Sunnuntain tekeleitä

Rupesipa eilen illalla tuntumaan, että jotain pitäisi tehdä käsillä, kun yritin katsella teeveetä. Vaikka kuinka selaa ja yrittää löytää katseltavaa, niin hyvin vähissä ovat ohjelmat, joita tekee mieli katsoa. Miten liekin nykyisin tuntuvat kaikki ohjelmat olevan pelkkiä uusintoja. Varmaan yli viidesti tulee kaikki saman viikon aikana uusintoina!!!!
Vaan kuitenkin sen verran oli katsottavaa, jotta piti aloittaa sukan neule.

Monessa blogissa on kerrottu valepalmikkoneuleista, niinpä teki mieli sitä opetella. Löytyihän niitä ohjeita kuuklaamalla. Ja eikun neulomaan.
50 silmukalla kokeilin, 7 veikkaa, mutta sitten se tuntuikin liian tiukalta jalkaan, niinpä päätin tyytyä rannekkeisiin. Kun laiskuus voitti enkä jaksanut vaivata päätäni tekemällä lapasia, olisi pitänyt miettiä miten tekee peukaloreikää :)

Tämä on jotain petroolin väristä, alennusmyynti poistotuote lankaa. Minusta vähän epämääräisen väristä, mutta menettelee tässä kuitenkin.

Olipa ihan kivaa neulottavaa tällainen valepalmikko, ja nopeasti nämä valmistuivat. Varmastikin teen sukatkin vielä, kunhan tässä kerkiän. Pitää vaan lisätä silmukoita, niin eivät kiristä.

Tänään ollaan saatu levätäkin ihan koko päivän, kun ei ole satanut luntakaan. Tuntui että menikin perjantai ja lauantai pitkälti lumihommissa. Eilen käytiin karistelemassa lumia puistakin, mutta kun on pakkanen eivät oikein karisseet, eivätkä oksat juurikaan suoristuneet. Ihan mahdottomasti ovat oksat keränneet lunta.

Nyt nämä "lekottelupäivät" loppuvat. Huomenna on taas nousta kello viiden maissa ja ennen kuutta lähdettävä bussipysäkille rämpimään. Vaikka lopulta onkin ihan hyvä mennä töihin, niin kyllä mua aluksi nämä muutokset ahdistaa, en voi mitään. Hyvin monesti valvon nytkin öitä ja sitten ei edes aamulla saa nukkua.
Viime viikolla loppui se siivoushomma ja menen huomenna sinne, missä olin marraskuussa "harjoittelemassa", vanhusten hoitotyöhön vuorotteluvapaan-sijaiseksi. Tuttua hommahan se on ja tuttu paikkakin, vaan mua ne aamuheräämiset ja vuorotyö jännittää, vaikka jaksoin ihan hyvin sen kuukauden nousta yhtä aikaseen. Kyllä se kuitenkin hyvin sujuu, muutama kuukausi vain.

Kotoa poissaolo aika pitenee varmaan kymmeneen tuntiin, enkä enää näe päivän aikaan näitä lintujakaan. Niitä onkin nyt ollut paljon syömässä tuossa pihalla, ja ruokaa kuluu.

Leivoin tuossa vielä porkkanasämpylätkin kun uuni lämpiää joka päivä. Onpahan itellekin jotain natusteltavaa.
Nyt vähenee minun höpinät täällä blogissakin. Heippa vaan kaikille!