Hauskaa juhannusviikkoa!

Toivotan tuon jo alkuun ettei unohdu :) Ja kiitokset kommenteistanne!
Mulla on mennyt aika niin vilkkaasti, etten ole paljoa blogeissa lueskelemaan kerennyt. Kiitos 11 kohdan haasteesta Rantakasville, vastailen kysymyksiin sitten joskus :)

Onko se totta että juhannuskin on jo lähellä? Ei uskoisi, että paras kesä on jo kohta mennyt.
Ruusutkin kukkivat, ne vähät mitkä varret eivät ole kuivuneet. Hyvin risuinen on tämä ruusupensas.

Taisi tulla nyt sama kuva kahdesti, mut menköön.

Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi Tampereen reissun jälkeen. Nukuttanut on ainakin öisin nyt hyvin, mikä tuntuu ihmeelliseltä vaihteeksi, kun yleensä joka toinen yö valvottaa. 

Alkuviikolla sain ruohikot leikeltyä ja katetta kasveille. Kasvimaalla rehottaa rikkaruohot, ainakin penkkien väleissä, vaikka niitä saa nyhtää joka kerran kulkiessa.

Tänään kyllä, vaikka on sunnuntai, pesin matot. Eilen jo ajattelin pestä, mutta oli niin viileää. Tänään tarkeni jo pestä, kun laitoin kaksi puseroa ja neuletakin päälle. Se siitä kesähelteestä :)

 Unkarinsyreeni (vai mikälie oikealta nimeltään), kukkii ja tuoksuu niin valtavasti

Samansävyisenä lobeliat, nyt sain tämänvärisiä, kun näitä harvemmin tulee vastaan.

Osaapi olla vaikea kuvattava :)

 Jyväskylästä ohikulkiessa ostin Plantagenista  ensimmäisen perhosorkideani ;), Phalaenopsis

Saa nähdä miten kauan tämä mulla menestyy. Olen aina halunnut näitä hankkia, mutta en ole raaskinut.

Se jännä juttu mistä viimeksi mainitsin oli työhaastattelu ja niinhän sitä sitten työt alkaa juhannuksen jälkeen. Näin kesällä olisihan tämä aika kulunut tässä puuhastellessakin, mutta olen toki jo ollut ilman työtä liian pitkään. 

Hyvä nyt on että on osa-aikainen homma ja eikä ole vuorotyötä, niin kerkiää vielä omalle pihallekin hommiin.

Saa nähdä miten sitten vielä kerkiän bloggailemaan, lukemaan ja sukuakin pitäisi vielä tutkia :)

Eilen löysin isoäitini Marian s.1874 perheen, vanhemmat ja sisarukset. Isoisän vanhemmat sisarukset ja heidän puolisonsa olen jo löytänyt. Ihmettelen vain miten ei ole heistä koskaan ollut puhetta vanhempien kanssa, eikä muistakaan vanhoista sukulaisista. Isoisäkin on elänyt vielä 1940-luvulla, eivätkä he puhuneet hänestäkään mitään, vai enkö vaan muista. 

Kyllä minä taas kirjottelen tänne ja luen teidän blogeja aina välillä.

Hei vaan taas teille kaikille ja mukavaa kesää ja Hauskaa Jussinjuhlaa!

Viileyttä ja oravaongelmia

Lievästi sanottuna viileitä päiviä on ollut koko viikon tai oikeammin kylmiä. Eipä ole meikäläistä paljon pihalla nähty. Vaikka kipasin yhtenä päivänä sen verran ulkona, että kylvin kesäkukat. Toivottavasti eivät happane ne siemenet tuolla viileässä märkyydessä. Juurikasvit ovatkin jo olleet taimella, ei ainakaan tarvitse kastelusta huolehtia.
Kukat kukkii kuitenkin vaikka onkin viileää ja piha on kyllä uskomattoman verheä, kun ei ole voinut edes ruohoja leikata :)

 Kirsikka puu kukkii, aika pieni puu on vielä, eikä varmaan jaksa tehdä kirsikoita.

 Uskomattoman suloiset kotkansiiven lehdet

 Kullero ei kuki vieläkään loistavasti, kun mylläsin ja jaoin sen toissa vuonna

 Kultatyräkki

Vuohenjuuren pikku auringot loistaa

Sitten joku pieni "tuholainen" on ottanut meidän auton moottoritilan varastokseen ja jopa vessakseen, ei kiva. Epäilyksen alla on orava.

Näitä kasoja on ollut jo monena päivänä, aikaisemmin ei olla huomattu. Joku on nuo tuonne konepellin alle kantanut jo monenna yönä, kun aamulla ne on ilmestyneet uudelleen. 

Jostain löytyy vielä itämättömiä vaahteran siemeniä.

Tänä päivänä oli sitten vähemmän siemeniä ja pieniä kakkoja.

Ite ei olla huomattu liikehdintää auton ympärillä, konepelti on tietysti kiinni, alakautta joku siellä käy.

Mitähän tuolle hamstraajalle tekis?

Minä hamstraan sensijaan näitä.

Kasvimökin vieressä on mun nokkosviljelmä :)

Tuo ois pitänyt jo kerätä. Oon jo kahdesti ryöpännyt ja kuivannut nokkosia purkkiin. Leikkaan varsineen ja huuhdon ne, sitten huljuttelen varresta pitäen kiehuvassa vedessä, valutan ja kuivaan koneella ja hienonnan. Otan varret pois hienonnusvaiheessa, kun eivät tahdo hienontua. 

Niistä saa hyvää lannoitetta kukkapurkkiin.

Syön tuota jauhetta talvella joka aamu jugurtin kanssa. Eipä tullut viime talvenakaan flunssaa ollenkaan. Mulla ei tule tehtyä niistä mitään lettuja tms ruokia.  

Varsinkin nyt kun en ole kuukauteen syönyt yhtään viljatuotteita. Pari viikkoa kesti "leivän himo", sitten on helpottanut, eikä tee enää kovasti mieli syödä leipää. Vaikka hyväähän se olisi ja varmasti menisi paljon jos alkaisi syömään :)

Nivelvaivat ja jalkakivut on kyllä helpottaneet, ei ole käsi niin turvoksissa ja kärsii nyhtää paremmin rikkaruohoja vasemmalla kädellä, siinä sen kivun yleensä huomasi. Tietysti tällä viikolla ei ole pihalla luuhattu niin kuin aikaisemmin, niin ei ole jalatkaan turvoksissa niin paljon.

Paino ei ole hirveästi pudonnut kuukauteen, muutaman kilon kuitenkin. Mitän negatiivista vaikutusta ei ole viljojen poisjättämisestä ollut. :) en ole suututtanut vielä yhtään ehtoista emäntää pullansyömättömyydellä. 

Tänä viikonloppuna on taas juhlia ja seuraavanakin, ihan kauhistuttaa miten niistä selviää.

Muuten on sadepäivät kuluneet hyvin lukiessa ja etsiessä esi-isiä ja -äitejä.  Se on kuin mukavan palapelin kokoamista, ilahduttaa kun löytää jonkun puuttuvan tiedon. Historiaan on tullut ihan roimasti lisää kiinnostusta. Hirveästi on tullut uusia kysymyksiä, mitä ei ennen ole kuvitellutkaan. Netti on hyvä tietolähde, kun vaan osais muotoilla oikeita kysymyksiä. Ja vielä kun ymmärtäis ja sais selvää mitä ne kirkkoherrat ovat sinne kirjoihinsa raapustaneet :)

Monien Juhlien viikonloppu on tulossa, mukavia juhlia ja  toukokuun loppua teille lukijoille!

Uudesta "intohimosta"

Kuulin tänään radiosta sanan intohimo. Sivistyssanakirjassa sanotaan intohimosta näin: "pysyvä voimakas halu. esim. Intohimoksi kehittynyt syöminen, pelaaminen. Poliittiset intohimot. Sairaalloinen intohimo. Polttavan intohimon vallassa"

Jos minä nyt kuitenkin sanon että, nyt mulle tuli uusi Hurahdus :) En tiedä miten pysyvää tai sairaalloista  tämä on :)


Nimittäin sukututkimus.  En ole entisiäkään unohtanut vielä, vaikka tuo vie (melkein)kaikki ajatukset ja ajankin veisi hyvin herkästi. Kun istahtaa katselemaan vanhoja kirkonkirjoja koneen ääreen ½:ksi tunniksi, huomaa yhtäkkiä että onkin parituntinen vierähtänyt.

Ensimmäisiä kukkia sateiden välissä kuvattuna

Olen kyllä jo mielestäni löytänyt isoisän isoisän tietoihin asti tietoja, mutta pitää tarkistaa ja etsiä ja tarkistaa kuitenkin vielä, että olenko innoissani katsellut vääriä ihmisiä. Eli aloitan alusta isoisän tiedoista uudelleen.
Löysin nimittäin kirjastosta kaksi kirjaa, Hyppönen, Sukututkimuksen käsikirja, siinä on selvitettu mitä kaikkia tietoja vanhassa Rippikirjassa on. Ja paljon esimerkkien avulla kerrottu elämästä entisinä aikoina.
Toinen kirja on Palander, Sukututkimusta internetissä. Siinä on osoitteet mistä olen jo tietoja etsinytkin, mutta hyvin on neuvottu miten edetään.
Mistä aletaan ja mistä sitten haetaan jne. 1800-luvulla on kirjoitettu sinne ruotsin kielellä ja vaikka minkälaisella käsialalla ja mikrofilmeistä kuvatut tiedot ovat kyllä välillä vaikealukuisia, niissä on mustia kohtia jne.  Eikä tuo ruotsinkieli ole ollut koulussakaan mikään suosikki, valitettavasti. Onneksi noista kirjoista selviää mitä tarkoittaa inhysing, lägersmål, rotefattig, bräcklig, ungmö tai enkling. Eipä noita sanoja muistaakseni ollut esillä ruotsin tunnilla :D

Vanhoja helmililjoja yksi on jäänyt penkkiin

Sanonpa vaan teille kaikille, että kysykää vanhoilta sukulaisiltanne tietoja, mitä he muistavat vanhemmistaan (esim syntymävuosi) ja asuinpaikoista missä ovat syntyneet jne. Ja kirjoittakaa ne muistitiedot paperille ylös. Jollain jälkeläisistänne tai itsellä saattaa vanhemmiten tulla halu selvitellä esi-isiä.
Olisi ollut helpompaa kysellä henkilökohtaisesti, nyt ei ole keneltä kysellä enää. Mullekin tuollainen kiinnostus puhkesi vasta yli 50:senä. Olisi vaikka kuin paljon kysymyksiä, joita ei enää arkistoista löydy!

Pohjan ruusujuuri

 Tänä keväänä ei oikein tulppaanit näytä loistavan

No se siitä tälläkertaa.....

Tänään aloitin myös kasvimaalla hommat, kun sade piti taukoa välillä ja nyt kyllä jo paistaa aurinko.
Mullahan on ne penkit, joissa kasvatan. En käännä niitä sen kummemmin, kuin haraan ja kaivan juuri-rikkaruohot pois. Viisi penkkiä kaivelin ja yhteen kylvin herneitä, sinimailasta ja rypsiä, niinkuin vihantalannoitukseksi. Tietysti jos herneet kasvaa, ne syödään. Kylvän hernettä yleensä monessa erässä, jotta satoa riittää syödä tuoreena pitkään.
Toiseen penkkiin kylvin porkkanaa muutaman pienen rivin. Kylvin jo monta päivää sitten kottikärryyn salaatteja ja rukolaa ja olen varjellut sitä rankkasateelta muovilla.

Sisällä mun viimeset esikasvatukset meni pipariks, kun unohdin kasvatus astian uunin päälle ja siellä oli vain ohuita haituvia kasvamassa, kun huomasin. No uusiksi meni sekin homma....;D

 Luonnonkasvikin voi olla näin kaunis, Mesiangervo aloittaa kasvuaan

Hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille!

Valitettavasti en voi vastata englanninkielisiin viesteihin, jotka menevät roskapostiin. 

Poistan taas anonyymien kommentoinnin, kun tuli paljon roskapostia.