista, vahinkoja ja onnistumisia. Samatha oppii vähitellen kaikkea, koska löytyy hyvä opettaja lähistöltä. Samatha huomaa miten mukavaa on kun ei ole koko ajan töissä minuuttiaikataulussa, ja viikonloputkin on vapaata. 4/5

20.3. Jääskeläinen Pasi Ilmari; Väärän kissan päivä
Enpä olekaan tällaista romaania lukenut. Lukiessani vähän pidemmälle en oikein ymmärtänyt mistä tässä on kysymys. Onko tämän kirjan tarina unta, painajaista vai hallusinaatiota. Tässä sekoittui  kaupungin Venetsialaisten juhlinta ja muistisairaan hoitokodista karanneen äidin etsintä monenlaiseen menneisyyden tapahtumien kertaamiseen. Kummallisia kissoja joiden hahmot hajosivat käsiin, kaulasuoneen pistettäviä injektioita, kokeellisia alzheimerlääkkeitä joiden antamisen jälkeen potilas vaipuu kuolemankaltaiseen uneen, kunnes herää taas johonkin eri aikakauteen. Mielikuvituksellinen kirja tosiaan. En voi sanoa ahmineeni kerralla tätä kirjaa, monesti kyllä aioin jättää keskenkin, mutta "kahlasin"kuitenkin loppuun, kun piti saada selville mistä tässä oli kyse. Aavistelin kyllä totuuden, mikä paljastui sitten viimeisessä luvussa. 2/5  
Tämän kirjan voi sijoittaa Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan 16.


15.3. Peura Nina; Yöpakkasia
Hanna on historian opettaja eräässä koulussa. Illalla myöhään ylitöiden jälkeen Hanna poistuu koululta, eikä huomaa mitään kummallista. Seuraavana aamuna löytyy Matti, koulun uskonnonopettaja kuolleena koulun pihasta. Kaikkia opettajia kuulustellaan ja Hannaa etenkin, koska hän on ollut viimeksi koululla ja Matista on löytynyt Hannalta saatua unilääkettä elimistöstä. Hanna alkaa selvitellä tätä murhaa tahollaan ja saa selville opettajista ja koulun erinäisistä "harrastuksista" outoja asioita. Äkkiä rehtori  komentaa Hannaa lopettamaan opetus ja lähtemään sairauslomalle täydellä palkalla. Mutta hän jatkaa Matin surman selvittämistä.
Jotenkin kirja oli ei niin kiinnostavaa luettavaa, mutta luin kuitenkin. Osa juonen käänteistä jäi jotenkin kesken. Kirjan loppu jäi epäselväksi, kuinka kävi koulun opettajien harrastuksille ja kuka murhasikaan Matin. Taisin hypätä sen kohdan yli. 2/5.
Kirjan voi sijoittaa Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan 14

8.3.Kinnunen Tommi; Neljäntienristeys
Tämä esikoisromaani kertoo perheen tarinan aina 1890-luvun lopulta 1990-luvun lopulle. Luvuissa kerrotaan  Marian, nuoren kätilön, sitten hänen aviottoman lapsensa Lahjan,  hänen miniänsä Kaarinan ja Lahjan sekä hänen aviomiehensä Onnin taholta. Eletään Kuusamossa tiukassa uskonnollisessa yhteisössä välillä, sota-ajat, lähdetään evakkoon ja palataan takaisin poltetun talon raunioille.
Mulla meni tätä lukiessa aikaa kauan, luin välillä nuo pari edellistä kirjaa. Olen aina kokenut hankalaksi nuo ajalliset hyppimiset kirjoissa, kun edetään vuosikymmeniä eteenpäin ja sitten seuraavassa kohdassa palataan takaisin ajassa vuosikymmeniä. Tässä kirjassa näitä oli kaikki nuo neljän henkilön tarinat. Toki jännitys tapahtumista näin kerrottuna säilyy. Vasta lopussa paljastui Onnin salaisuus, jota hän yritti väenväkisin peittää, torjua ja salata.
Pidin kyllä kirjan aiheesta, mielenkiinto lisääntyi kirjan loppuun mennessä, vaikka välillä jätinkin kirjan lukemisen kesken. 3/5
Kirjailijan romaani Pintti on jossain vaiheessa tulossa kirjastosta. Varauksia on vielä useita kymmeniä.

5.3. Kähkönen Sirpa; Mustat morsiamet
Sain vinkin tästä Kuopioon sijoittuvasta kirjasarjasta, niinpä hainkin kirjastosta heti tämän ensimmäisen osan siitä. Kirja on saanut Savonia-palkinnon v. 1999.
Kirjassa nuori maalaistyttö Anna  lähtee "suureen" kaupunkiin Kuopioon piiaksi tohtorin perheeseen.
Hän on hyvin näppärä tyttö, oppii työt ja on hyvä työnetekijä. Kerran hän näkee tummasilmäisen Lassin ja ihastuu oikopäätä tähän. Siihen, että Lassin menneisyydessä on jotain salaperäisiä asioita, joista tämä ei puhu,  Anna ei kiinnitä huomiota. Niinpä he ajautuvat naimisiin ja lapsikin on tulossa. Lapsi menee kuitenkin kesken ja Anna jää yksin koska Lassi joutuu sitten Tammisaaren vankileirille, koska on osallistunut punaisten toimintaan sota-aikoina. Annaakin kuulustellaan varsin väkivaltaisesti asioista, joita hän ei kuitenkaan tiedä. Lassia pidetään vankina 7 vuotta.
30-luvun elämää Kuopiossa. Savon murretta, naisten elämää lasten ja  traumatisoituneiden miesten kanssa. Kaunista ja runollista tekstiä, kurjuuden keskellä on kauniitakin asioita. Jatkan tämän sarjan lukemista,  Rautayöt  taitaa olla tämän jatko-osa. 5/5 Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan 5.


4.3. Heikkilä Antti; Lääkkeetön elämä
 Heikkilä kirjoittaa tuttuun tyyliinsä mm.seuraavista aiheista; laatu ja eriarvoisuus, tutkitun tiedon illuusio, kolesteroli, insuliiniresistenssi, ketodieetti, rasvat,  gluteenin haitat, hormoneista, mitokondrioista, fruktoosi, liikunta ja mielenterveys. Joistakin sairauksista kuten diabetes, sydäntaudit ja syöpä. Lopussa on hyväksi havaittuja ruokaohjeita.
Kirjan ilmestyttyä tuli taas kohu tästäkin kirjasta, kuten joistakin edellisistäkin hänen kirjoistaan. Ehkä joitakin asioita huomasin, joista hän oli kirjoittanut tuttuun railakkaan tapaansa. Niistä sitten jotkut voivat vetää "herneen nenäänsä". Monista asioista hän kirjoittaa hyvin  potilaslähtöisesti, kuten kuinka lääkärit kohtelevat potilaita (statiiniresepti on kourassa heti, meni sitten lääkäriin minkä muun asian takia tahansa) tai Kelan päätöksistä.
Vähän turha kohu. Miksipä ei voisi kokeilla ketodieettiä, sairastipa tai hoiti vaivaansa miten tahansa muuten. Jos vaiva helpottuu ketodieetillä, niin hyvä juttu, aina kannattaisi kokeilla.

HELMIKUU  hups, vain 4 kirjaa. Luin kyllä enemmän

22.2. Marie Kondo; KonMari, iloa säkenöivä järjestys
Jatkoa edelliseen KonMari kirjaan Siivouksen elämänmullistava taika. Vastauksia edellisen kirjan herättämiin kysymyksiin. Yksityiskohtaisia ohjeita, piiroskuvien kanssa, kuinka järjestetään kunkin kategorian tavaroiden säilytys, esim keittiötarvikkeet puhdistusvälineet, harrastusvälineet ja valokuvat. Kuika viikataan mikin vaate ja vinkkejä säilytysratkaisuista esim keittiön alakaappeihin. Iloa elämään kaikille, jotka haluavat yksinkertaisempaa elämää. Sen takia luin tämän kirjan (olen joskus lukenut edellisenkin), koska taas tulee muutto kohta pienempään asuntoon, jossa säilytystilaa on ehkä vielä vähemmän ja pitää järjestää tavarat sinne uudelleen, koska ne eivät ole tässä asunnossa olleet oikeilla paikoillaan. Sain hyviä vinkkejä ja ajatuksia moniin säilytysratkaisuihin Ja tietysti on vielä tavaroita joita pitäisi käydä läpi ajatuksen kanssa että säilytänkö (tuoko se iloa minulle ) vai hävitänkö :) Nopeasti luin tämän kirjan.  
"Järjestämismaratonin voittavat ne jotka nauttivat siitä" eli ilon kautta etsi kaikille tavaroille joita tarvitset tai se tavara tuottaa iloa,  oma paikkansa ja laita ne käytön jälkeen takaisin omille paikoilleen. 3/5


21.2. Kinsella Sophie; Yllätä minut
Sylvie ja Dan elävät onnellisessa parisuhteessa, ja heillä on suloiset 5 vuotiaat kaksostytöt.
Vakuutusta varten he käyvät yhdessä lääkärintarkastuksessa ja tämä kertoo heidän elävän niin terveellisesti, että saattavat elää yli 100 vuotiaiksi ja että heillä voisi olla avioliitossa vielä yli 68 v yhteistä aikaa. Siitäkös iskee kriisi- miten he saavat  oltua niin kauan yhdessä kyllästymättä toisiinsa. Ettei elämä tylsistytä Sylvie haluaa heidän järjestävän toisilleen Yllätyksiä. Alkaa sitten tulla yllätyksiä kummankin taholta, vähän yhtä aikaakin. Ja lopulta oikein jymy-yllätys ilmaantuu Sophien isän menneisyydestä. siinä meinaakin mennä koko elämä ja avioliitto sekaisin. Ja meneekin uusiksi monin tavoin, Ainakin vanhat Sylvien ihanteet karisevat, ihanteiden karistessa.
378 sivua, jokunen sivu voisi olla vähemmänkin. Mutta oli suurinpiirtein ihan kiva kirja lukea. 3/5
Helmet 2019 lukuhaasteessa kirjan voi sijoittaa kohtaan 12 (sijoittuu Isoon Britanniaan)

12.2. Kinsella Sophie; Kuka on pomo (My not so perfect life) 2017
Tuo alkuperäinen nimi olisi sopinut kirjalle paremmin :)
Katie eli Cat  pyrkii Täydelliseen elämään Instagramissa. Hän haluaa kuumeisesti asua Lontoossa, vaikka ei palkasta ei oikeasti jää rahaa "elämän", siihen täydelliseen elämään, mitä hän esittää sen olevan. Hän kuvaa toisten herkullisia juomia kahviloissaja lukee tarkasti ravintoloiden arvostelut, että tietää keskustella niistä työkavereiden kanssa. Hän tekee yksinkertaisia avustajan hommia trendikkäässä brändäysyrityksessä. Hän ei pidä pomostaan, jolla tuntuu olevan täydellinen elämä, mutta joka käyttäytyy aika oudosti.
Töissä asiat ajautuvat siihen pisteeseen, että Katie saa potkut. Hän ryhtyy avustamaan kotipaikallaan, matkailuyrityksen aloittamista. Eikä uskalla kertoa isälleen, että on saanut potkut, vaan sanoo olevansa sapattivapaalla. Tämä yritys alkaa menestyä ja lomailijoita käy siellä paljon. Kerran sitten entisen työpaikan pomo saapuu sinne perheineen...ja mitäpä sitten tapahtuukaan.
Nämä 414 sivua oli mukavaa luettavaa, vaihtelevaa, hauskaa ja mielenkiintoista.  4/5

9.2. Leppä, Asta; Sinä et hävinnyt
Kirjan naisen mies on kuollut moottoripyöräonnettomuudessa. Heillä on ollut avioero meneillään. Kaksi pientä poikaa on jäänyt isättömäksi.
Kirja kertoo tuon tositapahtuman jälkeisestä ajasta. Luku luvulta miten elämä menee sen jälkeen, kuinka nainen reagoi, kuinka lapset reagoivat. Miten elämän pirstoutuminen äkkiä on niin vaikea ymmärtää, uskoa että kaikki särkyy.
Monenlaista tuttua ja tuntematonta tunnetta naisen kokemana. Epäusko, kauhu, pelko, suru, viha, häpeä ja rakkaus, kyllästyminen ja oivallus ovat kirjan teemoja. Kirjan loppupuolella päästään tarkemmin eroon johtaneisiin tapahtumiin. Kirjan nainen tuntee välillä syyllisyyttä, onko hänellä oikeutta olla leski, koska oli eroamassa miehestä. Hyviä aikoja, huonoja aikoja ja raskaita  vaiheita heidänkin liittoon oli kuulunut, ennen  kuin oli tullut muutto erilleen.
Miten niin erilainen kirja surun ja luopumisen käsittelystä kuin edellinen surusta lukemani kirja.
Jokaisen surijan tarina on erilainen, kaikilla on erilaiset lähtökohdat, omanlaisensa  elämäntarinat ennen surun saapumista ja sen jälkeen.


TAMMIKUU  8 kirjaa tuli luettua ja pari käsityökirjaa katseltua :)

Mosconi Lisa; Aivoruokaa, syö paremmin, ajattele kirkkaammin  Art House, Helsinki  2018
Alunperin Italialasta kotoisin oleva neurotieteen ja isotooppilääketieteen tohtori on keskittynyt alzheimerin taudin varhaiseen toteamiseen tutkimustyössään, hän johtaa New Yorkissa yliopiston tämän sairauden tutkimusohjelmaa.  Kirja on mielestäni hyvin kansantajuisesti kirjoitettu, hyvin monipuolisesti perehtynyt kirjoittaja kertoo kuinka voisi ehkäistä muistisairauksia ja muitakin aivosairauksia.
"Tiukasti tieteeseen perustuva teos erottelee faktat huuhaasta ja kertoo käytännönläheisesti, mitä pitäisi syödä ja mitä välttää. Aivoruokaa on kirja kaikille, jotka haluavat parantaa muistiaan, ehkäistä muistisairauksia, ajatella kirkkaammiin, piristyä ja terästää tarkaavaisuuttaan." Kirjan lopussa on reseptejä monipuolisiin terveellisiin ruokiin ja välipaloihin, lähdeviitteet ja hakemisto. On mallimenyitä, viikon ruokalistoja joista voi valita itselle sopivia ohjeita. Kannattaa lukea!


29.1. Vuori  Kristiina; Elinan surma,  Tammi 2018
Vesilahdella sijaitsevan Laukon kartanon historiaan pohjautuva romaani kertoo kartanon avainpiikana eli emäntäpiikana toimineen Kirstin ja kartanon herran Klaus Kurjen tarinasta, joka on kaiketi tapahtunut 1400-luvun loppupuolella.
Kirsti uskoo, että Klaus kosii häntä kun Kirstin holhooja tulee käydään kartanoon, mutta heillä onkin mukana kaunis Elina, joka on Kirstin kasvinkumppani. Häneen iskee Klaus silmänsä ja Kirsti jää jalkavaimoksi.  Vaikka he ovat Elinan kanssa olleet kasvinkumppaneita, ei nyt kartanonemäntänä Elina sääli häntä yhtään. Varsinkaan sitten kun huomaa Kirstin odottavan lasta ja isäksi paljastuu Klaus.
Kirjan pohjana on vanha balladi Elinan surma, jonka todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole varmuutta. Mutta Laukon kartano on olemassa ja henkilöt ovat olleet tietojen mukaan todellisia.
Kirjan lopussa kerrotaan Laukon historiasta, Elinan surma-runosta ja sen synnystä ja on myös kerrottu kirjassa olleista oudoista sanoista, mitä ne ovat nykykielellä.
Kirjaa oli mukava lukea, ei tuntunut yhtään pitkältä. En ole varma olenko lukenut aikaisemmin kirjailijan kirjoja, vaikka olen niitä nähnyt.  Kannattaa kyllä tutustua hänen kirjoihinsa jatkossakin 5/5

24.1. Lönnroth Heleena; Salaisuus eli Sininen Motelli  (di Porri 2013)
Kirjan aihe oli inhottava, suorastaan oksettava, mutta valitettavasti ajankohtainen.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Vieläpä rippikoulussa, seurakunnan työntekijöiden tekemänä.
Siinä sitten kuolee nuoria tyttöjä ja pojat saavat loppuikänsä kestäviä traumoja, ennenkuin pääsevät karkuun. Kun pojat kasvavat aikuisiksi kaksi heistä keksii ruveta kostamaan  hyväksikäyttäjilleen.  He osaavat netin kautta jäljittää heitä, ja niinpä poliisit saavat töitä näitä "tahmaisia" juttuja selvitellessä. Ei mitenkään niin mukava kirja lukea. Tulipa vaan luettua 2/5


21.1. Wuori-Tabermann Tuija; Meitä oli kaksi
Näin vanhan ohjelman;Tähän aikaan ensi vuonna, jossa nuori nainen oli päättänyt kirjoittaa kirjan surusta. Hän oli jäänyt leskeksi ja halusi näin päästa surusta eteenpäin.
Sitä kirjaa en löytänyt kirjastosta, mutta löysin tämän kirjan samasta aiheesta.
Kaikkihan muistamme Tommy Tabermannin hänen runoistaan ja tv esiintymisistään. Tämä kirja on hänen vaimonsa kirjoittama, heidän rakkaudestaan, yhteisistä hetkistä, heidän lempipaikoista ja harrastuksista.  Nämä antoivat surun tultua voimia selviytyä, kun vaikea sairaus vei Tommyn, vaikka usko ja luottamus paranemiseen oli ollut vahva.
Jokaisessa luvussa on runo jonka Tommy on kirjoittanut, kirjoittaminen oli jatkunut pitkään sairaudenkin tultua.
Tämä on lämmin ja herkästi kirjoitettu kirja, jossa seurataan polkua surusta eteenpäin. Monessa luvussa oli niin tuttuja asoita ja tuntemuksia, että olen kokenut ne itsekin. Miten sitä kokee vuosipäivät, joulut, juhannukset, kuukaudet, muutkin merkkipäivät, ne ovat aina merkityksellisiä.
Tämä on niitä kirjoja, joita pitäisi lukea jo aikaisemmin, heti kun on selvinnyt pakollisista asioista puolison kuoleman jälkeen. Kuitenkin valoisa ja lohdullinen kirja. 5/5

20.1. Katja Lahti; Lasitehdas  Kustantamo S&S 2018
Tässä esikoisromaanissa seurataan kahden perheen henkilöitä aina heidän lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. Juhanin koulunkäynti on takkuilevaa ja tulee tehtyä jotain rötöksiäkin. Mutta sitten hän menee töihin lasitehtaalle ja löytää vaimonsa Irinan, joka ajautui kampaajaksi, vaikka olisi haaveillut jostain muusta ammatista. Heidän poikansa Juha kuitenkin vähän takkuisen koulunkäynnin jälkeen tormistautui opiskelemaan ja pääsi ns "parempiin" hommiin aikuisena ja hän kokee olevansa jo hyväosainen elämässään.
Juhanilla oli suurena haaveena rakentaa hirsitalo perheelleen, mutta rahavaikeuksien takia se jäi tekemättä. Tämän perheen onni kääntyi kun he saivat Lottovoiton.
Toinen perhe oli Rogerin ja Cristiinan perhe. Roger oli suomenruotsalaista ns.parempaa sukua, ja Kristiina löysi Rogerin, tämän erottua ensimmäisestä vaimostaan. Kristiina oli köyhästä eroperheestä lähtöisin ja katkera isälleen, koska tämä oli jättänyt perheensä. He saivat yhden lapsen, Lotan. Juhanin poika Juha ja Lotta rakastuvat ja menevät naimisiin. Yhteisellä jouluaterialla nämä perheet kohtaavat.
Kirjan alussa minua häiritsi jokaisen henkilön menneisyydestä kertovat luvut. Onneksi niissä luki otsikot, mikä vuosi, kenen tarinaa. Aina menneisyyteen palaaminen vähän väliä hämmentää. Olisi helpompi lukea aikajärjestyksessä tarinaa. Sitten lopussa kun päästiin menossa olevaan aikaan, niin  oli mielenkiintoista lukea ja kertomus veti mukanaan.
Juha miettii miksi isänsä Juhani ei ollut koskaan leikkinyt hänen kanssaan.
"Siinä missä nykyisät ohjattiin ottamaan lapsi ihokontaktiin, Juhani oli ohjattu rakentamaan lapselle talo. Ilman taloa Juhani oli kokenut olevansa epäonnistunut ja tarpeeton ja sairastunut riittämättömyyden tunteesta. Kukaan ei ollut sanonut sille, että hän oli täydellinen ihan omana itsenään." Siinä se on, isän rakkauden osoitus on muuttunut vuosikymmenten kuluessa.  3½/5
Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan 45

14.1. Toim. Nummelin Juri; Sherlock Holmes Suomessa,  Turbator 2010
Tämä pieni kirja on usean kirjoittajan kokoelmateos mukaelmia Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin salapoliisiseikkailuista. Näissä tarinoissa tämä seikkailee tri Watsonin kanssa Suomessa, joskus 1900-luvun alusta lähtien. 16 erillista salapoliisitarinaa, erilaisia ja eripituisia. Kirjoitustyyli on vanhahtavaa kuten esikuvissaan.
En ole lukenut aikaisemmin, enkä katsellut tv:stäkän Sherlock Holmesin seikkailuita, joten tämä on sellaista luettavaa jota en yleensä ole lukenut.
Helmet 2019 lukuhaasteessa tämän voi sijoittaa useaan kohtaan; n:o 1, 3, 23 ja 34.
Meni tässä pikaisena lukemisena (n.200 sivua) edellisen kirjan lukemisesta toipumisena. 2/5

12.1. Läckberg Camilla; Noita    Gummerus 2017
Sain kuin sainkin tämän tiiliskiven paksuisen kirjan kahlattua, 687 sivua. En oikein itsekään ymmärtänyt alussa miksi tätä oli niin vaikeaa lukea. Ehkä paksuin ja vaiheikkain kirja mitä olen koskaan lukenut.
Fjällbackan kylässä  katoaa 4 vuotias tyttö, Nea. Hän asui samassa talossa josta oli samanikäinen lapsi kadonnut 30 v sitten. Erica on kirjoittamassa kirjaa tuosta edellisestä Stella-tytön katoamisesta. Alkaa kiihkeä etsintä, Erican poliisimies Patrik työkavereineen alkavat selvitellä katoamista. Pieni tyttö, Nea löytyy pian, samasta paikasta mistä Stellakin aikoinaan. Ovatko samat henkilöt taas teon takana? Tuolloin surmasta syytettiin kahta 13 vuotiasta tyttöä. Nuorena heitä ei tuomittu.
Toinen Stellan surman ensin tunnustaneista nyt jo naisista perheineen on asunut pitkään kylässä ja toinenkin nainen on tullut kuvaamaan siellä elokuvaa. Hänelläkin on teini-ikäinen tytär.
Kirjassa kerrotaan välillä 30 v sitten tapahtuneista ajoista ja välillä myös 1600-luvun lopun tapahtumista. Silloin oli noitavainojen aikaa ja Elin Jonsdotter oli samassa kylässä jonkinlainen "parantaja" jota sitten pahanilkinen sisar alkoi syyttää noidaksi. Jo syyttäminen tiesi tuomiota, koska tutkimusmenetelmät olivat kauheita. Noidaksi tuomittiin sellainen ihminen, joka veteen viskattuna pysyi pinnalla! Ennen mestaustaan Elin kiroaa kaikki jotka ovat hänelle sen vääryyden aiheuttaneet.
Lukemista vaikeuttavat nämä takautumat ajassa, vielä useampaan aikaan!
Kirjan tapahtumat kärjistyvät ihan kauheaksi lopussa. Kylän perheiden teini-ikäiset nuoret ovat kärsineet aikaisemmista tapahtumista perheissään koko ikänsä. Monenlaista laiminlyöntiä, syrjäyttämistä, seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskausta ja kiusaamista kun aikansa kärsii, niin lopulta saa niistä tarpeekseen. Kylässä on myös pakolaisten asuntola, jotka hekin kytkeytyvät tapahtumiin omalla tavallaan.
Onhan ne aikaisemmatkin Läckbergin kirjat olleet raakoja, mutta ehkä tämä oli useammassakin kerroksessa vielä raaempi kertomus. On varmasti vaatinut paljon työtä tämän kirjan kirjoittaminen, mutta näistäkin sivuista ja tapahtumista olisi saanut useammankin kirjan. Onko Pakko tunkea kaikki samaan!  Mielenkiintoinen olisi ollut, mutta tässä oli Liikaa monenlaista! 2/5  Helmet 2019  lukuhaasteessa sijoittuu n:o 2 kohtaan

9.1. Savonlahti Sisko; Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu   Gummerus 2018
Tämä on ensimmäinen kirja jonka sain luettua tänä vuonna loppuun. Poikkeuksellisesti minulla on nyt useampi kirja kesken :)
Tämä esikoisteos kertoo vähän yli 30:sen naisen elämästä Helsingissä. kaupunkilaiselämän arkea ja juhlaa. Muutaman kuukauden ikäinen suhde poikaystävän menee poikki. Hänestä tulee kirjan entinen poikaystävä vailla nimeä. Kirjan "minä" on aivan romuna tästä erosta, haahuilee masennuksen syövereissä, on riippuvaisuuksia  esimerkiksi määrätynlaisista shipseistä ja määrätynlaisesta dipistä niiden kanssa. Hän käy kyllä terapiassa, jonka hänen äitinsä maksaa, kuten muitakin kuluja. Hän lainaa rahaa perheeltään ja velka kasvaa myös vuokrien maksusta. Työasiat ovat retuperällä, hän ei oikein jaksa hakea töitäkään, kuin vasta pakon edessä. Lainarahalla matkustetaan siten myösNew Yorkiin. Vaikka rahaa vaikuttaa olevan vähän, käydään ravintoloissa syömässä ja juomassa.  Vaikka aikaa kuluu useita kuukausia, murhe erosta ei tunnu helpottavan, ei näytä mitään valoa olevan tunnelin päässä, ennenkuin vähän valkenee kirjan lopussa. Tinderistä löytyneitä kumppaneistakaan ei tunnu löytyvän mitään jatkuvampaa seuraa, kuin vain yhden yön juttuja.
Vaikka kirjan sisältö olikin minäkeskeistä murheessa rypemistä, tämä oli nopea luettava. Itselleni on outoa tuollainen kaupunkielämä.
Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonkun idean saisi, kun kantaa kirjan luettavaksi kotiin asti. Ehkä kirjan nimi kiinnosti sen verran, että lainasin tämän.  2+/5
Sijoittuu Helmet 2019 lukuhaasteessa kohtaan n:o 46



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti