sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Viikon varrelta

Tämäkin helmikuinen viikko 8 alkaa olla lopuillaan. 
Kun ei mitään sen kummempia tapahtumia ollut niin laitanpa tähän vähän kuulumisia viikon varrelta.
 Maanantaina tuli vielä yksi ystävänpäiväkortti. 
Ihmettelen edelleen miten 11.2. Helsingissä leimattu kortti  kulkee viikon tänne. Edellinenkin kortti kulki viikon, osoitteet olivat oikein. Vähän outoa.


Enpä oikein luota postin kulkuun, enkä sähköiseenkään palveluun. Oli yksi lasku mennyt netpostiin, enkä tietenkään älynnyt sieltä katsoa, kun ei tullut mitään tietoa. Joskus aikaisemmin tuli viesti, että sinne on tullut postia. Tulihan se karhulasku sitten postin tuomana:) Hyvä.

Tiistaina ostin nämä tulppaanit, joita olen kuvannut joka päivä. Olivat vähän eri värisiä, mitä ylensä ostan. Mutta hienoilta näyttävät ainakin auringon valossa :)

En olekaan saanut usein kerrottuja tulppaaneita

Kävin myös labrassa verikokeissa. Kilpirauhaskokeet ja vahingossa sitten myös kolesterolit (vaikka ne oli tarkoitus ottaa vasta 2 kk:n päästä)
Olin ollut vasta kuukauden "voittomalla ruokavaliolla". Olihan se  kokonaisarvo laskenut 1,1 mmol/l, mutta oli myös "hyvä" kolesteroli laskenut. 
Vähän jännittää mitä lääkäri sanoo ensi viikolla kun on tarkastus siellä, joko tuputtaa lääkitystä.

Yhtenä päivänä kävin tervehtimässä erästä vanhusta, kun aloitin sellaisen vapaaehtoistoiminnan.

Sitten avautui sellainen ihme kuin Makettinäyttely. 
En ole koskaan kuullut tuollaista sanaa kuin maketti!

Se oli tietysti tämä Tampereelle tulevan ratikan mallikappale
Oli niin iso kansanvaellus silloin, etten päässyt istuaan penkille, mutta kuikuilin vaan sisälle. Hervantaan se olisi ollut menossa, mutta ei tainnut päästä liikkeelle,vielä :))
Kuvaajia oli paljon, toivottavasti en jäänyt hyvin moniin kuviin.

Vielä voisi käydä ensi tiistaihin asti katsomassa klo 10-19.(Tamperelainen-lehden mukaan)

Muutamia ensi viikolle  sijoittuvia asioita sain hoidettua, mutta niitä jäi vielä monia juttuja sinnekin. 
On ensi viikolle useampi jännä juttu, muutakin kuin se lääkärissä käynti :))
Työhakemuksia sain aikaiseksi tehtyä, nettilomakkeillehan niitä nykyisin tehdään. 
En oikein osaa sinne kirjoitella, missä olen hyvä, miksi haen tätä paikkaa jne.
Toivottavasti "työkkärin"väelle kelpaa aktiivisuuden osoittamiseksi.
Eniten nyt ahdistaa tämä työnhaku, 
kun katselee avoinna olevia paikkoja niin en tunnista itsessäni sellaisia ominaisuuksia, joita niissä vaaditaan.

 Sain lopetettua neuleeni, 
ja muutenkin nyt laitan langanloppuni laatikkoon ja unohdan ne joksikin aikaa.

 Pirkka-lankaa näihin sormikkaisiin meni 45 g.  2,5 n:o puikoilla neulottu. 
On kyllä todella riittoisa lanka. Kastelin nuo kuvauksen jälkeen, niin näyttää neule vähän tasaisemmalta. En aio höyryttää, koska ei ole silitysrautaa vielä :)
 Monta vuotta sitten ostin nämä langat ja tein niistä yhdet lapaset. 
Niistä kadotin lapasen niin oli hyvä kun löytyi samat langat ja sain neulottua uuden lapasen kadonneen tilalle. Valkea lanka kyllä loppui .
Onneksi oli samoja lankoja jäljellä, niin sain neulottua uuden lapasen kadonneen tilalle.



Mandalavirkkaukset jäi kesken, en saanut niitä pyörylöitä yhdistettyä järkevästi. Koetan joskus myöhemmin niistä tehdä jotain.  Langanloppuja tuli käytettyä aika vähiin.

 Siitepölyä näkyy tulevan näistäkin kukista : )
  
Heippa vaan ja hyvää ensi viikkoa, joka onkin helmikuun viimeinen viikko!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Aurinkoa ja katoavaa kauneutta

Oli niin hieno auringonpaiste taas tänään, niin oli ihan pakko lähteä lenkille. 
Varsinkin kun sain ladattua askelmittarin kännykkään, pitihän sitä kokeilla :)

 Minnekäs muualle kuin Pyhäjärven rantaan Eteläpuistoon 

 Tuossa olis voinut nauttia eväskahvit, jos olisi ollut mukana. 
Ehkä seuraavan kerran muistais ottaa termospullon mukaan.

Osa linnuista nökötti jään reunalla, osa oli uimassa


Osa oli vaan kuopsuttelemassa höyheniään

Tuolla rannalla oli hurjan liukasta, vaikka mulla oli kengissä jääpiikitkin.  Mutta monia ihmisiä oli siellä lenkkeilemässä. Olisi hienoa jos tuo puisto saisi rauhassa olla ihmisten ulkoilupaikkana, jottei siihen alettaisi rakentaa. 
Jostain lehdestä luin, että sen annettaisi olla rauhassa vielä joitakin vuosia ennen rakentamisia.

vajaan viikon kestivät nämä  tulppaanit, eräänä aamuna olivat ihan lupsahtaneet :) 
Olin unohtanut lisätä vettä. 
Onneksi sain elvytettyä ne, kun kiersin sanomalehteen ja liottelin varsien leikkauksen jälkeen vedessä.
Huomenna lähtevät kompostiin nämä ja uusia haettava. 
Nyt on leikkotulppaanien aika
Kohta on myös ikkunanpesun aika :)))




keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Jäistä kauneutta

Kävinpä lopultakin katsomassa Jääveistoksia Tampereen keskustorin lähellä, Laikun piha-alueella olevassa teltassa.

Jäähdytettävässä teltassa on hämyinen, viileä, sininen, mystisen äänimaailman täyttämä tunnelma. Veistokset on tehty Näsijärven jäästä ja ne ovat kahdeksan haltiahahmoa veistokselta toiselle johdattavan polun varrella.

Koljonselän koukkunokka

Näsinselän näkki

Sielusaattue 

Teoksilla on tarina kirjoitettuna viereen ja tarina antaa niille paikan ja merkityksen ja kun niitä katsoo eripuolilta, ne ovat erivärisiä ja erinäköisiä. Taustoina on maisemakuvia Näsijärveltä. Kuvissa ei tosiaan näe näitä kunnolla. Tässä on vain muutama niistä teoksista ja nämä ovat kookkaita.
Veistokset on valmisteltu paikanpäällä, yksityiskohtaisesti. Näiden lisäksi on muitakin veistoksia ja  lasimaisia jääseiniä kaloineen ja kukkasineen.
Idean isä on Ylen tv- kuvaaja Kari Manninen ja toteutettu Kulttuuritalo Laikun ja Suomen Jouluvalo Oy:n  yhteistyönä.
Teltan ulkopuolella voi nauttia kahvia istuen taljojen päällä ja lapsille on jääliukumäki. Näyttelyyn on pieni pääsymaksu ja se on säiden salliessa auki vielä kuukauden.

Olipa tämäkin käynti hieno kokemus, en ole nähnyt näin paljon jääveistoksia missään. Eikä tällaista ympäristöä ole luotu veistoksien ympärille. Kannattaa käydä katsomassa!

torstai 7. helmikuuta 2019

Auringon noususta auringonlaskuun

Helmikuu pääsi ihan huomaamatta jo 1/4 eteenpäin. 
Kuun alkupäivät menivät äkkiä kun oli ensin lauantaina Tamperetalossa K50 messut, jossa käytiin kaverin kanssa katsomassa. Olihan siellä kaikenlaista esittelyä, lähinnä karkkia tuli kerättyä ja osallistuttua arvontoihin. 
 Oli myyntiesittelyitä, mutta ei nyt kumpikaan tuntunut tarvitsevan mitään. 
Vähän on ollut meillä kummallakin viimeaikoina liikojen tavaroiden hävitystalkoita.

Sunnuntaina läksin käymään Joensuussa. Reissu alkoi vähän oudosti, kun junan veturi hajosi ratapihalle, yritti se lähteä pariin kertaan, mutta joutui peruuttamaan takaisin kahdesti. Sitten vaihtoivat veturin kokonaan, myöhästyi 2 tuntia. Loppumatkaa kuljettiin sitten bussilla. Hyvin bussi kulki, ei haitanuut lumi eikä pakkanen.
Kerrankin ajattelin mennä junalla, kun ei tiedä keleistä miten liukkaat ovat, mutta eipä auttanut yhtään Junat eivät enää ole niin varmoja kulkemaan.
Joensuussa oli paljon lunta.
Tiistaina sattui aurinko nousemaan juuri silloin kun kuljin ohi. Olipa hieno valoilmiö.


Ei ollut kunnollisia näkymiä, mutta tuo ilmiö menee niin äkkiä ohi ettei voi odotella ja etsiä aukeaa paikkaa. Tuolta rautatieaseman takaa se nousi ja oli hetkessä ohitse.

Kaivinkone purkaa siinä loppuja Kulttuurikahvila Laiturin rakennuksen pohjia.
Toinenkin vanha rakennus saa näköjään lähteä siitä läheltä.

Muistaakseni tässäkin talossa oli joskus kahvila. Kuten näkyy lunta on!

 Kuljin joka päivä jollain sillalla, ei vaan olleet ensin kelit ihan antoisat kuvaamiseen,
oli harmaata ja välillä satoi lunta. Oiskohan ylläoleva kuvattu Sirkkalan sillalta
 Länsisillalta Ilosaaren päin

Kävin tervehtimässä tuttuja ja sukulaisia ja kiersin kaupunkia kavereiden kanssa. 

 Tämän uusimman kiertoliittymän taideteoksen nimi on #Tuohi, tieto löytyi ihan kuuklaamalla
.  Jotain sellaista ajattelinkin, toi mieleen tuohisormuksen tuo teos.  Joo, onhan se...
ainakin lumen peitossa nyt. 

Torin uusi esiintymislava
 Joensuun torin päälle oli valmistunut kansi, joka oli nyt lumen peitossa. Mutta ehkä siihen sitten joskus tulee markkinat yms toimintaa, kuten ennenkin.
Joensuun toria kaupungintalolle päin

Joensuun toria, Taidemuseo Onni

Pyöräkatoksia oli tullut torin ympärille useita

Osa pyöristä oli vielä jäänyt lumihangen alle

Onhan tämä torin seutu nyt avara, kun pitkään on ollut yhtenä rakennustyömaana tämä kaupungin keskusta.
Luin Karjalan Heili lehdestä, että tuosta kaupungintalon ympärillä olevasta Vapaudenpuistosta aiotaan kaataa puut pois. Aiotaan tehdä siitä "edustuspuisto" eli 64 puuta pois ja tilalle istutetaan 24 uutta. Tietysti menee aikaa ennenkuin ne kasvavat yhtä isoiksi. Voi olla että kohta tuo kaupungintalo ja vapaudenpatsas ovat  ainoat näkymät tuonne päin.

Tässä kuvassa kyllä kieltämättä voisi olla joku poistettavakin puu, eikä minulla ole tässä asiassa mielipidettä. Kieltämättä tuon puiston läpi kun kesällä kävelee on kyllä hienot isot puut antamassa varjoa. Voi kun eivät ihan vielä kaikkia kaataisi.

Käytiin tiistaipäivänä kahvilla, nauttimassa oikeita Runebergin torttuja. Ilkeänkö tunnustaa etten ole syönyt oikeita torttuja kuin ehkä kerran kaupasta ostettuja. Ne ei olleet kovin kummoisia. Mutta tämä oli ihanan pehmeä, sopivan kostea ja maistuva leivonnainen. Siinä kävelykadulla on tämä kahvila.

Jotain outoa näkyy pilvien takana

Keskiviikkona sitten alkoi ihana auringonpaiste

Keskiviikkona läksin sitten pois, voi kai jo sanoa kotiin päin. 
Vaikka kyllä jotenkin kotoisaa vielä on olla Joensuussakin, mutta jotenkin oudolta tuntui kuljeskella siellä. Koska ei ollut siellä oikeaa kotia, kuten ennen bussimatkan päässä, nyt olin siellä pojan kotona.

 Junan ikkunasta kuvattua auringonlaskua
 Tuossa Kuorinka-järven rannassa olisi ollut hienot kuvauspaikat auringon laskiessa.

Kiitokset kommenteista edelliseen ja hyvää helmikuun jatkoa!