Onnea Suomi ja suomalaiset!

Kerran elämässä tulee tällainen juhlapäivä, kun kotimaa täyttää 100 v.

Viimepäivinä on tullut paljon dokumentteja ja elokuvia Suomen itsenäisyyden alkuvaiheista ja hyvin vaikuttuneena katseltuani uuden Tuntemattoman Sotilaan elokuvan, arvostan paljon enemmän itsenäisyyspäivää kuin aikaisempina vuosina. 

Ainakin nyt olen sairaslomalla ehtinyt enemmän katselemaan tv;tä.

Sodan traumat ovat tietenkin koskettaneet meitäkin henkilökohtaisesti. 

Isä toi niitä sodasta mukanaan. Vielä synnyttyäni yli 10 vuotta sodan jälkeen, muistot ja vammat olivat mukana. Tosin minullehan niitä ei juurikaan kerrottu kun olin lapsi. 

Mutta kyllähän ne näkyivät.

Äitikin oli joutunut seuraamaan pommituksia kotirintamalla.

Varmaan äidilleni, hänen kolmelle sisarelleen ja hänen isälleen oli hyvin raskasta menettää ainoa veli ja poika, josta piti tulla jatkaja heidän maatilalleen. Vasta 20 v täyttänyt nuori mies.

Sydämeenkäyvät kuolinilmoitus ja muistokirjoitus ovat säilyneet tänne asti.

Niistä voi aistia menetyksen suuruuden.

Toivottavasti hänenkin sankarihaudalleen on laitettu seppele. 

Itse en pääse sitä katsomaan tai viemään.

Mutta tänä päivänä voimme juhlia Suomen 100 vuotista itsenäisyyttä.

Kiitos!