lauantai 30. marraskuuta 2019

Marraskuun aurinkoa

Marraskuu vetelee viimeisiä tuntejaan ja aurinkokin heräsi paistamaan tänä aamuna. Ihmeellistä. Kokosin tähän muutaman kuvan marraskuusta.



Tämä viikko toi sitten mulle flunssan, kylläpä ottaa aivoon. Olo on ja pärstä kuin ontto tynnyri, välillä hölskyy täynnä ja välillä kumisee tyhjää. Vain pientä lämpöä on ollut, mutta tänään hajoitin vahingossa kuumemittarin, kääk. (Onneksi ei levinneet elohopeat pitkin lattiaa)
 Työ tunnitkin piti jättää tänä vkl pois, koska ei voi mennä tartuttamaan jo muuten heikkoja vanhuksia.  En ymmärrä mistä lie tullut, koska en ole tavannut ketään flunssaisia.  Kaikkenlaisia, mitä torjuntakeinoja tulee mieleen, olen käyttänyt.

Muutama marraskuun kaktuksen kukka on tullut, oranssipunaisia muutama ja valkeassa vain yksi +nuppu. Nämä ovat viime vuonna tähän aikaan ostettuja, enkä älynnyt viedä syksyllä parvekkeelle niitä.

Tämä amaryllis on ollut marraskuun loppupuolen valopilkkuna, neljä kukkaa. Eikä ollut kalliskaan, ei aina tarvii maksaa paljon näistä. Tuon suojaruukun ostin uuden, jotta pysyy paremmin pystyssä. Ja tuo alla oleva kangaspyyhe on tyynynpäällistä varten. Koska yhteen sohvatyynyyn en löytänyt itseltä kuin toiselle puolelle kankaan, niin laitoin tuosta astiapyyhkeestä (1 e) toisenpuolen. Kirpparit kiersin sopivien kankaiden etsinnässä, eikä ollut sopivaa. Kirpputoreillakin oli hinnat joulutekstiileissä aika (mun mielestä)korkeat.

Marraskuun maisema, marraskuun lintu, ja -kukka
Marraskuun kaktus, marraskuun aurinko ja - hämärä


Virkattu matto jäi nyt tähän kokoon, halkaisija 95 cm. Kude ei olisi enää riittänyt kierrokseen, enkä lisää osta kudetta enää. Ohje on Kauhavan Kangasaitan ( nyk. Lankava) Asteri. Kerroksia olisi tullut ohjeen mukaan vielä paljon. Olisi tuohon mahtunut vähän isompikin matto.
Mutta olkoon nyt näin. Ainahan sitä voi jatkaa, jos tulee kudetta vastaan :)))

jääkukat tänään parvekkeen ikkunassa, ja auringon nousu

Tänään vietetään talvisodan alkamisen  80 v. muistopäivää. 
Eilen etsin isäni kirjoittaman vanhan "päiväkirjavihkon" vuodelta 1939.
Hänen vaimonsa oli kuollut vuoden alkupäivinä ja 
hän itse oli täyttänyt silloin tammikuussa 40 vuotta.
Melkein joka päivä hän oli purkanut suruaan ja rukoillut kirjoittaen pieneen mustaan vihkoon.
Vuoden kuluessa mukaan tuli rukouksia naapurimaahan neuvottelemaan menevien valtiomiesten puolesta. Ihan näinä päivinä ei ollut kirjoituksia, mutta joulukuussa oli jokunen kirjoitus, jossa kerrottiin sodan alkaneen. Vihko päättyi vuoden lopussa, eikä hän kertonut mihin joutui lähtemaan sotatoimiin. Mutta hän oli ollut mukana talvi- ja jatkosodassa ja haavoittunut sitten loppuvuonna -41.
Muita päiväkirjakirjoituksia ei ole löytynyt.

 Tänään voi nyt katsella rauhassa tv;tä kun ei voi lähteä lenkkeilemään ulos, eikä töihin. Mieli tekisi tuonne aurinkoon kävelylle. Kaupassa kävin aamulla.
Huomenna olisi ollut Joulun avaus ja joulukonsertti. Ne jää nyt  näkemättä.

Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille!

lauantai 23. marraskuuta 2019

Yksi harmaa viikko taas mennyt

Useana aamuna tuntui ettei päivä valkene ollenkaan. 
Onneksi on valoa sisällä.

Ensimmäiseen amaryllikseen  aukesi 4 kukkaa. 
On aivan ihanan punainen, kuin jouluna kuunaankin.









Valo vaikuttaa kuvatessa kukan väriin
Luonnonvalossa on tummemman punainen

Kädentaitomessuilta ostin tätä kudetta ja tässä on ensimmäinen kilo virkattu.  Tänään sain toisen kilon virkattua tuohon lisäksi neljä kierrosta.  On niin jäykkää hommaa, että yölläkin tuntui oikeassa käsivarressa. Kerroksen jos sais päivässä tehtyä niin hyvä ois.

Keskustorille oli pystytetty suuri joulupuu, tässä vielä ilman valoja. 
Tämä ei kuitenkaan ole kuusi vaan siperianpihta. 
Kiinnitysvaijerit vai mitä nuo nyt on pakko olla rumentamassa, mutta sillehän ei voi mitään.

Kulttuuritalo Laikussa on esillä kierrätetyistä kravateista tehtyjä taideteoksia. Lahjoitettuja kravatteja on käytetty todella paljon ja tehty erilaisia taideteoksia, muitakin kuin tauluja.

Siellä on useamman taiteiljan muitakin näyttelyitä. Kannattaa käydä,  ilmainen sisäänpääsy ja Kulttuurikahvila ja monia muitakin toimijoita siellä on.  Laikku sijaitsee keskustorilla, Vanhan kirkon "takana"


Kävelin tänään illalla vielä pimeälläkin, koska viikko meni jotenkin liian vähällä liikunnalla. Oli hyvä ja raikas keli. Ei liukasta vielä, ihan lenkkareilla voi kulkea. 
Kalle Päätalon muistomerkki on hienosti valaistu, mun kännykkä on vaan niin huono kuvaamaan pimeällä.

Tallipihalla pyörähdin myös, koska sieltä loisti niin hienot valot ympäristöön. Tallipihalle on tullut Joulu tänä päivänä, ja sitä kestää jouluaatonaattoon asti. 

Ensi viikko onkin marraskuun viimeinen viikko. 
Alkaa monessa paikassa olla jo joulu avattu, täällä 1.12. on joulun avaus ja Jouluparaati.
Huomenna pitäisi viritellä parvekkeelle lisää valoja, näkyi olevan paljon monilla parvekkeilla niitä.
Paljon kiitoksia kommenteistanne.
Hyvää marraskuun loppua teille kaikille!

maanantai 18. marraskuuta 2019

Viikonlopun touhuja

Olipa paljon vaihtelevampi viikonloppu, kuin mitä yleensä. Harvemmin on näitä :) 
Amarylliksen ostin ja nyt on kukka aukeamassa ja auennut jo enemmänkin. Neljä nuppua on tuossa. Aivan joulunpunainen  tästä tulee.

Perjantaina oli Pikkujoulut. En ole moniin vuosikymmeniin ollut pikkujouluissa, onneksi ei tarvinnut "pikku pakettia" olla mukana, eikä muutenkaan ollut "liian" jouluinen tunnelma. Eikä varsinaisesti jouluruokaakaan, vaan ihan tavallista kahvipöydän herkkuja. Oli kiva !

 Leivos ja glögiä




Lauantaina olikin mun omat "juhlat", odotetut synttärit. Joihin tein vaan juustotortun ja kaurapikkuleivät, ei mitään erikoista. Leivoin nyt uunissa paistettavan juustotortun, jostain netistä kuuklasin ohjetta. Joku limetti juustokakku. Lisäksi vain puolukka kastiketta ja kermavaahtoa.
Seuraavan kerran teen sitten ilman uunia tulevan juustotortun. Ihan hyvin tuokin onnistui, ei halkeillut.


Kävi vain omat lapset, eikä vieraita.
Eipä ollut mitään stressiä synttäreistä. Sain vain rentoutua ja levätä.

Kirjastossa olikin mulle aivan uusi tapahtuma. Nimittäin Rahvaanmusiikin 20 vuotis juhlakonsertti. Siinä Hilja Grönfors Trio esiintyi. Jostain, varmaan TV;stä, olin kuullut hänestä, ja hän kertoi kuinka oli lapsuudesta asti kuullut ja oppinut romanilauluja, sitten kirjannut niitä yläs ja nuotintanut ne. Näitä hänen keräämiä lauluja oli julkaistu nyt uusi kirja, Ja useita Cd;tä on myös. 
Näitä esityksiä löytyy myös youtubesta.
Voin sanoa, etä kyllä nousi kylmät väreet joidenkin kappaleiden aikana, Oli niin koskettavia sanoja ja musiikkia.
Tykkäsin, että oli ihan huippu synttärilahja mulle tämä konsertti, eikä maksanut mitään.

Eilen läksin sitten Suomen Kädentaidot messuille Tampereen Messukeskukseen.

Kiersin nyt eri järjestyksessä näitä valtavia näyttelyhalleja ja koska ennen en ehtinyt /jaksanut katsella Deli aluetta, eli ruokia, suuntasin sinne heti piipahdettuani C hallissa, eli askartelu alueella.
Pitihän sitä maistella karjalaisia piirakoita Liperistä :) Nam.


Kulkiessani näin Vuoden askartelija-kilpailutöitä. Joulun valokuva albumi vessapaperihylsyistä ! Ihania.  Toivottavasti kuvat näkyisivät paremmin klikattuna suuremmiksi.

Koetin katsella ristiin-rastiin kulkien isoa A-hallia, siellä oli niin valtavasti kaikkea mielenkiintoista.
Silmään pisti valtava määrä korvakoruja, vaikka mistä materiaalista taidokkaasti tehtyjä. Tietysti lankoja, kankaita vaikka mitä. Olisi pitänyt oikeasti useampana päivänä käydä nähdäkseen enemmän.

 Jämälankaa


Kilpailutöitä

Vuoden artesaani

Ella Kanninen juonsi taas hienon puku-, ym muotinäytöksen E- hallissa

Loppunäytös

Vaatetusalan opiskelijoiden kierrätysvaatteista ja kankaista lopputöinään tehtyjä vaatteita he esittelivät itse aivan loistavasti.

Nämä vaatteet oli tehty Tampellan valmistamista pöytäliinoista. 
Ne olivat olleet  Tampereen Raatihuoneella käytössä ja poistettu sitten.
Kestävää tyyliä kiertotaloustuotteesta. Vautsi.

Sopimusvuoren Yhdessä Mielen voimaa palapeli-"kuusi" näytti hienolta. 
Paloissa oli tsemppi-ajatuksia ja kuvia yms.

Tälläkertaa en kulkenut kameran kanssa koko aikaa, enkä kuvannut niin paljoa,..
Tungoskin oli ajoittain suurta, hyvä kun pääsi läpi kulkemaan. 
Kävijöitä on uutisoitu olleen yli 55000 näiden 3:n päivän aikana.

Ostin jotain...trikoo kudetta ostin, ja aion virkata maton vessaan. Siitä olen haaveillut jo jonkin aikaa. Aloitin jo heti, mutta on niin painavaa ja jäykkää vääntää, että ei paljoa jaksa virkata kerrallaan, ettei niskat ja kädet kipeytyisi liikaa. 
Sitten ostin korvikset. Sen takia katselin niitä joka paikassa. 

Ja japanilaista vihreää teetä ostin myös.

Enpä tainnut paljoa muuta ostaakaan. Lankoja ja kankaita on entisiä, jos jotain haluan niistä tehdä, ja kyllä se innostus joskus tuleekin.

Pikkuiset kukan alut on minunkin kaktuksissa, jos vaan eivät putoa. 




Koska ei vielä tullut käveltyä "tarpeeksi"  ;))) läksin vielä kävelylle, hienoa kun ei satanut illemmalla



Tamperetalon viereen on kohonnut  Marriott-hotelli, 
jonka on kerrottu avautuvan loppuvuonna

Keskustorilla oli jo Joulutorin rakentaminen alkanut.  Se avautuu 30.11...


Nyt eikun odottamaan marraskuun valuvan hiljalleen loppuun.
Kiitokset kommenteista edelliseen!
Hyvää viikon alkua taas!



maanantai 11. marraskuuta 2019

Harmaa ankeuttaja iski

Talviset kelit tulivat, lunta ja välillä vettä joka sitten jäätyy.  Liukkautta ja liukkautta. Sumua ja harmautta.


Eipä ole tullut lenkkeiltyä nyt kunnolla, joten kuviakaan ei ole tullut otettua. Nämä kuvat ovat 5. 11 otettuja, silloin oli viimeksi aurinkoista!

Yllättäen viime viikolla tulikin sitten lyhyitä työkeikkoja ja yhtenä päivänä kävin kaverin luona kylässä. Olipahan mukavia päiviä. Mutta harmaat, sateiset ja sumuiset päivät ovat kieltämättä aika tylsiä.

 Isänpäivä oli eilen ja kun katsoin ikkunasta, vain harmaata ja autiota katua näkyi. Outoa kun ei ihmisiä ollut liikkeellä. Tai oli ihmeen vähän liikkeellä ketään eilen.


Kirjoja olen yrittänyt lukea, mutta ei oikein ole hyvää lukemista löytynyt. Kolme kirjaa nytkin on aloitettuna, mutta ei kiinnosta. Luen nyt kuitenkin ainakin yhden pikalainan loppuun.

Kyllä on ikävä auringonpaistetta, vaikka ei ole kuin vajaa viikko aurinkoisesta päivästä.

Tämä viikko näyttää taas repaleiselta, saa nähä miten menee. Työtunteja on ripoteltu yksittäin monelle päivälle. Kun ne saa tehtyä ja päivät menemään, niin loppuviikolla on kiva meno ja sitten muu kiva juttu kotona ja sitten vielä  Käsityömessut Tampereen Messukeskuksessa.
Sitä pitää odotella "haralla hapsin"
Keitin kalasoppaa, niin nyt alan syömään. Jos pitää paikkansa "hyvä ruoka, parempi mieli" 😍
Tämän viikon mentyä onkin marraskuu jo puolessa välissä 👍.    Hei taas!




tiistai 5. marraskuuta 2019

Viikonlopun viettoa

 Vielä muistelua viikonlopusta tähän vaikka aurinkoinen keli kutsuu ulos tänään.

Lauantaina vein kynttilän Kalevankankaan hautausmaan muistelupaikalle.
Ilma oli hyvin surumielisen harmaa silloin.
Läksin kävelemään kun aamuinen sade taukosi ja silloin olikin vielä vähän kynttilöitä. Myöhemmin siinä oli ollut todella paljon enemmän valoa.
Ortodoksinen Pyhien Aleksanteri Nevskin ja Nikolaoksen kirkko
 Näytti niin värikkäältä tuo puu vielä tuossa nurkalla

Sunnuntaina koetin lievittää hammaslääkäriin menon ahdistustä käymällä Vapriikissa
 Ostia Portti Roomaan näyttelyssä

Ostia on sijainnut n 25 km Roomasta ja ollut  50 000 asukkaan historiallinen merenrantakaupunki n.100-200  jälkeen ajanlaskun alun


 On ollut hyvin tiheästi rakennettuja taloja, noin 100 hehtaarin alalla
Kun liukuovista pääsi sisään, tuntui heti että nyt mentiin jonnekkin vanhaan paikkaan. 

Näyttelyalueen seinät ja lattiat oli verhoiltu ajan mukaisen näköiseksi





 Pienenpieistä paloista tehtyjä mosaikkitöitä

Amor ja Psykhe lapsina. Näistä tiloista oli kertomukset seinällä ja paljon muuta informaatiota.

Luin joskus Vera Valan dekkarin Villa Sibyllan kirous, jossa puhuttiin tästä Mithra kultista.




 Varoitus; seuraavat kuvat voi järkyttää herkempiä



Jotenkin yksipuolinen kuvaus oli tämä nyt.
Ikinä en ole aikaisemmin kuullutkaan Ostiasta mitään, nyt vähän jotain katsoin ja luin seinäopasteteksteistä. 
Paljon enemmän olisi pitänyt perehtyä aiheeseen. Ja on käytävä uudelleen vielä. 
Siellä oli paljon näkö-, tuoksu-, ääni- ja videoefektejä, joita ei tässä voi näyttää.
Tänne näyttelyyn pitää mennä vielä uudelleeen, kiitos Museokortin, jolla voi käydä siellä vaikka kuinka monta kertaa.
Näyttely on avoinna Vapriikissa 10.5. 2020 asti.


Iltapäivällä sunnuntaina oli sitten taas hammaslääkäriin meno. Taas kaksi poskihammasta sain paikattua ja kyllähän se on niin "einiinkivaa" touhua, että ei jaksais, mutta pakko. Ja on tietysti onni kun pääsee kunnalliseen hammashoitoon pitkästä aikaa.
Senjälkeen ei ole paljoa ruoka- tai herkut maistuneet, ei ainakaan karkit.
Ainakin ikenissä kipeitä on vieläkin.
Jospa ne siitä paranee.

Tullessa rauhallinen hetki Hämeenkadulla, kesken on vielä
Mun kännykkä ei jaksa kuvata yhtään selkeästi pimeällä. 

Valot Kauppakadulla.

Tälläista tälläkertaa ja nyt on päästävä ulos raikkaaseen pakkasilmaan ja aurinkoon.
Moi vaan!