tiistai 24. marraskuuta 2020

Lukemiseni pitkä historia 1. ja vanhoja muistoja

Lukemiseni pitkä historia, kirjarikas elämä, Sessen blogissa oli tämmöinen haaste, ja oli muuallakin Rikkaruohoelämää-blogissa esimerkiksi.

Mun piti kirjoittaa tätä jo eilen ja sunnuntainakin mutta eipä vaan saa aikaiseksi kirjoitella.

Marraskuun ruusu
 Jos en olisi kirjoittanut päiväkirjaani  näitä juttuja niin en muistaisi niistä ajoista "mitään". 

Näistä pidin, kun opettelin lukemaan 

Musta tuntuu että olen ollut innokas lukija siitä asti kun opin lukemaan Kansakoulussa. En kyllä muista mitä luin ensin, enkä muista sitäkään lukiko äiti mulle(kyllä varmaan), vielä vähemmän muistan lukiko isä mulle. Satukirjoja varmaan, muistan ainakin Saapasjalkakissa ja Keisarin uudet vaatteet, sekä Pieni merenneito sadut. Rudolf Koivun kuvittama Raul Roineen satukirja oli myös, siinä oli lempisatu Peruna...

Muistan, että meillä oli kirjoja, saimme niitä kun isä oli sanomalehden tilaushankkijana, niin Karjalainen lähetti jouluksi aina kirjapaketin, ja oli siellä myös keksejä tms herkkujakin. Muistan kun äiti luki yhtä kirjaa, se oli Pilvilinna, kirjoittanut Valentin. (Ensio Rislakki (1896–1977) . Eipä äiti sitä mulle lukenut, mutta sittemmin luin sen itse monia kertoja. Ja olihan se aika erikoinen, varmaan ainoa scifi kirja josta olen tykännyt.

Samoin lapsuudesta jäi mieleen kirja Anita, mustalaistyttö (Schoultz Karl von), jota kasvattisiskoni luki itse, ei mulle. Itse hän ei sitä enää muista. Mutta pari vuotta sitten etsin sen kirjan kirjastosta, ja luin uudelleen.

 Muut lapsuusiän suosikkini olivat 

Päiväkirjaa olen pitänyt 28.3.1967 lähtien, kun olin saanut päiväkirjan äidiltäni. Alussa kirjoittaminen oli vähäistä, päivämäärä ja sää, (niin teen nytkin vielä), missä olimme käyneet, olinko ollut sairaana tai lehmä poikinut. Siitä näkee milloin oli sikotauti tai muu kuume (niitä oli siihen aikaan usein).

 

Kesällä 1967
26.11.1967 (eli 10 vuotiaana) olin kirjoittanut mitä olin lukenut:

Kevättä ilmassa, Koko kaupungin Vinski, Viidakon lahja, Viisitoista vuotiaita, Anita Mustalaistyttö, Poikatyttö, Karhunkierros, Nanna, Yhteinen nuottiavain (ihan alleviivattu tämä, oli varmaan hyvä)

Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Lassie palaa kotiin, Musta ori, Ulla peikkotyttö, St Ursula koulun tytöt, Minä olen Marlene..

 

Ehkä olin silloin jo neljännellä luokalla. En tiedä mitä luin ennen sitä, kummallista. Seuraavana jouluna olin saanut lahjaksi kirjat; Marjuli ja Epäiltynä.

Maaliskuussa -68 luin; Kotikunnaan Rilla, Runotyttö etsii tähteään, Sateenkaarinotko, Aarrekätkö ja Topö ja Anton, Helin kesä ja Sara ja Sarri, Pieni Runotyttö, Runotyttö maineen polulla.

Sitten olinkin taas kuumessa ja jouti lukemaan, Anni Swanin kirjoja, Ulla ja Mark, Pikkupappilassa, Iris rukka, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, Sara ja Sarri  ja  Me kolme ja Ritvan suojatit. Olin myös alkanut kirjoittaa katkelmia joistakin kirjoista päiväkirjaan.

Anna omassa kodissaan- kirjasta olin tykännyt paljon ”en ole lukenut parempaa kirjaa”siihen mennessä.

 


Kesäkuussa -68 tuli sitten oppikouluun pääsykokeet,  silloin ne olivat kaksipäiväiset . 5.6 -68 oli toinen koepäivä. 
Muistan kun tulin sieltä pyörällä kotipihalle, äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu, oli murheen päivä (?) ja ilon. Pääsin oppikouluun. Loppukesästä en ollut kirjoittanut yhdestäkään kirjasta. Voi olla että kirjastoonkaan en päässyt.

Jossain vaiheessa luin kaikki vastaan tulleet Tarzan-kirjat, myös salaa peiton alla taskulampun valossa, koska vanhemmat eivät antaneet lukea niin pitkään.

Nuorena olin kiinnostunut 

Seuraava päiväkirja alkaa 1.7.1971, olin nimennyt sen vihkon Mustakantiseksi (jaa, :) missähän kirjassa olikaan Mustakantinen) Kirjoitin lyijykynällä, eikä siitä tahdo saada selvää. Kesällä varmaaan en lukenut, koska kirjasto oli kaukana ja kaikkea muuta puuhaa oli. 

 Mutta sitten kun pääsin kirjastoon olin lainannut Kotiopettajattaren romaanin (sitä olin päättänyt lukea 100 sivua päivässä) Olin kuitenkin lukenut Kotiopettajattaren romaanin kolmessa päivässä, ja olin kovasti vaikuttunut siitä ”ihmeellisestä” kirjasta ja verrannut sitä Bronten kirjaan Humiseva harju. Ja myös Kamelianainen on mainittu vertauksena! Olin haaveillut tästä merkittävästä kirjasta myös itselle, koska meidän hyllystä oli luettu vain seuraavat; Täällä pohjan tähden alla 1-111, Petetty saattue, Anni Polvan kirjasarja (rakkausromaaneita) jotka hävitin vasta pari vuotta sitten.

Sinä kesänä pääsin myös ekaa kertaa Helsinkiin käymään, olin 13 v. Suuri juttu siihen aikaan.

Sen jälkeen sitten olinkin lukenut kaikenlaista.

Olen kirjoittanut että olen niin onnellinen kun on pino kirjoja vieressä.

Leon Uris Exodus, Margaret Mitchell Tuulen viemää, Elisabeth Goudge Muisto on kuolematon, Annikki Alku Merisuukko, Mazo de la Roche Jalnan kotiopettajatar, Anne Marie Norden Herra linnunlaulu muuttaa meille.

Mustakantiseeni olin kirjoittanut katkelmia em kirjoista, mm Scarletin kuolemattomat sanat..”ajattelen tätä kaikkea huomenna taas, silloin jaksan paremmin. Huomenna keksin jonkin keinon millä saan hänet takaisin. Onhan huomenna taas uusi päivä”

Jalna-sarjan kirjat luin kaikki sitten jossain vaiheessa ja pari vuotta sitten luin kaikki ne uudelleen. Se vaan on minusta vieläkin niin mielenkiintoinen sarja!

 Sitten tuleekin vaan runoja, jostain lehdista tms kopsattuja. Ja melkein vuoden tauko Mustakantisessa…

Seuraavana syksynä v. 1972 olen lukenut Anne Frankin Päiväkirjan ja Eeva Virtasen Tyttö Monrepoon nurkalta ja Hyvästi Monrepoo

Anne Frankin päiväkirjasta olin kirjoittanut monta sivullista tekstiä muistiin, olin todella vaikuttunut siitä (huomaan myös, että käsiala oli paljon parantunut ja saan siitä jopa selvääkin) Luin sen vasta äskettäin uudelleen, uusi painos on mulla itelläkin nyt.


 

Jatkuu seuraavassa postauksessa....

maanantai 16. marraskuuta 2020

sitä on liikkeellä...

 Hei taas!

Eilen aloin muokata kuvia ja tehdä postausta, niin äkkiä tää kone tilttas, tupsis sammui. En tiedä mikä oli, mutta kai sitä on ollut liikeellä. Saa nähä miten nyt toimii. Hyvin varoen avasin...



Eilen ei ollut harmaasta ankeuttajasta tietoakaan iltapäivällä, kun kuljin tuolla.

Eilen oli merkittävä päivä muutenkin, kun kansa kokoontui keskustaan, katselemaan uuden ratikan ajoa

 


 


Kuvia en onnistunut ottamaan montaakaan, koska kokeilin videoida, mutta sekin meni pieleen eli ei tullut kuvaa edes siihen. Plääh. Mutta tää on tämmöstä kun on tumpelo asialla :)

Kävin jälkikasvun luona saunassa eilen, niin matkalla kuvasin näitäkin



Oli hyvä ilma eilen, toisin kuin tänään. 
Nyt on se ankeuttaja jo tänään täällä, eli harmaus. Mutta otan tään päivän levon kannalta, koska olen taas valvoskellut puolet öistä, kun...olen valvoskellut. Ei eilen ainakaan liikunta ja sauna auttaneet nukkumiseen. 
Kiitokset kommenteista edelliseen, olen iloinen jos tämä mun läppäri toimiikin, vaikka vähän säikähdin jo, että hajosiko.
Hyvää marraskuun loppupuolta! Moi MOii!

perjantai 13. marraskuuta 2020

💗 perjantaita

Tervehdys täältä marraskuun harmaudesta! Kuulemma tasaisen harmaa (ankeuttaja nielaisee) koko maan. Onpahan ainakin kaikilla samaa harmautta, vitsi vitsi!

Kuvia tämän viikon varrelta, yleensä kävelylenkkien varelta, vähillä höpötyksillä tälläkertaa

Tiistaina 10 päivä aamuharmaus-sumu väistyi


Rantaeläjiä 11.11. sinkkujen päivänä

Pyhäjärvellä oli sumua
Yhdessä koivussa vähän lehtiä

Marraskuussa kukkii vielä nämä...

Huonokuntoisia? puita poistetaan Näsinpuistosta..

Luonnon taidetta

Tämä näyttää joltain liskolta

Ennen on osattu rakentaa kauniisti ja koristeellisesti

Sumua Näsijärvellä

Tänä päivänäkin oli hyvä ilma kävellä, ei satanutkaan, tänään on 13.11. eli Onnenpäivä Tvssäkin Nenäpäivä
Laukonsillalle

Laukonsillalle päin, harmautta

Ratinansilta ja Upeat  jalokuuset

Suuria lehtikuusia kirkkopuistossa

 Sunnuntaina alkaa ratikan koeajelut Pirkankadulla ja Hämeenkadulla, niinpä on muistutuksia laitettu suojateiden kohtiin

Tamperelta Nenäpäivä-lähetys tulee, joten sitä katsomaan pitemmittä puheitta!
Moi moi taas!  💗

tiistai 10. marraskuuta 2020

Piristystä marraskuuhun kaipaisi

 Eilen tuli lopultakin lähdettyä kävelylle auringonlaskun aikaan eli siinä klo 16, kun  aurinko laski.


Auringonlasku Pyhäjärven rannassa


Tänä aamuna oli sitten jo pakkanen ja näkymää ei juuri ollutkaan

On se aurinko siellä kun vaan näkyisi


Nyt ei kyllä näy yhtään sinistä enää, tuo kuva on otettu ehkä tunti sitten.

Liukkaus on kuulemma ihan mahdoton, ite en ole käynyt katsomassa vielä, kun ei nyt niin ole menoa mihinkään.

Tänään puuhailin vähän kasvien kanssa, istutin tuon  rönsyliljan taimen samaan ruukkuun emonsa kanssa

Ja poistin pikkuruukuista sellaisia pistokkaita missä ei näkynyt mitään elämää. Aina laitan pudonneet lehdet ruukkuun, jos juurtuisi. Usein ne juurtuukin ja muorinkukan lehtikin juurtui vedessä, mutta eihän siitä tiedä jatkaako kasvua mullassa sitten.


Onneksi on jalostettu nämä marraskuuta ilahduttavat kaktukset kukkimaan tähän aikaan, tekisi mieli ostaa keltaisiakin.
 
Sunnuntaina kävin pyöräilemässä Näsijärven rannalla. Sellainen nostalgia reitti, jossa viime vuonna kuljin useammin kun kävin vanhuksen luona Koukkuniemessä vierailulla.


Saapihan nähä koska taas pääsee pyöräilemään, kun /jos tulee liukkaat kelit. Ehkäpä on pakko lähteä myös talvikenkiä ostamaan, jos lenkkareilla on liukasta.

Piristävän värinen aamupala.

Ostin noita persimoneja kakunkoristeeksi vajaa pari viikkoa sitten, mutta se olikin ihan kivikova ja ei niin minkään makuinen. Nyt toinen oli jo kypsynyt ja olihan se makeaa :))
 
Pitäisi koettaa piristää itseä sisältäpäinkin syömällä värikkäästi ja paremmin. 
Mulla on mennyt nyt syönti niin huonoksi, kaupassa käydessä ei tunnu mikään kiinnostavan, mutta kyllä sitten.. (jos erehtyy ostamaan suklaata)...se maistuu. Jos on yhtään suklaata kaapissa ...olen suklaaholisti, menee tietysti kaikki karkitkin, jos vaan erehtyy ostamaan. Ei tästä nyt tule mitään...
Pitää taas ottaa itseä niskasta kiinni ja syödä paremmin, värikkäämmin, terveellisemmin, 
riittävästi eikä liikaa...
Syömällä oikeaa ruokaa...siihen pyrittävä. 
 
Hyvää viikon jatkoa teille! 
Moi moi!
 


lauantai 7. marraskuuta 2020

Vähän uutta ja vanhaa

 Kiitokset ensinkin kommenteista edelliseen postaukseen!

Tänäänkin oli hieno ulkoiluilma, mutta en nyt jaksanut lähteä pitkälle lenkille.

Aamulla tuntui hienolta herätä valvotun yön jälkeen aamulla aurinkoiseen keliin ja parvekkeelle kahville!
Kävin sitten kaupassa ja olo tuntui tokkuraiselta, kun taas valvoin yön, kun jostain naapurista kuului karjumista useaan otteeseen yöllä, eikä mulle uni tullut silmään ennenkuin joskus klo 2:n jälkeen. 

Väsytti, mutta ei kuitenkaan päivällä saanut nukuttua, kun en yleensäkään pidä ettoneita päivällä.

Mistä saisi sellaiset korvatulpat, että saisi nukkua, eikä ne painaisi?  Ja mistä saisi sellaisen asunnon, että  yöllä olisi hiljaista. Päivisin täällä on hiljaista.

Eilen oli myös aurinkoinen ja lämmin päivä ja kävin pyöräilemäsä, niinpä taas tie vei Plantageniin ja 3 pientä kasvia läksi mukaan.

Mulla on ollut mielessä tehdä lasipurkkiin kasviterraario, mutta en muistanut lähtiessä katsoa sen purkin kokoa tarkemmin. Muistelin sen olevan vähän isompi, mutta olikin 3 litran purkki ja tuli vähän liian isot kasvit ostettua, muttaa jos eivät mahdu niin saahan niitä pois otettua.

Tätä sohrasin eilen illalla :D
Siihen sitten laitetaan kansi ja kasvien tulisi elellä siellä sisällä omissa oloissaan. 
Ei ole kokemusta, en tiedä kuin käy!

Valkea marraskuun kaktus kukkii, 💖😍 laskin ainakin 27 nuppua. 

Eilen illalla kävin pimeällä kävelemässä ja koetin kuvata kaupungin valoja, 
nämä nyt näyttivät ihan entisenlaisilta.



Tänään en sitten jaksanut kunnolla lenkkeillä, mutta hienot pilvet oli kyllä parvekkeeltakin katsellessa.

Piti kuitenkin vähän kaupassa käydessä kävellä puistossa.

Nämä vanhat lehtikuuset eivät taivu tuiskussa eikä tuulessa

Oikein hyvää Isien päivää, jos kellä on isä 
Mulla ei ole juhlien aihetta, en edes haudalle voi vielä kynttilää.

Mukava viikonloppua!




torstai 5. marraskuuta 2020

Värit vähenee päivä päivältä

 Värit alkavat vähentyä luonnossa kummasti, kun tuuli vielä riipoo loputkin lehdet pois, jonnekin.

Lehdet putoo, kukat jää, kukissa näkyy syksy tää..

Viimeinen lehti hortensiassa

leikin vähän kuvamuokkausta :)

Lenkkipolulla on jo lehdetöntä ja väritöntäkin 3.11.20 kuvattuja

Kumma kun yhteen koivuun on jäänyt lehdetkin vielä, ja ne olivat vielä tänäänkin puussa

Tässäkin tuuli ihan suoraan, ja tänään olikin melkein myrskyä, kun kävin tuolla kävelyllä. Piti vähän katsella, tuleeko vanhat puut niskaan.


Oravia näkee joka reissulla, yleensä koetan kuvata. Tämäkin on tosi kaukaa kuvattu ja rajattu kuva oravasta

Värejä yritän bongata joka kävelyllä. Tänään pitikin tehdä koko päivän lenkki samalla kertaa, kun oli iltapäivällä muuta ohjelmaa.

On melkein ainoita aktiviteetteja nämä kävelyretket, kun nyt harvemmin tulee käytyä kaupassakin. Siitä huolimatta tulee istuttua aivan liian pitkään sohvalla. 

Tänä aamuna kastelin kukat,  ja pyyhin kukkahyllyt,joten siinä meni varmaan tunti.
Olen kyllä aika paljon lamaantunut, kohta mökkiydyn kokonaan. Eilen paistoi osan päivää aurinko, niin heti huomaa olevansa vähän pirteämpi.

Tässäpä vielä kokonaan avautunut soihtuköynnöksen kukka.  Aah jospa näitä oisikin enemmän, olisi hieno. Toivottavasti saan pidettyä tämän elossa talven yli.

Kiitokset kommentista 
Moi, Moi!