Luin v. 2020

Kirjoittelen tänne kirjoista, joita olen lukenut. Olen kirjaston "suurkuluttaja", en halua kerätä itselleni enää kirjastoa.

Lisään tänne oman numero arvioinnin sanallisen lisäksi lukemistani kirjoista:
5 huippuhyvä kirja, suosittelen
4 hieno lukukokemus, hyvä mielenkiintoinen kirja
3 keskinkertainen,
2 tulipahan luettua, vaikka ei ollut erityisen mielenkiintoinen
1 en tykännyt tai jäi kesken
 **********************

Noin 73 kirjaa tuli luettua vuonna 2020, lisäksi muutama äänikirja tuli kuunneltua.

 JOULUKUU 4 kirjaa luin ja osan viidennestä

28.12. Heleen van Royen; Onnellinen kotiruova, Tammi 2000
Parempi olis jos raskaana olevat henkilöt eivät tätä lukisi. Olipa aikamoinen raskaus- ja sen jälkeinen elämä kirjan päähenkilöllä. Lea ja Harry saavat ensimmäisen lapsensa, samalla käydään läpi Lean itsensä syntymää. Ehkä hänellä oli omien vanhempiensa kanssa jo vaikeuksia, riitaisa elämä ja isän kuolema jääneet käsittelemättä. Lealla on todella traumaattinen ja vaikea, pitkä synnytys ja hän joutuu sen jälkeen tahdonvastaiseen pakkohoitoon psykoosin takia. 
Eipä niin ihana kirja ollut, mutta luin kuitenkin 3-/5

 11.12. Sahimaa Jaakko; Pihlajapuu kukkii, Aikamedia 2017 
Tämänkin kirja lainasin kirjastosta ihan kansikuvan perusteella.  Kirjan aiheina sodasta palannut mies, joka on välillä metsätöissä ja välillä rakennuksilla ja kiertää ympäri Itä-Suomea ja puhuu myös uskonnollisissa tilaisuuksissa.  Ei oikein mun kiinnostuksiin liittyvää ollut tässä kirjassa. Luin kyllä tätä jonkun verran, mutta en ihan kokonaan.

9.12. Autere Terttu; Kuokkavieraana kuolema, Karisto 2019
Olen lukenut tämän kirjailijan kirjoja monia aikaisemminkin, nyt huomasin että pari edellistä taitaa olla lukematta. Mutta oli lääninetsivä Juhani Kuikka kuitenkin jostain kirjasta tuttu. Hän ja Onerva Ojala viettivat hääjuhlaa, jossa sattui kuolemantapaus ja se oli osoittautunut murhaksi. Tapahtumat sijoittuvat 1930 luvun loppupuolelle suomalaiseen pikkukaupunkiin, jota ei sanota kirjassa, mutta luulisin viitteistä että se oli Sortavala.  Seurahuoneella oli ollut hääjuhla ja sinne myös tutkimukset keskittyvät, sekä kuulustellaan myös surmatun puolisoa ja kaikkia hänen lähipiirinsä ihmisiä. Ihan loppuun asti säilyy arvoituksena se, kuka loppujen lopuksi oli syyllinen. Nämä vanhaan yhteisöön sijoittuvat dekkarit ovat ihan mukavia ja helppoja kirjoja lukea. 3/5

 8.12. Leppänen Aino; Positiivinen yllätys, Docendo 2019

Tämä kirja läksi mukaani kirjastosta varmaan hyvän positiivisen nimen ja kauniin vaaleanpunertavan kansikuvan takia :) sen tarkemmin sisältöä katsomatta.
Mutta ihan kivahan tätä oli lukea, ei vain itselle enää ole ajankohtainen. Tuli kyllä mieleen omat kokemukset lasten,  varsinkin ensimmäisen lapsen synnytyksestä ja hoitamisesta. Tavallaan yksinhän minäkin synnyttelin, mies ei halunnut olla paikalla.
Nuori 17 vuotas Aino yllättäen saa tietää, että on raskaana. Tavallinen lukion koulupäivä keskeytyy ja elämä muuttuu. Kehotellaan miettimään tekeekö hän abortin, siitä Aino kuitenkin jyrkästi kieltäytyy.  Ainolla on apuna ja tukena äiti ja isä. Poikaystävästä ei näytä olevan mitään tukea, vaikka kummallisesti Aino koettaa saada tämän ottamaan vastuuta vauvasta. 
Nuorelle tämä kirja olisi varmaan tosi tarpeellinen lukea, vertaistukea, olipa raskaana tai ei. 3/5

 


 1.12. L.M Montgomery; Hedelmätarhan Kilmeny, Minerva klassikot, 2012 
 Luin tätä jo marraskuussa, mutta viime yönä en saanut taas unta, niinpä sain tämän 191 sivuisen kirjan loppuun luettua.  Suloinen ja romanttinen lyhyt kertomus, koka on alunperin julkaistu jo 1910.
Nuori opettaja Eric menee sijaisopettajaksi pieneen kouluun  Prinssi Edvardin saarelle. Kävelyretkellä hän törmää yllättäen kauniiseen vanhaan puutarhaan, hedelmiä ja kukkia kasvavaan paikkaan. Ihmeekseen hän tapaa suloisen ja kauniin nuoren tytön, josta nuori mies häikäistyy kokonaan. Tyttö soittaa viulua ihmeen kauniisti. Tyttö on Kilmeny, jota on pidetty kotona koko elämänsä, eikä hän sieltä halua lähteäkään, koska luulee olevansa ruma, vielä kun hän ei ole pystynyt puhumaankaan koko ikänään. Hänen elämäänsä varjostaa joku "kirous". Kilmeny kommunikoi kirjoittamalla. He ystävystyvät ja Eric rakastuu. Kyläläisiltä Eric saa selville tyttöön liittyviä salaisuuksia, ja hän menee sitten tytön kasvattaneiden sisarusten puheille. Vähitellen salaisuudet tulevat hänelle tietoon ja Eric saa lääkäri ystävänsä tutkimaan tytön, koska tämä ei halua mennä naimisiin mykkänä. Kilmenyssä ei ole mitään vikaa, miksi hän ei pystyisi puhumaan. 
Tämä kirja on hyvä muistutus, että pitää koettaa löytää muitakin Montgomeryn kirjoja luettavaksi.

MARRASKUU  näitä kuutta kirjaa luin. Tähän mennessä olen lukenut 69 kirjaa tänä vuonna ja muutaman äänikirjan kuunnellut

 23.11. Lindgren Minna; Aina on toivoa, Teos, 2020 
Koetin kukea tätä jo ennen tuota Tuomas Kyrön kirjaa, mutta jätin "lepäämään".
Tämä on kertomus kai Suomen koululaitoksen tulevaisuudesta, kun peruskoulu muuttuu uudenlaiseksi, sanoisinpa että todella vallattomaksi käy oppilaiden oleminen koulussa. 
Olen lukenut tämän kirjailijan aikaisempia kirjoja (taitaa olla vain yksi lukematta) ja olen pitänyt ja myös nauranut niiden tarinoille. 
Tässä nyt meni niin yli mun ymmärryksen, niin alussa kuin lopussakin (luin alkua ja sitten loppua), niin eipä naurattanut yhtään. Eipä ole ihan kaikkea pakko lukeakaan...1/5

22.11. Kyrö Tuomas; Mielensäpahoittaja eskorttia etsimässä, WSOY, 2019
Pojat erehtyvät myymään isänsä Ford Escortin, siitäpä meinas ite mielensäpahoittaja saada slaagin.  Hänpä sisuuntui ja lähti ite hakemaan Saksasta Escorttia, kun oli naapurin tablettikoneen avustuksella nähnyt siellä olevan sopivan 1972 vm olevan auton.  Monenlaista kommellusta tieysti on matkalla, ennenkuin ollaan lentokoneessa tai Saksanmaan lentokentällä. Sieltä vessan seinältä hän huomaakin tarran, jossa lukee Escort servicen osoite, mutta se onkin vähän erilainen service mitä Mielensäpahoittaja on ajatellut. Koko kirja on yhtä kommellusta. Mielensäpahoittaja tapaa siellä sitten Tarmo veljensä, jonka kanssa kommellukset jatkuvat. 
Kirjan luvut ovat hyvin lyhyitä tuulahduksia, vuoroin mielensäpahoittaja, Tarmon, Pekan ja Hessun (mielensäpahoittajan pojat) ja muiden mukana olleiden ihmisten ajatuksia. Huhhuh, olipa tohinaa tässä kirjassa. Ei nyt ihan lempilukemista ollut, vaikka pidänkin kirjoista, joissa on lyhyitä lukuja. 3½/5
 
19.11.Vuoksenmaa Johanna; Pimeät tunnit, Otava, 2020 
Heti vein tuon edellisen paksun kirjan pois kirjastoon ja löysin taas monta uutta kirjaa luettavaksi. Tähän Johanna Vuoksenmaan kirjaan tartuin ensin. 
Tapahtumat sijoittuvat historialliseen aikaan,  24.3.1977-28.5.1977 jolloin oli sähkölakko. Sähköä jaettiin tunneittain välillä ja välillä tuli pimeys. Hämeenlinnassa asui perhe, isä Esa, joka oli töissä sähkölaitoksella ja katkaisi virran vuorotellen eri alueilta. Äiti Eeva, oli hammaslääkäri, ja välillä poraus jäi kesken "pimeäksi tunniksi", lukiolainen Marko, jonka abikirjoituksiin ei paljoa vaikuttanut silloin sähköttömyys, koska silloin kirjoitukset tehtiin käsin. Tytär Pauliina oli 12 vuotias koululainen. Perheessä on vielä lapinkoira Rusu. 
Tuona aikana muuttui monenkin elämä, vaikka ei aina sähköstä johtunutkaan. Pauliina ja Esa ovat kirjassa vuoronperään pääosissa. Oli monia muitakin henkilöitä, koulukavereita yms. Aikoja rytmittää "kertoja" joka katsoo asioita ylhäältäpäin, kuin avaruudesta. Onneksi on kevät, jolloin luonnonvaloa on lisääntyvästi tarjolla. Kirjassa käsitellään paljon tunteita, kasvamista, erilaisia tuoksuja, joitakin tabuja, toteutumattomia haaveita. Jotkut asiat voivat olla myös järkyttäviä.
Kirja tuntui alussa erilaiselta mitä olin kuvitellut, mutta oli kuitenkin hyvä lukea. Luin tämän samantien kun aloitin, melkein yhdellä istumalla. Ei voinut jättää kesken illalla. Jotenkin tästä välittyi elokuvamaista näkemystä. Voisi ajatella että tästä voisi tehdä elokuvankin. 4/5

18.11. Kelly, Cathy; Uusia alkuja, Gummerus 2013 
Olen todella tyytyväinen kun sain tämän 560 sivuisen kirjan lopultakin luettua. Tämä on mulle aivan "uusi" ja outo kirjailija. Ehkä olen jättänyt nämä kirjat hyllyyn, koska ne ovat niin paksuja. Harvemmin jaksan enää näin paksua kirjaa aloittaa. Tämäkin on viimeinen kesällä lainaamani kirja.
Tässä on niin monta juonta ja ihmisiä, joille tapahtuu monenlaista, ettei voi lyhyesti kuvata. Kirja pääpiirteissään sijoittuu Irlantiin Avalonin kaupunkiin, jossa on vanha atelissuvun rappeutunut linna. Suku on köyhtynyt ja sen viimeiset perilliset ovat myyneet joutuneet myymään sen. Nyt yksi heistä Tess asuu lähistöllä, ja hänen sisarensa Suki on Amerikassa seurapiireissä ollut kaunotar. 
Tessin lapsuuden ystävä ja entinen rakastettu saapuu kaupunkiin ätinsä hautajaisiin. Heidän välillään on suuri nuoruudessa tullut railo, joka on niin suuri että he vihaavat toisiaan. Kirjassa kerrotaan myös useiden kyläläisten tarinaa, monella heillä on omat salaisuutensa. 
Olihan tämä mielenkiintoinen, ei sillälailla jaaritteleva kuin monesti paksut kirjat ovat tarinaltaan. Mutta en lukisi uudelleenkaan :)  3- / 5

9.11. Sajaniemi Vuokko; Pedot, Tammi 2015
Tämä esikoisromaani on odottanut hyllyssä lukemista kauan, ja nyt sen ahmin mahdollisimman nopeasti. Se että tämä kertoo pohjois-karjalaisesta maalaispitäjästä oli syy että otin tämän mukaan kirjastosta. 
Pääosissa ovat Maria ja hänen kaverinsa Anniina, jotka ovat lukiolaistyttöjä.  Kylän elämässä on tärkeänä tekijänä ortodoksisuus, Marian isä on seurakunnan pappi. Marian äiti on kuollut auto-onnettomuudessa kun Maria oli 3 vuotias ja sen jälkeen isä sai sieltä syrjäisestä seurakunnasta papin paikan. Tästä onnettomuudesta kerrotaan vasta kirjan loppupuolella. Maria ja Anniina elävät "normaalin" nuorison elämää, he käyvät tansseissa ja käyttävät joskus alkoholia, eikä siitä sen kummemmin tehdä numeroa. Vuoden kulkua seuraavat ortodoksiset juhlapyhät ja monet kirkossakäynnit. Tytöt osallistuvat kirkkokuorossa laulamiseen. Seurakuntaan on tullut myös nuori naiskanttori Saara.
Mutta kylän elämään tuo suuren uhkatekijän Susi, jonka jäljet lähenevät lähenemistään talojen pihoja. Noin joka toinen luku kertoo Sudesta, jonka pelätään vievän koirat ja lapset, kunnes lopulta sen ampumiseen saadaan lupa. Välillä mietin, että onko se joku muu uhka, kuin eläin. Mutta metsäisessä maalaispitäjässä oikeasti sudet voivat olla uhkana ja pelottaa. Tapahtuu myös traaginen onnettomuus, joka muuttaa Marian elämää. 
En oikein tiedä mitä minä tästä kirjasta ajattelen. Vähän sekavaa oli lukea,  ortodoksisuus ja kirkko oli tässä kirjassa läsnä ja susien pelko, petoviha.  3/5
 
8.11. Kortelainen Anna; Tulirinta, romaani Erik Edelfeltistä, Tammi 2020
Tämän kirjan kanssa vierähtikin sitten pitkä aika, tänään lopultakin sain sen luettua. 
Tämä teos vie tarkkanäköisessä ja aistivoimaisessa kerronnassa lukijan 1900-luvun alun keskelle Erikin elmästä kertovaan aikaan, ensin Helsingissä (yleislakko,mellakat) sitten Etelä-Ranskaan opiskelijaelämään, Montpellierin yliopistoon. 
Erik on Albert Edelfeltin ainoa avioliitossa syntynyt poika, aatelissuvun viimeinen. Erik sairastaa tuberkuloosia, siihen aikaan siihen ei ollut lääkettä, eikä rokotusta, enenkuin 1908 bakteeritutkija Albert Calmette löysi rokotuksen sitä vastaan. Kirjassa kerrotaan että ensimmäinen rokote annettiin Pariisissa vuonna 1921.
Kirja kertoo Erikin viimeisista vuosista hänen kuollessaan Montpellierissä 29.5.1910, 21 vuotiaana.
hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle isänsä hautapaaden alle.

 LOKAKUU luettuna 4 kirjaa
 
27.10. Moyes Jojo; Tähtien antaja, Gummerus 2020
Tässä kirjassa mennään Pohjois-Amerikkaan, Itä-Kentuckiin, pikkukylään vuonna 1937.
Alice asuu Englannissa ja hän tapaa varakkaan ja komean amerikkalaismiehen, jonka ulkonäköön hurmaantuu  ja he avioituvat. Onhan se hienoa päästä ahdistavasta kotiseudusta pois jonnekkin, missä on kuvitellut olevan vauhdikkaampaa ja pääsee uuteen elämään varakkaaseen teollisuuspohatan kotiin Amerikkaan.
Kyllähän hän yrittää sopeutua, mutta ei osaa miehen isän mieliksi tehdä mitään. Kotihengetär hoitaa talouden, eikä Alice osaa tehdä tällekään mitään mieliksi. Hän huomaa äkkiä vaihtaneensa entisen kotivankilansa toiseen.
Perhe on ns.silmäätekevä ja kaivosteollisuudessa heidän kaivoksensa työllistää suurinpiirtein koko kylän väen. Alice on loukussa ja silmätikkuna.
Äkkiä aletaan perustaa liikkuvaa kirjastoa, johon sen puuhanainen alkaa värvätä ratsastuksen taitavia naisia liittymään. Se ei tietysti aiheuta Alicen appiukossa riemunkiljahduksia, vaan hanke kohtaa runsasta vastustusta. Mutta naiset pääsevät kirjastonsa kanssa hyvään vauhtiin. Alice tutustuu näin paikkakuntaan ja saa ystäviä.  Hän alkaa oikeasti löytää paikkaansa.
Kirjassa tapahtuu paljon kaikkea... Aloitin tämän kirjan innosta pinkeänä, olenhan todella paljon pitänyt aikaisemmista kirjoista. 
Tämän kirjan lukemisen alku oli kuitenkin aika nihkeää minulla jostain syystä. Mutta äkkiä tarina ottikin mukaansa. Lopulta valvoin tämän kirjan kanssa  viime yönä ½3;een lukien tämän loppuun asti. Ehkä kirjan sijoittuminen -30-luvun loppupuolelle, ympäristön erilaisuus tai joku muu teki 448 sivun lukemisesta vaikeampaa. 
Pikainen kuuklaus paljastaa, että kirja kertoo tositapahtumista, eli kiertävä kirjasto hevosien kanssa on oikeasti ollut olemassa silloin.  4/5

 Köngäs Heidi; Hertta, Otava 2015

Luin osan, mutta ei oikein kiinnostanut kuitenkaan 1939 vuoden tapahtumat niin paljon, että olisin jaksanut lukea. Tämä on tietysti historiaa ja todenperäistä, mutta... Jäi kesken tämä kirja.
 
19.10. Lundberg Sofia; Tapaa minut tammen alla,  Otava 2020
Sain tämän kirjan luettua aamulla loppuun. Oli jotenkin  vaikuttava kirja. Vaikka ei mitenkään kiskonut väkisin mukanaan, vaan tarina kulki hyvin vähän kerrallaan avautuen eteenpäin. Melkein joka toinen luku oli "Muistoja menetetystä perheestä", menneisyyttä vatvottiin paljon.
Esther oli eronnut ensin niin suurenmoiselta vaikuttaneesta avioliitosta. Hän itkee silmänsä turvoksiin joka toinen viikko, koska kaipaa pientä poikaansa järjettömästi. Joka toinen viikko poika on isällään ja sitten taas Esther saa nauttia pojan kanssa elämästä viikon. Yksinäisinä päivinä, etenkin lauantaisin Esther käy istumassa niityllä olevan tammen alla olevalla penkillä. Hän tapaa vanhan naisen, Rutin, joka käy usein syöttämässä sorsia meren rannalla. Vähitellen he ystävystyvät ja Rut paljastaa pikkuhiljaa elämäänsä Estherille. Etenkin entistä elämää lähistöllä olevassa talossa, joka oli hänen lapsuudenkotinsa. Paljon Rut jättää kertomattakin...
Rutin viisauksia oli esim. ...vanha roina on heitettävä pois, kaikki sellainen mikä muistuttaa menneestä, mikä lisää ihmisen taakkaa.. 
 Rut on välillä poissa. Vähitellen ilmenee että hän asuu myös Italiassa Comojärven rantamaisemissa olevassa huvilassaan. Kun Rutia ei kuulu eikä näy pitkään aikaan, niin Esther lähtee suinpäin Italiaan tätä etsimään....

Tähän kirja loppuu. 
"Kun unelma särkyy, pidämme lujasti kiinni...Takerrumme epätoivoisesti siihen, mitä kerran oli...juutumme poukkoileviin ajatuksiin siitä, mitä olisi voinut olla... Mennyttä ei voi paeta, mutta ihminen voi valita mihin tekee pesänsä...Anna jo olla. Päästä irti. Sinä olet vahva."
Tämä olisi hyvä muistaa, kun on juuttunut johonkin menneisyydessä tapahtuneeseen asiaan.  4/5

 
15.10. Hargla Indrek; Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, Moreeni 2014
Mahdottoman pitkään tämäkin kirja on odottanut hyllyssä lukemista. Olen vaan uudistanut lainausta monta kertaa. Joku jumi mulla on ollut lukemisesssa, jos ei nyt johdu siitä että on ollut monta lukematonta kirjaa hyllyssä, muutama niistä on vielä kesken ja taitaa jäädä lukemattakin. Tämän sain nyt loppuun luettua.
Ollaan Tallinnassa vuonna 1431, apteekkari Melchiorin lapset ovat kasvaneet, poika on lähdössä jo toisen apteekkarin kisälliksi, jotta voisi periä isänsä apteekin. Molemmat lapset ovat olleet oppimassa apteekkitaitoja jo isänsä kanssa.  
Melchior kutsutaan lähistöllä olevaan Piritan luostariin, koska yksi nunna on menettänyt puhekykynsä ja sehän on vakavaa, kun nunnilta vaaditaan ripittäytymistä säännöllisesti. Jo luostariin mennessä Melchior löytää vainajan lumihangesta ja lisää kummallisia kuolemia tulee luostarissa eteen. Hän tutustuu luostarin historiaan, sääntöihin ja outoon merkkikieleen, jolla nunnat kommunikoivat hiljaisuuden aikana.  Omassa perheessä sattuu myös tulemaan ongelma, joka vie osan Melchiorin ajasta ja voimista. 
Aikaisemmin olen lukenut samassa sarjassa kirjat, ...rataskaivon kummitus ja ...pyövelin tytär, joten kirjan päähenkilöt ja tapahtumapaikat ovat jo tuttuja, joten kyllä tämä kirja vei mennessään ja oli "pakko"lukea loppuun, jotta selvisi miten tässä käy, kuka oli syyllinen jne. 344 sivua tässä historiaan liittyvässä kirjassa oli. 4/5


6.10. Jenny Colgan; Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, Gummerus 2020
Tämän kirjan olin varannut joskus, enkä muistanut miksi, kuka sitä ehdotti tms. Ehkä se oli kirjaston netissä ehdottama. Aivan uusi kirjailija mulle, mutta todella valloittava romaani.  Kirjan alussa kirjailija kertoo vinkkejä, missä voi lukea, missä hän itse lukee, esim kylvyssä, sängyssä, tuolissa, kävellessä, sairaalassa, jopa imettäessä. :))
Minä luin enimmäkseen sohvalla löhöten, joskus pöydän ääressäkin. 
Nina  on töissä kirjastossa ja se uudistetaan ja siirretään mediakeskukseksi toiseen paikkaan. Nina on rakastanut kirjoja ja kerännyt niitä vuokrakotiinsa valtavat määrät(kämppäkaveri pelkää että koko talo romahtaa kirjojen painosta). Hän on aina haaveillut perustavansa pienen kirjakaupan jossa hän myisi kirjoja. 
Niinpä on myytävänä sopiva pakettiauto, johon voisi kiertävän kirjakaupan perustaa ja Nina lähtee sitä autoa katsomaan pieneen kylään Skotlannin ylämaalle. Kylä on aivan outo ja kaukana, mutta Nina tutustuu ensin paikalliseen kapakan väkeen, nauttii maistuvaa ruokaa siellä ja mutkan kautta saa pakettiauton omistukseensa, vaikka siellä useimpi epäilee hänen ajotaitoaan.Tässä on hauskoja ja traagisiakin kommelluksia tulossa. 
Nina epäilee tietysti itsekin onko mitään järkeä ryhtyä tällaiseen uhkayritykseen, kirjakauppiaana, mutta Ninan kämppäkaveri sanoo näin; "Kunhan teet jotain. Saatat tehdä virheen, mutta virheet voi aina korjata. Jos et tee mitään, et voi myös korjata mitään. Lopulta saatat päätyä vain katumaan mahdollisuuksia, joihin jätit tarttumatta."  
Kirjan 360 sivua luin nopeasti, TÄMÄ on niitä kirjoja joita ei haluaisi laskea käsistään. Kirjan lopussa on vielä boonuksena pari alkulukua seuraavasta Colganin kirjasta; Majakan valoa ja tuoreen leivän tuoksua. Varaukseen menee sekin heti. 5/5


SYYSKUU 6 ja puoli kirjaa tuli luettua

Knoll Jessica; Onnentyttö, Bazar 2017
Anilla on kaikki mitä newyorkilainen nainen voi vain haluta, upea työ trendikkäässä naistenlehdessä, komea ja rikas sulhanen, kauneutta, tyyliä, vartalo kokoa melkein 32, ainkin sitten kun hän laihduttaa vielä, mahtuakseen unelmien hääpukuunsa. 
Täydellisen tuntuinen elämä. Mutta menneisyydessä on iso musta aukko. 
No, kirjaa on kehuttu etukannessa; "yksi niistä loistavista tarinoista, joita et pysty laskemaan käsistäsi hetkeksikään. Ja takakannessa; Uudenlainen, hauska ja sokeeraava. Onnentyttö vangitsi minut kirjan ääreen kannesta kanteen "jne. 
Minua ei vanginnut ja lukeminen (puoleen väliin) on kestänyt jo liian pitkään...joten koetan välillä lukea jotain muuta. Katsotaan palaanko tämän kirjan ääreen vielä...

27.9. Katajamäki Unto; Viides vieras,  Kustannus-Mäkelä, 2013
Martti Piha on saanut kutsun entisen koulukaverinsa kartanoon. Hän ei ollut pitkään aikaa nähnyt tätä miestä, ja on ihmeissään miksi on tullut kutsutuksi. Mutta Kutsujan vaimo on hänen entinen tyttöystävänsä ja kartano on hulppea, vasta remontoitu isolla rahalla.  Antti, siis tämä entinen koulukaveri on rikastunut myytyään yrityksensä ja muutenkin hän on hyvin persoonallinen tyyppi. Vieraita on kutsuttu Martin lisäksi 3, ja talossa on rouva ja kotihengetär sekä perheen poika.
Antti käyttäytyy kummallisesti ja vieraat ovat muutenkin ihmeissään ja kiireisiäkin. Antti ilmoittaa paljastavansa illalla jokaisen vieraansa tekemät rikokset  ja kertoo että tulee vielä viides vieras sinne illemmalla. Sunnitelmat muuttuvat kuitenkin, koska uima-altaasta löytyy vainaja.
Tämän lukeminen venyi, vaikka kirjassa ei ole kuin 227 sivua.  Tämä on kirjoittajan neljäs dekkari. Oli vähän sekava kirja, ei ollut ihan mun lempilukemista. 2/5
 
18.9. Vaahtera Veera; Vedet silmissä, Tammi 2020
Olen lukenut ennenkin näitä hänen (Pauliina Vanhatalon)  kirjoittamia enemmänkin viihteellisiä kirjoja. Tässä kirjassa minusta romanttisuus oli puuttuvaa, mutta syvyyttä oli kyllä paljon. 
Jennalla on ongelmallinen lapsuus ollut, sitä ei retostella paljoa, mutta kerrotaan kuinka hänen isoveljensä oli kantava voima hänen lapsuudessa. Sitten Jennan ja hänen veljensä Kasperin välit viilenevät. Jenna ei vaan jaksa Kasperin poukkoilevaa toimintaa. Sitten Kasperi tekee itsemurhan.
 
Jenna on seurustellut vuosia stand up-koomikon Osmon kanssa, ja tämä on vetänyt myös Jennan siihen hommaan. Surun tullessa ei varmaan koomikon ura oikein suju ja tulee paineita toisten naurattamisesta.
Kasperi on testamentannut vanhan sukutalonsa Jennalle ja ystävälleen Ellisille puoliksi. 
Hyvin vähän kerrallaan he alkavat selvittää talossa olevaa kaaosta ja remontoida sitä myyntikuntoon. Myös Jennan parisuhde on kriisissä, kun suru painaa. 
Elliksen kanssa alkoi sitten suhde tiivistyä, ja kun paraneminen alkoi  Jenna pystyi tekemään veljestään stand up-keikan, jonka tarkoituskaan ei ollut naurattaa. Ja...
"..Kaupungilla oli ihmisiä, ja yllätyksekseni tajusin ettei heidän olemassaolonsa ärsyttänyt minua. Pitkästä aikaa en ollut tuntemattomille katkera siitä että he elivät vaikka Kasper ei. Saivat he hengittää, riidellä, iloita, juoda päänsä täyteen kesän ensimmäisessä lämpimässä illassa..."s.202
 
Myös Ellisillä on suhdevaikeuksia vanhempiensa, etenkin äitinsä kanssa. Kun hän on kertonut viimein äidille suuntautumisestaan, äiti on sanonut; elämässä voi olla monenlaisia mielenkiintoisia vaiheita. Tämä oli liikaa ollut Ellisille, ja äidin kanssa oli väleihin tullut railo. Kirjan loppu on valoisa. 4/5
 
14.9. Mustonen Enni; Vasikantanssi, Otava 1989 
Niinpä sitten kirjastosta sain tämän jo iäkkään kirjan luettavakseni. Ja olihan tämä nostalginen kirja, jo kellastunutkin ja täynnä nostalgista maalaisromantiikkaa.
Minna elää kolmen lapsensa kanssa Helsingin ankeassa lähiössä. Lasten isä on alkoholisoitunut runoilija, joka on menettänyt Minnan luottamuksen sekoilullaan. Elämä on suurinpiirtein sohjossa kahlaamista, vähillä rahoilla pitää koetaa selvitä. Minna on töissä tekstitalossa latojana, mutta työpaikkakin siirtyy kauemmaksi, joten työmatkat hankaloituisi. Kaiken huipuksi Minnan ainoa tuki ja turva, Kaarina kuolee yllättäen. Minna on ratketa murheseen. Sitten tulee hautajaiset ja sieltä löytyykin henkilö, jolle Kaarina on sanonut eläessään, että pidä huolta Minnasta ja lapsista jos hänelle jotain sattuu.  Heidät kutsutaan maalle vanhaan kansakouluun vierailulle. On kevät,  linnut laulaa. Alkaa uusi toivon aika, jospa jossain olisi parempaa elämää lapsille kuin ostarin sohjossa poikaporukoiden kiusattavana oleminen. On kyläkoulu, josta puuttuu yksi oppilas.
Luin joskus tämän kirjan monena keväänä, siinä on jotain toivoa antavaa. Nykyisin ei tietenkään kukaan kuvittele, että maalaiselämässä olisi joku autuus, ei sielläkään mene aina hyvin. Mutta kuitenkin nytkin on etätyö yleisempää ja kaupungeista osa ihmisistä on muuttanut maalle, tai haluaisi muuttaa jos olisi mahdollisuus. Edelleenkin monta kyyneltä tipahti tätä lukiessa. 5/5
 
11.9. Patrakka Anu; Totuuden portaat, into kustannus 2020
Tässä kirjassa ollaan taas Portugalin rannikkokaupungissa, jossa Rui Santos ja Rita Perrera poliiseina joutuvat tutkinaan taas nuoren miehen murhaa. Tiheästi asutulla seudulla on monenlaista asukkaita, mutta kukaan ei ole huomannut mitään surmaan liittyvää. Vai onko sittenkin, mutta ei vaan uskalleta kertoa. Naapuruston väleillä on kiistaa, eräs vanha rouva ei voi sietää mitään melua naapurista ja lähettää joka naapurille kirjelappusia. Kun tämäkin rouva sitten löytyy surmattuna, tulee ilmeisemmäksi, että nämä surmat liittyvät toisiinsa ja naapureilla on tekemistä näiden kanssa. 
Kyllähän tämä kirja oli aika nopeasti luettu ja ihan mielenkiintoinen luettava. Aikaisemmin olen lukenut Patrakan dekkarin Syyllisyyden ranta. 3/5
 
9.9. Enni Mustonen; Pukija, Otava 2020  Syrjästäkatsoja tarinoita osa VIII
 Nuori Viena Aaltonen( Kirstin tytär, eli Idan tyttärentytär) palaa kotiinsa Englannista oltuaan AuPairina Skotlannissa  yli vuoden. Kirjan tarina vie mukanaan joulukuusta 1949 aina tammikuuhun 1953 asti. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon kirjan päähenkilölle Vienalle.  Hän ei ole vielä ehtinyt ylioppilaaksi pääsyn jälkeen opiskelemaan, mutta hän on muuten käsistään kätevä ja pääsee kotiuduttuaan ystävänsa Anna-Liisan kaveriksi Suomen Filmiteollisuuden puvustamoon töihin. Siellä hän avustaa elokuvien näyttelijöiden puvustuksessa, kun kuvataan mm. Tanssi yli hautojen-elokuvaa. Sodanjälkeinen pula kankaista vielä haittaa puvustamista. (Tuli kyllä into katsoa tuokin elokuva uudelleen)  Toivo Särkkä on kuitenkin sen verran ärhäkkä ohjaaja, että Viena loukkaantuu jostain sanomisesta ja hän lähtee pois. Leppävaaralaisessa huvilassa elo sujuu ihan mukavasti, vaikka Kirsti sitten meneekin naimisiin miesystävänsä Martti Strengin kanssa ja he lunastavat  Idan huvilan itselleen.  
Kirjassa saamme tutustua myös Marimekon ensimmäiseen muotinäytökseen, johon ompeluksia tekee myös Kirsti ja Viena.  
Viena lähtee myös Armi Kuuselan pukijaksi ensin Suomen neito-kilpailuun ja sitten Miss Universum kilpailuun  Kaliforniaan. Eli tässä kirjassa kyllä riittää menoa ja vilskettä, jotta heikompaa huimaa.

Enni Mustonen (eli Kirsti Manninen) kirjoittaa hyvin vakuuttavasti ja selkeästi, hän kyllä tämän osaa pitkäaikaisella kokemuksella. Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoittamista aikuistenkirjoista (paitsi Pirkko Kanerva-nimellä kirjoitetut on lukematta, luen nekin kun löydän) Olen ihan voi sanoa hänen kirjojensa Fani. Lempikirja aikoinaan oli Vasikantanssi-jonka luin monena keväänä uudelleen aina. Ehkä nytkin sen etsin luettavaksi. Mitä ilmeisemmin nämä Syrjästäkatsojan tarinat saavat lisää jatko-osia. Hyvä! 5/5

1.9. Lori Nelsin Spielman; Sanoja sydämestä, Etsi puuttuva palanen, Seven 2019                              Olen pitänyt todella paljon tämän kirjailijan kirjoista, näissä on vaan joku juttu joka kolahtaa. Tämä kirja oli muodoltaan Pokkari, mikä vähän haittasi lukemista, mutta sisältö on aivan upea. 

Erika on menestynyt kiinteistönvälittäjä NewYorkissa, hänellä on kaksi tytärtä Kristen ja Annie. He ovat nuoria (19 v.) opiskelijoita. Erika oli luvannut viedä tytöt yliopistolle, jonne heidän piti mennä opiskelemaan, mutta hän oli unohtanut tärkeän kokouksen, eikä voinutkaan viedä heitä. Sattuu onnettomuus ja toinen työistä kuolee. Syyllisyys ja puhumattomuus  tekee ongelmia ja ison välirikon äidin ja tyttären välille. He eivät hyväksy tyttären ja sisaren kuolemaa, vaan ajattelevat sen olevan virhe ja alkaa raastava etsintä, minne toinen tyttö olisi mennyt. Erika alkaa saada kummallisia viestejä, jotka ovat alunperin hänen äidiltään saatuja elämänohjeita ja joita tytöt olivat kirjoittaneet omiin muistikirjoihinsa. Nämä viestit ovat ohjeita polulle, jotta Erika pääsisi omista lapsuuden traumoista, löytäisi itsensä ja välinsä kuntoon isänsä ja tyttärensä kanssa. 
Ehkä tämä kirja ei ollut Aivan "Toscanan tyttöjen" tai "Kymmenen unelmaani"-kirjan veroinen, mutta hyvä ja koskettava kirja tämä oli. Tässäkin on sanomaa, mikä on elämässä tärkeintä. Voittaako parhaan kiinteistönvälittäjän tittelin ja omistautuu työlle vai elääkö omaa elämäänsä sovussa itsensä ja perheensä kanssa. 4/5

ELOKUU, 5 kirjaa luin
27.8. Malmi, Timo Ensio, Tampereen sotakirja, Kalevankankaan unelmia Warelia Kustannus 2020
Kirjailija on "nostanut" Kalevankankaalle haudattuja ylös ja kirjoittanut heidän rintama- ja siviilikokemuksiaan. Siellä on kertomuksia esim. Lauri Pohjanpäältä, Mika Waltarilta, Viljo Kajavalta, Juice Leskiseltä, Lauri Viidalta ja monilta muilta. Heidän näkökulmastaan kerrottuja kertomuksia historian tapahtumista. Pääosassa on Tampereen taistelut 1918. Taas kerran saa tietää tämäkin lukija lisää muistutuksia millaista kamaluutta on silloin ollut täällä näillä kaduilla, näissä puistoissa, joissa liikun nyt. Siellä ovat silloin ihmiset nähneet verilammikoissa makaavia vainajia ja etsineet omaisiaan heidän joukoistaan. 
Kirjailija on hyvin perillä silloin tapahtuneista asioista ja myös sotien jälkeisistä tapahtumista. Hän tuntee Kalevankankaalle haudattujen ihmisten historiaa, joita tässä kirjassa on nostettu ylös tietoisuuteen.
En sano lukeneeni ihan jokaista sanaa, mutta suurimman osan. Tämä on yksi niistä kirjoista joita ei voi lukea yölukemisena, koska sitten valvottaa vielä enemmän. Enkä pysty kevyesti tätä arvioimaan. Hyvin vaikuttava kirja on.

25.8. Vaara Amanda;Heti vapaa, Karisto 2019
Olen lukenut tämän sarjan, Majatalo Villa Venla, kaksi edellistä kirjaa, ja tämä sitten sattui tulemaan vastaan. Venlahan osti vanhan koulun ensimmäisessä kirjassa ja perusti sinne majoitusyrityksen. Jollain tavalla hän pääsi jo alkuun tässä toiminnassa, johon kuului myös blogi ja Youtube videot, mutta nyt Venlalle tuli yllätysvauva, ja markkinointi jäi vähän tekemättä. Venlan ex-mies myös tinkii palaamaan takaisin luokseen, mutta ei hän halua. Vauvan isäkin on kadoksissa, ja hänen rötöksiään paljastuu sitten, joten ei hänestä ole isäksi vauvalle. Onneksi Venlalla on naapurustossa tukea saatavilla. Sitten alkaa sattua ikäviä tapauksia majoitustiloissa ja majoittujien tekemisissä. Saa nähdä kyllästyykö hän nyt jatkossa koko touhuun. Kirja päättyi sellaiseen fiilikseen, että jatkoa seuraa :) 3/5

23.8. Kähkönen Sirpa; Neidonkenkä,Otava 2009
Kirja jatkuu noin vuoden siitä kun edellinen kirja Lakanasiivet päättyi. Sota jatkuu, on selvitty pilkkukuumeesta ja kurkkumädästä ja muista taudeista kesään. Tällä hetkellä ei ole Kuopiossa ollut pommituksia tai hälytyksiä kuitenkaan. Ruokapula jatkuu, mutta siitä huolimatta Ravintola Tatrassa  nautitaan mitä saadaan, kun saapuu ulkolainen vieras kaupunkiin. Pitkästä aikaa Tuomen perheen naiset pääsevät kunnolla ruisleivän tekoon kun Tatran kautta saadaan jauhoja. Voi sitä onnea kun pääsee paistamaan leipää, kun on jauhot olleet niin vähissä etteivät riitä leipään.
Saksalaisia sotilaita liikkuu kaupungissa ja nuoret tytöt opettelevat naiseutta myös heidän kanssaan. Eikä se ole kivutonta. 
Nuori poika Juho pyrkii huoltajaltaan salaa oppikouluun ja voi sitäkin riemua kun hän pääsee sinne. Juho koettaa pitää huolta Mizzin Charlotta (Saaralotta) tytöstä, joka on kuitenkin liukas liikkeinen ja välillä tulkkaamassa saksalaisten ja tyttöjen välillä, koska hän osaa puhua saksaa. Tämäkin kirja poraa sisälle naisten ja muidenkin kuopiolaisten elämään syvälle. Ei tämä ole pinnallinen ja helppo kirja. Rakkaushan pysyy aina, vaikka joku kuolee sodassa tai  joku löytää uuden rakkaan. Kirjan lopussa soi swingi ja laulu raikaa, koska vietetään Ensio Mertasen syntymäpäivää Ravintola Tatrassa, jota varten niitä leipiäkin paistettiin.  
Kutkuttavaa odottaa seuraavaa kirjaa luettavaksi, kuinka käy Saaralotan löytämälle "isälle" (Vater), voiko tämä ottaa lapsen mukaansa. Miten käy Ravintola Tatralle jne. Vaikka lukeminen kesti pitkään, aion etsiä jatkoa tälle kirjalle. 5/5
 
11.8. Kivelä Anneli; Arkea ja juhlaa Katajamäellä, Karisto 2020
Tämä uusi kirja kiilasi nyt tähän väliin luettavaksi, koska on ns.Vippi eli luettava nopeasti. Kaikki edelliset tämän sarjan kirjat olen koettanut lukea järjestyksessä.   Tässä kirjassa Viitakorpeen koiratarhan vuokraamalleen Niittyvillan tilalle perustanut Vilja on päähenkilönä. Myös tilalle tullut ja sen perinyt nuori mies ja Honkahovin hotellin uusi toimistusjohtajakin vierailivat koiratarhalla. Entisistä kirjoita tutu kyläläiset ovat mukana kirjassa enemmän tai vähemmän. Kyläläiten juoruilunhalu ja uteliaisuus ei ole vähentynyt yhtään :)  Kevyttä viihdyttävää luettavaa. 3/5
 
5.8. Kähkönen Sirpa; Lakanasiivet, Otava, 2007
Tämä kirja (398 sivua) kertoo yhdestä vuorokaudesta (eli  1.7.1941)  Kuopiossa. Millaista oli elämä, kun usein piti rientää pommisuojaan, mutta siihen asti olivat olleet vääriä hälytyksiä. Isät olivat sodassa, äidit lasten kanssa kotona. Joku äiti suri talvisodassa kuollutta ainoaa poikaa. Jotkut surivat taaksejäänyttä aikaa Sortavalassa, Viipurissa ja kuitenkin koettivat uutta elämää luoda uudessa kaupungissa. Ruokaa ja kaikkea oli liian vähän, jopa untakin. Puutetta oli kaikesta, joillakin oli jäänyt Kaikki sinne rajan taakse. Hirmuinen asuntopulakin oli, jokainen nurkka ja hatarat asumukset oli käytettävä hyväksi. Sitten tulee ne kamalat pommikoneet ja kylvävät pommeja kaupunkiin, suuri saha palaa.
Mizzi saapuu aamuyöllä Kuopioon Petsamosta, pienen Charlotta tytön kanssa. Mizzi on tanssija, kaunis nainen, jolla on menneisyyttä ulkomailla ja ollut tarkoitus lähteä Amerikkaan laivalla Petsamosta.
Kirjan henkilöt olivat tuttuja aikaisemmista kirjoista, mutta minulla on jäänyt yksi kirja lukematta välistä, mikä vaikeutti lukemista. Mutta sarjan seuraava kirja odottaa hyllyssä.
Tämä oli ihan itkettävän hieno kirja. Kuinka ihmiset koettivat vaan selvitä vaikeina aikoina, lapsia ja vanhuksia oli lähetetty turvaan maalle pois pommitusten pelossa.
"Ei, ajatteli Hilda kynnykselle seisahtuen. Niin sanotaan, että taakseen ei ihmisen tänä aikana piä kahtoman. Mutta ei minun silimäni tuleviakaan jaksa tähytä, sillä ne ei minulle eikä minun perheelleni mittään hyviä luppaile. Ja jos minun on näin entisten ja tulevien välissä seisottava, muistamatta ja uneksumatta, niin minä ainakii aion tässä hetkessä elossa olla." 5/5


 HEINÄKUU  8 kirjaa  tuli luettua, hyvä

30.7. Jokinen Seppo; Pisara veressä, Crime Time,2020
Niinpä tämä pikaluettava kirja tuli vastaan, ja jäi muut kirjat ensi kuuhun...
Olen lukenut kaikki Jokisen dekkarit. Komisario Koskinen jaksaa edelleenkin innostua tutkimaan vapaa-ajallaankin Tampereella tapahtuvia rikoksia tässäkin 25:nnessä dekkarissa.
Pieni, kohta 8 vuotias Urho huomaan mattopesulassa naisella olleen verisen maton. Siitä paisuu monia lapsia pelottava juttu vampyyrinaisesta johon sitten poliisit alkavat puuttua. Samalla Koskinen huomaa kollegansa kirjoittaman kirjan, johon kirjailija on käyttänyt vanhaa 33 vuotta sitten tapahtunutta rikosta. Se oli jäänyt selvittämättä silloin, Sakari Koskinen oli ollut sen rikoksen tapahtuessa järjestyspoliisina sitä näkemässä ja tapahtuma oli jäänyt selvästi mieleen.
Koskinen asuu Ullan kanssa Iidesjärvellä ok-talossa, mutta Ullan tyttären perheenlisäys on vienyt  Ullan hoitelemaan pientä vauvaa Hämeenlinnaan, joten Koskinen kärsii yksinäisyydestä vapaa-aikanaan.
Tuttua ja taattua lukemista nämä dekkarit ovat, pari päivää meni tätäkin lukiessa ihan nopeasti 4/5

27.7. Hargla Indrek;  Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, moreeni 2012
Tässä kirjassa sitä on sitten kertomusta kerrakseen. Tallinna 1419 vuonna, ja apteekkari Melchior saa päähänsä että on jotain outoa, kun kolme ihmistä kuolee kun on kertonut nähneensä ensin Rataskaivonkadulla kummituksen  tai aaveen. No siihen aikaanhan ei ollut sanomalehtiä tai historiankirjoja, vaan vanhat kertomukset kulkivat ihmiseltä toiselle muistinvaraisesti kertomuksien muodossa. Niinpä Melchior sitten haastatteli Rataskaivonkadun kummittelevan talon hirveyksistä tietäviä ihmisiä ja niinpä tämä kertomus toistuu kirjassa hyvin monta kertaa ja hyvin paljon muutakin.
Keskiaikaisesta elämästä kerrotaan hyvin tarkkaan ja perinpohjaisesti, juurta jaksaen.  Tätä kirjaa ei voi kokea hauskana vaan aika raakoja on olleet tavat siihen aikaan, mikäli on totuuden häivääkään kirjassa ja voi ollakin.
Tulipahan luettua tämäkin, ja lopussa olikin hyvin jännä ja enpä olisi jättänut kesken tätäkään, vaan piti lukea miten tässä lopulta käy. 326 sivua. 3½/5
Mulla on toinenkin Harglan kirja hyllyssä valmiina, pitää katsoa luenko sen vai Sirpa Kähkösen romaanin seuraavaksi


 22.7. Lönnrot Heleena, Naisten talo 2, di Porri 2020
Naisten talo on vanha säästöpankin talo maaseutukaupungin keskustassa.  Se on asunto-osakeyhtiö jonka osakkeet ovat vain naisia varten. Siinä asuu monenikäinen ja monenlainen joukko naisia, erilaisia persoonallisuuksia. Joku kuolee ja joku syntyy ja myös joku mies pääsee sinne asumaan. on juhlia ja eroja. Eli tämä kuvaa elämää. Lukemista haittasi se, etten ollut lukenut Naistentalo1-kirjaa, enkä tuntenut näiden ihmisten menneisyyttä.
Olen lukenut monia Lönnrotin kirjoja, mutta kirjanliepeestä huomaan, etten läheskään suurinta osaakaan ole lukenut. Niitähän on ilmestynyt viime vuosina jopa kolmekin samana vuonna!
Kirjassa liikutaan, kuin sightseeingillä ympäri Pohjanmaata, ja välillä muuallakin, kuten sisävesilaivalla Tampereelta Ruovedelle.  Mutta reissut ovat vähän töksähteleviä ja tarina on  kevyttä. Luin, mutten erityisesti pitänyt kirjasta. 2½/5


19.7. Kinsella Sofia; Muistatko minut? WSOY 2009 
Olenpa nyt innostunut lukemaan. Muutamia tämän kirjailijan kirjoja olen aikaisemmin lukenutkin, ainakin Varsinainen talousihme, Salaisuuksia ilmassa, Kevytkenkäinen kummitus, Soitellaan soitellaan, Yllätä minut ja Kuka on pomo. Luulisin ainakin nämä lukeneeni. Himoshoppaajia en ole lukenut, ehkä joskus yritin...
Tässä kirjassa Lexi herää sairaalassa, hän on ollut autokolarissa ja saanut tällin päähänsä, jolloin muisti on mennyt. Hän muistaa 3n vuoden takaiset asiat, mutta ei mitään sen jälkeiseltä ajalta. Niinpä hänen aviomies ja työkuviot ovat täysin unohtuneet. Hän onkin aivan pihalla kun ei muista että on pomona firmassa, jossa oli ennenkin töissä ja kaikkea mitä siellä onkin tapahtunut. Hän oli muuttunut kolmessa vuodessa kovaksi ja tylyttäväksi Kobraksi haukutuksi pomoksi.
Välillä tuntui tuskastuttavalta, kun kukaan hänen läheisistään ei kertonut mitä kaikkea olikaan tapahtunut, niinpä hän seilaili töissäkin aivan uunona. Mutta tosin jotakin selviää vähitellen, mutta ei muisti ole palannut kirjan lopussakaan täysin. Mutta kuitenkin muistinmenetys muutti Lexin elämän kokonaan, hänestä tuli ihan entisenlainen ihminen. Ihan mukavia ja kepeitä luettavia nämä kirjat ovat. 3/5

18.7. Lori Nelson Spielman; Kymmenen unelmaani,Otava 2013
Sattui löytymään tämäkin esikoisteos kirjastosta, jeee.  Niinpä piti lukea tätäkin viime yönä, kun ei nukuttanut, ihan loppuun asti.
Nuori Brett kirjoittaa unelmistaan listan, Elämäni päämäärät, jossa on listattuna 20 päämäärää. Hänen äitinsä on löytänyt listan ja kun äiti kuoleekin (liian aikaisin syöpään) hän on testamentissaan säätänyt, että Bretin pitää toteuttaa niitä unelmia 10 kpl. Hän on aivan kauhuissaan, koska on kuvitellut perivänsä heti, äidin yrityksen toimitusjohtajuuden, talon yms. Nyt hänen pitää esim hankkia lapsi tai kaksi, koira, talo, hevonen, esittää yleisölle jotain, rakastua, tulla opettajaksi ja luoda isään hyvät välit. Siinä onkin aika epävarmalle naiselle tekemistä. Mutta hänellä on apuna hyvä ja kiinnostunut lakimies ja muitakin ystäviä. Monet kerrat hän tuskailee tavoitteiden kanssa, kunnes hän löytää polkunsa.
Kaikki tämän kirjailijan kirjat ovat olleet upeita lukukokemuksia, niissä on lukuisia ihan muistiin kirjoitettavia viisauksia, jota on hyvä silmäillä välillä myöhemminkin. Nämä ovat olleet hyviä ja jännittäviä luettavia, mutta ei aina niin kevyttä, mutta kuitenkin lopussa käy hyvin. 5/5

14.7. Lori Nelson Spielman; Toscanan tytöt, Otava 2020 
saa nähdä ehdinkö lukemaan tämän ...vain viikko aikaa
Mitähän lienen ajatellut...eilen aloitin tämän lukemisen ja nyt klo 18 lopetin.
Tämä oli juuri sellainen lukukokemus joka vei mukanaan HETI. Tämä on niin herkullinen kirja jo päältäpäinkin, että täytti kaikki toiveet hyvästä kirjasta. "Valoisa, hauska, toiveikas tarina sukusolmujen setvimisestä" Italialainen sukutarina, New Yorkin Brooklynissa asuvasta italialaislähtöisestä suvusta.
Tähän sukuun oli liitetty sellainen "kirous", että vain perheen vanhin tytär pääsee naimisiin, toisena syntyneillä tyttärillä ei ollut oikeutta onneen. Isotäti Poppy kertoo tämän olevan voitettavissa, ettei se pidä paikkaansa.
Hyvä kuvaus italialaisen perheen kiinteästä yhteydestä, tehdään niinkuin nonna tai perheenpää tahtoo.
Isoäiti nonna,  tai hänen miehensä oli lähtenyt paremman elämän toivossa pienestä italialaisesta maalaiskylästä Amerikkaan. Nonnan sisar Poppy houkutelee 8:n päivän matkalle kaksi nuorta naista mukaansa Italiaan, koska hän on luvannut  tavata nuoruuden rakastettunsa, tai aviomiehensä 80 vuotispäivänä heidän vihkikirkon rappusilla. Pariskunnan tiet olivat silloin erkaantuneet olosuhteiden vuoksi, mutta rakkaus oli vahvaa.
Kolme päivää Venetsiassa, kolme päivää Toscanassa, kaksi päivää Amalfin rannikolla, kunnes tuli se syntymäpäivä. Tämä reissu muutti heidän kaikkien elämän. Aivan ihana luonnon ja maiseman kuvausta. Tekisi mieli lähteä katsomaan onko siellä niin hienoa oikeasti.
Välillä oli niin jännittävä kirja, että piti pitää pieni tauko :)
"Tässä romaanissa on paljon, mihin rakastua, mutta parasta on tunne, jonka se jättää lukijalle, muistutus siitä, että kaikki on mahdollista, kunhan on vähän rohkeutta." Booktrip
Vuorokaudessa luin 472 sivua, siitä huolimatta olisin lukenut toisen mokoman lisää. Huippuhyvä kirja. 5/5



11.7. Koskinen J P;Kuinka sydän pysäytetään, WSOY 2015
Kirjassa ollaan Tsaarin ajasta Suonen Talvisotaan.  Juhon perhe, eversti isä, äiti, kaksi siskoa ja pikkuveli muuttavat Pietarista Helsinkiin vuonna 1913. Isä sotii Venäjän armeijassa ensimmäistä maailmansotaa, kotona käydessään hän koulii ja karaisee pientä Juho-poikaa armeijaa varten. Isä katoaa sitten Venäjälle, kun Suomi itsenäistyy. Juho on sitten "perheen päänä" kun isä on kadonnut. Perhe joutuu Suomenlinnan vankileirillekin, mutta isä on ollut myös Mannerheimin mies, niin perhe pääsee pois leiriltä. Juhokin sitten nousee Mannerheimin luottomieheksi kun käy sotaväen ja alkaa kulkea Saksan ja Moskovan väliä jonkilaisena tiedustelijana. Talvisodan kuvausta on tässä kirjassa koko loppupuoli.
Varsinaisesti tämän kirjan aihepiiri ei ollut sitä mikä minua kiinnostaa. Enemmän tässä oli sotaa kuin rakkautta. Vaikka kirjan nimessä oli Romaani sodasta ja rakkaudesta. Tulipa kuitenkin luettua suurinpiirtein. Tämä voi olla vasta toinen tämän kirjailijan teos mitä luin, voi olla että luen lisää. 2/5

6.7. Tuominen Pirjo; Vallasrouva, Tammi 2020
Tämä uusi ja suosittu kirja tuli pikaluettavaksi vastaan, hienoa.
Nuoresta Opettajattaresta on tullut avioliiton myötä Vallasrouva Vapaaherratar ja Akilan kartanon Priiarinna. Aika josta kirja kertoo sijoittuu vuosien 1870-1886 väliin. Nälkävuosista päästiin mutta Akilan vapaaherra Helmer Örn oli kuollut niiden aikana. Rosa Örn oli jäänyt leskeksi.  Kuivuuden jälkeen syttyy laaja tulipalo, jossa Akila palaa tarkkaan ja Rosa joutuu keksimään asunnot ja suojat koko väelleen ja karjalle. Kunnostetaan vanha Riialan kartano väliaikaiseksi asunnoksi ja suunnitellaan ja rakennetaan uutta Kotkankallion kartanoa.
Rosan tyttäret ovat olleet Euroopassa sukulaistensa luona ja kirja vie lukijan myös sinne suureen kartanoon ja aateliseen  linnaan. Rosan sisar Sally on siellä naimisissa Itä-Peussissa varakkaan miehensä Matiaksen kanssa. Rosan tytärten Karolinan ja Rosinan elämää siellä seurataan myös.
Vähän olen unohtanut jo mitä Opettajattaressa tapahtui ja alussa se vaikeutti lukemista, mutta kyllä sitten lukeminen sujui hyvin.
Varsin vähän minusta tässä kirjassa oli yhteiskunnallisia asioita. Rautatietä kyllä rakennettiin Tampereelle asti, ja nautittiin nopeammasta kulkemisesta. Kirjan lopussa oli Aleksanteri III seurueineen vierailun kuvausta Helsingissä.
Kirjan 16 vuotta ja tämän 453 sivua olivat kyllä ihan mukava lukea, pitkästä aikaa joku kirja vei mukaansa. Olen melkein kaikki, en ihan kaikia Tuomisen romaaneja lukenut. Joistakin aikaisemmista olen pitänyt enemmänkin. 3/5


KESÄKUU vain 2 kirjaa tuli luettua

28.6. Korteleinen Anna; Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää.
Tämä on paksu kirja, joten ei voi lukea yölukemisena. Mutta vaikuttaa Hyvin mielenkiintoiselta tutustua tähän kirjaan, koska olen käynyt niin monesti Sara Hildénin taidemuseossa, ja nähnyt hänen keräämiään teoksia. Minkälainen ihminen hän on ollut, ja miten voi sellaisen taidekokoelman hankkia.
Kirja alkaa siitä kun Sara on ilmavalvontalottana valvomassa Pyynikin näkötornissa, ettei vihollisen koneet yllätä. Mutta luin kyllä ensin kirjan lopusta kirjailijan kiitokset, koska ne oikeastaan "avaavat" kirjaa lisää.
Kortelainen onkin paneutunut hyvin perinpohjaisesti Sara eli Saara Hildénin elämään syntymästä kuolemaan asti, niinkuin vain on voinut, erilaisista lähteistä, joita on nimetty 7 tiiviisti kirjoitettua sivua ja kirjeenvaihdosta, keskusteluista  yms, saada tietoa. Mikä menestystarina, ja aivan hänen omaa ansiotaan, ilman perittyjä tai saatuja rahoja käyttäen. Orvosta Lempääläisestä torpantytöstä työtä tehden, omin taidoin ja ansioin professoriksi ja taiteen mesenaatiksi. Ehkä osaan katsella hänen valitsemiaan ja ostamiaan taideteoksia ihan uusin silmin hänen nimellään olevassa taidemuseossa  ja miettien mitä Sara Hildén on niissä nähnyt. Kirjaan on kuvattu monia teoksia hänen hankkimista teoksista.
Kirja Kannattaa ehdottomasti lukea, varsinkin jos kiinnostaa 1900-luvun alun elämä Lempäälässä ja Tampereella, jonne Saara muutti 13 vuotiaana sisällissodan jälkeen keväällä 1919. Pitkään kesti lukeminen, mutta kannatti. 5/5

7.6. Enkenberg Kaarina; Pako Karjalasta, Readme, 2017
Muistaakseni Sessen blogista sain tähän vinkin joskus aikoja sitten. Olin kirjoittanut johonkin paperiin kirjan nimen ja nyt se lappunen tuli vastaan ja sain varattua tämän kirjan.
Kirjoittaja on haastatellut veljeään niistä sodan aikaisista asioista. Veli Lalli on ollut Kaaria 6 vuotta vanhempi ja muistanut enemmän asioita Talvisodasta lähtien. Perhe isä, äiti, ja 3 lasta, asuivat Kannaksen Räisälässä maalaistalossa, josta he joutuivat lähtemään evakkoon ja jättämään kaiken. Välillä he palasivat takaisin kotipaikalleen, mutta lopullisesti sitten lähtivät ja asettautuivat määrätyille paikkakunnille.
Kirjasta saa lukea lasten ajatuksia sodan kulusta, kaikkeahan ei puhuttu lasten kuullen. Mutta ihmetellä täytyy kuinka paljon oli jäänyt asioita lasten mieliin. Esim itse en muistaisi näin yksityiskohtaisia asioita lapsuudestani. Kirjan luvut ovat ensin suomenkielellä ja sitten samat luvut Karjalan kielellä. Olisi ollut hyvä opetella myös Karjalan kieltä kirjan mukana, mutta en nyt sitä tehnyt.
Harvoin poikkeusoloista kokonaan lasten näkökulmasta on kirjoja, tai en ole niitä löytänyt tai lukenut. Lalli ja Kaari kasvavat noin 10 vuoden aikana kirjassa ja elämä muuttuu, surua ja luopumisia on kirjan tapahtumissa myös. 3/5

TOUKOKUU  luin  4  kirjaa ja kuuntelin kahdesti yhden äänikirjan

30.5. Utrio Kaari; Porvarin morsian, Tammi2008 125 sivua
Tämä pieni ja ohut kirja on ilmestynyt  v.1981 ja aloittanut silloin uuden Katariina- taskukirjasarjan. Tämä on toinen painos ja sisältää myös Hannu Lukkarisen kuvituksen.
Anna Jonintytär Knaap asuu Porvoon Kamppilan kartanossa äiti- ja isäpuolensa kaltoinkohtelemana. Vaikka hän onkin aatelisneito, hänen huoltajansa eivät hänestä välitä.  Annan isä on kuitenkin ehtinyt kihlata tytön turkulaiselle varakkaalle porvarille vaimoksi, ja tämän porvarin ystävä tulee hakemaan Annan Turkuun. Tämä ystävä Arn Erikinpoika Tavast rakastuu pitkän ja hankalan kulkumatkan aikana suojattomaan neitoon, mutta hillitsee itsensä ja vie tytön turvallisesti perille.
Vanha sulhanen on myös ystävällinen Annalle. He menevät avioliittoon ja Anna alkaa odottaa lasta. Miehen sisar alkaa kuitenkin juonitella ja kylvää vihaa Annaa kohtaan, että muka hän odottaisikin äpärää, eikä lapsi olisi aviomiehelle.
Onhan tässä jännittävät käänteet ja lopuksi käy hyvin. Oikein hyvä kirja yölukemisena, kun ei paksua kirjaa voi pitää yöllä käsissä. 3/5

26.5. Kortelainen Anna& Peltonen Reino; Huonon matkailijan päiväkirja, Tammi 2015
Anna Kortelainen on löytänyt ja myös ottanut selvää, tutustunut isoisänsä Raino Peltosen elämään ja töihin. Isoisä oli syntynyt Viipurissa 1906 ja työskennellyt  muusikkona ja kirjailijana, asunut Tampereellakin. Matkustellut ennen sotaa ja sen jälkeen Pariisissa, Wienissä, Leningradissa ja Moskovassa. Loppuikänsä hän oli  asunut Tukholmassa. Kirjassa Kortelainen kertoo mitä oli saanut selville isoisänsä elämänvaiheista ja sitten kirjassa on Reino Peltosen kirjoittamia tarinoita, novelleja joita oli julkaistu Tulenkantajat-lehdessä. Varsin mielenkiintoista lukea kertomuksia esim. Pariisista ennen sotia ja toisenkerran sen jälkeen. No ihan kaikkea en jaksanut lukea, -30-luvun kertomukset ovat aika vaikeita lukea nykyaikana. Kieli on niin erilaista ollut silloin.  Varmasti on ollut
mielenkiintoista etsiä iso-isää ja löytää kaiken tämän materiaalin hänen elämästään. 3/5

24.5. Pakkanen Outi; Helmimies, Otava 2019
Kun hain varaamiani kirjoja kirjastosta, niin tämä hyvin paljon varattu kirja oli "tyrkyllä" siinä pöydällä. Olihan mullakin tämä monia kuukausia varattuna, ja niinpä sain tämän nyt näin ja voin poistaa varaukseni. Olenhan lukenut melkein kaikki Pakkasen dekkarit, keittokirjaa ja elämänkertoja lukuunottamatta.
No niin, Anna Laine oli tässä kirjassa melko  vähän mukana, mutta olipa kuitenkin koiransa Justiinan kanssa. Olihan tässä kirjassa entinen "veto", luin tämän parissa päivässä.
Kirja vie taas Helsinkiin, jossa Erik oli perinyt tädiltään arvoasunnon ja rutkasti rahaa, vaikka hänen puoliveljensä oli ajatellut hänkin saavan osansa potista, olisihan hän mielestään sen enemmän ansainnut tai tarvinnut. Kumpikaan veljes ei ollut erityisemmin seurustellut tätinsä kanssa. Erik oli vähän omintakeinen poikamies ja Peter toisissa naimisissa oleva kolmen lapsen isä ja rahat eivät tahtoneet riittää prameaan elämään. Olihan hänkin perinyt tädiltä kaksi taulua, joita Peter ei kuitenkaan ollut osannut arvostaa. Peterin vaimo ja 6 vuotias tytär ovat tässä myös osallisina.
Kirjan tapahtumat tapahtuvat sinä talvena, kun Helsingissä sataa paljon lunta.
Ehkä ei ihan yllä joidenkin dekkareiden tasolle tämä, mutta oli mielenkiintoinen, rauhallisesti etenevä kirja lukea 4-/5


18.5. Tamminen Petri; Mitä onni on, äänikirja, Aamulehden tarjoamana
Kuuntelen tätä toistamiseen, no onhan tämä aikamoista höpötystä, kaksi kaverusta etsii onnea. Toinen heistä on naimisissa ja hänen vaimonsa saa idean valokuvakirjan tekemisestä, aiheena  Onni. Mutta mies nappaa idean  ja alkaa kaverinsa kanssa etsiä onnea ympäri Suomea. He anovat apurahan ja onhan sitten rahaa haahuilla, ensin Suomessa ja sitten onnea etsimässä Tanskassa entisen tyttöystävän luota.
Aikamoinen reissu oli onnen etsinnässä. Ei se löydy ulkomailta, eikä nuoruudesta, menneisyyden haikailusta.
"Pitää tarttua hetkeen, elää tätä päivää. Onni- kun sade ripsii ikkunaan. Onni- kun pesukone pyörittää pyykkiä.  Kaiken jatkuminen ennallaan on pakahduttavan onnellista ja pelottavaa... Tästä lähtien elän  omaa elämääni" Näihin ajatuksiin kirja loppuu.
Ehkä en ole vielä ihan sinut näiden äänikirjojen kanssa. Tottuisiko näihin joskus. 3/5

19.5. 20 Anne Frank Päiväkirja, Tammi, uusi laitos 2001, 421 s. taskukirjan tuottanut Bonnier-kirja
Omasta hyllystä nyt tämä vaikuttava kirja, jonka olen aikaisemmin lukenut Nuoren tytön päiväkirja-nimellä. Kertoo nuoren juutalaistytön elämästä oikean "karanteenin" aikana v.1942-44, kun he olivat piilossa saksalaisilta sodan aikana.
Nuoren murrosikäisen tytön päiväkirja, samanlaiset ajatukset silloin ja suuren hädän keskellä kuin normaalimmassakin olossa. Rakkauden ja läheisyyden kaipuu, kiistat vanhempien kanssa. Jos heillä ei olisi ollut mahdollisuutta piiloutua, he olisivat joutuneet keskitysleirille jo aikaisemmin.
Silloin oli sota, piilossa oleminen Salaisessa siivessä, ruokapula ja sen yksitoikkoisuus, pelko, ammunta ja pommitukset. Radionkuuntelu. He kaikki opiskelivat ahkerasti koska aikaa oli.
Heidän oli oltava hiljaa paikoillaan määrättyinä aikoina, jotta heihin ei kiinnitettäisi huomiota. Loppua kohden ahdistus ja tilanteeseen kyllästyminen lisääntyy. Kahdeksan henkeä amsterdamilaisen tehtaan yläkertaan laitetuissa tiloissa, heistä 3 nuorta, loput vanhempia ihmisiä. Elämä jatkuu alakerrassa ja heidän auttajiensa kanssa myös vaikka onkin puutetta kaikesta. Ikkunanraosta raitista ilmaa, verhojen raosta ulos katselua varovasti, ettei kukkan kiinnitä huomiota. Sodan tapahtumien kulkua Anne kertoo välillä ja välillä omia mietteitä ja kanssa asujien toilauksia.
Anne katsoo ulos avoimesta ikkunasta taivaanrantaan saakka; " Niin kauan kuin tämä on olemassa...ja minä saan kokea kaiken tämän, tämän auringonpaisteen, pilvettömän taivaan, en voi olla onneton"
Paras lohdutus niille, jotka ovat peloissaan, yksinäisiä tai onnettomia, on mennä ulos, jonnekkin missä voi olla yksin, yksin taivaan, luonnon ja Jumalan kanssa. Sillä vasta silloin, vain silloin ihminen tuntee, että kaikki on niin kuin pitääkin olla ja että Jumala haluaa nähdä ihmiset onnellisina, keskellä luonnon  yksinkertaista kauneutta.
Niin kauan kuin tämä kaikki on olemassa, ja varmaankin se on aina oleva, tiedän, että jokaiseen suruun on olemassa lohdutus, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Ja uskon lujasti, että luonto voi karkoittaa paljon pahaa." sivu 248 Anne Frankin Päiväkirja... 5/5


HUHTIKUU vain 5 kirjaa luin kokonaan, kahta muuta osittain

26.4. Aitola Kerttu; Lontoonrakeita, Otava 2004
Tämän siistin kirjan otin joskus aikoja sitten kirjaston saa ottaa-hyllystä. Tuskin oli luettu kertaakaan.
Salla opiskelee Teknillisessä korkeakoulussa fysiikkaa, eikä opiskelu oikein suju. Tulee kesä ja Sallan kaksi kaveria ovat lähdössä Lontooseen kesätöihin. Sallalla on luvattu kesätyö tutussa paikassa, mutta hän peruu sen ja lähtee mukaan Lontooseen.
Henna on ollut aikaisemminkin Lontoossaja hän tietää neuvoa paikkoja ja asuntokin on kimppakämppä, johon he mahtuvat patjoille kaikki kolme samaan huoneeseen. Kaikkihan on siellä erilaista, hirveät ruuhkat ja sekaisuus. Kokolattiamatot vessassakin. Työnsaannin vaikeudet. Tarjoilijoita on tulossa vaikka kuinka kurjaan työpaikkaan, joten kohtelu on ihan ala-arvoista ja palkat ovat huonot. Salla ja Henna kyllä saavat töitä, mutta kolmas tyttö on vähän varakkaampi eikä hän niin perusta työnteosta. Lontoossa on huumeidenkäyttö heidän piireissään yleistä ja niinpä kirjassa kerrotaan huumesekoiluista ja hurjista yöbileistä pitkin Lontoota.
Salla palaa lopussa Suomeen, mutta Lontooseen jäänyt poikaystävä  saa hänet palaamaan takaisin Lontooseen. Luin tämän nyt koska ei ole kotona enää lukemattomia kirjoja. Siis luki paremman puutteessa, mutta kirja kuitenkin antoi kuvan miten elämä voi mennä ulkomailla. 2½/5

Itäranta Emmi; Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015
Tämä on kirja omasta hyllystä. Sinne tämän löysin kirjaston ilmaishyllystä, varmaan yli puoli vuotta sitten. En ole tämän kirjailijan aikaisempaa kirjaa lukenut. Katselin näistä kirjoista arviointeja netistä, niin on kehuttu ja jotkut sitten eivät ole tykänneet. Mutta koska nyt on poikkeusaika, niin koetan lukea näitä, kun ei voi kirjastosta hakea kirjoja. Jätin kesken, palaan joskus uudelleen. Oli liian vaikea seurata juonta, jos sitä olikaan.

Stenius Jarkko; Bangkokin veritiikerit, Like
Koetan lukea tätäkin kirjaa, vaikka ei ihan tämäkään ole ihan sitä mitä olen yleensä lukenut. Mutta koska ei nyt ole juuri valinnanvaraa....en lukenut tätä kuin osittain, koska oli liian vaikea luettava. Viinaa, huumeita, tappelua, prostituutiota, ihmiskauppaa, ei nyt jaksanut tätä.


17.4. Lähdesmäki Anneli; Pitsihuvila, Katharos Oy, 2012
Pienen Pohjois-Karjalaisen maalaiskylän Heinävaaran kylään sijoittuva kertomus. Kesä, kylän ihmiset, lapset ja kaikki mikä kylässä sattuu on kuin yhteistä tapahtumaa. Kesä on voimakkaan elämisen aikaa, rakkautta, draamaa, tansseja, työtä, perunakaivamista ja lehmien lypsyä. On hieno Pitsihuvila, jonka asukkaat ovat "hienompaa väkeä", johon kertoja Anni pääsee ystävänsä Eilan kanssa leikkimään  huvilan  tyttären Merjan kanssa. Ei ole senkään talon asujat hyvin onnellisia elämässään vaikka on kaunis talo ja hyvin toimeentuleva mies.
Kirja tuntui hyvin tutulta, olin varma että olin lukenut tämän joskus. Oli kyllä mukavaa lukea nytkin, aika pitkä 386 sivua, lukeminen kesti, mutta ei se mitään. 3 /5

Köngäs Heidi; Dora, Dora, Otava, 2012
Mitäpäs sitä vaihtamaan paikkaa ja aikakautta, niinpä jatkan tämän kirjan luvulla.
Olihan tämä sitten ihan toisenlainen kirja kuin edellinen. Tässä kerrottiin enemmän saksalaisten kannalta Lapin sodasta.
Varusteluministeri Arkkitehti Albert Speer matkustaa seurueensa kanssa jouluksi 1943 Lappiin ja ihan Jäämeren rannalle asti  Petsamoon. Speer menee tarkastamaan kaivoksia miten saadaan enemmän ja enemmän nikkeliä ja muuta kuljetettua Saksaan. Vangitut, orjuutetut vangithan siellä tekevät karmeissa oloissa työtä, järjettömän lumen ja pakkasen keskellä. Seurueeseen kuului Speerin sihteeri Annemarie, heidän tulkkinsa, Taikuri, joka vietiin viihdyttämään  sekä viulunsoittaja. Speer haikaili koko ajan Führeriä, jonka kanssa oli mennyt jotenkin välit poikki ennen matkaa, eli heidän välillään oli ollut "suhde". Speer oli suunnitellut ja ollut rakennuttamassa Hitlerille suuria rakennuksia ja keskitysleirejä (kuten Doran), sekä myös V2- ohjusta, jonka avulla piti voittaa sota. Pikkuhiljaa Speerillekin oli valjennut, että lopulta Saksa häviää, mutta ei uskaltanut siitä sanoa Führerille, joka oli hänelle kaikkikaikessa.
Kirja kertoo matkasta jäätävään Lappiin jokaisen edellämainitun kertomana. Oli tämä järkyttävää luettavaa, mutta mielenkiintoinen, koukuttava kirja. Erilainen kuin mitä kuvittelin kirjan nimen perusteella, mutta Köngäs osaa kirjoittaa. 5/5


8.4. Rytisalo Minna; Lempi, Gummerus 2016
Lapin sota, nuori mies Viljami, kauppiaan kauniit kaksostytöt Lempi ja Sisko, pieni maatila syrjässä Lapin mailla, siinä tämän kirjan tapahtumapaikat.
Viljamin kertomus on ensin. Sotaan joutunut Viljami kertoo rakkaudestaan Lempiin niin kauniisti, niin ihanasta ainoasta kesästä joka heillä oli ennen sotaan joutumista. Miten kaikki mureni kun Lempi katoaa, kaikki. Sitten sodan loppu menikin sairaalassa.
Seuraava kertomus on Ellin, joka oli aputyttönä Lempin ja Viljamin kotona. Voi sitä vihan ja kateuden määrää mikä tästä nuoresta naisesta läksi.
Kolmas kertomus on Siskon, jonka puolikas oli Lempi, johon tämä aina tukeutui nuoruudessa. Vaikka Sisko läksikin sodan aikana saksalaisen morsiameksi ja heidän tiensä erosivat, kun Lempi meni naimisiin. Niin joku yhteys ja ikävä koko ajan säilyi. Siskon kertomus yltää näihin päiviin, eli sodan ja jälkeen sen.
Ensin en oikein päässyt "kärrylle" Viljamin lukua lukiessa, se oli niin ylitsevuotavan ikävöivää. Mutta Ellin kertomuksessa selvisi jo kirjan juoni. Siskon kertomus täydensi koko kirjan tarinan.
Kokonaisuudessaan oli hyvä kirja, esikoiskirjaksi vieläpä. 4/5


5.4. Oranen Raija; Metsästäjän sydän, Teos, 2010
Kävin viime kesänä Mannerheim-museossa Helsingissä ja olen kyllä ollut muutenkin kiinnostunut hänen elämästään.
Tämä kirja kertoo kenraali Gustaf Mannerheimin  ja kamariherra Hjalmar Linderin elämästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1877 lähtien Venäjän tsaarin hoviin, Helsinkiin ja ympäri Eurooppaa ja muuallekkin suuntautuvien matkojen kuvauksista.
Vuorotellen kerrotaan Linderin elämästä. Hänhän oli Mustion herra ja omisti laajoja maita, kuten Kytäjän kartanon ja Lohjalla selluloosatehtaan, Högforsin tehtaan ja ruukin Lopella. Hän oli tunnettu taiteen ystävä ja lahjoittaja mm Ateneumiin. He olivat hyviä ystäviä Mannerheimin kanssa ja hän oli jonkin aikaa naimisissa Mannerheinin Sofie siskon kanssa.
Mannerheim palveli Venäjän armeijassa ja soti 1. maailmansodassa Euroopassa. Kirjassa oli paljon sotakuvauksia. Hyvin paljon matkoja on kerrottu tehdyn pitkin Eurooppaa, ja Afrikan puolellekin. Joten ihmetellä täytyy niitä rikkauksia ja kulkuvälineitä millä on matkailtu 1900-luvun alussa.
Kummankin herran  rakkauselämääkin on kerrottu kirjassa.
Mannerheimin osallistuminen Suomen Vapaussodan kuvioihin on myös paljon kerrottu.
Kirjaa lukiessa tuli mieleen, ettei ole ollut ihan helppo kirja kirjoittaa tämäkään, eikä ollut helppo  lukeakaan.
Meni tosi pitkään tätä lukiessa. Mutta piti vaan sitkeästi lukea, koska halusi tietää miten käy. En ollut tiennyt mitään Hjalmar Linderistä ennen tätä, joten oli hyvä kirja senkin puolesta. Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka oli ollut Linderin lempimaalaus. Ehkäpä joskus pääsisi sitäkin katsomaan "uusin silmin".  Vaikea kirja oli lukea, mutta kannatti kuitenkin lukea. 4/5


MAALISKUU  8 kirjaa ja 1:n äänikirjan

28.3. Kivelä Anneli; Tasaista tahtia, Katajamäki, Karisto 2019
Katajamäen koululle on muuttanut uusi opettaja Severi ja toinen uusi kyläläinen on kaupan yläkertaan muuttanut kotitalousopettaja Lilja. Hän on jäänyt leskeksi hiljattain ja myös hänen tytärpuolensa muuttaa koululle asumaan. Muuten kyläläiset ovat ennallaan, kahvitellaan ja juoruillaan kyläkaupalla. Edellisestä kirjasta tuttu Petri alkaa Severin kanssa piirittää Liljaa, ehkä se selvisi kirjan lopussa kumpi vie voiton. Suunnitellaan Katajamäen 120-vuotisjuhlia, varmaan seuraavassa kirjassa sitten niistä enemmän. Eipä ollut tässä kirjassa yllätyksia paljonkaan. 3-/5

22.3. Kivelä Anneli; Kasvukipuja Katajamäellä, Karisto 2018
Vaihteeksi palasin taas katajamäkeläisten pariin välillä.
Päivikki on tohkeissaan aluksi kun Kaislajärven rantaan rakennetaan rivitaloa. Ties mitä renttuja sinne tulee asumaan! Yksi muuttaja on Hannen veli Petri elämänkumppanin Nooran kanssa.  Kirjan päähenkilöitä he ovat nyt.
Muita asukkaita ovat kummallinen vanhapoika opettaja ja kolmen tytön yksinhuoltaja nainen sekä sinkku apteekin farmaseutti.  Kahvinkeitto ja muukin seuraelämä jatkuu kuten ennenkin ja kyläläisten asioita puidaan kaupan pikku kahvihuoneessa.  Eli kylällä periaatteessa kaikki hyvin, vaikka välillä myrskyää ja monta muutostakin lopulta tulee. Ihan kiva kirja lukea...3/5

 19.3. Pirotte Emmanuelle; Vielä tänään olemme elossa,  Minerva 2017
Tämä romaani on palkittu vuonna 2016 parhaana historiallisena romaanina Ranskassa. Tämän romaanin käännösoikeudet on myyty  14 maahan ja tähän pohjautuva elokuva on ollut ensi-illassa v. 2017.
Tänä vaikeana aikana tuo kirjan nimi herätti huomiota. Onkin oikein  hyvä lukea välillä noista vielä vaikeammista ajoista, nimittäin  II maailmansodan ajasta v 1944-1945 Ranskasta.

Pieni 7 v. juutalaistyttö Renée joutuu pakenemaan saksalaisia, hänet luovutetaan amerikkalaiselta vaikuttaville sotilaille, joista toinen on Mathias. Nämä kaksi sotilasta olivat peitetehtävässä amerikkalaisena soluttautujana, saksalaisia. Tietysti he olivat raakoja tappajia, mutta kun he aikoivat ampua Renéen, tämän katse jotenkin vaikutti Mathiakseen, että tämä ampuikin toverinsa. Peloton ja intensiivinen katse ja olemus teki tähän maagisen vaikutuksen. Sitten he matkasivat siellä sodan runtelemilla alueilla ja tulivat erääseen taloon, jossa oli paikallisia asukkaita piileskelemässä. Siellä he olivat jonkin aikaa. Talossa oli jonkin verran ruokaa ja ihmisiä, joiden kanssa he asustivat.
Sotilaita tunkeutui taloon, mutta kuitenkin väki jäi henkiin. Kunnes sitten Mathias paljastui soluttautujaksi ja hänet vangittiin. Hän kuitenkin oli neuvokas sotilas ja pääsi vapaaksi. Palatessaan talolle noutamaan Renéetä  talossa oleilleet saksalainet pääsivät ampumaan Mathiasta.
Kirja oli riipaisevan jännittävä kuvaus sodan epätoivoisesta ajasta vähän ennen sodan loppua.
Kuinka tavallinen kansa saattoi selvitä, elämä oli pienestä kiinni, hermostuneiden sotilaiden mielivallan kohteena. 4/5


16.3. Mäkinen Heidi; Ei saa mennä ulos saunaiholla, Karisto 2016
Heti kirjan alussa ihmettelin, että mistä kirjailija on tiennyt kirjoittaa Sinin elämästä ihan kuin omastani nuorempana. Sini on 35 vuotoas sairaanhoitaja, joka hoitaa vanhuksia ja asuu yksin, sekä haaveilee omista häistään. Minä en niin paljoa nuorena haaveillut häistä kylläkään, mutta työelämän kertomuksessa oli paljon tuttua.
Eeva taas oli jossain mielessä kuten minäkin, 60 vuotias leskeksi jäänyt eläkeläinen.  Hänen miehessään oli monia piirteitä omasta miehestäni. Eevalla oli kyyninen rotukissa Kyllikki, joka kertoi elämästää näiden naisten kertomusten välillä. Huomattavan vilkas elämä oli Kyllikilläkin, hän muunmuassa kirjoitteli romaania ja inhosi emäntänsä miesystävää.
Nämä naiset asuvat naapureina, ja kirjan kuluessa heidän molempien elämä muuttuu kummasti. Ensinhän Eeva suunnittelee kuolemaansa, otattaa hautajaiskuvankin itsestään valmiiksi. Mutta sitten kun sairaus kolkuttaa, niin ajatukset muuttuvat.
Sinin elämä taas muuttuu täysin, kun hän unohtaa häiden haaveilun ja tapaa miehen, varatun kylläkin, mutta mullistus saapuu kuitenkin. Samalla näiden naisten ystävyys syvenee uudelle tasolle.
Kertakaikkiaan positiivinen, eteenpäin elämässä suuntaava romaani. Eipä ihme kun on varattujen kirjojen listassa monella. Kirjailijan seuraava kirja-Ei saa elvyttää, on laitettava varauslistalle :) 4/5


13.3. LuhtanenSari; Kaikkea kaunista, Tammi 2012
Alussa kirjaa en muistanut tätä ollenkaan, että olenkin jo lukenut tämän. Jossain vaiheessa sitten alkoi tuntua tutulta.
Annalla on hieno kauneushoitola Nereidi ja se on hänelle kaikki kaikessa. Annan poikaystävä Aki on vähän liikaa työorientoitunut, eikä Annan mielestä ole hänen kanssaan läsnä. Eikä ainakaan ole ajatellut kosintaa. Anna käy aina maanantaisin isänsä luona ns.velvollisuusvierailulla. Isän naapuriin muuttaa raamikas mies Harri, joka nopeasti tutustuu sen talon asukkaisiin ja myös Annan isään.
Siinä pääasiat. Kirja oli ihan kiva lukea taas, vaikka lopussa kyllä muistelinkin miten siinä käy. Kevyttä "chick lit" kategoriaan tämä on laitettu, mutta välillä ihan kiva lukea sitäkin. 3/5

17.3. Ekberg, Anna; Salattu nainen,  15 h 29 min äänikirja (Aamulehden tarjoamana)
Louise pitää pientä kahvilaa Christiansön saarella, jossa hän asustaa avomiehensä Joachimin kanssa.
Eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun kahvilan ovea saapuu kolkuttamaan tuntematon mies, joka huutaa Heleneä. Kun tämä pääsee tapaamaan Louisen ja kertoo tämän olevan hänen vaimonsa Helene, joka on suuren yritysimperiumin perijä, kaikki asiat muuttuvat ja koko elämä menee etsimiseksi. Dna-testit kertovat että tämä on totta, vaikka Helene ei muista mitään eikä tunne ketään. Hänellä on kaksi lastakin "entisessä elämässään".
Tästä alkaa uskomaton, kauhistuttava kertomus, joka on välillä kauhean traaginen ja jännittävä. Hurja takaa-ajo, kun Helene etsii vanhoihin tapahtumiin johtaneita todisteita. Joachim etsii tahollaan kuka oli Louise, jonka nimeä Helene käytti. Hän saa selville kuinka tämä nuori nainen sai surmansa ja miten Helene otti tämän henkilöllisyyden. Miksi tämä oli alunperin lähtenyt ja kadonnut perheeltään.
Tuskinpa olisin tätä kirjaa lainannut kirjastosta, jos ei tämä olisi ollut maaliskuun äänikirjana. Lisää vahvistusta ajatukselle, että skandinaaviset dekkarit ovat raakoja ja mulle "liiankin" jännittäviä. 4/5

8.3. Pauliina Littorin, Antti Marttinen; Kolme punaista rubiinia, Aula&Co 2019
Leo Lennox saapuu Helsinkiin isänsä hautajaisiin, vaikka ruumista ei ole löydetty, niin poliisit ovat varmoja että hän on kuollut. Isällä oli Yrjönkadulla taide- ja keräilyliike ja sitä Leo sitten alkaa pyörittää. Leo on skotlantilaisen sukulinnan perijä ja hyvin kouluttautunut antiikin- ja keräilyn maailmaan.
Yllättäen liikkeen kellarissa alkaa tapahtua kummia, ovi väännetään rusinaksi ja Leon työntekijaä kolkataan ja liikkeeseen heitetään kranaatti. On epätietoisuutta mihin nämä teot liittyvät, mutta sitten kun Leo hankkii myyntiin kymmenien miljoonien arvoisen muumimamman, jolla on rubiinit silminä ja laukunlukkona, alkaa epäilyksiä herätä. Vaikka muumimamma onkin hyvässä piilossa olevassa kassakaapissa, se varastetaan kuitenkin ja tilasta löytyy kolkattuna muumimamman alkuperäinen omistaja.
Myös skotlantilainen Leon eno Arthur on kadonnut ja sitten selviää, että hänet on kaapattu jonnekkin Pohjois Norjaan, alkaa kummallisia asioita käydä ilmi.
Kirjassa on tapahtumia ja juonenkäänteitä vaikka useampaan kirjaan. Vauhtia ei puutu tästä dekkarista. Minä kuitenkin luin sen mielenkiinnolla ja olin ihan tyytyväinen kirjaan. 3½/5

Kivelä Anneli; Katajamäellä kaikki hyvin, Karisto 1017
Tämä kirja on jo 12. osa tähän sarjaan. Jotenkin vaan nämä koukuttaa ottamaan luettavaksi. Vaikka kylän tapahtumat ovat samantapaisia, kylä kuitenkin kehittyy eteenpäin ja ihmiset vaihtuvat, ainakin päähenkilöt.
Tässä on Henri Laakso jo lähtenyt muualle johtajaopettajan virastaan ja uusi opettaja on Hanne Jokimaa. Kyläläisillä on kyläkaupassa taas kovat mietinnät, että kuka tulee opettajaksi ja kuka tulee kyläkoulun vintin toiseen asuntoon. Nuori ja kaunis kaupunkilais-opettaja Hanne tietysti yritetään naittaa vaikka kenelle kyläläiselle, se on jotenkin joka kirjassa tarinan juoni. Salaperäinen ja jörö mies saapuukin koulun toiseen asuntoon ja aikansa vie ennenkuin he tutustuvat toisiinsa. Kylätoimikunta touhuaa entiseen tapaansa, mutta uusia ideoita otetaan hyvin vastaan Hanneltakin. Kirjasta toiseen toistuu innokas kahvittelu, niin kyläkaupan kahviossa kuin kotosallakin. Ja suukkoja saa jokainen yksinäinen naishenkilö, Hmmm, ennenkuin häät ovat suunnitelmissakaan. 3/5


KiveläAnneli; Uusia tuulia Katajamäellä, Karisto 2015
Tämä on kolmas kirja Katajamäki-sarjassa, tapahtumat on jo tuttuja seuraavien kirjojen lukemisen perusteella. Järjestyksessähän koetin nämä lukea, mutta tätä kirjaa ei löytynyt oikeassa järjestyksessä :)
Tässä ala-asteen opettaja Eija-Leena palaa takaisin Katajamäelle, ja tietysti tuttu ope otetaan hyvin vastaan. Henri on vielä johtajaopettajana ja he asuvat koulun vintin eripuolilla asuntojaan.  Tälläkertaa saapuu Päivikki Nikkasen ainoa poika Arttu Kanadasta kesäksi käymään äitinsä luona. Niinpa he tapaavatkin toisensa ja kiinnostuvat, mutta tässäkin kirjassa on suhteiden luominen ja tunnistaminen vaikea.  Eija-Leenalla on koulussakin ongelmia pienen Ville-pojan kanssa ja sitten vielä kun tämän isä kuolee tapaturmaisesti, niin hän saa visaisen pulman hoidettavaksi. 3/5

HELMIKUU näitä 13 kirjaa luin ja yhtä äänikirjaa kuuntelin 2/3 , mutta kesken jäi

 
Hietamies Eve; Tarhapäivä, Äänikirja Aamulehden tarjoamana 
Tätä oli kuunneltavana kuukauden loppuun mennessä. Tämä nyt jäi kylläkin kesken. Vaikka yritin kuunnella. En tiedä mitä kiireitä nyt oli, tai eikö sitten kiinnostanut aihe tarpeeksi. Kuuntelin 2/3 tästä kirjasta. Voihan sen lopun lukea, kunhan tulee kirjana vastaan.


28.2. Kivelä Anneli; Katajamäki kahden vaiheilla Karisto, 2016
Jo 11. kirja tässä sarjassa. Tässä näkyy miten minä hurahdan. Vai olisiko se syynä, etten jaksa etsiä kirjastosta kirjoja. Tämän hyllyn ääreen on helppo osata!
Tutut kyläläisten jutut jatkuvat kyläkaupassa, jossa puidaan kaikkien kyläläisten asioita. Nyt onkin sitten jymy-yllätyksiä luvassa muuten tasaiseen elämään.
Kylälle on laajennettu vanhuksille hoitopaikkaa ja sinne on tullut komea marokkolainen lääkäri Ali!
Vanhainkodin johtajan rouva on myös uusi kylällä, sekä hänen siskonsa Ainu, joka on tämän kirjan päähenkilö.  Miehet sekä kylän entiset kuin uusikin mies alkaa tietysti piirittää uutta kaunista vapaata naista. Oikein kuhisee. Trafiikkia koulun vintillä asustavan Ainun luokse on paljon.
No vähän kyllä toistaa tämä kirja edellisiä kirjoja, kuhinaa ja pussailuita uuden naisen ympärillä. Kunnes joku mies nappaa tämän itselleeen. 3/5

26.2. Linna-Aho Anna-Kaisa; Paperijoutsen, Otava 2019
Olen jo monta kertaa pyöritellyt tätä kirjaa pikaluettavien hyllyssä, mutta en ole rohjennut ottaa, koska jotenkin vaan on ollut kiire etten uskonut niin nopealukuiseksi tätä.
Mutta huh, heti ensimmäiseltä sivulta lähtien tämä kirjan tarina vei mukanaaan. En ole pitkään aikaan tällaista kokenut. Esikoisromaani vielä!
Nuori helsinkiläinen Lydia saa kirjeen entisestä kotipuolestaan, jotta siellä tarvitaan apua ja Lydia muuttaa entiseen kotitaloonsa. Toveriksi hän saa Annan sieltä naapurista. On sota-aika, kesä 1943. Kaikki terveet miehet ovat sodassa, ja maatilalla tarvitaan työväkeä.  Anna on komennettu pois maatalosta, koska hän on alkanut riiustella talon poikaa, josta kaavaillaan perijää.
Sota vaikuttaa heidän elämäänsä, ruokapula, ilmavalvonnan hoitaminen tornissa, maatilan raskaat työt. Mutta on heillä myös mukavia hetkiä. Naiset saavat myös kolmannen henkilön asumaan luokseen. Hänellä on myös elämässään paljon omia ongelmia.
Kirjassa on kaunista tekstiä, luonnon kuvauksia ja linnunlaulua. Rakkautta on myös ilmassa, kun sotilaat pääsevät välillä lomille. Sodan loppuminen tuo sitten taas erilaiset ongelmat tullessaan, eikä ole helppoja nekään asiat.
Kuitenkin tämän lukeminen oli mukavaa ja mielenkiintoista. Ei olisi mielellään jättänyt yöksi kesken.
Toivottavasti kirjailija jatkaa kirjoittamista, oli niin sujuvaa luettavaa. 4/5


25.2. Morris Heather; Auschwitzin tatuoija, Aula&co 2019
Tämäkin kirja on luettava ennen kuun loppua, koska on ns.pikaluettavana.
Kirjassa kerrotaan tositarina slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiriltä. Luin kirjan lopusta ensin epilogin, kirjailijan huomautuksen, lisätiedot ym, joten tiesin miten tässä kirjassa käy. Ja muutenkin, ihme kun sieltä selviytyi hengissä.
Lale oli joutunut/päässyt tatuoijaksi ja osannut toimia niin, ettei usein vartijat hermostu ja ammu häntä. Hän joutui tietysti pahoihin tilanteisiin ja hakattavaksi, mutta ihmeesti joku hänet pelasti. Hän koetti monin tavoin auttaa kanssaihmisiään leirillä. Hän rakastui Gita-nimiseen naiseen ja onnistui auttamaan häntäkin.
Kun tällaista kirjaa lukee, niin nykyiset (omat) murheet näkee aivan toisessa perspektiivissä ja eiköhän tämä maailmakin ole mennyt eteenpäin. Olemme kuulleet monesti, että ei koskaan enää tällaista saa tapahtua. Ei enää koskaan.

 24.2. Kivelä Anneli; Taikatemppuja Katajamäellä, Karisto 2015
"Rakastetun sarjan kymmenes osa on jälleen napakymppi maalaisromantiikan, päivänpolttavien puheenaiheiden ja nasevan naistenviihteen ystäville"kirjan takana lukee näin.
Edellinen kirja on mulla lukematta, joten tässä on sitten uusia asioita. Urpo Tiilikainen on saanut lottovoiton ja Taika Lehtola, Tanjan nuorin sisar on muuttanut Katajamäelle. Urpo on ostanut päheän urheiluauton, ja Taika toimii kuskina ja muutenkin töissä ja siitäkin kylällä kohistaan. Vielä lisää kohinaa tulee, kun kylälle ilmaantuu mustaihoinen komea mies....3/5

22.2. Kivelä Anneli; Outo lintu Katajamäellä, Karisto 2013
Kirjassa mennään Vuoksenmäen maatilalle vaihteeksi, toki kylän muutkin ihmiset ovat mukana, kuten Onerva ja Kaisla, Tanja, Päivikki ja kauppias Heikki. Uusi henkilö on tässä Esti ja myös hänen veljensä Eemi.
Esti kutsutaan Vuoksenmäen maatilalle.Hän tulee perimään sen sitten Einarin ja Hilkan jälkeen, koska heillä ei ole omia lapsia. Esti muuttaa Tampereelta kimpsuineen ja vähitellen pääsee kylän touhuihin mukaan. Hän on taitellinen, muotoilee savea ja maalaa ikoneita. Uusi mieskin on kylälle asettunut, salaperäinen Sameli, joka remontoi huvilaansa Kaislajärven rannalla.
Tämä on kahdeksas kirja Katajamäki sarjassa, yksi on jäänyt minulta löytymättä tähän mennessä. 3/5

15.1. Kivelä Anneli; Köydenvetoa Katajamäellä, Karisto, 2012
Tässä kirjassa onkin jo niin paljon tuttuja, että on tehty asukkaista ihan esittelyt kirjan alkuun.
Tässä on  päähenkilönä Tanja, edellisistä kirjoista tuttu, Annan, koulun keittäjä-siivoojan tytär, sekä hänen perheensä.
Eri puolella  Katajamäeltä alkaa hävitä tavaroita, niinpä monet alkavat epäillä kylälle muuttaneita pakolaisia niihin syypäiksi. Kyllä se paikallinen syyllinen sitten selviää.
Kirjassa eletään myös irtisanomisen aikaa, Tanjakin saa lopputilin terveyskeskuksesta. Mutta oikeasti hän jää myös äitiyslomalle ja saa pienen tytön. Siinäkin on sitten dramatiikkaa siinäkin.
Tanja saa kuitenkin työpaikan toisaalta, ja muutakin mietittävää tulee. Enpä paljasta juonta kuitenkaan. On monia tunteita tässäkin kirjassa esillä. Kuudes Katajamäki-kirja, ja lisää löytyi kirjastosta. Mutta keljua kun ei aina löydy ihan jokaista luettavaksi järjestyksessä, mutta ei se paljoa haittaa. 3/5


12.2. Kivelä Anneli;Katajamäki yllättyy, Karisto, 2016
Katajamäen kylän tarina jatkuu. Tämän kirjan päähenkilö on Onervan tytär Kaisla, joka saapuu ulkomailta yllättäen punaisella hienolla autollaaan kylälle, äitinsä luokse Myllytuvalle. Kaisla innostuukin kehittämään Myllytuvan toimintaa ja jää sinne osakkaaksi. Siinä sitten kylän poikamiehet aikovat napata kauniin ja menestyneen naisen. Pajusen Jaakkokin häärii Kaislan äärellä, vaikka hän on Marin kanssa yhdessä. Monta yllätystä kuitenkin tapahtuu, ennen kuin asiat järjestyvät.
Kylällä on myös haasteita, kun maahanmuuttajaperheelle korjataan syrjäistä taloa, ja rakennetaan rannalle grillikatosta talkoilla. Muitakin talkoita on kylätoimikunnalla, kuten Henri-opettajan 50 vuotispäivät.
Mukavaaa luettavaa tämäkin on ollut, edellisistä kirjoista tutttuja ihmisiä kyläkaupalla pitämässä juttutuokioita :) 3/5


 10.2. Kivelä Anneli; Salaisuuksia Katajamäellä, Karisto 2012
Tämäkin kirja tuli luettua pikapikaa. Tämä kertoo Katajamäen koulun opettajasta Juulista ja muistakin kyläläisista. Kylälle saapuu värikäs persoona Onerva, joka on Päivikin pitkään poissa ollut sisar. Juulin pikkusisar Mirjami on myös saapunut kylälle. Rakkauttakin on taas ilmassa ja välillä sydänsuruja. Ihan mukava kirja luettavaksi taas tämäkin 3/5

7.2. Kivelä Anneli; Katajamäellä kuohuu, Karisto 2014
Hurahdin tähän sarjaan ja piti käydä taas pari kirjaa kirjastosta. Vaikka tämä on kevyttä ja vähän naivia, niin kuitenkin nopeaa ja hauskaakin luettavaa.
Edellisestä lukemastani kirjasta tuttu Mari on lyönyt hynttyyt yhteen Paulin kanssa ja perustanut tämän kotitilalle pitopalveluyrityksen. Heillä on paljon haasteita asiakkkaiden palvelemisessa, varsinkin kun Pauli ei ole lähtenyt kokkihommistaan Honkahovista vielä.  Työtä on liikaa ja liitto rakoilee. Samalla eräs Jaakko alkaa piirittää Maria ja saa tämän pois tolaltaan. 3/5


6.2. Poutanen Kira; Rakkautta borealis, WSOY, 2012
Hauska pieni kirja, 149 sivua,  Lara Aution häähuumasta. Hän suunnittelee listoja mitä kaikkea pitää olla että häät ovat upeat, ja sitten miten ihmeessä saa ranskalaisen poikaystävän Ericin kosimaan. Lara saa päähänsä viedä ranskalaismies Lappiin. Siitähän seuraa monenlaista soppaa ja jäisiä hileitä.
Nyt näkyy olevan mulla taipumus tällaisiin nopealukuisiin kevyisiin kirjoihin.
Ihan kiva, 3-/5

4.2. Kivelä Anneli; Onnenkauppaa Katajamäellä, Karisto Oy, 2014
Kun aloitin kerran lukea Katajamäki-sarjaa niin seuraava kirja tuli heti perään. Sujuvasanainen teksti, mutta välillä vähän vanhahtavia keskusteluita oli. Muuten oikein mukava ja nopeastiluettava kirja.
Henkilöt ovat suurelta osin uusia.
Satu Seinäjoelta, hakee töihin Katajamäen lähellä sijaitsevaan Honkahovin Lomahotellin tiedotusssihteeriksi. Ensin hän muuttaa työsuhdeasuntoon, mutta siitä varsin pian Minneltä tyhjäksi jääneeseen Pihlajan torppaan. Hän tutustuu Kauppias Heinosen poikaan ja tuttu Henrykin on kuvioissa mukana. Satulla on myös mukavia työkavereita ja hän saa uusia ideoita Lomahohotelliin.
Varmasti jatkan sarjan lukemista, kunhan löydän seuraavan osan. 4/5

2.2. Seppovaara Juhani; Elämän kortit, Gallinarium, 2014
Vanhoja kortteja on keräilty, niin Suomesta kuin maailmalta ja ne on kuvattu tähän kirjaan. Joka sivulla on tarinaa sivuten korttien aiheita, tai toisinpäin. Juhan tarinoita on niin Suomesta, kuin Euroopan alueelta. On mielenkiintoisia maisemia, ja joku tutuukin kortti tai tutusta maisemasta.
On ihania kortteja ja mielenkiintoisia tarinoita ja myös korteissa olleita tervehdyksiä pystyy lukemaan.
Ihan tarkkaan en koko kirjaa lukenut mutta katsoin kuvat ja luin joka lehdeltä jotain. Erilainen kirja, mitä olen pitkiin aikoihin lainannut.

1.2. Kivelä Anneli; Kotiin Katajamäelle, Karisto, 2011
Aloitin nyt tätä kirjasarjaa lukeamaan ja tämä ensimmäinen osa olikin nopeaa luettavaa. Minne asuu poikansa Joonan kanssa Tampereella. Minne saa heti kirjan alussa irtisanomisilmoituksen työpaikastaan. Mutta kohta hän saa tietää vanhan kummisetänsä kuolleen pienessä Katajamäen kylässä ja tämä on testamentannut Minnelle pienen torppansa Pihlajan. Minne on lapsena ja nuorena viettänyt siellä kesällä aikaa ja jonkinverran siellä on myös sen ajan tuttujakin.
Siellä käytyään Minne ihastuu paikkaan, ja se on vielä varsin hyvässä kunnossakin. Minne päättää myydä asuntonsa Tampereelta ja muuttaa maalle. Joona poika on kovin innostunut muuttoon, koska naapurista löytyy vielä kaveri hänelle. Minnen ex-mieskin löytää paikalle  ja naapurustossa on useitakin komeita miehinä, jotka ovat kiinnostuneita uudesta naapurista. Minnen äiti ja tämän "vaariystävä" ovat paljon apuna maalle asettumisessa.
Ihan kiva oli lukea tätä, oikein helppolukuista kirjaa. Välillä tuntui enemmän romanttista, humoristista ja rakkaudentäyttämää lukemista tämäkin olevan. Mutta ihan kivahan näitä on lukea. Käyn seuraavan jakson hakemassa kirjastosta :) 3/5


TAMMIKUU,  8 kirjaa
31.1. Köngäs Heidi; Jokin sinusta, Otava, 2008
Marga on tyttö, joka on Soilin lapsi, mutta Mirjan ja Aatoksen tytär. Mirja ja Soili ovat sisaruksia, jotka asuvat lapsena Mäntän kauppalassa, myöhemmistä kirjoista tutuissa maisemissa. Soili on äitinsä vanhoilla päivillä synnyttämä lapsi, joka oli vähän erilainen kuin muut sisaruksensa, juoksijatyttö
Hän ei viihtynyt pienessä paikassa ja läksi jo nuorena maailmalle Tukholmaan ja sai sitten Margan, vahingossa. Soili tuo sitten vauvansa Mirjalle hoidettavaksi vauvana, koska Mirjalla oli perhe, muttei lasta. He tietysti kiintyivät syvästi lapseen, eikä myöhemmin luouneet tytöstä, vaikka Soili kävi tätä hakemassa.  Soili oli jotenkin juureton, hän muutti Tukholmasta Lontooseen ja sieltä Amerikkaan Los Angelesiin, jossa sitten lopulta eristäytyi ja kuoli. Tästä kirja alkaa...

Kirja on myös kertomus siirtolaisuudesta, Mirjan mies Aatos sai päähänsä muuttaa Ruotsiin, silloin siellä oli paljon töitä.  Marga oli vielä alle kouluikäinen kun he muuttivat ja hän oppi kielen helposti ja oli myös vanhemmilleen tulkkina. Välillä Mirja kuitenkin joutui palaamaan Mänttään hoitamaan sairasta äitiään ja sillä aikaa Margakin unohti ruotsinkielen. Niihin aikoihin Soili kävi kotonaan ja hänen käynteihin liittyi myös pelko, että hän ottaisi Margan mukaansa. Soili ehdotti myös että Marga laitettaisiin lastenkotiin, josta hän siirtyisi Soilin luokse, ensin lastenkotiin, josta Soili saisi järjestymään paikan hänelle. Mirja ei tällaista hyväksynyt ollenkaan.
Tämän kirjan kertomus on monelta osin viiltävä, mutta hyvä. Nämähän tapahtuvat kertovat pääosin -50 ja -60- luvulla elämästä, joka silloin oli sellaista. Mitä on olla siirtolaisena ja miten nainen voi antaa lapsensa pois. Jääkö lapseen äidistä "jokin", vaikka hän ei olekaan läsnä, vai toisinpäin. Jokin kaipaus jäi Margaan, vaikka hänellä oli Mirjan kanssa hyvä äiti-lapsi-suhde.
Kertakaikkiaan tämä oli hyvä kirja lukea, kuten myös myöhemmät tämän kirjailijan kirjat samasta aihepiiristä, jota olen lukenut aiemmin. 5/5

24.1. Martin-Lugand, Agnes; Huolet pois, elämä on helppoa, Bazar, 2019
Kirjan otsikko sai minut  tämän kirjan lainaamaan. Tämä tarina jatkaa Dianen elämää edellisen kirjan, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia-jälkeen. Taisin lukea sen syyskuussa -18, enkä erityisemmin pitänyt kirjasta, mutta tämä oli kyllä tosi paljon parempi lukukokemus nyt.
Diane jatkaa Onnelliset...kahvilan pitoa Felixin kanssa. Hän vielä panikoi surunsa kanssa, jos tapaa pieniä lapsia, suru on lapsen ja miehen kuoleman jälkeen vielä lähellä. Eräänä päivänä kahvilaan kävelee mukava mies Oliver, jonka kanssa Dianella synkkaa hyvin. Kunnes hän sattumalta tapaa Edwardin, joka on tullut Irlannista pitämään näyttelyä Pariisiin. Heillähän on ollut rakkaussuhde edellisessä kirjassa. Diane saa tietoonsa, että ystävät Irlannista kaipaavat häntä ja Abby on sairastunut vakavasti ja on huonona. Diane lähtee heitä tapaamaan ja tuntuu hyvin kotoisalta palata takaisin irlantilaiseen kylään jossa hän vietti vuoden ja alkoi toipua suuresta surustaan. Yllättäen Edwardin perhe on kasvanut pikku pojalla, johon Diane saa hyvän kontaktin.
Enempää paljastamatta tapahtumia, totean vain että tämä oli hyvä kirja lukea. Huolimatta jatkuvasta tupakanpoltosta kirjassa  :))   4/5


19.1. Anglada, Maria Angels; Auschwitzin viulu, Bazar, 2018
Pieni Suuri kirja, 142 sivua. "Jos luet tämän pienen kirjan,Se jää mieleesi iäksi" Tatiana De Rosnay
Hienovaraisesti kirjoitettu ja välillä olosuhteista selkoatekevä, esim kuinka monta vankia, kuinka paljon heiltä oli kerätty vaatteita (miljoonia kiloja), kuinka paljon oli raportoitu kerättyä hammaskultaa.
Danielin oli hänen isänsä opettanut taidokkaaksi viulunrakentajaksi, ja hän oli hoksannut kertoa olevansa erikoispuuseppä, kun oli tullut keskitysleirille. Niinpä hän onnistui pysymään hengissä karmeissa oloissa ja pääsi rakentamaan tätä viulua. Hän sai siitä voimaa, ja kun vielä raaka leirin johtaja oli voittanut vedon viulun onnistumisesta, Daniel selvisi.
Kirja on luettava, ei tätä voi arvioida näillä pisteillä.


18.1. Aarnipuro Marja; Maakellarin salaisuus, Crime Time, 2017
Tämä on kirjailijan esikoisdekkari, johon on jo ilmestynyt jatkoakin useampi kirja.
Viikko-sanomien toimittaja Kaarina Riikonen on kirjan päähenkilö. Hän viettää vappunjälkeistä aikaa miehensä kanssa kesämökillään ja yllättäen löytää kellarista vainajan. Tämä onkin jotenkin tuttu, koska Kaarina on haastatellut miestä perheineen lehteensä. Siitä alkaa tarina, joka polveilee tyttären viikonloppu touhuissa ja Kaarinan vaihdevuosi punastumisissa ja hikoiluissa, lääkärin vastaanotoilla ja koiran trimmauksissa. Eli ihan normaalissa elämässä. Tuleehan se murhaan syyllinenkin sitten selviämään, ja Kaarina on avustamassa tämän kiinniottamisessa.
Pitää sanoa, että odotin tästä dekkarista takakannen tekstin perusteella vähän enemmän. Teksti oli kyllä sujuvaa, mutta sivujuonteita oli vähän liikaakin. 3/5

13.1. Nivukoski Paula; Nopeasti piirretyt pilvet, Äänikirja Aamulehden tarjoamana
Pohjanmaalle Isoonkyröön sijoittuva 1920- luvulla  tapahtuva kertomus, joka pohjautuu kirjailijan oman isoäidin elämään.
Nuoren Liisan isä kuolee, kai keuhkotautiin ja isä sanoo Liisalle viimeisinä sanoinaan, jotta koita sinä Liisa pitää tila suvussa. Sitä Liisa muistaa koko ikänsä.  Liisa jää äitinsa Annan ja siskon Sennin kanssa asumaan tilalleen. Senni nuorempana siskona päättää lähteä ompeluoppiin kaupunkiin ja Annakin sen hyväksyy. Liisa jää äitinsä kanssa tilalle. Anna muistaa koko ajan kuollutta poikaansa, eikä Liisa oikein taida tämän jättämää aukkoa täyttää vaikka mitä tekisi. Liisa rakastuu Kalleen, joka tulee kotivävyksi tilalle. Elämä on rankkaa raatamista savipelloilla, jotka ei tahdo tuottaa elantoa.
Syntyy tyttö ja poika.
Siihen aikaan oli houkutus lähteä maaseudulta Amerikkaan parempien tienuiden ääreen. Sinnehän Kallekin päättää lähteä. Myydään sonni ja puolet lehmistä, matkarahojen takia. Vaikka Kalle on luvannut olla jättämättä Liisaa koskaan, sinnehän tämä Amerikkaan jää. Liisalla on kamala ikävä, hän odottaa Kallea kotiin vuosikausia. Joskus tämä lupasi tullakin Jouluksi, mutta oli iso tuskainen pettymys kun häntä ei näkynyt. Syntyy vielä toinen poika jonka Kalle läksiäislahjaksi saa aikaan. Kylän juorukellot kyselee ja kyttää, että kukahan tämän vauvan isä on. Ja he olevinaan tietävät jotta Liisa odottaa turhaan miestään.
Siihen aikaan kaikki tunteet, ilo ja suru piti pitää sisällään, ei saanut näyttää mitään, tai äitikin haukkui, että hän on saanut hävetä Liisaa koko ikänsä. Ja "Mitähän kyläkin tästä ajattelee" ja "mitä minä sanoin". Hyvin ahdasta oli elämä kylän suulaiden eukkojen kanssa. Häpeä oli asia mitä pelättiin ja paettiin hiljaisuuteen. Puhua ei voinut. Vapaahetkeä ei juuri ollut, kun työtä oli niin paljon.
Kun Liisa lopulta lakkasi odottamasta Kallea takaisin ja navettakin palaa, hän alkaa päästä elämässä eteenpäin. Hän saa avioliiton purettua ja otettua suuren lainan ja uuden navetan rakennettua lehmilleen, jotka ovat olleet lähes ainoita lohdun tuojia elämässä. Lähelle on tullut myös Antero, joka on auttanut monessa asiassa töissä ja rakentamisessa.
Sanat putosivat hitaasti...ja niiden välissä linnut lensivät ja pilvet kulkivat korkealla, parhaina hetkinä.
Äänikirjana tämä oli mun ensimmäinen, olen kyllä joskus cd-versioita kuunnellut.
Tämä oli kuitenkin jokseenkin raskas kirja, kuunteleminenkin tuntui pitkältä. En tiedä ehkä kokeilen lukea tätä oikeana kirjana joskus. Mutta oli kokemus kuulla tämä kirja, ensimmäiseksi kirjaksi  huikean hyvä. 4/5

7.1. Aalto Marja-Sisko; Timantti, ICASOS, Kuopio 2019
Edellisistä kirjoista tutut poliisit jahtaavat taas rikollisia Kuopiossa. Tässäkin dekkarissa liikutaan monien rikosten ympärillä. Vanhin on jo 50 v sitten tapahtunut pienen pojan hyväksikäyttö, joka ei muihin tapauksiin liity. Sitten on rikoksia maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten kesken, Islamilaiset ääriliikketkin ovat näihin sekaantuneet. Poliiseillakin on kotonaan monenlaista ongelmaa. Kaavin Mustat timantitkinkirjailija on  saanut mahtumaan tähän kirjaan.
Kirjaa oli mukava kyllä lukea, vaikka tarinat ovatkin aika erillisiä, hajallaan. Mutta luvut selkeitä ja lyhyitäkin.  3-/5


5.1. Köngäs Heidi; Hyväntekijä, Otava 2006
Jotenkin kirjan alkua kun luin, niin se tuntuikin jo aikaisemmin luetulta.  Mutta kuitenkin kirjan tarina vei mukanaan ja luin sen hyvin nopeasti.
Tarjoilijana työskentelevä keski-ikäinen Alma kiinnittää huomion asiakkaaseen joka istuu useamman kerran samassa pöydässä ja alkaa juttelemaan tämän kanssa. Tämä kertoo itsestään sen verran, että on lääkärinä Afrikassa. Siitä alkaa Alman ikävöinti, kun he ajautuvat seksisuhteeseen. Almalla on muutenkin rankkaa noihin aikoihin, on pakko tehdä kahta työtä, jotta pystyy maksamaan asuntolainaa. Äiti on muitisairas ja isä hoitaa tätä. Eivätkä he oikein pärjää keskenään, ja riitaa on usenkin. Alma käy hoitamassa välillä äitiään. Alman poika kirjoittaa ylioppilaaksi samana keväänä. Mies, Juhani läksi Afrikkaan työhönsä, eikä tästä kuulu kuukausiin mitään. Välillä hän tulee yllättäen Suomeen, välillä hän laittaa viestin, että ei hän tule Suomeen, eikä suhde jatku. Alma on kuitenkin ikävissään. Vaikeudet lisääntyvät kun äidillä todetaan alzheimerin tauti. Ja raskasta on saatella äiti hoitokotiin ja myöhemmin hautamaan hänet.
Kirjassa on yhtymäkohtia ennen lukemiini Sandra ja Mirjami kirjoihin. Alman äiti on ompelija ja hänellä on Mirjami niminen sisko. Mutta en ole varma on ko tämä näiden kirjojen "jatko" vaikka on kirjoitettu paljon ennen. Kyllä tykkäsin tästä kirjasta 4-/5

4.1.2020  Oranen Raija; Selvä peli, Otava 2019
Jostain syystä käsiini ei ole sattunut hyvin monia tämän kirjailijan kirjoja luettavaksi, vaikka hän on tunnettu ja laajan tuotannon kirjoittanut kirjailija.
Tässä kirjassa ollaan -80-luvulla eräässä kaupungissa, jossa on Keskustori ja kaupungintalo. Kaupunginjohtajana on Hartikainen, jota hänen alaisensa yrittävät kammeta pois paikaltaa. Valtaa havittelee Kallinen ja Lindqvist, joka on kakkosmiehen Aallon avustaja. Kirjassa on myös paljon esillä Hartikaisen Terttu vaimo ja Aallon Anja vaimo. Mukana pyorii myös toimittaja Tutsu ja komisario Hämäläinen.  Näille virkamiehille maistuu hyvin konjakki ja muutkin alkoholijuomat.
Hartikaista syytetään lahjusten vastaanottamisesta, kun samaan aikaan rakennusliike on rakentanut hänelle hulppean omakotitalon ja saanut rakennusoikeuden puistoalueelle rakennettaviin kerrostaloihin. Juonessa on paljon kiemuroita ja polittisia keskusteluja sen ajan asoista, myös atomivoimala posahtaa Ukrainassa siihen aikaan.
Mitähän minä tykkäsin tästä kirjasta? Olihan tämä sellainen elokuvamainen kirja, josta voisi kyllä saaa mukavan elokuvankin, Orasella taitaa olla sellaiseen kirjoittamiseen taitoja.
Jotenkin vaan oli nyt lukeminen nihkeää, piti ihan patistella itseni tämän kirjan pariin. Ehkä oli niin paljon muuta puuhaa tässä uudenvuoden tienoilla, jotta ei oikein ollut aikaa paneutua.  3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti