perjantai 27. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteisiä päiviä

Onpas hurahtanut tämäkin kuukausi hyvin vähällä bloggauksella, vaivainen yksi kirjoitus, enkä ole monesti lukenutkaan täällä teidän kirjoituksia.  En tiedä mihin on aika mennyt. Kai siihen että aamulla ja illalla pysyy vähän pihalla puuhaamaan, edes sen verran että saisi ruohot leikattua. Kaupassakin on käytävä lähinnä iltamyöhään, pyörällä kun ei tuohon auringon paahteeseen oikein tee mieli lähteä.
 Onhan tämä ollut outo kesä, vaikka olen ennen tykännyt lämpimästä. Mutta nyt kun ei pysty päivällä "mitään" tekemään. Itsekin olen ajatellut, että onko vanhuus tullut, kun alkaa hiki valua pelkästä kävelystä pihalla. Ruohonleikkuusta tai kukkapenkkien kitkennästä puhumattakaan.
Sydän melkein vuotaa verta kun näkee tämän pihan rappiotilan entiseen verrattuna. Yksin ei jaksa hoitaa.

Kuviakin olen koettanut ottaa, mutta niiden siirtäminen koneelle ja muokkaus on tuntunut niin...tiedättehän ettei oikein huvita mikään. Ei oikein huvita edes avata läppäriä.

Kuten olen kertonut on ollut tarkoitus luopua tästä talosta ja pihasta, kun vaan ostaja löytyisi.
Ei ole vielä kukaan tullut suoraan ostamaan, mutta on vielä tarjoaja, jonka  asuntoa koetettaan ensin saada kaupaksi.
 Minähän kylvin vain vanhat siemenet keväällä (ostin vain yhden pussin lehtisalaattia). Punaisesta ruiskaunokista tuli vain kaksi tainta, olisivat kyllä hienoja, onneksi edes nämä kukkivat.
Omista siemenistä vuosikausia säilyneet ruusupavut ovat kukassa. 

Vanhatkin siemenet kyllä ovat jossain tapauksessa itäneeet. Salaatit kasvavat ainakin ihan hurjasti, tosin etanat käyvät niitä syömässä ja jättävät rumat jätöksensä niihin.
Kasvimökissä tomaatit kasvavat, luulin niiden olevan Moneymakeriä, mutta kummallisen viiruisilta raakileet näyttää. Ehkä ne onkin Tigerellaa.
Lehtikaalit olivat nättejä pienenä, mutta tulihan niihinkin joku syömään. En tiedä syksyn mittaan häviääkö ne toukat.
Kurkuyrit tarjoaa ruokaa kimalaisille yms.


Eli luopumisen tuskaa olen kokenut, mutta toisaalta, entäs jos ei kukaan osta ja tässä jatkan vaan olemista. Hyvin kaksijakoinen olo! 
Välillä luopumisen tuskaa ja välillä tuskaa siitä etten pääsekään muuttamaan.
Luopumisen tuskassa olen "raatanut" pihalla silloin kun vielä ei ollut niin helle. Tuli terijoensalavien leikkauksesta hirveä määrä risuja, joita ei voinut polttaakaan,  ja hakettanut olen niitä. Marjapensaat siivonnut kuivista oksista, ja todennut että mustaherukat on kaikki poistettava, ei ne enää virkoa.
Välillä ajattelen luopuvani koko toivosta saada muuttaa ja mietin kohta alkavani suunnitella syksyn kukkasipulien istuttamista. 
Kun luopuu, niin saa! tai joku sen tapainen elämän ohje on jossain ollut.

Melkein ainoat kasvit jotka eivät ole kärsineet kuivuudesta on nämä maksaruohot. Ovat koivun kannon vieressä, vai saako ne kosteutta siitä koivun kannosta.

Itse kylväytyneet kehäkukat ovat kukkimassa, pitäisi van vanhat kukat poistaa
Sitäkin olen miettinyt joskus, että miten jatkan tätäkään blogia, kun/jos ei ole edes puutarhaa. Jatkanko kirjoittelua jostain muusta aiheesta sitten. Mutta sen näkee sitten.


Tässä kuvassa näkyy kuinka taustalla kotkansiipisaniaiset ovat kuivuneet. 
Sinikuunlilja taitaa viedä kosteudet.
Ihmeesti nuo vanhat kukat kukkivat kuitenkin, kastellut en ole paljoakaan.
Tuosta keltaisesta liljasta tykkään kyllä paljon.

Tulipa pitkä juttu tästäkin. 
Toivottelen nyt ihanaa heinäkuun viimeistä viikonloppua ja loppupäiviä ennen elokuun alkua.
Ainakin piha ja tienvarret ovat jo valmiiksi täynnä keltaisia lehtiä, kuin syksyä odotellen.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Tänä aamuna...

Tänä aamuna kun menin ulos juomaan aamukahvia, oli jotenkin aivan ihana tuoksu ja sellainen ihana sateen jälkeen tuntuma  pihalla. Aurinkokin paistoi.

Mun lempikukka


Oli ihan pakko koettaa kuvata pisaroita, vaikka eihän se mun kamera ihan siinä onnistu :)

 Harjaneilikat aloittelevat kukintaa. Huonosti ovat säilyneet ja kaatuilevat nurmikolle päin. 
Pitää varoa ruohoja leikatessa.
 Jopas atlasunikkokin avasi kukkiaan heti kun vähänkin aurinko paistaa.  Pörriäiset tykkää.
Sinikuunliljat ovat kasvaneet hurjan reheviksi ja kohta kukkii...

Hosta Multasormi

Läksin sitten Joensuuhun, koska kirjastoon oli tullut varaamani kirjat...
Ja piti käydä katsomassa Suomalaisessa kirjakaupassa muistikirjavalikoimaa. Mukaan läksi nyt tämä pistesivuinen Viktorias Journals muistikirja, kooltaan 145 mmx200 mm. Minusta koko tuntuu kivalta, ei ole liian iso eikä pieni. Eikä ollut hinnaltaan kalleimmasta päästä.
Ihana samettinen pinta siinä, ja iloinen väri. Vähän kellertävät sivut siinä on.
Pinnan värejä oli useita valittavana, keltainen miellytti eniten.


Kultainen reunakin viehätti minua.
Piirsin siihen nyt heti heinäkuun kuukausiaukeaman, saa nähdä kuinka sen käyttö sujuu. vai kirjoittelenko vaan päiväkirjaa siihen sitten. Edellinen päiväkirja alkaa olla "loppumetreillä".

Bujon pitoa en ole ennen kokeillut, enkä todellakaan osaa piirrellä mitään, mutta sitähän voi tehdä ihan niinkuin haluaa. 

Kirjastosta hain pari kirjaa. Tämän ihanan Tsemppikirjan (Sanna Wikström&Jutta Gustafsberg) sain luettavaksi.
Juuri tätä vailla olen ollut taas monennäköisissä ahdistuksissa pyöriessäni. 
Lueskelen tätä nyt rauhassa niin kauan kuin laina-aikaa riittää. On aivan ihana, kaunis, värikäs kirja. "Kuin Ystävä, joka muistuttaa elämän valoisamasta puolesta. Se kannustaa, antaa voimaa ja kannattelee niinä hetkinä, kun oma usko meinaa loppua". Ai että, juuri nuo 52 tsemppaavaa sivua haluaisin laittaa vaikka seinälle, jotta niitä näkisi aina ohikulkiessa. Varmasti päiväkirja täyttyy näistäkin tsemppilauseista.

Kotiin tultua aloin taas kitkemään marjapensaan alustoja ja leikkelin ruohoja. Marjapensaat kun ovat olleet kaksi vuotta melkein omissa oloissaan, niin kyllä on aika hoidella niitäkin. Paljon kuivia oksia ja muutenkin menneet huonoiksi. Pitäisi uusia nekin.

Sitten huomasin tuon toisen pionin joka nyt kukkii ensimmäistä kertaa. Mulla oli muistikuva että sen piti olla valkoinen, ei ollut nimetty mitenkään tuota. Oli sitten vaaleanpunainen, mutta aivan ihana kuitenkin.
Kuin mansikkajäätelöä!
Mukavaa kesää!