Ensimmäinen kuukausi tätä vuotta

Kuukausi on jo mennä viilettänyt loppuun asti. Enkä tiedä mihin on mennyt, miten tämä on kulunut niin nopeaan.

Olen ulkoillut jonkinverran joka päivä, ja muutamia aurinkoisia päiviä oli jo. Kävin myös muutaman kerran kuntosalilla. Vapaaehtoisena kävin ystävää tapaamassa neljänä päivänä. Muutamia työtunteja on ollut myös.

Kävin pitkästä aikaa kampaajallakin lyhennyttämässä haivenia 💇 ja hammaslääkärissä oli viimeinen käynti tällä kertaa onneksi, sitten joskus yli vuoden päästä voi kysellä tarkastusta jos siltä tuntuu.

 On tullut alustava eläkepäätöskin, mutta stressiä on ollut näiden"paperitöiden" kanssa. Sinnetänne on pitänyt lähettää lisätietoja ja todistuksia, jotenkin nämä stressaa niin paljon. Etsi vanhoja papereita, tai jostain muualta todistuksia, ota niistä kuvat ja muokkaa niitä että näkyvät kun lähettää ne netissä jonnekin. Vielä ei lopullista eläkepäätöstäkään ole tullut.
Enpä ihan kuvitellut näin paljoa stressiä olevan eläkkeelle pääsyssä. Mutta ei voi mitään, ei kai tätä enää peruakaan voi  😫

Kuukauteen kuului vähän joulusta toipumista, muutama lumisateinen päivä ja lumien sulaminen.
Aurinkoisia kävelylenkkejä Ja mukava Helsingin reissu, vaikka yksin siellä kävinkin. Saipahan rauhassa katsella. Kahdeksan kirjaa luin, tai yksi niistä oli äänikirja. Aika hyvin tuli luettua ja kahdet sukatkin neuloin, kolmannet on kesken vielä.

Eilisestä lumisateesta ei tullut otettua kuvia. Ei nyt oikein uusia kuvia ole tullut otettua. Oli aikamoinen räntäsade eilenkin kun kävelin tuolla.

Kiitoksia kommenteista ja Oikein hyvää Helmikuun alkua!

"Jollei tammikuu pauku, niin kyllä helmikuu helisee" Suomalainen sananparsi

Helsingin reissun jatkoa

Nytpä on taas vaihteeksi Tampereellakin lunta.  Mutta liukasta on, linja-autot ja muutkin autoilijat ovat liukastelleet. Enkä lähtisi kävelylle ilman pikkejä kengissä. Näyttää liukkaalta.

Laitanpa tänne nyt muutamia poimintoja Ateneumin jo päättyneestä Taiteilijoiden Ruovesi-näyttelystä.
Ruoveden maisemat ovat olleet 1800-luvulla monien taiteilijoiden innoittajina heidän maalaustaiteessaan. Paikan maisemissa, tunnelmissa, elinpiirissä on ollut jotain niin ihastuttavaa, koska monet siellä kävivät tai työskentelivät siellä.

Ateneumin portaikkoa

Ellen Thesleff´in tiesin siellä viettäneen kesiään ja maalanneen, mutta en ole muista tiennyt näin paljon.
Yksi minua kiinnostavista taiteilijoista on Werner Holmberg (1830-1860), joka oli viettänyt siellä kesiä v. 1857 ja 1859 ja retkeillyt eri puolilla siellä päin. Hän oli asunut ja työskennellyt Saksassa, Düsseldorfissa. Paikanpäällä hän oli tehnyt luonnospiirustuksia ja vesiväritöitä ja niiden pohjalta maalannut ateljeessa näitä töitään. Näissä on Se Joku, joka mun silmää ja mieltä viehättää.

Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) 1860

Tämä työ perustuu hänen viimeisenä kesänään Tampereen seudulle tehdyn matkan aikana tehtyihin luonnoksiin. Hän menehtyi Saksassa vain 29 vuotiaana keuhkotautiin v.1860.

Maisema lampaineen, 1860

Myrsky Näsijärvellä, 1860

Per Södermarkin maalaus

Tässä vielä muutamien muiden taiteilijoiden tauluja. Heitä oli paljon enemmänkin.

Hugo Simberg, Toukokuun yö

Hugo Simbergin maalauksia Taiteilijoiden Ruovesi näyttelyssä

Elga Sesemann, Jäiden lähtö

Akseli Gallen-Kallela, Haavakuume, 1889

Taiteilija itse oli pitänyt tätä Keuruulla maalattua teosta yhtenä parhaimmista teoksistaan, sen omakohtaisuudenkin takia. Teos oli myyty suoraan näyttelystä v.1895, eikä ollut ollut esillä. Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Teoksesta näki miehen silmistä pistävän katseen. 

Oli hyvin kuumeisen näköinen.

Albert Edelfelt, Lukeva pariisitar, 1880

Ateneumin kolmannen kerroksen jälkeen piti vielä kierrellä katselemassa muitakin kerroksia ja niiden hienoja teoksia. Siellä oli väkeä, mutta ei tungosta. Kahviloissa sen sijaan oli tungosta, joten en sinne jäänyt kahville.

Oodissa nautitun kahvin jälkeen olisin mennyt AmosRexiin, kun jäi noin tunti aikaa.

Mutta se oli suljettu.

Siispä menin Kiasmaan.

Siellä kävelin viidenteen kerrokseen enkä yhtään tiennyt mitä siellä odottaa

Tulin suureen tilaan, jossa kuului jotain musiikkia ja siellä oli...

Ragnar Kjartansson The Visitors 2012- esitys. 

En oikein tiennyt mitä siinä tapahtui, kun ihmisiä seisoi ja istui siinä suuressa tilassa tosi paljon. 

Oli suuria videoesityksiä monta erilaista (9 videoseinää), niissä jokaisessa oli eri paikka, jossa soittaja soitti samaa kappaletta.  Eri ihmiset jokaisessa videossa. (Kiasman Visitors sivulla on kuvia niistä)

Vähitellen teoksen ihmiset läksivät niistä esitysvideoista pois ja he kokoontuivat kaikki samaan videoseinään...ja  musiikki jatkui koko ajan. Lopulta he läksivät kaikki yhdessä kävelemään vihreään maisemaan, auringonlaskua kohti.

Kiasman sivulta luin että tämä esitys kestää 64 minuuttia, onneksi en tiennyt sitä. Koska ei mulla ollut aikaa kuin tunti koko käyntiin. Näin siitä vain lopun. 

Oli todella erilainen taide-elämys mitä saatoin kuvitella.

Vielä muutamia kuvia Kiasmasta muista kerroksista

Outi Heiskanen, Kesäyö

Harsokankaasta valmistettu teltta, jonka keskellä makaa kapaloitu naishahmo. Teltan läpi pääsi kävelemään. Taiteilija on kertonut kuvanneensa teoksessaan oman kuolemansa, näin luki seinällä olleessa kyltissä. Ehkä vähän hätkähdyttävä teos.

Paavo Halonen; Rättiläisen reki

"Kaksi yhteensulautunutta joutsenta vetää shamaanihahmon, rättiläisen rekeä. Sana Rättiläinen viittaa ennenaikaan kulkeneisiin laukkukauppiaisiin"

Hannaleena Heiska, Jokin tuolla on

"Mystiikkaa huokuvan teoksen kuva-aiheet on poimittu vanhoista kartoista, joissa tähtikuviot esitettiin

tunnistettavien hahmojen, kuten eläinten tai mytologisten hahmojen muodoissa"

Aurinkoista Helsinkiä Kiasman ikkunoista.

Kiitos jos jaksoit tänne asti.

Hyvää tammikuun viimeistä viikkoa!

Pieni reissu Helsinkiin

Heräsin tässä toista viikkoa sitten, kun Rannanpihan Ulla kertoi käyneensä isolla kirkolla ja mm. Ateneumissa. Niinpä älysin olevan jo kiire näkemään Helene Schjerfbeckin Maailmalta löysin itseni-taidenäyttelyä.

Niinpä sitten tein pienen irtioton ja ostin liput Onnibussiin viime keskiviikoksi ja läksin reissuun päiväseltään.

Laitan tähän ensikuvaksi kukan, jonka ostin itselleni tuliaisiksi Kampista :)

Calatea Makoyana Nukkumaija

Olin Helsingissä vähän vaille 12 ja jonoa oli ulos asti Ateneumin vieressä, jonoa oli koko ajan kun olin siellä ja kun läksin pois jono jatkui. 

Sisällä kolmannessa kerroksessa  jono kiersi koko ajan taulujen edustoilla joka huoneessa, ja huoneita oli monta.

Joka salissa oli esitelty Schjerfbeckin tuotantoa aikajärjestyksen mukaisesti. Alussa oli hänen kouluaikoinaan tekemiä lyijykynäpiirroksia, joista näki että tästä tytöstä oli tuleva mestari.

Helene Schjerfbeck (1862-1946) töitä oli tässä näyttelyssä 130

Näissä kuvissa muutamia niistä

ensimmäinen omakuva

Viimeinen omakuva v. 1945

Omakuvia oli noin 40 eli yksi huone /sali oli vain niitä 

Tässä ovat taulut hänen isästään ja äidistään.

Paljon oli näitä henkilöaiheisia maalauksia

Hän oli maalannut myös kukkia, kuten Narsissit 

ja maisemia kuten Varjo muurilla /Bretagnelaismaisema ja Leipomo

Tämä hänen maalauksensa Tyttö Barösundista on löytynyt vasta viime vuonna yksityiskodista

 Tyttö hiekkakuopassa n v. 1912

Nämä mun kuvat on otettu sieltä täältä ja vinosta, ei päässyt kuvaamaan edestä, koska ihmisiä oli niin paljon. Mutta nämä olivat minusta erilaisia, mitä useimmin en ole nähnyt kun esitetään Schjerfbeckin maalauksia.

Tämä viimeisin oli minusta yksi hienoimmista maalauksista

Pikkusiskoaan ruokkiva poika 1881

Tämä kuvaa köyhiä lapsia ja oli maalattu Bretagnessa Ranskassa

Tämä on nähtävissä vuoden loppuun Suomen taiteen tarina-kokoelmanäyttelyssä vuoden loppuun.

Seuraavassa ajattelin laittaa tänne jotain Taiteilijoiden Ruovesi-näyttelystä ja vähän Kiasmasta, jossa piipahdin samalla reissulla.

Nämä Ateneumin näyttelyt loppuivat sunnuntaina 26.1.20
niinpä uusia odotellessa....

Mukavaa viikonloppua!

Aurinkoa pitkästä aikaa

Tervehdys kaikille  täällä piipahtaville ja kommentoijille. Tervetuloa Kristiina ja muutkin lukijat, joita en ole muistanut toivottaa tervetulleksi. 💖

Viime viikko oli jotensakin hermostuttava ja raskaskin. Oli epätietoisuutta eläkeasioissa ja papereita piti haalia sitä varten vielä ja lähetellä eläkeyhtiöön. Välillä olin hermostunut ja valvoin jonkun yönkin kun mietin asioita.  Välillä tuntui että olisi ollut parempi olla hakematta koko eläkettä, meinasin kysyä, että voiko sen perua vielä.
Ja lopulta huipennus loppuviikolla, hammaslääkäri. Aikamoinen kidutus oli sekin, vaikka onneksi eihän se pitkään (tuntiakaan) kestänyt. Tosin jälkeenpäin ei ole kärsinyt syödä sillä puolella.

Sitten kävelin ja etsin eri lankaliikkeistä sen värisiä lankoja jotka eivät riittäneet näihin sukkien teriin. Eihän näitä Novitan lankoja ole lankaliikkeissä. Jossain oltiin vielä nuivia, eikä edes myyjä viitsinyt katsella, että olisiko jotain samatapaista ollut heillä. Ihan varmasti olisi, vaikka ohuitahan ne liikkeen langat on Novitaan verrattuna. Mutta vaikka kaksinkerroin olisin neulonut.

En muista keltavärisen langan nimeä, oisko Novitan polaris ollut, valepalmikkoa resorissa

Ostin sitten sukanteriin Novitan Korpi lankaa ja entinen sininen seiskaveikka riitti raidoiksi.

Kyllähän se keljuttaa täysien  lankahyllyjen ääressä olla, kun "eihän tuo kuitenkaan osta" koska ne ovat kalliimpia kuin Novitan langat. Tuli vähän sellainen fiilis siitä kaupasta.

Nämä hammaslääkärireissulta, ihan vähän aikaa aurinko paistoi silloin

Outo tammikuu -20 Koskipuisto

Viime viikolla sain toki ostettua bussiliput seuraavalle reissulle, josta sitten myöhemmin kerron.

Eilen sitten tuli Paksu nippu eläkepapereita viidessä kirjeessä, joista ensimmäinen tuli yöllä jo. Voi hyvä tavaton. Taidan jo nyt uskoa että olen eläkkeellä :D 

Vaikka vasta ensi kuussa tulee ihan kokonaan virallinen tieto eläkkeenmäärästä! 

 Tänä päivänä oli jo aurinkoa, ihanaa.

Aurinkoa näkee kun lähtee Eteläpuistoon ja Pyynikille päin kävelylle.

Vuoden takainen kuva vertailun vuoksi, vähän eroa on :D

tuskinpa näitä pakkasia on tänä vuonna enää

Tilhiä oli iso parvi puussa, vahinko kun en huomannut ajoissa, ja ne lehahtivat pois. Tämä yksi jäi siihen vain paikoilleen :)

Tänään on jo ollutkin rauhallisempi päivä. Mikä lie kun vanhemmiten ei enää kestä stressiä ja epätietoisuutta. Vaan ne stressaa ihan liikaa suhteellisesti. Onneksi ei vuorotyö-stressiä enää tarvitse kestää ja mitä  se muutenkin on tuonut tullessaan.

Tulppaanien kukat keräsin tähän vähäksi aikaa, nyt ovat jo kompostissa.

Jotenkinhan sitä voisi juhlia tätä eläkkeelle pääsyä, mutta en tiedä miten. 

Kävisikö elokuvissa tai jotain. Pitää miettiä 😻

Mukavaa Tammikuun jatkoa!

Sukkia ja kukkia

Kuukausi jo puolessavälin, kylläpä alkukuu menikin äkkiä. 

 Vielä joulutähdetkin ovat kukkimassa, vaikka kohtahan ne joutaa pois. 

Minäkin innostuin neulomaan taas vaihteeksi. Yksi asia johtaa toiseen. Kun sain Aamulehden sovelluksen ladattua ja kuukauden äänikirjan auki, niin ihan pakko oli alkaa neulomaan sukkaa.

Kokeilin tehdä nyt vähän isompaa kokoa, kun aina yleensä neulon itsellekin aivan liian pieniä sukkia. 

 Nämä kokoa 42

Novitan 7 veikkaa ja multiraitaa...josta en kylläkään tykännyt.  Raidat olivat niin sekalaisia, että ei mitenkään saanut samanlaisia sukista. Osa raidoista olis niin leveitä, että neuloin väliin tuota harmaata. Ylemmän sukan kantapää tuli tosi ruma(nruskea), purin sen terä-osan jo kerran, enkä älynnyt silloin samantien purkaa kantapäätäkin, mutta olkoon.

Siinäpä on kännykässä kirja :) Eka kerta tällaista oli kuunnella. mutta kai sitä tottuisi tähänkin. Tuntui vaan alussa että kun jotain muuta teki, niin ajatukset liukenivat kuullusta johonkin muuhun, ja piti peruuttaa välillä. Mutta saipahan käsillä touhuta samalla. ja melkein kahdet sukat sain neulottua.

Paitsi, että innostuin tekemään liian pitkät varret ja langat loppuivat tähän. Eikä enää ole näitä värejä. Eilen kiersin kaikki kaupat tässä keskustassa, eikä löytynyt. Ei sinistä eikä kirjavaa. Pitää miettiä millä jatkan, olkoot välillä "lepäämässä". On mulla muunvärisiä lankoja josta jatkaa neulomisia.

Kun eilen väsyneenä raahustin kauppakeskuksessa, niin huomasin että oli tulppaanit hintaan 1euro. Oli pakko valita vähiten kulahtanut kimppu. Se oli tämä oranssi. Onpahan pientä piristysä edes joksikin päiväksi. Hävikkikukkakimppu :)

Pikkuorkideassa huomasin kukkavanan. Se oli ihan poikittain ja juutuubivideoista olen katsellut phalaenopsis hoito vihjeitä, niin neuvoi noin tukemaan kukkavarren ettei mene ihan vaakatasoon. saas nähä aukeaako kukat tuohon. Viime kevään messuilta ostin noita pieniä kaksi kpl, toisessa ei ole oikeita kukinnasta.

Sittenpä minäkin innostuin etsimään viime kesäisistä pelargonioista otettuja siemeniä. Olin hyvin piilottanut, kun piti etsiä pitkään. Löytyivät kuitenkin ja kylvin niitä pieniin potteihin. En tiedä uskonko niiden itävän vai en mutta siinähän näkee. Näyttivät ihan oikeilta siemeniltä ne.
Kerran olen kasvattanut pelargonioita ostosiemenestä ja pussissa oli todella pieni määrä siemeniä, oliko 3 tai 5. Mutta kyllä ne itivät.
Tässäpä ne voi olla mun kylvöt. On vielä krassin ja tuoksuherneen siemenä, mutta kannattaakohan niitä kylvää, kun viime kesänä ötökät veivät kaikki.

Paljon kiitoksia kommenteista edelliseen ja eikun eteenpäin sano mummokin lumessa. 

Nyt on vähemmän luntakin niin pääsee helpommin.

Hyvää vointia!

Tammikuun toisella viikolla

Jotain tarttis kirjottaa, mut nyt just ei tuu mieleen mitään. Kyllä mulla oli yöllä mielessä mitä nyt pohtisin tässä tänään, mutta enpä muistanut kirjoittaa valmiiksi. No joskus toisen kerran.

Tässä on viikon kuvia yhdistettynä, en jaksanut erikseen muokata :)

 Auringon nousuja olitällä viikolla  hienoja parina päivänä. Viimeinen Amarylliksen vana kukki viimeisiä kukkia. 

Eilinen Näsijärvi auringon jo laskiessa ja sorsat, joku kivi varmaan oli molemmilla, emäntä siinä peseytyi ja isäntä apaattisena nökötti paikoillaan :)

Oli vähän jäätynyt vesikin rannassa

Uutta puistoaluetta on tekeillä Ranta-Tampellaan Näsijärven rannalle

Jäisen näköiset kivet rannassa

Tuolla reissulla aikaisemmin kävellessä kaaduin taas, liukastuin risteyksessä autojen pyörien tekemään liukkauteen(keskelle risteystä):  Olipa hyvä kun kaaduin terveemmälle kyljelle, enkä samalle kuin syksyllä, eikä edes koskenut niin paljoa. Mutta taas täytyy varoa entistä enemmän kävellessä.  Muuten on kävelyteillä kivimursketta hyvin, mutta risteys onneton oli kuin luistinrata.  Kyllä se taas unohtuu.

Illalla kyttäsin taas täysikuuta, jotta näkyisikö kuun pimennystä. Mutta tuli taas epäselviä kuvia vain. Olisi uusi kamera saatava. 

Ohut punertava juova on kuun ympärillä, olisiko se "lievä" kuun pimennys. 

Tätä kun kyttäsin illan ja neuloin sukkaa, kun en malttanut lopettaa, niin nukuin vain jotain 4 tuntia, sitten ei uni tullut. 

Ai niin sainhan lopulta Aamulehden tarjoaman äänikirjan (Paula Nivukoski; Nopeasti piirretyt pilvet) asennettua ja sitä kuunnellessa piti sukan neulominen aloittaa. Ehkäpä toisetkin sukat voi sitä kuunnellessa neuloa, kun ensimmäiset on kohta valmiit. Kun nyt muistaisin kuvata nuo sukat edes.

Mutta moi moi taas ja ehkä toisen kerran oon vähän virkeämpi :)!