Tautivuoteelta

Niin se vaan on tunnustettava, jotta kaaduin tautivuoteelle minäkin. Oli jo perjantaina outo olo kurkussa, mutta lauantaina koetin pakolla olla pystyssä, mut sit oli jo sunnuntain vastaisena yönä 39 kuumetta. Joten pakko pysytellä pitkällään.  Ei ole ollut kuumetta moniin vuosiin, eikä nouse mulle kuume. On se vaan uskottava, jotta nousee se.
Nyt on kuume jo tainnut hävitä vaan on hutera olo vieläkin, en tiedä selviääkö tästä milloinkaan enää.
Vielä huomisen saan olla kotona. Eli 5 päivää on tää tauti ainakin kestänyt.
Kuulemma on paljon tätä liikkeellä, sairaanhoitajan kertomana, päähän koskee, huimaa, kuume nousee korkeellle, joillakin on vielä vatsatauti samalla. Mulla nyt kuumeen laskiessa alkoi yskä.

Eipä ole jaksanut mitään, tuntuu ettei aivotkaan toimi sitäkään vähää mitä ennen kuumetta. Tuhoaakohan jo 39 asteen kuume aivosoluja? Jotenkin tuntuu siltä.
Ruoka eikä mikään maistu miltään, ei suklaa, ei kahvi ei mikään. Kaikki leipomuksetkin jäi syömättä.

 Lauantaina vielä kun olin tolpillani, ostin nipun tulppaaneita.

Eilen oli myös pitkästä aikaa aurinkoa näkyvissä. Onhan se tietysti paistanut ennemmin vaan olen ollut töissä,  enkä ole huomannut.

Olinkin koko viime viikon niin väsynyt ja rasittunut, jotta tautikin pääsee jylläämään.  Eikä nytkään ole saanut nukuttua, kun oon pyörinyt kuumeen kanssa ja vaihdellut tyynyliinoja yölläkin kuiviin. Ei ole lepoa ollut ei.
Meni koko viikonlopun suunnitelmat pieleen, sen enempiä sanomatta, kun v.......! sori!

Olen tätä kukkaa odotellut jo pitkään, lopulta aukesi tämä yksi kukka tähän viime kesänä ostamaani orkideaan, kun se on ainoa, niin hulluna ihailee sitä.

Jos näitä olis kymmeniä, niin ei tätä yhtä edes huomaisi :)

Olen saanut uuden lukijan :) Tervetuloa Sulo Heinola!

Voi kun ois joku taikapilleri, millä sais ittesä taas tolpilleen jotenkin ja jaksamaan noita tulevia työvuoroja tekemään. Mut huomisen vielä lepään!