Aurinkoista helmikuun loppua

 Paljon, paljon Kiitoksia kommenteistanne edelliseen 💖💕💖💗😍 postaukseen!

Helmikuu alkaa olla lopuillaan, aurinko kutsuu ulos, mutta vielä eilen oli paljon liukkaita paikkoja tuolla, kun olin kävelyllä. Aurinko on sulattanut kaltevilta tienpinnolta vettä, joka sitten jäätyy ihan luistelukuntoon... Kun tulin kotiin, huomasin että oli taas mun kenkien jääpiikeistä irronnut monta pois. Eipä niistä enää ole paljon apua liukkaalla. Pitäisi jostain löytää uudet kenkiin laitettavat jääpiikit...

Tässä on parin päivän kävelyreissu-kuvat, jäät alkavat sulaa järvissä

Eilen lauantaina paistoi aurinko upeasti ja olikin monia ihmisiä liikkumassa. Oikea alakuva kyllä laimensi liiat menohalut. Ei oikein haluttanut tuolla rämpiä, joko liukasta tai sitten nilkkaan asti sohjoa.

Helmikuussa on tullut neulottua nyt jotain ihan turhaa

Lainasin kirjojakin lisää, jos joku muukin ohjekin kiinnostaisi....

Tämä viiru on vähän jumittunut jo keskeneräiseksi

On sillä jo pää ja korvat ja mekkokin valmiina, mutta Silmät ja suu :( on vaikeat tehdä

Pakkohan on ulos päästä, tai muuten kokonaan tähän pieneen asuntoon mökkiytyy. Aamulla sain aikaiseksi käydä puntarissa, niin on tässä tullut pari kiloa lisää painoakin taas. Parin viikon aikana liikkuminen on entisestään vähentynyt (pakkanen, liukkaus) ja leipominenkin on lisääntynyt, kääk.

Kaurakakkaroitakin on tullut tehtyä tosin vähemmällä sokerilla ja rasvalla. Onkohan sama syödä kaurapuuronsa tässä muodossa :D

Kirjoja olen helmikuussa käynyt monesti kirjastosta, ja lukenut myös niistä osan, esim alarivissä olevat

Apteekissa käydessä ostin myös voidetta, kun on niin tajuttoman kuiva ilma asunnossa ja nahkakin kuivunut korpuksi. 

Kokeilen nyt tätä

Tässäpä sitten Helmikuun kollaasi lopuksi. 

On ollut kukkia, kirjoja ja käsitöitä. Pakkasta, kauniita jäätäviä maisemia, 

lapsuuden muisteluita ja vähän herkutteluakin.

Huolimatta uhkakuvista ja koronan leviämisuutisista...

Oikein hyvää huomenna alkavaa Maaliskuuta!

Miltä tuntui olla lapsi

Tervehdys taas! On tullut sellaiset harmaat ilmat, ettei ole mikään huvittanut. Niinpä taidan nyt laittaa tänne tämän  lapsuuusmuistojen postauksen.  Siihen sain idean Ruusun tuhkaa- blogista jossa Marja-Terttu oli muistellut lapsuuttaan.  Olen kirjoittanut näitä "muistelmia" koneelle jo monena päivänä.  1960 luvun lapsuutta muistelin näiden kysymysten perusteella.

Tämä rusakko? kerran tuli vastaa, sitä näytti paleltavan ihan hirveästi, joten en häirinnyt, vaan zoomailin kauempaa.

Lapsuusmuistoni ovat hyviä, vaikka eihän se mitenkään loisteliasta aikaa ollut, mutta maalaiskylässä kaikilla perheillä oli jokseenkin samanlaiset olot. Toisilla oli isommat perheet, joten niukkaa saattoi olla.

Missä synnyit? Joensuun keskussairaalassa

Onko sinulla sisaruksia? Ei ole, olen ainoa lapsi. Tosin mulla oli lapsena kasvatussisar, eli nykyisin sanotaan sijoituslapsi. Olin vanhoilla päivillä saatu ainokainen, jota oli odotettu ja toivottu pitkään.

 

Vaunu ei ollut enää silloin kun muistan, mutta tuo pallokuvioinen viltti oli

Olitko päivähoidossa? En ole ollut, vanhemmat olivat maanviljelijöitä, joten lapsi meni siinä sivussa. Meillä oli Anni-täti asumassa peräkamarissa, olin usein hänen luona kylässä, jos tarvisi jonkun ajan olla jonkun silmän alla.

Tämän kuvan ottohetkeä en muista vielä

Muistatko vielä aikaa, kun ei lapsilla ollut turvaistuimia? Hämärä muistikuva on, että äidillä oli polkupyörässä joku metallinen istuin. Autoa meillä ei ollut, joten henkilöautossa ei monesti kuljettu, niissä ei ollut edes turvavöitä. Autoja oli kylälläkin hyvin vähän. Isä kävi kaupassa mopolla ja kauppa-autosta ostettiin ruokia. Taksilla piti ajaa, jos piti mennä lääkäriin. Linja-auto kulki kylälle pari kertaa päivässä.

Oliko sinulla mielilelua? Nukkeja mulla on varmaan kymmenkunta, punainen vanerista tehty nukenvaunu oli.  On harmttanut kun olen nuket hävittänyt.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona? En muista, riippuu vähän kirjasta jota luin, joskus hoitaja, joskus lentoemäntä.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi? Suurinpiirtein. Äiti vei kouluun pyörällä ja muistan että yksi poika itki, kun hänen äitinsä läksi pois. Minä en itkenyt. En muista sitä hakiko äiti poiskin eka päivänä, yleensä käveltiin koulumatkat, koska samaan suuntaan oli muitakin menossa. Toiselta luokalta asti kuljin polkupyörällä syksyin keväin ja talvella voi hiihtää kouluun. 

Jos oli yli 20 astetta pakkasta, niin saatoin kulkea linja-autossa kouluun, siinä vaan sitten myöhästyin ja piti koputtaa ovelle ja sanoa; Anteeksi että myöhästyin, ja se oli liikaa mulle kun olin niin ujo.

Oliko teillä lemmikieläimiä? Oli kissoja, meillä oli 3 tai 4 lehmää ja kanoja myös. Oli myös kani joskus. Kanat olivat kivoja, lehmiä pelkäsin, en uskaltanut opetella lypsämään. Niitä lypsettiin käsin.

 

tämän olen joskus jo julkaissut, tuo mekko oli yksi lemppari, jonka revin piikkilankaan, kun oltiin kylässä, ja mekko oli eka kertaa päällä...

Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi, vai jokapaikan apina? Olin  kiltti ja hiljainen, lasten piti olla vieraiden aikaan hiljaa. Usein kyselin äidiltä, että Mitä minä tekisin. Sitten piti ehkä käydä kitkemässä kasvimaalla tai jotain muuta ei niin kivaa. Muistan myös kiukunneeni joskus, ja sain myös piiskaa, jos en uskonut.

Kuljitko pihoilla leikkimässä,kotiavain kaulassa roikkuen?  En, kotiovi oli auki päivällä. Omalla pihalla ja rannalla juoksin itsekseni leikkimässä. Piti itse keksiä leikit, kiipeilin myös puussa, koska pihalla oli suuri kuusi, johon pääsi hyvin kiipeämään. Nukkien kanssa oli vintillä”huone”, jossa leikin itekseni niillä.

Nukuitko valot päällä?  Luultavasti pienempänä. En muista vedettiinkö verhot ikkunaan, ainakin ikkunan takana oli pimeää. 

 

Lempilastenohjelmasi? Piti ihan Guuklata oliko 60-luvulla lastenohjelmia - Sirkus papukaija, fakiiri Kronblom ja Onni klovni. Muistin nämä henkilöt mutta en ohjelman nimeä muistanut. Kylli-täti varmaan piirteli myös mukavia. Tuskinpa oli lastenohjelmia usein, edes päivittäin.

Meille tuli TV -60 luvun alkupuolella, muistan kun ”koko” kylä tuli sitä katsomaan alussa, kun muilla ei ollut sellaista.Isä ei antanut katsoa paljon TV:tä, eikä mitään hupiohjelmia.

Radiosta muistan KalleKustaaKorkin ja Pekka Lipposen seikkailut, joita kuunneltiin radiosta muistaakseni tuli joka päivä samaan kellonaikaan...

 

Noilla rannoilla tuli uitua, parhaina päivinä 10 krt päivässä

Keräilitkö jotakin? En varsinaisesti, vihkoon kyllä liimailin lehdistä leikattuja kuvia ja karkkipapereita. Anttilan kuvastosta leikkasin "unelmamekkojen" kuvia, joita olisin halunnut itsellenikin :)

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla? Ei tule mieleen. Lukuaineissa pärjäsin tasaisesti. Liikunnassa en

Olitko koulukiusaaja? En muistaakseni, kyllähän siellä oli jotain kahinaa ainakin koulumatkoilla ja sain kerran turpaanikin yhdeltä pojalta.

Harrastitko jotain ?  Talvella koulumatkat hiihdettiin, toisilla oli n 5 km:n koulumatka, mulla kaksi km. Niinpä tein oman hiihtoladun omalle pellolle itse ja hiihdin sitä sitten lisäksi. Merkittiin hiihtomäärät koulussa seinälle, ja kellä oli pisin jana keväällä sai jotain palkintoa. Olin huono liikunnassa, kilpailuissa aina viimeinen. Kesällä uin mielelläni. Kesäloman kohokohta oli kylällä pidetty uimakoulu, siellä kai opin uimaan. Siellä oli muita lapsia ja kivaa tekemistä. Lukeminen oli myös talven harrastus, sitten kun opin lukemaan eka luokalla.

Ystäväsi? Kaksi Koulukaveria. Heidän kanssa leikittiin kotonakin ja olin heillä joskus yökylässä, tai heitä oli meillä yksi kerrallaan yökylässä.Heistä toisen kanssa ollaan vieläkin ystäviä.

Mieluisin muisto jostakin ensiluokkien tapahtumista? Ei oikein ole jäänyt mukavia muistoja, vaikka ei niin pahojakaan. Toisella luokalla ope vei kotiinsa poikansa synttäreille ja laulettiin Putte possun nimipäivää …ja saatiin kakkua ja mehua.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi? Jo siihen aikaan vanhempi rouva, kyllä pidin hänestä, vaikka jotkut pitivät häntä ankarana. Oli kunnia olla hänen hoitajanaan sitten kun hän oli yli 90 vuotias.

Oliko vanhemmillasi tiukka kuri? Kyllä 60-luvulla pidettiin kuria, ei saanut kiroilla ja piti totella vanhempia. Isä ei antanut katsella Tvstä oikein mitään ohjelmia, jotka olivat hänen mielestään humpuukia. Sille ei vaan mahtanut mitään. Sunnuntaisin ei saanut tehdä muuta kuin välttämättömät työt.

Miten perheesi lomaili? Ei varsinaisesti lomailtu koskaan. Joskus lähdettiin äidin siskon luokse postiautolla. Siellä oltiin aina yötä, koska oli matkaa n. 40 km sinne, postiauto meni ja tuli seuraavana päivänä takaisin. Isän sisaren perheen luona käytiin joskus kylässä päiväseltään, kun he olivat lähempänä.

Lempiruokasi natiaisena oli? Äidin tekemät karjalanpiirakat, lanttukukko ja ruisleipä voin kanssa. Olin huono syömään, eli ei ollut ruokahalua, epäiltiin raudan puutosanemiaa ja sain rautalääkettä.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa? Vanhemmat eivät polttaneet. Jos isällä oli joskus omia(sota)kavereita kylässä, he saattoivat polttaa ja juopotella myös.

Onko sinulla nykyään omia lapsia? On, kolme. Koska olin ainoa lapsi halusin useamman lapsen itse. Nykyään he ovat isoja, mutta ei ole lapsenlapsia siunaantunut.

Tällaista muisteloa tällä kertaa. Olisi mukava lukea teidänkin lapsuusmuistoja!

Heleää on ollut helmikuussa

 Oikein ISO kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen! Nyt taas asettui se pupunteko-innostus, jotain muuta pitäisi keksiä tilalle. 

 Lukemista kyllä harrastan koko ajan, eilen kävin kirjastosta kirjoja. Varasin Sylvi Kekkosen Kootut teokset ihan sen Johanna Venhon Ensimmäinen nainen-romaanin innoittamana. 

Aloitin kuitenkin kirjan Jouppilan nelosista (eli Helena Jouppila-Sanna Wallenius; Neloset). Siinä yksi  nelosista Helena muistelee lapsuuttaan ja yllättävän moni asia oli minunkin lapsuudessa samantapaista aikaa vielä -60 luvulla. Vähän mietin itekki  kirjoittaa tänne postausta lapsuudesta Miltä tuntui olla lapsi, Marja-Tertun (Ruusun tuhkaa-blogista) innoittamana.

Kävelyllä 13. päivä laskiaissunnuntain aattona ihmettelin kuinka paljon oli porukkaa (nuo pienet mustat pisteet) Näsijärven jäällä. Oli aika viileä ilma, ja todella paljon liikkujia oli ulkona. 

Olen kävellyt joka päivä ainakin tunnin. Mutta nyt kovalla pakkasella pitää vähän rauhoittua, koska kasvot jäätyy ainakin, muutenkin kylmä kai vaikuttaa. Joskus lonkkaan alkaa koskea, että on työ ja tuska päästä sisälle. Luulen, että käveleminen varoen, kun on monessa paikassa liukkautta, tekee kipuja lonkkiin ja polviinkin. Keljumaista, jos ei voi kunnolla ottaa askelta, kun viiltää jonnekkin. Koetan kaksi lyhyempää lenkkiä tehdä päivittäin kuitenkin, jotta ei kokonaan rapistu tänne sisälle. Olen jo rapistunut liikaakin

Jääsauna piti käydä katsomassa sunnutaina ihan päätäkauten, kun luin lehdestä sellaisesta.

Kohta, ilmojen lämmetessä on tiedossa lepän siitepölyä

Ainakin Koko elämä-blogin Repu on aloittanut lankapaaston ja moni on liittynyt siihen...  Mietin itekki, mutta ei mulla ole monia kiloja lankoja, enkä tiedä onko innostusta neuloa mitään. Mun tekemisiin, kuten näihin pupuihin ei mene paljoa lankaa.  Enkä ole ajatellut ostaa lankoja.

Sensijaan on ihan pakko aloittaa herkku-ja sokeripaasto. Jostain syystä olen alkuvuodesta alkanut leipoa korvapuusteja ja muita herkkuja, kuten taas ruunebergin torttua ja porkkanatorttua nyt viimeksi. Ne vaan on liian herkullisia, vaikka kuinka vähemmän laitan niihin sokeria kuin ohjeessa. Yleensähän en ole leiponut pitkiin aikoihin mitään, enkä käyttänyt sokeria mihinkään. Silloin ei makeaa kaipaa missään. 

Laskiaissunnuntain porkkanaleivostorttu

Laskiaisena myös söin hillolla ja kermalla jalostettuja korvapuusteja, ja vielä piti ostaa melkein kilo lakuja, koska tarvitsin muovisen rasian pistokkaille. Kääk. En vaan pysty syömään karkkeja"vähän" jos niitä on. Eli ei pidä ostaa mitään makeaa tai kahvileipää, vaikka ehkä on vielä pakkasessa pari palaa korvapuustia. Olkoot pakkasessa.

Alkaa käydä liian tutuiksi täälläkin nämä samat kävelypaikat jo, vaikka kuinka koetan vaihdella eri paikkaan eri päivinä. Jotenkin rantamaisemat vaan viehättää meikeläistä.

Tuolla on talvellakin uimareille uintipaikka. olen katsellut etteivät uimarit pelkää lintuja, kun niitä on yleensä siinä jään reunalla tosi paljon. Uintia sorsien seurassa :)

Tallipihalla näkyi tällainen värikäs jäälinna

Eilen aamulla näkyi jo ikkunasta, että tulee huikean kaunis ja huurteinen päivä. 

Kuvaan vaan ei ne huurteiden kimallukset näy.

Päivällä kävin sitten pienellä lenkillä ennen kirjastoon menoa, niin oli aivan huikean kaunista.

Luulenpa etten ole koskaan aikaisempina talvina näin paljon ihaillut ja nauttinut huurteisista puista ja kauniista aurinkoisista näkymistä.

Mun mies oli metsuri, niin hän ei pitänyt ollenkaan tällaisista keleista,

 jolloin lumet putosi puuta kaataessa niskaan. 

Nyt kun ei ole vähään aikaan satanut lunta, niin on saatu kävelytiet aurattua ja monissa paikoissa on hyvin hiekoitetut väylät. Kadulla kävellessä on jännä, kun jonkin kerrostalon etu on hiekoitettu kunnolla ja seuraavassa ei ola yhtään. Koko ajan pitää katsoa mihin astuu ja suojatiet ovat paikoin aivan peilijäässä ja isoja polanteita on autojen jäljiltä tullut.

Tässä puistossa on hyvä kävellä.

Uloshan se on suunnattava tänäänkin, taitaa taas aurinkokin näkyä, kun aamun on ollut pilvisempää. Vähän on pakkanenkin lauhtunut aamun -26 asteesta.

Mukavaa helmikuisen viikon jatkoa ja kiitokset kommenteista!

Kuihtuu nämäkin

Ystävänpäivä tervehdys!

 Tervehdys teille siellä jossain!  🐰

Tässä yhtenä aamuna kun emäntä heräsi taas liian aikaseen, niin sille tuli mieleen että kohta tulee taas pääsiäinen.

Sillä oli joskus monta vuotta sitten into tehä näitä väkerryksiä, niinpä se marssi kirjastoon ja lainasi ohjekirjan (Arne&Carlos, Pääsiäiskoristeet)

Minun tekeminen sujui ihan supsikkaasti :D  Kai oli joku Vanha Muisti vielä

Joku voi muistaa minun sukulaisia tässä blogissa joskus ennen vanhaan alkuaikoina, eipä tuo edes muista milloin ... 

Ensin sain olla ihan yksinäni, olipahan sitten pitkin tai poikin, siellä tai täällä :)

Sitten syntyi toinen...

Sillä oli jo vähän vaikeuksia synnytyksessä, kun sen nenä meinasi tulla kuin muurahaiskarhulla  pitkä nenä. Piti purkaa ja keriä monessa kohtaa. Se on olevinaan hiiri!  🐭 

Meillä ei ole vielä nimiäkään, enkä tiedä saadaanko niitä edes.

Tässä me nyt sitten poseerataan porukassa kuitenkin, vaikka emännällä meinasi eilen kuulemma mennä Hermot!

 

 Kuvaukset on rankkoja, kyllä väsyttää jo tämä...Emäntä on meinannut viedä meidät kirpputorille, jos ei ite tarvii, mikä sekin lienee...

Päästiin Ystävänpäivä korttiinkin!

 

Hyvää Ystävänpäivää toivottaa myös tuo emäntäkin!

Helmikuun viikko sujuu sukkelaan

 Onpa taas viikko melkein mennyt, enkä ole edes joka päivä läppäriä avannut. Jonnekin se aika vaan soljuu, eikä huomaakaan. Mitään erikoista en ole saanut aikaan.  No joo, tässä tulee kuvia muutamalta päivältä viime viikolta.

Joululta uudelleen kukkiva Amaryllis, ei oikein jaksa enää säväyttää 3.vana

Yhtenä päivänä sain kuitenkin siivottua nämä ruokalaatikot. Siis mulla on niin pieni "keittiö" ettei mahdu ruokavarastoja kuin näihin laatikoihin. 

Ylärivi oli ennen siivousta

Alarivissä jälkeen siivouksen, jotain heitin pois ja sain ainakin parempaan järjestykseen näitä. Ja ainakin imuroitua laatikot. 

Vaatekaapin hyllyt vielä ovat sekaisin, jos joskus taas innostuisi niihinkin tarttumaan.

Olen saanut luettua jo pitkään lainattuna olleet kirjat Kaikki, jee. Mikä ihanuus, sain sitten aikaiseksi käydä kirjastosta uudet kirjat.

Näistä päällimmäinen pikaluettava Tommi Kinnusen kirja on jo viety pois luettuna.  JohannaVenhon Ensimmäinen nainen on menossa nyt, tai vasta alussa. Parina yönä tuossa viikonlopun paikkeilla en saanut nukutuksi, niin oli luettava kirjaa, siinä meni Kinnusen kirja sitten nopeasti. Nyt sitten olen taas nukkunut parina yönä ja päivällä puuhaillut jotain muuta. 

Yhtenä aamuna tuli mieleen, että kohta on pääsiäinen tulossa. Tein tuosta Pääsiäiskoristeet kirjasta  jotain neulepupuja vuosia sitten, ja niinpä päätin taas kokeilla. Kunhan saan jotain valmiiksi, sitten näytän.

Pitihän sitä kokeilla leipoa jotain Runebergin tortun tapaista itellekin, minähän en osta valmiina :))))

Hyvinpä tuo on kohta mennyt, taitaa loppua tänään.

Koetan kuitenkin jotain ruokaa joka päivälle tehdä, jotta tulisi syötyä oikeaa ruokaa, mutta itseasiassa viime viikolla söin peruna-sipuli-jauhelihalaatikkoa kolmena päivänä, muut päivät menivät huonommin, kerran spagettia (söin tyhjäksi yhden spagettipussinpohjan) ja kerran ostin pakastepizzan (en ole sitä kokeillut pitkiin aikoihin, ja saa olla ostamatta uudelleeen taas pitkän aikaa)

Pari yötä valvottuani, tulin siihen tulokseen, että uusi tyyny on hankittava, koska monesti piti yöllä kääntää entistä tyynyä ja niskat oli kipeänä. Entinenkin tyyny oli Mascot merkkinen, eikä ole kallis, niin ostin saman merkkisen. Ensimmäisen yön jo nukuin uudella tyynyllä hyvin, mikä oli ihmeellistä.

Pesin vanhan tyynyn, jotta käytän sitä vielä jossain, mutta sehän ei kuivukaan sisällä. Ennen olen pessyt peitot ja tyynyt kesällä, joten kuivuivat parvekkeella hyvin.

Kävelyllä tosiaan käyn joka päivä 1-2 kertaa. Joskus yhdellä kertaa ei meinaa millään askeleet kertyä, eikä minuutit kulua.  Mulla on kännykässä sovellus (FIT) joka mittaa itse laitetun tavoitteen mukaisesti askeleet ja  minuutit. Myös matkan (ja kalorinkulutusta) Mulla on hyvin pieni tavoite 50 minuuttia ja 5000 askelta. Joskus niidenkin saavuttaminen on työn ja tuskan takana. Paitsi jos käyn kahdesti päivässä jossain, vaikka kaupassa ja kävelyllä, sitten nuo tavoitteet ylittyvät helposti.

Jos jollakin on joku vastaava sovellus, parempi, niin voitte vinkata. Minusta tuntuu ettei tuo mittaa kaikkia askeleita oikein.

Auringonlasku Pyhäjärven rannassa 6.2. 2021

Tänään olikin taas huurteiset puut, jopa vielä huurteisemmat kuin viikko sitten tiistaina.

aamulla jo näki että jostain on tullut huurretta puihin

Olgan kellari Näsinpuistossa

Olen myös yrittänyt kasvattaa herneenversoja. Mutta jotenkin ei vaan ole kunnolla onnistunut. Oliskohan nämäkin herneet jo niin vanhoja. En ole syötäväksi (hernekeitoksi) ostanut herneitä vuosiin, joten voi olla itävyys laskenut :)

Nyt ei ole muita kukkivia kuin tämä. 

Olisihan niitä jotain kukkia ostettava vielä loppuviikosta

 

Paljon kiitoksia kommenteista ja hyvää vointia kaikille!

Moi, Moi!