Olen kierrellyt monissa kivoissa blogeissa tässä muutamana päivänä ja oikein hienoja olen löytänyt, kaikkia on ihan mahdoton alkaa lukemaan.
Runebergin päivähän oli eilen, ja tuo "alkaa tekemään" tuli hyväksytyksi sanonnaksi. Mulla ei tuo äidinkieli ole ollut mitenkään vahva, joten olen varmaan sanonut noin ennenkin :)
Tein eilen näitä torttujakin :)
Tässä laihduttajan pikkutortut :))
ja tässä vähän isompi kahvin kanssa
Ajattelin ensin tehdä vain piirasvuokaan tortun, mutta sitten löysin nämä Ikean paperivuokat, jotka ovat jääneet käyttämättä, koska toinen on liian iso ja toinen liian pieni kooltaan. Eihän nämä mitään leipurin mestariteoksia ole, mutta hyvin maistuivat. Tein vanhan Kotiruoan ohjeella ja kostutin näitä sitruunamehulla.
Kirjallisuudessa eilen tapahtui myös.
Runebergin-kirjallisuuspalkinnon sai Hannu Raittila. Taita olla niin, etten ole vielä lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Pitää muistaa kirjastosta katsoa seuraavan kerran niitä.
Eilen oli kuollut kirjailija Mirkka Rekola. R.I.P. Hänen runojaan olen varmastikin lukenut nuorena. Luin paljon runoja, kun oli ne nuoruuden murros-ajat kohdalla.
Tuonne; Mitä luen 2014- sivulle olen kirjoittanut lukemistani kirjoista. Tammikuussa luin 11 kirjaa.
Nyt on helmikuun toinen kirja menossa. Luen Leena Laulajaisen toimittamaa Sota-ajan lapset, kirjailijat kertovat lapsuudestaan sota-ajan varjossa.
Olen itsekin tuntenut olevani sota-ajan varjossa kasvanut. Vaikka olen syntynyt yli 10 vuotta sodan jälkeen. Mutta vanhemmat olivat kokeneet sodat ja kyllä ne kokemukset heijastuivat vielä minunkin lapsuuteen.
Luulin että tämä kirja olisi synkempikin, mutta kertomukset on kirjoitettu kuitenkin lapsuuden kokemuksista ja melko positiivisesta kulmasta kuitenkin. Ainakin näin alussa.
Kirjoittajia on 19 ja aiheina mm; Sodan kaupunki ja maaseutu, Mie olen sotaorpo, Evakkona elämässä, Sodan pitkät varjot. Kirjassa on myös monia vanhoja kuvia.
Kirjoitan tästä myös tuonne Mitä luen...-sivulle kunhan olen lukenut koko kirjan.
Sää on nyt onneksi lauhtunut, on tosi paljon helpompaa ja mukavampaa olla, kun ei aina palella.
Lintujakin on paljon ruokailemassa ja talitintit laulaa TI-TI-Tyy. Tuntuu jo paljon keväisemmältä, vaikka aurinkoa ei olekaan näkynyt.
Eilen näin pitkästä aikaa hömötiaisen. Vain yksi niitä on ja tähtäsin sitä kameralla monta kertaa. Päivä oli pimeä ja kuvat huonoja ;))
Nytkin on paljon lintuja tuossa ruokailupaikalla, varmaan sata :) talitinttejä pääasiassa.
Onhan tässä liikuttukin, vaikka puunkantoa ei tarvitse tehdä ihan niin paljon, kun riittää uunien kertalämmitys päivittäin.
Olen alkanut seisomaan :) neuloessani, niin ei tulis istuttua niin paljon. Läppäriä en ole vielä nostanut ylemmäs että voisi kirjoittaa seisten, vaikka olen kyllä miettinyt miten paljon parempi se olisi.
Seuraavaksi teen näistä jotain ;)
Mukavaa kevään odotusta!
