perjantai 31. tammikuuta 2020

Ensimmäinen kuukausi tätä vuotta

Kuukausi on jo mennä viilettänyt loppuun asti. Enkä tiedä mihin on mennyt, miten tämä on kulunut niin nopeaan.

Olen ulkoillut jonkinverran joka päivä, ja muutamia aurinkoisia päiviä oli jo. Kävin myös muutaman kerran kuntosalilla. Vapaaehtoisena kävin ystävää tapaamassa neljänä päivänä. Muutamia työtunteja on ollut myös.

Kävin pitkästä aikaa kampaajallakin lyhennyttämässä haivenia 💇 ja hammaslääkärissä oli viimeinen käynti tällä kertaa onneksi, sitten joskus yli vuoden päästä voi kysellä tarkastusta jos siltä tuntuu.

 On tullut alustava eläkepäätöskin, mutta stressiä on ollut näiden"paperitöiden" kanssa. Sinnetänne on pitänyt lähettää lisätietoja ja todistuksia, jotenkin nämä stressaa niin paljon. Etsi vanhoja papereita, tai jostain muualta todistuksia, ota niistä kuvat ja muokkaa niitä että näkyvät kun lähettää ne netissä jonnekin. Vielä ei lopullista eläkepäätöstäkään ole tullut.
Enpä ihan kuvitellut näin paljoa stressiä olevan eläkkeelle pääsyssä. Mutta ei voi mitään, ei kai tätä enää peruakaan voi  😫

Kuukauteen kuului vähän joulusta toipumista, muutama lumisateinen päivä ja lumien sulaminen.
Aurinkoisia kävelylenkkejä Ja mukava Helsingin reissu, vaikka yksin siellä kävinkin. Saipahan rauhassa katsella. Kahdeksan kirjaa luin, tai yksi niistä oli äänikirja. Aika hyvin tuli luettua ja kahdet sukatkin neuloin, kolmannet on kesken vielä.

Eilisestä lumisateesta ei tullut otettua kuvia. Ei nyt oikein uusia kuvia ole tullut otettua. Oli aikamoinen räntäsade eilenkin kun kävelin tuolla.

Kiitoksia kommenteista ja Oikein hyvää Helmikuun alkua!
"Jollei tammikuu pauku, niin kyllä helmikuu helisee" Suomalainen sananparsi

tiistai 28. tammikuuta 2020

Helsingin reissun jatkoa

Nytpä on taas vaihteeksi Tampereellakin lunta.  Mutta liukasta on, linja-autot ja muutkin autoilijat ovat liukastelleet. Enkä lähtisi kävelylle ilman pikkejä kengissä. Näyttää liukkaalta.

Laitanpa tänne nyt muutamia poimintoja Ateneumin jo päättyneestä Taiteilijoiden Ruovesi-näyttelystä.
Ruoveden maisemat ovat olleet 1800-luvulla monien taiteilijoiden innoittajina heidän maalaustaiteessaan. Paikan maisemissa, tunnelmissa, elinpiirissä on ollut jotain niin ihastuttavaa, koska monet siellä kävivät tai työskentelivät siellä.

Ateneumin portaikkoa
Ellen Thesleff´in tiesin siellä viettäneen kesiään ja maalanneen, mutta en ole muista tiennyt näin paljon.
Yksi minua kiinnostavista taiteilijoista on Werner Holmberg (1830-1860), joka oli viettänyt siellä kesiä v. 1857 ja 1859 ja retkeillyt eri puolilla siellä päin. Hän oli asunut ja työskennellyt Saksassa, Düsseldorfissa. Paikanpäällä hän oli tehnyt luonnospiirustuksia ja vesiväritöitä ja niiden pohjalta maalannut ateljeessa näitä töitään. Näissä on Se Joku, joka mun silmää ja mieltä viehättää.


Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) 1860
Tämä työ perustuu hänen viimeisenä kesänään Tampereen seudulle tehdyn matkan aikana tehtyihin luonnoksiin. Hän menehtyi Saksassa vain 29 vuotiaana keuhkotautiin v.1860.

Maisema lampaineen, 1860

Myrsky Näsijärvellä, 1860
Per Södermarkin maalaus

Tässä vielä muutamien muiden taiteilijoiden tauluja. Heitä oli paljon enemmänkin.

Hugo Simberg, Toukokuun yö
Hugo Simbergin maalauksia Taiteilijoiden Ruovesi näyttelyssä


Elga Sesemann, Jäiden lähtö

Akseli Gallen-Kallela, Haavakuume, 1889
Taiteilija itse oli pitänyt tätä Keuruulla maalattua teosta yhtenä parhaimmista teoksistaan, sen omakohtaisuudenkin takia. Teos oli myyty suoraan näyttelystä v.1895, eikä ollut ollut esillä. Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Teoksesta näki miehen silmistä pistävän katseen. 
Oli hyvin kuumeisen näköinen.


Albert Edelfelt, Lukeva pariisitar, 1880
Ateneumin kolmannen kerroksen jälkeen piti vielä kierrellä katselemassa muitakin kerroksia ja niiden hienoja teoksia. Siellä oli väkeä, mutta ei tungosta. Kahviloissa sen sijaan oli tungosta, joten en sinne jäänyt kahville.

Oodissa nautitun kahvin jälkeen olisin mennyt AmosRexiin, kun jäi noin tunti aikaa.
Mutta se oli suljettu.

Siispä menin Kiasmaan.
Siellä kävelin viidenteen kerrokseen enkä yhtään tiennyt mitä siellä odottaa

Tulin suureen tilaan, jossa kuului jotain musiikkia ja siellä oli...
Ragnar Kjartansson The Visitors 2012- esitys. 
En oikein tiennyt mitä siinä tapahtui, kun ihmisiä seisoi ja istui siinä suuressa tilassa tosi paljon. 
Oli suuria videoesityksiä monta erilaista (9 videoseinää), niissä jokaisessa oli eri paikka, jossa soittaja soitti samaa kappaletta.  Eri ihmiset jokaisessa videossa. (Kiasman Visitors sivulla on kuvia niistä)
Vähitellen teoksen ihmiset läksivät niistä esitysvideoista pois ja he kokoontuivat kaikki samaan videoseinään...ja  musiikki jatkui koko ajan. Lopulta he läksivät kaikki yhdessä kävelemään vihreään maisemaan, auringonlaskua kohti.
Kiasman sivulta luin että tämä esitys kestää 64 minuuttia, onneksi en tiennyt sitä. Koska ei mulla ollut aikaa kuin tunti koko käyntiin. Näin siitä vain lopun. 
Oli todella erilainen taide-elämys mitä saatoin kuvitella.

Vielä muutamia kuvia Kiasmasta muista kerroksista
Outi Heiskanen, Kesäyö

Harsokankaasta valmistettu teltta, jonka keskellä makaa kapaloitu naishahmo. Teltan läpi pääsi kävelemään. Taiteilija on kertonut kuvanneensa teoksessaan oman kuolemansa, näin luki seinällä olleessa kyltissä. Ehkä vähän hätkähdyttävä teos.

Paavo Halonen; Rättiläisen reki
"Kaksi yhteensulautunutta joutsenta vetää shamaanihahmon, rättiläisen rekeä. Sana Rättiläinen viittaa ennenaikaan kulkeneisiin laukkukauppiaisiin"

Hannaleena Heiska, Jokin tuolla on
"Mystiikkaa huokuvan teoksen kuva-aiheet on poimittu vanhoista kartoista, joissa tähtikuviot esitettiin
tunnistettavien hahmojen, kuten eläinten tai mytologisten hahmojen muodoissa"





Aurinkoista Helsinkiä Kiasman ikkunoista.


Kiitos jos jaksoit tänne asti.
Hyvää tammikuun viimeistä viikkoa!




lauantai 25. tammikuuta 2020

Pieni reissu Helsinkiin

Heräsin tässä toista viikkoa sitten, kun Rannanpihan Ulla kertoi käyneensä isolla kirkolla ja mm. Ateneumissa. Niinpä älysin olevan jo kiire näkemään Helene Schjerfbeckin Maailmalta löysin itseni-taidenäyttelyä.

Niinpä sitten tein pienen irtioton ja ostin liput Onnibussiin viime keskiviikoksi ja läksin reissuun päiväseltään.

Laitan tähän ensikuvaksi kukan, jonka ostin itselleni tuliaisiksi Kampista :)

Calatea Makoyana Nukkumaija
Olin Helsingissä vähän vaille 12 ja jonoa oli ulos asti Ateneumin vieressä, jonoa oli koko ajan kun olin siellä ja kun läksin pois jono jatkui. 
Sisällä kolmannessa kerroksessa  jono kiersi koko ajan taulujen edustoilla joka huoneessa, ja huoneita oli monta.

Joka salissa oli esitelty Schjerfbeckin tuotantoa aikajärjestyksen mukaisesti. Alussa oli hänen kouluaikoinaan tekemiä lyijykynäpiirroksia, joista näki että tästä tytöstä oli tuleva mestari.

Helene Schjerfbeck (1862-1946) töitä oli tässä näyttelyssä 130
Näissä kuvissa muutamia niistä

ensimmäinen omakuva

Viimeinen omakuva v. 1945
Omakuvia oli noin 40 eli yksi huone /sali oli vain niitä 

Tässä ovat taulut hänen isästään ja äidistään.

Paljon oli näitä henkilöaiheisia maalauksia

Hän oli maalannut myös kukkia, kuten Narsissit 
ja maisemia kuten Varjo muurilla /Bretagnelaismaisema ja Leipomo


Tämä hänen maalauksensa Tyttö Barösundista on löytynyt vasta viime vuonna yksityiskodista

 Tyttö hiekkakuopassa n v. 1912

Nämä mun kuvat on otettu sieltä täältä ja vinosta, ei päässyt kuvaamaan edestä, koska ihmisiä oli niin paljon. Mutta nämä olivat minusta erilaisia, mitä useimmin en ole nähnyt kun esitetään Schjerfbeckin maalauksia.

Tämä viimeisin oli minusta yksi hienoimmista maalauksista

Pikkusiskoaan ruokkiva poika 1881
Tämä kuvaa köyhiä lapsia ja oli maalattu Bretagnessa Ranskassa
Tämä on nähtävissä vuoden loppuun Suomen taiteen tarina-kokoelmanäyttelyssä vuoden loppuun.

Seuraavassa ajattelin laittaa tänne jotain Taiteilijoiden Ruovesi-näyttelystä ja vähän Kiasmasta, jossa piipahdin samalla reissulla.
Nämä Ateneumin näyttelyt loppuivat sunnuntaina 26.1.20
niinpä uusia odotellessa....

Mukavaa viikonloppua!