perjantai 8. elokuuta 2025

Elokuun alkua

 Niin ne heltet helpotti onneksi, mutta en tiedä onko olo yhtään virkeämpi. 

En ole vielä montakaan perhosta nähnyt viimeaikoina, tämä onkin ensimmäinen 


 Aloitin kuitenkin tällä viikolla taas kuntosaleilun, koska vain tämä kuukausi on enää salia maksettu ja irtisanoin sen, koska ei ole syksyllä ja talvella kuitenkaan intoa lähteä, koska se sali ei ole ihan vieressä. Katotaan nyt miten käy, ainakin kolme viikkoa voi käydä vielä kuntosalilla, jos innostuisi.

Tänään kävin ja kyllä tuntuu jaloissa ja pehvassa että jotain on tehty, mutta niin sitä pitääkin.  

Päivänliljoja sateen jälkeen

Tänään vein myös ison kasan kirjoja kirjastoon, on vähän tullut kirjojen lukemiseen hidastusta, on ollut liian monta jonossa olevaa. Vaikka nyt olen saanut luettua Pöllön lukupiirin kirjaa: Littana, kielletyn lapsen tarina jo jonkinverran. 

Nyt on elämä vähän rauhoittunut ja palannut entiselleen, kun kesävieras lähti kotiin, ei niin vieras mutta kolmas poika kuitenkin. 
On vähän ihmeellistä kun olen yöt saanut nukutuksi kuitenkin helteestä ja vaikka mistä muustakin häiriöstä johtuen. 
syyshohdekukka, 
niin...kyllä se vaan syksy on tulossa kun nämäkin komeat kukat ja leimukukat kukkii...

 

Tämmöisen näin tuolla kävelyllä ollessa, mulla ei ole näihin mitään kokemusta, ei ole feisbuukia tms, että mitä näille pitää tehdä, eli en tehnyt muuta kuin kuvasin. Kiva yllätys!

Mulla on aina mielessä ideoita, että mitä minä tänne kirjoitan, mutta enpä sitä enää muista, kun ensin kaikki muut esim kuvat olen siirrellyt ja muokannut, huhhuh. 

Valitettavasti ehkä nämä tämänviikon rankkasateet ovat jo vioittaneet näitä Hatanpään arboretumin ruusuja, alkavat jo rupsistua. Voi voi, ei vielä syksyä kaipaa, vaikka hyvä kun viileni sää.

Mutta jatketaan harjoituksia, esim kävelyä ja pyöräilyä ja kuntoilua. Kyllä voisi piipahtaa jossain muussa kaupungissakin, vaikka museoissa. Pitäisi jonkun potkia vähän vauhtia, kun oon niin saamaton...

Mukavaa elokuun jatkoa! 


 

3 kommenttia:

  1. Eikös tuo ole sitä kivien piilotusta. Maalataan ensin kaunis kivi ja piilotetaan jonkun löydettäväksi. Hatanpään ruusut ovat tosiaan rankkasateessa nuivahtaneet.
    Liljoista tulee vanha kotipiha mieleen. Minulla oli paljon erilaisia puuliljojakin. Kuvat on tallella. Nyt on siellä on uudet liljan hoitajat olleet jo yli kolme vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajattelin itekki tuosta kivestä, jossain on varmaan sivusto mihin niitä kirjataan. Olisi sekin mukava harrastus.
      Minuakin kyllä sielussa tuntuu, kun näen samoja kasveja joita oli omalla pihallakin. Mullakin oli joku puulilja, kummasti olen niemetkin unohtanut kasveista. Sitten tulee vastaan sellaisia kasveja, joita olisin halunnut itselle, mutta ei silloin löytynyt. Ja niitä joita vieläkin haluaisin, jos joskus saisin pienenkin maapläntin. Mutta se ei ole todennäköistä.
      Mulla ei ole mitään tietoa mun talon ostaneista, vieläkö asuvat siinä ja mitä ovat laittaneet pihalle. En viiti kysellä naapuriltakaan.

      Poista
  2. Kauniita ovat kukkasi.
    Minäkin maalaan ja piilottelen kiviä. Noista voi halutessaan tehdä postauksen facebookkiin Finstones sivustolle (ei ole pakollista). Jotkut antavat ystävälleen luvan ilmoittaa löydöstä. Kiven voi pitää itse tai siirtää uudestaan löydettäväksi. Näiden tarkoitus on ilahduttaa löytäjäänsä

    VastaaPoista