Näissä mietteissä

 Aika lopussa taitaa olla tämänkin vuoden 2024 tammikuu. Pitää ihan pakottaa itsensä tähän läppärin ääreen, jostain syystä ei huvittaisi. Mutta tässä ollaan!

Sorsia värjöttelee jään reunalla 21.1. sunnuntai iltana

Koetin muokata noita kirjasivuja jotta saisin tämän vuoden kirjat mahtumaan tuon blogin kuvan alla olevalle riville. Niinpä poistin vuoden 2014 kirjat sieltä ja siirsin sen sivun etummaiseksi, en vielä onnistunut muuttanmaan sivun otsikkoa oikeaksi, eli Luen v. 2024..mutta ehkä sen vielä saan. Kirjoitukset on talletettu läppärille ja muistitikulle kyllä, mutta vähän sääli poistaa kaikkia 145 kirjaa kyllä sieltä. Se vuosi oli sattumalta viimeinen ns.täysin normaali vuosi minun perheen elämässä, luin paljon vaikka kait kävin töissäkin ja oli elämää omakotitalossakin. Seuraavana vuonna sitten jo mieheni sairastuikin ja elämä muuttui. 

Vuonna 2014 olin lukenut Seppo Jokisen ja Tuomas Liuksen dekkareita ja nyt on taas Tuomas Liuksen järkälemäinen 555 sivua sisältävä dekkari menossa, huhhuh.  Ja joulun seutuun ja tammikuussa olen katsellut Jokisen romaanien mukaan tehtyjä Komisario Koskinen- elokuvia ja dekkareita tallenteina. Ei voisi uskoa että on jo 10 vuotta sitten luettu niitä kirjoja. Minne lie aika mennyt.

Mun piti vaan tammikuusta kirjoittaa, 

on ollut jäisiä, kauniita aurinkoisia ja harmaita kelejä, pakkasta ja "nollakeliä"

Liikkuminen, käveleminen, askeleet ja kilometrit ovat vähentyneet edelliseen kuuhun verrattuna ja myös viime vuoden tammikuuhun verrattuna. Vähän toista sataa kilometriä on kännykkä laskenut tässä kuussa. Ehkä toki voi tulla pari kilometriä lisää jos vielä lähden käymään kaupasta jotain, kun/jos huomenna eivät ole kaupat auki tai muuta.

Kuntosalilla tuli käytyä vain 8 kertaa tässä kuussa, alkukuu meni vielä joulufiiliksissä. Joulukuu meni vielä huonommin kuntoilussa :((

Ilman nastakenkiä ei pääsisi senkään vertaa liikkumaan, vaikka on soraa jään päälle levitetty, on liukkaus, eikä mitenkään haluaisi kaatuilla.

 

Taas tuli uudet tuotteet, Suomalainen Menestysresepti- ohjemasta S-kauppoihin.

Jo heti alussa tuntui että ostan näitä Vöner Köftis tuotteita, niinpä oli vain 1 pakkaus silloin jäljellä, kun kävin kaupassa niitä katselemassa. 

Niinpä tässä maistelin niitä, kun samalla leivoin omia keksejä (en nyt voittajakeksejä ostanut (vielä))

Ohjeen mukaan laitoin ne jäisinä pellille, kolme siis paistoin vain, enkä olisi enempää jaksanut kerralla syödäkään.

Ehkä seuraavan kerran ne 3 vielä pakkasessa olevaa, sulatan ne ennen lämmitystä. Koska tuli aika kova ja sitkeä tuosta kuoresta uunissa tehtynä, mulla ei ole mikroa tai muuta lämmityslaitetta.

Mutta maku oli itämainen (tykkään käydä nepalilaisiessa ja intialaisessa ravintolassa lounaalla) oli sopivan mausteinen, eikä liian tulinen minun makuuni ollut, vaan hyvä. Ihan varma en ole mitä kaikkea tuossa sisuksessa oli. 

Jostain luin että näitä voisi olla jossain valmiiksi paistettuin, jota vielä voisi maistella. Onpahan vielä 3 jäljellä pakkasessa itelläkin.

En ole ihan varma maistelenko muita uusia Menestysresepti-tuotteita. Saa nähdä...viime vuonna tuli maisteltua niitä silloisia useampia, mutta vain vähän on tullut toista kertaa ostetua niitäkään.

Tämä mun askarteluvihko, jota olen täyttänyt jo toista vuotta paperi silpulla ja kirjoittamallakin joulukuussa ja tammikuussa joka päivä, on nyt täynnä. Näin yksin ja eläkkeellä kun olen, kyllä tarvitsen jotain tällaista, johon voi piirtää ja kirjoittaa ja liimailla mitä sattuu tulemaan vastaan ja milloinkin mieleen. 

Kaksi viimeistä aukeamaa

 Toisaalta eihän ne silput vähene liimaamalla, vaan ne vaan siirtyy paikasta toiseen ja sitten on taas lisää säilytettävää. Ite niitä voi katsella joskus, mutta tuskin ketään muuta kiinnostaa...jos ite ei ehdi hävittää niin jälkeläisille jää hävitettävää lisää. 

Tämäpä riittää taas tammikuusta, olen vaan jotenkin koettanut selviytyä ja nauttia enemmän vitamiineja (esim B,C,D ja magnesium) että pysyisi pystyssä jotenkin ja selviäisi jouluisista suklaaövereistä taas vähän vähemmän sokeriseen ruokailuun.

Toivottavasti helmikuu on jo vähän virkeämpi kuukausi ja valoisampi.

Hitaita pakkaspäiviä ollut

 Tämä viikko alkaa olla lopussa taas, enkä ole oikein mitään saanut aikaiseksi. Paitsi koettanut kävellä ja kävin kaksi kertaa kuntosalilla, jotain olen syönytkin, vaikka kyllä se on vaikeaa, ei huvita ruuanlaitto. Mutta jouluisista suklaaövereistä pitäisi päästä eroon taas ja syödä oikeaa ruokaa.

 

 Toisesta nilkasta jotenkin niksahti joku nivel, vaikka en liukastunut tai muuta sellaista, se vaan naksahti. Jonkinverran vieläkin kävellessä se tuntuu, joku tuki vaikuttaisi olevan tarpeen siihen.

Kuviakin on kännykkään kertynyt varmaan alle 10 kpl.

Pakkasella oli jotain näkymää, mutta oli vaan liian kylmä oleskella ulkona.

Kuulun tässä joululomien aikana jälkikasvulta monesti, että on täällä pakkasessa kyllä kurjaa olla, joten mitä ihmettä tänne vielä jostain lämpimistä maista ihmisiä tulee ilman lupaa.

 Tietysti olen siivoillut ja vähän vaihdellut kukkahyllyn paikkaa, kun huomasin että johonkin kohtaan aurinkoisena päivänä alkaa aurinko paistaa. Siihen laitoin hyllyn ja viherkasveja. Niitä pitää alkaa katsella kriittisellä silmällä, kun ei vaan aina menesty, vaikka kuinka kerrotaan jonkun kasvin olevan helppo menestymään, mulla ei ole.

Mulla ei loista esimerkiksi nämä rönsyliljat. 

Pitäisi olla helpoista helpoin, ei ole. Tämä on niistä kahdesta parempi, sen toisen laitoin jo kompostiin, paitsi sitten huomasin sen juurimukulat ja lopulta annan sille mahdollisuuden kasvaa uudessa mullassa. Ja vihreät osat laitoin veteen jos juurtuisi. Ehkä ensi kuussa jos vaihtaisi kaikille kasveilla uudet kasvualustat taas, kun valoa alkaisi lisääntyä.

Auringon nousuja en näe täällä asuessa, koska rakennukset peittää näkymiä, 

onneksi auringonlaskuja  näkyy taas joskus.

Tammikuu on monesti/yleensä ainakin toiseksi keljuin, pisin ja ei niin kiva kuukausi. 

Vielä 1½ viikkoa tammikuuta jäljellä ja varmasti pakkasia vielä lisää.

 

Jatkoa Helsingin museokäynteihin

 

Aurinkoista Töölönlahden maisemissa 11.1.

..sitten loput museokäynneistä Helsingissä viime viikolta.

Kiasmassa oli kaksi kerrosta suljettuna, ja päästiin vain ylimpään ja neljänteen kerrokseen

Koko viides kerros oli Etelä-Afrikasta kotoisin olevan Dineo Seshee Raisibe Bopapen töitä. Näyttely on avoinna 25.2.24 asti

Hän on viettänyt Hämeenkyrössä Frantsilan luomuyrttitilalla aikaa näyttelyä valmistellessaan. Sieltä on peräisin heidän unta edistävä yrttiteesekoitus, jota on Kiasman kaupassa myynnissä. Raisiben teoksissa on käytetty erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten savea, multaa, tuhkaa ja kasveja. Teokset sisältävät runsaasti symboliikkaa ja viittaavat historiaan ja maantieteellisiin paikkohin...(tiedot Kiasman oppaasta)
 

"Bopapen työssä ajatus naisesta elämän synnyttäjänä ja uuden luojana on tärkeässä osassa. Hänen työskentelynsä perustana toimivat henkilökohtaiset kokemukset kotimaastaan Etelä-Afrikasta ja sen historiasta, joka ylittää valtioiden rajoja. Uudella teoskokonaisuudella hän jatkaa työskentelyä maa-aineksella, joka tarjoaa välineitä muistamiselle ja muistoille.

Bopape on syntynyt v. 1981 ja hänen töitään on ollut esillä mm New Yorkissa, Milanossa, Venetsian biennaalissa, hänelle on myönnetty mm Future Generation Art Prize vuonna 2017" (tiedot Kiasman oppaasta)

Itse voin sanoa, että veti vähän hiljaiseksi tämä näyttely, käsitys taiteesta laajeni taas entisestään.

 

Neljännessä kerroksessa esiteltiin Ars Fennica ehdokkaiden teoksia

Niistä sai äänestää mieluisinta yleisötunnustuksen saajaa

Varsin vaikeaa oli näitä kuvata, monet olivat video, valo- ja ääniteoksia, yhdessä oli tauluja. Saa nähdä tuleeko mun veikkaus voittamaan. 

12.1. 2024 olisi avautuneet  uudet näyttelyt, pieni maistiainen niihin

torni vanhoja radioita...

 

Sitten oli aikaa vielä käydä Amos Rexissä, 

Ryoji Ikedan data-verse 2- näyttely on avoinna 25.2. 2024 asti

 

 

Amos Rexiin oli sijoitettu pimeyden keskelle iso kaksipuoleinen valoteos, jossa vaihtui valot ja kuviot erilaisten äänten kuuluessa kovaa

Näin jälkeenpäin tietää, että olisi pitänyt katsoa tarkemmin minne menee, ottaa ainakin tarjolla olevat kuulosuojaimet päähän. Jälkeenpäin oma puhe kuullosti oudolta omissa korvissa, onneksi ei tullut migreeniä kuitenkaan.

Minulle tämä näyttely ei sopinut ollenkaan, pimeys (hyvä kun näki mennä pois merkityistä ovista), välkkyvät valot, kovat äänet. Kaikkia nämä ei näyttänyt haittaavan,vaan poikakin piti tätä mielenkiintoisena. Jotkut istuivat siellä ja katsoivat teoksia. Onneksi oli museokortti, joten rahaa ei mennyt hukkaan.

Helsingistä juna kulki sitten hyvin takaisin Tampereelle, oli kiva palata kotiin takaisin.

Taidetta Helsingissä

 Näitä harmaita, pitkiä, jäisiä "härkäviikkoja" tuli koetettua katkaista piipahtamalla Helsingissä. Yhdenkin yön reissu tuntui kuin olisi ollut pitempääkin poissa kotoa. Ainakin uni maistui taas kotona paremmalta (pitkästä aikaa). Ihan tarkoituksella oltiin meille uudessa hotellissa, en viiti mainita missä, kun ei ollut Hirveän kiva kokemus tähän aikaan. Oli upea aamupala ja se ettei ollut tungosta, yleensä kun keskustan hotelleissa ei meinaa päästä hisseihin millään.

Junat kulkivat ihan hyvin keskiviikkona jo, ei sattunut juuri pakkasia silloin. Mutta Helsingin kadut olivat tosi liukkaita. Olin ihan kauhuissani, kun ei voinut pitää nastakenkiä.

Aina niin upea portaikko on Ateneumissa

 

 Ensin käytiin Ateneumissa. Jossa koetin enemmän tutustua erilaisiin kohteisiin, siis tauluhin, mitä ennen, melkein muistan mitä kuvasin viimeksi.

Olen monesti miettinyt olisinko erilainen tyyppi jos olisin kasvanut kaupungissa, ehkä olisi ollut enemmän kavereita ja vähemmän yksinoloa...

Ehkä tuon oikean alareunan tytössä on jotain samaa mitä omassakin lapsuudessa oli (Kirsin satunurkka, Väinö Kunnas 1928)

Karl Emmanuel Jansson; Meripoika 1866, Meripojan kotiinpaluu 1873 ja Meripojan jäähyväiset 1873

Tauluisssa näytti poika hyvin nuorelta, kun joutui lähtemään merille. Oliko sitten mieluisaa vai ei, en tiedä.

Akseli Gallen-Kallelan taulu Ensiopetus, 1800-luvun lopussa, ehkä iso-isä opetti lapselle kirjaimia tai lukemaan, eipä ollut muuta esikoulua, tuskin paljon muutakaan koulua siihen aikaan.

Rauni Liukko, Lahja yhteiskunnalta, Ostoskärryt 1970

 

Sitten tämä Vankileiri niminen taulu jotenkin osuu minun silmiin aina

Karin Hellman; Vankileiri

Ja vieressä olevat auringonkukat :))

Ismo Kajander Auringonkukkia

Impressionismin perintö näyttely kertoi paljon tästä aiheesta

Seinällinen oli koottu tekstiä ym historiasta. Siinä kohtaa oli niin paljon lukijoita, etten mennyt sinne sekaan kuitenkaan.

Claude Monet; Talvimaisema Sandvikenin kylä 1895

Alfred William Finch; Sadesää Hampton Courtissa 1907

Pekka Halonen; Syysmaisema

A W Finch; Elokuun yö, 1898

Paljon oli nähtävää, mutta tässä kaikki tällä kertaa Ateneumista.

Kolmessa eri taidemuseossa käytiin, joten seuraavalle kerralle jää Kiasma ja Amos Rex-kertomukset

Jäätävä viikko ja vuoden esimmäinen taidemuseokäynti

 Olipa jäätävä viikko heti tähän vuoden alkuun.

Tämä näkymä näytti niin hyytävältä kun oli pakko kulkea kaupungilla sunnuntaina

Illalla sitten auringonlasku oli värikäs

Keskiviikkona kuitenkin huimapäisesti lähdettiin uhmaamaan pakkasta ja tutustumaan Sara Hildenin taidemuseon Lee Bul-näyttelyyn, joka nyt päättyy tämän viikon sunnuntaina. Matkalla oli onneksi kauppakeskuksia ja kirjasto, joiden läpi voi kulkea ja lämmitellä välillä. 

Vähän vaikeaa laittaa tällaista tekstiä, toivottavasti näkyy jotenkin, kuvattu museon seinältä. Muuten aivan itselle taas uusi taiteilija...

Kaikista teoksista ei ole näissä kuvien yhteydessä nimiä

Helmiä ja metallinpalasia oli näihin yhdistetty

 

 

 

Tämä White Mountain täytti koko ylemmän kerroksen aulan
 

 

Tämä hieno valkea teos pyöri hitaasti ympäri tässä ikkunan edessä

 

Tämä massiivinen "kattokruunu" oli ripustettu ison huoneen keskelle, aivan valtavasti oli kristalleja, ketjuja ym. Olisi ollut kiva tietää miten pitkään tätäkin oli tehty.

Tauluissa oli hienoja yksityiskohtia ja kimaltavia "hileitä" Ne ei vaan kuvissa tule esiin.

Alakerrassa heti portaiden jälkeen olivat nämä ylläolevat teokset

Tämä massiivinen pallo täytti koko keskiosan tilan alakerrassa

Yksityiskohta tästä työstä oli mielenkiintoinen näyte teoksesta, johon oli yhdistetty eri materiaaleja.

Monesti itsellä tulee vaan heitettyä metallinkeräykseen monenlaista erilaista palasta, kun vaan ei osaa yhdistellä niistä taideteoksia.

Tämä majakkamainen suuri metalleista ja sähkölaitteista koottu teos täytti ison tilan. Led paneleissa kulki tekstejä, jotka eivät näkyneet kuvissa. 

Kyllä kannatti käydä ja siellä oli paljon muitakin kävijöitä tutustumassa näyttelyyn. Nämä näyttelyt kyllä avartavat käsitystä siitä miten erilaista taide voikin olla.