Syyskuun viimeisenä päivänä...

 Syyskuun viimeinen päivä, uusi kuukausi tulossa. 

 Tässä on sellainen uusiutumisen fiilis vaihteeksi, 

jotain entistä palaa kuitenkin paikalleen.

Hämeensillan patsaat...

Oisin laittanut nämä vierekkäin, mutta en saa laitettua 

(En ole ennenkään osannut laittaa kuvia vierekkäin)
 

 Kolmas patsas, 

neljättä en päässyt kuvaamaan, sekin sinne on tuotu tiistain vastaisena yönä, putsattuna ja puunattuna takaisin.

Sillan remontti ja ratikkaraiteiden laitto on vielä kesken. Kuukauden päästä pitäisi kuulemma jo kokeilla ratikan kulkua näissä maisemissa.

Mulla päättyy entinen pieni vihreä päiväkirja ja aloitan uuden...

uuteen voi enemmän piirrellä ja liimailla mitä mieleen juolahtaa

Päättyy myös pitkään jatkunut sähkösopimus ja alkaa uusi. Sähkö kallistuu, koska loppui perusmaksuton sopimus, eikä tarjottu entisestä uutta perusmaksutonta. Paikallisella oli sitten pienempi perusmaksu. Sitten kun meni entiseen sähköyhtiöön vaihtoilmoitus, niin jopa oisivat tarjonneet perusmaksutonta sopimusta taas.

Pikkuasunnossa menee niin vähän sähköä, että ainoa säästö on perusmaksussa. Olkoon. Kun vaihtaa seuraavaan asuntoon, pitää sitten taas kilpailuttaa uudelleen.

Eipä sitten muu vaihdu kuin sää, ei kohta ole värikkäitä lehtiä

eikä kukkia...

toissapäivänä kuvattuja nämä

Tänään olikin taas sumuinen ilma, kun aamulla kävelin

Näitä kelejä varmaan tulee olemaan. 

Muuten oli hyvä ilma kävellä, hengittäminen tuntuu helpommalta kun on kostea ja viileämpi ilma. 

Oli pieni tihkusade myös, joka ei paljoa kastellut.

 

Mulla tulee viikko junamatkasta.

Meno matkalla oli parin penkkirivin päässä joku matkustaja joka yski hyvin usein. Vaikka itellä olikin maski, vähän pelottaa.

Tulomatkalla ei ollut yskijöitä, mutta nuoria maskittomia ihmisiä oli enemmän junassa.

Täytyy vaan toivoa, että pysyisi terveenä.

Tämän illan jälkeen ei ole kuuta näkynyt enää.

Punainen pelakuu on alkanut kukkia kolmannen kerran tänä kesänä. Varmaan on sillekin parempi kun on ilmat viilentyneet.

Vähän sellainen haikea fiilis on, kun kesä on lopullisesti ohi, eikä ole oikein mitään mukavaa tilalle tulossa. 

Täytyy vaan koettaa pärjätä jotenkin.

 

Isoja kiitoksia kommenteista!

Hei taas, seuraavaan kertaan!

Syyskuisia touhuja

 Tervehdys taas!

Vähän kuin levon kannalta tämän menneen viikonlopun otin, enkä oikein tehnyt mitään erikoista. 

Mitä nyt kävelyllä kävin, ei olleet maisemat muuttuneet muutamassa päivässä, tosin puihin oli tullut väriä lisää. Ja aurinkoinen ilma hellii...

Puiden väriä siellä täällä...

Kurjetkin muuttivat etelään päin. Kivasti kuuluu kun ne lähestyvät, niin pitäisi ehtiä kaivaa kännykkä taskusta...

Piti sitten lauantaina lähteä pyöräilemään, pakkohan se on kun on niin kaunis auringonpaiste. Tänään en ole kyllä vielä päässyt mihinkään, kun vaan vaihdoin lakanoita ja juonut kahvia ja istunut koneen ääressä...

Kävin lauantaina pikaisesti ruoka-kaupassa, ja kokeilin ekaa kertaa olla naama-maskin kanssa. (Kellään muulla ei näkynyt maskeja) Olipa hankalaa, kun on silmälasit! Ei näe mitään. Lasit on pakko ottaa pois, eikä näe mitään. Junassa matkustaminen silloin sujui noin 6 tuntia ihan hyvin, huurtuminen meni ohi. 

Kävin myös Plantagenissa, jossa ei ollut tungosta, mutta kuitenkin käytin samaa maskia, kun kerran sen tuhlasin jo ruoka-kaupassa.

Lähinnä olin vailla saviruukkuja, kun piti istuttaa tulilatva uudelleen, kun kaatuili liian kevyessä muoviruukussa...ja mullat levisi pitkin lattiaa. Mukaan lähti nuo kolme pientä viherkasvia myös.

Peperomia prostata, String of Turtles, jeeee

Tätä ei ole ennen näkynyt ja se on söpöistä söpöin kasvi. Nuo lehdet on kuvioitu kuin pienet kilpikonnat, siitä englanninkielinen nimi. Tämä oli niin litimärkä, jotta olen kuivattanut sitä paperin päällä päivän, Kun olis parempi totuttaa uusi kasvi ensin jonkin aikaa uuteen kotiin, eikä heti vaihtaa ruukkua, koska se on aina juurille kriisi. 

Niin hennot versot ovat, toivon todella että saan tämän pysymään hengissä. Tämän pitäisi juurtua pistokkaistakin (jopa lehdistä) helposti, tosin nyt ei ole paras aika juurruttamiseen. (Nuo pyöreät vihreät lehdet ovat Pilea Peperomioidesin lehtiä.)

Siinä lukee Aloe Haworthia, lähinnä saattaa olla Limifolian näköinen, kun etsin tarkempaa nimeä netistä tälle.  Suomeksi kai Kirjotähti. Eihän mun pidä ostaa mehikasveja, ei ei. Mutta kun pitää kolme pientä  kasvia löytää, jotta saa ne kympillä. Eikä oikein sopivia löytynyt muita.  Tämä ei ollut ihan niin litimärkä, ja juuret olivat hyvän näköiset ja tukevat. Vaihdoin tämän sitten vähän isompaan ruukkuun kuitenkin heti, vaikka ei pitäisi. Tää on niiin muovisen näköinen, jotta ajattelin vahingossa tulleen väärään pöytään myyntiin, niin oli pakko tutkia juuria, että onko tämä feikkikasvi.

Haworthia limifolia, ehkä

Kolmas kasvi oli toivelistallakin ollut Tradescantia Albiflora, eli juoru. Kuvassa alimmaisena.

On vaikea oikeata nimeä löytää, onko sitten Rionjuoru vai mikä. Ei kuitenkaan ole Nanouk, jonka vielä haluaisin.

Tämäkin oli liian märkänä kaupassa, joten oli pakko vaihta kuivampaa multaa ympärille.  

Toivottavasti kasvaisi tämäkin. 

Tässäpä taisi olla syyskuun kukkaostokset kaikki (yht 4 kasvia), en tainnut elokuussakaan ostaa

kuin pari kasvia.

Pakko oli ottaa kuva tästä Herttalyhdyn kukasta. Kumma kun pistokas kukkii heti kun juurtuu ja niissä 2 metriä pitkissä versoissa ei ole kukkia.

Kuukin on näkynyt mollottavan useana iltana. Ei vielä näin vajaana ole haitannut nukkumista. 

Joku pilven riekale oli tuossa kuun edessä.

Eilisiä kuun kuvia en vielä ole kamerasta katsonut.

Uusi viikko on alkanut ja kohta on taas lokakuu. Aikaisempina vuosina on ollut paljon tapahtumia lokakuun alussa, koska on Tampere-päivää juhlittu.Tänä vuonna Tampere täyttää 241 vuotta. 

Tänä vuonna taitaa olla pääosin netissä nuo tapahtumat. Täytyy katsella netistä, mitä ois tarjolla.

Itsellä on Vuosipävä sen takia, että muutin tänne yksin 2 vuotta sitten lokakuun alussa ja 4 vuotta sitten muutin täältä yksin pois. Silloin jäin vielä noihin Tampere-päivän tapahtumiin tänne. 

Nämä kaksi vuotta on kulunut todella nopeaan, ei oikein tajua miten äkkiä on mennyt aika. 

Nyt pitää päästä ulkoilemaan välillä, lopetan tään höpinän.

Hyvää vointia teille!

Hei vaan seuraavaan kertaan!

Kotiseudulla kävin

 Siinäpä se viikko on vierähtänyt taas. 

 Piipahdin Joensuussa nyt, kun ei tämä koronapelko tästä taida vähetä kuitenkaan. Olen ainoa joka veisi vanhempieni haudalle kukkia tms, niin minäpä vein nyt, vaikka kyllä siellä kesäkuussa viedyt kukat kukkivat.

Siellä on ruskan väri kellertävä. Melkein vaan nuo pihlajat punertaa, ainakin tuossa. 

Sattui olemaan tiistaina Autoton päivä niin pääsin kulkemaan siellä paikallisbusseissa ihan ilmaiseksi. Bussilla pääsin kulkemaan myös Hammaslahdessa, jossa viimeksi kävin vuosi sitten syksyllä.

Entisiä seutuja kiva nähä vaikka bussin kyydistä. Nyt en voinut mennä ketään tapaamaan siellä. 

Tietysti piti käydä myös tori ja puistoja katselemassa ja Antin Ahven patsas.

Joensuun Kaupungintalo ja Vapaudenpatsas

Torilla olevat kukkalaitteet siellä olivat vähän erilaisia, hillitympiä värejä näissä.

Uusitussa Vapaudenpuistossa kukki vielä vaaleanpunertavat ruusut

Koetin nyt katsella Uusin silmin tätäkin, voi sanoa entistä kotikaupunkia. Eihän sitä tiedä onko vielä kotikaupunkikin. Jos täältä muuttaa pois. Ainakin tuolla kulkiessa tuli monia hyvin tutun näköisiä ihmisiä vastaan. Entisiä työkavereita vaikka.

Hulppeat pyöräilybaanat näytti olevan tässä torin vieressä ja muuallakin rakennettuna jo valmiiksi. Ja pyöräkatoksia oli paljon, tosin yleensä olivat ihan täynnä pyöriä.

Joensuu kävelykatua, hyvin rauhallista oli

Tuli käveltyä niin paljon tuolla kahtena päivänä, että jalkaterä kipeni, Yli 10 000 askeleen jälkeen piti jo klenkata. Piti käydä kipuvoidetta ostamassa kun sitä ei ollut mukana. 

Kun sais aikaseksi käydä uudet kunnolliset, tukevat kengät ostamassa, ja pohjalliset niihin. Täällä tulee käveltyä sen verran vähemmän ettei kerkiä kipeytyä niin herkästi tuo jalka.

Lähtöaamuna olikin sumuinen ilma, joten piti lähteä Pielisjoen rantaan katsomaan miltä näyttää.

Linja-autoasemahan oli purettu jo aikoja sitten ja nyt on osittain saatu jotain valmiiksi, linja-autojen lähtöpaikkoja

Ainakin parkkitalo tuohon tulee, en tiedä mitä muuta.

Tämän kadun nimi on Asemankaari, josta kaukoliikenteen bussit lähtevät nyt.

Rautatieasema. 

Läksin siitä junalla etelään päin poistullessa. Maski naamalla ja välillä vaihdoin uuteen. Kotona nukkumaan mennessä piti kokeilla oliko vielä maski naamalla, kun tuntui siltä :)))

Tuomisia en paljoa ostanut, vain tämän ruisleivän. Tämä on minusta yksi parhaita ruisleipiä. Sitä kyllä saa Tampereeltakin, mutta tämä iso leipä lähti mukaan Joensuusta. Tästä riittää pitkäksi aikaa, kun laitoin pakastimeen pieninä annoksina 😃

Kartanon Ruis Porokylän leipomo Nurmes

Tässäpä olikin tämänkertaiset kuulumiset. 

Oikein paljon kiitoksia kommenteista edelliseen postaukseen. 

Nyt taas tallaan täällä samoja katuja, vois vaihteeksi käydä taas kukkaostoksilla jossain. Mutta aion pitää kaupassa käydessäkin nyt maskia, olipa suositus tai ei. Kävellessä en ole pitänyt, kun ei ole pakko mennä ketään lähelle.

 

Hyvää viikonlopppua teille!

Moi moi!

Hyvää uutta viikkoa

 Hei taas sinne missä lienetkin!

Viikonloppu meni taas ja uusi viikko alkaa. Mitään erikoista ei ole elämässä, onneksi, ihan tavallista pientä liikuntaa ja pieniä ruoka yms ostoksia kun nopeasti kaupassa pyrähtää. 

Aurinko paistaa täällä nyt maanataina, keltaiset ja punaiset värit lisääntyvät puissa.

 

Jotenkin on sellainen olo, ettei tiedä mihin ryhtyisi. Käsityöt ei ihmeemmin kiinnosta. Lukeminen, no joo, aina pitää olla muutama kirja kesken. Jotain pitäisi keksiä taas, liikuntaa ainakin pitäisi lisätä.  Ois vaan tällaisia ilmoja niin voisi pyöräillä pitkään syksyllä.

Viime viikolla kävin katsomassa millaisia myrskytuhoja on Hatanpään arbretumissa ja vieläkö on ruusuja.

Ruusuja oli vielä varmaan joka värissä. En nyt enää jaksanut kaikista ottaa kuvia.

Muitakin syyskukkivia oli vielä

Syyskimikki, Actaea simplex "brunette"

Enpä muista että olisin tätä koskaan nähnyt, aika komea ja korkea kasvi tämä on.

Syysmyrkkyliljojakaan en ole hyvin usein nähnyt, tietysti kun ei ole itellä koskaan niitä ollut ja hyvin vähän syksyllä olin vieraillut kenenkään puutarhassa.

Kimalaisia pörräsi siellätäällä vielä.

Puitahan oli kaatunut jokunen vanhassa kartanonpuistossa ja osa oksista revennyt. Terijoen salavat ja sen tyyppiset puut ovat hauraita.  Ruusuissa ei näkynyt myrskytyhoja.

Tämä puu näytti niin hienolta taas, voi olla että olen ennenkin tätä kuvannut.

 

Villa Idman, eli Hatanpään huvila

 Kun tästä kuljen ohi, niin aina ihailen ja ihmettelen hienoa rakennusta. On varmaan ennen (1890-luvun lopulla) pitänyt olla rikkautta, kun on tällaisia rakennettu. Noita kattorakenteita, pieniä torneja ikkunoinenn, mitähän tarkoitusta varten on tehty.  Onko niistä joku linnanneito kurkistellut puistoon. Herrasväen yksityisasunnoksi tämä on tehty silloin ja on maksanut varmaan paljon. 

 

Lauantaina kävin kävelyllä Pyhäjärven toisella rannalla, oli silloin ihana ilma. Ois ollu mukava juoda kahvia tuolla rannalla, jos ikinä muistais ottaa mukaan. Kuuntelin vaan laineiden liplatusta...

 

Otin vielä kuvan tuosta kukkahyllystä, kun siirsin tuon herttalyhdyn tuonne ylös. Kävin sitten vielä ostamassa sille päällysruukun. Kirpparilta ei löytynyt, niin ostin sitten kaupasta. Onpahan samaa sarjaa kuin ennen ostetut.
 

Tuo kaitaliinapötkylä on tuossa vaan, odottaa joulua kun on joululiina. Siitä voi leikata sopivia palasia vaikka mihin.

Tässä tämänkertaiset höpinät. 

Hyvää viikkoa 39.

Hyvänmielen päivyrin mietelause on tälle viikolle;

 

Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä, 

vaan uusien silmien saamista. 

-Marcel Proust