Luen v. 2021

Kirjoittelen tänne kirjoista, joita olen lukenut. Olen kirjaston "suurkuluttaja", en halua kerätä itselleni enää omaa kirjastoa.

Lisään tänne oman numero arvioinnin sanallisen lisäksi lukemistani kirjoista:
5 huippuhyvä kirja, suosittelen
4 hieno lukukokemus, hyvä mielenkiintoinen kirja
3 keskinkertainen,
2 tulipahan luettua, vaikka ei ollut erityisen mielenkiintoinen
1 en tykännyt tai jäi kesken

 ********************** 
YRITÄN TÄNÄ VUONNA  MYÖS SEURATA HELMET 2021 LUKUHAASTETTA  toukokuun loppuun mennessä olen lukenut  yli puolet lukuhaasteesta
 
 
 
 LOKAKUU
 
Kirjapinossa ovat; 
 
Lykke Nina; EI, EI ja vielä kerran Ei, Gummerus 2019
 
Cooper Gwen; Homer-kissan uskomaton elämä, WSOY 2011

Suchet David; Hercule Poirot ja minä, Minerva 2015
 
22.10. Kähkönen Sirpa; Vihreä sali, Otava 2021 
Tämä kirja oli varmaan puoli vuotta varattuna, ja se ilmestyi vasta nyt syyskuussa, taisin olla viides varaaja. Jaha, piti ihan lukea kirjailijan edellisista kirjoita, Muistoruoho ja Tankkien kesä kirjoittamani tekstit. Aivan oikein, koska tuntui että en oikein saanut kirjan henkilöistä  kiinni sen alussa. Tämä kirja kertoo niitä aikaisemmista ajoista eli v. 1964 joulukuun päivästä Kuopiossa. 
Siinä ovat kertojahenkilöinä 17 vuotiaat nuoret Irene Rauhanviita ja Jaakko Vihma sekä heidän ystävänsä Leo Tiili.  Heillä kaikilla on jotenkin rikkinäiset kodit. Traagisin on varmaan Irene, jonka isä on lähtenyt ja Maria äidin ottaa valtaansa pelottava "Etel Fred" jota tanssittaa kai alkoholi ja Etel sitten riepottelee tytärtään, joka tuntee itsensä araksi kuin pupu. Irene lähtee karkuun.
Jaakon äiti on "sisartaan tapaamassa" eli oikeasti syvästi masentunut, sairaalassa. Siihen aikaan ei ollut vielä hoitoja kunnolla (joten saattoi masentua esim kilpirauhasen vajaatoiminnasta, oma ajatus) Mutta Jaakon ja hänen isänsä ongelmana oli vaikeneminen. Ei puhuttu eikä isä kertonut missä oli, kai uuden naisen luona. Nämä nuoret olivat huolissaan Leosta, joka oli vähän heikkotaitoinen esim lukemisessa, mutta osasi huipusti laskea. Siihen aikaan ei tietty oppimisvaikeuksista, vaan laiskaksi koulussa haukuttiin. 
Irene oli tsupparina ja apulaisena Linnea ja Santeri Juurisen kukkakaupassa, jossa oli myös Anna Tuomi töissä. Kirjan pisin kertomus onkin Santerin tarina hänen Pietarin ajalta 1910-luvulta kun hän nuorena pääsi sinne Eiderin puutarhalle oppiin ja näki paljon tsaarillista loistoa. Vallankumouksen jälkeisinä sekavina aikoina he tapasivat Linnean kanssa Terijoella. Siitä asti heillä on ollut koira Terry, monesko lieneekään. 
Näinä joulukuisena aikoina Santeri on Valtuuskunnan mukana Leningradin matkalla Lassi Tuomen kanssa. Santeri hakee sieltä menneisyydessä kadottamaansa, kulkee samoissa tutuissa paikoissa ja näkee istuttamansa valkopoppelin isona. 
Kirjan kieli on runsasta ja rönsyilevää, unenomaisia tarinoita täynnä. Vihreä sali oli Leon unelmien paikka työpaikallaan Helsingissä, jonne hän ei koskaan päässyt. Linneankin kietoi vihreyteensä lopussa metsäinen sali sananjalkoineen. 
Muistot ja kaihoisat ajatukset menneisyyden paikoista, joihin ei ole paluuta, vanheneminen ja luopuminen. Kyllä ne toi vähän kyyneltä silmään kirjan lopussa. Vaikka lukeminen kangerteli alussa niin onhan tämä ihan huippu kirja 5/5
 
11.10. Joenpolvi Anu; Poutaa ja perunankukkia, Karisto 2021
Varmasti silloin puoli vuotta sitten, kun varasin tämän kirjan kirjastosta, olin vailla jotain kesäistä ja keveää lukemista. Tämän kirjan sainkin nyt sitten ihan "uunituoreena" uutukaisena luettavaksi. Oli nopea ja lyhyt (212 sivua) luettava. 
Jotenkin tämä tarina oli tuttu monesta ennenkin lukemastani kirjasta. Nuori kaupunkilainen nainen pettyy rakkaudessa ja lähtee suinpäin työpaikasta ja muuttaa tyhjäksi jääneeseen mummolaan, jossa on mummon eläessä viettänyt monia kesiä. Talo on tietysti asuttava mummonmökki mukavuuksineen, ja on ihana kevät, linnut laulaa ja sireenit ja omenapuiden kukat tuoksuu. Naapurista eksyy poikamies heti pihalle ja joku muukin sulhasehdokas alkaa piirittää nuorta naista. Tämä nainen, Liina käy käsiksi mökin töihin ja alkaa kasvattaa kasveja kasvimaassa ja alkaa tulla toimeen kyläläisten kanssa. Työtäkin löytyy kylältä sopivasti ja kaupunkilaiset ystävät käyvät kylässä. Joidenkin kompasteluiden jälkeen rakkaus löytyy ja jatkoa odotellaan sitten seuraavissa kirjoissa. Tämä kirjailijan esikoisteos on Rantakylä kirjasarjan ensimmäinen teos. 3-/5

 
10.10. Ellilä Kirsti; Pohjakosketus, Karisto 2018 
 Onpa kestänyt pitkään lukeminen, vaikka ei kirjassa ollut mitään vikaa. Tänä aamuna sain luettua kirjan loppuun.  
Oikeastaan kirjan päähenkilö Aino, on työttömänä mutta tekee vapaaehtistyötä Ravintolalaivassa nimeltä Kippo, jossa on osakkaana Heimo, Pete ja Sylvi. Aino on kokenut elämässään ison kriisin, eli avioeron, kun mies on huomannut olevansa homo ja löytänyt uuden kumppanin. Ainolla on tytär Rauha ja poika Onni, joista kirja kertoo myös jonkinverran. Aiheet ovat kyllä ajankohtainsia, esim maahanmuutto, työttömyys, Some-kuuluisuus, terveysmehut, aviopuolison etsiminen, yrittäjyys. 
Khalid on saapunut pakolaisena Irakista nuorena ja opiskellut ammatin ja on töissä. Hän tapaa Rauhan ja sitten myös Ainon, no siinä sitten sattuu yhtä ja toista. Pitkään Aino haaveilee vielä ex-miehestään ja ajattelee tämän tulevan takaisin. Monta luopumista pitää hyväksyä ennenkuin Ainon elämä tasoittuu oikeisiin uomiinsa. 
Oli selkeä ja luettava kirja. Siis ihan hyvä kokemus! 4+/5
 
 
SYYSKUU kuusi (6) kirjaa luin

29.9. Lipasti Roope; Mikaelin kirja, Atena 2021
Sain illalla tämän luettua.  Kirja kertoo Mikael Agricolasta ja hänen perheestää Turussa. Mikael joutuu lähtemään rauhanneuvotteluihin Venäjälle marraskuussa, mikä jo heti kuulostaa ihan kamalalta reissulta  v. 1556  hevosten vetämillä reillä, ja valtaisa sotilas- ym joukko mukana.  Turkuun jää vaimo Birgitta, joka joutuu selvittämään siellä lukuisia asioita joita ilkeä Brita piika vielä sotkee. Agricolalla on pieni poika Kristian. 
Mikael on kirjoittanut käsikirjoituksia ja suomennoksia, joita saattaisi kansa pitää epäilyttävänä. Pienikin loitsu tai muu ihme voisi tietää noituus syytteitä ja oikeudenkäyntiä. Birgitta piilottaa kirjoitukset visusti,etteivät ne päädy tietämättömien käsiin. Pahansuopaisuutta on Birgitankin ympärillä. Hänen äitinsä putoaa tikapuilta ja sairastuu vakavasti, ja kun hän herää hän on kuin muistisairas ja käyttäytyy oudosti.  
Vajaan puolen vuoden reissusta Venäjälle ja Moskovaan asti ei seuraa mitään hyvää, nälkä, kylmyys ja sairaudet ovat hirveää Venäjällä ja he eivät saa hyvää kohtelua Tsaari Iivanalta. 
 
Kun Mikaelin kuolinsanoma saapuu, Birgitta suree tietysti, hänen elämänsä muuttuu täysin. 
Hänen ystävänsä Anna lohduttaa sitten näin; "Sinä et ehkä unohda Mikaelia ikinä, eikä tarvitsekaan, mutta lopulta hänen muistonsa tiivistyy pieneksi timantiksi, joka on rakas, kaunis ja kevyt. Elämä jatkuu, eikä ole pelkästään huono saada elää itsellisenä. Minä autan sinua siinä." 
 
Kirja oli hyvä lukea, jotenkin vain patsaissa nähty Mikael Agricola inhimillistyi. Toki hän teki Suomen kielen eteen paljon hyvää työtä. Tosin en ole koskaan hänen kirjojaan nähnyt enkä lukenut. 3/5


24.9. Ellilä Kirsti; Lepra, Arktinen banaani, 2019
Olipa jännittävä lukea tätäkin kirjaa. Enpä ollut koskaan kuullutkaan että Orivedellä olisi ollut leprasairaala, joistain muista vastaavista on ollut puhetta. Tämä kertoo ajasta 1920- luvulla ja sitten lopussa sairaalan loppuaikoihin asti.
Kirjan päähenkilönä on Diakonissa Matilda. Hänellä oli sodan jälkeen ollut työ punavankien leirillä diakonissana, ja se oli jättänyt jälkensä häneen. 
Matildan sisar Helmi on Oriveden Leprassa johtajana ja  kutsuu sisartaan nopeasti apuun eikä kerro miksi. Onkin aika yllätys kun Matildan saapuessa Helmi sisko ei häntä halua tavata. Sanoo ettei flunssa tarttuisi... tai että hänellä on ihossa laikkuja ja pelkää lepran tarttuneen.
Matilda tarttuu toimeensa ahkerasti, mutta ainahan siellä on ongelmia. Valtio maksoi lepraa sairastavien hoidon, mutta Diakonissalaitos otti Diakonissan palkan itselleen. Antoi vähän rahaa ja vaatteisiin ja kenkiin pyynnöstä rahaa diakonissalle, mutta Matildakin on niin aatteelle omistautunut, että otti vain halvat, jalkaan käymättömät kengät ja palautti loput rahat. 
Työ oli vaativaa ja vaarallistakin. Ei ollut lääkettä lepraan, eikä edes kipulääkkeitä tuskiin. 
Piti huolehtia ettei saanut tartuntaa sairailta, puhdistaa senaikaisilla aineilla itsensä ja kaikki paikat. Sairaalassa on  myös kaksi nuorta, Aune ja Juho, jotka rakastuvat. Kaikenlainen kanssakäyminen oli tietysti kiellettyä, mutta heitä ei voinut vahtia koko aikaa. Siitä seuraa tietysti raskaus, tapahtuma ravisteli varmaan koko laitosta. Selviää myös, että Helmin ja laitoksen lääkäri  Alhon suhteissa on jotain outoa ollut. Leprasairala suljettiin v.1953 ja Matilda oli siellä loppuun asti töissä. Erittäin mielenkiintoista oli lukea tämä kirja. 4/5
 
22.9. Sendker Jan-Philip ; Sydämen ääntä ei voi unohtaa, Gummerus 2017
Jatkoa kirjalle Sydämenlyönneissä ikuisuus, jota en ole lukenut
Julia Win on työlleen omistautunut juristi, joka asuu NewYorkissa. Kesken tärkeän palaverin hän alkaa kuulla ääniä. Naisääni kyselee Kuka sinä olet? Keitä nuo ovat! Älä luota heihin? 
Tottakai Julia järkyttyy, eikä hän pysty jatkamaan työtään, vaan lähtee pois palaverista. Ääni jatkaa kyselyitään. Julia luulee olevansa sairastunut psyykkisesti. Hän menee ystävänsä kanssa buddhalaiseen meditaatio keskukseen ja sieltä hän saa munkilta tietoa, että hänellä voi olla kaksisielua ja pitäisi ottaa selville kuka on se nainen.  
Juliallahan on  burmalainen isä ja siellä Burmassa on vielä Julian veli. 
Julia lähtee sitten veljensä luo käymään (näistä asioista olisi kai siinä edellisessä kirjassa kerrottu).  Veljen kanssa selviää, että sisällissodan aikana siellä on elänyt nainen, jonka tarinaa sitten kerrotaan heille. 
Seuraa pitkää tarinaa raa'asta sisällissodasta viidakossa. Ääni pysyy sitten poissa Julian päästä. He menevät luostariin, jossa on asumassa monia ihmisiä, joilla on joku vamma ja heidän ohjaajansa munkki liittyykin koko tarinaan. Siellä yksinkertaisessa elämässä, työtä tehden Julia tervehtyy ja ymmärtää missä onkaan parempi elää.
Kirja on "viisas ja vavisuttava lukukokemus, joka kertoo ikuisen rakkauden etsimisestä sekä ihmisen janosta oppia taito elää tässä hetkessä" Totta tuo kirjan takana oleva teksti.  5/5


10.9.Nuotio & Soininen; Punainen vaate, Bazar 2019 
Tämä dekkari tutustutti minut moneen taiteilijaan, joista en ollut ennen kuullut mitään, vaikka olen joitakin näyttelyitä nähnyt.
Salome Virta näkee erään maalauksen, joka on Elin Danielsson- Gambogin omakuva v.lta 1903. Taulussa  olevan naisen katse pysäyttää hänet ja se jää mieleen. Myöhemmin Salome saa kuulla että se taulu, eli alkuperäinen taulu sijaitseekin Turun taidemuseon kokoelmissa. Epäilys herää, että taulu on väärennös ja ehkä niitä on vielä useampikin. 
Kirjassa on sitten noin joka toinen luku kirjeenvaihtoa v:lta 1895-1903 eläneiltä taiteilijoilta Eliniltä ja Dora Wahlroosilta, jotka olivat ystäviä ja Elinin oppilaana Dora oli myös ollut. 
Elin maalasi Pariisissa ja sitten Italiassa, jossa hän meni naimisiinkin taidemaalari Rafaello Gambogin  kanssa. Piti nämä henkilöt guuklata ja kyllä, heiltä on jäänyt paljon tauluja olemaan. 
Vuorotellen luvuissa seurataan Salomen ja hänen miesystävänsä Tuomaksen elämää Berliinissä ja Suomessa. Kirjan lopussa jännitys tiivistyy, kun Salome löytää väärennettyjä tauluja levittäneen seurueen. 
Kirjailijat jatkavat taidemaailmasta kirjoittamista, kuten edellisissä kirjoissa Nainen parvekkeella ja Sakset tyynyn alla. Ne olin lukenut jo aiemmin.
Tämä oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja 5/5

5.9. Piekkari Eija; Hyytävä hyppy, Myllylahti 2014
Tämä on toinen lukemani dekkari Piekkarilta, on hänen 7. dekkari. Rikosylikonstaapeli Kristiina Elo Lahden laitokselta  potee (myös) syksyistä alakuloa, ja on vasta palannut työhönsä. Vielä on mulla vähän hakusessa nämä henkilöt, koska en ole sarjaa alusta asti lukenut. Mutta edellisen kirjan henkilöt ovat tässäkin mukana.
Tutkintaan tulee tapaus, jossa nainen on kuollut pudottuaan portaissa, ja se paljastuu rikokseksi sitten. Tulee muitakin rikoksia, varkauksia ym. Ja vähitellen toinen ja kolmas kuolemantapaus, huh. 
Lopulta näiden tapausten taustat saadaan sidottua samoihin ihmisiin liittyviksi ja pitkän tutkinnan ja jumitusten jälkeen tapaukset sitten selviävät rytinällä ja pitkien työpäivien aikana. Taas tässäkin kirjassa on utelias kyläläinen joka tulee usein käymään ja utsii koko kylän asioita, mikä kyllä herättää epäilyksiä. Kiinnosti kyllä tätä lukea ihan hyvin...3/5

23.9.  Kilkku Elina; Täydellinen näytelmä, Bazar 2019 
Tätäkin kirjaa olen koettanut lukea. Tässä syksyisessa alakuloisessa mielialassa pitäisi vähän jotain iloisempaa lukemista olla, joten mietin tuleeko tämäkään kertomus luettua. Onneksi sain tämän kahlattua loppuun asti vaikka venyihän tämän lukeminen ja pitää vielä maksaa myöhästymismaksuakin , GRRR. Tämän kirjan jatko-osan luin aikaisemmin ja olen sitä humoristiseksi sanonut. 
Alina on tässä kirjassa kahden pikkulapsen yksinhuoltaja, koska mies vaan läksi jo Pariisiin, jätti kaiken, tulee sitten kyllä uuden rakkauden kariuduttua käymään perheensä luo.
Alinahan on teatteriohjaajan koulutuksen saanut ja nyt työttömänä hakee apurahoja ja jopa TE- keskuksen kanssa on "taistelua". Hän tekee jatkuvasti apurahahakemuksia ja miettii teatterieityksiä, soitteleekin kymmeniin teattereihin. Rahattomuus on ihan hirveää, eikä mistään tunnu tulevan apua tilanteeseen, hän tuntee olevansa vanki. Äiti ja isäkin ovat Pariisissa, eivätkä välitä lapsenlapsistaan. Että voi ollakin kurjaa. Kirjan lopussa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, kun huippuohjaaja Matias Raatteentie kiinnostuu perheestä, ja sen tarinan luin sitten seuraavassa kirjassa Mahdoton elämä (jonka luin kesäkuussa). Tämäkin on nyt luettu ja odottelen valoisampia kirjoja...2½/5

Raunio Katja, Sinun päiväsi koittaa, Teos 2020 Tämä jäi lukematta, kun en vaan päässyt tarinaan "kärryille"

ELOKUU, luin vain 3 kirjaa,      59 kirjaa tänä vuonna tähän mennessä
 
28.8.  Vasantola Satu; Kaikki kadonneet, Tammi, 2020
Tämä valloittava kirja oli aika raskas kertomus.
Annulta katoaa lapsuudessa äiti ja pikkusisko. Hän on vielä tuolloin pieni ja sattuu traagisia asioita sinä päivänä. Silloin hänelle jää vielä isä. Vaikka on paljon turvallisia muistikuvia isästä, siihen liittyy myös paljon outoja asioita, jota lapsi ei ymmärrä. Hän joutuu avustamaan isää salaperäisissä puuhissa, joista ei saa puhua, mutta sitten hän myöhemmin saa tietää että kaikkihan isän puuhista tiesivät, ja supistiin Annun selän takana niistä. Kun isä katoaa vankilaan, Annu saa olla ystävänsä Lauran kotona, mutta sitten Annu karkaa. 
Kirjassa Annu on opiskellut lääkäriksi ja erikoistunut gynekologiaan ja on työssään hyvä. Kerrotaan monista vaikeista asioista joita hän joutuu selvittämään työssään. 
Kirjan luvuissa hän palaa sitten välillä lapsuuden muistoihin, tapaa isänsäkin vuosien päästä. Mutta osa asioista on niin raskaita ettei hän halua niistä tietää.  Miten voikaan lapsuuden traumat vaikuttaa ihmisen elämään, ja esimerkiksi koulussa käyttäytymiseen, koulukiusaamiseen. Kirjassa Annu sitten tutustuu uudelleen ystäväänsä Lauraan ja isäänsäkin ja lopussa kirjaa saa tietää myös äidistään ja kadonneesta sisarestaan. Jännittävä ja mukaansatempaava kirja oli lukea 5-/5

19.8. Piekkari Eija; Vihan viemät, Myllylahti 2020
Olenkohan lukenut tämän kirjailijan kirjoja ennen.  On tuntunut tutulta, mutta en ole varma. 
Mukaansatempaava dekkari kuitenkin. Kirjan henkilöt, neljä pariskuntaa asuvat Hollolassa tai Lahden seudulla. He ovat tavanneet Rhodoksella ja tapaavat sitten toisiaan Suomessakin eripaikoissa.  Heidän kanssakäymisensä voi vieraiden silmissä olla vähän omituistakin, vaikka muuten pariskunnat vaikuttavatkin onnellisilta.  Illanvietto Lahden Kahvisaaressa saa kuitenkin dramaattisen käänteen, ja reipas rikosylikonstaapeli Kristiina Elo työtovereineen saa visaista tutkittavaa. Ihan mukava kun kirjassa kerrotaan myös hänen yksityiselämästään, vaikka siellä vilisee sitten aika outoja ihmisiä. Tässäkin dekkarissa välillä tutkimukset jumii, eikä oikein päästä eteenpäin, vaan kaikki ovat turhautuneita, kunnes löytyy jokin uusi vinkki jostain.
Tämä on kirjailijan kolmastoista dekkari, jos en ole niihin ennen tutustunut, niin nyt ainakin joutuu etsimään niitä kirjastosta. Koska mulla on tapana lukea sitten saman kirjoittajan useampia kirjoja.
Kunhan luen nuo jonossa olevat kuitenkin ensin:))  3+/5
 
16.8. Tuominen Pirjo; Charlotan tarina, Tammi 2021
Tämä kirja on ns Vippi, eli pikaluettavana 2 viikkoa, joten ensin tämän koetan lukea. Aina kun tulee uusi Tuomisen kirja vastaan kirjastossa, se on lainattava. Melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat olenkin lukenut.

Kestikin yllättävän kauan saada tämä kirja luettua. Kirjan tarina kestää aina 1700-luvun lopulta 1860-luvulle asti ja pohjautuu tositapahtumiin,(en ole tarkemmin tutkinut vielä netistä). Kartano- ja ruukkielämää Melkkilän -, Björkbodan- ja Taalintehtaan kartanoissa ja ruukeilla. Kustaa III ;n aikaisia sotakuvauksia ja sen vaikutuksia Melkkilän aatelisperheen elämään. Nuori Charlotta on pääosassa tässä kirjassa. Hänen isänsä on sotilas ja joutuu menettämään henkensä Kustaa III;n määrämässä teloituksessa, veli Jean Gustaf  sentään jää henkiin. Kuningas vaihtuu ja jopa Suomen valtakunta tsaarin alaisuuteen kirjan kuluessa. Charlotta saa aviotumisluvan holhoojiltaan, vaikka puoliso ei ollutkaan aatelinen (vielä), säätyrajoista piti äiti tarkkaa huolta. Pariskunta oli kuitenkin onnellinen avioliitossaan, lapsia syntyi, mutta sairauksiakin oli liikkeellä siihen aikaan.
Tuntui usein että lukee historian oppikirjaa, tietysti historia kiinnostaa, mutta tähän aikaan oli muutakin, joten lukeminen pitkittyi.  3/5
 
HEINÄKUU 7 kirjaa luin tässä kuussa

 31.7. Hintikka Pihla; Hetken Pariisi on meidän, Otava 2020
"Romaani kauneudesta ja elämän yllättävästä hauraudesta."
Pariisi on kiinnostanut minua ja ajattelin tätä lainatessani että saan tästä jotain elämyksiä Pariisista. Noh, tulihan niitä.
Kirjan on pääosissa kolme naista, joiden elämät sitten kohtaavat toisensa, Elena on taidegalleristi, Ines juorulehden muotitoimittaja ja Alma suomalainen huppumalli.  Kirjassaon myös paljon muita ihmisiä. Lukeminen oli jossain vaiheessa hyvin nihkeää, ja tuntui junnaavan paikoillaan, meinasin jo jättää kesken. Mutta kahlasin sitten kirjan loppuun. Lopussa sitten onkin niitä traagisia Pariisin terrorismiin liittyviä tapauksia, jonkalaisia olemme saaneet kuulla uutisista. Sain onneksi luettua kirjan vielä tässä kuussa. 3/5
 
 25.7. Shaffer Mary Ann ja Barrows Annie; Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Seven pokkari 2011 
Katsoin tästä kirjasta tehdyn elokuvan, niinpä halusin lukea tämän kirjanakin. Piti odottaa tätä pitkään kirjastosta varattuna.
Tämä kirja lumosi minut niin, että en oikein muuhun pystynyt keskittymään, vaan luin tämän loppuu lähes yhdeltä istumalta.
Kirjassa lontoolainen kirjailija Juliet saa kirjeen Guernseyn saarella asuvalta mieheltä Dawseyltä, joka pyytää kirjakauppojen osoitteita Lontoosta, koska heidän saarellaan ei ole kirjakauppoja. Siitä kehkeytyy pitkä kirjeenvaihto, lopulta useiden saarella asuvien ja Julietin välillä. Tavallaan hän tutustuu ihmisiin ja heidän tarinaansa sota-ajasta jo ennenkuin hän lähtee saarelle itse. Julietilta on puuttunut aihe seuraavaan kirjaansa ja hän ajattelee löytävänsä sen sieltä.  
On vuosi 1946 ja saarelaiset ovat kärsineet saksalaisten miehityksestä sodan aikana. Siihen liittyy kurjuutta, nälkää ja vilua ja raakuuksia, kuolemaa. Saarelaiset saivat idean perustaa lukupiirin (kirjan nimen mukaisen), jossa tapasivat toisiaan ja saivat muutakin ajattelemista kuin sotaa ja julmuutta. 
Kirja koostuu vain kirjeenvaihdosta Julietin ja usean saarelaisen ja Julietin ja kustantajansa Sidneyn ja ystävänsä Sophien kanssa, joka on Sidneyn sisar. 
Tästä kirjeenvaihdosta on hyvä seurata tarinan kulkua, vaikka joskus en oikein ole pitänyt tällaisista kirjeenvaihto-kirjoista.
Katsoin myös heti uudelleen kirjan mukaan tehdyn elokuvan, jossa Julietia näyttelee Lily James. Elokuva ei ole ihan täysin sama kuin kirja. Siitä puuttuu muutama juonenkäänne, mikä on kirjassa ja Juliet menee aikaisemmin saarelle ja hänet otetaan aluksi aika nuivasti siellä vastaan, toisin kuin kirjassa. Mutta lopputulos on sama :)  Kannattaa lukea kirja ja katsoa elokuvakin...5/5
Helmet lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
 
 
24.7. Hauru Hanna; Jääkansi, 2017 LIKE
Ajattelin lukea tämän juuri edesmenneen kirjailijan kirjan, koska en ollut kuullut hänestä aiemmin. Tämä teos sattui tulemaan vastaan, ja tämä olikin se kirja joka oli ehdokkaana Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon. 
Tämä lyhyt kirja (116 sivua) oli nopea luettava, mutta kirjan sanoma oli raskas. Kirjan Minä oli nuori tyttö, jostain pohjoisen pienestä kylästä sodan jälkeisenä aikana. Junasta odotellaan saapuvaksi isää, hän saapuu myöhemmin sitten arkussa. Mutta junasta tuleekin uusi "isä" joka saa nimen Paha. Äiti Betti on ottanut heti uuden miehen. Siitä sitten syntyy pieni sisko, jota Betti ei kuitenkaan pysty hoitamaan ja tämä viedään pois.  Paha on sodan traumojen jäljiltä traumaattinen ja juopotteleva. Elämä on pirtissä kamalaa. Pelko, nälkä, vilu ja puute on koko ajan läsnä. 
Tämän kirjan voi sijoittaa Helmet lukuhaasteessa  köyhyydestä kertovaan kohtaan, mutta laitan tämän kuitenkin kohtaan 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
 
18.7. Kanto Anneli; Rottien pyhimys, Gummerus 2021
Tämän kirjan sain varauksesta, niin olihan se heti luettava. 
Tämä kirja kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon koristemaalarien tarinaa 1500-luvulta.  Pitihän niitä maalauksia sitten netistäkin katsella, kun ensin luin tästä niiden syntytarinaa. Tosin eihän sitä ihan varmaa ole miten ne on maalattu, mutta kyllä Anneli Kanto on hyvin osannut kertoa tämän historian, kuinka se on voinut mennä. 
Aluksi maalareita on kaksi sekä heidän apupoikansa. Sitten apupoika putoaa tikapuilta ja on pakko hankkia joku paikallinen apulaiseksi, jolle kuuluisi maalien hiertäminen ja avustavat työt kuten sabluunamaalaus. He saavatkin apulaiseksi nuoren naisen, joka on kyläyhteisössään jotenkin syrjitty, mutta taitava käsistään ja nopea oppimaan. Kirjassa on paljon Raamatun kertomusta, tottakai, koska kuvien aiheet  olivat peräisin Raamatusta ja Tuomiokapituli on valinnut aiheet mitä maalataan. Siihen aikaanhan ihmiset eivät olleet nähneet kuvia ollenkaan, joten kaikki tulisi olemaan uutta ja ihmeellistä.
Oikein hyvä kirja oli. Kannattaa lukea. Kylläpä olisi mukava käydä tässä kirkossakin katsomassa näiden maalareiden käsien jälkiä vielä itsekin. 4/5
Helmet lukuhaasteessa voisin sijoittaa tämän kohtaan 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
 
14.7. Patrakka Anu, Häpeän aukio, into, 2021
"Kihelmöivä Portugali-dekkari" on joa viides Rui Santos-dekkari, muistelisin että olen ne lukenut kaikki. 
Tässä kirjassa löytyy surmattu nainen portugalilaisen pikkukaupungin häpeäpaalun juurelta.  Edellisenä iltana on ollut surmatun naisen veljen riehakka vaalitilaisuus lähistöllä ja siellä oli nautittu juomia ja oli tämä nainen jo ottanut reilusti pohjia ennenkin. Kohta löytyy tämän naisen mieskin ammuttuna. He olivat asuneet erossa mutta kuitenkin avioliitossa vielä. Menneisyydestä selviää monia asioita pikkuhiljaa. Niitä selvitellään kaikkien kirjan päähenkilöiden näkökulmasta. Oli kyllä vähän yllätys lopulta kuka olikaan surmaaja.
Jonkinverran häiritsi kirjassa se, kun ensin kerrottiin tapahtumat ja sitten kerrottiin eri luvuissa miten niihin on jouduttu, eli ajassa kuljettiin  edestakaisin. Siitä huolimatta oli "mukava" lukea tätä kirjaa. Hauskaa oli myös kirjan etulehdellä Kirjojen kuisketta-blogin Annelin arvio kirjasta :)
Kyllä voi olla mukava edes kirjoissa"matkustaa"eri paikkoihin. 3½/5
 

9.7. Jansson Anna; Sokea hetki, Gummerus 2018
Siitä on aikaa kun oden näitä kirjoja lukenut, mutta kyllä tässä pääsi hyvin juonesta kiinni. Gotlannissa ollaan edelleen ja sosiaalityöntekijä nainen on surmattu. Olenne lukeneet naisesta jo ennen surmaakin. Poliisina työskentelevä Jesper Ek oli vasta tutustunut tähän naiseen ja oli hyvin rakastunut. Naisen puhelimesta tulee yöllä kutsu hänen luokseen, mutta kun Jesper Ek menee sinne, nainen on surmattu. Tietysti tätä löytäjää pidetäänsyyllisenä. Tuntuu että tutkivilla poliiseilla on jotain Ekia vastaa, koska he eivät ota tosiasioita huomioon, vaan pitävät Ekiä syyllisenä. Sitten tulee mukaan naispapin katoaminen ja muitakin häneen liittyviä rikoksia. Tarinaan liittyy myös vuosituhansia vanhat myyttiset asiat...
Jännitystä pystyy kirjailija pitämään yllä loppuun asti ja tämä on hyvin taivavasti kerrottu tarina, aivan kuten kirjailijan aiemmatkin dekkarit. eipä pitkästynyt lukiessa näitä 295;ttä sivua. 4/5
 
 
7.7. Martikainen Tiina; Pahan kintereillä, Myllylahti 2021
Neljäs dekkari Hanna Vainio-sarjaan. Poliisien toimia kuvaava kirja, Hanna toimii poliisikoira-ohjaajana Lohjan poliisilaitoksessa. Löytyy 13 vuotias tyttö surmattuna metsässä olevasta vajasta. Hyvin pian saadaan selville valvontakameroista ja kavereiden kertomuksista, kenen auton kyytiin Sofia oli lähtenyt. Tapaus herättää pelkoa muidenkin nuorten keskuudessa. Selvisi että tapahtumiin liittyy lasten hyväksikäyttö vuosien ajalta  ja pedofilia.
Hannallakin on itsellään nuori tytär joka hänkin on tuntenut Sofian. Pian löytyy toinen surmattuna oleva henkilö, eli sama mies jonka kyytiin Sofia on lähtenyt. Poliisikoira Riina pääsee tutkimaan useita paikkoja ja ilmaisemaan misä nuorta surmattua tyttöä on kuljeteltu. 
Kirjassa on 320 sivua, kaikki melkeinpä mitä poliisit ovat pohtineet surmiin liittyviä asioita. Hyvin vähän muuta työn ulkopuolella olevaa tapahtumaa. Alkoi jo jossain vaiheessa puuduttaa samojen asioiden pyörittely, josta ei meinannut tulla valmista. Eipä ihan lempikirjoihin tämä päässyt mukaan 3-/5

KESÄKUU ;ssa 4 kirjaa

 30.6. Kilkku Elina; Mahdoton elämä, Bazar 2020
Sainpa juuri tämänkin luettua tässä kuussa. Humoristinen ja feministinen kuvaus taiteilija-elämästä nykypäivän Suomesta. Alina ja myös hänen miehensä ovat teatteriohjaajia Helsingissä. Matias on kuulemma menestyneempi ja kuuluisa. He menevät kirjan alussa avioliittoon, heillä on kolme lasta edellisistä liitoistaan ja vanha omakotitalo. Alinalla on vaikeuksia ohjaamansa esityksen kanssa ja hän saa sitten potkut. Matias taas uppoaa liiankin paljon ohjaamaansa näytelmään ja myös sen tuomiin hurureissuihin. niinhän siinä käy että on toinen nainen ja tulee avioero. 
Ajoittain hyvin riipaisevasti kerrottu tarina nykyajan elämästä yksinhuoltajana lasten kanssa, monenlaisista haasteista ja myös rahattomuudesta useassa perheessä. 
En nyt enempää tässä kirjoita sisällöstä, luin vaikka välillä olikin vähän muuta puuhaa. Mutta lainasin kyllä hänen edellisenkin kirja vielä, joka kertoo tämän kirjan edeltävistä tapahtumista. Sarjaan tulee vielä kolmaskin osa tänä vuonna. 3/5  
Voisin liittää tämän Helmet lukuhaasteessa kohtaan 3. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

25.6. Moyes Jojo; Yömusiikkia, Gummerus 2021 
Tämä on kirjailijan vasta nyt suomennettu teos, alkuperäinen julkaisu ollut jo v. 2008. 
Kyllähän tämä on kannattanut lopulta suomentaa, koska on yhä hyvä ja mielenkiintoinen kuin kaikki muutkin Moyesin kirjat. 
Isabel, sinfoniaorkesterin ensiviulisti on jäänyt leskeksi. Hänellä on kaksi lasta, eikä hän ole tottunut hoitamaan asioitaan, koska mies on hoitanut "kaiken". Kaiken lisäksi mies on jättänyt kertomatta/tuhlannut kaikki rahat ja kiinnittänyt talonkin, joten Isabel jää ihan tyhjän päälle asioiden kanssa. Yllättäen tulee ilmi, että hän on perinyt vanhan suuren ja ränsistyneen  talon maalta. He lähtevät sinne, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.  Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja Isabel on aika outo uudisasukas.  Kylällä on perhe joka oli kuvitellut saavansa sen talon perinnöksi itselleen, niinpä alkaakin kummallinen kiusanteko Isabelin karkoittamiseksi talosta. Olipa taas hyvä kirja 4/5

20.6. Colgan Jenny; Auringonsäteitä ja vuoroveden vaihteita, Gummerus  2021
Tämä kirja on jatkoa; Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua-teokselle, jonka luin tämän vuoden tammikuussa. Siitä asti kirja oli varauksessa kirjastosta.
Siinä kirjassa Polly muutti Cornwalliin ja ajautui pitämään leipomoa syrjäisellä saarella johon vuorovesi sulki pengertien säännöllisesti. Hän saavutti leivillä ja muille leipomuksilla suuren suosion....
Tässä kirjassa Pollyn vuokraemäntä kuolee ja tämän perijät eivät ymmärrä Pollyn tyyliä pitää leipomoa ja tuleekin kahnaus, jolloin Polly joutuu miettimään uutta työtä. Jo edellisessä kirjassa ollut Niilo-lunni kokee myöskin ison trauman ja onhan se vähän epähygienistä olla lunnina leipomossakin. Pollyn miesystävä lähtee kotiseudulleen tienaamaan rahaa uutta leipomoa varten ja Pollyllähän onkin sitten kova ikävä. Pollyhän osti jo edellisessä kirjassa vanhan majakan, jossa auminen ei kuitenkaan ole ihan leikintekoa, varsinkaan kun rannikolla iskee ennennäkemätön myrsky.
Onhan tämä ja mielellään ensin on hyvä lukea tuo Majaknvaloa ja tuoreen leivän tuoksua-kirja, ihan hyvä kirja. Tosin nyt ei oikein aiban niin hyvältä vaikuttanut kuin tuo edellinen...4/5 
Leipomistahan tässäkin kirjassa opetetaan, joten Voisin sijoittaa tämän Helmet lukuhaasteessa kohtaan 33. Kirjassa opetetaan jokin taito


16.6. Jungstedt Mari, Kun taivas tummuu, Otava 2020
Ensimmäinen kirja kesäkuussa :)  Tämä olikin nopea luettava, maanantaina hain tämän kirjastosta. Kirja aloittaa Andalusia-sarjan..
Tässä liikutaan Espanjan Málagassa ja siitä n sadan km;n päässä Rondassa. Paikalla on ruotsalaisia turisteja ja paikkakunnalle muuttaneita henkilöitä. Lisa on viisissäkymmenissä oleva eronnut pitkästä avioliitostaan, ja päättänyt toteuttaa unelmansa Espanjaan muutosta, ostanut sieltä talon, Ja alkaa kunnostaa sitä. Hector on rikostutkija ja jäänyt leskeksi viisi vuotta sitten. Tapahtuu useampi karmea surmatyö ja niissä onkin selvittelemistä. Lisakin espanjankielen taitavana joutuu niihin jollainlailla sekaantumaan.
Kirjassa kerrotaan vanhoista -70-luvun tapahtumista  Francon ajoilta, ja myös rikoksen tekijän historiasta ja elämästä. Luvut ovat lyhyitä ja helppolukuisia, juonessa on helppo pysyä mukana. Hyvä kirja ja on mukava odottaa lisää tähän sarjaan tulevia kirjoja. 4/5
Helmet lukuhaasteessa voisin laitta tämän kohtaan 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

TOUKOKUU   ainakin 9:ää kirjaa luin toukokuussa


29.5. Antell Ann-Christin; Puuvillatehtaan varjossa, Gummerus 2021 
Tämä romaani aloittaa Puuvillatehdas-sarjan
Romaani kertoo Turun lähistöllä 1800-luvun loppupuolella asuvan pappisperheen tyttären leskirouva Jenny Malmströmin elämästä. Hänen miehensäkin oli ollut pappi ja kuollut muutama vuosi sitten koleraan. Senjälkeen Jenny oli menettänyt myös odottamansa lapsen, joten murheita oli ollut. 
Hän saa pian kuitenkin useammankin kosijan, mutta ei oikein tunnu olevan halukas menemään naimisiin, vaan haluaa elää itsenäisenä naisena. Siihen aikaanhan naisen tahto oli aina yleensä aviomiehen taskussa. Tasa-arvon pyrkimyksen oli Minna Canth jo tuonut naisten mieliin.
Tämä on esikoisromaani ja jatkoa on tulossa. Romanttinen ja vähän hitaanpuoleinen kirja kyllä oli, mutta hyvin tuli luettua. Kyllä varmaankin luen jatko-osatkin, kunhan niitä tulee esiin joskus. 3/5 Helmet lukuhaasteessa tämän voin sijoittaa kohtaan 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Schulman Ninni; Älä kerro kenellekään, Tammi 2015  tämä kirja jäi lukematta, koska oli pikaluettava, enkä jaksanut aloittaa edes nyt tätä. 

23.5.Hulkko Johanna; Jostakin kotoisin,Tammi 2011 
 Kirja kertoo Jontusta, joka on reissannut ylioppilaskevään jälkeen 7 vuotta eri puolilla maailmaa, Brasilia, Malesia, Thaimaa, Australia. Nyt hän palaa Australiaan  takaisin ystävänsä Miron luokse ja työkaveriksi työskentelemään rantabaariin, jota työtä hän oli tehnyt eripuolilla ennenkin. Miron baarin omistaa joku muu ja he ovat siellä työntekijöinä. Jonttu on kotoisin Oulusta ja kirja kertoo myös lapsuudesta ja sen puuhista ja matkoista. Jontun isä oli  intohimoinen Geokätköilijä, ja siihen harrastukseen Jonttukin joutui mukaan. Jonttu oli ainoa lapsi,äiti ja isä tekivät työtä ahkerasti. Kun Jonttu oli 10 v isälle tuli vakava sairaus ja kuolema, varmaan se jätti Jonttuun jonkun trauman. 
Reitit jää GPS-laitteeseen talteen ja kun ei pysähdy, ei kiinny, eikä myös voi menettää. Tämä ajatus varmaan ajaa häntä takaa. 
Olihan tämä mielenkiintoinen kirja, mutta ei oikein ollut minun mielenkiinnon aiheita, vaikka olenkin ollut Australiasta kiinnostunut nuorena. Aika surullinen oli tämä myös pohjavireeltään, mutta lopulta Jonttu palaa kotiin Ouluun Miron kanssa äidin syntymäpäiväjuhliin, ja varmaan pääsee joistain traumoistaan eroon. 3/5
 
16.5. Hulkko Johanna; Vähäisiä tyyppivikoja, Atena 2020 
Jostain syystä tuli nyt lainattua saman kirjailijan kirjoja useita kerrallaan. No, erilaisiahan nämä ovat.
Tämä kertoo intohimoisesta Saabistista, Mikasta ja tämän perheestä Saabien kanssa. Heidän avioliittonsa oli alkanut saabin kanssa ja tytär on jo teini-iässä. He ostavat hienon ja ison Saabin ja sitten tulee idea rempata se kaasuautoksi. Mutta on siinä vaan ongelmia. Sitten Mika tapaa kuntosalilla naisen ja ajautuu tämän kanssa suhteeseen. Siinäpä sitten onkin pulma, kumpi nainen on rakkaampi. Samalla Mika seuraa netistä Virossa olevaa livelähetystä merikotkan pesästä...
207 sivua, ihan hyvä kirja oli lukea. 3/5
Helmet lukuhaasteessa voisi laittaa tämän kohtaan 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa koska katseleehan Mika nettikamerasta merikotkan poikasen selviytymistä
 
14.5. Hulkko Johanna; Säkeitä Pietarista,  Tammi 2009
Anna on ollut aikaisemmin ystävänsä Saaran kanssa Leningradissa opiskelemassa yliopistossa. Annan intohimona on Anna Ahmatovan runot ja elämä. Hän myös rakastuu tummaan Andreihin joka tuli kaupunkiin Tsernobylin onnettomuuden jälkeen. Kun Anna muuttaa Suomeen takaisin, hänellä on mies ja yksi tytär.  Andrei soittelee Annalle ja hänen miehensäkin joksus vastaa puhelimeen ja arvaa että heillä on ollut suhde. Anna päättää lähteä takaisin Pietariin opiskelemaan yliopistoon, tekemään tutkimusta Anna Ahmatovasta. Hän ei halua sinne mukaansa muuta kuin Saaran, mutta mukaan tuleekin salaa hänen miehensä ja tytär. Annan ajatus Andrein tapaamisesta meneekin sitten mönkään, mutta hän saa yhteyden Andrein vaimoon ja saa sitten selville mitä Andreille kuuluu.
Kirja (196 sivua) on välillä jotenkin sekava, en oikein pysynyt "kärryillä" kuka minä puhui joissakin menneisyydestä kertovissa luvuissa. Mutta kyllä sain luettua tämän kirjan. Käytin lukemiseen yön unettomia tunteja myös. 3-/5

13.5. Nousiainen Miika; Pintaremontti, Otava 2020 
"Näen sukulaisten silmissä saman ajatuksen; Eikö tuo raukka ole vieläkään löytänyt kumppania? 
Sami Heinonen etsii elämänsä naista uupumatta ja keinoja kaihtamatta. Hänellä on ilmiömäinen kyky sotkea asiansa umpisolmuun. Pian Sami saa myös rikollisjengin peräänsä ja joutuu piileskelemään ystävänsä asunnossa, salaa lähipiiriltään. Sillä Heinosen suvussa ei vaikeista asioista puhuta. 
Riemastuttava komedia hyvinvointi-ihmisten pahoinvoinnista."
On ollut huikea kertomus elämästä; kuolema, suru, lapsettomuus, kumppanin etsiminen. Paljon epätoivoa on, mutta myös iloa ja naurua tämä kirja aiheuttaa... Mistä Miika Nousiainen tietää minunkin ahdistuksen, kun kaverit laittavat kuvia mummotettavista lapsistaan, sellaiselle jolla niitä ei ole tai ei tule.
Päähenkilöt ovat n 40;siä nuoria miehiä joista pari kipuilee parittomuutta ja lapsettomuutta, ja myös päähenkilö Samin sisko Henna, ensin miehensä kanssa ja sitten yksin kipuilee lapsettomuushoidoissa. Samin kaveri Markus taas kipuilee kolmen pienen tyttärensä yksinhuoltajana, koska vaimo on sairastunut eikä jaksa. Nykyiseen tapaan he eivät ole luusereita vaan ihan hyvin toimeentulevia hyvissä hommissa olevia ihmisiä. Kirjassa rikotaan myös niitä tabuja, että kuka saa rakastua minkäkin ikäiseen ihmiseen. kaikki on kuitenkin kirjoitettu positiivisesta näkökulmasta ja lopulta kaikki käy hyvin.
Jossainvaiheessa alkoi ärsyttää liika samojen asioiden toisto, mutta sitten kirjan loppua kohti päästiin siitä yli ja oli toki riemastuttavan hyvä kirja.  Hyvin valaisevaa on Markuksen opastus lastenvaate asioista :) niistä en itse tiedä mitään nykyisin. 4/5

10.5. Kekkonen Sylvi; Teokset, Otava 1973
Luin tätä aina välillä. Historiallisesta aidosta elämästä kiinnostuneelle on nämä teokset hyvää luettavaa.  Sisältää teokset;
Kiteitä, mietelmiä
Kotikaivolla, muistikuvia, lyhyitä novelleja
Käytävä, julkaistu ensimmäisen kerran v. 1955
Kirjoitettu muistikuvien perusteella jaksosta jonka kirjailija oli nuorena (n 18 v.)harjoittelijana sairaalassa, ja tuli siihen tulokseen ettei hänestä ole sairaanhoitajaksi. Silloin piti ennen opiskelemaan menoa olla harjoittelijana. Hyvin mielenkiintoinen teos tämäkin. Siihen aikaan oli espanjantautiinkin sairastuneita tullut sairaalaan. Paljon silloin harjoittelijoita on käytetty työvoimana sairaaloissa. Siinä on nähnyt kyllä millaista työ on jokaisessa vuorossa.
Amalia, julkaistu 1. kerran  v 1958
Amalian tarina alkaa sota-ajasta, kun hän on pyytämässä ostolupaa polkupyörän kumiin, mutta eihän niitä saa edes rahalla ostettua. Amalian mies Taavi on sodassa ja päässyt sitten lomalle elonkorjuuseen, mutta kylä tietää hänen jääneen asemalle ryyppäämään. Kaupassahan sitä tietää väki kaikki asiat, no Amalia on sisukas nainen ja vaikka pyöränkumi on rikki hän lähteen kotiin. Hän on talontytär ja emäntä talossaan, jonka vävyksi sitten oli huolinut vähän nuoremman renkipojan. Avioliitto ei ollut onnekas, mutta yksi poika Antti oli syntynyt. Sota vie sitten Taavin ja Amalia osaa kyllä yksinkin hoitaa taloa, vaikka onkin paljon työtä ja vaikeuksia. Kirjassa kerrotaan maaseudun puuhia ja elämää hyvin mielenkiintoisesti, Amalian veli käy kesänvietossa ja pääsee hän itsekin käymään Helsingissä. Aika kuluu ja Antti poika tuo nuoren emännänkin taloon...Tämä oli yllättävän hyvä, vähän yli 100 sivua käsittävä kertomus. 
Lankkuaidan suojassa  julkaistu 1. kerran 1968. Muistelmia lapsuudesta
Tätä osaa en lukenut nyt


9.5. Varis Tuula-Liina, Sattunut syntymään, WSOY 2020
Sota-ajasta alkaa tämäkin kirja, v.1942 syntyy pienet kaksoset perheeseen jossa on jo yksi tytär. Isä on sotatoimissa ja pula-aika on menossa. Tyttövauvat ovat kovin heiveröisiä, mutta heidät saadaan pelastettua elämälle. Assi, eli kirjan kertoja on 20 minuuttia vanhempi Essiä. Kirjan tarina on hyvin kuvaava sen ajan elämästä,  ruokapula, kaikesta oli pula, pienistä kaksosista oli vain vaivaa, äidiltä ei tulut heille maitoa, tuli sairauksia vuoronperään, lapsia piti vahtia etteivät kolhi itseään, uskonnollisuus oli vahvasti läsnä, kuri oli kova. 
Vaikka olen syntynyt vasta -50-luvun lopulla, huomasin että lastenkasvatusperiaatteet oli minunkin aikana aika paljon samanlaiset, esim vitsa ovenkarmin päällä. Lapsille ei kerrottu mitään, vaikka olisi kysynytkin, heitä pidettiin jotenkin alempiarvoisina, et sinä tarvi tietää. Sunnuntaisin ei saanut tehdä mitään, jos kirkkoon pääsi, niin sen jälkeen vaan piti istua kädet ristissä loppupäivä. Kirjassa toistui lause; Aina saa hävetä, aina. Kaikkea sai hävetä, etenkin Assi, jota pidettiin vähän huonompana kuin siskojaan. Välillä oli lehdistä yms kirjoitettuja ajankuvauksia, mitä maailmalla ja muualla tapahtui.
Kirjan loppupuolella kerrottiin miten Assin elämä sujui sitten kun hän opiskeli, muutti eri paikoihin, seurusteli, meni naimisiin yms.  Tämä on varmaankin kirjailijan omaelämäkerrallinen teos. 
Loppupuolella kirjaa on kaupungin rakentamisesta hyvin osuva kohta. Vanhat ja kauniit talot puretaan, ja tilalle rakennetaan kymmenkertoksisia, toistensa näköisiä taloja, joista Assi ajattelee; Manhattania yritetään, mutta Jakomäkeä pukkaa. Täällä tuntuu olevan sama rakentamisen kulttuuri kuin siellä mihin Assi silloin muutti :)  Minusta Tämä oli oikein hyvä kirja lukea!  4/5

6.5. De Mello Anthony, Uudistuminen-Miten löydät elämän syvemmän merkityksen, Viisas elämä, 2019
Kiinnostuin tästä kirjailijasta Voi Hyvin lehden 3/2021 artikkelin perusteella. 
Anthony De Mello (1931-1987) intialaissyntyinen jesuitta-pappi, joka oli kiertänyt eripuolilla henkisenä opettajana ja pitänyt luentoja. Kirja on kirjoitettu hänen esitelmänsä perusteella.  
Antoi ajattelemisen aihetta, onhan itselläkin tarve uudistua ja löytää jotain uutta tähän elämään. Tällainen kirja pitäisi Kuunnella, olisi huomattavasti ymmärrettävämpi. 
Muutamia ajatuksia tähän, älä kiinny liikaa mihinkään koska jos kiinnyt ja joudut luopumaan seuraa murhe. Älä myöskään halua mitään, niin et pety kun sinun ei tarvitse luopua siitä. Elämä on sitä mitä meille tapahtuu sillä aikaa kun meillä on kiire suunnitella ihan muuta, tai silläaikaa kun Kärsimme kaikenlaisesta muusta. Jos joku toinen aiheuttaa sinulle Mielipahaa ja harmitusta, älä ota sitä vastaan, vaan anna sen mennä...ihan sama mitä joku sanoo, älä takerru siihen, ole vapaa. Kun takerrutte, onnellisuus tukahtuu.  Varmasti kirjan lukeminen vaikuttaa jokaiseen erilailla.
Saa nähdä tuleeko hänen kirjojaan lisää vastaan. Joskus aina välillä olisi hyvä lukea tällaisia herättäviä kirjoja. 118 sivua lyhyt kirja.
Helmet lukuhaasteessa sijoittaisin tämän kohtaan  30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen
 
 
5.5. Suominen Riikka, Suhteellisen vapaata, Otava 2020
Luin tätä noin puoleen väliin ja sitten viimeisen luvun. Kirja kertoo avioparista joilla on parivuotias suloinen tyttö. Kirjan teema on seksuaalinen haluttomuus parisuhteessa. Muuten menee avioliitto hyvin, mutta seksi on Klaaralle pakkopullaa, Ilmarin kanssa ajateltuna. Velvollisuusseksiä ehkä kerran neljännesvuodessa, suorittamista. Sitä sitten vannehditaan koko ajan, ainakin Klaaran mielessä. Käyvät he pariterapiassakin keskustelemassa, mutta eivät pääse asiaan, vaan puhutaan asian vierestä, kuten kotitöistä yms. Kaikkea muutakin tapahtuu, mutta se haluttomuus oli joka sivulla esillä. (En siis tällaista ymmärrä) Klaara taisi kuitenkin himoita vierasta miestä, mutta en jaksanut lukea niin pitkään että olisi sinne asti mennyt. Siksi luin viimeisen luvun, että oliko asia selkiytynyt, mutta ei. Ei ole pakko lukea tällaista soopaa....kesken jäi...
 
HUHTIKUU  näitä 8 kirjaa luin...

1.5. Medberg Sara; Holhokki, 2015
Nuoren aatelisneidon elämää Jane Austenin ajan Suomessa ja Ruotsissa... Lopultakin sain tämän kirjan luettua, olihan siinä kahlattavaa 514 sivua ja vielä pehmeäkantisena.
Pakko sanoa, ettei tämä olisi kirjaston hyllystä lähtenyt minun matkaani, jos ei olisi tullut varauksen kautta. En tietysi katsonut varatessa että on yli 500 sivuinen järkäle, ja vielä pehmytkantinen. 
Mutta historiallinen romaanihan on aina kiinnostanut minua.  Kirjailija on tutkinut 1700-1800-luvun tyttönen kasvatusta väitöskirjassaan ja sieltä tämäkin kirjan tarina on peräisin. 
Nuori Desderia Sparw elää Pohjanmaalla kartanossa, johon leskirouva Malmén häntä saapuu hoitamaan, mutta naispuolisella henkilöllä piti olla holhoojana mies ja  kreivi Lindswärd saapui sitten Tukholmasta holhottiaan naittamaan. Desderia ei kuitenkaan hyväksynyt hänelle kaavailtua sulhasta, joka sitten lopulta ilmeni olevankin vaan omaisuuden tavoittelija huijari. Desderia oli hyvin arvonsa tunteva ja vilkas nuori nainen ja keksi monenmoista "epäsopivaa" puuhaa holhoojansa harmiksi.
Tässä kirjassa tutustuu aateliseen elämään, hienoihin pukuihin, tanssiaisiin, kartanoihin, jäykkään ja säntilliseen elämään johon nuoren naimattoman naisen piti taipua ja oppia.
Kirjailija on julkaissut monta muutakin aiheeseen liittyviä kirjaa, joten jos tulee vastaan täytyypä katsella...    3/5

 
25.4. Kähkönen Sirpa; Muistoruoho, Otava 2019
Tämä kirja jatkaa edellistä lukemaani kirjan tarinaa Kuopiosta. Tässä vaan on nyt mukana Anna, Hilla, Siiri, Ida ja Helvi, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Mari Martiskainen on tyttärensä Solen kanssa vähän kuin sivuhenkilönä.  Sodan ja Karjalan muistelut on tässäkin pääasiassa. Annan mies Lassi on kuollut noin vuosi sitten ja Annan mielessä on vielä miehen kuolema läsnä. He Helvin ja tyttöjen Hillan ja Solen kanssa viettävät kesäisiä aikoja huvilalla ja kasvattavat perunoita ja hoitelevat puutarhaa. 
Ida ja Siiri ovat lapsuudenaikaisia ystäviä Sortavalan ajoilta, vaikka Siiri onkin Helsingissä ollut pitkään opetajana, niin nyt hän muuttaa Kuopioon ja Ida tulee asuinkumppaniksi. Aikaa on edellisen kirjan jälkeen kulunut pari vuotta ja Hilla on n 9 vuotias koululainen ja kesällä hän käy Pioneerileirillä, vaikka ensin ei olisi sinne halunnut. Hillan vanhemmista kerrotaan vähän, he asuvat kuitenkin Kuopiossa, mutta ovat jotenkin hakoteillä. Tämän kirjan tunnelma ei ollut ihan niin dramaattinen kuin edellisessä. Mutta oli ihan hyvä kokemus lukea. Täysin puuttui tästä nyt Juho Tiihonen ja Edith ja Stella Mertanen, minnehän he lie joutuneet.   3+ /5
Helmet lukuhaasteessa sijoittaisin nämä kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta
 
20.4. Kähkönen Sirpa; Tankkien kesä, Otava 2016
Tässä kirjassa eletään  v.1968, aikaa jonka muistan itsekin. Tsekkoslovakian miehitys, Vietnamin sota aiheuttivat  pelkoa myös Suomessa. Muistan konkreettisesti kun pelkäsin (kun lentokoneet lensi, että joko se on sota meilläkin). Vaikka eihän lapselle mitään puhuttukaan.
Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa Kuopioon maailmalta ja kirjassa kertovat kaikki entiset tutut asioita jokaisessa luvussa. Tarina sujuu hyvin helteisen verkkaisesti jokaisen muistoja kertoen, noin viikon ajan. "Aate" on  heidän mielessään, tavalla tai toisella, mutta piilotettuja asioita kyllä vähitellen uskalletaan ottaa esille...
Mutta muistoissa mennään taaksepäin yli 20 vuotta sota-aikaan. Kirjassa kertoo muistoja esim Hilda Tuomi ja hänen nuorempi veljensä Lassi, miniä Anna ja heidän pikkutyttö Hilla, Ensio Mertanen, hänen vaimonsa Edith ja tytär Stella, Mari Martiskainen ja hänen äitinsä Helvi, Ilmari Lehtivaara, jokainen omalta kannaltaan "puhuu" ja muistelee. Vaikka sodasta on jo yli 20 v. siitä huolimatta Hilda odottaa palaavaksi sotaan kadonneita veljiään, ikävöidään muualle muuttaneita ja...hevosia, Juho miettii minne katosi Mizzi ja Charlotta. Pienesti sitten Charlotankin tarinaa kerrotaan.
Kaikenkaikkiaan hyvin raastava kirjan tarina on tässäkin, iloa tuottaa Hilla-tytön mietiskelyt ja puheet, mutta muuten on murheet paljon läsnä ja muistoissa ... 3½/5
Ehkä voisin Helmet lukuhaasteessa tämän sijoittaa kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta  kunhan luen sarjan seuraavan kirjan...

 14.4. Hakkarainen Olli T. ; Pyhän veden veljeskunta, Kustannus oy Hai, 2018 
Tämäpä olikin yllättävän hyvä ja jännittävä kirja.  Pitää kiittää nettikirjaston ehdotuksia taas, koska tuskin olisin hyllystä tätäkään osannut etsiä lainattavaksi.
Tässä kirjassa on monia juonia ja -käänteitä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kuopioon, poliisilaitokselle ja Rantasalmelle, johon rakennetaan  vedenpullotusyritystä. Rikoskomisario Tossavainen löytää mökkirannastaan Vehmersalmelta ruumiin, ja ollaan välillä myös Helsingissä, jossa konsultti Peter Perkjärvi  esittelee ja myy osuuksia Pyhän Veden Veljeskunnan vesibisnekseen. Vielä löytyy pari muutakin vainajaa tästä kirjasta. 
Teksti on jotenkin vaan niin lupsakkaa, ollaanhan savolaisten kanssa tekemisissä. Joten jos kiinnostaa rikokset savolaisissa maisemissa, niin suosittelen.  Tämä on kirjan takakannen mukaan jo kolmas osa tätä Kuopio-triligiaa, joten kaitpa pitää katsella niitä edellisäkin dekkareita. 4/5
 
12.4. Kähkönen Sirpa; Hietakehto, Otava 2012
Menihän tuota aikaa viimevuoden elokuusta, ennenkuin sain päähäni lukea tätä kirjaa.  Olisi pitänyt lukea jo ennemmin, koska olin unohtanut mitä edellisessä tapahtui. 
Olen vielä vähän sekaisin tästä kirjasta. Loppu oli niin voimakas, että ei voinut kesken jättää.
Kirjassa eletään elokuuta 1943. Kuopiosta on kirjan henkilöt muuttaneet kesäksi viljelemään kasveja huvilalle. Satoa tuleekin hyvin ja naisilla on täysi työ säilönnässä ja marjankeruussa ja sienestyksessä.
Juho-poika on uneksinut pääsevänsä Hietasalon saareen retkelle, mutta se lähtö kariutuu, koska hänen kasvatti-isänsä tohtori Kelo joutuu lähtemään tytärtään hakemaan läheltä rintamaa. 
Sota ei ole ihan lähellä mutta läsnä tässäkin kirjassa. Tuomen Annan mies Lassi on päässyt lomalle sota-tehtävistään ja yllättää kaikki ilmestymällä muiden vieraiden kyydissä paikalle.
Juhon oikea isä on kuollut sairaalassa ja hän sekä Charlotta tyttö kaipaavat vanhempiaan, ja surevat orpouttaan. Charlotta suree kun hänen Vatinsa on ajatellut lähteä Ruotsiin koska siellä olisi muusikolle töitä. Mutta tyttö rukoilee itsekseen; "Ester täti neuvo minua, mistä minä saan enää ilon, kun minun pieni iloni särkyi, eikä kukaan näe, että minä näännyn." Lapset kärsivät noista ajoista eniten.
Kirjan loppu onkin hyvin raastava. Vaikka ihmisiä on siellä kesähuvilalla paljon ja joku aina pitää lapsista huolta, niin he jäävät kuitenkin monesti yksin leikkeihinsä. Leikkivät sotaa hiekkakuopalla, pommit viuhuu leikeissä ja heiltä ei pysy piilossa edes pistooli piilotettuna liiteriin. Sydäntä raastaa myös kuvaus ihmeellisestä herkusta, jota lapset saavat kolme lusikallista maistaa;"Tämä on koko elämäni kaunein maku" sanoo Charlotta, Vaniljajäätelöä.   
Helmet lukuhaasteessa voisi sijoittaa kohtaan 14. Kirja on osa kirjasarjaa
Nyt multa puuttuu seuraava kirja Tankkien kesä, ehkä olisi se hyvä lukea ennen Muistoruohoa! 5/5


10.4. Bradley Alan; Piiraan maku makea, Bazar, 2014
"Saammeko esitellä: Flavia de Luce, harastelijasalapoliisi, mestarimyrkyttäjä. Ikää vasta...ette kyllä ikinä usko" (11v.) Kirjassa eletään vuotta 1950, Flavia asuu kahden vanhemman siskonsa ja isänsä kanssa Buckshawissa Englannin maaseudulla rapistuvassa kartanossa. Heillä on apunaan keittäjä Rva Mullet ja puutarhuri Dogger.  Flavian intohimona on kemia ja hänellä on kartanossa kemian laboratorio ja laaja kirjasto aiheesta. Talon isäntä harrastaa intohimoisesti postimerkkejä ja uppoutuu niiden tutkimiseen täysin.
Portaille ilmestyy yhtenä päivänä kuollut lintu jolla on nokassaan postimerkki. Sitten yöllä Flavia herää meteliin ja tapaa puutarhasta kurkkupenkistä miehen, joka vetää viimeisen hengenvetonsa, sitä ennen huokaa sanan; Vale...
Siitä alkaa Flavian aivot raksuttaa, kuka tuo tuntematon mies on ja mitä hän teki kartanon mailla. Hän saa selville asioita ja joutuu sitten monenlaisiin tilanteisiin ja vaaroihin.
Tämä kirja on alku dekkarisarjalle ja kyllä, tämä tuo mieleen Viisikon seikkailut, niissä on myös samantapaisia eteviä lapsia ja nuoria, jotka selvittävät rikoksia. 
Jossain määrin vaikeutti lukemista englantilaiset nimet ja paikat, mutta kyllähän ne jo seuraavassa kirjassa on tutumpia. Olen oikein iloinen kun löysin tämän kirjan ja voi sitten jatkaa sarjaan tutustumista. 4-/5
 
7.4. Pine Emilie; Tästä on vaikea puhua, Atena 2020
Kävin varattuja kirjoja kirjastosta, niin aina pitää katsella mitä muutakin sieltä on lainattavissa. Hyllythän on narutettu kiinni, joten vain vähän on kirjoja aseteltu muutamalle pöydälle ja sitten uutuuksia Vippihyllylle. Tämän kirjan löysin siitä. 
"Rehellinen, rohkea, korventava, rajusti feministinen, hurmaava ja täysin samaistuttava" Sunday Times. Kirja on valittu Irlannissa v. 2018 Vuoden kirjaksi.
Siskokset  hälytettiinn korfulaiseen sairaalaan isäänsä katsomaan, ja hoitamaan koska siellä ei ollut henkilökuntaa hoitamaan sairaita. eikä tarvikkeita, ei mitään...isä oli juonut maksansa ja muutkin sisäelimensä rikki ja sisarukset sitten hoitivant isäänsä, ja siitä kertoo kirjan 1. luku. 
Seuraavat luvut koskevat lapsettomuutta, vanhempien avioerosta, nuoruuden hulinavuosista ja sekoiluista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, verenvuotamisesta, uupumisesta, näin vapaasti kerrottuna. "Kirja kaikille jotka miettivät, ovatko he tarpeeksi naisellisia tai miehekkäitä. tarpeeksi haluttavia tai älykkäitä, tarpeeksi kilttejä tai rohkeita" 
Tämän kirjan luin melkein yhdeltä istumalta, 207 sivua, oli tämä melko "roisi ja rehellinen" tarina. On vaatinut rohkeutta kirjoittaa, mutta siitä on varmaan ollut paljon apuakin. 3/5

 4.4. Kinsella Sofia; Sitä saa mitä antaa, WSOY 2019
Ehti kuukausikin vaihtua jo.
Tässä kirjassa ensin ärsytti, että kuinka naivi ja hyväuskoinen kirjan päähenkilö Fixie saattoikaan olla alussa. Hänen perheellään on kauppa, jota äiti hoitaa pääasiassa, Fixie on töissä, mutta veli Jake ja sisar Nicole pääsosin vain häiritsee kaupan toimintaa ideoillaan. Äiti hoitaa kodin ja kaupan. Kunnes hän saa sairauskohtauksen ja lähtee lomalle lopultakin. Kauppa jaa ajelehtimaan Perheen käsiin. Fixie on ihastunut koulusta lähtien Ryaniin, joka on oikea luikero mieheksi. Käyttää vaan hyväkseen Fixien  naiviutta. Kerran sitten Fixie tapaa Sebin sattumalta kahvilassa ja tekee tälle suuren palveluksen, siitä alkaakin sitten monenmoiset tapahtumat. Loppua kohden tunnelma vaan tiivistyy ja tulee mielenkiintoisemmaksi. Ihan hyvä kirja jos pitää ns chick litistä. Himoshoppaajat ei kiinnosta, mutta muut hänen kirjansa olen lukenut ja tykännyt. 3½/5

 
MAALISKUU  11 kirjaa, tosin oli vielä pari muutakin Amigurumi kirjaa jota lueskelin.
 
29.3. Pettersson Maria,; Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja, Atena, 2020
Tämän järkälemäisen kirjan löysin Vippihyllystä, eli on 2 viikkoa aikaa selata tätä, tuskinpa kokonaan pystyy kerralla lukemaan.  
Historiassa erikoisia naisia oli kuvattu tähän  yli 90 nimillään. Sittten vielä yhteisesti esim keskitysleirin naisista oli kerrottu. Valtava määrä olisi ollut mielenkiintoisia naisia, eriaikoina, erilaisissa paikoissa ja tilanteissa eripuolilta maailmaa.  Muutaman luin ja selasin, todellakin suurin osa heistä oli aivan tuntemattomia, joista ei ole koskaan kuullut.  
Nyt oli vaan niin, että tämän kirjan painomuste tai joku, haisi niin kirvelevän pahalle, olisi pitänyt älytä tuulettaa tätä parvekkeella tai jotain, koska ei nyt pysty lukemaan. Jotenkin olen tullut hajuherkemmäksi tällä ajalla. Ehkä luen lisää joskus myöhemmin...

 28.3. Toivola Olavi; Sattuman tuomio, Warelia, 2020  Dekkari
Tämäkin on ns. pikaluettava kirja, joten koetan lukea tämän.
Tämä kertoo Tampereella 1932 tapahtuneista rikoksista. Tutut paikat joissa rikoksia selvitellään, aika "miehinen" kertomus, vaikka muutama naishenkilökin tässä on.  Aika on ollut silloin -30 luvulla kuuma, vieläkin kansalaissodan luokkajako ja muistot ovat esillä. 
Mukavinta tässä kirjassa oli silloisella Tampereella liikkuminen, Hotelli Tammer oli vasta valmistunut ja kaupungin silloilla ja kaduilla liikuttiin. Suomessa oli ulkolaisia vakoojia, kuka Saksan tai muiden maiden henkilöitä. Punikkiviha oli vielä läsnä. Oli ihan mukava lukea, vaikka tässäkin dekkarissa tapahtui useita murhia ja raakuuksia. Päähenkilö Akseli oli paljon kokenut muukalaislegioonssa vuosia ollut kapteeni ja kokenut jermu, joka auttoi ystävänsä rikoskomisarion Arvi Bäckmanin työssä rikoksien selvittelyssä. Eikä se ihan niin helposti käynytkään sen ajan elinoloissa. 3½/5

23.3. Mhairi McFarlane; Mitä jos en löydä sinua koskaan, HarperCollins 2020
Jos rakkauden teeskenteleminen on näin helppoa, mistä tietää milloin se on todellista?
 Olen pitänyt todella paljon tämän kirjailijan edellisistä kirjoista.  Tämä kertoo lakinainen Lauriesta, joka on ollut miesystävänsä Danin kanssa yhdessä kouluajoista eli 18 vuotta. He ovat töissä samassa lakiasiaintoimistossa. 
Eräänä iltana Dan kertoo haluavansa etsiä itseään vapaana ja erota Lauriesta. Ja tämä oli jo vähän haaveillut vauvasta ja avioliitosta yms. Dan vakuuttaa eroavansa vain itsensä vuoksi. Laurie on aivan palasina. Mutta kohtapa Dan tulee kertomaan että on löytänyt uuden naisen ja tämä on raskaana. Siitä sitten epätoivo repeää lisää. 
Eräänä iltapäivänä töiden loputtua Laurie juuttuu hissiin työpaikan gigolo-miehen Jamien kanssa. He alkavat suunnitella yhteistä projektia, kummallakin eri asiat mielessään. Laurie halusi kostaa Danille ja Jamie halusi päästä firman osakkaaksi ja esittää sen vuoksi vakiintunuttta. 
Erittäin paljon kaikenlaista tästäkin seuraa. Kirjassa on erittäin paljon kaikkea englantilaista pintaliitoa, Mancesterin Glamouria varmaan, jotenkin vierasta elämää. 
Mutta oli piristävää luettavaa tämäkin kirja, ja kyllä nämä jutut saivat myös minut nauramaan. Rakkautta ja epätoivoa, juonittelua, työpaikan klikkeja yms.  Hyvä kirja 4/5
Helmet lukuhaasteessa laittaisin tämän kohtaan  9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
 
19.3. Cantell Saara; Kesken jääneet hetket, Tammi 2020
On vanha laatikko, joka on täynnä erilaisia valokuvia, sekaisin vanhoja mustavalko- ja värikuvia. Siitä niitä poimitaan yksi joka luvun alkuun... Tuntui alussa aika sekavalta, kun hetket sekoittuivat, enkä saanut alussa selville mitä aikaa kuvattiin.
Kirjan alussa Virva saapui ulkomailta lentokoneella Suomeen, koska hänen sisarensa oli ollut auto-onnettomuudessa ja kuollut. Sitten seuraa vuosien kertomusta Virvan ja Sallan elämästä, Virvan kolmen ystävän yhteistä elämää.  Heidän rakkaustarinoitaan. 
Virva on valokuvaaja ja Salla on taiteellisesti myös lahjakas ja hänellä on kaksi lasta avioliitosta, joka on päättynyt eroon. Virva jää sitten kahden lapsen huoltajaksi, vaikka on heillä isäkin ulkomailla.
Kirjan käsittelemät asiat ovat hyvin raskaita, monta kertaa on Virva joutunut ennen/jälkeen tilanteeseen. Yhtenä päivänä (ennen) on kaikki ok, seuraavana päivänä  mikään ei enää ole. Näin on tapahtunut kirjassa monesti. Se tunne on tuttu omassa elämässäkin.
Valokuvien uudelleen esiin tuomia muistoja  on kertynyt tämä kirja täyteen. Vanha kesähuvila on ollut heidän perheellä ja ystäväporukassa sellainen pysyvä paikka, vaikka jossain elämänvaiheessa Virvasta tuntui se työleiriltä.
Alussa tuntui lukeminen hankalalta, en tosin aikonut sitä kesken jättää, mutta vähitellen selkeni kulloinenkin aika, johon valokuvat johdattivat. Kunnes tajusin että kirja kuvaa tapahtumia usean vuosikymmenen ajalta, koska Virvan huoltamat lapset kasvavat. 
Tämä kirja oli Kokemus, ajattelemisen aihetta antava Kokemus. Ei mitään kevyttä, vaaan sitä miten varmaan jokainen tekee parhaansa siinä mitä tekee, vaikka aina ei mene ihan odotusten mukaan. 5/5
 Helmet 2021 lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 7. Kirjassa on kaveriporukka
 
 
16.3. Havaste Paula; Tuulen vihat, Gummerus 2014
Olen pantannut tätä kirjaa pitkään hyllyssä, oli joku jumi etten sitä lukenut heti. Nyt kun muut kirjat vähenivät, niin tartun tähän. Ja olihan tämä mielenkiintoinen. Olen joskus lukenut Kymmenen onnen Anna- nimisen kirjan ja tämäkin kertomus sijoittuu kauas menneisyyteen 1100-luvulle, jolloin taikausko, enteet, loitsut piti ottaa kaikessa elämässä huomioon ja suorittaa tarkasti, jotta onni olisi matkassa. Kirjan päähenkilö oli Kertte, nuori tyttö joka asui isänsä Paimion ja Sule- veljensä kanssa, Uvanna niminen nainen teki heillä töitä ja hänen poikansa Ahto. Tuulen vihat olivat sairastuttaneet Rauni -äidin, joka kuoltuaan oli jättänyt talon emännättä. Kirjassa eletään monta vuotta savupirtissä, jossa talvisin säilytetään myös karjaa. Talo oli sen ajan mittapuun mukaan varsin varakas, koska oli lehmä, lampaita ja vuohia sekä hevonen. Talvet olivat kuitenkin ankaria ja sairastumiseen oli vain loitsut ja taiat sekä luonnon yrtit apuna. Metsästystä ja kalastusta harjoitettiin ja metsästä kerättiin eläimille kerppoja ja marjoja ihmiseille. Piispan miehiä jo pelättiin ja lopussa itse piispa seurueineen saapuikin taloon ja pyysi ruokkimaan. Kunnes isäntä Larri saapui kalamajlta ja läksi Piispan jäljestä kirveen kanssa....
Ihan "hyvä" kirja ja nopeasti luin tämän, vaikka oli 383 sivua.  3½/5
Helmet lukuhaasteessa sijoittuu kohtaan 16. Kirjassa eletään ilman sähköä
 
Hiltunen Elina; Amigurumit, Helpot söpöt ja nopeat, readme.fi 2015 
Muutamia olen kokeillut virkata tästäkin kirjasta, kettu, jääkarhu, orava. Tarkimmin oli tässä kirjassa opetettu virkkaamista kuvien ja tekstin kera.
 
Obaachan Annie; Virkkaa amigurumi!Mäkelä 2009
Virkkaa 25 söpöä eläinmaskottia
Muutamia olen koettanut virkata näiden ohjeiden mukaan, mutta kieltämättä oli vähän vaikeuksia ymmärtää ohjeita. Paljon enemmän ohjetta olisin kaivannut palojen yhdistämiseen, sanotaan vain että ompele osat yhteen kuvien mukaisesti.
 
11.3. Pekkola Pasi; Huomenna kevät palaa, Otava 2018
Kirja kertoo raskaista asioista, 1918 kansalaissotaa ennen ja jälkeen ajan tapahtumia ja tunteita. Kaksi lasta pienestä maalaistalosta joutuu sodan pyörteisiin, samoin kuin isommankin kartanon nuori poika. Minkälaisia muistoja sodan ajasta on jäänyt, vai ovatko ne vain unia, pahoja ja kauheita unia. Eeva ja Eino kadottavat vanhempansa, jotka sotkeutuivat punaisten puolelle ja Hennalan vankileirille. Sinne sotkeutui myös kartanon poika Henrik, joka oli valkoisten puolella. Näiden tapahtumien jäljet yltävät raskaina vielä 1950-luvun aikoihin.  3/5
Kirjan voisi  Helmet lukuhaasteessa sijoittaa kohtaan 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

9.3.  Mirjam Lohi; Ruusun salaisuus, Rouva Suominen välittää, Teos 2019
Varsin riemastuttava dekkaripokkari, joka on jatkoa edelliselle kirjalle, nimeltään Valuvan taikinan tapaus, jonka olen joskus lukenut.  Humoristinen soheltaja Sointu huolehtii kaikista ja auttaa vaikka pitäisi saada välitettäviä asuntoja myyntiin. Nyt on vanha neiti AlmaVaara, joka on päättänyt muuttaa palvelutaloon ja tarvitseee koko ikänsä samassa asuneena asuntonsa tyhjentäjää. Siinä sitten on monenlaista koukeroa ja mutkaa matkassa. Onneksi kuitenkin kotona on kaksi tytärtä ja aviomies Sampo, sekä koira Hani. Tykkäsin keveydestä ja mukava oli lukea. 4/5
Helmet lukuhaasteessa kohtaan  39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia kuunnellaan ja lauletaan :)
 
 
6.3. Anttila Elsa; Kanaria kutsuu, Otava 1994
Vähänpä matkailua kaipaavana taas nappasin tämänkin kirjan hyllystä. Keräsin taas yksi päivä ihan summamutikassa sylillisen kirjoja, koska olihan uhkana taas kirjastojen sulkeutuminen, ainakin osittain. 
Tässä kirjassa -90 luvulla lähdetään Kanarialle lomalle. Reetalla piti olla kihlajaismatka, mutta hän oli suutahtanut sulhaselleen, ja läksi sitten tätinsä kanssa matkalle. Sulhanen saapui sitten itsekseen. Siellä on tarkoitus juhlia myös rakennusneuvoksen 60:siä ja hänen uusi rakkaansa ja kaikki ex-vaimonsa ovat myös juhliin tulossa. Yhtä toilailua ja härdelliä ja ryyppäämistähän se loma siellä on ollut. Lopuksi loman kruunaa siitä tehty valokuvanäyttely, koska toimittaja ja valokuvaajakin on siellä mukana.
Luin vaan koska ei ollut enemmän houkuttavaa kirjaa hyllyssä. 
Aika ihmeellistä kuinka paljon Jorma Kurvinen on kirjoittanut romaaneja, sotaromaaneja ja nuorten- sekä lastenkirjoja( mm Susikoira Roi), ja sitten näitä kirjoja tällä Elsa Anttila-salanimellä....Ehkä yhden olen aiemmin lukenut (Huijarin tuntee jo tuoksusta)  2½/5
 
 
Honkanen Kaarina; Mustan kissan satukirja, Otava, 1969
Huomasin eilen kirjastossa hyllylle asetetut kissa aiheiset kirjat, ja tämä pieni vanha satukirja pisti silmään. Ikinä en  ollut kuullut tästä kirjailijasta tai nähnyt tätä kirjaa. Tässä jo aika huonokuntoisessa kirjassa on nämä sadut; 
Musta Kissa etsii kotia, Mustan Kissan uni, Kaksi Kalamiestä, Mestaruuskilpailut Koskenniskalla, Aurinko ja Pilvet, Mustan Kissan iltaseikkailut, Musta Kissa muuttaa kaupunkiin, Musta Kissa aiheuttaa hämminkiä, Tämän Päivän Satu, Olipa kerran. 
Satujen kuvituksina ovat Maija Karman kuvitukset. Mukavaa oli kun Musta Kissa muutti Tampereelle Eteläpuiston reunaan. Olipa kerran, viimeinen satu olikin ehkä mukavin.
Tämän kirjan luin siksi että saan Helmet Lukuhaasteessa sen kohtaan 42. Satukirja
 
Heino Hannimari, Wallin Kristiina; Matkakirjeitä. Atena 2020
"Runoilijoiden kirjeenvaihto ulottuu merten ja aikojen yli...Lukija pääsee nojatuolimatkalle niin fyysisiin matkakohteisiin kuin mielenmaisemiin, ja samalla matkaajan hetkellisistä kokemuksista syntyy jotain ikimuistoista"
Olin varannut tämän kirjan jo kauan aikaa sitten, jostain kai luin tai kuulin tästä kirjasta. Ajattelin kai, että kun ei pääse matkustamaan nyt, niin saisin jotain "matkojen" korvikkeita tästä kirjasta. 
Mutta nämä matkat ja -kirjeet olivat niin laveita, etten saanut niistä kiinni. Luin ainoasta Viipuriin tehdystä matkasta, sen luvun. Sekä sieltä täältä koetin päästä näiden kirjeiden "tarinoihin" kiinni.
Nyt ei minulla ollut oikea aika tätä kirjaa lukea. Niinpä annan seuraavalle kirjan varaajalle tämän nautittavaksi :)

Nuotio Eppu; Varjo, Seven pokkari, 2009
Olin lukenut tämän joskus, mutta nyt luin uudelleen. Olihan tämä jännittävä. Nainen löytyy merenrannalta surmattuna, hääpuvussa ja sormikin oli leikattu pois. Huh. Vieläpä pienet päiväkotilapset tekevät karmean löydön. Siitä alkaa jännittävä dekkari, jonka tarinaan liittyvät niin poliisit, kuin maahanmuuttajat ja uskonto. 
Toimittaja Pii Marin on selvittelemässä isäänsä kohdistuneita tietoja ja hänen ystävänsä Juha Heino poliisina saa paljon työllistävän tapauksen tutkintaan. Pokkari 240 sivua tuli luettua aika nopeaan. 3½/5
Voisin siloittaa tämän Helmet lukuhaasteessa kohtaan 31. Jännityskirja tai dekkari
 
HELMIKUU 7 kirjaa luin 

28.2. Reini Antti; La Ciudad, Like 2020
Varmaan sen takia lainasin tämän kirjan, koska olen pitänyt Antti Reinistä näyttelijänä. 
" Antti Reinin ensimmäinen romaani on toisiaan risteävien kohtaloiden huimaava pyörre, jossa elämänkolhimat ajelehtijat, sisällissodan selviytyjät ja rakkautensa menettäneet etsivät itseään, toisiaan ja elämän syvintä olemusta valojen ja varjojen kaupungissa"
"Toiset meistä ovat luotuja pysymään paikoillaan, toiset liikkumaan. Onnettomimpia ovat ne jotka jäävät sijoilleen vaikka eivät haluaisi, ja ne jotka liikkuvat mutta kaipaavat jatkuvasti takaisin kotiinsa" s.151
"- Älä hyvästele ketään koskaan, Älä edes menneisyyttäsi. Älä kanna sitä kuitenkaan turhaan mukanasi. Se tulee eteesi silloin kun sinne on jotain siivottavaa jäänyt. Hyvästely kuulostaa liian kohtalokkaalta. Mikään ei lopu tai lakkaa olemasta. Erotessasi jostain eroa rakkaudessa, älä vihassa..." s.216-217
 
Kirjassa on paljon syvällisiä lauseita, jotenkin ne tuntuivat omakohtaisilta. Kirjassa on myös paljon kaipuuta muutokseen, jonnekin pois. Kirjan Samuel jättää menestyvän työnsä, vaimonsa, hienon talon ja lähtee vaeltamaan maailmalle ja saapuu sitten La Ciudadiin... Tämänlainen kirja ei ole mulle tavallista lukemista. Joku tässä kuitenkin sai lukemaan tämän loppuun, vaikka olikin aika outo kokemus. 3/5
 
22.2. Nuotio Eppu; Elämänlanka,  Otava, 2020
Ellen Lähteen tutkimuksia, eli jatkoa kirjoille Myrkkykeiso ja Anopinhammas, jotka olen lukenut aikaisemmin.  
Tässä Ellen on poikansa perheen luona Berlinissä lastenvahtina ja huolehtimassa asunnosta, kun perhe läksi matkalle.  Kirjassa on paljon kuvauksia Berliinin nähtävyyksistä, kuin opaskirja kaupunkiin.  Ellen myös kokkaa hyvin maistuvan tuntuisia ruokia ja hoitelee kasveja.  Espanjalainen Carlos saapuu myös Ellen luokse useammaksi viikoksi, saa nähdä miten heidänkin rakkaustarinalle käy. 
Päätarina on suomalaisen elokuvaohjaajan uutuuselokuvan ensiesityksestä ja sen saamista palkinnoista.. Tämän käsikirjoittaja-ohjaajan oma rakkaustarina on elokuvan aiheena, entinen ja nykyinen rouva ovat näyttelijänä samassa elokuvassa, ja kiista miehestä käy kuumaksi, tai sanotaanko rumaksi.
Sivujuonena on Turun Portsassa asuvat edellisistä kirjoista tutut Silja ja Pilke  sekä Samuel, joka majailee Ellenin asunnon vahtina Portsassa. 
Kirjassa kulkee myös elokuvan kohtaukset kirjoitettuna jakso kerrallaan.
Jotenkin muistelisin, että pidin enemmän edellisistä kirjoista kuin tästä.  Dekkarimainen ajatus oli tässä vähempänä, kunnes sitten paljastuu, ettei ollutkaan muuta rikosta kuin aviorikos! 3-/5
Voisin laittaa tämän Helmet lukuhaasteessa kohtaan 19. Kirjassa leikitään Ellenin lapsenlapset leikkivät
 
18.2. Jouppila Helena- Wallenius Sanna; Neloset,  Docendo 2020
Luin tämän kirjan hyvin nopeasti, melkein olisi yhdellä istumalla mennyt. Oli niin mielenkiintoista (ja myös järkyttävää) lukea lapsuuden kokemuksia ja  ajan kuvauksia 1950-luvulta, kun he olivat olleet pieniä. 
Vuonna 1951 syntyi sairaalassa Seinäjoen kauppalassa pienet neloset, 1 tyttö ja 3 poikaa, jokainen oli paljon alle 2 kiloinen. Isä oli ojankaivussa silloin ja ihmeissään kun sai tiedon pellolle heistä tiedon. Koko Suomi oli ihmeissään ja heidän elämäänsä oli seurattu lehdistössä vuosikausia ulkomaita myöten. Vauvoja hoidettiin pitkään sairaalassa, ja kotonakin oli vielä lastenhoitaja, kun he pääsivät kotiin. He saivat myös valtavasti monenlaista tavaraa lahjoituksina. Elämä oli siihenaikaan hyvin paljon erilaista kuin nyt.
Tämä kirja on luettava,  mutta todella yllättävää oli ollut äidin suhtautuminen lapsiinsa, etenkin tähän tyttäreen. Äiti oli kaltoinkohdellut lapsiaan, etenkin tytärtään jonka vainoaminen oli alkanut 4 vuotiaana.  Läheiset ihmiset olivat voineet nähdä tämän mutta silloinkin on ollut vaikenemisen ilmapiiri, eikä asiaan ollut puututtu. Tämä kirja on myös Helenan selviytymiskertomus, jossa hän kertoo vaietuista lapsuuden traumoista. 
Kannattaa lukea, millaista on voinut olla lasten asema 1950-luvullakin.  Lastensuojelu on näinä päivinä paljon esillä, ja näyttää siltä, ettei vieläkään pystytä puuttumaan kotona tapahtuvaan kaltoinkohteluun, saati sitten koulussa tapahtuviin kamaluuksiin...
 
16.2. Koskinen J P ; Hukkuva maa, LIKE 2020
Kirjan takakannesta: Teollisuussuvun patriarkka Jukka Vaateri on ollut kadoksissa yli viisi vuotta ja perheen energiayhtiön tulevaisuus on uhattuna. Perheyhtiötä johtava tytär Sandra haluaa julistaa isänsä kuolleksi käytännön syistä, vastoin äitinsä tahtoa. samaan aikaan poliisi avaa tutkinnan uudelleen ja epäilykset kääntyvät  kohti riitaisan suvun sisäpiiriä, jonka hallintaan Vaaterin mittava omaisuus päätyisi. Epäilyksen  polttopisteeseen joutuu esikoispoika Niklas, muistikatkoksista kärsivä ilmastotutkimuksen asiantuntija, jonka isä ohitti perheyhtiön sukupolvenvaihdoksessa. Hänen on pakko selvittää, mitä Jukka Vaaterille tapahtui vuosia sitten"  --tämän vuoksi lainasin tämän kirjan..
 
Tämähän oli jotenkin mystinen kirja, oli niin monta epäselvää juttua, ja lopulta jäi vähän epäselväksi kuka oli oikea syyllinen. Niklas oli etevä matemaattisia todennäköisyyksiä laskeva ilmastonmuutoksesta vaahtoava- ja luennoiva tyyppi, mutta samalla hän ei muistanut edes mistä sai päähänsä muistia huonontavan vamman. Hän tajuaan itsekin että jotain on vialla hänen päässään, ja kirjoittaa muistikirjaansa varmuuden vuoksi asioita, että muistaisi, esim Päässäsi on jotain vikaa..ja alleviivaa sen. Hyytäviä yksityiskohtia ja muistikuvia herättää myös Niklaksen sedän neurologinen sairaala ja sen potilas Axel, jota Niklas oli jo lapsena haastatellut ilmastonmuutosasiasta.
Luin tämän kyllä nopeasti, mutta ei ollut ihan mun lempilukemista tälläkertaa tämä dekkari, onneksi oli kuitenkin sopivan lyhyt, 231 sivua.   3-/5
 
15.2. Venho Johanna; Ensimmäinen nainen,  WSOY 2019 
Kirja kertoo Sylvi Kekkosesta.  Pakko tunnustaa itsekin, että Urho Kekkosen puoliso jäi  etäiseksi vaikka olin jo nuori hänen vielä eläessään. Hän näkyi julkisuudessa vain miehensä rinnalla, en edes muista hänen ääntään, mutta kyllä nyt haluan tutustua häneen ja hänen kirjoihinsa tämän luettuani.
Kirjassa Sylvi lähtee Minillään (joka oli saatu Kuningatar Elisabethiltä lahjaksi) elokuussa 1966 kesämökille Katermaan (tästäkään en ollut ikinä kuullut). Hän oli saanut ajokortin 61 vuotiaana ja ajeli varsin reippaasti autollaan koiransa kanssa. Sylvillä on aikomus polttaa vanhat päiväkirjansa mökillä, mutta ne taisi jäädä polttamatta kuitenkin. Sylvi muistelee elämäänsä lapsuudesta asti ja miettii onko hänestä kirjailijaksi itsenään vaiko vain presidentin puolisona. Sylvi "keskustelee" mökillä kesällä kuolleen ystävänsä Marjaliisan (Vartio) kanssa ja osa kirjan luvuissa myös kuvanveistäjä Essi Renvall tuskailee Sylvi Kekkosen muotokuvaa tehdessään. 
Kirjassa Sylvi kertoo vaikeuksista äitinä, puolisona, pienenä naisena suuren miehen rinnalla. Kuinka raskasta oli nähdä miehen kulkevan toisten naisten kanssa, hän oli kuitenkin päättänyt kestää ne, vaikka olisi myös kaivannut miehensä läheisyyttä. 
Kirja on vahva mutta samalla lempeä kertomus muutamasta lomapäivästä rakkalla mökillä ja keskustelut kuolleen ystävän kanssa ovat yllättäviä.
Tämä oli hyvä romaani, jotenkin tunnistin näistä Sylvin ajatuksista itsenikin.    4/5
Helmet lukuhaasteessa voisin laittaa tämän kohtaan; 12. Kirjassa ollaan metsässä Tai 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
 
7.2.  Kinnunen Tommi; Ei kertonut katuvansa, WSOY 2020
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa v. 1945 Pohjois Norjasta pakenevat saksalaiset sotilaat laivoilla. Heidän töissä olleet avustajat ja muut naiset jäävät rannalle ja heitä aletaan sitten kuljettaa vankileireille ja heitä häväistään leikkamalla hiukset ja pahoinpidellään  ja nimitellään. Muutama suomalainen nainen avustetaan kuitenkin lähtemään Lapissa Suomen puolelle ja he, viisi naista  lähtevät kävelemään etelään päin läpi miinoitetun ja poltetun Lapin. Heillä on matkalaukut kannettavana ja muistoissa tapahtumat sota-ajan töistä ja rakkauksista ja hyvin puuttelliset varustukset, mitä nyt kukakin on sattunut löytämään päällensä ja jalkoihinsa. He näkevät nälkää ja kokevat haukkumista ja kipua kävellessään kotiseuduillensa päin. Vaikka paluu kotipaikkakunnalle onkin tavoitteena, kuitenkin heillä on epäilys, kuinka heidät otetaan vastaan siellä,  palaako koskaan elämä entiselleen, osaavatko he elää mitenkään, koska elämä ja kaikki rakenteet ovat hajonneet pirstaleiksi.
Kirjan tarina ei oikeastaan pääty mihinkään vaan loppu jää avoimeksi, ei tiedä mihin kukakin nainen lopulta menee ja miten heidän elämänsä järjestyy. Hyvin riipaiseva kertomus on tämäkin. 4/5  
Helmet lukuhaasteessa kohtaan 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
 
5.2. Lardot Raisa; Raisa & André, WSOY 2015
Erään rakkauden tarina. Tämä on kokoelmateos seuraavista teoksista; Andy ja Vera 1997, Hän jäi elämään 1973, Sammakkoprinssi 1987, Morsian 2015.
Joskus nuorempana olen lukenut kirjailijan Ripaskalinnut ainakin, joten siksi lainasin tämänkin kirjan.
Ensimmäinen osa olikin heidän tapaamisensa tarinaa, ja rakastumista. Vepsäläissyntyisen Raisan ja belgialais-taustaisen ruotsinkieltä kotikielenä puhuvan Anrén tutustumisen ja yhteiselämän alkua oli mukava lukea. 
Sitten Lardot kertoo tuosta traagisesta onnettomuudesta, jossa hänen miehensä vammautui pahasti. Omaishoitajuuden kertomus on raastavaa luettavaa. Sammakkoprinssiä en jaksanut kokonaan lukea, en oikein ymmärtänyt sitä. Viimeinen osa on myös omaishoitajan kertomusta päivien kulusta ja niiden vaikeuksista. Vuosikymmeniä omaishoitajana on raskasta, mutta rakkaus on hyvin voimakas. Loppuvaiheessa oli heillä avustajia ja hoitajat kävivät arkipäivisin, mutta pääosin huoli ja hoitamisen vastuu on ollut hyvin raskasta. Tämän kirjan tapahtumat ovat totta.
Tämä kirja sopii  Helmet lukuhaasteen kohtaan  17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

TAMMIKUU 10 kirjaa

31.1. Hargla Indrek; Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, Moreeni 2015
Kas kummaa kun sattui tämä kirja olemaan jatkoa edelliselle Apteekkari Melchiorin tarinalle, jonka luin viime vuonna lokakuussa. Onhan tämä odottanut hyllyssä marraskuusta asti lukemista.
Edelleen kirjassa kerrotaan Tallinnasta  v.1432 tarinaa, vietetään uskonnollista Pyhän Ruumiin juhlaa. Vähän ennen sitä dominikaanisesta luostarista löytyy vanha kronikka. Kirja, johon on kirjattu edellisen vuosisadalla tapahtuneita asioita. Tuttu veli Hindric saa tehtäväkseen jatkaa sitä kronikkaa, ja hän tutkii niitä entisiä kirjoituksia ja joku tieto niissä järkyttää hänet syvästi pois tolaltaan. Siinä juhlahumin jälkeen alkaa löytyä kuolleita kaupnkilaisia,  ja Melchior tietysti alkaa tapansa mukaan niitä tapauksia selvittää. Juttuun liittyy nuori neito Carstine joka on halunnut vetäytyä Pyhän Johanneksen vaivaistaloon auttamaan spitaalisten hoidossa, sekä myös hänen kaksi veljeään. Kirjassa kerrotaan hyvin perinpohjin Tallinnan historiaa ja tapahtumia ennen ja silloin. 
Myös apteekkarin poika Melchior on palaamassa Lyypekin kautta apteekkariopettajansa luota takaisin isänsä oppiin, mutta hän sotkeutuu johonkin asiaan siellä Lyypekissä. Ja hän taitaa jääda vielä kirjan lopussa Lyypekkiin joksikin aikaa.
Vaikka tässäkin kirjassa on 381 sivua tiheästi kirjoitettua tekstiä, on tämä niin mielenkiintoista luettavaa, ettei kesken voi jättää. Ja jos seuraava sarjan kirja tulee vastaan, niin jatkan näiden lukemista. 4/5 Helmet lukuhaasteessa laitoin kohtaan 3. Historiallinen romaani

28.2. Oranen Raija; Marsalkan ruusu, Otava 2018
"Verevässä historiallisessa romaanissa vanha marsalkka Mannerheim saa vielä kerran kokea humalluttavan rakkauden. 
Talvella 1945, kun marsalkka on Suomen presidentti, hän oleskelee terveytensä ja turvallisuutensa vuoksi Portugalissa, piilossa julkisuudelta ja eristettynä vain adjutantti ja henkilääkäri seuranaan. 
Marsalkka suunnittelee muistelmiensa kirjoittamista ja käy läpi kokemuksiaan, sekä voittoja että tappioita, ja muistelee sotatantereiden tilanteita, menneitä rakkauksiaan, naisia ja hevosiaan. Soturin hallitun olemuksen ytimessä sykkii romantiikannälkäinen sydän." Kirjan takana lukee.
Useamman kerran jätin tämän lepäämään ja taas jatkoin lukemista, onhan tämä kirja ollut jo usean kuukauden lainassa. En varmaan ihan kokonaan lukenut tätä, vaan alun ja jotain sen jälkeen ja lopun.  491 sivua ja aika pientä tekstiä. Historiaahan tämä on. Tosiaan tuntuu hyvin elävältä Mannerheim tässä kirjassa, on hyvin kerrottu hänen ajatuksiaan. Hän ihaili paljon Ruusua joka kasvoi hotellin seinustalla. Se ei ollut aivan Valkoinen ruusu, vaan melkeinpä oranssi, mutta vaaleampi ja muuttuu vähitellen lohen väriseksi.
Ei tätä pysty kevyesti arvioimaan, tosin kun en vielä ihan jokaista sivua lukenut.
 
 
25.1. Mäkinen Heidi; Ei saa elvyttää, Karisto 2020
Auri on jo vanha nainen ja tuskastunut vanhenemiseen ja elämänsä tyhjyyteen. Hän on ollut  menestyntyt hammaslääketieteen professori, joka on antanut kaikkensa työlleen aikoinaan. Sitten hänet on saatettu pois työhuoneestaan, vaikka hän ei olisi halunnut lähteä. Hänen miehensä on jo kuollut ja tytär on töihinsä väsynyt terveyskeskuslääkäri. Lapsenlapsi on paras omainen Aurin mielestä, Inka, joka on vegaani ja muutenkin luonnonystävä. Auri ei ole sietänyt lapsia, eikä paljon ollut tyttärensä kanssa tämän ollessa pieni. Nyt Tekla tytär kyllä pitää äidistään huolen. Auri liikkuu Leopardi rollaattorinsa kanssa joskus taksilla ja on kovin kaavoihinsa kangistunut. Kerran hänet bongaa Natalia, joka on rahan tarpeessa oleva nuori nainen, joka tekee keikkatyötä siivoojana. Natalia lyöttäytyy Aurin avustajaksi ja jossain vaiheessa tuntuu että tämä taitaa kupata vain rahaa Aurilta. Mutta kirjan loppupuolella heidän suhteensa normalisoituu avustamiseen, mutta Natalia kyllä hakee myös Teklan kieltämiä viinipulloja Aurin pyytämänä. 
Jossain vaiheessa tuntui, että jätän kirjan kesken, kun meno meni vähän oudoksi. Mutta sitten päätin lukea koko kirjan. Tässä nyt oli taas kaikki vanhuuteen ja sairauteen kuuluvat kuluneet ajatukset mukana esimerkiksi puhelimyyjät, alkoholi, eutanasia, yksinäisyys, virtsankarkailu, itsepäisyys. Mutta kuitenkin loppujenlopuksi tulihan tuo luettua. 3-/5
 
22.1. Matti Mäkelä &Tero Tähtinen; Vanha metsuri ja metsähippi, kirjeenvaihtoa 2013-2014  Kustannus oy Savukeidas 2014
Varasin tämän kirjan ihan sattumalta, kun huomasin että toinen kirjeiden kirjoittaja on minun entisestä kotipaikastani. Sitten kävi ilmi, että toinen kirjoittaja asuu nykyisessä kotipaikassa. Joten jollain lailla tuntui tutulta lukea heidän kirjeenvaihtoaan. 
Tämä kirja ei ole sitä, mitä yleensä luen, mutta kuitenkin on mielenkiintoista lukea näiden kirjailijoiden mietteitä kirjoista, kirjailijoista, urheilusta yms sen ajan tapahtumista. Kirjeet ovat vuoden ajalta, tosiaan aiheet  "lainehtivat jääkiekosta jälleensyntymään, metsienhoidosta metafysiikkaan,  ja Teemu Selänteestä Krishnamurtiin" kuten Tähtinen luonnehtii aiheita kirjeessään Mäkelälle. Surumielisyyttä taisi kirjeenvaihdon loppu tuottaa heille jo silloin ja nyt kun tietää, että Matti Mäkelä poistui 2019 kesällä keskuudestamme, en tiedä ehtikö hän käydä Tähtisen kanssa Kintulammen luontoon tutustumassa. Mielenkiintoista kuitenkin lukea tämä melko harvoin kirjastosta lainattu kirja.
Tämä sopii Helmet lukuhaasteen kohtaan 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
 
 
 21.1. 21 Pakkanen Outi; Maanantaihin on paljon matkaa, Gummerus, 2012 (pokkari) alkuperäinen v 1975
Varasin tämän kirjan kirjastosta, kun epäilin sen olevan lukematon, ja niinhän se olikin. Tämä kirja oli pieni pokkari, jossa oli 179 sivua. Lukemista haittasi paljon tämän kirjan likaisuus. Piti etsiä hanskat sitä pidellessä. 
Kirjan keskeinen paikka on Benjamin's pubi Helsingissä, ja muutenkin liikutaan Punavuoressa ja Eirassa. Eräs nuori nainen löytyy pubi illan jälkeen kuolleena asunnostaan. Hän vaikutti olevan kunnollinen perhetyttö, joka kävi viikottain kotonaan syömässä vanhempien luona. "Benkun"pubiin kerääntyvät ihmiset ovat kaikki jotenkin sekaantuneet juttuun, ainakin he siellä selvittelevät juttua. Sitten löytyy toinenkin nainen joka on surmattu samalla tavoin kuin ensimmäinen. Komisario Antti Viitala tässä sitten selvittelee näiden ihmisten tekemisiä.
Mulla on nämä ensimmäset Pakkasen dekkarit jääneet vähän vieraiksi, joko olen ne niin monia vuosia sitten, ennen blogiin merkintää lukenut tai sitten lukematta. Enemmän olen pitänyt myöhemmistä hänen kirjoistaan. Monesti en pidä muutenkaan pokkareiden lukemisesta, vaikka ovathan ne vähän kevyempiä pitää kädessä. 3-/5 
 Tämän kirjan lukemisen jälkeen keräsin kaikki Pakkasen dekkarit erilliseen tiedostoon, jotta selvisi olenko kaikki lukenut. Löytyihän niistä sitten lukemattomia n.5 ainakin, vaikka monen nimi tuntuu tutulta. Nyt voin niitä etsiä sitten luettavaksi.

20.1. Steel Danielle; Päivien loppuun saakka, WSOY 2013
Tämä romaani tuli lainattua silloin ennen korona sulkua ihan summamutikassa. Minusta tuntuu,etten ole lukenut moniakaan hänen kirjoistaan. En muista niitä. Kuitenkin hänen kirjansa ovat tietääkseni suosittuja. 
Kirja on kaksiosainen rakkaustarina, ensin kertoo Bill ja Jenny 1975.  Jotenkin minusta se oli kirjoitettu kuin tarinan ulkopuolelta. Henkilöt eivät olleet jotenkin läsnä tekstissä. Tuntui että kirjoittajalla oli hirveä kiire kertoa tarinaa. Bill oli juristi, joka vaihtoi ammattia ja opiskeli papiksi. Jenny työskenteli muodin parissa, ja oli tosi menestyvä ja kiireinen. He tapasivat toisensa ja heti rakastuivat. Billin perhe piti Jennyä alempiarvoisena, koska hänen perheensä ei kuulunut yläluokkaan kuten Billin perhe. Heidän rakkautensa kesti tämän arvostelun. Bill sai pappisviran kaukaa toiselta puolen Amerikkaa, niinpä Jenny jätti työnsä NewYorkissa ja muutti sinne pienelle paikkakunnalle. 
Ensimmäisen osa ei päättynyt hyvin. Ei ollut sopivaa yölukemista, vaan valvotti lopunkin yötä. 
Toinen osa kertoo Robertin ja Lillibetin tarinan v. 2013. Tämä oli jotenkin paljon miellyttävämpi lukea. Lillibet kuuluu Amissiyhteisöön, jossa hän hoitaa kotia isänsä ja monen velipoikansa kanssa. Hän on yli 20 vuotias tyttö,  jolla on erikoisempi harrastus. Hän on salaa kirjoittanut vihkoihin romaania. Sattumalta hän pääsee pari kertaa viemään hevosella maitoja meijeriin, mikä ei todella kuulu hänen töihinsä. Lillibet löytää kirjan puistonpenkiltä, josta saa otettua kustantajan nimen ja osoitteen. Meijerin edustaja on ystävällinen ja lähettää hänen vihkonsa tälle kustantajalle. Bob sattumalta huomaa ne ja lukee ja ihastuu romaaniin. Amissiyhteisö on suljettu, eikä ole monta mahdollisuutta Bobin saada yhteyttä Lillibetiin.  He tapaavat lopulta ja heti tuntuu että he ovat jo ennenkin tunteneet toisensa.Enpä enempää kerro tästä...Kuitenkin tämä toinen osa lopulta sai minutkin pitämään tästä kirjasta. 3/5

17.1. Colgan Jenny; Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua, Gummerus 2020
Vihdoin pääsin tätä kirjaa lukemaan. On ollut pitkään varattuna, varasin heti luettuani edellisen Uusia lukuja ja onnellisia loppuja-kirjan.  Tämä on aivan yhtä hyvä, mielenkiintoinen ja jännittäväkin kirja lukea kuin edellinen. Konkurssi ja parisuhteen muutos pakotti Pollyn etsimään asuntoa, eikä se olekaan ihan helppoa. Polly etsii aikansa Plymouthista, mutta ei tyydy likaisiin kimppakämppiin. Hän laajentaa etsintäaluetta ja löytää halvan asunnon kauempaa, Cornwallista, eristyksissä olevalta saarelta, jonne pääsyä säätelee vuorovesi. Sekin asunto on huonossa kunnossa, katosta paistaa taivas ja  on likaisessa kunnossa, mutta siellä on tilaa...ja leipomo. Polly on jo pitkään harrastanut leivontaa. Muutakin vaikeutta on vuokraemännän kanssa, joka on hyvin kielteisesti suhtautuva äreä leipäkauppias.
Polly kuitenkin solahtaa kylän toimintaan ja tutustuu ihmisiin.  Aloittaa vähitellen leipoa leipiään, joiden ohjeet muuten löytyy myös tämän kirjan lopusta.
Valloittava ja hyvä kirja lukea. Muutenko sitä pääsisi Cornwallin rannikolle, meren rannalle raikkaisiin tuuliin, kuin kirjan tarinan mukana. 5/5
Helmet lukuhaasteessa sopii ainakin kohtaan  29. Kirjan henkilön elämä muuttuu 
 
13.1. Siliämaa Mari; Kaikki sade alkaa ylhäältä, Toiset tarinat, 2019
Tämän lyhyen( 164 sivua)  kirjan lukaisin sitten hyvin nopeasti.  
Rakkaudestahan tämä kirja kertoo, joten Helmet lukuhaasteeseen n:o 6 laittaisin. 
Aika erikoinen on tämä kirja. Nuori pappi Ulriikka rakastaa vahvasti Johannesta. Heillä on ollut esiaviollinen suhde ja Ulriikka suunnittelee häitäkin ja odottaa raastavassa ikävässä Johannesta työreissultaan luokseen. Mutta toisin käy. Ulriikka pettyy ja raivostuu täysin Johanneksen suunnitelmien muutoksesta. En enempää paljasta juonta, mutta aika oudolta tuntui lukea tätä kirjaa.
Pastorikin on ihminen.  Kertomus pääosin kertoo vähän yli viikon tapahtumista, jolloin tuntuu satavan koko ajan vettä. Tässä ajetaan pyörällä, joten myös kohtaan 22 Helmet haasteessa tämä sopii. 
Kirja on tämän kirjailijan toinen teos. 
Aika erikoinen lukukokemus, ravistelee jotain kohtaa mielipiteestäni kirkon työntekijästä :) 3/5

 

13.1. Lotta-Sofia Saahko; Papan kanssa kahvilla, Tammi 2020
Sain tämän kirjan varattuna maanantaina ja nyt keskiviikkona luin viimeiset luvut.  
Youtube-videoista ja myös Tv;stä tutut Lotta ja Pappa kertovat kirjassa niin nykyisiä tarinoita kuin muisteloita vanhoista evakkoajoista. Jorma-pappa oli pieni poika kun perhe joutui Karjalan Impilahdelta lähtemään evakkoon, ja kas olivat ensin joutuneet Liperiin, silloin piti mennä sinne mihin osoitettiin ja sieltä sitten jonkun ajan päästä Outokummun Kuusjärvelle. 
Lotta kirjoittaa joka luvun alussa ensin Papan kanssa nykyisiä pieniä juttuja, kuin alustuksia seuraavaan luvun muisteloihin. Minusta tämä oli uusi ja virkistävä tapa kytkeä vanhat muistelut nykyaikaan. Tällaista en ole kirjoissa ennen tavannut. 
Kirjasta selviää koko pitkä matka Karjalasta lapsuudesta, kouluikään, nuoruuteen ja nykypäivään asti, tosi positiivisesti muisteltuna, vaikka raskaita aikoja ja matkoja ovat olleet.
Tästä kirjasta sain paljon enemmän kuin odotin, oli tosi hyvä kirja luettavaksi. 
Jos kiinnostaa historia, vanhat karjalaiset tavat, kulttuuri, maalaiselämä, ilot ja murheet, kannattaa tämä ehdottomasti lukea. Koskettavin kirja, ehdottomasti, pitkään aikaan. 5/5  
Kirja sopisi Helmet lukuhaasteessa kohtaan 4; Joku kertoo omista muistoistaan

11.1. Pakkanen Outi; Naistenkutsut Otava 2020
Tämä kirja löytyi ihan varaamatta kirjastosta (on mulla varauskin ollut jo pitkään, mutta nyt sen saa poistaa) Sain tämän luettua ensimmäiseksi tänä vuonna. 
Muitakin kirjoja on kesken, enkä tiedä kiinnostaako ne enää, kun ovat olleet niin pitkään kesken.
Pakkasen kirjat olen lukenut melkein kaikki ja ajattelin, että nyt saan nauttia taas tästä uudesta kirjasta.
 
Mediajulkkis Max Luotola kehua retostelee Tvssä naisseikkailujaan ja vauvauutisiaan. Kaikki naiset ovat häneen ihanuuteensa lääpällään. Neljä hänen ex-naistaan ovat vähän eri mieltäkin, ainakin jotkut heistä tietävät miehen oikean luonteen. Lotalle, uusimmalle  vaimolle on asia paljastunut vasta äskettäin. Näiden naisten, joita ovat, Jutta, Lotta, Netta,ja Ditte tarinaa kerrotaan perinpohjin, itse Max jää vähän pintapuolisesti kerrotuksi. Enkä oikein uskonut lukiessanikaan, että näistä naisista joku olisi kostanut Maxille. Ei, hehän pohjimmiltaan rakastivat tätä.
Tämä kirja on vähän erilainen kuin edelliset, Anna Laine puuttuu tästä kertomuksesta kokonaan. Helsingissä "tutuissa"paikoissa kyllä kuljetaan.
Dekkarikuningattaren tämä kirja ei mielestäni ihan yllä entisten veroiseksi, tottakai tämä tekee mieli lukea, tietysti. 3+/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti