Alkaa nämä pyhätkin jo ahdistamaan. Onneksi oli kaunis ilma tänään, joten läksin katselemaan uusia maisemia. Onhan täälläkin hienot rantamaisemat.

 Vettäkin siellä oli jo vapaana. Kohta lähtee loputkin jäät.

Kamera unohtui ottamatta mukaan, joten kännykällä kuvattu sitten. Hyvä kun se oli mukana.

Kyllä se pienikin kävelylenkki helpotti ahdistusta. Ainakin uusia mielenkiintoisia paikkoja riittää katseltavaksi, kunhan saa itsensä liikkeelle (=jaksaa lähteä)

Tänään vasta muistin kuvata viimeksi neulotut sukat.

Kevättä odotellessa en enää neulo lisää.

Hyvää Pääsiäistä!

..ja oikein paljon kiitoksia kaikille kommenteista ja tsemppauksista!

Tervetuloa Ulla lukijaksi tänne! Vaikka en nyt paljoa tänne kirjoittelekaan, mutta jospa se tästä joskus vilkastuisi :)

Pääsiäinenkin lähestyy

Ruusut kuihtuivat, mutta on ne sittenkin vielä kauniita. En raaski heittää pois :)

Pääsiäiskukkia en ole vieläkään ostanut

Olisin ostanut tänään, mutta oli niin paljon kantamista kaupasta ettei enää mahtunut.

Elämä ei ole vielä normalisoitunut, mies on vielä sairaalassa. Jatkosta ei ole vielä varmuutta. 

Piinaviikko! No niin onkin.

Sen verran aloin normaalimpaan elämään, että aloin neuloa villasukkia :) 

Elämänmuutos

Niin on tullut! Olemme muuttaneet isompaan kaupunkiin ja kerrostaloon. Eipä ole enää lumitöitä, eikä uunien lämmitystä. Eikä kyllä luontoakaan eikä pikkulintuja saa seurata, eipä kyllä kerkiäkään.
Vietän päivät sairaalassa miehen luona, hän pääsi sädehoitoon. Toivon että vointi kohentuisi sen verran, että pääsisi kotiin edes joksikin aikaa.

Ostin tänään ensimmäiset kukat uuteen kotiin. Heti vaikutti kodikkaammalta.

Opettelemista on vielä paljon, olen oppinut kulkemaan bussilla sairaalaan.

Aivan ihanasti ovat ihmiset neuvoneet kun olen kysynyt ja miten valtavan hienosti ovat ottaneet meidät sairaalassa vastaan.  

Kirjastoonkin jo löysin ja ensimmäiset kirjat ovat luettavana :)

Paljon puuttuu kotoa tavaroita, kun en hoksannut ottaa mukaan kaikkea tarvittavaa. Mutta ei se haittaa, joskin vähän hidastaa :)

Nyt on vähentynyt halukin olla tietokoneella, ja valokuvaus. Ei ole oikein kuvattavia kohteita, kun en viitsi julkaista miehen kuvia sairaalasta :)

Maisemat ovat muuttuneet, toki joskus käyn vielä entisessäkin kodissa, onhan se tyhjennettävä joskus myyntiä varten. 

öinen maisema ikkunasta

Miljoonat kiitokset kaikista kommenteista, toivotuksista ja rukouksista! 

Ihanat Te kaikki tsemppaajat siellä! 

Pisaralle en ole vielä kerennyt vastata, yritän kyllä!

Täällä ollaan vielä

Näinpä tämä kuukausi vaihtui ihan huomaamatta. Ajattelin eilen kirjoittaa mutta tuli taas jotain muuta puuhaa.

En ole lukenut enkä käynyt kenenkään blogeja lukemassa pitkiin aikoihin, valitettavasti, enkä paljon muutenkaan tietokonetta avannut kuin pakollisissa hommissa.
Eli tieto miehen sairaudesta tuli jo heti tuosta edellisestä kirjoituksesta seuraavanna aamuna, tosi järkyttävänä. Siitä on alkanut hirveä härdelli. On soiteltu omaisille ja kaikki he ovat käyneet, on käyty tutkimuksissa ja hoidoissa useammassakin sairaalassa useita kertoja. Lapset ovat olleet täällä useita viikkoja.
Välillä tuntui ettei jaksa kaikkia kävijöitä, mutta kun mies tuntui haluavan että joku käy keskustelemassa.

Ystävänpäiväkukka

Kukkia on tullut naapureilta ja itsekin ostanut. Naapurit ovat aivan ihania, pitäneet meistä huolta ja kuljetelleet autolla kaupassa yms.

Niin se elämä muuttuu äkkiä, kaikki muut asiat häviää, on vain tämä hetki ja päivä kerrallaan.

Aurinkokin on paistanut jo monena päivänä, alkaa olla keväistä. Tämä kevään odotus menee minulta nyt täysin ohi, on niin paljon muuta ajateltavaa ja murehdittavaa.

Lunta on niin paljon että siihen hautautuu, katolta pudonneet lumet yltävät ikkunaan asti.

Aivan valtavan paljon kiitoksia teille kaikille kannustavista kommeteista. 

Tähänastisista talvista tämä on ollut raskain.

Pyydämme rukoilemaan mieheni puolesta!

Kiitos teille!