Luetut v.2023

En nyt saa toimimaan uutta sivua, joten kirjoitan tähän alun vuoden 2024 luetuista kirjoista myös.

 

 Teen tämän kirjasivun erilailla ja samalla tuota Helmet 2023-lukuhaastetta kirjoitan, sitä mukaa kun löytyy sopiva kohta haasteesta.

Joitakin kohtia Ei vaan millään saa täyteen tästä haasteesta

Kirjastosta koetan lukea mulle ennen tuntemattomien kirjailijoiden teoksia.

Laskujeni mukaan olen löytänyt minulle uusia  kirjailijoita 32 tähän mennessä 

 

JOULUKUU  

 

70 kirjaa tähän mennessä

 

 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä
15.12. Eveliina Talvitie; Pieniä ilkeitä tarinoita, Minerva, 2023 168 sivua
Varmaan lainasin tämän koska luulin, että olis yhteen Helmet haasteen kohtaan tämä sopinut. (Ehkä sijoitan tämän nyt tähän)
Mutta toinen syy oli että kirjan kertomus sijoittuu Ateenaan ja  Kreetalle edes osittain. Tämän kirjoittaja on minulle ennestään tuntematon. Sofia on yli 60 nainen, joka on kuljeskellut Kreetalla ja asuu Ateenassa, hän vaikuttaa aika boheemilta. Hänellä on kaksi lasta, Marta asuu Suomessa, heidän välinsä eivät ole kunnossa olleet. Lopulta Sofia käy Helsingissä tapaamassa tytärtään. Heidän suhteestaan kirjassa puhutaan enimmäkseen. Pojan nimeä en nyt muista tässä kirjottessani. Mielenkiintoisinta oli tässä kuvaukset elämästä Ateenassa, käyntejä siellä paikallisessa baarissa ja myös Kreetan Matalassa olevasta pikkukylästä.
Eihän tästä tullut mitään lempikirjaa minulle. Kirjailijan kolmas romaani tämä kuitenkin on.

 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

12.12. Julien Sandrel; Unelmien lista, Tammi,2021 213sivua, suom Lotta Toivanen

Toinen lukemani kirja häneltä. Tämä oli kirjailijan ensimmäinen romaani ja oli noussut kansainväliseksi bestselleriksi, palkittu Ranskassa ja kirjan kannen liepeessä lukee että on tehty elokuvaksi. En löytänyt tästä tietoa nyt.

Pariisissa poikansa Luis´in kanssa asuva Thelma on töissä kosmetiikka-alan mainontaa tekevässä firmassa. Eräänä lauantaina hän lähtee poikansa kanssa ulos, poika kulkee rullalaudallaan ja Thelma kävelee. Puhelin soi, pomo soittaa ja on äkäinen, Thelma ei voi kuunnella poikaansa ja tämä lähtee kiitämään katua pitkin. Tulee onnettomuus, rekka ajaa hänen päälleen. Tästä kirja alkaa. 

Luis on sairaalassa koomassa ja Thelma koettaa selviytyä...hän ei voi tunnustaa työpaikallaan, miksi ei ole tehnyt pomon määrämiä juttuja ja syntyy selkkaus ja hän irtisanoutuu töistä. Thelma ja hänen äitinsä Odette, vuorottelevat pojan vuoteen vieressä. Thelma vajoaa synkkyyteen. Sitten hän löytää Luis´n sängystä tämän kirjoittaman vihkon, johon tämä on listannut unelmiaan, jotka pitää toteuttaa ennen kuolemaa. 

Huh, siellä on monenlaista, kuten matka Tokioon, pelata futista Edgarin kanssa ja juosta jossain katujuoksussa, yms. Lopuksi kirjoittaa kirje 10 vuoden päähän itselleen. Thelma ryhtyy toteuttamaan poikansa unelmia. Sairaalassa Luis kuitenkin pysyy koomassa ja Thelma pelkää että “lääkärit vetävät piuhat seinästä”. Tuttu sairaanhoitaja on siellä kuitenkin Luis`n tukena ja seuraa aivosäkökäyrää.

 

Kirja oli varsin jännittävä, alussa tuntui etten uskalla sitä lukea myöhään illalla, mutta viime yönä kuitenkin sain sen loppuun luettua ja nukuin sitten. Ihan huikean hyvä kirja tämäkin, toivottavasti saadaan lisää lukemista tältä kirjailijalta. 5/5

 

7.12. Liina Putkonen; Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023, 380 sivua
Tämä kirja oli todellakin sellainen hyvänmielen kirja.
Aina on saanut työpaikan Kielokosken kirjastosta. Hän saapuu sinne Keski-Suomeen pienelle paikkakunalle  vihreällä Kleinbussilla, jossa hän myös yöpyy. Mukanaan hänellä on äitinsä  sekarotuinen ja vähän itsepäinen koira Herra Spunk. Ainan äiti on kuollut noin vuosi sitten, eikä hän ole päässyt kunnolla surustaan vielä ohi. Ainan äiti oli viettänyt Kielokoskella aikaansa ennen Ainan syntymää.
Ainaa onkin vastassa aika kipakka nainen, joka osottautui työnantajaksi. Työhönkään ei hän saa oikein perehdyttämistä, vaan tämä sanoo että tee mikä mieleen tulee…Kirjaston entisen hoitajan tavarat ovat siellä vielä ja valtaisa huone täynnä tyhjiä pulloja ja purkkeja. Joten topakka Aina alkaa vähitellen tutustua työpaikkaansa ja kirjastokin on aivan retuperällä ollut viime ajat. Onneksi kylältä löytyy apua ja tietoa kirjaston ja kylällä olevan ruukin menneisyydestä ja myös hyviä ystäviä.
Luen yleensä kaikki kirjat joiden nimessä on kirjasto :) Tämäkin oli mukava ja positiivinen kirja. Miksi ei saisi lukea tällaista kevyempää, kauniista kesästä kertovaa kirjaa, näinäkin ikävinä ja pimeinä aikoina. 4/5

3.12. Julien Sandrel; Toinen elämäni, Tammi, 2022, suom Lotta Toivanen, 259 sivua

Jos olisin tätä kirjaa alkanut lukea aamupäivällä, en olisi raskinut olla lukematta kerralla loppuun tätä. Oli niin jännittävä tarina kyllä. Nyt luin parissa päivässä tämän.

Pariisilaislääkäri Romanen tuttu potilas kysyy kerran, että mitä Romane teki Marseillessa ja miksi hän oli laittanut punaisen peruukin päähänsä, Romane kun oli ruskeatukkainen (hän oli värjännyt hiuksensa). Romane on vähän neuroottinen, eikä ole uskaltanut yleensä edes matkustaa junassa, joten hän kiistää olevansa käynyt Marseillessa koskaan. Tämä kuitenkin saa hänet uteliaaksi ja koska on loma tulossa hän matkustaa Marseilleen ja menee siellä siihen sairaalaan jossa hänen potilaansa oli nähnyt tämän kaksoisolennon. Siellä hän yllättävästi löytääkin ihan samannäköisen naisen, ja selvää on että he ovat identtisiä kaksosia. Siellä Juliet omistaa kirjakaupan ja hänellä on pieni tytär Marie ja vanhemmat. Romanella on ollut väin isä, joka on hänet kasvattanut ja kertonut että äiti on kuollut liikenneonnettomuudessa kun Romane oli 1 vuotias. Ilmenee että Juliet on sairas ja hänen on mentävä sairaalaan tutkimuksiin ja hän puhuu Romanen “muuttumaan” Julietiksi, ettei tarvitse kertoa perheelleen että on vakavasti sairas. Enpä paljasta enempää tästä :))

Hyvin mukaansatempaava ja uskomaton tarina, hyvin mielenkiintoinen. 5/5

Varasin kirjastosta heti hänen esikoiskirjansa Unelmien lista

 

MARRASKUU nämä 4 kirjaa luin

 29.11. Eli Åhman Owetz; Remonttikohde, Harper Collins 2022, 329 sivua, suomentaja Meri Ala-Tauriala

Arkkitehti Susanne on jättänyt työnsä arkkitehtitoimistossa ja hän saa vinkin ex työnantajaltaan projektista, jossa muutetaan vanha kenkätehdas kongressihotelliksi. Ensin työ tuntuu unelmatehtävältä, mutta vähitellen paljastuu ettei niin olekaan. Hommaan kuuluisi myös purkaa vanhoja tehtaan työntekijöiden asuttamia taloja koko kadun varrelta, joissa asuu edelleen tuntematon määrä ihmisiä. Niiden omistaja suhtautuu siellä asujiin vähättelevästi. Susanne muuttaa yhteen vanhaan entiseen kaupan taloon ja vähitellen tutustuu muihin kadun asukkaisiin ja paikkakunnan historiaan. Alkaa sitten paljastua monenlaista kähmintää ja lahjontaa.

Kirja on oikein mukava lukea, kertoo maaseudulla asumisesta positiivisesti. Pidin tästä kirjasta ja muistelen lukeneeni hänen edellisen kirjansa Parempi ihminen aikaisemmin. 4/5

 

20.11. Beth O´Leary: Kimppakämppä, WSOY 2020, 447 sivua, suom Taina Wallin

 Olen lainannut tämän kirjan jo ennen itselleni annettua määräystä olla lainaamatta paksuja kirjoja :)

Tiffy on vailla edullista asuntoa Lontoosta, koska hän on eronnut lopultakin miesystävästään. Katseltuaan asuntotarjontaa, hän päättää mennä katsomaan asuntoa, jota asustaa saattohoitokodin sairaanhoitaja Leon. Hän on yöt töissä ja nukkuu päivät ja on viikonloput tyttöystävän luona, niinpä Tiffy voi asua asunnossa klo 18- lähtien aamuun asti, sekä viikonloput. Leon tyttöystävä sanelee ehdot ja kieltää heidän tapaamisen kokonaan. Tiffy päättää uskaltaa vuokrata asunnon. Leon on tietysti ihmeissään Tiffyn tavaroiden ilmestyttyä hänen kotiinsa, mutta koska hän tarvitsee kipeästi rahaa, hän sopeutuu.

Alkaa kiivas asioiden viestittely post it lapuilla, joita on lopulta pitkät rimpsut liimattuna joka paikkaan.Tapahtuu monenlaista kommellusta heidän asunnossaan. Siis todella hauska kirja, myös koskettavia juttuja tapahtuu. Sydämellinen, hauska, hurmaava kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta. Tällaisia kirjoja (vähän lyhempänä) kyllä haluan lukea. 5/5

34. Kirja kertoo Ukrainasta

11.11. Jevhenija Kuznjetsova; Kysykää Mialta, Aula&Co, 2022, suom Eero Balk, 217 sivua

Mietin että en ikinä löydä kirjaa, joka kertoo Ukrainasta, mutta niin vaan se pisti silmään heti kun viimeksi menin kirjastoon. Kirjailija on Ukrainasta ja tämä kirja on ollut Euroopan Unionin 2022 kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Kirjan kannessa on sinikeltainen talo, kissoja ja reheviä kasveja.

 

Kaksi sisarusta Mia ja Lilia menevät ns.turvapaikkaansa, isoäidin vanhaan taloon, joka on villiintyneen kasvillisuuden keskellä Ukrainan maaseudulla. He ovat päättäneet ottaa kesän ajaksi lomaa elämästään, lapsista ja miehistä, miettimään mitä tehdä tulevaisuudessa. Isoäiti on yli 90 vuotias, hän on elänyt talossa pitkän elämän. Taloon saapuu myös Martha, heidän serkkunsa, joka odottaa kaksosia. Välillä taloa pitää remontoida, koska sen katto vuotaa ja komea remonttimies vie Mian sydämen. Lilian exmies tuo myös pienen hennon tytön heille asumaan. Vähitellen sinne muuttaa ihmisiä niin että heitä on yli 10. Naiset kasvattavat kesän aikana kurpitsoita, joita on sitten 232 kpl ja he myyvät ne hyvällä hinnalla. Kesä muuttaa heidän elämänsä suuntaa aikalailla.

Aikamoinen kirja oli kyllä, ei mitenkään niin helppo lukea, vähän sekavan oloista tekstiä. Juoni oli välillä eksyksissä. Mutta lopussa sekin sitten löytyi kuitenkin. Sodasta ei tässä kirjassa puhuttu, vaikka miehiä ei tässä kirjassa ollutkaan monia läsnä. 3-/5

 

8.11. Liane Moriarty; Sulje silmäsi ja laske kymmeneen, 2020 WSOY  471 sivua

Uusi australialainen kirjalija minulle, Mutta en ole ihan varma tästä asiasta.

Tämän kirjan lukeminen kesti pitkään, jäi kesken ja luin vähän taas. Ehdin jo kerran jatkaa laina-aikaa ja sekin on loppumassa. Niinpä pakotin lopulta itseni lukemaan. Ja annan itselle määräyksen olla lainaamatta liian paksuja kirjoja. 

 

Tarina oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen periaateessa, liian monisanainen vain. Hypnoterapeuttina työskentelevä Ellen löytää kunnon miehen joka on kaikinpuolin sopiva. Patrickilla on mukava poikakin entisestä avioliitosta, joka oli päättynyt vaimon kuolemaan. Miehen seuraava kumppani on ollut Saskia, joka ei ollut päässyt erosta tasapainoon,vaan oli alkanut stalkata Patrickia. Patrick oli jo aivan kyllästyntyt tähän joka paikkaan löytävään stalkkaajaan. Saskia tulee Ellenille asiakkaaksi toisella nimellä, hän löytää tiensä heidän ravintolareissulle, pojan urheilumatseihin, jopa pariskunnan vierailulle anoppilaan, Ellenin kotiin leipomaan, onkii roskiksesta raskaustestin tikunkin jne.Ellen ei koe tätä stalkkaajaa vaaralliseksi kuitenkaan. No lopulta kuitenkin sattuu tapaturma, joka on viimeinen pisara ja Patrick hankkii lähestymiskiellon Saskialle.  3/5

 

LOKAKUUssa  7 kirjaa tuli luettua

 

Vera Vaahtera; Vaihteeksi vapaalla, Tammi, 2021 213 sivua

Tämä kirja tuli luettua "välipalana" nopeasti. Unna, lastentarhanopettaja on eronnut pitkäaikaisesta miesystävästään ja on nyt ensi kertaa asettumassa asuntoonsa yksin. Vaikka elämäntilaane onkin houkutteleva, niin hänellä on vaikeuksia olemaan yksin, koska hänellä on koko kouluaikojen jälkeen ollut joku. Onhan hänellä hyvä työkaveri ja vanhemmat ja  töissä lapsetkin ovat suloisia. Asunnon remontissa ja autolla ajossa tuntuu olevan kliseisesti tarpeen olla mies. Hetihän se remppamies löytyy, mutta onhan heissä joitain vikojankin. Entisajalta tuttu mieskin tulee vastaan, mutta luopuuko Unna kaikesta ja muuttaa miehen kanssa toiselle puolen Suomea, se selviää kirjan lopussa. 

Ei ihan näistä kevyimmistä kirjoista tämä ollut kaikkein mieluisin, mutta tulipahan luettua...3-/5

25.10. Anneli Kanto; Haihtuneet, CrimeTime, 2023, 254 sivua

Varasin tämän kirjan heti uutena ja meni pitkään ennenkuin se saapui luettavakseni.

Tämä kirjailija on aikaisemmin kirjoittanut enemmän historiallisiin tapahtumiin liittyviä kirjoja, mutta tämä onkin jotain muuta.

“ Dekkari Haihtuneet aloittaa jännitystrilogian, joka kuljettaa uskomisen ja huijaamisen teemaa. Päähenkilönä on selfmade-meedio, joka ei välttämättä itsekään tiedä, ovatko hänen näkijänkykynsä todellisia, kuviteltuja vai huijaako hän tieten tahtoaan muita hyväuskoisia”

Näkijä menee eräälle pienelle paikkakunnalle, jonne hän on saanut “vihjeen”, että hänen on selvitettävä kolmen ihmisen katoamista. Hän laittaa kaupan ilmoitustaululle lapun, että hänellä on vastaanotto vanhassa rintamamiestalossa, joka on ollut tyhjillään asukkaiden kuoleman jälkeen. Häneltä pyydetään opastusta ja kuuntelemista muutamien kyläläisten ongelmiin. Vähitellen selviää, mitä outoa siellä on tapahtunut ja tapahtuu. Kylällä on kiivas uskonlahkon julistaja, joka kiihottaa julistaessaan uskonsa teemoja.

Kyllä minusta tämä oli ihan mukava ja nopeasti luettava, ei kuitenkaan raakuuksilla paljoa mässäilty, kuten kirjailija kertoo Agatha Christien-hengessä kirjoittaneensa. 4/5

 

21.10. Pirjo Tuominen; Hyvästit vinttikamareille, Tammi 2023, 302 sivua
Kirja on jatkoa Nuoruuden kaupungit-sarjaan, edellinen kirja oli Puutalokaupungin naiset.
Olen lukenut paljon tämän kirjailijan kirjoja, joita on ilmestynyt 1970-luvulta lähtien.  Kirja alkaa kertoa vuodesta 1959 lähtien Vienan ja hänen ystävänsa Aulin tarinaa, puutalokaupunkin Lappeenranta jää vähitellen taakse ja he lähtevät opiskelemaan Helsinkiin Kauppakorkeakouluun ekonomin tutkinto mielessä. Helsinkin ei ole siihenkään aikaan ollut helppo ottamaan maalaistyttöjä vastaan ja opiskelukin on niin erilaista kuin  lukiossa Lappeenrannassa. Rahastakin on tiukkaa ja asunnonsaanti vaikeaa.
Varsin mukava oli lukea, mutta saa vain 3/5 pistettä.

 

19.10. Eppu Nuotio; Hopeamedaljonki, Raakel Oksa ratkaisee, Gummerus 2023, 251 sivua

Edellinen kirja Leinikkimekko tuli luettua tänä vuonna, niinpä oli kiva kun tämän kirjan näin kirjastossa. Raakel Oksa on löytänyt veljensä ja tämän äiti Ellen Lähde pyytää Raakelia tekemään remonttia huoneistoon, jonka omistaja on kuollut ja asunto menee myyntiin, eikä perijöitä ole. 

Kirjassa kerrotaan takautuvia tapahtumia v.1975 jolloin Kaarina Louko asui siinä asunnossa ja seurusteli kahden ystävänsä kanssa. Susanna ystävä työskenteli silloin Finlandiatalolla Etyk-kokouksen aikoihin ja tämän miesystävä Mauno oli pankissa töissä.

Yllätyksena tulee, kuinka täynnä asunto on tavaraa ja hyvin tunkkaisen oloinen. Raakel aistii heti että asiassa on jotain kummallista, miten sivistynyt nainen on ajautunut sellaiseen kaaokseen vanhetessaan. Asunnosta löytyy paljon valokuvia ja papereita joista Raakel vähitellen saa jotain menneisyyden tapahtumia selville. Luin kirjan noin yhdessä päivässä, oli helppolukuinen teksti ja mielenkiintoinen tarina myös. 5/5

16.10. Ann-Christin Antell; Puuvillatehtaan kilpailija, Gummerus 2023, 352 sivua

Olen lukenut tämän kirjasarjan kaksi edellistä osaa; Puuvillatehtaan varjossa ja Puuvillatehtaan perijä, niinpä tuli lainattua tämäkin kirja kun se tuli vastaan. Kirja kertoo Turussa sijaitsevasta Barkerin puuvillatehtaan tapahtumista 1920-luvulla. Siihenkin aikaan oli sodanjälkeinen vaikea aika liike-elämässä. Edellisissä kirjoissa kerrottiin Jennyn ja Martan elämästä, tässä on vuorossa Martan tytär Paula pääosassa. Hän on Barkerin tehtaalla reklaamipäällikkönä. Johtajana on hänen enonsa, joka alkaa olla sairaalloinen ja joutuu olemaan poissa töistä. Paula joutuu ottamaan vastaan tehdasta ostamaan halukkaan Littoisten verkatehtaan johtajan Rikhard Falken, joka on komea ja puoleensavetävä mies...ja ihastuu Paulaan. Heidän suhteensa heti alussa kuitenkin ajautuu aivan karikolle ja Paula päättää tehdä kaikkensa, että ei joutuisi tehdasta myymään. Siinä pääosa tapahtumista. Monta muutakin sivujuonta on kirjassa.
Tarina perustuu oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiinkin, kirjan lopussa on faktoista ja sen ajan henkilöistä sekä lähteistä kerrottu. Luen mielelläni historiallisia kirjoja, tämänkin, vaikka ei nyt ollut hyvin luistavaa tämän lukeminen. 3/5

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan (kirjassa puhutaan selkien tarinasta, gaelinkielisesta merennneidosta)

10.10. Jenny Colgan; Suolaisten tuulten saari, Gummerus,2023, suom.Paula Takio, 408 sivua

Luin tämän kirjan jatko-osan elokuun lopussa, heti varasin tämän kirjan silloin.

 

Koti Pikkusaarella- kirjasarjan tarina alkaa...

Lontoolaisen lakifirman avustajana toimiva Flora elää kaupunkilaisen elämää, hän rientää jo aamusta asti väsyneenä ahtaissa junissa kiireella hikisenä työpaikalleen, miettien kaikenlaisia asioita, kuten tuleeko uusi kämppis, mistä hakee lounaan, poikaystävä?, onni, kynnet? Pitäisikö hiukset värjätä. Tulossa on taas tylsä päivä. Salaa hän on ihastunut komeaan pomoonsa Joeliin. Mutta päivä tuokin tullessaan muutoksen.

Toimistoon on tullut huippurikas uusi asiakas Colton, joka aikoo satsata omaisuuttaan syrjäiselle Muren saarelle ja tarvitsee lakimiehen palveluja ja työpaikalla keksitään, että Flora on juuri sieltä kotoisin. Hänet kutsutaan yllättäen pomon toimistoon. Eipä muu auta kuin lähteä sinne kotisaarelle, josta hän on koettanut päästä uuteen elämään käsiksi äidin kuoleman jälkeen. Kotiinpaluuseen liittyy paljon kyyneleitä ja siivoamista, koska isä ja veljet ovat päästäneet kodin siivottomaan kuntoon. Saarelaisetkin katsovat Floraa syyttävästi, kun hän oli paennut pois saarelta.

Colton haluaa Floran pystyvän vaikuttamaan saarelaisten suhtautumiseen hänen rakentamaansa ravintola Murikkaan, jota kaikki paheksuvat. Vähitellen alkaakin hyväksyntä lisääntyä, vielä kun Flora löytää äitinsä reseptivihkon ja alkaa leipoa herkkuja sen ohjeilla. Murikka-ravintolaankin saadaan saarella tuotettuja aineksia ja ruokia. Saarelaiset saadaan yhteisen asioiden puolelle.

Nämä Colganin kirjat ovat helppoja ja nopeita luettavia vaikka sivuja onkin aika runsaasti. No rakkaudestahan näissä puhutaan, mutta myös kauniista luonnosta. Maailmassa on muutenkin niin paljon synkkää, että mukavaakin vaihtelua tarvitsee. 5/5

 

 

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa(tosin ihan lopussa vasta)

7.10. Vera Vala; Aprikoosiyöt, Gummerus 2021, 368 sivua

Vaihteeksi tämä kirjailija kirjoittaa tällaista kevyempää ja romantiikkaa sisältävää kertomusta.

Kirjassa on vuosikymmeniä sisältäviä takaumia. Joka toinen luku kertoo n 40 vuotta sitten olleista tapahtumista “sinä kesänä” ja toinen ajanjakso on “tänään”. 

Laura on viettänyt 20 v sitten ihastuttavan kesän tätinsä luona Italian maaseudulla. Heidän perheensä oli siellä ollut myös ennen Lauran syntymää isosiskon Katin kanssa. Laura on ikäänkuin ollut tuuliajolla elämässään, paljon on ollut nuoruuden unelmia, mutta ei hän ole saanut totetutettua esim kirjailijan urahaavettaan. Sisko Katikin on ollut etäinen hänelle.

Laura löytää ruokaohjekirjan välistä avaamattoman kirjeen, josta hän päättelee ennen syntymäänsä tapahtuneen jotain outoa. Laura kertoo asiasta tädilleen Ainolle ja lähtee itsekin Italiaan tätä tapaamaan. Täti kuitenkin joutuu onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti. Huvilalle päästyään tuntuu että tädin onnettomuuteen on joku muukin syy kuin tapaturma.

Laura tapaa kylässä myös ex poikaystävänsä, jonka kanssa hän vietti siellä aikaa. Salattuja asioita, kipeitä tapahtumia, kuumaa rakkautta, suloinen Italian kesä tuoksuineen. Näitä sisältyy kirjaan, mutta jostain syystä lukeminen tuntui välillä pitkäveteiseltä, tosin olin 3 päivää lukematta välillä. 4/5

 

 

SYYSKUU nämä 8 kirjaa luin

 
5. Kirjassa ollaan maan alla 

29.9.JaanaLehtiö; Aika pahentaa haavat, Myllylahti 2022, 328 sivua
Tämä ns “lepponen dekkari”(kirjan takakannen mukaan), jatkaa Lehtiön kertomusta Porvoossa tapahtuvista  rikoksista. Nyt paljastuu vanhan hautausmaan penkasta, rankkasateen aiheuttaman tulvan jälkeen sortuma, josta paljastuu vanhoja luita ja kokonainen luuranko. Se aiheuttaa kaupungissa suuren kohun ja melkoisia otsikoita paikallislehdessä. Rikoskomisario Muhonen ryhmineen alkaa selvitellä kuka hän on ja miten tämä tapahtuma on tapahtunut. Siihen liittyy museossa työskentelevä nainen, joka paljastuukin vainajan tyttäreksi. Tapahtumia mahtuu paljon tuohon sivumäärään ja välillä kirja tuntui pitkäveteiseltä luettavalta. Hauskaa on tämän poliisiyhteisön rakkaus pullansyöntiin, nam.
Voi olla että olen lukenut jonkun tämän kirjailijan dekkarin, niinpä en lisää kirjailijaa tuohon uusien kirjailijoien lukumäärään. 3/5

 

21.9. Emma Hamberg; Je m`appelle Agneta, WSOY 2021, suom Saara Kurkela 2022, 343 sivua

“Agneta on 49 vuotias ja tuntee itsensä näkymättömäksi. Lapset ovat yhteydessä vain kun tarvitsevat rahaa, työkaverit eivät edes näe häntä. Mies bongaa lintuja ja ui pitkiä matkoja avovesissä. Hänen mielestään ruumis on temppeli, eikä tarvitse punaviiniä ja juustoja. Kun Agneta huomaa lehti-ilmoituksen, jossa haetaan ruotsinkielistä apulaista Ranskaan, hän lähtee matkaan ja yllättää kaikki (myös itsensä). Pikkukylässä Provencessa mikään ei ole tuttua ja turvallista. Seikkailu voi alkaa todenteolla.”

Alkuun tuntui että kirja on kirjoitettu minusta, no olen tietysti halunnutkin matkustaa Etelä-Ranskaan ja säästin siihen rahaa vuosia, että pääsisin Nizzan rannoille kävelemään, mutta ei se toteutunut.

Tämä kirja vei sinnepäin,vaikka eihän se aina ollut siellä kaunista eikä idyllistä, Agneta joutui olemaan muistisairaan persoonallisen miehen avustajana, eikä osannut ranskankieltä. Mutta selvisi kuitenkin ja löysi itsensäkin ja värit itselleen.

Kirjailija kertoo kirjan lopussa, mistä hän sai idean kirjoittaa tämä loistava kertomus entisessä luostarissa asuvasta boheemista vanhasta miehestä ja tämän ranskalaisista naapureista. Nauratti välillä ja lopussa lähes itkettikin, kun niin riipaisi sielusta.  Hienoa...5+/5

 

18.9. Gabrielle Zevin; Tuulisen saaren kirjakauppias, Gummerus 2014, 239 sivua

Aloitin lukea tätä kirjaa sillä ajatuksella, että luenpahan ainakin sen 50 sivua, koska en tiennyt tästä kirjailijasta mitään. Mutta ennen kuin luin sen 50 sivua, alkoi tarina vetää, enkä huomannutkaan sivunumeroita. Saarella sijaitseva kirjakauppa sijaitsee Alice Isandilla, hankalan lauttayhteyden päässä syrjäisessä kaupungissa. Kauppias on A.J. Fikry noin nelikymppinen leskimies, joka suree vielä vaimoaan ja juopottelee, kunnes hänen kallisarvoinen ja harvinainen kirjansa varastetaan ja samalla ilmestyy pieni suloinen tyttölapsi hänen kirjakauppaansa. Siitä alkaa elämänmuutos. Lapsen äiti on jättänyt lapun ja pyynnön että lapsi, Maya, saisi olla kirjakauppiaan lapsena. Niinpä A.J. saa uutta intoa ja tarkoitusta myydä kirjoja ja hoitaa lasta.

Kirjasta kerrottua; “Hauska ja viehättävä rakkaudenosoitus kirjoitetulle sanalle, jättää lukijalleen hymyn huulille ja palan kurkkuun”, “Rakkauskirje lukemisen ilolle”, “Vikkelä, piikikäs ja tulisen tunteellinen”.

 

Kyllä pidin tästä kirjasta.” Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma” A.J. Fikry, Tuulisen saaren kirjakauppias. 5/5

 

13. 9 Anna Rimpelä: Päin perhettä, Aino Ritari, Otava 2023 267 sivua

Koska olen lukenut edellisetkin Aino Ritarin seikkailusta kertovat kirjat, niin tuli tämäkin lainattua. Onhan nämä sellaisia vähän erilaisia lukukokemuksia kuin muut kirjat yleensä. Tämäkin oli lepäämässä välillä tuon Hopealahti kirjan lukemisen aikana. 

Aino Ritari saa tässä kirjassa päähänsa muuttaa poikansa Saulin luokse auttamaan poikaansa, koska tämä oli jollainlailla maassa, masentunut, koska Sauli ei ollutkaan löytänyt isäänsä Kreikasta, vaikka oli osallistunut  tv ohjemassa Kadonneen etsintään. Tämä oli vain yksi kirjan juonista, niitä on tässä useita, ei käy aika pitkäksi kirjan vanhuksilla, koska Aino keksii kaikkea uutta touhua. 

Kirjan takakannessa lukeekin, että tämä on viimeinen kirja jossa Aino Ritari seikkailee. Okei. 3-/5

 

12.9. Jojo Moyes; Hopealahti, Gummerus 2022, 409 sivua

 Alussa tuntui vaikealta aloittaa tätä Australian rannikolta tarinaa kertovaa kirjaa. Vaikka tiesin että tämäkin on valtavan hyvä kirja. Aihe, valaat ja meri on aika kaukana yleensä kirjojen aiheista.

 

Jossain Australian rannikolla on kirjan niminen paikka, jossa asuu “valastajia”, jotka tekevät turistiretkiä merelle, ei kalastamaan vaan katselemaan valaita ja delfiinejä. Niitä pitää lähestyä hyvin varovasti etteivät nämä eläimet stressaannu ja esimerkiksi ajaudu rannalle kuolemaan.

Rannikolla on hotelli ja valasmuseo,jota on 50 vuotta pitänyt Kathleen, ensin vanhempinesa kanssa ja lopulta lähes yksin. Hänen sisarentytär Liza on tullut tyttärensä Hannahin kanssa sinne, kuin turvaan Englannista. Lizalla on suuri trauma menneisyydestä, jota hän ei kerro vaan kärsii siitä koko ajan. Hän on myös yksi valastaja-veneilijöistä, hän yleensä myös löytää turisteille parhaat valaiden katselupaikat. Ryhävalaat ovat isoja ja uteliaita otuksia kun niitä ei häiritä eikä haitata.

 

Englantilainen firma hankkii läheisen ratatontin ja aikoo rakentaa sinne suuren hotelli-ja vesi urheilukeskuksen. Se nyt on selvä että herkkä merimaisema ja valaat siitä häiriintyisivät.

Tarmokas Mike Dormer saa tehtäväkseen saada aikaan hotellihankkeen rannalle ja hän menee Kathleenin hotelliin asumaan, vaikka hänellä onkin Lontoossa morsian, joka järjestelee heidän häitään siellä. Maisema ja paikan upeat näkymät ja kaunis Liza saa Miken mielen muuttumaan, eikä loppukirjasta puutu mitään jännitystä ja monenlaista äkillistä tapahtumaa ja käännettä.

Upea kirja, aivan upea! 5/5

 

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

6.9.23 Pilvi Hämäläinen; Cinderella, Otava, 2022 269 sivua

Tulipa tämäkin kirja vastaan, joskus tästä puhuttiin tvssä ja kirjailija oli siitä kertomassa. Tietysti lainasin tämän.

Olipa tämä paljon erilainen kokemus, mitä luulin...Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntee toisensa, ja ihmisillä on liikanimet. Kirjan Jade-Adele häpeää nimeään eikä kerro kenellekkään kolmatta nimeä, jota hän häpeää eniten. Koulussa kiusataan siitä. On ollut tapana antaa lapsille hienoja kaksi-osaisia nimiä, että heillä olisi mahdollisuus “parempaan elämään” ja pois siltä paikkakunnalta. Jadella on koulussa vain yksi ystävä Liisa. 

Jaden äiti Siru ostaa postimyynnistä kaikenlaista ja juopottelee myös, eikä ikinä kierrätä jätteitä, vaikka Jade siihen kehottaa. Hänen lempiohjelmansa on Usko Unelmiin tvssä. Sirun äiti Sirkka on eläkeläinen ja kärsii sotatraumoista, vaikka hän ei ole sotaa nähnyt kuin Lottamuseossa. Sirua ihailee ja rakastaa Jari, joka on vähän erikoinen tyyppi ja täysin äitinsä Annelin ohjailtavissa. Hänen fanituksen kohde on koko elämänsä ollut Mikko Alatalo.

Aikamoista taivaltamista on elämä siellä niin koulussa kuin kylän toimissakin, ohhoh. Meno on aika hulvatonta ja traagistakin. Jossain vaiheessa ajattelin jättää kesken, mutta luin kuitenkin loppuun asti. Ja kyllähän se näiden elämä joihinkin uomiinsa tasoittui lopussa :D Jätän teille arvoitukseksi vielä, että mikä on se Cinderella tässä kirjassa :)))  3-/5

 

 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (elämänmuutos)
Maija Kajanto; Korvapuustikesä, Wsoy  2022 320 sivua
Krisse on kiireisessä ja vaatimuksia täynnä olevassa työssä kokkina Helsingissä. Hänellä on vain pieni surkea kämppä asuntona. Työpaikalla menee “sukset ristiin” määräysten kanssa ja Kristiina irtisanoo itsensä. Hän lähtee heti mummonsa luokse Keski-Suomeen maaseudulle. Mummolla on kahvila, joka on ollut kiinni viimeaikoina, koska mummo on kaatunut ja satuttanut jalkansa. Niinpä Krisse alkaa auttaa mummoa ja aloittaa kahvilanpitämisen, kunhan ensin siivoaa ja muuttaa kahvilan sisustuksen nykyaikaisemmaksi. Mummon esimerkin mukaan Krissekin on sitä mieltä, että korvapuusti päivässä helpottaa kaikenlaisia ongelmia :)
Kahvila saa hyvin asiakkaita uusittuna ja kylältä löytyy kaveritakin. Krissella on elämässä  takana selvittämätön trauma, joka ahdistaa sekin ja vähitellen hän saa sitäkin kerrottua ja selvitettyä.

Kirja aloittaa kolmioisaisen Kahvila Koivu-sarjan. Ihan mukava ja mielenkiintoinen kirja oli lukea ja pidän silmällä sarjan seuraaviakin kirjoja luettavaksi. 4/5

 

 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta
1.9. Catherine Isaac; Sekainen  ihana elämämme, Bazar 2019 415 sivua
Kirjan Liverpoolissa asuva päähenkilö (lapsenlapsi) Allie löytää vahingossa isoäiti Peggyn kaapin kätköstä salaperäisen kirjeen, josta paljastuu järisyttävä salaisuus, joka liittyy mahdollisesti hänen äitinsä poikaystävään juuri ennen kuin äiti on mennyt naimisiin. Allie on hyvin koulutettu tutkija, jonka työnä on koettaa löytää parantavaa hoitoa kystinen fibroosi nimiseen sairauteen. Allien äiti eli Peggyn tytär on kuollut, kun Allie oli 6 vuotias. Hänen isänsä toimii palolaitoksella. Samassa kupungissa asuu Allien lapsuudenystävä Ed, jonka vaimo Julia pyytää Allielta apua Edin masennuttua ja vetäydyttyä asumaan toisen kaverinsa luo.
Kirjeestä saamansa salaisuuden tieto johdattaa Allien ja sitten myös Edin kauniiseen Italiaan etsimään kirjeessä mainittua miestä, mikä osoittautuu aika vaikeaksi tehtäväksi. Onneksi Ed osaa puhua italiaa.  Matkalla heidän suhteesta paljastuu syvempää tunnetta kuin pelkkä ystävyys.
Kirjassa kulkee menneisyyden tarinaa ja molempien päähenkilöiden tarinaa. Kertomus pitääkin sisällään monta kerrostumaa surua tuottavia asioita.
Vaikka tämän kirjan lukemisen välissä luin toisenkin paksun kirjan, niin tämäkin kirja oli oikein mielenkiintoinen ja varmasti koetan etsiä kirjailijan kirjoittamia muitakin kirjoja. Tykkään tällaisista. 5/5

 

ELOKUU vain nämä 4 kirjaa ehdin lukemaan

 

 12. Kirjan nimi liittyy veteen 

28.8. Jenny Colgan; Vuorovetten ranta, Gummerus 2023, 506 sivua
Kirja kuuluu sarjaan Koti pikkusaarella, josta on ilmestyntyt ensimmäinen osa Suolaisten tuulten saari, ja sitä en ollut lukenut. Kirja oli juuri tullut kirjastoon ja sain lukea sen ihan ensimmäisenä.
Eletään syrjäisellä  Scotlannin Muren saarella, jossa Fiona leipoo herkullisia leivonnaisia rantakahvilaansa, joka ei meinaa millään rahallisesti kannattaa. Hänen poikaystävänsä  Joel on lakimies ja täysin uppoutunut työhönsä ja matkustelee  New Yorkissa tämän tästä, pomo Colton pitää siitä huolen antamalla liikaa töitä tehtäväksi. Colton on rakastunut Fionan veljeen ja heillä on häät -ensimmäiset homohäät koko saarella. Saarelle on asutettu Saif, pakolaisena maahan tullut lääkäri, joka etsii kuumeisesti tietoja vaimosta ja kahdesta pojastaan, jotka ovat kadonneet haaksirikossa matkalla pois Damaskoksesta. Johtajaopettajana toimiva Lorna on myös kirjan päähenkilöitä. Hyvin yhteisöllisen saaren asujamisto on mukana kaikessa saaren tapahtumissa.
Kertakaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen kirja,  Jenny Colgan todella osaa kirjoitaa ainakin minun makuun olevia kirjoja. Olisi ollut hyvä lukea tuon sarjan edeltävä kirja, jotta henkilöt olisivat tuttuja, tietäisi mitä on ennen tapahtunut. Mutta nyt se kirja pitää ainakin etsiä luettavaksi. 5/5

 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, eli laittanut esille vanhoja varastokirjoja

25.8. Aino Räsänen; Sirpale onnea 1981, Uusi kirjakerho, 247 sivua

Nuorempana olen lukenut monia tämän kirjailijan kirjoja, ja halusin kokeilla miltä tuntuu lukea näitä edelleen.

Nuori Marja-Leena muuttaa maalta kaupunkiin tuttavansa Tyynen taloon kotiapulaiseksi. Talossa asuu Tyynen lisäksi nelihenkinen Vauhkolan perhe, isä, äiti nuori koulutyttö ja nuorimies Matti, sekä Perttu, nuori opiskelijamies. Perhesuhteen ovat vähän kummalliset, pariskunta on ajautunut erilleen ja varsinkin nuori Matti kokee olevansa hyljeksitty ja hän turvautuu pulloon siitä päästäkseen.

Kirjan kerronta on nykyteksteihin verrattuna oudonoloista, jota alkaa olla vaikeaa lukea. Kirjan sivut ovat jo reunoiltaan ruskettuneet, että olisi hyvää askarteluainesta tämänkin kirja :)) 2/5

 

 23. Kirja on iso (painava)
23.8.23 Koti Bulevardilla, keräilijät Paul ja Fanny Sinebrychoff, useita kirjoittajia, Sinebrychoffin taidemuseon julkaisuja, 2021, 270 sivua
Kesällä kävin ensimmäistä kertaa Sinebrychofin Taidemuseossa ja kotimuseossa Bulevardilla ja häikäistyin. Enpä ole missään nähnyt niin paljon loistoa ja upeaa taidetta kuin täällä. Kotimuseossa on Paul ja Fanny Sinebrychoffin yhteisenä elämäntyönä keräämät taidekokoelmat ja asunto, jossa on uskomattomia esineitä. He ovat keränneet vanhempaa taidetta 1600-1800 luvulta, joita ei ole muissa museoissa nähnyt. He hankkivat teoksia pääosin 1900-luvun vaihteessa Ruotsista.
Taidekokoelman lahjoittamisesta Suomen valtiolle oli kulunut 100 vuotta v 2021 jota juhlistamaan on tämä kirja kirjoitettu.  Kirjaan ovat eri asiantuntijat kirjoittaneet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, kirjassa on myös paljon kuvia.

Tätä kirjaa oli esitelty siellä museossa, sieltä sain tiedon tästä, onneksi sain tämän kirjan lainattua.

 

Näistä kirjoista oli paras tuo ylimmäinen eli Kaktus

 

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Kristiina Vuori;Kesytön liekki, Tammi 2022 362 sivua

Historiasta kertova kirja ajoittuu vuoteen 1656. Turussa nuori Maria polttaa selkänsä kun hänen kotitalonsa palaa ja sitten vielä hänen rakas isänsä kuolee. Hänen äitinsä Elin alkaa kuitenkin johtaa heidän omistamia ruukkeja, vaikka se on vaikeaa ja taloudellinen ahdinko on uhkaamassa. Maria alkaa pelätä tulipaloja ja syytä onkin koska silloiset talot syttyvät usein. He matkustavat hoitamaan eri ruukkeja Suomessa.

Tämä onkin faktatapahtumiin ja - henkilöihin pohjautuva tarina. 

Olen lukenut kirjailijan aikaisemman kirjan Samettiin kätketty ja myös Viipurin valtiatar ja monet muutkin ja on pakko sanoa että pidin niistä paljon enemmän. Tämä kirja oli jotenkin monisanaisemmin kirjoitettu ja ei aina jaksanut lukea tekstiä. Voi tietysti olla syynä oma elämäkin, kun on muutakin tekemistä. Tämä oli viimeinen kirja pinosta jonka varasin tälle kesälle luettavaksi. 3-/5

 

HEINÄKUU Vain nämä 4 kirjaa luin

 

 30.7. Eli Åhman Owetz, Parempi ihminen, Harper Collins 2023 393 sivua

Uusi kirjailija tämän kirjoittaja on minulle. 

Kicki on kohta 50 v. sinkkunainen, joka on unelma-ammatissaan kampaajana. Hän on löytänyt pieneltä paikkakunnalta suloisen retrotunnelmaisen kampaamon ja asunnon ja muuttanut Tukholmasta maaseudulle. Kickin äiti soittaa aina sunnuntaisin, ja pyytää ainoaa tytärtään käymään. Tämä ei kuitenkaan koe ehtivänsä käymään, koska matkaa on useampi sata kilometriä. Niinpä Kicki keksii aina jotain sijaistoimintaa äidin puhelujen ajaksi. Äkkiä äiti kuitenkin kuolee, koska hän on saanut muutama päivä ennen syöpädiagnoosin, mutta ei kerro sitä tyttärelleen. Kicki kokee siitä kova syyllisyyttä, koska hän ei käynyt äidin luona silloin kun olisi ollut viimeinen viikonloppu, vaan hän lähti tyttöystävien kanssa bailaamaan... Syyllisyydessä hän sitten kärsii raskaasti ja hän päättää alkaa tulla “paremmaksi ihmiseksi”, eikä koko ajan ajatella itseään.
Senjälkeen hän alkaa toteuttaa tapoja tulla paremmasi ihmiseksi, sitä riittää sitten kirjan loppuun. Ja se alkoi jo vähän ärsyttää lopulta, vaikka alussa kyllä pidin kirjasta paljon. Jotain jäykkyyttä tässäkin ruotsikielestä käännetyssä kirjan tekstissä oli. 3/5

 

 24.7. Peter Franzén; Särkyneen pyörän karjatila, Tammi 2017 323 sivua
Tämä kirja kertoo yhdestä vuorokaudesta joskus 1950-luvun alussa, kun sotakorvaukset oli jo maksettu, mutta sotatraumat ja muut muistot olivat vielä mielissä ja sirpaleiden jäljet näkyvät miesten kehoissakin.
Perheen äiti (ja ilkeilevä anoppi) vahvatahtoinen Kaino viettää 80-vuotispäivää. Miniä Mari on laittanut muiden töidensä ohella edellisenä yönä pitopöydän ja ruuat valmiiksi, niinkuin hän yleensäkin vaikuttaa tekevän kaikki työt siinä talossa. Hänen miehensä Eemeli kun turvautuu viinapulloon joka päivä.
Perheessä on ollut 3 poikaa ja 2 tytärtä ja nämä muutkin saapuvat kukin tahoiltaan äitinsä juhliin. Perheen ilmapiiri on ollut varsin omalaatuinen ja ristiriitainen. Nyt kun kaikki perheenjäsenet ja heidän lapsensa saapuvat juhliin, välit kärjistyvät kun viinaakin nautitaan railakkaasti. Ajoittain Kainon muisti ja tasapaino alkaa heittää välillä, vaikka välillä hän on “tolpillaankin”. Muutkin perheenjäsenet päästävät jollainlailla pidäkkeet käytöksestään irralleen. Lapset ovatkin sitten silminnäkijänä monenlaisessa tapahtumassa.
Tämän kirjan lukeminen oli kyllä “elämys”, miten tunnettu näyttelijä onkin kirjoittanut tällaista. Kirjassa on paljon sodanjälkeisen elämän elementtejä.
Kirjan luvut ovat lyhyitä ja pidin siitä.  Ehdottomasti monenlaisten tapahtumien jälkeen, kun asiat selkiintyivät, kirjasta jäi hyvä mieli.  4/5

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

15.7.Minna Lindgren; Sävelsinkö, Teos 2023, 234 sivua 

"Sävelsinkö on viisas ja humoristinen teos keskinäisen ymmärtämisen vaikeudesta ja siitä, kuinka eri tavoin kokonaista elämäntyötä voidaan katsoa"

Iina tekee tohtorinväitöskirjaa säveltäjä Pentti Keistiöstä, joka on suuresti palkittu ja ulkomaita myöten  arvostettu säveltäjä. Hänen sävellyksensä ovat ehkä jotain erilaista musiikkia kuin senaikaiset muut musiikin teokset, ehkä niitä ei enää kunnolla ymmärretty. Pentti Keistiö on kirjassa jo 92 vuotias ja vähän jo dementoitunut, ajoittain hän kuitenkin arvostaa nuoren naisen kiinnostusta häntä ja hänen musiikkia kohtaan. Pentin kotona vierailee myös riuska nainen Taina Riuska, joka oikeasti on hoitaja ja huolehtii Pentin voinnista. 

Aluksi en oikein pitänyt tämän kirjan lukemisesta, on tässä ollut paljon muutakin puuhaa, mutta kuitenkin luin tämän. Kirjailija on tuttu Ehtoolehto- sarjasta. 3/5

 1. Kirjassa on kartta

  4.7. Enni Mustonen; Kasvattitytär, Otava 2023 400 sivua
Kirjan lopussa on vanha kartta, jossa on mainittu kirjassa olevat kartanot.
Tämä romaani aloittaa uuden sarjan, joka on nimettu Rouvankartanon tarinoiksi. Kirjan kertomus alkaa huhtikuusta 1774. Vasta 17 vuotias Hedda Noora Lilliehöök lähetetään kasvattiäitinsä kartanoon Frugårdiin Itä-Uudellemaalle auttamaan emäntäpiikaa, joka on sairastunut vakavasti. 

Nuori nainen saapuu kevään kuluessa rospuutto aikaan hevosella ratsasten serkkunsa Adolfin kanssa pitkien matkojen päähän hädintuskin varjeltuen kuolemalta. Ei ollut siihen aikaan kunnon teitäkään. Nuori Hedda Noora joutuu ottamaan rempallaan olevan kartanon emännöitsijän työt vastuulleen niskoittelevalta palvelusväeltä. Samalla hän odottaa Ottto-serkkuaan,joka on luvannut kosia häntä kunhan saa merivoimista amiraalin paikan ja saa rahaa enemmän, jotta voisi huolehtia vaimosta. Kirjassa eletään työteliästä maalais-kartanoelämää vähän yli vuoden ajan. Ehdottomasti mielenkiintoinen kertomus tuolta ajalta, josta ei oikein ole mitään tietoa ollut. Kyllä seuraavankin kirjan haluan lukea kunhan se ilmestyy. 4/5

KESÄKUUssa 6 kirjaa

22.6. Lona Eversden &Arlene K. Unger, kuvitus Joanne Parry, Yksinkertaisuuden taito, kirja avarammasta elämästä, Kirjapaja, 2020 175 sivua
Tämä pieni kirja jostain syystä tuli vastaan kirjastossa ja läksi mukaan, vaikka en etsinyt uutta lainattavaa. Ehkä tarvitsin tätä.

"Lisää selkeyttä, aikaa, iloa -löydä oma tiesi avarampaan, mielekkääseen elämään"
Kirjan lyhyet luvut ovat jaksotettu näin; Hengittävä koti, Lisää aikaa, Selkeä mieli, Vapaa keho. Näiden lukujen alla on noin aukeaman verran monista aiheista lisää. Esimerkkejä; Tilaa uudelle, Vähemmän on enemmän, Helpotusta rutiineista, Löydä aikaa, Kävely tekee hyvää, Musiikin voima, Yksinolon autuus, Tarinoita pilvissä, Kohti tuntematonta, Laulu vapaudesta, Arvokas hiljaisuus, Tervehdi uutta päivää, Viisaasti,  Tähyä horisonttiin, vain muutamia mainitakseni. 

Lisäksi kirjassa on Aivan Ihanat kuvitukset, joiden takia ehkä kiinnitin tähän huomiota heti. Niistä tulee mieleen Rudolf Koivun kuvitukset lapsuuden satukirjoihin.
Näissä luvuissa on lukemattomia vinkkejä ja ohjeita miten voi helpottaa omaa oloa, ehdotuksia mitä voi tehdä että voisi paremmin. Jos löytäisin kirjan niin voisin ostaa sen ja käyttää sitä jatkuvasti. Avata sattumalta jostain kohtaa ja katsoa, mitä kirja ehdottaa. 5/5
 

19.6.  Annika Eronen, Kari Pusa; Kissa joka kehräsi kuolemaa, Myllylahti 2022 319 sivua

Lisäsin nämä kirjailijat tuohon "minulle uusien kirjailijoiden "joukkoon. Valitsin tämän luettavaksi sattumalta hyllystä kerätessäni pinoa kesälukemista.

Tässä dekkarissa rikoskomisario Savolainen selvittelee rikoksia  Hämeenlinnan poliisiasemalla. 

Vietettäisiin häitä, jos morsian ilmestyisi paikalle, mutta hän on kadonnut jäljettömiin. Sulhanen on rikoskonstaapeli Markus Linna, joka on murheen murtama ja lisää murheita ilmaantuu heti. Poliisit alkavat selvittää morsiamen taustoja, koska he ovat varsin vähän aikaa tunteneet toisiaan sulhasen kanssa. Tähän juttuun liittyy  paljon ihmisiä joita poliisit puhuttavat, katoaa vielä toinenkin nainen joka on ollut samassa työpaikassa morsiamen kanssa. Sotkuinen vyyhti ei meinaa millään aueta. Kirjassa kerrotaan välillä menneisyyden tapahtumia, ja niihin liittyy yllättävänkin ikäviä ihmisiä ja tapahtumia. 

Komisario Savolaisen  omakin elämä vaikuttaa menevän sekaisin, kun hän joutuu olemaan koko ajan töissä.

Minä pidän sellaisista suoraviivaisista romaaneista, joissa ei poukota välillä menneisyyden eri tasoihin, eikä toisaalta ole liikaa uusia ihmisiä koko ajan. Tämä dekkari ei oikein ollut lempilukemista, tässä oli liian paljon mutkia. Viime yönä oli luettava tämä loppuun kuitenkin, jotta saan taas yhden kirjan pois käsistäni. 2½/5

16.6. Niina Niskanen; Rihkama, Gummerus 2022, 271 sivua

En ole muistaaksieni lukenut kirjailijan edellisiä romaaneja. 

Tässä kirjassa eletään 1920-luvun Helsingissä. Silloin oli vielä sisällissodan traumat pinnalla kirjan henkilöillä, etenkin Olavilla. Päähenkilö Saimi on töissä kangasliikkeessä ja lisäksi hän on töissä myös veljensä Toivon unelmassa eli ravintolassa. Päivät ovat pitkiä ja raskaita, puutetta on lähes kaikesta.  Silloin kuitenkin viinaa salakuljetettiin Virosta, asuntoja lämmitettiin puuhellojen ja -uunien avulla. Toivon ystävä Heikki menee naimisiin, mutta ehkä tämä sittenkin olisi rakastuntut enemmän Saimia.

Kirja ei ollut minusta aivan niitä helpoimpia luettavia, eikä elämä siihen aikaan ollut sekään helpoimpia. Lopussa kuitenkin alkaa jotenkin toiveikas aika tulla heidän elämäänsä. 3½/5

 

9.6. Anu Patrakka; Kuolet vain kahdesti, Myllylahti 2018, 286 sivua

Tämä on kirjailijan toinen rikosromaani joka kertoo Portugalin Porton kaupungista, jossa rikosetsivä Rui Santos tiimeineen ratkoo rikoksia. Tässä kirjassa erakkona elävä vanhempi nainen surmataan ränsistyneessä vuokratalossa, josta hän ei ollut suostunut muuttamaan pois. 

Kirja on kuin palapelin palasista koottu, joissain luvuissa palataan menneisyyteen ja muissa sitten siihen "nykyisyyteen". Aikaisemmin ole lukenut muistini mukaan ainakin nämä seuraavat kirjat; Syyllisyyden ranta, Totuuden portaat, Häpeän aukio, joten kirjailija on sinänsä tuttu. Ehkäpä luen uusimmankin kunhan kirja tulee vastaan kirjastossa. 3-/5

 

5.6. Sarah Haywood; Kaktus, Tammi, 2021, 384 sivua suom. Terhi Vartia

Tämä esikoisromaanin kirjoittaja oli tietysti uusi tuttavuus, mutta kirja oli Aivan loistava.

Susan on oikeustieteellisessä opiskellut 45 vuotias ja töissä valtion virastossa avokonttorissa Lontoossa ja teki työnsä hyvin täsmällisesti, oli töistä viimeisenä lähtijänä illalla. Hän oli hyvin siisti, tarkka ja järjestelmällinen ja aika vanhoillinen, hän ei esim pitänyt yhteyttää muihin fasebookin tai watsapin eikä instagramin kautta. Hän koki pärjäävänsä yksin elämässään aina. Tosin hänellä oli samanlainen täsmällinen ja tarkkaan valittu mies, jota hän tapasi määrättynä päivänä, kävi konserteissa ja vietti yön hotellissa. Yllättäen Susan tajuaa olevansa raskaana. Sitten Susanin veli ilmoittaa että heidän äitinsä on kuollut. Tulee riitaa perinnöstä, äiti on tehnyt testamentin pojalleen Edwardille. Susan yrittää kaikin voimin kumota testamentin.  

Kirjasta ei puutu tapahtumia ja tämä on hyvin helppo kirja lukea. Lopulta oli pakko lukea loppuun asti, vaikka alussa luin yöllä noin 50 sivua kerrallaan, tänään varmaan 200... Loppuhuipennus olikin tosi jännittävä.

Kirjan nimi tulee siitä kun Susan vaalii kaktuksia, ne ovat sitkeitä ja kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä, valoa ja hoitoa ja vähän vettäkin, kuten kirjan kirjoittaminen. 5/5

 

2.6. Marja Kangas; Miehiä ja mielenrauhaa, WSOY 2022, 269 sivua

Minulle uusi kirjailija taas löytyi. 

Kirjassa kerrotaan Tuulista, joka on kuvataiteen opettajana lukiossa. On toukokuu ja hän täyttää 40 v. Hän on jotenkin tyytymätön elämäänsä, sinkku ja kärsii miehenpuutteesta. 

Kesälomaansa hän lähtee viettämään Espanjaan Barcelonaan ja etsii tinderistä miestä. Ja mitäs siitä seuraa. Hän tapailee espanjalaisia miehiä. Hän osaa espanjankieltä ja on pohjoismaisen näköinen vaalea ja kaunis nainen. Tottakai se on siellä eksoottista. Löytyy sitten seksikäs komea Max, jonka kanssa hän kokee monenlaista. 

Kuitenkin Tuuli sitten päätyy pois sieltä kesäasunnostaan ja lomaa on jäljellä. Hän meneekin loppuajaksi retriittiin, syrjäiseen paikkaan, jossa riisutaan pois kaikki ulkoiset merkit, kännykät ym. Kaikille määrätään joku työtehtävä ja Tuuli joutuu siivoamaan vessoja ym. Kirjan loppu on sitten oman itsensä etsimistä ja löytämistä. Lopulta ei kirjassa selviä palaako hän takaisin...

Oli aika erikoinen lukukokemus tämä, välillä olin jättää kirjan kesken, koska ei oikein kiinnostanut. Luin kuitenkin ja loppupuolella siellä Retriitissä tulikin joitain asioita joita kirjoitin muistiinkin itselle. Elämänohjeita, esim: Onni ei  synny siitä, että saat sen mitä haluat, vaan siitä että halu lakkaa tai on edes hetken poissa.  

Ehkä tämän kirjan loppupuoli nosti vähän arviontia :)  3-/5

Pitäisi taas alkaa lukea Buddhan opeista vaihteeksi. 

 

TOUKOKUU 7 kirjaa luin

 

30.5. Emmy Abrahamson; Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista, Gummerus 2022, 265 sivua

Tämä olikin mulle uuden kirjailian kirja.

Wienissä asuva Julia toimii englanninkielen opettajana, vaikka onkin kotoisin Ruotsista. Hän asuu kissansa kanssa yksin. Elämä alkaa tuntua olevan yhtä ja samaa. Kerran puistonpenkillä viereen tulee koditon Ben, joka on kyhännyt olopaikan puistoon pressuista ja pahvilaatikoista tms. Hän on resuinen ja haisee pahalta., mutta muuten mukava. He alkavat tutustua toisiinsa vähitellen, Julia vie hänet kotiinsa ja pesulle, vaatteita he etsivät kirpputoreilta. Aika outoja juttuja kirjassa tapahtuu, esim. kun Ben lähteekin yhtäkkiä livohkaan, ja Julia etsii häntä kaikkialta, jopa lähtee Kanadaan asti Benin kotikaupunkiin etsimään tätä.

Fiilis jonka kirjailija kuvaa Wienistä tai Kanadasta on vähän oudontuntuinen. Mutta kirja perustuu hänen omien kokemuksiinsa. Ei tämä nyt ollutkaan ihan niin lempikirja, mitä kirjan kaunis kansi voisi olettaa olevan. 3-/5

27.5. Amanda Vaara; Routavaurioita, Karisto 2022

Tämä on jo kuudes kirja tässä sarjassa, jossa Venla osti vanhan koulun ja alkoi harjoittaa siinä b&b-majoitustoimintaa. Edellisessä kirjassa hän vaihtoi sen yrityksensä paikan Ruusukartanoon, joka oli kauniimpi paikka. Tässä eletään kevättä ja kesää siellä. Venla palkkaa ns.talonmiehen ja tuntuu että kaikki hänen toimensa menevät jollainlailla vikaan, aina. Vaikeuksia tulee vähän väliä. 

Jotenkin aika masentava kirja tämä oli, miesongelmia, hänen lapsensa isää Jörniä haikaillaan taas, vaikka hänet onkin kielletty ottamasta yhteyttä. Monia muitakin miehiä haikaillaan, tai sitten hypätään heiän kanssa sänkyyn. Olen kyllä tykännyt näistä edellisistä kirjoista, mutta tämä oli vähän niin ja näin.

Luin kuitenkin.  3-/5

25.5. Seppo Jokinen; Sen maksaa minkä tilaa, Crime Time 2023

Kävin eilen pääkirjastossa ja sieltä huomasin tämän uusimman Jokisen dekkarin lainattavaksi, eihän tätä voinut ohittaa. Niinpä tämä kirja "piti" lukea vuorokaudessa.

Tutut Tampereen rikospoliisit taas ovat työntouhussa. Komisario Koskiselle tulee myös tutun kautta pyyntöä selvitellä asioita, vaikka ne eivät hänelle varsinaisesti kuuluisi. Koskinen on eronnut Lundelinin kanssa ja heidän Nekalan talokin on myyty ja Koskinen asustelee poliisi-ammattikoulun asuntolassa. Vaikka työpäivät venyvät usein niin pitkiksi, ettei hän siellä ehdi paljon aikaa viettää.

Nopealukuinen ja vetävä dekkari tämäkin oli, kuten ne kaikki aikaisemmatkin 27 Komisario Koskisesta kertovaa dekkaria :) Jotenkin mukava lukea heidän liikkumisesta näissä tutuissa paikoissa, vaikka raaoista rikoksistahan näissä kirjoissa on kyse. 5/5

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

24.5. Kirsi Pehkonen; Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella, Karisto 2023 287 sivua

Edellisen kirjan lukemisen jälkeen halutti lukea jotain aivan muuta, eli kevyttä ja kesäistä mukavaa lukemista. Sitä tässä romaanissa on. Tutut Jylhäsalmen maisemat ja edellisistä kirjoista tuttuja ihmisiä. Tässä on pääosassa Jenni, joka on tuttu taksinkuljettaja ja lähihoitajana ja monessa mukana ollut nuori nainen. Nyt hän tekee elämässään muutoksen, tulee ero avomiehestä ja unelmiaan seuraten hän alkaa osa-aikaiseksi työntekijäksi kukkakauppaan, ja se homma alkaakin sujua hyvin. 

Mukavaa kevyttä ja kesäistä lukemista ja välillä kohellustakin, nopea oli lukea. 3/5

21.5. Camilla Läckberg; Käenpoika, Otava 2022, 477 sivua

Vähän oli stressiä tämän lukemisessa, koska on pikaluettavana ja näin paljon sivuja. Mutta sain lopulta ajoissa luettua. 

Kirjahan on tuttua Läckbergiä, aikaisemmin luin kaikki hänen kirjansa, mutta nyt on ollut joku vuosi taukoa. Nämä Fjällbacka-sarjan kirjat olen lukenut ja ehkä tämä oli raaemmasta päästä niistä, en tiedä. eihän ne ole ennenkään ollet hyvin kevyitä. 

Tässä kirjassa liikutaan alussa varakkaiden ihmisten mukana kulttuurin ja juhlien parissa. Kirjailija päähenkilö kuulee olevansa ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta uuden kirjan kirjoitus ei suju. Välillä kerrotaan 1980-luvun tapahtumia Tukholmassa, josta Erica on saanut vinkin sattuneesta kahden hengen surmasta, joista toinen on transnainen ja hänen lapsensa. Murhia kirjassa tapahtuu useita ja poliisitkin ovat järkyttyneitä tapahtumien raakuudesta. Itse kyllä aavistin syyllisen tekijän jo ajoissa ennen kirjan loppua. Jännitystä riitti kyllä kirjan loppuun asti. Kirja jäi sellaiseen kohtaan, että on hyvä odotella jatkoa. Kirjan lukujen pituudesta ja kertomuksen pätkittymisestä annan miinuksen. 5-/5

 

12.5. Eppu Nuotio/Tiina Brännare; Veto, Otava 2022 238 sivua

Kiti on lyönyt  kolme vuotta  sitten vetoa, joka piti langeta maksuu Kitin 40-vuotispäivänä. Hän saa mieheltä painavan rahamäärän ja lähtee riemuissaan viettämään hulppeaa lomaa Lappiin. Kaikenlaista sattumaa on jo matkalla, mutta vasta perillä itikoiden saartamana hänelle selviää, että hän tulikin raskaasti huijatuksi. Kirjassa juodaan paljon alkoholia ja harrastetaan seksiä.

Halusin vaihteeksi lukea mukavan ja kevyen kirjan, okei, olihan tämä kevyt, vaikka aika raskaitakin tapahtumia siinä oli. Mutta enpä ole näin reipasta seksiä lukenut pitkästä aikaa, niin että vähän hirvittikin. Ei ihan minun lempikirjaa tästä löytynyt. 2/5

 

 

 6.5. Kristiina Vuori; Samettiin kätketty, Tammi 2021 394 sivua

Kirja kertoo 1640-luvun elämästä Turussa. Kätilöntointa harjoittava Margareta Perintytär joutuu tekemään toisten kätilövaimojen kanssa raskasta tutkimusta naisille, kenen rinnoista tulee maitoa? On nimittäin löytynyt samettiin kääritty vastasyntynyt vauva hukutettuna. Samaan aikaan hän itse koettaa kätkeä rinnoistaan tihkuvaa maitoa...Hän jää tietysti kiinni tästä, koska hän on vasta saanut itsekin lapsen. Kirjassa ei alussa kerrota missä tämä oma tyttölapsi on. Toinen "rikos" siihen aikaan oli myös haureuden synti, koska Margaretalla ei ollut miestä. Varsin karmeita rangaistuksia hän joutuu kärsimään, koska vaikka tuleekin selville että lapsi on hengissä ja ollut Margatetan äidin luona, niin avioliiton ulkopuolinen seksisuhde on täysin rangaistavaa. Margareta ei voi todistaa mitenkään, että kihloista oli puhuttu ennen kuin tämä rakastettu Alex oli lähtenýt kotimaahansa Englantiin ja tämän paluu oli viivästyntyt. Naisten osa on ollut silloin hyvin vaikea monin tavoin.

Jännittävä, vähän pelottavakin kirja oli kyllä lukea, mutta hyvin mielenkiintoinen. 4/5

 

 

HUHTIKUU  5 kirjaa tuli luettua

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

 23.4. Matti Remes; Norjalainen tyttöystävä, Tammi,2021

Tämä on 11. Ruben Waara-dekkari. Tietysti hän on tunnettu kirjailija, mutta en muista olenko lukenut aikaisemmin. 

Neljä suomalaista ryöstää rahankuljetusauton Norjassa, kolme jää kiinni, yksi jatkaa vapaalla ja saa tehtäväkseen piilottaa rahat.  Kun tuomiot on lusittu ja vapautuneet alkavat kysellä missä ovat rahat. Niiden piilottaja haluaa pitää sen salassa, koska ajattelee, että tieto on hänen henkivakuutuksensa. Jostain syystä nämä henkilöt ovat tulleet Hankoon. Ruben Waara tuntee kaikki hankolaiset ja joutuu sekaantumaan tapaukseen syksyisessa Hangossa joutuen itsekin vaaraan. 

Kirja oli nopea luettava, vaikka en ihan hirveästi olekaan tällaisten kirjojen ystävä. Dekkareita ole kyllä lukenut paljon. Tämä oli kyllä varsin väkivaltainen ja raakakin tarina. En tiedä miksi lainasin tämän kirjan kirjastosta, ehkä vaan halusin lukea dekkaria vaihteeksi. Joskus vaan sieltä ei meinaa löytyä mitään kiinnostavaa. Jos kirjailija tarinat ovat jatkoa edellisille kirjoille, voisi olla hyvä jos aloittaisi lukemisen aikaisemmista kirjoista, voisi tutustua tarinoiden henkilöihin alusta asti. 3-/5

 

20.4.

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

Kristin Emilsson; Joulu Julian tyyliin, Karisto 2022, 316 sivua

Tämän kirjan voisi lukea vaikka yhteen kyytiin kokonaan. Kirja kertoo tukholmalaisista Juliasta, Petteristä ja hänen ex vaimostaan ja 5 vuotiaasta tyttärestä Elsasta. On paljon myös muita henkilöitä. 

Julia on täysin tympääntynyt joulunviettoon aina samalla tyylillä oman perheenjäsentensä kanssa. Hän päättää olla tämän joulun yksinään. Hänen ystävänsä järjestää kissanhoitokeikan tälle Gotlantiin Visbyyn. Erehdyksen takia Petterillekin järjestyy samaan paikkaan kissanhoitokeikka. Matkassa on paljon kommelluksia ja mutkia, esim järkyttävä luminen myrsky juuri sinne mennessä. Vaikka haluaisikin muuta, saarelta ei pääse mihinkään. Siinä heidän on vain sopeuduttava olemaan  samassa pikkutalossa joulu.

Kirja oli piristävä lukukokemus edellisten jälkeen, kaipasin juuri nyt kevyempää kertomusta luettavaksi. Teksti oli sujuvaa ja mukavaa luettavaa, vaikka nyt ei olekaan aihe ajankohtainen, mutta kyllä se joulu tulee sieltä. 4/5

16.4.

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

Cecelia Ahern; Loppusanat, Gummerus 2020, 367 sivua

Tämä kirja on jatkoa kirjalle P.S.Rakastan sinua, sitä en ole lukenut

Kirjan pääosassa on Holly, jonka mies Gerry on kuollut 7 vuotta sitten nuorena aivosyöpään. Gerry oli kirjoittanut Hollylle 10 kirjettä, joissa oli erilaisia tehtäviä ja niitä sai avata yhden kuukaudessa Gerryn kuoltua. Holly on töissä sisarensa vintageliikkeessä ja sisar tekee podcasteja. Ciara sisar houkuttelee Hollyn kertomaan näistä kirjeistä podcastiinsa. Siitä tieto leviää vakavasti sairaiden henkilöiden perustamaan P.S.Rakastan sinua- ryhmään, jotka sitten haluavat jättää omaisilleen vastaavia kirjeitä ja pyytävät Hollya auttaamaan niiden laadinnassa. Vaikka Holly ei koe olevansa siihen kykenevä, vähitellen hän alkaa tutustua näihin henkilöihin ja auttaa heitä näiden viestien tekemisessä. Hommahan on varsin vaikeaa ja hienovaraista, mutta Holly saa avustettua montaa henkilöä. Lopulta myös itseään, koska hän tajuaa itsekin mennä elämässä eteenpäin, hän saa itsekin paljon näiltä ihmisiltä joihin tutustuu tässä P.S. Rakastan sinua-kerhossa.

Tämä kirja koskettaa myös itseäni, koska mieheni kuolemasta alkaa olla 7 vuotta tätä kirjaa lukiessani. Hyvä kirja, vaikka lukemiseen menikin pitkään. 5/5

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

7.4. Louise Penny; Naivistin kuolema, WSOY, 2005

Jostain lehdestä luin kehuja tämän kirjailijan teoksesta ja varasin hänen teoksistaan ensimmäisen koska ei näitä löytynyt kirjaston hyllystä. Tämänkin odottamiseen kului monta kuukautta ja joku on jo varannut tämänkin kirjan. Aloitin lukemisen, alkuun en saanut selvää tekstistä,  luin yöllä kun en saanut nukuttua. Ei oikein napannut mukaansa, mutta päätin kuitekin lukea sen 50 sivua alkua, jos ei kiinnosta niin vien pois. 

Okei, luin sitten loputkin, oli kuitenkin niin kiinnostavaa. Pienessä kanadalaisessa Tree Pinesin kylässä löydetään pidetty opettaja surmattuna metsästä. Hänen maalaamansa teos on juuri hyväksytty kylän taidenäyttelyyn. Yhtään maalausta hän ei ole aikaisemmin näyttänyt kenellekään. Rikoskomisario Armand Gamache alkaa tutkia tapausta. Kylässä harrastetaan jousiammuntaa ja onkin haastetta löytää kuka olisi surmannut Jane Nealin varhaisena sunnuntai-aamuna...Tämän kirjailijan kirjat ovat lukuisasti palkittuja ja todella suosittuja ympäri maailmaa, ei vaan ole tulleet aikaisemmin tutuiksi. 3/5

 

 2.4.

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

Outi Pakkanen; Pullonkerääjä, 2022 Otava, 318 sivua 

Tämä kirja on ollut varauksessa jo varmaan puoli vuotta ainakin ja vielä olin jonossa noin 130. Löysin kuitenkin tämän pikaluettavien hyllystä, hyvä. Tämä kirja on tutusti hyvin nopeasti luettava ja tuttua Anna Laine-dekkarien sarjaa, kirjailijan 30. dekkari, lukenut olen ne kaikki.

Helsingissä ja tutuissa maisemissa sitä taas ollaan tässäkin kirjassa. Anna Laine saa tässä kirjassa sellaisen järisyttävän ehdotuksen, että hänellä menee siihen miettimiseen aikaa, mutta kirjan lopussa se ratkeaa. Koko ajan tätä lukiessa saa miettiä, että kukahan näistä henkilöistä surmataan (pullojen keräystä harrasti useampi), mutta tämä kirjailija ei tunnetusti mässäile näissä asioissa. Näissä kirjoissa kerrotaan usein samoista tutuista henkilöistä ja monia uusiakin tuttavuuksia tulee. 

Mukavaa, viihdyttävää luettavaa tämä oli. 4/5

MAALISKUU vain 4 kirjaa tässä kuussa sain luettua

 30.3. Mai Tolonen; Kupai nau-nähdään pian, OK-kirja, 2018

Kirja Amerikkaan lähteneistä siirtolaisista 1900-luvun alussa. Hangosta laivaan nousi 211 henkilöä suurin odotuksin menossa rahaa tienaamaan Amerikkaan. Tarkemmin kerrotaan näiden kirjan päähenkilöiden elämästä ennen matkaa, heitä oli kolme miestä ja yksi nainen, eri-ikäisiä ja eri syistä he lähtivät.

Kirja on senkin takia mielenkiintoinen, koska isoäitini tietojeni mukaan kävi myös joko Kanadassa tai Amerikassa varmaan noina aikoina. Hän tuli käymään kotona ja jäi sitten leskimiehen vaimoksi pieneen syrjäiseen pitäjään. Kirjan luettuani melkein ymmärsin, että miksi isoäitini jäi tänne Suomeen. 

Eipä se elämä näillekään kirjassa kerrotuille siirtolaisille ollut kovin ihanaa Amerikassakaan. Kirja oli mielenkiintoinen ja sujuvaa luettavaa. Erityisen hieno oli kirjan kansikuva, kuvaa hienosti kirjan sisällön aikakautta. 4/5

24.3. 

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)

Anne Booth; Pieniä ilmeitä, Otava 2022, 317 sivua

Tämä kirja olikin vaihteeksi aivan ihana, täynnä itkua ja naurua ja rukoilua.

Englantilaisessa pikkukaupungissa on pieni Katolisen kirkon luostari, jossa asustaa vain kolme nunnaa. Monta heistä on jo edesmennyt ja heitä kaivataan kovasti. Luostariksi on lahjoittanut eräs kartanonherra jo 1920-luvulla rakennuksensa. Nunnat kuuluvat kaupungin yhteisöön tiiviisti, vaikka he eivät enää vastaakaan kaupungissa olevasta koulusta. Abbedissana toimiva Margaret on stressaantunut ainaisesta rahapulasta ja liioista työhuolista. Sisar Bridget laittaa heille herkullisia ruokia ja kakkuja, vanhin sisar Cesilia tekee historiantutkimusta kartanon lahjoittajasta. He pyytävät Herralta apua kaikkiin pulmiinsa ja ongelmiinsa ja uskovat kaiken järjestyvän. Ja ihmeellisesti kaikki asiat järjestyvätkin lopulta. Vaikka monet kyyneleet ja itkut he saavat itkeä kirjassa. Mukava ja nopea luettava oli tämä kirja. 

Ehdin jo huolestua kun lukeminen ei ole viimeaikoina maistunut, mutta ehkä vika ei ollutkaan minussa, vaan  luettavassa kirjassa. 4/5

 

 21.3. Tove Janssson; Kuvanveistäjän tytär, Bon-pokkari, 1968 117 sivua

Kirjailija kirjoittaa lapsuudestaan näissä muistelmissa. Lyhyitä kertomuksia lapsuuden sattumuksista ja ihmisistä. Huvittaviakin monet tarinat, kuten sekin kun pieni Tove löytää hienon hopeisen kiven, hän kierittää sitä suurella vaivalla kotiinsa, lopulta se tippuu parvekkeen kaiteen alta pihalle ja hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi....Perheen elämästä ja joulunvietosta hän kirjoittaa myös. "Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi"

"Kirjassa lomittuvat lapsen arkipäivän tyyni realismi, idylli ja satu, jota rohkea mielikuvitus kuohuttaa. Ja niin ymmärrämme, mistä muumipeikot ovat peräisin" 3/5

Muuten lukeminen on nyt hidastunut ja ..hm ei niin kiinnostavaa taas vaihteeksi

11.3. 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

Tuija Lehtinen; Sumulaakson kartano ja  

Tuija Lehtinen; Takaisin Sumulaasoon, Otava 2018, 223 sivua 

Tuntuipa mun lukuinto lopahtavan tähän kirjaan taas kokonaan.On ollut jo toista viikkoa kesken tämä. 

Jotenkin ei vaan nyt kiinnosta lukea nuoren, kauniin ja rikkaan aatelisnaisen tyytymättömästä haahuilusta sukukartanossaan.

Lopulta pakotin itseni lukemaan. Edellisestä kirjasta tuttu Silja palaa isoäitinsä pakottamana sukukartanoonsa kesäksi. Kai isoäiti Olga  Eugeniella on tarkoitus löytää Siljalle sopivan arvokas mies, mutta eipä hän ota ehdokkaita vastaan. Kartanossa on edellisestä kirjasta tuttua touhuamista, militariaa ja fasaaneita. On vielä Olga Eugenien 80-vuotis juhlat, joita kartanon neitikin jonkinverran on järjestämässä. Muuten tämä nyrpeä neiti ei paljon mihinkään osallistu, vaan kartanon palkataan tarvittaessa väkeä.

No nyt saa olla tämäntyyliset kirjat taas vähän aikaa lukematta. Olen aina tavatessa ottanut Tuija Lehtisen kirjat luettavaksi, mutta nämä viimeiset kaksi ehkä olisi voinut jättää lukemattakin. 2/5

 

HELMIKUU  9 kirjaa luettu

1.3.

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt  

Victoria Hislop; Eräänä elokuun iltana, Bazar, 2020, 287 sivua

Kirja kertoo Kreetalla olevasta kaupungista nimeltä Agios Nikolaos, jonka lähellä on kylä Plaka ja Spinalongan saari. Näissä paikoissa olen käynyt joskus 1980-luvun alussa turistimatkalla viikon.

Vuonna 1957 saaren leprasiirtolasta pääsivät siellä olevat sairaat pois, koska oli löydetty lepraan parantava lääke. Kirja kertoo niistä ajoista. Kreetaalaiset ovat kiihkeita rakastamaan ja juhlimaan ja he tanssivat ja laulavat surunsa pois.

Perhe oli laaja, Anna ja Andreas olivat aviopari. Manolis oli Andeaksen serkku ja hänellä oli ennen ollut morsiamena Maria, joka oli päässyt pois Spinalongasta. Lepra ei ollut häntä vaurioittanut, koska hän oli saanut lääkettä ajoissa. Anna sai lapsen, mutta hänellä oli kiihkeä seksisuhde myös Manolisen kanssa. Andreas saa sen selville ja sitten juuri sinä elokuun iltana, kun Spinalongasta tuotiin veneellä ihmiset vapauteen, hän ampuu Annan. Koko kaupunki ja Kreeta tietysti järkyttyi tästä tapauksesta. Manolis ymmärsi, että hänen serkkunsa oli saanut tietää hänen ja Annan suhteesta ja Annan lapsikin saattoi olla Manoliksen. Manolis lähti pois koko saarelta Ateenaan ja meni töihin Pireuksen satamaan.

Kirjassa oli todella paljon ihmisiä ja tapahtumia, kaikesta ei voi kertoa tässä lyhyesti. Pakko sanoa, että tätä kirjaa meni lukiessa ehkä 100 sivua, ennenkuin sen tarina alkoi vetää. Syynä on tietysti sekin kun en ole lukenut edellistä samasta paikasta kertovaa kuuluisaa kirjaa Saari. On se tietysti nyt luettava.

Vaikka en juurikaan muista paljoa siellä käynnistä, niin kuitenkin aina olen halunnut sinne palata takaisin joskus. Silloin vierailimme myös pikallisessa sairaalassa (jossa kirjan Mariakin oli töissä), eräs matkalla ollut apteekkari järjesti sen, ja meitä hoitajia oli siellä muutama mukana. 4/5

 

 26.2. Johanna Bolouri, Lahjoista parhain, WSOY 2020, 340 sivua

Jostain kumman syystä jouluaiheiset kirjat tulee mukaan kirjastosta :)) Eipä tämä nyt ollutkaan niin paljon jouluaiheinen kuin luulin. Joulua kuitenkin vietettiin päähenkilöiden vanhempien kanssa parikin kertaa.

Tämä oli sellainen romaani joka otti mukaansa heti alkulehdeltä alkaen. Nick ja Matt asuvat Lontoossa, he ovat opiskelutoveruudesta asti tunteneet ja asuneet kimppakämpässä. He ovat juristeja ja jelppineet toisiaan kun ongelmia on tullut vastaan elämässä. Nick on kirjan alussa työtön, hänet on käytännössä irtisanottu ja hän on hyvin alamaissa. Hän on hakenut käytännössä kaikia työpaikkoja joita voi hakea. 

 

Nickin ystävä löytää hänelle työpaikan- tavarataloon Joulupukiksi. Se tuntuu Nickistä aluksi ihan karmealta hommalta. Hä ei ole tottunut lapsiin. Mutta sitten tulee Alfie 4 v, joka ei toivokaan mitään suurta tavaraa vaan toivoo Joulupukilta, että tämä tekisi hänen äidistään onnellisen! 

Alfien äiti on töissä saman tavaratalon ravintolassa ja hän tuleekin hädissään etsimään poikaansa. Sarah lumoaa Nickin heti, mutta Nick kuitenkin saattaa tämän Matt in kanssa seurustelemaan. Monenlaista siinä sitten tapahtuukin, ennenkuin lopullisesti oikeat parit löytävät toisensa.

Tämä oli aivan huikean hyvä kirja lukea, vaikka oli romanttinen "komedia". Melkein näin tämän elokuvamaisena tarinana.  Kevyt, mutta vaihteleva tarina jossa myös kyyneleet virtasivat. 5/5

 

24.2. 

 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön 

Tuija Lehtinen; Sumulaakson kartano, Otava 2017, 235 sivua
Aateliskartanon tulevat perilliset Silja ja Elsa tahoillaan, toisaalta eivät halua osallistua aateliseen elämätapaan, vaan pistävät sille vastaan. Silja kuitenkin on koko ikänsä tehnyt kuitenkin niinkuin iso-äiti toivoo. Elsa sensijaan on tuittupäinen ja pistää vastaan. Elsa on kouluttautunut pieneläintenhoitajaksi, mutta hän on hyvin herkästi kyllästyvä vähän kaikkeen. Perhe on löytänyt Elsalle hyväksytyn aatelismiehen, joka on hurmannut Elsan täysin, mutta kun tämä saa tietää isovanhempiensa ohjailusta, hän lyö jarrut päälle. 

Samantapainen vähän kyllästyneesti suhtautuva naistyyppi on tässäkin kirjassa, kuin tuossa edellisessä Lehtisen romaanissa jonka luin.
Kun etsin nämä Sumulaakso-kirjat kirjastosta niin kuvittelin näiden kertovan historiallisesta kartanon elämästä, hahhaa. 

Kartano elää nykyaikaa, vanhat sukulaiset vaan pitää kiinni historiasta. Mutta ei se mitään, luin tämän kirjan nopeasti, mutta pidän vähän taukoa seuraavaan Sumulaakso-romaaniin. 3/5
Takaisin Sumulaaksoon,  Otava 2018 223 sivua

 

21.2.  

40. Kirjassa hylätään jotain   

Tuija Lehtinen; Pensionaatti Huojuva talo, Otava 2019 239 sivua

Mariannen avomies on jättänyt ilman sen kummampaa syyn kertomista tekstiviestillä ja hän on allapäin ja kyllästynyt kaikkeen. Hän lähtee kesäksi Turun saaristomeren saareen, jossa asustaa tässä kirjan pensionaatissa. Isälleen Marianne on kertonut mihin menee, ja hän on jättänyt Art Deco Angelika-bloginsakin tauolle, eikä ole kertonut muille mitään. Äitiään hän ei ollut koskaan tavannut, koska äiti oli jättänyt hänet pienenä isänsä liikkeeseen vain kirje vaunuissa.

Saaressa on monia kesävieraita ja vakituisia asukkaita, niin onhan siellä kesäisin monenlaista tapahtumaa. Viereisessä konttimajoituksessa asuu myös harmittoman boheemin oloinen mies Jonne. Saaressa olevassa niemessä asustaa myös salaperäinen erakko, joka on aidannut pihansa ja rantansa piikkilangalla, eikä halua tavata ketään, vaan hän katselee ihmisiä kiikarillansa. Mutta tämä erakko kirjoittaa kuitenkin kirjaan pari erikoista lukua.

Marianne osallistuu saarella lasten leiriin avustamalla ja muihinkin taidetapahtumiin. Onhan hän taiteen ja antiikin asiantuntija. Rakkauttakin on ilmassa, kun juhannus saapuu.

Kirja oli kyllä jotenkin pitkäveteinenkin. Päähenkilö vatvoi vain asioita ja mietti entistä miestään, mutta kuitenkin tajusi lopulta etteivät he olisi sopineetkaan yhteen, vaan muitakin mahdollisuuksia ja vapautta on elämässä.

Luen kaikki tämän kirjailijan kirjat, jotka tulevat vastaan kirjastossa. Ehkä olen joitakin mielenkiintoisempiakin hänen kirjojaan lukenut. 3/5

 

18.2.

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Riku Siivonen; Kaikki isäni tavarat, WSOY 2022 196 sivua 

 

Uusi kirjailija tämäkin on ja tämä on esikoisteos häneltä. Lainasin tämän siksikin kun oma mieheni oli keräilijä ja jätti perinnöksi paljon kaikenlaista tavaraa, mutta ei toki niin paljon kuin kirjassa oli. Kirjassa isä oli keräilijä, jolle parempi sata tavaraa, joiden avulla voi selvitä vaikka millaisesta katastrofista. ”Kyllä liian kanssa pärjää”oli isä sanonut ja sitten oli monta taloa ja pihaa ym aivan täynnä kaikenlaista tavaraa. 

 

Kirjan mies pohtii myös koko ajan suhdettaan isäänsä, menneisyydessä on paljon traumoja. Äiti ja isä ovat eronneet aikanaan ja poika on ollut äitinsä luona, mutta usein myös isänsä kanssa. Poika lääkitsee sitten näitä traumoja lääkkeillä ja huumeilla. Hänellä on kuitenkin tytär, joka pitää hänet kartalla. Jos haluaa lukea melkein 200 sivua jossain traumoissa pyörimistä ja niissä selviämistä jotenkin, niin hyvä. Ei ollut mun lempilukemista, mutta luin kuitenkin, vaikka en ihan joka sanaa, koska piti katsoa selviääkö hän vai ei. 2+/5

 

15.2.

 15. Kirjan nimessä on ja-sana 

Mirva Saukkola; Siveltimenvetoja ja Silmänlumetta, Tammi 2022, 298 sivua

 
Antiikkietsivä  Saara Lehtokorpi on tapaamassa miesystäväänsä New Yorkissa. Miehen asuntoon murtaudutaan ja Saaraa aletaan kiristää hankkimaan tietoja erään Espanjan sisällissodassa kuolleen taiteilijan töistä jotain koodia, jolla tämä roisto saisi selville jotain tietoja.
Kiristys menee jo miesystävän pahoinpitelyyn ja Saaran vanhempien kidnappaukseen asti, joten on vain pakko alkaa etsiä tämän taiteilija töitä ja alkaa selvittämään niiden olinpaikkoja. 

Vihjeiden mukaan Saara matkustaa niiden perässä ympäri maailmaa, välittämättä rahanmenosta tai hiilijalanjäljestä tai omasta väsymyksestääkään.  

 

Kirjassa kulkee vuorotellen tarinat Espanjan sisällisodan ajalta v.1936-1939 ja sen jälkeenkin. Toinen tarina kertoo Saaran matkoista  v 2019 ympäri maailmaa.  Eli takaumia on tässäkin kirjassa jatkuvasti.
 

Kirjan virkkeisiin on upotettu jatkuvasti paljon adjektiiveja ja tuotteiden nimiä. Joku bränditietoinen voi tykätäkin...Ne olen ohittanut enempää miettimättä, ei ole väliä onko mekko kate spaden tai dolce &gabbanan, tämäntaipaisia merkkejä kirjassa on lukemattomia. 

Dekkarin tarina kiihtyy loppua kohden sen huipennukseen. Opetusta siihen liittyy, Euroopan historiasta ja kärsimyksen ei-jalostavasta voimasta maailmassa. 

Tämä on toinen kirja Antiikkietsivät -sarjaan joka oli alkanut edellisessä kirjassa Silkkejä, safiireita ja salaisuuksia. En ainakaan muista, että olisin sitä lukenut. 3/5

 

 

 Tuomainen Antti; Jäniskerroin, Otava 2020

Pakko tunnustaa, että tämä kirja jäi kesken, ei vaan sujunut lukeminen. Koetin samaa tekniikkaa eli 50 sivua/päivä

 

 

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan 

11.2. Eira Mollberg; Villahousuhäpeä, Tammi 2019, Dokumenttiromaani 360 sivua

 
Uusi kirjalija ja ehkä uusi “genre” jollaisia en ole ennen lukenut, kollaasimainen tosikertomus. Kirjoitan tähän asioita joita tuli mieleen lukiessani tätä.
1) Kirjailija viihtyi hyvin naapurimaassa ja ortodoksisissa luostareissa vierailuilla
2) Hän kertoi paljon kokemuksista alkoholistien ym katkaisuhoitopaikoista
3) Ihmisellä voi olla riippuvuuksia moniin asioihin
4) Perhetrauma-ulkopuolisuus-ahdistus. Hylkäys-hylkäys, uloskirjaus elämänmenosta “Tehtyä työtä, jonka tulos on tussahtanut ilmaan”, nämä voivat olla aiheuttajina osaltaan esim alkoholismiin ja ahdistuksiin
5) Mistä helpotusta: kirjoittaminen-päiväkirjat- taide, maalaaminen. Älä alistu kielteisyydelle
6) Tragisia ihmiskohtaloita vertaisohjaajana kuntoutuskeskuksissa alkoholisteille ja muille päihteidenkäyttäjille

Kirja oli vavahduttava kokemus lukea, vaikka olen ollut hoitotyössä ja sielläkin oli katkaisuhoidossa henkilöitä alkuvaiheessa. Ja monenlaista koki sielläkin.

Pyrin lukemaan n 50 sivua päivässä, niin ei käynyt liian raskaaksi. Kiinnostus heräsi kyllä lukea enemmänkin ja katsella kirjailijan isän elokuvia.  5/5

 6.2.

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate- 

Hellberg Amanda; Krinoliinijoulu, Tammi 2020, suom 2022 Nina Mäki-Kihniä 

 

v.1870 talvi on ollut Ruotsissa hyvin luminen. Kirjassa eletään pienessä kaupungissa, siihen aikaan aika huonoissa oloissa. Mutta päähenkilö Lovisa oli selvinnyt pahemmastakin kuten nälkävuosista. Hän työskentelee makeispuodissa, jossa ei vaikuta olevan puutetta sokerista eikä muustakaan. 

Omistaja rouva Brask saa tehtäväkseen valmistaa herkkuja kartanon tanssiaisiin, jotka pidetään ennen joulua. Kartano on kuuluisa pelottavista tarinoista, siellä on jotain mystisiä juttuja tapahtunut. 

Kartanon herra, paroni on salskea mies ja hänelläkin on salaisuutensa, kuten niitä on Lovisankin menneisyydessä ollut. Lovisalla onkin tarkoitus lähteä pois maasta, Amerikkaan asti heti uutena vuotena. 

Lovisa joutui menemään kartanoon työnsä takia ja hänellä oli kipinää paronin kanssa heti ensi tapaamisesta alkaen.

Kartanossa oli kummallisia tuoksuja ja ääniä ja Lovisalle niitä ilmaantui aina klo 24 pimeässä. Lovisa joutui niihin juhliinkin mukaan ja pukemaan upean krinoliini-lainapuvun ylleen.

Historiallinen kirjahan tämä, vaikka jossain kohti kyllä vähän ihmetyttikin millaista touhua siellä harjoitettiin. 

Odotin tältä kirjalta enemmän, pakko sanoa että oli välillä halu jättää kesken lukeminen. Oikeasti eihän tässä varsinaisesti joulusta puhuttu ollenkaan, mitä ihmeen "Joulukarkkia"? Kirjan kansikuva oli kyllä hieno!  Pääasia, että lopussa kaikki sitten järjestyi parhain päin :))  3-/5

 

 2.2.

 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa - 

Haruki Murakami; Rajasta etelään, auringosta länteen, 1992 (suom 2017) Tammen keltainen kirjasto 230 sivua

Ensimmäinen lukemani romaani tältä kirjailijalta. Onko parhaat romaanit laitettu Tammen keltaiseen kirjastoon?  Tämä kirja on niistä 484. Enkä ole niistä  monia lukenut.

Kirjan alussa nuori poika on 12 vuotias Hajime, joka on syntynyt v 1951. Hän kertoo vanhemmistaan ja elämästään, hän on ainoa lapsi, mikä on kuulemma poikkeuksellista silloin. Hän tutustuu koulukaveriinsa, joka on myös ainoa lapsi ja tyttö nimeltä Shimamoto. Heistä tulee hyvät ystävät ja sielunkumppanit. He kuuntelevat yhdessä Shimamoton vanhempien levysoittimesta musiikkia. 

Heidän tiensä kuitenkin eroavat, kun he kasvavat, he eivät tapaa toisiaan 25 vuoteen. Hajime opiskelee, tekee töitä ja menee naimisiin ja saa 2 lasta. Hänestä on tullut kahden ravintolan menestynyt omistaja. Kerran Shimamoto ilmestyy hänen ravintolaansa. Siitä alkaa  suhde uudelleen. Hajimen siihen asti onnellinen elämä alkaa tuntua tyhjältä, merkityksettömältä. Silloin Hajimen on valittava miten hän jatkaa elämäänsä.  Oli sellaista levollista ja hillittyä kerrontaa, ehkäpä japanilaisuus on tällaista, mutta aika yllättävääkin. Täydet pisteet. 5/5

TAMMIKUU luettu 8 kirjaa

 29.1.

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet  

Cox Natalie; Kahden kauppa, Otava 2021 362 sivua

Lontoolaisesta elämästä kertova vauhdikas seikkailu-romanttinen komediallinen kirja.

Clem on töissä artesaanijuustokaupassa ja asuu juustokaupan yläpuolella suuren koiransa Jali Kaalikkaan kanssa. Koira saa viettää päiviä juustokaupan lattialla pitkin pituuttaan maaten kun Clem on töissä. Hänen naapurinsa ei voi sietää suurta koiraa, vaikka se onkin lempeä ja persoonallinen. 

 

Clem harrastaa rullaluistelua. Kerran varastetaan hänen henkilöpaperinsa. Vaikuttaa siltä ettei hän oikein sitä itse tajua, mutta rahat häviävät hänen tililtään ja myöhemmin tapahtuu myös vielä isompia varkauksia Clemin nimissä. Eli joku varastaa hänen henkilötunnuksillaan rahaa. Juustokaupan omistaja antaa potkut.

Clem on omatoimisesti selvittänyt kuka on tämä identiteettivaras ja se on aivan hänen näköisessä nainen. Clem joutuu monia kertoja kuulusteluhin poliisilaitokselle ja jopa putkaankin. Mutta siellä on hurmaava rikoskonstaapeli jonka Clem on jo ennenkin tavannut kahvilassa.

Kirjassa monien tapahtumien kautta tuleekin suuri poliisioperaatio huumekaupan ja yöllisten rahanvaihto kohtauksien takia. Lopulta roistot jäävät kiinni ja suhde konstaapeli Gusin kanssa voi jatkua. Luin tätä vuorotellen tätä seuraavan kirjan kanssa. 3/5

   30.1. 

    29. Kirjassa on minä-kertoja

Lily Ebert ja Dov Forman; Lupauksen voima, Kuinka selviydyin Auschwitsista ja säilytin elämänhaluni, Karisto 2022 311 sivua

Aloitin tämän kirjan lukemisen. Päätin lukea ainakin 50 sivua joka päivä, ettei käy liian raskaaksi. Vaikka olen lukenut paljon kirjoja juutalaisten kohtaloista, niin voi olla että joku käy enemmän sieluun. 

Auschwitsistä selviytyjä Lily kertoo tässä tarinansa ja koko elämäntarinansa sen jälkeen.

Hän oli Unkarissa kasvaneen kuusilapsisen perheen vanhin tytär, joka oli oppinut olemaan jonkinlainen johtohahmo sisarusten kesken. Hän kertoo kirjassa aluksi perheestä ja elämästä ennen sotaa, kuinka he viettivät uskonnon mukaista elämää unkarilaisessa pikkukaupungissa. V 1939 alkoi elämä muuttua huolestuttavasti, vanhemmat eivät kuitenkaan halunneet pelästyttää lapsia, vaikka alkoi tulla lakeja jotka rajoittivat juutalaisia. Heidän isänsä kuoli sairauteen ennen Saksan miehitystä. He kuulivat huhuja, mutta eivät uskoneet mitä kaikkea oli edessä. 

Lily kertoo omia kokemuksia joutumisesta keskitysleirille ja siellä olosta. Äiti sisar ja veli joutui kaasukammioon ja hän ja kaksi sisarta leirille pakkotyöhön. Hän piti huolta nuoremmista sisaristaan kaikessa kurjuudessa. 

Heidän yhdessä pysyminen antoi syyn elää, he olivat täysin pimennossa ulkopuolisesta elämästä käsittämättömässä kurjuudessa ja raatoivat töissä esim asetehtaassa.  Kun sota loppui ja heitä kuljetettiin pois alueelta, he saivat ihmetellä kuinka ihmiset elivät normaalisti, eikä heillä ollut tietoa mitä kauheuksia on tapahtunut. 

Ei voi kirjoittaa mitä tuntemuksia lukeminenkin aiheuttaa, tämä kirja kertoo kaikkea niin omakohtaisesti. Myöhemmistä vaiheista kirjassa kerrotaan myös ja kuinka he saivat selville tapahtumia. Lily oli päättänyt että hän kertoo maailmalle tapahtumista, jos selviää sieltä hengissä. Hänen lapsenlapsenlapsensa Dov on auttanut siinä. 5/5

 

 

 24.1. 

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä  

Jenni Kokander; Yksi miljoonasta, Tammi 2022 251 sivua 

Vähän oli vaikea lukea tätä kirjaa, ei ollut mitenkään "mukava". Tämä oli kuin dekkari, mutta ei ollut merkitty sellaiseksi. 

Henkilöinä kirjassa ovat aika erikoinen poika kahdeksanvuotias Mikael, joka pitää äidistään hyvää huolta koska äiti on väsynyt, eikä jaksa mitään. Hänen vanhempansa ovat eronneet "koska heillä on ollut erilainen Jumala"

Orvokki, joka on lentoemäntä ja hänet Mikael löytää surmattuna kellarista. Poliiseja ja  kriminaalipsykologeja tutkimassa. Kaisa on yksi heistä, joka sattui olemaan mukana Orvokin viimeisellä lennolla ja hänet on määrätty lähinnä kadonneen Mikaelin etsijäksi, koska hänellä on taustaa lastensuojelusta ja Mikael äitinsä kanssa on siellä ollut asiakkaana ennenkin.

Orvokin veli ja hänen vaimonsa, heidän vanhempansakin ovat kirjan luvuissa mukana. Talossa on talonmies Raine, joka auttaa kaikessa jos talossa jotain apua tarvitaan.

Kirjassa on vähän kaikkea, jokaisella oli ongelmia ennen ja nyt.  Kirjailija loppusanoissaan sanoo, että "kirja on vain satu sattuman voimasta",  mutta vastaavaa on tapahtunut ja tapahtumpaikat ovat olemassa.

Minua sekoittaa aina kirjoissa takaumat, kun joka luku kertoo milloin entisestä ja milloin nykyisestä ajoista kenenkin kohdalla, tässä niitä on paljon. Tästä kirjasta olisi mielenkiintoista keskustella ja kuulla muidenkin mielipiteitä. Kevyiden romaanien jälkeen tämä oli kuin kylmää vettä niskaan. Luin kuitenkin, koska päätin niin. 3-/5

 

22.1.23

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas 

Jenny Fagerlund; Kesän suuret ja pienet salaisuudet, Gummerus 2022 304 sivua (Alkuperäinen nimi Mitt hemliga liv)

  

Luin heti jatkoksi saman kirjailijan toisen suomennetun kirjan, jonka Helmet lukuhaasteessa voi laittaa tähän kohtaan, koska kansikuvassa on hieno maisema.

Tukholmassa asuva Moa perii isoäitinsä asunnon. Alussa hänen tavoitteenaan on myydä se asunto koska poikaystävä ei halua muuttaa sinne, vaan hän haluaa uuden ja modernin asunnon. Poikaystävä Rubenilla on myös muita työjuttuja niin paljon, ettei hän tunnu olevan edes kiinnostunut Moasta.

Moa siivoilee asuntoa ja tutustuu myös naapureihin. Hän myös huolehtii isoäidin koirasta. Postiluukusta alkaa tippua isoäidin kirjoittamia kirjeitä, joissa isoäiti vähitellen paljastaa salaisuuksia ja kehoittaa Moaa tarkastamaan tavaroita tarkkaan eikä heitä pois niitä suoraan.

Moa on tehnyt valintoja usein toisten tahdon mukaan, kuten Rubenin, eikä ole tiennyt mitä hän itse haluaa. Moalla on ollut myös isänsä kanssa hankalat välit.

Se kirjassa on samaa kuin edellisessä, että kuinka vaikeaa on toiselle sanoa suoraan, esim ettei hän halua myydä asuntoa vaan asua siinä itse. Onko muutenkin tapana valehdella asioista eikä puhua totta, sitä on muillakin kirjan henkilöillä tapana. 

Tässä kirjassa henkilöiden välinen keskustelu on kyllä jo sujuvampaa kuin edellisessä. Oikein mukavaa oli tämäkin kirja lukea. 4/5

 

19.1. 23

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs  

Jenny Fagerlund; 24 pientä ihmettä, Gummerus 2020 (269 sivua)

Emma pelkää ja jännittää koko joulukuuta, koska hänen miehensä oli kaksi vuotta sitten kuollut jouluaattona heidän riideltyään ja Emma kantoi syyllisyyttä sen takia. Hän on edelleen alamaissa tapahtumasta ja hänen sisarensa Magda ja ystävänsä Angela haluavat keksiä hänelle uusia harrastuksia. Emman sisustus ja lahjatavarapuoti on kuulemma menestynyt huonosti Magdan mielestä ja hän pistää sen toimintaan vauhtia, ettei tulisi konkurssia. Emma pitää tätä liioitteluna, eikä usko kaupan olevan kannattamaton ja Magdan puuttuminen hänen asioihinsa ärsyttää.

Emma on kaikkiin aktivointiyrityksiin kielteisellä kannalla aina ensiksi, kunnes kuitenkin taipuu uusiin asioihin. Hän tapaa uusia ihmisiä ja huomaa että pienen auttamisien kautta hän parantaa myös omaa oloaan. Hän suostuu ottamaan koirankin, Lukaksen (joka on vanha labbis) koska se olisi muuten joutunut piikille. Emma keksii jokaiselle päivälle ennen joulua jonkun auttamisen tavan, josta kirjan nimi tulee.

Kirja oli tosi mukava ja lämminhenkinen tarina tukholmalaisesta elämästä, vaikka välillä ihmetytti ihmisten vuorovaikutus, mutta se voi olla jotain "tukholmalaista tyyliä". 4-/5

 17.1.23  

 3. Kirjan nimessä on kasvi   

Eppu Nuotio; Leinikkimekko, Gummerus 2022  232 sivua

Tämä oli myös kirja jonka olisi voinut lukea yhdellä istumalla, oli pakko lukea illalla loppuun. 

Raakel Oksa on puuseppä ja tekee asuntoremontteja. Hän saa tehtäväkseen remontoida huoneistoa Helsingin keskustan arvotalossa. Asunto on joskus jaettu kahteen pienempään asuntoon ja nyt se palautetaan entiselleen.
Raakel aistii heti asunnossa jotain outoa, kuten viulunsoittoa ja vienoa kielon tuoksua. Hän alkaa selvitellä millaisia asujia siinä on aikaisemmin asunut. Seiniä purkaessa löytyy vanha laatikko, jossa on tuo leinikkikuvioinen mekko ja paksu hiusletti sekä vahanpalanen. Nämä antavat viitteitä eteenpäin asukkaiden tutkimuksessa.
Kirja kai aloittaa sarjan Raakel Oksa ratkaisee. Olen lukenut monta hänen kirjoittamaa romaania, mm. Ellen Lähteen tutkimuksia ja pitänyt niistä paljon. Kirjailijan kirjoja on paljon vielä lukemattomia. 5/5

14.1.23 

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

Jojo Moyes; Morsianten laiva, Gummerus 2022

Toisen maailmansodan päätyttyä kuljetettiin nuoria naisia eli morsiamia tai oikeammin sotilaiden kanssa naimisiin menneitä tyttöjä Australiasta miestensä luo Englantiin.  Lentotukialus Viktoriaan pääsi 655 naista  kulkemaan Englaniin. Vaikka säännöt olivat tiukat, laivalla sattui tuollaisen naismäärän ja nuorien merijalkamiehin välillä kaikenlaista, oli myrskyä ja onnettomuuksiakin. Kuusi viikkoa ahtaissa ja myös osin puutteellisissa oloissa ottaa voimille. Kirjan päähenkilöitä ovat Margaret, joka on aika viimeisillään raskaana ja hänen hyttikaverinsa Frances, sekä Avice ja monet muut. 

Kirjailijan oma isoäiti on tehnyt vastaavan matkan nuorena ja kirjan idea on siitä syntynyt. Kirja on kirjailijan 11. suomennettu teos ja olen kaikki edelliset lukenut ja tykännyt. Ajattelin että tämä ei ihan yltänyt edellisten tasolle, mutta oli tämä kyllä hurjan jännittävä ja traaginenkin kirja. Oli pakko lukea nopeasti 495 sivua, ehkä kuitenkin annan täydet pisteet tällekin. 5/5

8.1.23

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna 

Matti Rönkä; Surutalo, Gummerus 2021 

“Lähelle tuleva romaani isien ja poikien vammoista, jotka periytyvät. Se kuvaa sodan käyneen isän kasvattamia veljeksiä, puusepänverstaalla ja tanssilavalla syttyvää nuoruuden intohimoa, opiskeluvuosia 80-luvun svengaavassa Helsingissä ja yhden miehen myrskyä kesällä 2020”

 

Mies palaa isänsä kuoltua entiseen kotitaloonsa Itä-Suomeen, lunastettua sen itselleen ja samalla kohtaa entiset traumansa veljensä kanssa keskustellessaan ja tutkiessaan isänsä tavaroita. Sukupolvien väliset riidat, traumat ja niiden muistelu ovat koko kirjassa läsnä. Koko ikänsä jatkunut huonommuuden tunne vaivaa vielä yli 60;stä miestä, vaikka on tehnyt arvokasta työtä ja menestynyt yrittäjänä pitkään. 

Kirjan lukeminen viivästyi pitkään ja vasta vuoden alussa sain sen loppuun, vaikka oli ihan mieluista luettavaa ja paikkakunta josta kerrottiin tuntui tutulta.3/5