Syyskuu on ohi, illat pimenee ja aamutkin

 Vieläpä laitan syyskuun viimeisen postauksen tänään. 

 

 

 

 

 

Tämä kaunis pieni  sininen kukka oli tuolla kävelytien varrella, jotenkin hailakka kuva tuili vaikka koetin sitä parannella. Oikeanpuoleinen on kännykällä paranneltu ja vasen on photoscapella paranneltu läppärin kanssa.

En tiedä mikä kukka on (lemmikki?), mutta hieno ja ainoa yksilö kiven vieressä. Liekö tuuli tuonut siemenen jostain.

Tosiaan alkaa olla tässä kotikadullakin jo muutama vaahtera paljaana, toki vielä on keltaisia lehtiä monessa puussakin. 

Mikkelinpäiväkin on jo sunnuntaina, en keitä kaalikeittoa itselleni. Mies aina halusi ennen "mikkelkualii" keitettävän ja olihan se hyvää perinneruokaa. Sen syömisestä on tosi pitkä aika. 

Vähän olen miettinyt että tekisi mieli panostaa vähän enemmän nyt jouluun ja sen odotukseen, mutta saa nähdä. Parvekkeelle nyt mahtuisi enemmän valojakin. 

Syyskuuhun mahtui noin 15 aurinkoista päivää, useampi myrsky tai ainakin kovaa tuulta, huikeita auringonlaskuja ja hienoja ruskan värejä. Myös monia harmaita päiviä. Yhdet villasukat. Kävelyä joka päivä ja muutamana päivänä  pyöräilyä.

Piti tänään aloittaa taas ihan tavallisten villasukkien neulominen, kun jotenkin vaan tuntui siltä.

Hyvää lokakuun alkua teille!

Väriä on vielä

Kylläpä aika kuluu taas nopeaan, vaikka ei mitään teekään. Välillä on harmaita päiviä ja kyllä jonakin päivinä saa ihailla värien leiskuntaa vielä. Nyt on pääasiassa keltainen voitolla. Joskus punaista on villiviineissä ja joissakin matalissa pensaissa. 

 

sitten samana päivänä lauantaina oli kyllä harmaata.

Taas seuraava päivä oli kyllä yhtä värien loistoa!

Oli upea ilma, niin Piti lähteä Hatanpään arboretumiin pyörällä

hortensiat kukkivat niin upeasti vieläkin

"Lehtien peittämä polku puiden katveessa.

 Nuo pudonneet lehdet, 

kuin kokemukset ihmisen elämässä. 

Toisilla enemmän -kuin toisilla.".. 

Siskon runot

Hatanpään nurmikolla oli aika vähän lehtiä nyt, tuo Siskon runo tulee aina mieleen syksyllä. Sen olen joskus kirjoittanut lapulle, ja se lappu tulee sitten aika ajoin esille jostain.

Ruusuja oli vielä, ja oi kun joku niistä tuoksui niin ihanalle

Aurinko oli niin kirkas että häikäistyi ihan

Ja sininen

Joku ongintakilpailu tms olisi ollut, ei tullut kysyttyä että miksi noita virveleitä tuolla oli. kun en ole kalastajaihminen lainkaan. En ole ikinä osannut virveliä heittää...tai osaan heittää sen metsään kun ei järveen mene.

Kulkiessa näkee paljon eri värejä. Jossain on vihreitäkin puita vielä.

Tänäänkin on aurinkoista ollut, mutta nyt näkyy tulevan jo pilviäkin taivaalle.  Tänään kastelin kukat ja sitten kävin kaupassa. Imuroin lattiat. Katsoin My Rembrandt-dokumenttia, että voi olla mielenkiintoista nähdä hänen taiteelle omistautuneita ihmisiä. Tekee taas mieli läheä taidetta katsomaan jonnekin. 

Alkaa olla täälläkin museoissa uusia näyttelyitä.  Emil Aaltosen museokin on jo näköjään avautunut remontin jälkeen. On vaan kolmena päivänä viikossa auki.

Taas tuon pyöräreissun jälkeen jalat kipuili enemmän, valvotti yöllä ja eilen oli jotenkin niin väsynyt olo sitten. Viime yön nukuin, niin tänään jaksoi sitten kirjoitella tännekin.

Ensi viikolla on fyssarin aika, joten toivon että jotain apua saisi. Kuntosalia ois hyvä aloittaa taas ja... kunhan käyn ensin kuitenkin entisellä kotiseudulla käväisemässä. 

Näillä viipottajilla on sitten ruokaa nyt kerättäväksi,

 ainakin marjoja ja tammenterhoja on vaikka kuinka paljon

ei vaan meinaa ehtiä kuvaamaan kun niillä on niin kiire.

Hyvää syyskuun loppua. Nautitaan vielä väreistä!

Tämän viikon aikana

Aloituskuva on tämän aamuinen, kumma kun ei vaan saa kuvaan sitä samaa väriä, mitä on tuolla oikeassa puussa. Mutta tämä lehmus oli huikean keltainen, toisin kuin naapurinsa.

Sitten tuleekin tässä kaikenlaista kuvaa, mitä olen tällä viikolla ottanut taas...

aloitetaan vaikka kirjoista, joita kävin eilen kirjastosta :)

 

Sesse kertoi Ilo elää-blogissa tuosta Kirsti Ellilän kirjasta Lepra, niin sainkin sen heti kirjastosta, samalla toisenkin kirjan samalta kirjoittajalta.  tuo Hercule Poirot tuossa myös tuli mukaan, koska olen ehkä saattanut katsoa lukemattomia elokuvia,  joissa on tämä David Suchet näytellyt.  Olen nyt katsonut myös muita Agatha Christien elokuvia, mitä on taas alettu näyttää Tv:ssä. Sitten tuo kissakirja pyysi myös päästä mukaan...hyvin vähän olen lukenut eläimistä kertovia kirjoja, muutaman kyllä. Siinä on vähäksi aikaa lukemista, ja vielä yksi ennen lainattukin on.

Kuului olleen myös Viherkasvi viikkokin, aika vähän siitä oli juttua jossain uutisissa. Olen ajatellut jo tehdä katsauksen omiin kasveihini tänne, jäi sitten myöhemmäksi. 

Tässä nyt muutama kuva kasveista.

 

Tämä Laikkuvehka, vanhin mun kasveista ehkä, teki uuden lehden tässä (ja mun sukat näkyy). Tykkään tästä tosi paljon.

Epipremnum pinnatun, kultaköynnös

 Tykkään tästä kultaköynnoksestäkin, tai niitä on toinenkin. Ihmeesti on lehtiin tehnyt vaaleitakin värejä, vaikka ei niin valoisassa ole ollut. Muuton aikaan murtui lehtiä, mutta on kasvanut kesän aikana varmaan metrin.

Kuten näkyy, on pitänyt laittaa jo sähkövaloa kukille, ihan tavallisia led-lamppuja. En ole vielä löytänyt oikeita kasvivaloja. Viime vuonna ostin yhden, mutta se oli aivan liian punaista valoa, ei voi pitää asuinhuoneessa.

Pennimuori, Peperomia rotundifolia

Tämäkin pennimuori on kasvanut tosi hyvin tänä kesänä. 

Pennimuorin pistokas on tässä

Vaaleankirjavalehtinen Epipremnum pinnatum, kultaköynnös, jonka ostin toukokuussa. Tässä pistokkaat siitä ja herttalyhty (Ceropegia woodii)ja Peperomia prostrata, lampun valossa.

 

Tuon kilpikonnakuvioisen Peperomian nimeä en tiedä suomeksi, jossain luki että pennimuori, mutta en tiedä. Tämä vaalea kuvioinen kultaköynnös ei ole kesän aikana juurikaan kasvanut, mutta tokihan minä otin siitä heti pistokkaat juurtumaan, koska se alkoi ruskettaa lehtiään. Nyt niiden ruskettuminen on vähentynyt, joten en ole varma pitääkö se olla enemmän vai vähemmän valossa. Nämä valkeakirjavat kasvit ovat joskus vähän hankalampia kasvattaa, mutta ah niin kauniita.

 

Tämän marraskuun kaktuksen nuput. Pidin tätä parvekkeella kesällä, ja nyt muutaman viikon laitoin sen pimeään, Saunaan. Sunnuntaina kun kastelin niin huomasin nuo pallukat versojen päissä, niin otin pois pimeästä. Tosi nopeasti tuli nuo nuput, jos ne nyt on nuppuja, toivottavasti kestävät ja kukkisi nyt syksyllä.

Tämä teksti jäi nyt reunaan, en tiedä miksi!

 

Vielä kukkii parvekkeella pelargoniakin, ehkä tämä on Prinssi Nikolai

Tosiaan kukkia kuvaan myöhemmin paremmin vielä syksyn aikana.

Tampereella oli tällä viikolla jonkinlainen kansanvaellus joen rannalla kun koski tyhjennettiin ja siellä tehtiin huoltotöitä ja raivattiin viskeltyjä pyöriä ja sähköpotkulautoja ja kait muutakin roinaa sieltä löytyi.

tyhjentynyt koskiuoma, levä tuoksui..

vesi virtaa taas

Oli kansanvaellus rannoilla tuota katsomassa...kuvaajia oli paljon ja uutisiinkin tapahtuma pääsi. Outoa...

Tulipa pitkä postaus, ehti ja akkukin loppua läppäristä. Kiitos vaan bloggeri kun olit tallentanut mun sepustuksen :)))) ettei kaikki kadonneet...

vielä vähän ruskaa ja...pilviä

Hyvää viikonloppua teille kaikille, ihme jos jaksoitte tänne asti katsella tätä.

Aurinkoa viikonloppuun!

Uusi viikko alkoi

 Tervehdys taas näin uuden viikon alussa heti maanantaina. Keli on pilvinen ja harmaa ja aika kylmää on. Olen ottanut jo kaktukset sisälle parvekkeelta. Kaitpa on pelargonitkin otettava kohta sisälle myös.

Sorsat puljasi kivellä, nyt tänään on jo vesi vähempänä koskessa

Nyt onkin uutuustuotteet taas syöty ja totesin että multa puuttuu vatsasta  joku entsyymi joka hajoittaa härkäpapuja. Tai punajuurta tai molempia. Eli tuskinpa enää ostan härkäpaputuotteita.

Tässä tulee kuvia loppuviikon varrelta, 

sain jopa auringonkukkasukatkin neulottua lopulta. 

Paksuthan niistä tuli, 7 veikkaa ja kirjoneuletta, en tiedä mahtuuko talvikenkiin. Auringonkukan keskelle piti kirjoa ruskealla värillä silmukat. Tämä olikin minun aivan ensimmäinen kerta silmukoida ikinä! 

Lopulta hermot meni ja sain silmukoitua vain yhden keskustan ja toiseen koetin yhdellä langalla, mutta ei tullut hyvä. Sitten sukat meni kaappiin lepäämään, jatkan silmukointia joskus jos tulen sille tuulelle.

 

Perjantaina kävin lääkärissä,  eipä ne polvet siinä väännellessä olleet erityisen kipeät, mutta sitten myöhemmin kyllä vihloo.Toisaalta helpotus kun ei tarvi pelätä tutkimuksia, mutta pelottaahan se taas kun on kipenä jalat sitten kuitenkin, niinkuin eilen illallakin oli taas erityisen kipeät. Kaikkea pitää kokeilla, että helpottaisi.

 

 Sieltä poistullessa kuljin tuosta Sorin aukion kautta Ratinaan, kun siellä oli Shopping festivaalit, muutama tuote kiinnosti ja kokeilin miten on katuremontit edistyneet tuossa...Vielä oli kesken, eli ihan sekaisin.. vielä pitää kiertää tuo paikka.

Muuallakin on vieläkin alkavia katutöitä, ei tiedä koskaan missä on kiinni pyörätiet tai jalkakäytävät siirretty.

 

Lauantaina ajelin pyörällä tästä ohi ja tietysti pitää kuvaamaan pysähtyä kun vähänkin punaista näkyy

Näkymä, kaupungin uutta silhuettia vasemmalla

 

Tammerkosken uoma, eli nuo paikat on tyhjennetty vedestä tänään.

Tilapäinen kevyen liikenteen silta on purettu ja nuo loputkin rautatolpat kai jo nyt. Kunhan tämän saan valmiiksi pitää lähteä katsomaan. Kosken pohjalta löytyy kuulemma kaikenlaista, suosikki tuote voi nykyisin olla sähköpotkulaudat.

Kieltämättä niitä tekisi joka kerta kun pyöräilen tuolla eripuolella jo kavennetuilla käytävillä mieli tekisi potkaista, koska joku ääliö jättää niitä juuri kapeimmalle kohdalle, josta kulkee kävelijät ja pyöräilijät eestaas. Eikö sitä voisi jättää vähän sivummalle, vaan juuri siihen missä on metrin leveä kulkuväylä...se  jää siihen missä virta loppuu tms, vaikka keskelle tietä.

 

Eilen kävin vielä toisen kerran Ratinassa, kun oli joku päivän tarjous ja siinähän samalla tuli kävelyä sitten.  Ilves-hotelli on vielä suljettuna ja remontissa.

Tullessa oli joku kosken portti avattu ja kuohut olivat hienot. Yleensä tässä kohtaa ei kuohuja ole kuin harvoin.

Vaikka viilenee, on harmaata välillä tuulee ja myrskyää, vieläkin on päivänkakkaroita...🎶🎵🎶

Nämä jaksavat kukkia vaan

Kiitokset kommenteista edelliseen ja Hyvää syyskuun jatkoa teille!

Tutustuin näihin uutuustuotteisiin

Jossain vaiheessa kesää huomasin tv:ssä ohjelman, jossa S-ryhmän Suomalainen menestysresepti -kilpailu etsii jälleen seuraavaa kotimaista ruokahittiä. Kyseessä on kilpailu ja televisio-ohjelma, jossa etsitään uusia ruokainnovaatioita S-ryhmän kauppojen hyllyille. Muutaman viimeisen jakson ehdin katsoa ennenkuin kilpailu oli ohi. 

Odotin paljon näiden tuotteiden maistelusta, koska ruokavalio on liikaa yksipuolistunut yksinasuvalla, ja  enkä oikein tykkää enää ruuanlaitosta itselle. Samaa ruokaa ei oikein halua syödä peräkkäin montaa päivää. Vaihtelua tarvitsisi ja jotain uutta!

Mutta kun olen uteliasta sorttia niin kiinnostuin tietysti kokeilemaan näitä heti kun vaan löysin nämä kaupasta. Toista voittaja Fallero"makua" en ole vielä löytänyt, eikä ole vielä näkynyt silmään kaupassa käydessä Bean-better härkäpapusuikaleita, eikä Leikkala leikkeleitä. Niitä ehkä vielä ostan kunhan näen.

Elokuun lopussa ostin nämä tuotteet

 

Ateriakippo Komero olikin menossa vanhaksi, joten se oli maisteltava ensin

 

Kun avasin purkin, sieltä löytyi nämä, maustekastikepussi ja eri kippo savukirjolohta. Ohje oli laittaa kiehuvaa vettä tuohon aaltoviivaan asti. Sitten antaa hautua kannen alla minuutti sitten sekoittaa ja hauduttaa vielä 2 minuuttia, sitten vasta sekoittaa kastikepussi ja nauttia.

Oma kokemus; Kippo oli vähän haasteellinen avata,  ohje oli vähän vaikea lukea kun näkyi huonosti, mutta seuraavalla kerralla sen kyllä osaa...

Purkin kasvikset kypsyivät sopivasti siinä ajassa ja olivat sopivan rapeita. Maustepussissa omasta mielestä oli liikaa tuotetta, mulle olisi riittänyt vähemmän, vaikka puolet tuosta pussista. Maku oli hyvä- söin kaiken, voin ostaa toisenkin kerran, maistella muitakin makuja. Tukevan muovikipon ajattelen käyttää vaikka kukkaruukkuna.

 

Tässä tuotteessa oli paljon ainesosia, joten jollekin allergisen on tarkkaan katsottava, voiko syödä.

Sitten seuraava maistelu;

Ehdottomasti olisin ostanut sitä toista Falleroa jos sitä olisi ollut kaupassa, mutta tätä maistelin nyt. Punajuuri ei ole ollut mulle pitkiin aikoihin  lempi juures. Vaikka se olisi kuinka terveellistä.

Lämmitin hitaasti paistinpannulla, kerran käänsin fallerot. Pienellä virralla lämpisivät hyvin ja pysyivät koossa. Mieto maku oli,  joku hyvä kastike olisi hyvä olla lisänä. Ehkä tulee vielä jotain reseptejä näihin lisäkkeeksi.

Tein vaan jugurtista kastikkeen ja vähän ketsuppia lisäksi. Söin nämä  7 kpl ja loput laitoin pakastimeen. Joku maku tässä annoksessa ei ollut hyvä mun vatsalle, tai se maistui sitten lopun päivää suussa. Syön kyllä loputkin Fallerot pakkasesta ja aion ostaa sen vihertävän lehtikaali Fallerot vielä kunhan löydän.

Kaurakas pastaa söin samalla aterialla

 

Keitin pastaa  n. 9 min, maistelin välillä ja lisäsin suolaa veteen. Pasta on itsessään mautonta, tarvitsee hyvän ja  maukkaan kastikkeen. Varmaan siihen löytyy vielä ohjeita.  Paketista riittää tätä tuotetta  yhdelle syöjälle pitkään, enkä ole ollut pastan/makaronin ystävä ennenkään.

Sitten nämä Foodinin Luomu Chia Good välipalat; 

Tämä Kolme marjaa oli aivan ensimmäinen mitä maistelin, koska kotimaiset marjat kuuluu jokapäiväiseen ruokavaliooni muutenkin.

Tämän purkin muovinen kansi oli kaikista hankalin avata, repesi pieniksi paloiksi.  Sain sen kuitenkin roiskimatta auki.  Palleroinen koostumus oli yllätys, vaikka ei olisi pitänyt (olen käyttänyt chia-siemeniä ennenkin) tuotteen joku teennäinen tuoksu myös yllätti, olisiko ollut vadelma! Puuromaisen koostumus ei ole mulle mieleen, koska en pidä puuroista. tietysti söin tämän, mutta ei ole lemppari!

Seuraavaksi maistelin Chia good- Mango välipalan. Tämän purkin muovikansi aukesi paremmin ja olikin mango erikseen pohjalla ja chia-puuro päällä. Ne voi sitten itse sekoittaa kokonaan tai kuten minä-vähitellen. Tykkäsin tästä itse enemmän kuin marjaisasta. Sopivasti makeutta, näissähän ei ole muuta kuin luontainen makeus. ei sokeria, mutta erytritolia oli (enkä syö sokeroituja jugurttejakaan koskaan) 

Pari päivää sitten söin jääkaapista viimeisen näistä kolmesta Chia Good Luomu välipalasta Sitruuna oli makuna tässä. Tämän purkin kansi aukeni aivan loistavasti, tuote oli tasainen, raikas eikä liian sitruunainen. Ehkä tähän tuotteen rakeisuuteen voisi tottua! 

 Energiaa tässä 145 g purkissa/ 100 g  463 KJ/110 kcal, rasvaa 10 g (josta tyydyttyneet 6,4 g, omega -3  2,2 g) hh 2,6 g josta sokeria 1,8 g, kuitua 3,5 g, proteinia 2,3 g, suolaa 0,01 g. Kyllähän tämä sopii pieneksi välipalaksi.

Ainakin alkuun näyttää näiden tuotteiden menekki olevan hyvä, koska harvemmin niitä kaupassa on ollut.  Ainakin Ateriakipon joskus ostan, maistelen toisen makuisen ja Lehtikaali Falleron, kunhan niitä milloin näkee kaupassa. 

Toivon menestystä tuotteiden kehittäjille! Kilpailu on kova, paljon on kaupoissa erilaisia vaihtoehtoja...

Edellisten vuosien  Menestysreseptituotteista olen ennen maistellut kerran Boltsia, mutta en esim Rostista, jota kyllä haluaisin maistaa...

Jos olet seurannut tätä kilpailua ja tai maistellut näitä, mikä olisi suosikkisi?

 

Kiitokset kommenteista!