keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kukkijoita


Näistä heti vei sade kaikki terälehdet
Tuhannet kiitokset teille kaikille viesteistänne edelliseen kirjoitukseen, siitä on nyt 2 viikkoa kohta mennyt. Joku pöpö varmaan iskenyt minuun jostain varastojen tyhjennyshommista, tai muualta ja iski viime viikoksi kamalan yskän. Yöllä sitten yskin ja yskin ja päivällä myös. Tyhjää kuivaa yskää vaan. 
Maanantaina sitten en lähtenyt töihin ja hakeuduin vastaanotolle. Sinuiittiin sain antibioottia ja muutaman sairaslomapäivän. Toivottavasti tämäkin menee ohi :) ja olo normaalistuisi. Vielähän se välillä yskittää, mutta jos ei ihan tikehtyisi.  Outoa minusta on kun ei ole kuumetta ollut. Huomenna pitäis mennä taas töihin, mutta jospa se tästä. Olen nyt 5 päivää saanut enemmän lepoa, syönyt paremmin ja nauttinut litroittain päivässä vihreää teetä ja hunajaa.

 Pionin kukkimista olen seuraillut ja katsellut miten sade rankka pionit vie maahan.

Tuet ovat kadonneet, joten saavat laota ihan itekseen. Aika paljon tänä vuonna on ollut kukkia. Toissavuonna istutettu ei vielä kuki yhtään, sen piti olla valkoinen.

Eilen ja tänään, kuten maanantainakin on satanut, välillä rankastikin. Eilen illalla oli ensimmäiset ukkoset, mitä kuulin tänä kesänä.

Tässä muutamia kuvia nyt kukkivista kukista.
Jalopähkämö

En muista tämän valkean nimeä, joku vuokko??? Ainakin leviää ihan hurjasti
Kasvien kukinta alkaa hiipua. Pitäisi jo jakaa monia, niinkuin nuo pähkämöt, mutta se jää nyt muiden kiireiden takia tekemättä.

Tämä atlasunikko on jo kukkinut, mutta sen pikkuiset kukat ilahduttivat taas. Sain sen siemeniä jokunen vuosi sitten avoimien puutarhojen vierailusta.

Nämä oxalis, onnenkäenkaali, on kyllä kukkinut vähän. En kylläkään ollut tätä koskaan kasvattanut, enkä nähnytkään, mutta tuli ostettua eurolla Tokmannilta. Voihan se olla ettei kukat pidä sateesta, mutta aika pieniä ovat kukat. Lehdet sitten ovat sen isommat, ja nyt on ainakin nelilehtisiä apiloita 😊  Tökkäsin samaan astiaan pikkusamettikukan taimiakin, ja taitaa siinä olla joku zinniakin.

Harjaneilikat aloittaa kukinnan
Punapäivänkakkaroita on hyvin vähän kukassa

 Sormustinkukat sävy sävyyn
Valkea lehtosinilatva leviää varmaan tosi paljon, jos kaikki siemenet kypsyvät
Yöt jo pimenevät, kesä menee niin kuin menee. Eipä ole ihmeemmin kerennyt nauttimaan kesästä.
Pitää vaan koettaa keskittyä kuluvaan päivään ja nauttia vähän edes jostain hetkestä.
Niinkuin näistä esimerkiksi :)




lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tämäkin menee ohi, toivottavasti!

"Kesä" on mennyt tänne asti taistellessa väsymyksen, joskus tuntuu että uupumuksen kanssa. Yritän kuitenkin jaksaa tämän ½ vuotta loppuun. Vaikka toivottomalta välillä tuntuu. En voi ymmärtää mistä tämä johtuu, ei ole ennen ollut näin vaikeaa töissä käynti. Melkein 10 tuntia menee päivästä poissa kotoa, jossa olisi valtavasti tekemistä. Monesti herään yöllä ihan liian aikaiseen, ja sitten illalla ei jaksa mitään kuin tekee vaan mieli mennä nukkumaan.
Kesä on tuossa alussa lainausmerkeissä, kun tuntuu ettei kesää olekaan tänä vuonna. Ei yhtään päivää vapaata, mihinkään ei tarvitse miettiä lähtevänsä, kun aamulla on herätys klo 5 ja viikonloppuisin herää samaan aikaan, vaikka ei tarviiskaan. Enkä itsekään ymmärrä näitä synkeitä fiiliksiä. Ei ole ennen tuntunut tältä.
Sori  kun tässä valitan vaan  😫

Harakankello
Kotona ei tahdo jaksaa enää illalla mitään, viikonloput sitten "raadan" ruohonleikkuun ja muun sellaisen kanssa. Tänään vasta sidoin maassa roikottavat tomaatintaimet kiinni tukikeppeihin kasvimökissä. Ihan turhaa yrittää kasvatella mitään, kun ei yhtään jaksa hoitaa mitään.  Eikä mulla kasvakaan kasvimaalla kuin rikkaruohoja, nokkosia, ja muutama ruohosipulitupsu :) Ihan hirveä alennustila kasvimaalla.


Kukat, jotka ovat itsestään nousseet, ovat kukkimassa.
Kerran kitkin kukkapenkit ja heinäsilppua olen sitten levitellyt, mutta mitään muuta en ole tehnyt kukkien hyväksi. Harvoin jaksaa edes kävellä pihalla ja ihailla. Vaikka niin haluaisikin.

Tavaroita ollaan myyty ja hävitetty muutenkin koko kesän ajan. Mistä kummasta niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää! Jotain olen alkanut pakatakin laatikoihin, mitä haluan pitää itsellä. Toivottavasti sitten mieli ei muutu :) Tosi vähän olen ajatellut säilyttää, jotta mahdollisimman pienellä kyydillä pääsisi muuttamaan.  Eikä tunnu hyvältä ajatus jäädä tähän yksin asumaan, jokainen paikka muistuttaa poismenneestä miehestä, esimerkiksi yksin roikkuva pyyhe pesuhuoneen seinällä tuntuu ikävältä.
Pitää vaan yrittää ponnistaa kivikosta kuten tämä pikki orvokki.
Olette mielessä, vaikka en kerkiä täällä usein käymään.