Tehdasvierailu ja Lieksa

Eilen oli Stora Enson Enocell Uimaharjun tehtailla ja sahalla avoimet ovet. Sinne siis, miestä kiinnostaa tällaiset vierailut ja onhan se mun seurattava mukana.
Tehtaillahan ei saanut kuvata, ja ensin piti pukeutua suojavarusteisiin.

Kypärä, turvaliivi, silmäsuojat ja korvatulpat.

Sitten alkoi reissu, kierrettiin ensin bussilla ulkopuolelta prosessin alku paikka. 

Vuoropäällikkö selitti "kaiken" sellun valmistuksesta, mutta arvatkaas muistanko minä siitä paljoakaan. Kierrettiin hirvittäviä ritiläportaita (mulla on korkeanpaikan kammo) ja nähtiin kerrostalon kokoisia sellukoneita, kuivatuskoneita, sellu hihna juoksi kuin kangas siellä koneissa ja kuivatuskoneissa. Lopulta sellu pilkottiin sellaisiin kuutioihin, mikä painoi 250 kg ja siinä oli 175 selluarkkia. Siitä ne lähtee rekoilla ja junalla maailmalle. Pari palasta saatiin näytteeksi itselle. 

Liukoisesta sellusta voidaan valmistaa kankaita, kynsilakkoja, makkarankuoria ja vaikka hammastahnaa. Televisio uutisissa toissapäivänä siitäkin kerrottiin.

Sitten päästiin makkaransyöntiin ja kahville.

Tähtipulla oli kyllä iso.

Kierros oli ohi. Seuraavaksi oli vuorossa saha. Siellä on käyty kyllä muutama vuosi sitten aikaisemminkin. Vastassa oli raikas pihkan tuoksu ja pöly. Kierrettiin taas pitkin läpinäkyviä ritilä portaita ja telineitä koneiden yllä ja alla. Sahatut laudat juoksivat pitkin ja poikin linjalla. Lajittelu tapahtui automaattisesti koon mukaan. Muutama työntekijä siellä ohjasi koneita valvomossa ja yksi seurasi ettei laudat kasaannu ja tuki linjaan.

Katsottiin vielä sormiliitos-osasto ja paikka missä tehdään kuumennettua puuta.

Kyllä on ihan mielenkiintoisia nämä kierrokset, varsinkin jos ei ole ennen käynyt.

Piipahdettiin Lieksassa. Siellä olikin pääkatu remontissa.

Käytiin muutamassa kaupassa ja bensa-asemalla. Kahvila meni just klo 17 kiinni. Olis käyty kahvilla.

 Lieksan pääkatu oikealle.

Lieksan pääkatu vasemmalle.

Ehkä kaupungin kaunein talo.

Lieksassahan leijui koko ajan voimistuen Venäjän Karjalasta tullut savun haju ja se myös näkyi. 

Savu tuntui voimistuvan koko ajan Ruunaalle mennessä.

Aurinkokin tuntui peittyvän savuun.

Suot olivat tosi kauniita, suovilloja oli valkoisenaan ja taivas punersi savusta. 

Olispa päässyt tuonne kuvaamaan, tämä on otettu liikkuvan auton ikkunasta.

Täällä käytiin.

Jatkan Neitikoskesta kertomista ja kuvia seuraavassa postauksessa. Nyt on lähdettävä
Silva Metsänäyttelyyn!