Tammikuu alkaa olla tallattu

Hip hei kuukausi meni jotta heilahti. Mulle on Aina ennen ollut tammikuu yksi vaikeimmista kuukausista, onhan ollut ennen lumi- ja pakkaskaaos kestettävänä. Nyt kun asun kerrostalossa, en ole tarvinnut näistä välittää entisenlaisesti.

Ajattelin nyt tänä vuonna tehdä joka kuukaudesta kollaasin kuvista, näkee sitten vuoden lopussa helposti mitä kuului.

Tammikuussa luin 8 kirjaa. Sekä selailin kahta virkkauskirjaa, joista sitten virkkasin joitain mandaloita jämälangoista.
Kävelin ulkona melkein joka päivä nauttien auringonpaisteesta, kauniista maisemista ja kuuraisista puista.
Pakkasiakin oli, kädet jäätyivät muutamia kertoja kun piti kuvata kameralla ja kännykällä, kun ei vaan voi olla kuvaamatta :)
Kävin tutustumassa kahteen kirkkoon, Tuomiokirkkoon ja Aleksanterinkirkkoon, vaikka olisi voinut tietysti paremminkin tutustua niihin.
Jouluinen valkea kerrottu amaryllis kukki vielä pitkään tammikuussa ja ostin yhden tulppaanikimpun, se kyllä kuihtui viikossa sitten.
Ruokavaliota rukkasin vähän "paremmaksi", koska vatsaan sattui. Leivän syöntiä olen vähentänyt, koska luulen sen lisäävän vaivaa, mutta en ole siitä ihan varma. Sain tilattua terveystarkastuksen ja labrakokeet osoittivat, että kolesteroli on kohonnut. Niinpä lopetin voilla läträämisen ja rasvaiset jugurtit ja siirryin vähempirasvaisiin. Kasvisten syöntiä olen lisännyt ja myös hedelmiä syön monipuolisemmin nyt. Lihaa olen syönyt paljon vähemmän kuin ennen.

Olisi kyllä hyvä kirjata syömiset vaikka vihkoon, jotta oikeasti muistaisi mitä syö. Siinä yksi tavoite ensi kuulle.
Kolme kertaa kävin ulkona syömässä, vaikka olen ajatellut kerran viikossa "ansaita" käynnin lounaalla jossain, jotta saa vähän vaihtelua.
Teatterissa kävin ensimmäistä kertaa täällä, eikä muulloinkaan ole hyvin usein tullut käytyä. Oli hyvä tarjous joulukuussa teatterilipuissa joten olihan se pakko käyttää tilaisuus hyväkseen.
Onhan ne kaikki normihommat olleet lisäksi, ja työnhaku!

Alkutalvesta hankin muutamia kukkia ja tässä tulos. Melkein kaikki ovat kuolleet.  Alarivissä olevat ovat jo kompostissa. Ja muutkin mehikasvit kuolivat jo aikaisemmin.

Onneksi eräältä sukulaiselta oksana saatu malakanlaikkuvehka on elossa. Siitä pidän kovasti. Lehtikaktuksista toinen tiputti varsiaan, mutta tuo vaaleampi ei ole kuihtunut ja siihen on Yksi pieni lehti tullut.
Sentään herneenversot kasvaa.
Ei pitäisi hankkia uusia kukkia syksypimeällä, kun ei ole valoa, ja patteri paahtaa koko ajan. Huoneilma on tosi kuiva, vaikka mitä tekis. Olevinaan en ole kastellut yläkautta, enkä tiputellut vesia lehtiruusukkeen sisään.

Eilen kävin ohjatulla kävelyretkellä, jonka nimi oli Tampereen Likat. Se on yksi Tampereen kulttuuriraiteista.
"Tutustu Tampereeseen kulttuuriraiteilla! Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt 24 osaa, joista kukin esittelee Tamperetta omasta näkökulmastaan. Kulttuuriraiteille voi lähteä silloin, kun itselle sopii, ja ne voi käydä läpi kävellen, pyöräillen, autolla tai paikoillaan pysyen."
 

Tutustuttiin naisaiheisiin veistoksiin :)

 Ei ollut kova pakkanen ja ihan vähän aurinkoakin näkyi.

Kuru laivan haaksirikon muistomerkki, aikaisemmin kuvattu

Vapaaehtoisia ohjaajia oli kertomassa veistoksista, ja he kertoivat paljon muutakin aiheeseen liittyvää. Tallailtiin Näsinpuistosta Hämeenpuistoon, kirjastoon, Pyynikin kirkkopuistoon ja Marianpuistoon.
Uusia asioita tuli esille, esim. Näsinpuistossa oleva Tiitiäisen Satupuisto, josta en ollut kuullut ja siinä puistossa olevat Haitulat, eli pienet Kirsi Kunnaksen kirjojen mukaan tehdyt pienet satuhahmot. Niitä olen kyllä nähnyt mutta en ole tiennyt tarinaa.  Etsittiin ne, mutta lumen sisässähän ne nyt olivat.

yksi Haitula

Olen kesällä kuvannut joitain niistä, mutta eihän ne nyt löydy nekään kuvat, jos löytyy niin lisään tähän niiden kuvia!

Yksi veistos, jota katseltiin on Pääkirjasto Metson sisäänkäynnin vierassä olevassa vitriinissä oleva Eila Hiltusen Veden alla. Sitä en ole ennen huomannut ollenkaan! 

Nytkin olin niin jäässä siinä kohtaa etten kuvannut, koska sormet olivat ihan valkeina, oli liian vähän vaatetta päällä. Ja pysähdeltiin katselemaan ja kuuntelemaan tarinoita.

Marianpuiston Atlas-tyttö

Lumihanki haittasi patsaiden katselua ja kuvaamista

Lisää tietoa tästä linkistä Tampereen kulttuuriraiteista, 

joita on todella monenlaisia, kävellen ja pyöräillen tehtäviä.

Kiitoksia jos jaksoit lukea tänne asti.

Hienoa Helmikuun alkua ja viikonloppua!

Viimeinen viikko tammikuuta jo menee

Meni taas viikko kuin siivillä. Kuluuko aika nopeammin  kun vanhenee. Viime viikolla olikin kalenterissa tavallista enemmän merkintöjä jo etukäteen. Kuten kerroin jo edellisessä, oli terveystarkastus, ja jostain syystä joku siinä vaan jännittää...joten verenpaineet nousee. Vaikka Aina ne ovat olleet sopivan alhaalla. Löysin kuitenkin oman verenpainemittarin, joten voi mittailla kaikessa rauhassa.
Pakkasiakin on pidellyt, ja joka blogissa on voinut käydä ihailemassa kauniita pakkaskuvia. Tässä ei nyt tule ihan niin hienoja kuvia nyt.

Sunnuntaina oli niin kylmä, että piti vaan pieniä kävelylenkkejä tehdä

Vesi höyryä pakkasessa

Tässä vähän vanhempia kuvia

Jäätä syntyy

Jämälankoja olen kuluttanut niin, että alkavat käydä vähiin. Virkannut olen pyörylöitä, erikokoisia.  Saas nähä mitä minä niistä keksin tehä.

Tammikuun käsityöt jäivät vähiin. Vain kahdet sukat ja pyörylöitä, joita on tullut monta lisääkin

Melkein ovat jo käytetty nämäkin jämät

Ruokavaliosta sen verran, että olen melkein viikon pysynyt voittomana. Kun leipää syö vähän, se menee ilman voitakin. Vatsakipu on vähentynyt, paitsi tänään se taas tuli. Onneksi meni ohi.

Lääkärille on aika varattuna, mutta siihen menee aikaa. Koska ei ole akuutti vaiva.

Harjoittelin viime viikolla myös gluteenitonta leivontaa.

Olenhan minä ennenkin leiponut gluteenitonta, perunajauhoilla ja kaurajauhoilla. Mutta nyt ostin ensimmäisen paketin valmiiksi sekoitettuja jauhoja.

Tuli ihan positiivinen kuva tuosta jauhosta, ei tarttunut käsiin (hiiva)taikina, mammanmarjapiiras oli ihan hyvänmakuinen. Opettelua on vielä, eka (gluteeniton)hiivataikina oli tuo :)

Monenlaisia jauhoseoksia on, mutta niissä on monissa monia E koodeja ja kaikenlaista varmaan jauhonparannetta. Tuossa jauhossa ei ollut näitä.

Yhtenä iltana kävin  teatterissa.

Anna Kareninan näin nyt jo viidettä kertaa. Kolme dvd elokuvaa ja Joensuun teatterissa.

Oli hyvät näyttelijät, kauniit puvut, hyvin koskettava tarinahan se on. Nimiroolissa Pia Piltz. 

Levinin roolissa Lari Halme teki huikean roolin.

Hyvin yksinkertainen lavastus toimi hyvin. Oli vain muutama laatikko, muutama tuoli, taustaverhoja ja valoja.  

ensimmäinen kerta oli käydä tässä teatterissa. 

Eiköhän tämä löpinä riitäkin jo. Pitäisi kirjoitella useammin, että ei ois koko viikkoa välissä. 

Oikein paljon kiitoksia kommenteista edelliseen ja 

Hienoja tammikuun viimeisiä päiviä!

Pakkasmaisemia

Olihan se ihan "pakko"lähtee aamulla aikaseen ennen 7:ä  liikkeelle, kun piti sitä kuuta lähteä katsomaan. Oli ihan "rapsakka" keli. Täällä en ole kuin kerran iltapäivällä ehtinyt nähdä kuuta taivaalla.
Olen ollut sellainen kuun haikailija koko ikäni, aina sitä pitää kuvata kun vaan näkyy.

Enkä muistanut asentaa tuota vanhaa kameraani oikeaan asentoon ja eipä siellä pakkasessa, rillitkin huurussa näe mitään asennella.
Kuhan kuvasin, suurin osa oli ihan pimeää :)))

Eipä paljoa erota kuuta. Maisemia olis ollut kyllä.  Puut olivat hienoja. Joku aamu pitää lähteä uudelleen.

Tulipahan nähtyä kuu ja joku tähtikin tuossa.

Siinäpä se oli tämäkin, aina tv:stä näkyy paremmin.

Aurinkoinen pakkaspäivä näkyy olevan tulossa, nyt on pakkasta -23 astetta.

Tällä viikolla onkin monena päivänä "toimintaa".

On Teatteria ja terveytarkastusta ja muutakin.

Viime viikolla kävin verikokeessa.  Vähän järkytyin, kun oli kolesterolit koholla. Sitten katsoin vanhoja lukemia, niin olihan ne ollu joskus enemmänkin koholla. Saa nähä mitä terkkari sanoo. 

Päätin nyt sitten kokeilla rasvattomampaa elämää, olen käyttänyt voita leivällä muulloin, paitsi joskus vuosia sitten, kun osallistuin erääseen kolesterolitutkimukseen, jossa piti syödä useita eri margariinejä ja sitten mitattiin niiden välillä kolesterolit. En ole kuullut siitä tutkimuksesta yleisiä tietoja, miten lie mennyt.

 Multa ei sanottavammin muuttuneet arvot sen tutkimuksen aikana. Siinä ei tiennyt mikä rasva oli milloinkin. Yhtä pahanmakuisia kaikki!

Nyt jätän voin pois, ja siinä sitten jää kyllä suurin osa leipääkin syömättä. Samoin jätän pitkän aikaa käyttämäni turkkilaisen jugurtin vähemmälle ja käytän vähempirasvaisia ab jugurtteja. Muutenhan ei paljoa rasvaa tule, koska melko vähän syön liharuokia, makkaroita ei tee mieli, ja juustotkin jätän nyt syömättä. Muutenkin vaihdan enemmän kasvis- ja salaattipitoisempaan ruokaan.

Mullahan tässä joulun jälkeen alkoivat vatsakivut, joten leipiä olen jo jättänyt syömättä muutaman viikon ajan. Olen vaan huomannut että etenkin jos syön enemmän ruisleipiä, niin vaivoja on. 

Nyt varmaan viikon ajan on ollut helpompaa, eli ei kipuja.

Kauraleipää olen vähän syönyt ja kokeilin itsekin leipoa, mutta kyllä sekin vähän lisäsi vaivaa.

Kokeilenpa nyt jonkin aikaa ja käyn sitten mittauttamassa kolesterolit uudelleen.

Tietysti pitäisi myös liikkua enemmän, en vaan ole saanut itsestäni irti mennä kuntosalille, vaikka oli tarkoitus täällä aloittaa sekin. Kävelen kyllä joka päivä, mutta ei se ole tarpeeksi reipasta liikkumista, kun pitää vähän liukkauttakin varoa.  

Huomasin että mulla on ollut ainakin neljänä jouluna valkea kerrottu amaryllis. Eikun jouluna v 2017 oli punakirjava. On jo aika seuraavan kerran jouku muun värinen ostaa. Tuo viimeinen vana on katkaistuna, eikä meinannut löytyä tarpeeksi tukevaa maljakkoa, niin se on nyt Imaginaerum tuopissa :)

 Tulppaanit alkavat jo kuihtua. Voi olla kyllä oma syy, kun yhtenä päivänä huomasin, että olivat ihan kuivilla. Hupsista. Unohtui lisätä vettä.

 Nyt on jo aika lopettaa tämä höpinä ja lähteä vaikka ulos, kun näyttää keli hienolta. Täällä on kiva poiketa välillä jonnekin lämmittelemään, jos tulee kylmä.

Nyt onkin Aunen päivä tänään 21. 1. Mun äidin nimipäivä olisi ollut. 

Onnea Oona, Netta ja Aune!

Ja kaikille muillekin hyviä tammikuun päiviä! Kuukausi on jo loppupuolella.

Lunta ja aurinkoa tänään

Näytti tulevan niin hieno aurinkoinen päivä, että oli lähdettävä taas kävelylle aamupäivällä. Kävin siinä sitten kirjastossa lukemassa sanomalehdet, paikallisen ja entisen kotiseuden lehden "luen" yleensä. Niin luen mikä kiinnostaa ja pääosin otsikot vain.
Olihan tuo vähän pakkanen, kotiintultua katsoin, että -15 ois ollut. Kieltämättä kyllä sormia paleli, kun paljain käsin kuvailin mm. seuraavia kuvia.

Eteläpuistoon Pyhäjärven rantamaisemiinhan se mun tie vei taas.

 Mun kamera hyytyi tässä kohtaa lopullisesti, kun en muistanut ladata tai pakkanenko lie tehnyt.

Kännykkäkin sitten hyytyi sekin muutaman kuvan jälkeen

Ratinan suvantoa

Vaikka ei kuvista näkyisi, niin oli aivan hurjan kaunista, järvellä leijui sumu.

Virtaavasta vedestä on kohonnut sumu, aivan mahtavia kuvia olisi saanut jos olisi hyvä kamera.

Kuljin Aleksanterin kirkon viereisessä puistossa

 Aleksanterin kirkko 

Rakennettu v.1880-81

Nimensä se on saanut tsaari Aleksanteri II   silloisen 25-vuotis hallintokauden kunniaksi.

Tämä on mulle merkittävä kirkko, koska asuin v.2016 tässä lähellä ja mieheni kuulutettiin täällä ajasta ikuisuuteen

Tämä Pyynikin kirkkopuisto on myös merkittävä paikka minulle. Katselin siihen aikaan ikkunasta puiston muuttumista keväästä, kesään ja syksyiseksi, kun jäin sitten yksin mieheni kuoltua.

 Talvella tämäkään ei näytä kuin lumiselta vanhalta hautausmaalta, 

kesällä tämä on hoidettu puistoalue. 

Tähän on perustettu Tampereen ensimmäinen hautausmaa v.1784 ja hautausmaan käyttö on päättynyt 1880-luvulla.

Kun asuin v 2016 tässä lähellä, kävin esittelytilaisuudessa, jossa opas kertoi tämän paikan historiasta mielenkiintoisia asioita. Esitteli merkkihenkilöitä, jotka oli tänne haudattu. Tähän on myös kaivettu aikoinaan joukkohautoja, joihin on esim. köyhiä haudattu vieriviereen, eikä niitä paikkoja ole merkitty enää. Eli saatamme sananmukaisesti kävellä hautojen päällä, vaikka nykyisen puiston poikki vie aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä.

Hautamuistomerkitkin ovat vanhuuttaan rapistuneet, joskus näkee kun niitä on kaatunut. Puiset muistomerkit ovat tietysti hävinneet jo aikoja sitten.

Muistomerkit ovat usein ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä, työmiehiä on ollut useista maista silloin tehtailla.

Monella haudalla näkee perheiden karuja kohtaloita nälkävuosina 1866-1868, jolloin on saattanut kuolla perheestä useita henkilöitä.

Puistossa on paljon puita esim. kuusia, todella suuria lehtikuusia, koivuja, lehmuksia ja jalavia. 

Pyynikin kirkkopuistossa on myös tämä Wäinö Aaltosen Suru patsas

Surullisista sitten iloisempiin asioihin. 

Sain ostettua lopulta tulppanit :)

Ja viimeinen amarylliksen vana piti leikata, kun kasvoi niin pitkäksi. 4 kukkaa pitäisi tulla, saa nähä jaksaako kukkia maljakossa.

Mukavia  tammikuisia pakkaspäiviä sinne!

(Sellaisia lieviä pakkasia vain)

Viikko mennä hurahti...

Hupsista jo viikko mennyt taas tästäkin tammikuusta, eli viikko 2 kohta mennyt!
Mulla oli listattu asioita mitä pitäisi hoitaa tässä vuoden alussa, sain aikaseksi 2 hoidella, ehkä vielä kolmannen tässä hutasen.
Voitteko uskoa että 14 minuuttia on päivä jatkunut maanantaista lähtien. Sen kyllä huomaa jo. Mulla vielä yhdet patterivalot syttymässä parvekkeella klo 15 maissa ja on vielä valoisaa!
Laitan tähän alkuun vielä kuvan amarylliksestä, alkaa olla lopuillaan, mutta uusi kukkavana tulossa.
Mun piti laittaa puikot tukikepeiksi, kun ei ollut muita keppeja :)

Sitten vakavampiin asioihin

Kiihtelysvaaran kirkko, joka oli rakennettu v.1770  paloi syyskuussa tuhopolton seurauksena täysin. 

Tästä on uutisoitu vähän väliä, ja nyt ensi sunnuntaina 13 pvä on kutsuttu seurakuntalaiset ideoimaan uutta kirkkoa sinne seurakuntatalolle. On hieno juttu kun vanha Kiihteysvaaran kirkonkylä saa uuden kirkon. Äitini oli siellä syntynyt ja itsekin asuin siellä jonkin aikaa 70-80-lukujen vaihteessa.

Tämä yhden kuvan  digikuvana löysin tuosta Kiihtelysvaaran kirkosta. Kävimme mieheni kanssa tuolla silloin, sisäkuvia saattaa olla paperikuvina jossain.

Kirkon pihalla oleva nälkään kuolleiden muistomerkki.

Tuo kiinnosti, kun isän isä oli syntynyt v. 1866 jolloin oli nälänhätä.

Kirkon pihalla olevalla sankarihautausmaalla on enoni hautakivi

Enostani kirjoitin itsenäisyyspäivänä 2017 täällä

Mitä sitä tuli tällä viikolla puuhailtua. Maanatainahan läksi minun jouluvieras (oma poika) ja sitten tietysti meni vähän siivotessa ja pyykinpesussa. 

Kirjastosta kävin virkkausohjekirjoja, kun tuli hinku virkata mandaloita, Hih. On vielä joutavia erilaisia lankoja jotka joutaa johonkin. Olen virkannut sitten mandalaa, saa nähä miten isoksi sen teen ja mitä minä sillä pyörylällä sitten teen. Kirjoja olen lukenut, mutta jostain syystä jumii lukeminen. Kun pitäisi lukea ensin Camilla Läckbergin Noita. En ymmärrä miten sen järkälemäisen kirjan lukeminen on sitten niin nihkeää. Olen kaikki hänen kirjoittamat kirjat lukenut ja pitänyt niistä, tämä jumii. Olen jo jatkanut sen lainausaikaakin.

Tänään oli hieno aurinkoinen ilma ja kävin kävelyllä. Kirkkoja täälläkin matkan varrella oli.

Finlaysonin kirkko, rakennettu v.1879 Finlaysonin tehtaan työntekijöiden hartaustilaksi ja nykyisin toimii Lasten katedraalina ja konserttejakin tuolla pidetään. Kävimme tuollakin miehen kanssa useita vuosia sitten ja tutustuttiin siellä von Nottbeckien historiaan. He olivat Finlaysonin tehtaan johtajina 1800-luvulla.

 

Peter von Nottbeck rakennutti myös tämän Näsinlinnan palatsimaisen huvilan v.1898 Näsinkalliolle.

Nyt täällä on Museo Milavida, jossa saa tutustua von Nottbeckien historiaan ja muihinkin näyttelyihin. Käytiin sielläkin miehen kanssa siloin kun se avattiin remontin jälkeen. 

Mun mies oli todella kiinnostunut tästäkin paikasta.

Siellä on myös Ravintola Milavida ja kahvila Cafe Milavida, jossa on varmasti mielenkiintoista käydä. 

Särkänniemi nukkuu talviunta tuolla alhaalla

Täällä on kyllä mukava lenkkeillä ja maisemat olivat hienot Näsijärvelle. (paitsi mun kuvat eivät ole niin hienoja)

Kuljin vielä yhden kirkon ohi, täällähän niitä riittää monia.

Tampereen Tuomiokirkko on hieno ulkoakin ja sisällä käynti on ollut mielessä usein. 

Kerran kävin siellä sisällä pari kesää sitten ja istuin siellä häikäistyneenä sen kauneudesta. 

Tänään minun isäni olisi täyttänyt 120 v.

Olen poltellut illalla  kynttilää nyt kun yksin olen, ettei tarvitse sitäkin säilytellä.

Mukavaa viikonloppua!

Hei vaan taas!