Väriä elämään

Alkaa pikkuhiljaa löytyä ruskan värejä ulkona. 

Alkaa olla viimeisiä pelakuun kukkia parvekkeella, osan näistäkin otin sisälle.  Osan isommista ruukuista jätin vielä parvekkeelle.

Callunoita kävin Tokmannilta yhtenä päivänä. Jostain pitäisi löytää jotain "lisuketta" näihinkin ruukkuihin.

Sisäkukat olla jököttää, ei nämä ole kasvanut enemmälti kesän aikana.

Tänä aamuna oli hurjan näkönen sumu ulkona.

Viime viikolla oli oma elämäkin aika sumuista. 

Vähän alkaa selkiytyä jo tulevaisuuden suunnitelmatkin. 

Vielä pitää odottaa pari kuukautta, ennenkuin on varmaa. Koetan olla hehkuttamatta asioita liian aikaseen. Etten turhaan pety.

 Toivossa on hyvä elää :)

Tällaisen kortin laitoin ystävälle.

Näinhän se on monestikin.

Menneisyyttä muistellen

Läksin aamulla lenkille tarkoituksena tunnin lenkki kävellä ja kuvata värikkäitä puita eli ruskaa. Mutta oli vähän liian kylmää, eikä paljoa näkynyt puissakaan vielä värejä.

Eikä kuvistakaan saa enää tarkkoja.Vai onko mun näkö heikentynyt, ja kamerakin on jo varmaan viisi vuotta palvellut. Pitäisiköhän hankkia uusi kamera. Vanhat kuvat näyttävät paljon paremmilta.

Eilen koetin etsiä koneelta kuvia Kiihtelysvaarasta. 

Tulee huomenna  vuosi siitä kun Kiihtelysvaaran kirkko paloi tuhopoltossa.

Muistan sen kauhistuksen ja surun tunteen, kun kuulin siitä. Asuin silloin vielä Pohjois-Karjalassa.

Netistä löytyy paljon kuvia tästä katastrofista ja hiiltyneistä hirsistä.

 Tänään sunnuntaina siellä kirkonmäellä vietetään rukoushetkeä näissä maisemissa

Kuva Sanomalehti Karjalaisen nettisivulta.

Sydäntä sykähdyttää myös se, kun Nokian seurakunta on lahjoittanut  flyygelin, jota ei voi sisällä soittaa. Niinpä se on sijoitettu tuonne kirkon raunioille.

Kävin tuolla kylällä viimeksi vuonna 2016, mutta sitä vaan kulkee ohi eikä tule edes kuvattua, ja jälkeenpäin kaduttaa. 

Minähän aloitin työuranikin Kiihtelysvaarassa vuonna 1979 ja kuljin kesällä ja talvella kirkon ohi usein. No silloin ei ollut valokuvaus niin helppoa kuin nykyisin.

Meidät kuulutettiin avioliittoon tuossa kirkossa ja olen siellä ollut myös monissa hautajaisissa.

Jostain varmaan löytyy kuvia sieltä sisältäkin. Jatkan niiden etsimistä!

Ei pidä ikinä olla varma, että ehtii sitä kuvaamaan jotain vielä myöhemminkin, saattaa olla ettei ehdi.

Laitan nyt tähän vielä ne kuvat, jotka eilen löysin koneelta. Osa niistä on ennenkin julkaistu täällä.

Kellotapuli ja sankarihaudat

"Erkki Erosen veistämä nälkään kuolleiden muistomerkki ”Tyhjentynyt kappa” (1974), joka muistuttaa nälkävuodesta 1868, jolloin neljänä kevätkuukautena kuoli 564 Kiihtelysvaaran seurakunnan jäsentä. Lisäksi sakastin vieressä on Pikku Isidorin hautamuistomerkki (s. 20.8.1865, k. 26.4.1868). Isidorin hautajaispäivänä yli 70 vainajaa odotti pääsyä siunattuun maahan."

Lainaus Täältä  Kiihtelysvaara Seuran sivulta. Sieltä voi lukea  paljon muutakin tietoa

Tässä vielä kuva varmaankin rippikuva kirkon seinustalta. 

Kirkkoherrana  Juho Noponen on ollut  v. 1925-1948

Kuva on noin 1930-luvun alkupuolelta

Onko tuttuja kuvassa?

Tunnen tuosta vain 3 henkilöä varmasti.

Tässä menneisyyden muistelot.

ja sitten kukkia kukkia

 sain kaverilta santun :) 

Toivottavasti osaisin hoitaa nyt paremmin kuin viime talvena ostamaani santtua.

Moi moi, aurinkoista sunnuntaita!

Sadetta ja sapuskaa

Sadetta tuli tänään sunnuntaina reippaasti. Täällä se haittasi koko viikon Street -food Fiestaa Hämeenpuistossa. Näytti hyvin rauhalliselta, asiakkaista ei näyttänyt olevan tungosta.
Tänään oli myös Moron peräkonttikirppis ja Tallipihan sadonkorjuujuhlat. Onneksi iltapäivällä sade taukosi.

Pitääpä kirjoitella melkein heti tästä härkis-suikalekokeilusta, jota kokeilin viikolla tehdä.
Pakkauksessa oli kyllä paljon ohjeita tämän tuotteen käytöstä ja laittamisesta. Hyvä juttu! Vähän ihmetytti, että ainesosista vain 8,5 % oli härkäpapua, muut aineet olivat vesi, herneproteiini, kasviöljy ja mausteet.
Hintaa tällä oli suurinpiirtein jauhelihapaketin verran, toki jauhelihaa saa monesti halvemmallakin.

Ostin jo valmiiksi maustettua, oli lukuinen määrä mausteita  (rosmariini, meirami, mustapippuri, valkosipuli, oregano, persilja, kaneli, muskottipähkinä, kumina ja sipuli) fariinisokeri ja suola valmiksi laitettuna. Paistoin ohjeen mukaan pannulla öljyssä sipulin kanssa.

 Suikaleet olivan aika kookkaita, ja hyvin paljon lihan tuntusia, joten pilkoin niitä pienemmiksi ennen pannulle laittoa. Maistelin vähän ennen paistoa ja paiston jälkeen. Ei paljon maistunut miltään. Joten olisi pitänyt laittaa lisää mausteita.

Hauduttelin sitten tuoreiden ja pakastettujen kasvisten kanssa. Nesteeksi kehotettiin laittamaan olutta tai kasvislientä, jota sitten laitoinkin. Ehkä olisi pitänyt tehdä käristys ohjeen mukaan, laittaa paljon mausteita mukaan ja nauttia perunamuusin kanssa. Koska nyt jäivät suikaleet hyvin mauttomiksi.
Söin kuitenkin ja siitä riitti vielä pakkaseenkin.
Tuli mieleen että voisi laittaa merimiespihvin tyyliin myös näistä ruokaa ja mausteita lisää. Eihän lihakaan maistu itsessään ilman mausteita miltään.
Tämä nyt oli ensimmäinen kokeilu, ehkä maistelen jotain muuta seuraavan kerran. En ole ennen maistellut muistaakseni mitään lihankorvikkeita.

Kivikkoa ja ruusu oli rannalla kun kävelin yhtenä päivänä.

Tuo ruusu se voi olla hävitettävä kurtturuusu.

 Ensi viikko se sitten meneekin työjuttuja miettiessä ja 😁 uraa suunnitellessa, tai sen semmoista.

Syys alkanut todenteolla

Näin se on taas viikko hurahtanut itekseen. Sain yhden kirjan luettua tällä viikolla (Kaksi rantaa) ja kirjoitin siitä tuonne Mitä luen-sivulle.  Oli hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

Upeita auringonlasku kuvia olisi saanut tällä viikolla kuvattua. Vain yhtenä iltana pääsin näkemään jonkinlaisia näkymiä. 

 Pettymys ja lamaannus sekä jonkin tuntuinen ahdistus on vallannut tällä viikolla. Ei oikein huvita mikään, olen koettanut kävellä luonnossa kuitenkin, auttaa sekin. Neulominenkin aiheuttaa päänsärkyä, vaikka kuinka koettaa jumpata niskoja.

Mun piti aloittaa jonkinlainen työpaikka, mutta taitaa mennä penkin alle sekin asia.

Sensijaan alkaa Urasuunnittelukurssi viikoksi.

Sain yhdet villasukat neulottua. Ihan itelle nämä nyt tein. Mulla ei ole pitkään aikaan ollut mustia sukkia. 

(Nyt olen mustasukkainen :D)

 Lankoja hain eilen kaupasta lisää, joten alan taas neuloa uutta

Eipä tarvitse katsellakaan kukkasipuleita, voi täysin katsella muualle jos sattuu niitä kaupassa näkemään. Säästyy vähän rahaa.

Sisäkukille annoin vähän aurinkokylpyjä yhtenä päivänä.

Ai kaktukset jäävät tuonne piiloon

ja parvekekukat alkavat rapistua

Eilen etsin kaupasta uutta syömistä. Piti ihan kysyä työntekijältä, että missä on nämä, kun en ollut koskaan huomannut. Mutta toki ne on kaikki omassa hyllyssään ja hyvin merkattuna kyllä.

Tuota beanit härkäpapusuikaletta ajattelin kokeilla. Teen tänään vokkia, voi olla että laitan puolet pakkaseen varmuuden vuoksi, jos ei maistu. Tai ei sovi vatsalle tms. En ole maistellut näitä lihankorvikkeita.
Olen vähän ennakkoluuloinen, eikä ole juuri ruokahaluakaan erityisemmin. Mutta on vaan koetettava tehdä ruokaa ja syödä.  
Mulla ei tule ns hävikkiruokaa yhtään tai hyvin vähän. Syön kaiken mitä ostan tai ostan sitä mitä syön.

No niin. Tästä tuli nyt vähän masentunut postaus. Mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuu.

 Hauskaa viikonloppua teille!

Lukutaitoa ja kukkasia

On taas viikko mennyt, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne mitään.  On kaikenlaista ollut projektia, mutta ei vielä ihan varmaa ole.

Ajattelin kuitenkin muistutella tänään, että nyt on Lukutaitopäivä. Ooh klo 19-20 pitäisi lukea ja minä tätä juuri kirjoitan. Mutta luen kyllä tänäänkin vähintään sen tunnin, kuten monena muunakin päivänä.
Nyt on menossa mielenkiintoinen kirja; Kaksi rantaa, jonka on kirjoittanut Eeva Vuorenpää. Kirjasta sain vinkin Sesseltä,kiitos siitä.
Se kertoo 1920-luvun elämästä. Silloin muuttivat monet Amerikkaan ja niinpä nuori maalaistyttö Hanna sai enoltaan lipun tähän matkaan. Olen noin puolivälissä kirjaa ja mielenkiinnolla jatkan sitä.

Tänään oli hieno ilma ja kävin pyöräilemässä Hiedanrannassa ja tutustuin Kelluvaan puutarhaan ja Hiedanrannan kartanoon.

 Kelluvasta puutarhasta joskus luin jostain ja ajattelin katsastaa jos löydän sen, ja löysin

Ainakin kasteluvesi on lähellä.

Nämä kasvien kasvatuslaatikot ovat yksityisiä pikku puutarhoja, joista ei ole lupa poimia muiden. Nyt alkaa olla satokausi lopussa. Jotain kukkia siellä vielä kasvoi.

Oikein ihastuttava idea laittaa laiturille tällaisia kasvamaan.

Lielahden kartano on lähellä.

Kumpi lie virallinen nimi, Hiedanrannan kartano vai Lielahden kartano. Mutta jotenkin niin hieno paikka on tämäkin. Kahvila ei ollut auki, vaikka hyvin moni kävi sen ovea kokeilemassa silloin kun istuksin sen pihalla.

Von Nottbeckin suku on omistanut tämän 1800-luvun lopulla

Tämänkin historiaan täytyy perehtyä tarkemmin vielä.

Ennen vanhaan on osattu rakentaa hienoja asioita taloonkin, kukapa nykyisin tekisi tällaisia torneja ja koristeita.

"Kuuhulluna" yritän aina kuvata sitä, kun vaan se pilkahtaa pilvien takaa. Vasta se oli puolikas, mutta kasvaa siitä joka päivä.

Hienoja syyskuun päiviä kaikille täällä piipahtaville!