Heinäkuu jo

 Niin se vaan jäi eilen tekemättä kesäkuulle postaus vielä, vaikka oli tarkoitus.

Likusterisyreenipuita 28.6. 26 

 

Eilen kävelin vielä iltapäivällä, kun en tajunnut kuinka kuuma ulkona oli vaikka ei lähtiessä tuntunut siltä. Kävin kaupasta jäätelöä ja ystävä soitti sieltä Itä-Suomesta ja kertoi terveisiä lapsuuden kaverilta. Sitten aloin katsella kuviani, en löytänyt vielä tämän kaverin kuvia. Mutta vanhoja kylläkin ja sitten yhden valokuva albumin kuvat lenteli ympäriinsä, ne tarrat olivat irronneet ja oli sitten pakko irrottaa ne kaikki ja laittaa se albumi kierrätykseen. Osan kuvista silppusin roskiin, kun ei vaan voi kaikkia säilöä. Oli paljon tuplakuvia ja epäselviä joita on säästetty. 

Valokuvia on yleensäkin täällä ihan järkyttäviä määriä, kilokaupalla kansioissa.

Oli avioliiton alkutaipaleen kuvia, eli yli 40 vuotta vanhoja reissukuvia, kun käytiin Tukholmassa ja Lapissa useita kertoja, niin voi voi niitä aikoja. Tuntuu kuin ne olisi olleet vasta äsken. En ostele uusia albumeja, mutta joku paikka niille joillekin kuville pitää keksiä. Siinä meni sitten ilta.

                                                                 Pilviä 29.6. illalla

Kesäkuu mennä hurahti myös.  Viimekuun vaihteessa olin siellä Joensuussa toista viikkoa ja oli aika raskasta, vaikka oli mukavaakin tavata kavereita ja tuttuja. Kesäkuun ensimmäisen loppuviikon vietin hirmuisen väsyneenä, lähes viikko meni toipuessa. Mutta onneksi tämä väsymys on mennyt ohi jo. 

Tämä oli hortensia, ensimmäinen kai mikä kukkii nyt 30.6. luulin muistavani sen nimen, mutta en ole enää ihan varma mikä se oli. grr..

Kirjoja olen lukenut  8 ja puoli kappaletta. Ihan hyvä luku. Mutta tänäänkin hain niitä vielä lisää.

Jokapäiväiset kävelyt on suoritettu, paitsi se kotiintiintulopäivän jälkeinen päivä, kun en jaksanut lähteä mihinkään. Tuli kesäkuun kävelyksi askelia yli 220 000 yhteensä. (Tavoite on 200tuhatta) Olihan tässä kesäkuussa 31 päivääkin. 

sitruuna-ajuruoho

 Nyt sitten kääntyi heinäkuuksi, joko ne helteet lienee ohi, vai vieläkö jatkuu. Tässä asunnossa on ihan kamalan kuumaa illalla, koska länsiparveke. Kävellä pitäisi aikaisemmin aamulla, nytkin jäi kirjastoreissun takia silloin kävelemättä. Mutta pitää koettaa lähteä kohta kokeilemaan. 

Oikein hyvää Heinäkuuta sinne teille! 

 

Viikko vierähti nopeasti

 Auts, taas on lauantai, viikko on mennä hujahtanut todella nopeasti, ihan huomaamatta. Tuntuu etten ole tehnyt mitään, aika vaan juoksee. On ollut ihan lämpimiä päiviä, saa nähdä tuleeko tänään helle illemmalla, kun aurinko alkaa kääntyä paistamaan ikkunoihin.

                                              Ensimmäisiä ruusuja, Aquarel muistaakseni

 Olen minä kävellyt joka päivä ja käynyt kaupassakin, huh miten sitä joka päivä pitääkin käydä kaupassa. Kävin Ikeassa myös pieniä ostoksia. Kirjoja olen lukenut kolme tälläkin viikolla. 

Alemmat on tästä luettu, on uudempaa ja vanhempaa kirjallisuutta näissä ja japanlainenkin. Nämä varmaankin riittävät kesäkuun lukemiseksi.

Tällaisen ihanuuden löysin yhtenä päivänä, ai että tuli iloiseksi, oli vain tämä yksi  rykelmä tätä. Ehkä tämä on Niittykäenkukka.

                               Hatanpään Arboretumissa on kukkapenkit parhaimmillaan nyt. 
 Ja koko vuoden rakenteilla olleesta alueesta oli eilen poistettu aidat ja on melkein valmis tämä alue.

           Siitä se kasvaa ja kehittyy lisää, erilaisia kasveja ja tuota metsänpohjaa oli laitettuna.
 

Japanin Likusterisyreeni on kukassa ja tuoksu ja kimalaisten pörräys on valtavaa. Tämä on minun yksi lempipuu ja -kukka, on ollut vuosia puhelimessa taustakuvanakin. Nyt sain tästä uudempaan kännykkäänkin kuvan lopulta. Vielä hermoilen sen puhelimen toiminnan kanssa, kun en ole vieläkään tottunut siihen.

Vaihteeksi kävin tänä aamuna metsäisellä kävelytiellä ja  ai mikä linnunlaulu ja Viileys siellä olikaan. Tässä iässä jo kaipaa kuumina päivinä varjoa ja viileyttä, eikä enää auringon polttamista. Puita tulisi olla kasvamassa enemmän muuallakin joka puolella, että olisi kuumuuden aikaan varjoa.

Katsotaan vieläkö ehdin tehdä postausta kesäkuussa, enää kolme päivää tätä kuuta. Moi moi!
 

Juhannus on parhaillaan

 Palataanpas takaisin näistä museoista tähän päivään :D 

Tavoittelen jo ennätystä tämän vuoden kuukausittaisissa postauksissa, itseasiassa viimevuotisistakin. On kyllä postaustahti hiipunut näinä viimevuosina. 

 

Juhannus on meillä ollut tähän mennessä herttainen, tuulee kyllä nytkin aikalailla. Kävin aamulla kävelyllä ja äskenkin jo toisella kävelyllä, mutta totesin että on liian kuuma nyt päivällä. 

 

Aamuisin on juuri sopivan lämmintä. Eilen olisin kävellyt illallakin ja katsellut oisiko näkynyt rannalla kokonpolttajia. Mutta oli sitten jotain mökäviinaa juotu siellä muutamassakin isommassa porukassa, joten eipä viitsinyt yksin lähteä niiden ohitsekaan kuljeksimaan.

 

voin sanoa että ihan suomalaista porukkaa oli mökäviinan juojat. Ulkolaisen näköiset ihmiset grillaa ja tekee ruokaansa ihan nätisti.

 

Pionit ovat aloittaneet kukintaansa ja aivan ihanasti linnut sirkuttaa puissa.  Kesä on parhaimmillaaan. Hatanpään Arboretumin työntekijät ovat laittaneet puiston niin siistiksi, nurmikot ajettu ja kukkapenkit loistaa. (paitsi puiston muutostöitä eivät sen rakentajat saaneet valmiiksi juhannukseksi)

Linnuilla on poikaset, näitäkin hanhenpoikasia on isompia ja pienempiä. Näitä on jo aika isoja laumoja uiskentelemassakin.

Illalla pitää vielä käydä kävelyllä, olen edelleen sitä 7000 askeleen päivä-tavoitetta pitänyt yllä, viime viikolla tuli enemmänkin käveltyä, koska kesäkuun ensimmäisellä viikolla meni muutama päivä ihan levätessä matkan jälkeen. 

Juhannukseksi leivoin eilen Mammanmarjapiiraan ohjeella rahka-persimonitortun ja kaurakakkarat, joten on herkuteltukin eilen ja tänään, muuta  juhannusruokaa ei ole tehty sen kummemmin. Ennen piti leipoa karjalanpiirakat ja uunipaisti, mutta niitä ei enää kymmeneen vuoteen ole kukaan vaatinut :)

Hyvää Kesäkuun jatkoa! 

 

Amurin Museokortteli 2.

 Tässäpä tulee loput Museokorttelin kierroksesta, vaikka eihän tässä tullut ihan kaikkia "koteja", mutta jos vaan kävely sujuu ja olette joskus kesäisin käymässä Tampereella, niin käykääpä katselemassa vanhan asumisen museota Amurissa.  

Muistan kun ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähdimme etsimään tätä museota ja hänellä oli tapana kysyä tietä jos joku tuli vastaan, niin kysyimme tätä eräältä vanhalta rouvalta joka istui puiston penkillä jossain Amurissa päin. Hän tokaisi äkäisesti, "Ei täällä ole mitään nähtävää", no Kiitos vaan, olihan meillä opaskartta...

Kirjoitan tätä aamulla 17.6. ja 10 vuotta sitten mieheni kuoli yöllä Saattohoitokodissa. Silloin oli perjantai ja vasta viikon päästä oli Juhannus, toisin kuin nyt Juhannus on jo tämän viikon lopussa.

Värinokkonen jonkin asunnon ikkunalta

                                                           Takaisin Amurin museoon. 

 

Huomaa lasten lelut lattialla, eniten silmääni pisti tuo pieni pyykkilauta ja hevonen työkaluineen. Lasten lelut muistuttivat oikeita aikuisten silloisia työkaluja. Minulla oli lapsena samanlainen peltivanna, joka on tuossa uunin vieressä.

Kätevää, osuuskaupan hoitaja asui sen peräkamarissa, eipä ollut pitkä työmatka.  Kaupan hyllyssä oli samanmutoisia kannuja kuin oli meilläkin :) Kaupanhoitaja hoiti myös kirjanpidon makuukamarissa.
 

                  Siellä oli hyllyssä kaikkea kaunista, joita tarvitsi. Nuo langat näyttää aika tutuilta.
 

 

 

                              Kirjanpito tässäkin tehtiin siellä olohuoneen kirjoituspöydällä.

                     Saman perheen lastenhuone sitten tässä... 

                                                Huomaa,  Nuo tinasotamiehet sikarilaatikossa  :))

Mun lapsuudenkodissa on myös tuollainen sängynpeite

Seuraava aikakausi on jo minunkin lapsuudesta tuttua, tässä kodissa oli jo oma sähköhellakin, ei tarvinnut keitellä yhteiskeittiössä. 

Gobeliini seinällä, kiikkutuoli, sohvatyynyt,  tarjottimet seinällä, käkikello, TV, maitopussit ja niitä leikattiin ja virkattiin mattoja, sokerilla kovetettu virkattu "kori"

 

Kierros ei loppunut vielä tähänkään Museossa, mutta minun kärsivällisyys (kuvien muokkaukseen) ja varmasti teidänkin :) saattoi loppua. 

Minulta päättyi myös Museokortin voimassaolo, joten ehkäpä en hanki jatkoa näillänäkymin ja tulee taukoa Museossa käynteihin, joskus on myös ilmaisia käyntipäiviä, mutta silloin siellä on yleensä paljon kävijöitä.

Meillä ei ole erikoisemmin mitään juhannus suunnitelmia, eikä grillata mitään. Olisi tietysti kiva jos ei sataisi vettä, mutta hellettä en kaipaisi. 

Oikein hyvää Juhannusta!

 

Amurin museokorttelista 1.

 Tamperelaisen työväestön koteja ja elämää lähes sadan vuoden ajalta. 

 

On onneksi säilytetty kokonainen kortteli vanhoja työväenasuntoja uudisrakennusten keskelle. Taas kerran hullaannuin tästäkin reissusta sinne, kävin ensin kahvilassa ja nautin kahvin kanssa raparperipiirasta, koska tuskin itse tulee sitä tehtyä. 

Tälläkertaa ihmettelin taas kerran portaita, jyrkkiä portaita oli kaikkiin asuinyksiköihin. Yhden keittohellan, eli yhteiskeittiön ympärillä oli 4 huonetta joissa saattoi asua perhe ja jopa vuokralainen samassa huoneessa. Museoon on järjestetty kuvitteellisten perheiden tiloja, jollaisia on voinut asua siellä eri vuosina. Kuvissa olen yrittänyt kuvata niitä .

Toivottavasti saa joistakin noista teksteistä selvääkin.

                                        Monenlaisia yrittäjiä siellä on asunut, käsityöläisiä ja puuseppiä ym

Muistan omasta lapsuudesta vieläkin tuollaisen pukkisängyn olleen aitassa, siinä ei meillä enää kukaan nukkunut. Sen saa kasaan päiväksi ja yöksi levittää nukkuista varten.

 

Tässä palvelijattaren huoneessa pisti silmään jo vauraampi elämä, pitsiliinoineen, kauniine verhoineen ja peilipiironkineen. Jopa sanomalehteäkin hän oli lukenut.

 

Tässä olikin kuvattu jo varakkaamman perheen asumista, talonomistaja jo toisessa polvessa. Oli jo vesijohtokin ja viemäri.

                                Lasten leluihin kiinnitin huomiota tässä ja toisessakin paikassa.

Yhteiskeittiöt oli aina sen neljän huoneen rapussa, oli jo edistystä jos hellalla on neljä hellanpesää, jossa joka asunto sai keittää oman soppansa hellalla.

Tuollaisessako leipomossa lie saanut alkunsa se kuuluisa Tampereen riävä, niinpä. Tämä leipomo oli asuintalon kellarikerroksessa.

Siinä on niitä yhteiskeittiöiden helloja, tuo ylempi vasemmalla oli sieltä 1890-luvulta. Joissakin huoneissa oli noita kaakeliuuneja, tietysti nämä nyt museossa eivät ole enää käyttökunnossa.

Moniko nykyihminen saisi kokattua noilla helloilla ruokansa, varsinkin kun saattaa äkäinen naapuri olla viinä vieressä kokkailemassa :) 

Kaikkiin asuinkerroksiin oli portaat ja jossakin varsin jyrkät. Ei hyvin huonojalkaisia asukkaita voinut olla. Näissä kuvissa olikin aika hyvät portaat vielä.

 

 

Nämä huussinportaat olivat kyllä kaikista vaikeimmat.

Jatkan tätä toisella kertaa, en jaksanut enää lajitella niistä yli 130 kuvasta näitä kollaaseja. Vielä on tulossa paperikauppa. osuusliikkeen kauppa ja monelta vuosikymmeneltä asuntoja.

Moi moi!

 

 

Näyttelyssä

 Vähän taidetta vielä viime viikolta.

Eka kuva kuitenkin Kukkapenkistä Hatanpään Arboretumista 

Kuten näkyy -osa puistosta on vieläkin kesken -remontissa....
 

Sara Hildenin taidemuseossa kävin viime viikolla ja meinasin kääntyä pois, kun sinne menevä tiet, siis pyörätiet oli sotkettu taas, jotta ei meinannut löytyä tietä ollenkaan. Loputtomat teiden remontit jatkuu täällä vuosikausia...Samana iltana taisi tulla sitten Uutisissa, että uusi Silta on valmiina...mutta ei siinä saa pyöräillä. Okei ei sitten pyöräillä. Onneksi osasin pois tulla.

Siellä oli näyttely

Nuorten naistaiteilijoiden töitä oli esillä, todellakin vasta maalattuja, tuoksuikin vasta maalatulta jotkut.
 

Muutamat työt herättivät mielenkiintoani, vaikka ei hyvin paljon tullut nyt Wau- tunteita 

Emma Luukkalan töissä oli toinenkin joka herätti jotain minussa, eli tämä tässä ja myös pari muutakin taulua.

Tämä suuri ja tumma taulu oli heti ensimmäisessä salissa ja tässäkin oli struktuuria jotenkin saatu tähän tauluun, laatassa luki öljy, mehiläisvaha kankaalle. Näyttelyssä selailtavassa kirjassa oli tarkemmin selitetty näistä esineistä, joita tässäkin taulussa on. Kannattaa selailla sitä kirjaa siellä käydessä.

Kaisa Huotarin työt olivat hienoja ja erikoisia, erilaisia. Oli vielä yksi teos lisää, mutta ei onnistunut kuva.

Minä tykkään kun tauluissa on struktuuria, kuten näissä Taru Happosen tauluissa. Akryyli, alumiinijauhe, marmorijauhe ja pigmentti kankaalle.

 

Tästä teoksesta tuli vielä ihan hyvälle tuulelle Kunhan taas kännykästä kaivelen ne puuttuvat kuvat, niin lisää ne. Toivottavasti taiteilijoiden ja töiden nimet olivat oikein.  

Käykää myös katsomassa Sara Hildenin taidemuseossa niitä tekin!
 

Taidetta ja vanhoja kuvia

 Olen tällä viikolla palannut matkan jälkeen taas vähän paremmin "ruotuun", nukkunut muutaman yön paremmin ja jotenkin selvinnyt raskaasta viime viikosta. 

Tämä viikko on ollut viimeinen viikko jollon on museokorttini ollut voimassa, niinpä olen sitten käynyt kolmessa museossa ja siinä sivussa neljästi vieraillut kirjastossakin(palauttanut ja tuonut kirjoja), kolmas kirja on nyt luettavana (ohuita ovat olleet).

Tänään on sellainen lepopäivä, piti sataa vettä, mutta ei ole juurikaan satanut, mutta ei se mitään olen kaikki näyttelyt nyt nähnyt näistä tämänhetkisistäTampereen museoista.

 

Tiny Tim tomaatit virkistyivät myös nyt kun viileni ilma vähäsen. 

Parvekkeeni on myös erittäin trendikkäästi sisustettu, kuten näkyy :D (tai rajasin pois)

 

 Tampereen Taidemuseossa kävin katsomassa tiistaina Helene Schjerfbeckin näytteillä olevia tauluja.

Näitä oli vain muutama tälläkertaa Nordean taidesäätiöstä. Tämä Tampereen taidemuseo menee sitten kiinni moneksi vuodeksi

 Maaliskuussa kävin muut siellä olevat näyttelyt jo katsomassa.

Nämä ovat minun aina ihailemiani taiteilijoiden tauluja muiden muassa.

siellä oli myös näitä Liisa Hietasen virkattuja  taideteoksia näytteillä. 14.6.26 asti voi nähdä.

 

Keskiviikkona kävin sitten Tampereen Vapriikissa katsomassa uuden Mennyt maailma Tampere 1900-luvun alussa- näyttelyä 💖💖💖

Tämäkin oli sellainen valtava Historiallinen näyttely, jota pitäisi käydä monesti katsomassa ja tutkimassa. Onneksi tämä on nähtävissä vielä 31.tammikuuta 2027 asti. 

Valokuvanäyttelyssä on kuvia jokaisesta Tampereen eri alueesta erikseen, joista näkyy miten on kaupunki muuttunut.

Tampereen nyk. Hämeenpuisto on näyttänyt tältä vuonna 1898, kun lehmukset olivat vasta istutettuja
 

 eihän näistä kännykkäkuvista saa mitään selvää

Hämeenkadullakin on ollut 1910-luvulla on lehmuksia. taustalla oleva kirkko on Aleksanterin kirkko. Nämähän kaikki kaadettiin ratikkatietöiden aikana, eikä ne nytkään ole paljon isompia. kaipaan entistä aikaa jolloin tuuli heilutti suurempien puiden oksia.

Näinä päivinä on Tampereella kaadettu puita ihan roppakaupalla, tuntuu että täällä ollaan puiden vihaajia. Kai ne josain vaiheessa istuttavat tilalle uusia, mutta menee aikaa kun varjostavat yhtään paahteiselta auringolta.

Eilen kävin Sara Hildenin taidemuseossa ja Amurin Museokorttelissa ja siinä vaiheessa mulla ryöstäytyi kokonaan kuvien ottaminen käsistä ja tuli yli 130 kuvaa, oioioi. Toivottavasti jotain saan niistä lajiteltua blogiin.

Hyvää viikonloppua teille!