Mitä pitempään täältä on pois, sitä vaikeampi on taas kirjoitella. Niinpä alan vaan taas kirjoittaa. Sain tänään luettua viime vuoden Finlandiapalkitun romaanin, niin on kai vähän pidettävä väliä ennenkuin aloitan uuden. Se oli tämä Monika Fagerlundin Eristystila/Kapinoivia naisia, jonka luin loppuun äsken. Kohtahan varmaan on tulossa taas uudet kirjat kilpailemaan tästä palkinnosta.
Lukiessani mietin, että mitä minä tein vuonna 1976, ehkä olin talouskoulussa, jotenkin on unohtunut jo ne ajat. Pitää selvittää kyllä.
Seuraava kirja on kyllä sitten jo "kevyempi" taas vaihteeksi. Aika raskaita on olleet nämä kaksi viimeistä kirjaa.
Eipä ole tämä syksy ollut niin värikäs kuin edelliset pari kolme syksyä, vai hävisikö värit tänä syksynä siihen kovaan myrskyyn. Maassa on kyllä keltaisia lehtiä.
Voi olla tämän syksyn viimeinen kukka kärhössä, olen tätä jo muutaman päivän siinä Arboretumissa katsellut.
Kun enää on niin vähän kukkia, niin huomaa jo nämä luonnonkukatkin helpommin.
Tänään oli aamulla enää +4 astetta, eikä ulkolämpö päivälläkään lisääntynyt. Kävelin vielä kesätakilla aamulla, mutta illemmalla otin jo talvisemman takin päälle.
Koskahan tännekin tulee lunta. Pohjois-Suomeen on jo tullut ehkä noin 20 cm jo lunta jonnekin seudulle. Minä en yhtään kaipaa lunta vielä.
Seuraavaksi alan lukea tuota joulusta kertovaa kirjaa
Kävelyaskeleet on taas yhä vaikeampaa saavuttaa, kun ei enää ole lämmintä eikä huvita. Sitten mun pyöräkin meni talviteloille, kun takakumissa ei ilma kestä. En nyt jaksa lähteä etsimään pyörään kumia saati sitten taluttaa sitä huoltoliikkeeseen, kun kerran talutin se jo kotiin kaupungista. Olkoon talven varastossa, jos keväällä saisi ajoissa sen kuntoon sitten.
Kaksi viikkoa on vielä käveltävä kuntosalille, siitähän niitä askelia kertyy melkein tarpeeksi, tai mentävä bussilla. Sitten loppuu kuntosalijäsenyys.
Tuli taas mieleen, että jospa etsin puikot ja lankakerien loput ja koetan kuitenkin neuloa jotain. Käynpä heti niitä katselemaan, jos en ala lukemaan.
Hyvää lokakuun jatkoa! Moi!
