Kymppi

 Marraskuun viimeinen ja kymppi postaus on ihan pakko vielä tehdä...

jotta pääsee viettämään joulukuuta. Kukaan, tai ainakin harva enää kaipailee tätä harmaata kuuta.

Joulutori ehti avautua täällä vielä ennen marraskuun loppua, koronasta ja kaikista rajoituksista huolimatta. 

ensimmäisenä avauspäivänä ei juurikaan ollut siellä paljoa ihmisiä, entiset rakennelmat

Marraskuussa oli harmaita päiviä ja aurinkoakin näkyi monena päivänä, myrskyä tai ainakin kovia tuulia oli. Kävelylenkkejä, pari kertaa pyöräilyä. Muutama uusi viherkasvi, jotka istutin lasipurkkiin.

Yksi päivä pieni juhlapäivä, kun ostin leivoksen. Muuten oon syönyt melko terveellisesti. :D

Kirjoja olen lukenut ja punainen pelargoni  kukkii vieläkin. Auringon laskun kävin kuvaamassa.

Enpä muista tästä kuukaudesta varmaan muuta kuin yhden todella ikävän asian, ystävä sairastui vakavasti.

Tässäpä sitten loput kuvat Tampereen Joulutorilta, vielä osittain vasta auki,

Joulupukki ajeli tuolla narulla edestakaisin

Oikein hyvää joulukuun alkua. 

Pikkuhiljaa jouluksi ostoksia ja ruokia.

Joulukortit tein ja laitan ne vanhuksille annettavaksi. 

Vain muutamalle laitan kortin, ja ostan ne tälläkertaa.

Laitan postimerkkirahat johonkin hyväntekeväisyyteen tänä vuonna.

Moi Moi taas!

Marraskuu jo lopuillaan

Jotenkin tämä aika taas menee, vaikka mitään ei saa aikaiseksi. On melkein joka toinen päivä pimeää, harmaata ja taas pimeää. Joka toinen päivä vähän aikaa aurinko pilkahtaa.

Ai niin eipä tänään tullut kauppaankaan mentyä, nyt on paras pysyä ihmistungoksista kauempana. Vältellä kaupassa käyntiäkin, muutenhan minä en juurikaan tapaa ketään muita.

Tässä täällä lumitilanne :)) Pikkasen vaan kannon päällä ja muutama haituva leijaili taivaalta.  Melkein tyyni oli järvi,  oli mukava kävellä vaikka oli vähän märkä ranta.

Toissapäivänä läksin katsonaa Keskustorille kun kertoi Aamulehti, että joulukuusi on pystyssä. Silloin ei ollut valoja vielä siinä, nythän ne olisi paikoillaan. Taitaa viikonloppuna olla palamassakin jo. Vettä satoi tuona päivänä, mutta minä vaan kävelin, vaikka kengät kastui. Oli silloin ainakin rauhallista liikkua, eipä ollut muita lenkkeilijöitä.

Eilen sitten paistoi ihanasti aurinko

Portaat

Hienot kalliot Näsinpuistossa, taustalla pilkottaa vähän vielä purettava rakennus Näsijärvenkadun varrella oleva talosta viimeinen nurkka, korttelin muut talot on jo purettu kokonaan

Pakko oli kuvata tänäkin maisema, jota olen kuvannut lukemattomia kertoja.

Minähän en juurikaan polta kynnttilöitä

Kuitenkin hyvää Ensimmäistä Adventtisunnuntaita!

Siitä se sitten alkaa joulun odotus

Kiitos kommenteista Ja MoiMoi!

Lukemiseni pitkä historia 2. ja niitä muistojakin vielä

 Tähän jatkan tätä stooria vielä vähän....

20.11. Aamurusko

Sinä syksynä kun olin täyttänyt 15 v, olin lukenut Leon Urisin Mila 18, ja vaikuttunut siitä todella paljon.(kuitenkin Exodus oli ollut parempi kirja) 

Luettiin silloin tyttökaverin kanssa paljon juutalaisten kohtaloon liittyviä kirjoja, ehkäpä Anne Frankin tarina johti siihen.

Sitten oli kaikenlaista, keskikoulu loppui, kävin Etelä-Suomessa Kotkan suunnalla kylässä (matkustelu ei silloin ollut yleistä meidän perheessä -70-luvun alkupuolella)

Myytiin kotitalo, muutettiin rivitaloon, kävin talouskoulun, isä oli sairaana ja hän kuolikin sitten ennen vuotta 1975.

Olin lukenut jossain välissä Markku Veijalaisen Kivisydän-kirjan (en olut tykännyt siitä oikein) Sitten Leon Uris; Vihan vuoret, oli taas kiinnostanut kirjoittamaan katkelmia Mustakantiseen.

24.11. Pyhäjärven vesi on aika korkealla

Sitten olikin vähentynyt kirjoista kirjoittaminen päiväkirjaan, oi se nuoruus. Olin vuoden Lahdessakin koulussa, ei mitään lukumuistoja siltä ajalta. Tuskin kävin siellä edes kirjastossa.

Päiväkirjaa olen kuitenkin kirjoittanut kaikenlaista, se oli sitä kuohuvaa nuoruuden aikaa... 1976-77

Jossain myöhemmässä vihkossa kirjoituksia oli Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisestä

Kuuntelin Sinuhea ensimmäisen osan CD-kirjana joku vuosi sitten, ihan nostalgian vuoksi. Oli aika raskas!

Sitten oli myös apuhoitajakoulu v. 1978, silloin ei kai paljoa muita kirjoja ehtinyt lukea ja kolmivuorotyö sen jälkeen. Runoja ainakin luin ja kirjoitin niitäkin pitkinä yövuoroina vihkoon, Kai Nieminen, Helinä Siikala ja paljon muuta.

Eilen aurinko ehti piiloon, ennenkuin ehdin rannalle

Sen muistan, että ainakin Antoine Saint-Exuperyn Pikku prinssi on tehnyt vaikutuksen.

Lukeminen jäi 1980-luvulla vähemmälle. Silloin löytyi mies, oli muuttojen, lasten syntymien ja talon rakennuksen vuosikymmen. Mutta ainakin Anna Wahlgrenin Lapsikirja tuli luettua, ja kyllä pidin sitä ihan opettavaisena. 

Sitten kun tuli oma puutarha, varmaan luin eri kasveista ja perennoista monia kirjoja, mutta Puutarhakirjoista oli yksi ylitse muiden Vaivatonta puutarhanhoitoa, Ruth Stout, Ingrid Olausson, jota luin monenmonta kertaa.

 

Asparagus kasvaa jo purkista yli, ei tainnut olla lasipurkkiin oikea kasvi :)

Näitä luin lapsilleni

Pupu Tupunat meille oli hankittu varmaan kaikki. Kysyin lapsiltakin jos he muistavat, mutta kyllä luin varmasti ja kirjoja hankittiin lahjoiksi ym

Puolisoani / kaveriani / muuta  läheistäni kiinnostaa 

Mieheni ei ollut kiinnostunut lukemisesta. Kirjoja hän kyllä halusi hankkia, mutta ei varmaan lukenut niitä. Kai odotteli eläkkeelle pääsemistä, mutta eläkeikä jäi aika lyhyeksi. Muutamia parhaita olen säilyttänyt, joitakin  niistä en ole vielä lukenut.

Mun kaksi naisystävää eivät kumpikaan lue mitään, tuskin edes viikkolehtiä.  Enpä siten voi kellekkään kertoa hyvistä kirjoista, paitsi tänne Blogin sivuille, jonne olen kirjoittanut Lukemistani kirjoista jo vuodesta 2014 lähtien.

Nyt kesken   

L.M Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny on tuossa nyt menossa, on niin suloinen kirja, joka on alkujaan kirjoitettu vuonna 1910. Tuo Positiivinen yllätys odottaa vielä lukemista. 

Noista tuo Aina on Toivoa ei oikein kiinnostanut, enkä väkisin lue enää kirjaa kokonaan jos ei kiinnosta.

Eilen hyökkäsin kirjastoon, kun tv:ssä puhuttiin koronarajoitusten lisääntymisestä, ja kahmin sieltä melkein summamutikassa kassillisen kirjoja. Toivottavasti kiinnostaa lukea näitä.

Kirja, jonka lukemisesta haaveilen 

Erityisemmin en haaveile, mutta kyllä voisi aloittaa uudelleen lukea Montgomeryn Anna-sarjaa ja Alcotin Pikku naisia.

Katselin Anna kirjoja kirjastossa, mutta niitä ei ollut enää hyllyssä, pitää varaamalla kokeilla..

On oikea nautinto kun joskus löytää hyvän kirjan, sitten saman kirjailijan teokset usein tulee luettua kaikki, mitä löytyy. Joskus kiinnostaa kevyemmät ja joskus vakavammat kirjat. Vaihtelu virkistää!

Joulutori on ollut rakenteilla jo pitkään Keskustorilla

Kiitos Sesse ja Between, tähän muisteluun innoittamisesta!

Tänään Finlandia 2020 palkinnon voittajat julkistetaan klo 19 TV1:ssä ja Areenassa. Hyvin usein en ole näitä voittajakirjoja lukenut, no nehän on aina sitten niin varattuja, enkä itselle kuitenkaan osta nyt kirjoja enää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Nappaapa tästä haaste itsellesi, jos kiinnostuit! Mukavaa, kirjarikasta elämää! 

Moi moi taas! 

Lukemiseni pitkä historia 1. ja vanhoja muistoja

Lukemiseni pitkä historia, kirjarikas elämä, Sessen blogissa oli tämmöinen haaste, ja oli muuallakin Rikkaruohoelämää-blogissa esimerkiksi.

Mun piti kirjoittaa tätä jo eilen ja sunnuntainakin mutta eipä vaan saa aikaiseksi kirjoitella.

Marraskuun ruusu

 Jos en olisi kirjoittanut päiväkirjaani  näitä juttuja niin en muistaisi niistä ajoista "mitään". 

Näistä pidin, kun opettelin lukemaan 

Musta tuntuu että olen ollut innokas lukija siitä asti kun opin lukemaan Kansakoulussa. En kyllä muista mitä luin ensin, enkä muista sitäkään lukiko äiti mulle(kyllä varmaan), vielä vähemmän muistan lukiko isä mulle. Satukirjoja varmaan, muistan ainakin Saapasjalkakissa ja Keisarin uudet vaatteet, sekä Pieni merenneito sadut. Rudolf Koivun kuvittama Raul Roineen satukirja oli myös, siinä oli lempisatu Peruna...

Muistan, että meillä oli kirjoja, saimme niitä kun isä oli sanomalehden tilaushankkijana, niin Karjalainen lähetti jouluksi aina kirjapaketin, ja oli siellä myös keksejä tms herkkujakin. Muistan kun äiti luki yhtä kirjaa, se oli Pilvilinna, kirjoittanut Valentin. (Ensio Rislakki (1896–1977) . Eipä äiti sitä mulle lukenut, mutta sittemmin luin sen itse monia kertoja. Ja olihan se aika erikoinen, varmaan ainoa scifi kirja josta olen tykännyt.

Samoin lapsuudesta jäi mieleen kirja Anita, mustalaistyttö (Schoultz Karl von), jota kasvattisiskoni luki itse, ei mulle. Itse hän ei sitä enää muista. Mutta pari vuotta sitten etsin sen kirjan kirjastosta, ja luin uudelleen.

 Muut lapsuusiän suosikkini olivat 

Päiväkirjaa olen pitänyt 28.3.1967 lähtien, kun olin saanut päiväkirjan äidiltäni. Alussa kirjoittaminen oli vähäistä, päivämäärä ja sää, (niin teen nytkin vielä), missä olimme käyneet, olinko ollut sairaana tai lehmä poikinut. Siitä näkee milloin oli sikotauti tai muu kuume (niitä oli siihen aikaan usein).

 

Kesällä 1967

26.11.1967 (eli 10 vuotiaana) olin kirjoittanut mitä olin lukenut:

Kevättä ilmassa, Koko kaupungin Vinski, Viidakon lahja, Viisitoista vuotiaita, Anita Mustalaistyttö, Poikatyttö, Karhunkierros, Nanna, Yhteinen nuottiavain (ihan alleviivattu tämä, oli varmaan hyvä)

Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Lassie palaa kotiin, Musta ori, Ulla peikkotyttö, St Ursula koulun tytöt, Minä olen Marlene..

 

Ehkä olin silloin jo neljännellä luokalla. En tiedä mitä luin ennen sitä, kummallista. Seuraavana jouluna olin saanut lahjaksi kirjat; Marjuli ja Epäiltynä.

Maaliskuussa -68 luin; Kotikunnaan Rilla, Runotyttö etsii tähteään, Sateenkaarinotko, Aarrekätkö ja Topö ja Anton, Helin kesä ja Sara ja Sarri, Pieni Runotyttö, Runotyttö maineen polulla.

Sitten olinkin taas kuumessa ja jouti lukemaan, Anni Swanin kirjoja, Ulla ja Mark, Pikkupappilassa, Iris rukka, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, Sara ja Sarri  ja  Me kolme ja Ritvan suojatit. Olin myös alkanut kirjoittaa katkelmia joistakin kirjoista päiväkirjaan.

Anna omassa kodissaan- kirjasta olin tykännyt paljon ”en ole lukenut parempaa kirjaa”siihen mennessä.

 

Kesäkuussa -68 tuli sitten oppikouluun pääsykokeet,  silloin ne olivat kaksipäiväiset . 5.6 -68 oli toinen koepäivä. 

Muistan kun tulin sieltä pyörällä kotipihalle, äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu, oli murheen päivä (?) ja ilon. Pääsin oppikouluun. Loppukesästä en ollut kirjoittanut yhdestäkään kirjasta. Voi olla että kirjastoonkaan en päässyt.

Jossain vaiheessa luin kaikki vastaan tulleet Tarzan-kirjat, myös salaa peiton alla taskulampun valossa, koska vanhemmat eivät antaneet lukea niin pitkään.

Nuorena olin kiinnostunut 

Seuraava päiväkirja alkaa 1.7.1971, olin nimennyt sen vihkon Mustakantiseksi (jaa, :) missähän kirjassa olikaan Mustakantinen) Kirjoitin lyijykynällä, eikä siitä tahdo saada selvää. Kesällä varmaaan en lukenut, koska kirjasto oli kaukana ja kaikkea muuta puuhaa oli. 

 Mutta sitten kun pääsin kirjastoon olin lainannut Kotiopettajattaren romaanin (sitä olin päättänyt lukea 100 sivua päivässä) Olin kuitenkin lukenut Kotiopettajattaren romaanin kolmessa päivässä, ja olin kovasti vaikuttunut siitä ”ihmeellisestä” kirjasta ja verrannut sitä Bronten kirjaan Humiseva harju. Ja myös Kamelianainen on mainittu vertauksena! Olin haaveillut tästä merkittävästä kirjasta myös itselle, koska meidän hyllystä oli luettu vain seuraavat; Täällä pohjan tähden alla 1-111, Petetty saattue, Anni Polvan kirjasarja (rakkausromaaneita) jotka hävitin vasta pari vuotta sitten.

Sinä kesänä pääsin myös ekaa kertaa Helsinkiin käymään, olin 13 v. Suuri juttu siihen aikaan.

Sen jälkeen sitten olinkin lukenut kaikenlaista.

Olen kirjoittanut että olen niin onnellinen kun on pino kirjoja vieressä.

Leon Uris Exodus, Margaret Mitchell Tuulen viemää, Elisabeth Goudge Muisto on kuolematon, Annikki Alku Merisuukko, Mazo de la Roche Jalnan kotiopettajatar, Anne Marie Norden Herra linnunlaulu muuttaa meille.

Mustakantiseeni olin kirjoittanut katkelmia em kirjoista, mm Scarletin kuolemattomat sanat..”ajattelen tätä kaikkea huomenna taas, silloin jaksan paremmin. Huomenna keksin jonkin keinon millä saan hänet takaisin. Onhan huomenna taas uusi päivä”

Jalna-sarjan kirjat luin kaikki sitten jossain vaiheessa ja pari vuotta sitten luin kaikki ne uudelleen. Se vaan on minusta vieläkin niin mielenkiintoinen sarja!

 Sitten tuleekin vaan runoja, jostain lehdista tms kopsattuja. Ja melkein vuoden tauko Mustakantisessa…

Seuraavana syksynä v. 1972 olen lukenut Anne Frankin Päiväkirjan ja Eeva Virtasen Tyttö Monrepoon nurkalta ja Hyvästi Monrepoo. 

Anne Frankin päiväkirjasta olin kirjoittanut monta sivullista tekstiä muistiin, olin todella vaikuttunut siitä (huomaan myös, että käsiala oli paljon parantunut ja saan siitä jopa selvääkin) Luin sen vasta äskettäin uudelleen, uusi painos on mulla itelläkin nyt.

 

Jatkuu seuraavassa postauksessa....

sitä on liikkeellä...

 Hei taas!

Eilen aloin muokata kuvia ja tehdä postausta, niin äkkiä tää kone tilttas, tupsis sammui. En tiedä mikä oli, mutta kai sitä on ollut liikeellä. Saa nähä miten nyt toimii. Hyvin varoen avasin...

Eilen ei ollut harmaasta ankeuttajasta tietoakaan iltapäivällä, kun kuljin tuolla.

Eilen oli merkittävä päivä muutenkin, kun kansa kokoontui keskustaan, katselemaan uuden ratikan ajoa

 

 

Kuvia en onnistunut ottamaan montaakaan, koska kokeilin videoida, mutta sekin meni pieleen eli ei tullut kuvaa edes siihen. Plääh. Mutta tää on tämmöstä kun on tumpelo asialla :)

Kävin jälkikasvun luona saunassa eilen, niin matkalla kuvasin näitäkin

Oli hyvä ilma eilen, toisin kuin tänään. 

Nyt on se ankeuttaja jo tänään täällä, eli harmaus. Mutta otan tään päivän levon kannalta, koska olen taas valvoskellut puolet öistä, kun...olen valvoskellut. Ei eilen ainakaan liikunta ja sauna auttaneet nukkumiseen. 

Kiitokset kommenteista edelliseen, olen iloinen jos tämä mun läppäri toimiikin, vaikka vähän säikähdin jo, että hajosiko.

Hyvää marraskuun loppupuolta! Moi MOii!

💗 perjantaita

Tervehdys täältä marraskuun harmaudesta! Kuulemma tasaisen harmaa (ankeuttaja nielaisee) koko maan. Onpahan ainakin kaikilla samaa harmautta, vitsi vitsi!

Kuvia tämän viikon varrelta, yleensä kävelylenkkien varelta, vähillä höpötyksillä tälläkertaa

Tiistaina 10 päivä aamuharmaus-sumu väistyi

Rantaeläjiä 11.11. sinkkujen päivänä

Pyhäjärvellä oli sumua

Yhdessä koivussa vähän lehtiä

Marraskuussa kukkii vielä nämä...

Huonokuntoisia? puita poistetaan Näsinpuistosta..

Luonnon taidetta

Tämä näyttää joltain liskolta

Ennen on osattu rakentaa kauniisti ja koristeellisesti

Sumua Näsijärvellä

Tänä päivänäkin oli hyvä ilma kävellä, ei satanutkaan, tänään on 13.11. eli Onnenpäivä Tvssäkin Nenäpäivä

Laukonsillalle

Laukonsillalle päin, harmautta

Ratinansilta ja Upeat  jalokuuset

Suuria lehtikuusia kirkkopuistossa

 Sunnuntaina alkaa ratikan koeajelut Pirkankadulla ja Hämeenkadulla, niinpä on muistutuksia laitettu suojateiden kohtiin

Tamperelta Nenäpäivä-lähetys tulee, joten sitä katsomaan pitemmittä puheitta!

Moi moi taas!  💗