Lokakuu alkaa olla loppumassa

 Tämä aamu olikin hieno, vaikka olikin KYLMÄ,  sitten päivällä tuli taas pilviä. Aamukävelyltä ensimmäiset kuvat.

Omituisen näköinen sumupilvi oli lännessä, vaikka muualla oli kirkasta.

Mitä outoa on seuraavassa kuvassa?

 

Oli niin upea keli aamulla, eikä ollut ihmisiä liikkeelläkään kuin jokunen koiran ulkoiluttaja.

Työmiehet olivat kuitenkin saapuneet kerrostalojen rakennuksille naputtelemaan  ja jotkut kolusivat pudonneiden lehtienkin keräämisessä. Arki on taas alkanut maanantaina.

Minä innostuin järjestelemään näitä tavaroita, siirtelin laatikoita ehkä vähän parempiin paikkoihin ja sain viherkasveja siirreltyä lähemmäs ikkunaa. Jotenkin epätoivo iskee  kun on vielä kaikenlaista miehen tekemää puuesinettäkin laatikoissa,enkä vaan jaksa niitä edes mihinkään myyntiin laittaa. Olkoot.

Siinäpä samalla sitten tulee imuroitua ja putsattua sohvankin aluksesta pölyjä. 

Ehdinpä vielä käydä kaupassakin hyvän sään aikana pyörällä. Sitten on tullut pilviä taas ja alkaa ilta pimenemään, nyt on kello vasta 15.20 kun tätä kirjoitan. 

Ostin valmista lasagnea ja se olikin raakaa, joten se on kuitenkin paistettava uunissa, kääk.

Viikonlopun kuvat laitoin tähän kollaasiin. Tuli käytyä lähimetsässä ja ihmeteltyä vähän aaltojakin, ku tuuli oli jonkinmoinen. Kääretorttua otin pakkasesta ja sitten soitti yksi vanha tuttavakin ja tunti meni äkkiä.

 

 

Lokakuun kollaasiin valikoitui värikkäitä puita ja pari kertaa kävin myös ruusuja ihailemassa Hatanpäällä. Tässä ympäristössä oli keltainen ruska ja tuo ylimmäisessä kuvassa punainen pihlaja taisi olla niitä ainoita punertavia ruskakuvia.

Toinen kahdesta avomaakurkusta, jotka sain satoa parvekekasvatuksesta, hahhaa, ei paljon kannattanut. 

Laskin että noin 12:na päivänä näkyi aurinkoa lokakuussa. Niistä sai nauttia täysin siemauksin, koska ei ollut paahtavan kuumaa, niinkuin kesällä.

Tämän päivän aamun aurinko kruunasi koko lokakuun. Vielä oli aikamoinen parvi sorsia uiskentelemassa järvessä.
 

 

Oikein hyvää Marraskuun alkua!

 

Harmaa päivä

 Olen harmaantunut taas, vaikka aamulla vielä läksin kaymään kahdessakin kaupassa pyörällä. Nyt päivällä koetin kävellä, mutta ei se nyt taas sujunut, hyvä kun sain edes 3000 askelta. 

Ei oikein huvita mikään, lukeminenkin takkuaa. Jonakin muuna päivänä kävelykin sujuu paremmin, etenkin silloin kun aurinko paistaa. Kuntosalillakin olen käynyt taas.

Perusharmaata on maisema

Eräänä aamuna oli nurmikot kuurassa, mutta ei se mitään..aurinko paistoi silloin. Vielä eivät ole kasvit parvekkeella paleltuneet kuitenkaan.

Sain sitten pestyä myös ikkunan, ja voin sanoa että taas kismitti se matala alaikkuna, kun on ihan ällöttävä pestävä. Painava kun mikä ja matalalla pitää kyykkiä selkänsä kipeäksi.

Siirsin sitten taas kukkahyllyni ikkunan eteen, jos kasvit saisi sieltä paremmin sen pienen valo-pilkkeen itselleen. Kun nyt pitää säästää sähköäkin, niin hirveästi ei viitsisi niille tarjota sähkövaloa.

Puut alkavat olla jo paljaana ja suurin osa lehdistä on maatuntut ruskeaksi inhaksi möhjäksi  maahan ja teille. Sitä möhjää on myös talon käytävässä matoilla (näyttää ihan koiran jätökseltä), jotkut saattavat kävellä niihinkin kadulla.

Piti ihan etsiä keväältä kuvat, miten hienosti tuokin puu kukki silloin.

Ihme kun ei nuo marjat kelpaa linnuillekaan

Joku Harrastus pitäisi keksiä taas, vaikka onhan tässä joulukin tulossa. Koetin jo aloittaa jouluisten suikaleiden tekemisen, mutta pitää vielä etsiä tai ostaa jotain blingblingiä koristeeksi eli joulukortteja voisi vähitellen aloitella tekemään.

Hyvää lokakuun loppuaa teille!

25 kohtaa lapsuudesta

 Joskus, aikoja sitten oli Repolaisen haasteeseen vastaukset 25 kohtaa lapsuudesta Koko elämää-blogissa. 

Oli mielenkiintoista lukea niitä ja ajattelinkin itsekin tehdä sen haasteen joskus. No siitä on aikaa..niin lapsuudesta kuin siitäkin Koko elämää blogi-kirjoituksestakin. Mutta olen kirjoittanut jo aikaisin keväällä lapsuudestani 11 sivua läppärille, ehkä se on liian pitkä juttu julkaistavaksi, kun tästäkin tuli jo aika pitkä.

Repolaisen-haaste; 25 kohtaa lapsuudesta Koko elämä blogin kautta...

1. Missä synnyit?

Joensuun keskussairalassa. En muista kuulleeni synnytystarinoitani, mutta äiti oli jo vanha ensisynnyttäjäksi joten varmaan tarkkailtiin hyvin. Siihen aikaan oli kunnanlääkäri, kaikeksi onneksi äiti ei ollut ottanut sitä kuuluisaa pahoinvointilääkettä raskauden aikana. 

Vanhemmilla oli silloin isompi maatila, joka oli sitten jäänyt isän pojalle. Lapsuudessani asuttiin vanhalla kansakoululla jossa oli tilaa, mutta ei ollut mukavuuksia ja oli puulämmitys.

2. Onko sinulla sisaruksia?

Ei ollut kuin muutaman vuoden vanhempi sijaislapsi, joita siihen aikaan kutsuttiin kasvattilapseksi. Hän lähti toiseen paikkaan ennen kuin menin kouluun. Isän pojan perheeseen ei ole ollut mitään yhteyksiä.

Kuvia v:lta 1958-1961

3. Olitko päivähoidossa?

Ei silloin ollut maaseudulla päivähoitoa. Pikkutilalla oli aina vanhemmat kotona, jos ei äiti tai isä, niin meillä oli vanha Anni-täti vuokralaisena peräkamarissa, niin hän varmaan piti silmällä joskus, tai istuin hänen kamarissa sohvan kannella.

4. Kuuluiko lapsuuteesi lemmikkieläimiä?

Meillä oli lehmiä, joita pelkäsin ja kanoja. Kissoja oli myös ja kerran minulla oli harmaa kani. Vaikka kuinka tingin, koiraa en saanut koskaan.

5. Muistatkos vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypää?

Kyllä. Meillä ei ollut koskaan omaa autoa, joten joskus kuljettiin tuttavien kyydissä esim marjamatkoilla. Muuten kuljettiin asioilla ”Ruposen ruskeilla” linja-autoilla kylälle kauppaan tai kaupunkiin. Niitä meni ehkä yksi suuntaansa aamulla ja tuli illalla takaisin.

Muistan kun sain lopulta polkupyörän, joka ei ollut enää lastenpyorä vaan vähän isompi, sillä sitten opettelin ajamaan ja myös koulumatkoja kuljin sillä.

 6. Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?

Pienenä minulla oli paljon erikokoisia nukkeja, kerran äiti ompeli mulle lampaan. Olin jo vähän isompi, kun pyysin syntymäpäivälahjaksi punaisen apinan, jonka nimi oli Manolito. Sain valita sen tavaratalon leluosastolta.

Kesäisin leikin paljon metsässä ja kiipeilin puihin joita olin nimennyt Vihervaaran Annan tapaan. Juoksentelin myös rannalla ja kiipeilin kiville. Luin kirjoja kun opin lukemaan, piirtelin kaupasta kääreenä tulleille papereille, ei ollut vihkoja usein. Joululahjaksi olin kai saanut lyhyet värikynät. Monesti olin yksin, joskus pääsi naapurintyttöjä leikkimaan meille.

7. Mikäs sinusta piti tulla isona?

Saattoi olla mielessä jotain niiden kirjojen mukaan joita milloinkin luin, esim lentoemäntä tai sairaanhoitaja. Aika nuorena tajusin, ettei minusta ole lentoemännäksi, koska en ollut kaunis ja pituutta ei tullut tarpeeksi.

8. Olitko kiltti, vai "kauhu"kakara?

Olin erittäin kiltti ja ujo lapsi. Varmaan en sanonut itsenäisesti mitään vieraille aikuisille. Oli jännittävää jos mentiin kylään jonnekin ja piti antaa kättä kaikille tuvassa oleville ja niiata ja sanoa Päivää, huh. Onneksi on se tapa hävinnyt...

 9. Olitko "avainkaulalapsi" vapaa tulemaan ja menemään? Vai tiesikö vanhemmat tarkkaan missä milloinkin liikuit?

Ei ollut avaimia, ei kotiovet edes olleet lukossa päivällä, yöksi kyllä lukittiin. En tiedä tiesivätkö missä liikuin, omalla pihalla ja tontilla kuitenkin. Ei ollut missä ”kylillä” kuljeksia, ei mitään kaveriporukoita. Vain koulumatkoilla kuljettiin kylätiellä kun olin lapsi, nuoruudessa sitten käveltiin tyttöporukassa ja katseltiin poikia.

10. Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?

Oli tämä apina Manolito sitten kun sen sain. Kissat varmaankin vietiin navettan yöksi. Eikä ollut valoja yöllä, korkeintaan kuu ja tähdet valaisi. En muista, että olisi ikkunoihin vedetty mitään pimentäviä verhoja erikseen. Yhdessä ikkunassa kuitenkin oli vielä sodanaikainen paperinen pimennysverho vielä ihan lapsuuden aikaan. Jossain vaiheessa sitten oli yöllä paristolla toimiva sähkölamppu, jos tarvitsi yöllä valoa.

11. Millainen oli ensimmäinen koulupäivä - mitä siitä muistat?

Äiti vei kouluun varmaan pyörän tarakalla ja siellä sai äidit olla vähän aikaa. Muistan kun yksi tutun perheen poika itki, kun hänen äitinsä läksi. Kai mulle oli hankittu koululaukku ja penaali, ehkä kyniä, vaikka koulusta ne saatiin sitten. Muistelen että piti olla leivät mukana ja jonkun keiton sai koulusta, mutta en nyt ole varma.

12. Lempiaineesi koulussa?

En muista olleen mikään erityisesti, taisin olla lukuaineissa tasaisen keskinkertainen. En osannut lukea kouluun mennessä. Liikunnassa olin aina huonoin, hiihtokilpailuissa viimeinen.

13. Kiusattiinko sinua koulussa - tai kiusasitko itse muita? 

Aina sellaista tavanomaista kiusaamista pojat harjoitti, en muista kiusanneeni itse. Kerran sain ”turpaani” kun yksi pois syytti minua sellaisesta, mitä en tiennyt tehneeni.  

 

14. Mieleen jäänyt koulumuisto? 

Kouluun käveltiin talvella, mulla oli matkaa pari km:ä. Kerran kovalla pakkasella äiti vei minut linja-autoon, joka oli koululla vasta tunnin jo alettua. Sitten piti koputtaa luokan oveen ja sanoa että anteeksi kun olen myöhässä. Toiselta luokalta lähtien sai ajaa pyörällä koulumatkat, ei toki talvella, jolloin hiihdettiin. Muilla koululaisilla oli pääosin matkaa enemmän 5;kin km:ä. Yleensä ei autolla kuljetettu ketään.

15. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

Vanhempi naisopettaja. Häntä pidettiin vaativampana ja ankarampana, kuri oli hyvä, mutta kun oli pieni kyläkoulu niin kaikkihan tunsivat toisensa. 

 

16. Millaisia ystävyys-suhteita syntyi varhaislapsuudessasi? 

Äidin koulukaveri asui samalla kylällä, joten heillä käytiin usein kylässä ja tytär oli samalla luokalla. Hänen ja hänen sisarensa kanssa ollaan nytkin yhteyksissä ja tapaan heitä kun käyn kotiseudulla. Muitakin koulukaveruuksia jatkui aina keskikoulun loppuun asti. Kun en jatkanut lukioon enää, niin moniakaan en ole sitten tavannut. Tekisi mieli kuulla jotain muistakin koulukavereista.

17. Keräilitkö jotain? 

Kyllä, karkkipapereita ja Anttilan kuvastosta leikkelin kauniita mekkojen kuvia ja liimailin vihkoon, jonka olin saanut joululahjaksi.

Ei ole pitkä aika kun se punakantinen vihko tuli eteen, mutta en muista hävitinkö sen jo.

18. Harrastuksesi?

Koulunkäynnin lisäksi ei ollut mitään kerhoja tms harrastuksia. Kirjoja luin, mitä koulun kirjastosta sai lainata, eli kaikki ne. Sain kirjoja myös joululahjoiksi. Kirjoitin myös päiväkirjaa pienestä pitäen, mutta niissä lukee yleensä vain päivämäärä ja millainen ilma, ketä kävi, tai missä käytiin ja olinko poissa koulusta tai tehtiinkö heiniä.

Kesällä uin järven rannassa, jos äiti ehti vahtimaan ja myöhemmin yksin. Kesälomalla odotin paljon uimakoulua. Joka kerta kun maitopöytään ilmestyi joku ”lakaatti”, niin piti käydä katsomassa oliko se uimakoulusta ilmoitus.

Kesällä oli myös ”pakko” tehdä kasvimaalla kitkemistä ja olla myös heinäpellolla vähintäänkin haravoimassa. Sienestys ja marjankeruu oli sitten syksyllä. 

 

19. Mitä kuului perheesi loma-aikoihin?

Ei lomailtu ainakaan silloin kun oli vielä lehmät. Joskus käytiin Posti-autolla äidin sisaren luona kylässä, siellä oltiin yötä aina. Silloin piti hankkia lehmille hoitaja. Käytiin myös toisen äidin sisaren luona. Bussilla päästiin vain toiseen suuntaan ja seuraavana päivänä takaisin. Isän sukulaisia asui lähempänä ja siellä käytiin useamminkin kylässä. Koskaan ei ollut mitään puhettakaan ulkomaanmatkoista.

20. Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?

Koska olin vanhoilla päivillä saatu, pitkään odotettu lapsi, varmaan pidettiin yleensä kuin kukkaa kämmenellä. Muistan kyllä kiukunneeni ja saaneeni piiskaa. Tukka mulla oli jo lapsena niin huono etten muista saaneeni tukkapöllöjä. Isä saneli kyllä meidän perheessä ns.kaapin paikan.

21. Oliko perheessäsi tupakoijia, entä käytettiinkö alkoholia- koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?

Isä oli sotia käynyt veteraani jolla oli tapana käydä markkinoilla ja maitotilipäivinä kaupungissa, josta saattoi tulla ”juoppokööri” hänen tuttavia miehiä sitten juomaan ja tupakoimaan meidän olohuoneeseen. Ei ollut kivaa katsoa sitä humaltumista ja ehkä kinaamistakin, yksi heistä oli humalassa enemmän agressiivinen. He yleensä lähtivät sitten yöksi pois, isä ei juonut monena päivänä peräkkäin onneksi. Hän oli reumaattinen ja kipeä sitten enemmän. Joskus äidin kanssa lähdettiin naapurin mummon luokse silloin, mutta tultiin yöksi kotiin. Ei tupakoitu muuten. Äiti ei juonut.

Ite ostin 10 kpl pikkupaketin tupakkaa joskus 14 vuotiaana, ja äiti ne sitten haistoi, saarnahan siitä tuli. Ensimmäisen humalani muistan kyllä, kun tanssilavalle mennessä juotiin maitolaiturilla, ehkä joskus yli 16 vuotiaana näiden tyttökaverien kanssa.

22. Lempiruo'at lapsuudessa? 

Äidin tekemänä lanttukukot ja karjalanpiirakat.

Pienenä mulla ei ollut ruokahaluja ja olin aneeminen, varmaan ruoka oli aika yksinkertaista siihenaikaan. Omassa maassa kasvatettuja vihanneksia ja perunaa syksyisin, kaupasta on ostettu vain kahvia, suolaa, sokeria ja lihaa joskus, jos ei ollut teurastettu vasikkaa. Juustoja ja voita tuli meijerin kautta, hinnat sitten vähennettiin maitotilistä. Perunaa riitti kellarissa ja lantutkin säilyivät hyvin, äiti säilöi punajuuret syksyllä sekä suolakurkut. Vesipuolukat oli kyllä hyviä, ne olivat paljon makeampia kuin survottuna.

Kun ostettiin jääkaappi jossa oli pakastelokero, joskus tilattiin meijeristä vaniljajäätelöäkin. 

23. Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai "puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti"?

En osaa sanoa mitä kuului -60 luvun lapsuuden vaatteisiin. Eipä ollut rahaa ostella minkään muodin mukaisia vaatteita. Mekkoja ostettiin ehkä pari kertaa vuodessa kaupungista, joskus ompelutettiin naapurissa olleella ompelijalla. Ostomekot olivat yleensä omanmielenmukaisia. Yhdestä jakkupuvusta on kuvia ja tykkäsin siitä vaateparresta paljon.

Joskus ennen koulujen alkua isä antoi äidille 100 mk rahaa maitotilistä ja sillä käytiin ostamassa kaupungista kouluvaatteita, takki, hattu, mekko, kengät ym. Eli vähän erilaista oli pukeutuminen kuin nykyisin. Kyllä mulla jossain alakoulukuvassa on sitten jo myös pitkät housut jalassa eikä mekkoa. Mutta en saanut sellaista housupukua joka oli samasta kankaasta housut ja lyhyt jakku, kuin ehkä joskus 70-luvulla kun ne halpenivat.

24. Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?

Isä ei paljoa antanut katsoa tv:tä, vaikka se tuli meille jo v 1964. Ei mitään jännittäviä saanut katsoa, ehkä jotain Onni-klovnia ja Fakiiri Kronblomia ja Kylli-tätiä. Me Tammelat äiti halusi katsoa, vaikka jupinaa siitä seurasi.

Olin varmaan jo 15 v. kun saatiin matkaradio jota voi kuljettaa ulkona, mutta silloin piti olla matkaradio-lupa erikseen jos meinasi lähteä radion kanssa pyöräretkelle :D. Siinä ei ollut vielä kasettisoitinta.

Sitten kun sain kasettisoittimen, nauhoitin tyhjille värikkäille C-kaseteille musiikkia radiosta. Eihän sieltä paljon kevyttä musiikkia tullut, mutta ainakin yksi lemppari oli Arto Sotavallan Löysin rantein :)) ja Myös Mustalaisruhtinatar operetti oli joskus radiosta tai jostain nauhoitettuna. Varmaan itkisin vuolaasti jos pääsisin joskus sitä oikeasti kuulemaan tai näkemään.

25. Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?

Monesti olen miettinyt lapsuutta ja kirjoittanut siitä juttua jo ennenkin tiedostoon.

Kyllä sitä monesti sanottiin lapsena, että sinusta=minusta ei tule mitään, jos sattui tulemaan huono numero kokeesta. Kyllähän minä yleensä pärjäsin hyvin koulussa ainakin alaluokilla, ennenkuin alkoi tympiä koulunkäynti keskikoulussa.

Oli vaatimaton lapsuus, tultiin toimeen ei oltu ns köyhimpiä siinä kylässä, mutta ei rikkaampiakaan, mutta työtä se on vaatinut etenkin äidiltä. Ei silloin ollut mitään mukavuuksia eikä vesijohtoja, ei navetassakaan. Mutta mielestäni mulla oli kuitenkin hyvä lapsuus.

Vaikka oli pieni perhe, niin karjanhoito (käsin lypsy, maitojen jäähdytys, kun haet jäät ensin jääkuopasta, tonkissa maitojen vienti maitopöydälle, talvella kelkalla ja kesällä maitokärrillä), vesien kantaminen sisään ja ulos, tiskaaminen (vesien lämmitys puuhellalla) leipominen (myös ruisleivät), ruuan laitto, uunien lämmitys, puiden kanto, pyykkien pesu saunalla, mitä nyt tulee mieleen tässä, on vienyt paljon aikaa päivittäin tai viikottain.

Isä hankki puut, pilkkoi ne ja kantoi sisäänkin, lämmitti myös uuneja talvella, joita oli 4. Isä myös hoiti maanviljelyn, hankki maanmuokkaajat ja viljankorjaajat (puimakone tai leikkuupuimuri), perunankyntäjät yms. Ei nykyihmiset voi käsittää ei ollut koneita, traktoria tai edes hevosta.

Nykyinen yksin oleminen ehkä on tutumpaa, kun on viettänyt koko lapsuutensa yksinään lapsena, vaikka tässä olikin lähes 40 vuotta perhettä itelläkin. Ehkä sitä oppi arvostamaan kuitenkin mukavuuksia, kun niitä ilman oli myös pärjännyt joskus.

 

Ps.Sori kun ennalta kirjoitetut rivivälit heittelee, vaikka ne näyttää postausta tehdessä aika tasaisilta.

Alkuviikko

Syksy tullut ja puut alkaa olla lehdettömiä. Maanantaina olikin aurinkoista ja kävin taas pyörällä keskustassa. Hyvin rauhallista oli sielläkin. Oli vielä jalat kipeät perjantaisesta kuntosalikäynnistä, niin tuntui että pyöräily tekisi hyvää.

Varmaankin niitä viimeisiä ruusuja Hatanpäältä piti käydä katsomassa.

Tässä muutamia kuvia alkuviikolta sitten.

Hatanpäällä tuurenpihlajassa oli vielä punaisia lehtiä

Maanantaina oli myös aikamoista tuulta suoraan lännestä

Sunnuntaina  näilläkin linnuilla näytti olevan lepopäivä.

Minä olin leiponut pojan synttäreille kakkuja ja muuta makeeta, niin piti käydä lenkilläkin.

Kalenterikuva näytti kerrankin kauniilta vaikka aihe olikin aika outo ajatus. (Teipit lisäsin itse.)

Ei ole tullut tuollainen mieleenkään.

 

Tilasin ensi vuodelle vaihteeksi liitosta kalenterin, sitten on vaihteeksi taas pieni ja tuttu kalenteri. Ehkäpä sitten irtisanon liiton jäsenyyden. Pidin sitä vielä, koska ajattelin että käyn vielä tekemässä keikkoja, mutta ei se taida onnistua enää. Eipä sitä enää kelpaa töihin, ei ole rokotuksia, eikä varmaan ole helppoa huonosti nukuttujen öiden jälkeen lähteä töihin. 44 vuotta olen ollut liiton jäsenenä. Olen saanut siitä ainakin kalenterit, ammattilehden, joitakin tilaisuuksia joissa kahvit ja kahdet lapaset.

Tänä aamuna kävin kävelyllä tuolla kylmässä, katsomassa auringon nousua. Ja joutsenia!

Aurinkoista päivää ja  Hyvää loppuviikkoa!

Puoli vuotta asumista

 Taas on perjantai! Viikko meni vielä vähän toipuessa ja puolikuntoisena. Mutta tänään jo hyvin nukuttuani uskalsin lähteä käymään kuntosalilla. Vain puoli tuntia olin tiiviisti, kun en halua kipeyttää paikkoja. Kolme viikkoa meni tässäkin "taudissa". 

Sadettahan sitä oli luvassa tänäänkin, mutta ei ole vielä tainnut paljon sataa.

Iltapäivän kävelyreitin varrelta

Kirjoitan nyt tähän asumisesta, koska on jo puoli vuotta tullut asusteltua tässä asunnossa. Vuosihan tässä on ainakin oltava, mutta en ole suunnitellut muuanne muuttoa vielä :))

Kirjoitin näitä jo aikaisemmin, saa nähä saanko saman fontin näihin kirjoituksiin...

Suuria pilviä oli tänäänkin

Olen nyt asunut noin puoli vuotta tässä "uudessa" paikassa, tämä oli siis uusi ja vieras alue mulle. Jos olisin tutustunut tähän enemmän, ehkä en olisi muuttanut :)). 

Mutta kun kävin täällä eka kerran niin näin vaan järvenrannan, rauhallisen kadun ja isoja puita sekä halvemman vuokran. Mutta talon toisella puolen rakenteilla olevia kerrostaloja en paljon katsellut. Tähän nyt rakennetaan ympärille niitä enemmän kuin sieniä sateella. Rakenteilla oleva alue on hiekkaa ja soraa ja rakennustarvikkeita, kontteja täynnä, joissa ei ole valmiina mitään pihoja vielä.

Välillä on lähimmällä rakennuksella vaihe, jossa porataan, rysketään tms joten ei voi pitää parvekkeen ovea auki, varsinkin jos pitäis kuulla tvstä jotain. Nyt kun on ilmat viilenneet niin ovi on kiinni yleensä. Siinähän nuo talot vähitellen rakentuvat.

Toistaiseksi ikkunasta ei näy suoraan vieraita asuntoja sisälle (kuten edellisestä kämpästä). Näkymä on kesällä vihreä. 

Niin paljon hyviä kävelyreittejä ei tässä ole kuin edellisessä asuinpaikassa, on vaan hirveän soraisia pyöräteitä, joihin pyörä uppoaa, joten on vaikea ajella pyörällä. Mutta olen vielä pysynyt pystyssä. Pitää vaan kävellä reiteillä mitä on...

 

Järven ranta on minulle ollut aina tärkeä paikka

Talo on ollut hiljainen, vaikka tässä on paljon pieniä vuokra-asuntoja ja nuoria ihmisiä asumassa. Ensimmäistä kertaa yöllä  alkoi musiikki jumputtaa jossain viimeyönä. Tähän on muuttanut uusia asukkaita ja opiskelijoilla oli eilen illalla pippalot kaupungissa. Äänet kyllä kuuluu, vaikka on aika uudehko talo.

Koiria on paljon, mutta hekin ovat kovin hiljaisia olleet.Tosin epäilen vähän asunnon allergisille sopivuutta, koska käytävältä kyllä koirankarvoja tulee sisäänkin kenkien mukana. On kielletty ottaa lemmikkiä tähän kämppään.

Parveke on KUUMA kesäisessä auringonpaisteessa, mutta yleensä vasta iltapäivällä.Talvisin ei näy aurinko paistavan tähän asuntoon sitten ollenkaan. Muuten parveke on tilava ja hyvä, voihan siellä jotain säilyttää, jotain kosteudenkestävää. Kesällä viljelyitä :) (2 avomaankurkkua ja 3 tomaattia, ja vielä on 1 paprika tulossa...)

En tiedä olisiko jossain valoisaa asuinpaikkaa, jonka lasitettu parveke ei muuttuisi kesällä Saunaksi.

Miksiköhän talojen suunnittelijat eivät jo valmiiksi suunnittele kaihtimia näihin parveke-akvaarioihin. Kyllä näkee suoraan mitä kaikkea ihmiset säilyttävät parvekkeillaan, yleisesti joutavia tavaroita, koska ne ovat niin kuumia ettei niillä ketään koskaan näy. 

 

Kauppoja on riittävästi, isompia marketteja nyt lähempänä n.1 km:n säteellä ja yksi pikkukauppa. 

Saa nähä miten talvella jaksaa kantaa ostokset, jos ei voi pyöräillä. Tai sitten ostaa lähikaupasta kalliimmalla. Jää nähtäväksi.

Talvella ei sitten pääse keskustaankaan pyörällä, vaan on mentävä ruuhkaisilla busseilla. Tähän mennessä Aina kun kuljen pysäkin ohi, siinä on paljon ihmisiä odottamassa bussia.  Bussit ovat yleensä aivan tupaten täynnä, vaikka niitä kulkeekin n. 10 minuutin välein.

 

 Asuntohan on pieni ja vähän tuntuu, että on jätetty pois sellaisia asioita mitä ei ole pakko olla, esim pyykkikaappi ois ollut kiva pesuhuoneessa, se olisi mahtunut, pidin ennen puhtaita pyyhkeitä siellä.

  

Ja joitain hyllyjä ”keittiön” kaappeihin. Vaatesäilytykseen on vain yksi hyllykaappi, samoin henkarikaappi.Toisaalta olen asunut melkein samankokoisessa asunnossa yli 2 vuotta, eli oonhan tähän ahtauteen tottunut jo. Eikä tarvitse olla paljon vaatteita.

Olen kyllä tottunut keittiöseinämään, joten en erillistä keittiötä tarvitse. Yksi matala laatikkokaappi pöytälevyllä olisi ollut hyvä, sitten olisi mahtuneet astiat. 

Eikä niinkään isoa astianpesukonetta tällaiseen yhden hengen asuntoon tarvitsisi, ei mahdu täyttä koneellista astioita edes kaappeihin. Säilytän astianpesukoneessa puhtaita astioita, joita ei joka päivä tarvitse, eivätkä mahdu muuanne.  

 

Nykyisin kun pitää varata ruokatavaroita enemmän kuin ennenaikaan, niitä ei mahdu paljoa näihin kaappeihin, mutta kunhan varaan itseä varten. En tiedä mihin mahtuisi vettä....

Mutta pääosin olen jo kotiutunut ja ollut ihan tyytyväinen, etenkin järvenrantaan ja lapsetkin asuu lähellä.

 

Ei tälläkertaa mutta tule mieleen...

 

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa, kellä sellainen on!

Aurinkoa ja sadetta vuoropäivin

 Kävin taas läpi vanhoja kuvia ja siirsin niitä pois kännykästä, koska tila on taas täynnä.  Huomasin että vuosi sitten oli mun marraskuun kaktus jo ollut hienosti kukassa tähän aikaan.

14.10.21 kuvattu

Silloin pidin tätä kasvia ensin parvekkeella, kuten nytkin ja senjälkeen pidin sitä useita viikkoja pimeässä saunassa.  Nyt se on vieläkin parvekkeella, eikä ole pimeää paikkaa johon viedä sitä. Vai pitäisiköhän tyhjentää tilaa jostain komerosta tai viedä varastoon...Pitää tutkia asiaa. Olisihan se kivaa jos kukkisi nytkin.

Vesilinnut ovat jo vähentyneet, tässä voi olla viimeiset

Taas on kännykässä kuvia liikaa tai jotain, koska kuvien varmuuskopiointi on pysäytetty. Enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Onko teillä sellaisia haasteita ollut? Olen vaan sitä mieltä että en osta lisätilaa, koska en ole ennenkään ostanut sellaista. Mieluummin ostan jonkun muistikojeen vaikka, kunhan ensin poistan tuplakuvia joita on tullut otettua ennen tosi paljon. 

Kun asuin entisessä paikassa keskustassa oli paljon enemmän tapahtumia ja kaikenlaista muutakin kuvattavaa, nyt on supistunut liikkumisen piiri huomattavasti. Koska tässä ympäristössä ei  ole mitään tapahtumia. Vain kirjastossa ja kaupassa käyntiä, tai kävelyä ympäriinsä. Varmaan olette huomanneet että kuvaan vaan puita 😀

Tämänkin vaahteran lehdet ovat jo pudonneet

Tässä on paljon koivuja ja niissä ovat lehdet vielä pysyneet, vaikka on niitä erilaisilla laitteilla jo poistettukin. Paljon työllistää puiden lehtien poisto syksyllä!

Nyt kun on ollut hienoja aurinkoisia päiviä (joka toinen päivä) niin olen kävellyt näidenkin sammaloituneiden kivien ja kantojen lähettyvillä.
 

Tämä näytti hienolta kun ohuet heinät liikkuivat tuulessa, silloin oli lauantai ja tuulinen päivä. Kuvaan ei tietenkään saa niitä tallennettua.

Eilenhän satoi koko päivän, illalla alkoi jo pimentyä, niin näkyipä taas outo valoilmiö. Auringonlasku ei enää näy kunnolla mutta taivas hohtaa kauas. 

Pisaroita parvekelaseissa.

 Oli hyvä kun sain pestyä parvekelasit lauantaina, vaikuttaa paljon valoisammalta. Vielä olis sisäikkunoita pestävä. Pitäisi vaan ottaa "itseä niskasta kiinni" ja pestä.

Eipä tässä muuta taas tällä kertaa. Pitää vaan ihmetellä tätä maailman menoa välillä, ei jaksa oikein kaikkia uutisia seurata. 

Moi Moi!

🍁🍂🍃

 Viikko jo mennyt hujahtanut kuin itsestään tästäkin kuukaudesta

olen kuvannut kaikki värikkäät pensaat,mitä on tullut vastaan kävelyreitin varrella.

 

 Eilen kävin taas kaupungilla, kun piti käydä labrassa verikokeissa. En ole vielä uskaltanut katsoa tuloksia...Oli pakko mennä bussilla kun vettä satoi vähän lähtiessä ja se sade sitten vaan lisääntyi. Haahuilin sitten siellä eri kaupoissa, en löytänyt mitä etsin, enkä sitten ostanut paljon mitään. 

Kauppahallissa kävin syömässä vaihteeksi, kun en ole siellä käynyt pitkiin aikoihin. 

siellä on aina oma tunnelmansa, rustiikkinen ympäristö ja oli kulkijoita aina, vaikka ei kuvissa nyt näy, menoa ja meininkiä, työmiehiä syömässä, eikä mitään pönötystä. Ruoka oli perinteistä kotiruokaa siinä ja edullisesti.

Kävin kirpputorillakin sitten, kun ei ollut kiire mihinkään. Ihmeen hiljaista ja tyhjiä looseja oli sielläkin. 

Kaupoissa järjesteltiin joulutavaroita esille.

Eilen illalla sitten taas näkyi värikäs auringonlasku, paitsi ei se enää näy tähän kunnolla kun se laskee jonnekkin lounaaseen päin.

 

Kummasti taas tulee kuvattua näitä sieniä, en tiedä mikä lie syynä nyt. Ennen ei kai niitä ole niin paljoa tullut vastaan.

Nämä mustesienet oli jo muuttuneet enemmänkin musteeksi, ei mitenkään kauniita olleet, mutta yhteen oli tullut vaahteranlehtikuvio.

Siinä sitten eri aamuina kuvattuja samoja koivuja, auringossa, sumussa ja vesihöyryn noustessa järvestä kylmän yön jälkeen.  Keltaiset lehdet alkaa tippua puista ja vähän alkaa lisätä alakuloisuutta. Kohta taas ovat värit kaikonneet maisemasta.

Yhtenä päivänä oli ihan pakko vääntää vähän kukkia...tuli idea mainoslehdestä, jossa oli kuvassa mainos noista sinikukkaisista astioista ja samassa lehdessä oli loistava sininen mainos-sivu...Joutavana jotain aina pitää touhuta.

Nyt teen ruokaa ite pitkästä aikaa, kun tuulee niin vähän tuhlaan sähköäkin, uunissa teen broileri kiusausta.

Eiköhän tuo uuniruoka hautune itsestään, niin käyn vielä auringon paistaessa kävelyllä. 

Moi moi ja hyvää lokakuun jatkoa ja viikonloppua!🍁🍂🍃

Ihana aurinko

....ilahdutti ja valaisi eilistä päivää.

 Olin senverran paremmassa kunnossa, että uskalsin lähteä pyöräilemään ja kaupunkiin käymään. Siis oonhan koko ajan kaupungissa mutta tämä on ei niin kaupunkimainen asuinpaikka kuitenkaan.

Kävin kaupungilla, haahuilin ja katselin miten siellä sujuu, kuuntelin kaupungin äänimaisemaa, katuremontit näytti olevan ennallaan, eli kesken ja uusia viivoja oli piirreltu jonnekkin, joten kaivuutyöt jatkuvat. Kävin monessa paikassa, rohtoja ja syömistä ja mielenruokaakin. Pääsen taas silppumaan papereita, kunhan sellainen fiilis iskee.

Kävin myös Hatanpään Arboretumin ruskaa katsomassa, kun en ole tähän asti päässyt tämän flunssataudin takia.

Aurinko kultasi maisemat, kuvissa ne ei näytä samalta kuin oikeasti oli keltaista joka puolella

ruusujakin oli vielä jonkinverran, ei enää kaikissa penkeissä...

Auringon heijastuksia tuli, vähän aikaa jaksaa tässä pimenevässä ilmassa taas.

Tänään ei näy aurinkoa pilvien ja tihkusateen takaa

Sitä huolimatta hyvää lokakuun jatkoa!