Luen tänä vuonna v.2025

Kirjoittelen tänne lukemistani kirjoista vuonna 2025.

 

Päällimmäinen tarkoitus lukemiselleni on kokea lukemisen iloa ja/tai jostain asiasta (jota ei ehkä heti pääse kokemaan) saada tietoa ja uusia kokemuksia.😄😍

TOUKOKUU 

14.5. Julie Murphy; Tosi rakkauden mitat , Tammi 2024, suom Taimi Tornikoski 341 s.

Aloin lukea tätä romaania vähän epäillen, että onko se sellainen  överirakkaushöspötys, mutta kirja olikin oikein mukaansatempaava. Nuori Cindy on valmistunut muotikoulusta ja hän rakastaa upeita kenkiä ja haluaa suunnitella niitä itse. Hän lähtee New Yorkista lentokoneella kotipaikkakunnalleen Kaliforniaan ja tietysti tulee kiire lentoasemalla. Kone on täynnä ja joku niljake mies sattuu häneen viereensä, tietysti. Cindy on pluskokoinen nuori nainen ja siitä joku veistelee ilkeästi. Hän tapaa siinä kuitenkin mukavankin miehen, joka sitten vaihtaa ilkeilijän kanssa paikkaa ja matka sujuu mukavasti. Kotipaikkakunnalla on Erica äitipuoli ja tämän kaksi aikuista lasta ja  Erican ja Cindyn isän yhteiset kolmoset. Cindyn äiti ja isä ovat kuolleet jo aikoja sitten, mutta heidän muistonsa nostattaa edelleen kyyneleet silmään. Erica on tosi-tv:n deittiohjelmien tuotantoyhtiön johtaja ja hänellä on alkamassa oma sarja Ennen keskiyötä. Jostain syystä Cindy houkutellaan siihen ohjelmaan, joka on kuin Bachelor, yksi mies ja alussa 20 naista jotka tätä tavoittelevat. Koskaan ennen ei tässä sarjassa ole ollut plus-kokoista osallistujaa. Kirjan loppu sitten on huikeaa tämän ohjelman seuraamista, nyt voi täälläkin katsoa vastaavia tuotantoja ja tietää miten se voi olla tehty...Julkisuus on yllättävää ja rajua kun ohjelma päättyy. Oli oikein hyvä kirja 4/5

Virpi Hämeen-Anttila, Myöhäinen kevät, Synnyinmaa-sarja 2. osa, Otava 2024

9.5. Anuirmeli Sallamo-Lavi; Tiibetiläisen mestarin tiimalasi, Basam Books,  2024, 109 s.

Viikko olikin aika outoja kirjoja sisältävä viikko, tai vähänkin epätavallisia. 

Tämä kirja on kirjan takakannen mukaan kirjailijan esoteerisen kertomustrilogiansa viimeinen osa, ehkäpä sen takia oli vähän vaikeaa hahmottaa tätä tarinaa. Anneli tarttuu iso-isältään perittyyn kynään ja käsi alkaa kirjoittaa outoja tekstejä, outoja kirjaimia. Sitten oranssikaapuinen mies alkaa kommunikoida hänen kanssaan telepaattisesti. Anneli ei oikein itsekään tiedä mistä siinä on kysymys. Tämä antaa hänelle vanhan tiimalasin, joka tuntuu olevan sopiva kapine aikamatkustajalle. Aikamatkoillaan Anneli tapaa menneisyydestä tätinsä Liisan ja myös Urajärven kartanon rouvan Sofian, joilla on ollut molemmilla traagisia vaikeuksia elämässään. Kun nämä hahmot saapuvat häntä tapaamaan, monet näistä vaikeuksista muuttuu ymmärrettävämmiksi. 

Tietää pitäisi enemmän sarjan aikaisemmista kirjoista, että paremmin ymmärtäisi tätäkin kertomusta.

  

 8.5. Selma Anttila; Kaupungin lapsi, Tiberiuskirjat 2021, 112 sivua

 Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran v.1909

Tämä olikin aika erikoinen kirja, joka sattui ihan ohuutensa puolesta tulemaan mukaan (reppuun pitää mahtua myös kauppaostoksia)

Nuori kaupunkilaistyttö haluaa kesäksi pois kaupungista, kovilta, pölyisiltä ja kuumilta kaduilta, niin hänen kasvattajansa neuvoo tämän maalle, omaan tuttuun maalaistaloon, jossa on emäntä ja kuusi nuorta poikaa. Sinne mennään junalla ja laivalla ja hevosella. Talo on suuri maalaistalo, jossa on paljon lehmiä ja maatalon maisemat ja -työt. 

Kaikki nämä on uutta ja outoa kaupunkilaiselle, eikä ole kaupungin mukavuuksia. Saima kuitenkin rakastuu tilan vanhimpaan poikaan Olliin ja he avioituvat. Saimalla on kuvitelma, että Olli muuttaa hänen kanssaan pois sieltä kaupunkiin, mutta tämä ei voi jättää tilaa, eikä muita velvollisuuksia ja lähteä. Saima ei sopeudu "karjapiiaksi" ja hän ahdistuu lopulta maalla ja tulee riitoja. Lopulta Saima vaan lähtee kaupunkiin takaisin. 

Kirjan kieli on vanhanaikaista, ei aina oikein ymmärräkään miten he puhuvat. Tuntui kuin olisin katsellut vanhaa kotimaista (mustavalkoista) elokuvaa, kun luin tätä.  Selma Anttila on elänyt v. 1867-1942, hän on toiminut opettajana  Tampereella ja julkaissut parikymmentä teosta, saanut kirjallisuuspalkintoja myös ja ollut: aikakautensa sydän ja omatunto. Tietoja löytyy Googlesta. Ehkä olenkin jossain nähnyt hänen kirjoistaan tehtyjä teoksia. Oikein hienoa että löysin tämän kirjan!

 

7.5. Terttu Autere; Kaatuvat kulissit, Karisto 2024, 257 sivua

Lääninetsivä Juhani Kuikka saa tehtäväkseen selvittää näyttelijä Jali Vehmaan surmaa pikkukaupungissa 1930-luvun loppupuolella, vaikka onkin silloin kesälomaa viettämässä. Kaupungissa on ollut teatterikiertue, jossa esittää viisihenkinen seurue Senkin lurjus-nimistä näytelmää.  Juhani Kuikka on ollut siellä katsomassa esitystä raskaana olevan vaimonsa kanssa, koska Juhanin äiti ja tämän sisar asuu samassa kaupungissa. Hän joutuu sitten selvittelemään miksi on kuuluisa näyttelijä surmattu esityksen jälkeisen juhlatilaisuuden jälkeen. Siihen aikaan ei olleet olleet kovin kummoisia tutkimuksia, joiden avulla tekijää voisi selvittää, ja tarkemmat tutkimukset oli siihen aikaan tehty Viipurissa. Eli sellainen verkkainen vanhanaikainen tapahtumien kulku oli tässä kirjassa. Juhanin ja Onerva-rouvan lapsen odotettu syntymä vielä antaa lisää pohdintaa tähän romaaniin. 

Ihan mukava ja nopea luettava oli tämäkin kertomus, muistaakseni olen lukenut kirjailijan aiemminkin ilmestyneet dekkarit. 3/5

 

4.5. Alan Bennett, Epätavallinen lukija, 2016, 115 s, BasamBooks, suom. Heikki Salojärvi

Kirjailija on englantilainen näytelmäkirjailija S. 1934, käsikirjoittaja ja näyttelijä, jonka ainoa suomennettu (2007)  kirja tämä pienoisromaani on. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun häneen tutustuin tässä Pöllön lukupiirissä.

Kirjassa kuningatar Elisabeth (79 v.) tulee kerran menneeksi palatsin takapihalla olleeseen kirjastoautoon, pahoittelemaan koiriensa aiheuttamaa häiriötä. Kirjastoautossa on kirjastonhoitaja ja yksi nuori mies, joka on keittiössä työskentelevä Norman. Niinpä kuningatar tulee lainanneeksi yhden kirjan ja heti seuraavalla viikolla hän lähtee palauttamaan kirjaa kirjastoautoon ja siellä on taas saa Norman silmäilemässä kirjaa. Niinpä kuningatar alkaa lukea kirjoja intohimolla ja hän ylentää Normanin keittiön tiskauspuuhista kamaripalvelijaksi, kirjastonhoitajaksi ja amanuenssiksi. Koko hovi saa ihmetella tätä lukuinnostusta.  Kertakaikkiaan kuningatar hurahtaa lukemiseen ja hän alkaa pitää lukemista velvollisuutena ottaa selvää millaisia ihmiset ovat. Norman sensijaan ei pidä sitä velvollisuutena vaan lukee lukemisen ilosta. Kuningatar lukee ja lukee, hänellä on pitkät lukulistat ja hän lukee kaikissa tilanteissa, matkoilla ja juhlatilaisuuksissa keskustelee vieraidensa kanssa kirjoista ja kirjailijoista. Hän lahjoittaa alaisilleen kirjoja ja olettaa että nämä lukevat ne, mutta he eivät lue, eikä he pidä sitä sopivanakaan.  Lopulta kaikki alkavat ehdotella kuningattarelle että hänen tulisi kirjoittaa kirja omasta elämästään, onhan hän käynyt lähes kaikissa maailman paikoisssa. Hänen tulisi kirjoittaa muistelmat.

Olihan tämä taas eräs kirja joka antoi uuden kokemuksen. Voisin kuvitella että tästä tehtäisiin näytelmä, joka kyllä voisi olla hykerryttävän hauska ja oivaltava, kuten kirjan takakannessa tästäkin kirjasta kerrotaan, ja myös poliittinen satiiri. En nyt oikein voi sanoa tykänneeni tästä kirjasta, lähinnä kokemus on neutraali. Tuskin olisin löytänyt tätäkään kirjaa mistään, ilman tätä lukupiiriä. Hyvähän se on välillä pöllyytellä kirjaston varastojakin, ei aina vaan lukea esillä olevia uutuuksia.

 

4.5. Laura Kay; Villi vuosi, Bazar, 2023, 332 s, suom Jade Haapasalo

 Aloitin lukemaan tätä kirjaa, mutta tökkäsi sattuneesta syystä, siis kirjassa olevasta. Luin kuitenkin 50 sivua ja ylikin, ja lopusta vähän katsoin. Niin siihen jäi, ei kiinnosta lbtq jne, eikä ylenmääräinen juopottelu. Voin olla väärässä. ps. Koetin vielä uudelleen palata tähän kirjaan, mutta ei alkanut kiinnostaa.

 

 3.5. Katie Fforde, Antiikkia ja onnekkaita löytöjä, Bazar, 2024, suom. Eeva Parviainen 400sivua

Sisarukset perivät rakkaalta tädiltään myyntipaikan maalaiskylän antiikkikeskuksesta. Gina on sinkku, mutta nuorempi Sally on perheenäiti (kaksostytöt ja mies) ja he lähtevät käymään French Housessa tutustumassa perintöönsä. Paikka on vanhahtava antiikkiliike, jossa on monia myyjiä, joilla on omat vitriininsä mitä he sitten niissä haluavatkaan myydä. Antiikkiin he eivät ole juurikaan perehtyneet ennen tätä. Matthew omistaa rakennuksen ja hän itsekin antaa vaikutelman antiikkiesineestä:) 

Asetelma vaikutti ihan kivalta, mutta pitemmän päälle alkoi sitten vähän kyllästyttää, ehkä olisi voinut jotain karsiakin kirjasta pois. Rakkauttahan tässä oli ja välillä pettymyksiä, kunnes kaikki kääntyy taas parhain päin. 

Tämäkin kirja on sellainen teräväreunainen pahvikantinen kirja, johon olen nyt tottunut laittamaan kankaisen päällysteen lukemisen ajaksi, niin reunat ja nurkat eivät revi käsiä. 3-/5

 

HUHTIKUU ainakin nämä 9 kirjaa luin, en tiedä "paras" mutta ainakin mielenkiintoisin oli japanilaisesta elämästä kertova Melkein Geisha 23.4. joka aiheutti Japani-kiinnostuksen

 

28.4. Tuuli Salminen; Varpu, Gummerus 2023, 283 sivua

Varpu on jo keski-ikään ehtinyt saksankielen opettaja, jonka avioliitto on kestänyt 30 v. ja hän on pysynyt samassa työpaikassaankin jo 25v. Äkkiä hän tajuaa että miehellä onkin toinen nainen, nuori ja kaunis Annmarie, jonka kanssa mies on kierrellyt konferensseissa ja lomilla jo 5 vuotta. Varpu alkaa stalkata tämän naisen asuntoa ja lopulta menee sinne sisälle tutkimaan, kuinka siellä on paljon miehen vaatteita ym joita hän onkin ihmetellyt kotoaan kadonneen. Mies ei ole kertonut tästä mitään, kun on kuvitellut säästävänsä vaimon tunteita, kun on muutenkin ollut vaikeaa. Varpu muuttaa Helsinkiin, joka on ollut tuttu paikka, koska hänen mummonsa on siellä asunut ja he ovat itsekin mummon luona asuneet lapsuutensa. 

Vähitellen paljastuu että kuinka raskaasti Varpu on ottanut eron ja kuinka hän kuitenkin pystyy aloittamaan elämää nyt pienessä vuokra-asunnossa vähällä rahalla, koska ei hän enää pysty menemään opettamaan lapsia. Kuinka hän vähitellen saa töitä, vaikka lyhyitä siivouksia tuntityöntekijänä. Tyttären asentama instagram toimii sitten paikkana stalkata exmiehen puolisoa ja elämää. Olihan tämä sellainen vanhenevan naisen  selviytymistarina suomalaisessa yhteiskunnassa, tykkäsin. 4/5

 

25.4. Maeve Binchy; Seitsemän talvista päivää, 2013, suom. Päivi Pouttu-Delière 363 s.

Kaveri vinkkasi tästä kirjailijasta ja kirjaston hyllystä löysin vain tämän kirjan, joka taitaa olla hänen viimeisin romaani. Irlannin länsirannikolla olevalla pienellä paikkakunnalla nimeltään Stoneybridge asuva Chinky tapaa siellä Walterin ja vastoin kaikkia kieltoja hän lähtee tämän mukaan  Yhdysvaltoihin, vastoin vanhempien lupaa. Siellä oli elämä ihan toisenlaista  kuin maaseutumaisessa kotikylässä. He aloittivat elämäänsä yhteisessä kommuunissa toisten nuorten kanssa. Alussa Walterin  kanssa meni hyvin, mutta sitten Walter alkoi vaikuttaa levottomalta ja suhde päättyi. Chinky kuitenkin kertoi kotiväelleen heidän olevan naimisissa, vaikka eivät olleet olleetkaan.  Chinky oli opetellut ruuanlaittoa ja pääsi erään täysihoitolan omistajarouvan oppiin ruuanlaitossa. Mutta kotikylästä onkin tulossa sukulaistyttö kaverinsa kanssa, niin piti keksiä valhe, että Walter oli kuollut autokolarissa ja niin peruuntui tyttöjen vierailu Chinkyn luona. Hän kuitenkin itse kävi kotiseudullaan säännöllisesti ja kerran tuli ehdotus kotikylässä asuvalta vanhalta neidiltä, että Chinky ostaisi hänen kartanonsa ja kunnostaisi siitä itselleen hotellin ja niinpä se suunnitelma onnistui. 

Kirjassa on pitkät kertomukset hotellin kunnostuksesta ja miten sinne ihmisiä saapui sitten vieraaksi ja keitä he olivat. 

Kirja on hyvin mukaansatempaava, vaikka onkin vaiheikas kertomus hotelliin saapuneiden vieraiden taustoista, he olivat kaikki aivan eripuolilta maailmaa. Kirjan luvut olivat minusta liian pitkiä, ja ne kertoivat yhden vieraan taustoja pelkästään. Loppujen lopuksi oli hyvin mukavaa luettavaa, ja luin melko nopeasti kun alkuun pääsin. Varmaan etsin muitakin tämän kirjailijan aikaisempia kirjoja. 4/5

 

23.4. Minna Eväsoja; Melkein geisha, Hurmaava ja hullu Japani, 2016 Gummerus, 239 sivua

Olipa tämä mukava, uusi ja mielenkiintoinen kirja japanilaisesta elämästä. Tarinat ovat tositarinoita erilaisessa kulttuurissa elämisestä. "Eväsoja loihtii parin vuosikymmenen kokemuksella eteemme  niin  maan uskomattoman kauneuden kuin sen haavoittuvuuden ja riettaudenkin". Kirjassa on 45 lukua elämä eri alueilta Japanista. Monenlaista erilaista asiaa siellä on monilla elämänalueilla, siis kaikilla elämänalueilla. Vaikka ei ihan vielä kaukokaipuu saa minussa voittoa, niin ainakin lisää luettavaa Japanista. 5/5

 

17.4. Seppo Jokinen; Satuttamisen summa, Kultosaari, 2024, 303 sivua 

Tämä on Jokisen 29. dekkari, jonka olen lukenut. Ja sitä samaa taattua laatua kuin edellisetkin. Rikoksia oli taas tehty ja selvitetty Tampereella. Sellainen uusi tuntuma on tullut, että aina Koskisena tuleekin nyt mieleen näyttelijä (Eero Aho), eikä entinen "Koskinen", joksi olen tätä kuvitellut. Kirjana on ehkä mukavampi lukea näitä tarinoita kuin katsoa elokuvana. Vaikka olen kaiki tähänastiset tv;stä tulleet elokuvatkin katsonut.

Tässä dekkarissa alkaa ilmetä väkivaltaa poliisien läheisille, joku nuorisoporukka alkaa tehdä rikoksia näennäisesti sivulliselle. Mutta sitten ilmeneekin yhteyksiä menneisiin rikoksiin. 

Näissä kirjoissa on myös poliisien omaakin elämää käyty läpi, eikä vain poliisien työtä, vaikka sitä onkin paljon ja välillä ympäri vrk. 4/5

16.4. Jenni Kokander; Sukupuuttoon kuolleiden planeetta, Tammi, 2020, 207 sivua 

Luin tätä osittain samaan aikaan tuon Joonaanmäen valaiden kanssa. Joten vähän karkasi juoni tästä kirjasta, jotenkin luulin aluksi että onko nämä luvut kuten novelleja, ihan irrallisia toisistaan olevia tarinoita. Sisällys; Vauva, Museo, Saapuvat ja lähtevät, Sylvin talo, Runoilijan kuolema ja Isät. Piti kahlata kirja vielä uudelleen, että tajusin, kyllä nämä tarinoiden henkilöt liittyvät toisiinsa. Jokaisessa luvussa kerrotaan vuorotellen eri henkilöiden kannalta asioita, on sisarukset,  pariskunnat, lapset, äiti ja poika, isä, työtoverit jne. Hyvin syvällisiä asioita pohditaan, parisuhdetta, kuolemaa, työntekoa, mitä ihminen jättää jälkeensä irtaimistoineen myytyyn taloon. Jokaisella vaikuttaa olevan menneisyydessä "mammuttinsa", jota on pitänyt tärkeinä, kuten museoon tuotua jäähän hautautunutta mammutinpoikasta, joka oli löytynyt Siperian jäätiköltä. 

Tämä oli aika vaikea, surullinen, mutta lohdullinenkin kuvaus tarinaltaan. 3/5

15.4. A. W. Yrjänä, Joonaanmäen valaat, Seikkailukertomus, Johnny Kniga kustannus, 2017, 227 sivua

En olisi koskaan tällaista kirjaa lukenut, jos tämä ei olisi ollut Pöllön Lukupiirin kirjana. Ensinnäkin kirjan kansi oli kaunis ja  sivut olivat koristeellisia ja kirjan tarina oli ladottu sivujen vasempaan reunaan. Ajattelin aluksi että tässä on vain noin puolet sivumäärästä luettavaa. Kirjassa oli myös matkaa kuvaavia mustavalkoisia kuvia...

Kirja kertoo jossain Porvoon lähettyvillä karttojen ulkopuolella olevasta Joonaanmäen saaresta, josta Inkeri ja Johannes ostavat vanhan rakennuksen. Entinen omistaja on varoitellut, että unet ovat siellä vahvoja, mutta muuten vaikuttaa hyvin idylliseltä paikalta. Rakennuksen kellarissa on suuri kirjasto tännä vanhoja erikoisia kirjoja. Saareen pääsee vain salaperäistä luolaa pitkin. 

Naapureissa asuu myös mielenkiintoisia ihmisiä ja pari lastakin siellä on. Saaren ohi kulkee isoja laivoja ja jostain niistä on kapteenina vanha Igor, jonka laivassa on salaperäinen musta kontti. Kontista sitten löytyy kaksi vanhaa laatikkoa, jota ei missään nimessä saa avata, koska ovat vaarallisia. 

Sitten täydenkuun aikaan saarelle rysähtää yksi  kuun ympärillä tanssivista valaista. Onneksi yksi saaren asukkaista ymmärtää valaiden kieltä...

Tämä on hyvin valloittava jännittävä satu eli seikkailukertomus, jossa seikkaillaan vanhalla sodanaikaisella sukellusveneellä meressä aina Etelämantereelle asti, kokien valtavia seikkailuja Jules Vernen tapaan. Pelastetaan pudonneesta lentokoneesta tippunut lentäjä Antoine. Kuljetaan aikakoneella vuosisatojen- ja vuosituhansien taakse mars-planeetalle, jossa onkin elämää....

Lopulta matkalaiset pääsevät takaisin saarelleen raskaan ja vaarallisen noin 7 kkn matkan jälkeen.

Melkeinpä itketti kun kirja loppui, oli kyllä niin huikea jännittävä kokemus lukea tätä... 

Merkitsin monta kohtaa tästä kirjasta itselleni elämänohjeeksi kirjoitettavaksi. 

Erikoisuuksien takia 5//5

 11.4. Anu Patrakka; Kiusaaja, Otava 2024, 281 s

"Nelson Monteiro-sarjan toinen osa kertoo elämänsä alussa olevista nuorista, joiden opiskelijaelämä lipsuu huumeiden ja outojen rituaalien maailmaan".  Kirjailijan aiempia dekkareita Portugalista  olen lukenut, en muista olenko lukenut sarjan ensimmäistä kirjaa; Arvoton. 

tässä kirjassa Ruber on johtohahmo ja kiusaa aina ospiskelijoita jotka ovat jollain lailla erilaisia. Etenkin Lucasia, joka on muuten esimerkillinen opiskelija. Viiden opiskelijan porukasta toisen myötäilee kiusaajaa, etti tämä heihin alkaisi kohdistaa ikäviä toimia. Mutta näitä opiskelijoita alkaa saada surmansa muitakin. Dekkarina tämä jäi vähän edellisen varjoon jännittävyydessä. Erityisemmin ei tämäkään kiinnostavuudessa noussut siitäkään. 3/5

8.3. Camilla Läckberg; Pronssiunelmat, naisen kosto on niin kaunis ja karmea. Otava, 2024, suom. Kristiina Vaara

Tämä on kolmas osa sarjassa Kultahäkki ja Hopeasiivet- tarinasta.  Enkä ole lukenut noita aikaisempia.

Se varmaan haittasi tämänkin lukemista, kun en tiennyt menneisyyttä. Faye on menestynyt kosmetiikkayrityksessään, mutta pelkää kyllä oman ja lapsensa sekä äitinsä hengen puolesta, koska isä jahtaa heitä. Huolimatta monien firmojen vartioinnista, mikään ei tunnu olevan avuksi tämän miehen vihaan. Isä näyttää toimivan ulkolaisten rikollisjärjestöjen kanssa. Faye jouluu vankilaan, mutta sinnekin ulottuu isän uhka. Faye saa kuitenkin vankilan naisia puolelleen ja onnistuu pakenemaan.

Eri aikoihin ja eri ihmisten tarinaan hyppiminen luku-luvulta haittasi minua tätä lukiessa. 

Luin tämän kuitenkin ihan väkisellä, vaikka en erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. 3-/5

 

3.4. Holly Bourne; Katsokaa miten onnellinen olen, Gummerus 2018, 396 sivua, suom Kristiina Vaara 

Tori eli Viktoria on suosittu menestyskirjailija ja sosiaalisen median vaikuttaja Lontoosta. Hän on kirjoittanut kaksi suosikkiromaania ja kolmatta odotellaan. Hän on kirjoittanut kirjansa aiheesta, kuinka selviytyä kaksikymppisenä...ja nyt hän on jo yli 30 v. Hän on kaunis ja huoliteltu, huolissaan ulkonäköpaineista.  Hänellä on miesystävä Tom ja omistusasunto ja kissa. Tässä vaiheessa elämää alkavat hänen ystävänsä joko mennä naimisiin tai alkaa odottaa vauvaa tai saada lisää lapsia. Torin mies ei halua lasta, kuin vasta "jossain vaiheessa", tosin hän ei oikein välitä rakastelustakaan. Kirja sisältää paljon v-alkuisia sanoja, juomista ja seksiäkin. Jos niitä pitää hauskoina asioina, niin hyvä, jossain tämä naurattaakin. Ei ihan ollut minun mieleen tämä kirja kokonaan, mutta luin kuitenkin. 3 / 5

 MAALISKUU nämä 12 kirjaa luin, paras oli 15.3. Nina George; Pieni Bistro Bretagnessa

30.3. Jenni Kokander; Äidit palaavat aina, Tammi 2024, 267 s 

Olin lukenut tästä edellisenkin kirjan Yksi miljoonasta, vaan en muistanut siitä ennenkuin sain vähän vihjauksia siitä tässä kirjassa. 

Kriminaalipsykologi Kaisa Halla on palaamassa töihin pitkän äitiysloman jälkeen, hänellä on nyt virkeä tytär Aili. Aili menee nyt päiväkotiin, kun Kaisa palaa töihinsä vankilalle.

Kirjan toinen juonipolku kuuluu Heikin perheelle, jossa on teini-ikäinen tytär Vilma ja päiväkoti-ikäinen Valtteri. Aamulla heidän äitiä Heidiä ei löydy mistään heidän kotoa. Huoneessa ei ole nukuttu eikä näy mitään jälkiä. Samaan aikaan kaupungissa on sankkaa lumituiskua. Saattaa olla että äiti on ollut jo jonkin aikaa jotenkin etäinen ja itkeskellyt, hän on ollut julkisuuden henkilö ja ollut esillä jatkuvasti TV:ssäkin. Heikki-isä on hyvin hukassa aluksi tästä tilanteessa. Hän jää itkemään autoonsa, kun on vienyt Valtterin samaan päiväkotiin, jossa on myös Kaisan tytär päivähoidossa. Kaisa huomaa itkevän miehen autossa ja menee siihen kyselemään tämän tilanteesta. Kaisa on myös sitten työnsä puolesta mukana osittain perheen tilanteen selvittämisessä. 

Jännittävä kirja tämä olikin, vuorotellen edettiin luku luvulta molempien perheiden tarinaa. Kaisan työtä ja Heikin selviytymistä lastensa...ja kissa Koposen kanssa tässä kriisissä. 

Kirjassa pureudutaan molempien perheiden kriiseihin, vanhempi/lapsisuhteisiin. Lapsena he joutuivat kannattelemaan vanhempiaan näiden kriiseissä."Rikkinäiset vanhemmat eivät löytäneet lohduttajaa muualta kuin omasta lapsestaan.."  4/5

 

27.3. Heidi Swain; Täydellisen joulun toiveet, Gummerus, 2024, suom.Jade Haapasalo, 412 s.

Aikaisemmin luin hänen Joulupuun taikaa-romaaninsa, vielä on muutama lukematta näistä kirjoista. Tämä kirja kertoo Hattiesta, joka on työskennellyt samassa hotellissa 10 vuotta ja saa nyt vähän ennnen joulua potkut. Häne asuu poikaystävänsa Jonathanin kanssa. Tälle avautuu mahdollisuus muuttaa töihin Abu Dhabiin. Niinpä olisikin pitänyt heidän lähteä sinne katsomaan asuntoa jo valmiiksi. Mutta Hattie päättääkin lähteä vanhan ystävänsä Dollyn luokse maaseudulle joulualusviikoiksi ja sitä ei poikaystävä ymmärrä lainkaan. Dolly on oikea joulufriikki ja vaikka Hattie ei välitä joulusta, hänen mielensä pikkuhiljaa muuttuu. Koko kylä ottaa hänet hyvin vastaan. Hattien menneisyyteen kuuluu vaikeita asioita, yhteys vanhempien kanssa on ollut poikki. Jonathan ei pidä ollenkaan heistä, ja on myös sotkeutunut tähän välien katkeamiseen jotenkin. Muutenkin hän määräilee Hattien käytöstä ja pukeutumista. Lopulta Hattie päättää erota Jonathanista, koska tämä vielä alkoi väkivaltaisesti käyttäytyä. 

En tiedä miksi, mutta monissa englantilaisissa romaaneissa kieli on jotenkin jäykkää, liekö jostain käyttäytymisen eroista johtuvaa, puhekieli ei ole samanlaista kuin suomalaisissa romaaneissa. Tämäkin kirja on suosittu Isossa-Britanniassa. Ei ihan niin suosittu omasta mielestäni ollut. 3-/5

  

24.3. Marja-Leena Lempinen, Siivet ja juuret, Icasos, 2024, 356 sivua

 Tämä on kolmas kirja tässä sarjassa; Naisten taivas 2021, Kaivosten kaupunki 2022. Sarjassa kerrotaan kahden suomalaisnaisen muutosta Kanadaan, alkaen vuodesta 1927 ja kestää noin 19 vuotta kirjan tarinassa. 1. kirjasta kerron tämän vuoden helmikuussa ja tässä maaliskuussa luin nämä loput kaksi kirjaa. 

Jenny on tässä kirjassa jo lähtenyt keittiöhommista ja opiskellut jo kampaajaksi Torontossa. He asuvat miehensä Aarnen kanssa omassa talossa, jota he korjaavat ja laittavat koko ajan. Jenny käy avustamassa vanhaa merimiestä Isacia, jolla on puhuva papukaija Sailor. Kampaamon he saavat laitettua oman talonsa kamariin ja asiakkaita alkaa käydä. Velkaa kuitenkin pitää ottaa ja se huolettaa. Aarnen terveyskin on huonontunut kaivoksessa työskentelystä tulleen pölykeuhkon vuoksi. Kirjeet ja paketit kulkevat vielä laivoilla entiseen kotimaahan äidin ja pikkusiskon Miljan kanssa. Veli Ensio on vielä Venäjän Karjalassa, mutta hän on jo huomannut ettei siellä ollutkaan sitä hehkutettua onnen maata. Aarne ja Jenny yrittävät kovasti saada lasta, mutta siinä on omat vaikeutensa. Lopulta he saavat tyttären. Hanna ja Veikkokin voivat hyvin ja menestyvät omalla maatilallaan.

Kirjassa käy hyvin ilmi suomalaisten sisu ja eteenpäin yrittäminen. Vaikka välillä olikin ikävä muistella kotimökkiä ja läheisiä Suomessa, mutta sielläkin koettiin muutosten tuulia. Kirjassa kerrottuun aikaan (19 v) sisältyvät myös Euroopan sodat ja monetkin lama- ja työttömyysajat Kanadassakin.

Tämä kirjasarja oli todellakin minulle kuin löytö, joka oli aivan todella mielenkiintoista lukea. Ihan Helmi, kuten kirjan kannessa on mainittu. 5/5

 

22.3. Sisko Istanmäki; Yöntähti, Tammi 2008, 205 s.

 Olen lukenut aikaisemmin  Istanmäen kirjan Viimeiset mitalit ja kirjoittanut 7.9.2024 siitä. Myös Liian paksu perhoseksi-romaanista tehty elokuva on katsottu joskus.

Tämän kirjan alku kertoo 65 vuotta sitten koulunsa lopettaneiden oppilaiden luokkakokouksesta. Koollekutsujana on Norma. Kielo on odottanut matkaa viikkoja ja  tuntuu nostalgiselta mennä entiselle kotikoululleen Pohjanmaalle linja-autolla Jyväskylästä. Onneksi linja-autot ovat jo parempia kuin entisinä aikoina. Mutta ei enää aukea aava latomeri. 

20 henkeä, nyt jo noin 80 vuotiaita, entistä koululaista on saapunut luokkakokoukseen, jossa he saavat muistella monia kouluaikana kokemiaan tapahtumia ja muitenkin elämän varrella olevia asioita.  Kielo on kirjoittanut pakinoita, joita on julkaistukin, niinpä Norma komentaa hänet niitä esittämään. He nauttivat kakkua ja kahvia.  Sitten Norma esittää ostaneensa vanhan koulun, jota hän korjauttaa vanhusten asuinpaikaksi ja tarjoaa mahdollisuutta muuttaa sinne. "Kiusaantuminen leviää kuin sumu huoneeseen", eikä tunnu hyvältä. 

80-vuotiaille kuitenkin sattuu kaikenlaista, vaikka heillä oli kodit, niin kuitenkin Kielo, Helmi ja Herbert lähtevät asumaan sinne Rauhamäkeen, jonne Norma heitä on houkutellut. Norma on palkannut sinne Nellin keittäjäksi, tällä on myös kouluaikaisia traumoja nimenomaan Herbertin kanssa...

Siinä sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista outoa ja myös traagisia tapahtumia. Ei tainnut olla asuminen nimensä veroista siinä kommuunissa. Normalla oli ollut suuret suunnitelmat mielestään hyväntekijänä, mutta hän joutui pettymään, koska muut eivät olleetkaan Kiitollisia, vaikka hän järjesti heille asunnon ja uhrasi kaikkensa heidän puolesta. Mielestäni tämä oli jotenkin surullinen tarina vanhoista ihmisistä joiden omaiset olivat aika outoja, eivätkä mitenkään olleet yhteydessä. Mieluummin veivät asunnonkin, kuten Helmin serkun tyttärentytär tältä. Takakannessa kuvataan kirjaa hirtehiseksi kuvaukseksi vanhuudesta- voi olla. Ei minusta ollut tässä edes hauskaa mikään. 2½/5

 

Wikipedia:  Musta huumori tai hirtehishuumori on huumorin, komedian ja satiirin laji, jossa normaalisti vakavina ja traagisina pidettyjä asioita käsitellään humoristisesti tai satiirisesti. Mustaa huumoria käytetään yleisesti kirjallisuudessa, teatterissa ja elokuvissa.

 

 

20.3. Åsa Hallengård; Antiikkitalo toipuville sydämille, SAGA 2023, suom Katarina Kallio, 283 s.

Kun aloitin tätä kirjaa, huomasin että oli melkein lukematon kirja, joku oli aloittanut muutaman kymmenen sivun verran. Pehmytkantinen kirja ei ole mun käteen sopiva, mutta mulla on päällyskangas johon laitan kirjan niin terävät reunat eivät raavi käsiä. Aikaisemmin on ilmestyneet tämän kirjan edeltäjät Antiikkikurssi-trilogiassa, joten saattoi olla outoa lukea tämä viimeinen osa, kun ei ollut yhtään tuttu tarina. 

Tässä kirjassa seitsemänkymppiset Kristina ja Per-Olof kunnostavat vanhaa kartanoa ja sen puutarhaa ja siihen kunnostetaan myös kahvilalle tila, sekä monille taiteilijoille työtilaa. Tässä kirjassa kerrotaan tavallaan neljän pariskunnan elämästä ja myös erään jäsenen sisaren perheen erosta ja tämän lapset ovat myös usein mukana täällä kartanon touhuissa. Kirjassa on 76 lyhyttä lukua, vuorotellen kerrotaan jokaisen ihmisen näkökulmasta heidän asioitaan. Lukeminen oli aika vaikeaa, juuri kun ei tiennyt missä mennään, mutta lyhyet luvut jokaisen elämästä ainakin minun lukemista helpottaa, enkä jättänyt kesken. Joissakin aikaisemminkin lukemissani ruotsalaisissa kirjoisa on kertomus ollut töksähtelevää,en tiedä mistä se johtuu, mutta ei ihan lempikirja ollut tämä. 3-/5

 

18.3. Tuija Lehtinen; Viesti menneisyydestä, Erja Revon tutkimuksia, CrimeTime,2017

Olen lukenut edellisen tämän sarjan dekkarin, jossa samat henkilöt selvittelee rikoksia, Erja Repo ja Kalle Paju ovat entisiä poliiseja Helsingistä. 

Kallen kaveri Olli pyytää tätä kaverikseen laivamatkalle Ruotsiin, koska hänelle oli tullut sieltä kirje, jossa ilmoitettiin hänen saavan perinnön sotalapsuuden aikaiselta  Ruotsin äidiltä tämän kuoltua. Olli ei muista noista ajoista mitään, ei sitten mitään. Hän oli ollut siellä vain pari vuotta n.3 vuotiaasta alkaen. No sinne he menevät hyväntekijän hautajaisiin. He tapaavat kuolleen omaisia ja saavat selville, että heillä on suuri firma siellä, eikä rahasta ole puutetta. Mutta hyvin läheisissä tekemisissä eivät hekään ole olleet tämän rouvan kanssa olleet. 

No niin, tietysti tämä yllätys on myös järkytys Ollille, eikä hän oikein ymmärrä miksi hänelle oli jätetty perintöä. Poistullessa laivalla Olli yhtäkkiä katoaa, Kalle onkin ihan järkyttynyt ja etsinnät aloitetaan.

Ihan luettava kirja on tämäkin, yleensä luen kaikki Tuija Lehtisen kirjat joita tulee vastaan. 3/5

 

 15.3. Nina George; Pieni Bistro Bretagnessa, Bazar, 2018, suom Veera Kaski, 317 s.

 Tämä kirja oli kuin "karkki", jota ei olisi halunnut lukea liian nopeaan, jotta kestää pitempään :)) 

Marianne on kuusikymppinen nainen ja täysin kyllästynyt avioliittoonsa, mies sanelee kaiken, eikä pidä vaimoaan minään. Heidän ollessaan Pariisissa Marianne hyppää Seineen, hänet kuitenkin pelastetaan sieltä ja viedään sairaalaan. Mies löytää hänet ja käskee tulemaan yksin kotiinsa sieltä.

Marianne näkee sairaalassa maalatun kaakelilaatan, jossa on kuva merestä ja upeasta maisemasta Kerdrucin kylästä Bretagnesta. Sinne Marianne sitten suunnistaa kuvan perässä. Hän saa töitä Ar Mor-bistrosta ja löytää sieltä ystäviä ja hyvää kohtelua, vaikka hän ei aluksi osaa edes puhua ranskankieltä.

" Pieni bistro Bretagnessa on merentuoksuinen tarina uusista mahdollisuuksista, joihin tarrautumalla kaikki harmaa, elämätön elämä katoaa sydämestä kuin rantahiekkaan piirretty viiva" 

Tämä oli aivan ihana lukukokemus, makeaa kuin suklaa tai täytekakku, ei todellakaan tule usein tällaista vastaan. 5/5

 

 12.3. Marja-Leena Lempinen; Kaivosten kaupunki, 2022, Icasos, 260 s

 Sattumalta löysin tämän kirjan, joka jatkaa tuttua tarinaa Jennystä ja Hannasta, jotka muuttivat Kanadaan v 1927. Jennyllä loppui tyot perheessä pörssiromahdukseen ja hän lähtee Torontosta Timminsiin, koska Hanna oli jo aiemmin muuttanut sinne ja velikin oli jossain sielläpäin metsäkämpillä. Hanna on perustanut farmin miehensä Veikon kanssa ja hän on tyytyväinen kun saa tehdä töitä omaksi parhaakseen omassa talossa, vaikka velkaa onkin. Jenny saa työpaikan ns poortitalossa, jossa käy ruokailijoita useita kymmeniä miehiä. Hänellä on apuna nuori Tyyne. Työtä riittää, mutta palkka on hyvä. Lama-aika kuitenkin on sielläkin ja se vaan kiristyy, joten työttömiä tulee lisää. Jennykin tapaa miehen, mutta menee aikaa ennenkuin hän uskaltaa rakastua. Aika on sielläkin suomalaisyhteisössä riitoja ja levottomuuksia ja köyhyyttä. Veli Ensiokin lähtee muiden mukana sitten Venäjän Karjalaan metsätöihin, jossa piti olla unelmien maa, jota rakentamaan lähti ihmisiä. 

Vielä tähän sarjaan on ilmestynyt kolmaskin kirja, joka pitää koettaasaaa luettavaksi, kun kiinnostaa tällainen aihe. 4/5

 

Ata Hautamäki; Levottomat kadut, Myllylahti, 2009, 238 s

Tästä tarinasta seuraavan kirjan olin jo lukenut, joten oli mukava tietää sitä ennen tapahtumia. Käpylä-trilogian päätösdekkari, eli tätä edeltäviä en ole lukenut vielä.

Kerrotaan ajasta v. 1962 Helsingissä. Päähenkilönä on sisarukset, jotka asuvat kolmestaan ok-talossa, isä on viinaan menevä ja komentelee paljon. Sitten sattuikin niin että tytär laittaa hänen viinapulloonsa pussillisen kiniiniä, niin isä löytyy kuolleena. Poliisit, etsivä Väänänen ja Komisario Rehn,alkavat selvittää tapahtumia, jotka näyttävät ensin tapaturmalta. Vähitellen muistuu heille mieleen, että naapuritalon tytär oli tehnyt itsemurhan kiniinillä. Sitten he alkavat selvittää yhteensattumia. 

Tuona vuonna oli ollut myös kansainvälinen rauhan tms konferenssi Helsingissä, ja sinne tuli paljon ulkomaisia osallistujia. tilanne naapurimaan kanssa oli kireä ja mielenosoitukset yltyivät konflikteiksi, jossa myös kuoli ihmisiä. 

Oli ihan hyvä lukea tämäkin kirja, koska itse olin niin nuori tuona aikana, ettei tiennyt mistään tällaisista tapahtumista. 3/5

 

8.3. Jaana Lehtiö; Uutta auringon alla, Myllylahti 2014, 344 s.

Epäilin että olen tämän jo lukenut aikaisemmin, voi olla. Porvoon poliisista rikoskomisario Juha Muhonen porukoineen tutkii taas uutta murhaa Porvoossa. Uskonnollisen yhteisön kellarista löytyy surmattu nainen.  Jotain outoa on koko yhteisössä, sen johtajan toiminta vaikuttaa olevan liian paljon yhteydessä yhteisössä asuviin naisiin, vaikka näyttää tekevän heille vain hyvää. Tässä oli paljon tapahtumia ja ihmisiä, jotenkin vähän sekavaa touhua, että voi olla etten tajunnut tätä jos olen joskus aikaisemmin lukenut. Lopulta solmut selviää kuitenkin ja syylliset vangitaan...3/5

 

5.3. Maija Kajanto; Kardemummajoulu, WSOY 2024, 265 s

Olen lukenut nyt nämä Kahvila Koivu-sarjan kirjat, ainakin kolme edellistä, en muista onko Taatelitalvi tullut luettua. Mutta tämä on sitten viimeinen kirja tähän sarjaan, niin kerrotaan. 

Taas on yksi joulu tulossa ja Krisse ja Tommi ovat saaneet talonsa rakennettua ja uutta on edessä. Kohta syntyy heille vauva. Joulunalus onkin kiireistä aikaa, on kaikenlaista leipomista ja hääsuunnitelmia ja järjestelyjä. Heidän ystävänsä Jonne ja Maisa menevät naimisiin ja kaikenlaista häslinkiä on. Paras ystävä Heta on onneton, useammastakin asiasta. Useampi uusi ihminen tulee kahvilan yläkertaan asumaan ja Krisse järjestää heidän ruokailut ym. Onneksi on apuna Jenna, joka taitaa kaikki hommat kahvilassa. Tämä on vähän haikeuttakin tuova kirja, koska on ensimmäinen joulu ilman rakasta isoäitiä.

On tämä ollut ihan mukava kirjasarja, hyvin tavallista elämää ja myös onnen hetkiä ja hyväntuoksuisia leivontaohjeita on melkein joka luvun alussa. 4/5

 

 2.3. Tommi Kinnunen; Kaarna, WSOY 2024, 205 s 

 Eilen kävin kirjastossa, eikä tullut etsittyä useampaa kirjaa luettavaksi, vin tämä kirja. Tiesin että Kinnunen on hyvä kirjoittaja, koska olen lukenut hänen aikaisemmin kirjoittamia kirjoja.

Tässä kirjassa kainuulaisen perheen kaksi tytärtä, kaksoset saapuvat pitkästä aikaa kotipaikoilleen, jossa heidän veljensä Martti asuu. Heidän vanha äitinsä Laina on viimeisillään sairaalassa, ja on kehoitettu lapsia käymään jos aikovat häntä nähdä.  Kirjassa kuljetaan vuosi vuodelta ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1944, jolloin sota aikana partisaanit tekivät tuhoisia hyökkäyksiä Kainuuseen.

Kaksoistyttöjen mielestä äiti on ollut ihan hirveä heitä kohtaan, eikä heiltä riitä tunteita, paitsi vihaa. Edellisen kerran he ovat käyneet kotona silloin, kun äidin mies Antti, sodan vammauttama hänkin oli kuollut. Heidän silloinen kotinsa onkin jo hajoamassa, metsät on myyty, mutta tällä reissulla sisarukset haluavat käydä sitä katsomassa. Tällä reissulla he myös varaavat äidille arkun ja hautapaikan ym, vaikka äiti ei ole vielä kuollut. Sodan aiheuttamat menetykset ja vauriot vaikuttavat ainakin tämän sukupolven elämään, josta tämäkin kirja kertoo. Jopa lukeminen kauhistuttaa, mutta silloiset rajan lähistöllä eläneet ihmiset ovat ne kokeneet ja menettäneet läheisensä. 4/5

HELMIKUUssa  7 kirjaa luettu

 

27.2. Heidi Swain; Joulupuun taikaa, Gummerus 2022 suom Jade Haapasalo 415 s

Liza on juuri lopettanut rasittavan sijaisuuden koulussa, jossa hän on toiminut nuorille taideterapeuttina. Hänellä on perintönä saatu osuus joulukuusifarmista entisellä kotipaikkakunnallaan. Nyt sen toisella omistajalla on asiaa Lizalle, mutta hän on jättänyt vastaamatta ja lukematta kaikki viestitkin, koska ei halua kuulla siitä joulukuusifarmista ja suunnittelee osuutensa myymistä. Lopulta Liza kuitenkin vastaa puheluun, koska sieltä yhtiökumppani muuten tulisi käymään. Hän menee farmille juuri joulusesongin alla ja tempautuu mukaan farmin toimintaan. Siellä hän tutustuu entisessä kodissa asuvaan toisen osakkaan poikaan joka onkin ihan komistus ja kaikkiin muihinkin ihmisiin entisellä kotipaikalla. Tosin hän salaa pitkään sen, että aikoisi luopua osakkeistaan. 

Olihan tämä ihan kiva lukea, eikä yhtään liian jouluinen kirja minun mielestäni. Mutta jotenkin teksti oli jähmeää, ei niin luonnollista kertomusta. Mutta luulen että tämä oli mun 1. romaani tältä kirjailijalta, jonka romaanit ovat Iso-Britanniassa bestsellerlistalla. Pitää etsiä lisää tältä kirjailijalta 3/5

 

23.2. Marja-Leena Lempinen; Naisten taivas, Icasos, 2021, 231 s

Tämä kirja kertoo v  1927 Kanadaan lähteneistä kahdesta nuoresta naisesta. Suomessa oli paljon köyhyyttä ja kova työ maatilalla ja Kanadaa mainostettiin suurten mahdollisuuksien maaksi. Kanadaan päästyä  Jenny sai työpaikan Torontosta pankkiiriperheestä. Ja Hanna sai apulaisen paikan täysihoitolasta. Kovaa työtä oli sielläkin ja palkka on Jennyllä 30 $ kuussa, siitä hän makseli sitten lainattuja matkarahoja takaisin kotimaahansa. Jennyn veli oli jo muutama vuosi sitten lähtenyt Kanadaan metsätöihin. Kirjeitse he sitten viestittivät toisilleen. Kielitaidottomuus ja olematon sosiaaliturva vaikeutti olemista, mutta olihan siellä jo kauemmin olleita suomalaisia joilta voisi saada apua.

Kirja oli löytö senkin takia, koska "olen antanut itseni ymmärtää", että mummoni oli myös käynyt Kanadassa töissä  aikoinaan. Hän oli ollut siellä muutaman vuoden, mutta kotosuomessa käytyään jäänyt naimisiin leskimiehen kanssa. Liekö sitten ollut helpompi mökinmuijana kuin Kanadassa. Olisi hyvä saada lisää tietoa missähän lie minunkin iso-äiti silloin ollut Kanadassa. Ei tullut kyseltyä äidiltä tai hänen siskoiltaan heidän eläessä. 4/5

19.2.Caroline Säfstrand; Rantahotelli Merituuli, Karisto 2024, 271s, suom Kristiina Vaara

Sophie on muuttanut jo aikoja sitten Berliiniin, mutta hän saapuu äitinsä kuoltua takaisin lapsuudenkotiinsa Ruotsin Skåneen. Hän oli luullut että äiti oli myynyt jo tämän entisen rantahotelli Villa Merituulen, mutta ei ollutkaan, koska se oli jäänyt Sophialle perintönä. Talo on jo päässyt rapistumaan, paitsi sen puutarha loisti hoidettuna, koska naapurissa asuva vanha rouva Ella on pitänyt puutarhasta hyvää huolta.

Sophia miettii mitä hän talolle tekisi, kuinka sen saisi myytyä, koska siihen pitäisi saada tehdyksi remonttia. Se taisi olla seurakunnan työntekija, joka antoi vinkin, että Sophia laittaisi lehteen ilmoituksen, että etsitään vapaaehtoisia töihin, majoitusta ja ruokaa vastaan. Kyllähän siihen sitten löytyikin vanhan talon remonttiin sopivat henkilöt. 

Monenlaista on sitten tapahtumaa kirjassa,mutta oli mielenkiintoista sitä lukea. Tarina vei mukanaan ja oli nopeaa luettavaa. 4/5

16.2. R.M. Rosenberg; Hakoisten Anna, Tammi 2022,384 sivua

 "Hurmaava tuulahdus aateliselämää ja rakkautta 1700-luvulta."

Aatelisneito  Anna on jo yli 30-vuotias ja miettii miksi hän ei pääse avioon, koska silloin oli vaarana jäädä vanhanpiian kohtaloon. Naapurikartanon poika, joka oli Annaa nuorempi, kuitenkin suostuu hänet ottamaan. Siihen aikaan avioliitot olivat ns.järjestettyjä, joten jotain kauppoja liittyi tähänkin liittoon. 

Naiset ja kaikki muutkin kartanonväki joutui kestämään väkivaltaa ja syrjähyppyjä humalaisten kartanonisäntien taholta ja myös kartanon naisten kaltoinkohtelemista joutui Annakin kestämään. Anna oppi kuitenkin ottamaan kartanon määräysvallan itselleen joissain asioissa. Hakoisten kartanon historiaan tämä romaani perustuu, kirjan henkilöitä on oikeasti elänyt ja toiminut.

Kirjan tarina oli jotenkin tuttu, joten alussa mietin pitkään olenko sen jo lukenut, mutta en ollut. Joku toinen kirja oli hyvin paljon samantapaisista  tapahtumista kertovaa. 3/5

13.2.Jaana Lehtiö; Mitään ei tapahtunut, Myllylahti 2019, 302 sivua

 Olen jo aikaisemmin lukenut näitä dekkareita Porvoossa tapahtuvien rikosten selvittelyjä rikoskomisario Juha Muhosen tiimin avulla. Kiva juttu on tällä poliisiasemalla tapahtuva herkkujen, etenkin pullan syönti. 

Tällä kertaa Porvooseen saapuu kiinalaisen kulttuurin näyttely, jossa on mukana esineitä Tiibetistä ja buddhalaisia munkkeja tekemässä mandalaa. Nämä aiheuttavat myös mielenosoituksia ja muita rikoksia. Varsin monia solmuja on tällä kertaa ratkottavana. 

Pidän tällaisista kevyemmistä dekkareista joissa kyllä rikoksia ja murhia tapahtuu, mutta niillä ei mässäillä. Tulen etsimään Lehtiön kirjoittamia kirjoja jatkossakin. 4/5

 

10.2. Kirsi Pehkonen; Hiukan hukassa, Karisto, 2024, 18 sivua

"Kesäinen viihdeherkku tarjoaa kiihkeitä hetkiä ja hillittömiä käänteitä"  Siru Valpas pyörittää Etsintätoimistoa Vitosta, josta kertovan ensimmäisen kirjan luin ehkä viime vuonna.

 Etsintätoimisto saa toimeksiannon etsimään kadonnutta häämekkoa ja toinenkin monen ihmisen etsintäpyyntö on päällä. Sirun elämässä on myös kaksi kuumaa miestä sekä kissa Nurejev ja mukavat naapurit.

Ehkä kiihkeiden seksikohtauksien lukeminen ei kuulu mun lemppariin, mutta ei niitä ollut tässä montaa sivua :)) Muuten tämä oli ihan kivaa kevyttä ja nopeaa luettavaa, parin edellisen hitaiden luettavien jälkeen ihan kiva. 3/5

 

7.2. Beth O'Leary; Löytöpalkkio, WSOY, 34 sivua, suom Heli Naski

Lainasin tämän kirjan, koska olin kaksi hänen edellistä romaania lukenut. Tässä kaksi kylpylähotellin vastaanottovirkailijaa vihaa toisiaan, mutta kuitenkin he joutuvat töissä olemaan samaan aikaan. 

Hotellilla ei mene hyvin, ja siitä romahtaa vielä kattokin, joten kriisi on syvä. He alkava selvittää löytötavaroina olevia sormuksia, jos niillä saisivat rahaa hotellille kerättyä. Sen verran heidän pitää sietää toisiaan. Alunperin välit menivät poikki kun edellisenä jouluna Izzy laittaa Lucazille joulukortin, jossa kertoo olevansa ihastunut, mutta Lucas suuteleekin toista mistelinoksan alla. Siitä alkaa kiusaaminen, he lähes kiusaavat toisensa "hengiltä".

Kirjassa on pitkät kertomukset monista asioista, jotka olivat minusta kyllä liian pitkiä. Kirjan lopussa vasta tarina alkaa vetää, ja sitten sitä ei raaski juurikaan jättää käsistään. 3/5

TAMMIKUU 2025 vain nämä 3  kirjaa luin

29.1. Raija Oranen; ISO, Otava 2022, 475 sivua

Luin tätä kirjaa ihan väkisin, oli niin ohuet sivut ja aika pientä tekstiä, joten oli kyllä minusta aika vaikea luettava. En ole monia tämän kirjailijan kirjoja aikaisemmin lukenutkaan, mutta ainakin Mannerheimistä luin.

Kirja kertoo Mäntän suurmiehestä Gösta Serlachiuksesta ja myös hänen edeltäjistään Mäntän tehtailla. Aikakausi on 1800-luvun lopulta aina 1940-luvulle asti. Siihen mahtui sitten henkilökohtaisia kriisejä kuin valtiollisia ja koko Euroopan kriisit. Puhutaan Suomen historiasta. 

Jotenkin vaan oli ihan pakko kahlata tämä kirja läpi, koska olen kerran käynyt Serlachius Museossa ja haluaisin käydä vielä uudelleen ja koska olen kiinnostunut historiasta ja taiteesta. Vaikka on ollut suuret tehtaat ja johtajana, ei aina ole elämä ruusuilla tanssimista tai helppoa. Samalla sisulla luin kirjan loppuun asti. 3/5

 

10.1. Maija Kajanto; Sitruunakevät, WSOY 252 sivua 2024

Toissapäivänä kävin kirjastossa ja piti tietysti lainata tämä kirja kun se tuli vastaan. Luin sitten tämän yhdessä vrk;ssa. Olen lukenut aiemmin kaikki nämä Kahvila Koivu-sarjan kirjat. 

Kristiina ja Tommi olivat edellisessä kirjassa lähteneet Kroatiaan Tommin työn takia ja Kahvila Koivu oli annettu toisille yrittäjille. Kävi kuitenkin niin että Tommi sairastui Kroatiassa johonkin keuhkosairauteen, ja he sitten tulivat sieltä vähän ennen vuotta pois takaisin Pyhävirran kylään. 

Heillä on siellä rakenteilla oleva ok-talo ja ystävät ja mummo, eli kaikki tutut. kahvila olikin muutettu pizzeriaksi, eikä se enää näyttänyt entiseltä. Kevät koittaa, mutta siihen tapahtui sitten suuri suru, joka lamautti Krissen täysin. Mutta myös yllättäviä muita tapahtumia tuli. En nyt enempää kirjoita niistä. Jos pidätte kevyestä kotimaisesta ja tutusta maalaisympäristöstä, niin tämäkirja on hyvä lukea 4/5

16.1. Joanna Bolouri; Sydänkorjaamo, WSOY, Suom Riina Vuokko, 378 sivua

Huomaa, että on mennyt alkukuu näiden vain kahden kirjan kanssa.

Tämän kirjailijan aikaisemmat kirjat olen lukenut joskus, Paras aika vuodesta, Lahjoista parhain ja Matkaan jo käy.

Tämäkin kirja oli ihan yhtä mukaansatempaava. Nora Brown elää teini-ikäisen tyttärensä kanssa ja hänellä on ystävänsä kanssa oma kahvila. Noran ystävät ovat sitä mieltä, että tämän pitäisi hankkia uusi miesystävä/kumppani, joten he antavat Noralle 40-vuotislahjaksi viikon kestävän Sydänkorjaamo-kurssin jossain Skotlannin upeassa linnassa. Siellä Joogataan ja meditoidaan, kurssilla onkin monenlaisia ihmisiä, mutta tasaparit kuitenkin. Noralle on uutta kaikki kurssin toiminnot, mutta on siellä joku toinenkin leiriläinen, joka suhtautuu vähän nuivasti näihin toimintoihin :))  Hyvä! 4/5