Tänään alkaa Ajattelun viikko

tilasimme vaihteeksi Helsingin Sanomat. Tänään siellä oli melenkiintoinen artikkeli.
Lainaus HELSINGIN SANOMISTA

Sukupuoli heijastuu ajatuksiin
Miehet ajattelevat naisia useammin rahaa, seksiä ja harrastuksia. Naiset miettivät perhettä, kiirettä ja kotitöitä.

Suo­ma­lai­set ajat­te­le­vat eni­ten lä­hei­siään. Per­he, van­hem­mat ja lap­set ovat mie­les­sä usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä, sa­moin kuin ra­ha, sek­si ja rak­kaus, osoit­taa Hel­sin­gin Sa­no­mien TNS Gal­lu­pil­ta ti­laa­ma tut­ki­mus.

Se liit­tyy tä­nään al­ka­vaan ajat­te­lun viik­koon, jon­ka ta­voi­te on li­sä­tä ajat­te­lun ar­vos­tus­ta. Vii­kon ai­ka­na on ta­pah­tu­mia muun muas­sa Hel­sin­gin yli­opis­ton tie­de­kul­mas­sa.

Aja­tuk­sia vail­la suo­ma­lai­set ei­vät ole. Ta­van­omai­se­na päi­vä­nä he ajat­te­le­vat työ­tä ja ys­tä­viä, te­ke­miään vir­hei­tä, tu­le­vai­suut­ta, va­paa-ai­kaa ja ko­ti­töi­tä, mut­ta myös kuo­le­maa ja elä­män tar­koi­tus­ta.

Mo­net asiat ovat mie­les­sä jat­ku­vas­ti. Sel­lai­sia ovat eten­kin per­he, lap­set ja ys­tä­vät.

Tois­tu­vas­ti as­kar­rut­ta­vat myös oma ter­veys, ajan­käyt­tö ja kii­re, ra­ha ja toi­meen­tu­lo se­kä ruo­ka. Sen si­jaan jul­kis­ta pu­het­ta pit­kään hal­lin­nut eu­ro­krii­si on aja­tuk­sis­sa lä­hin­nä sa­tun­nai­ses­ti, niin kuin myös var­muus työ­pai­kas­ta ja työs­tä se­kä jak­sa­mi­nen työs­sä.

Nais­ten ja mies­ten aja­tuk­set kier­ty­vät eri suun­tiin. Nai­set ajat­te­le­vat päi­vän mit­taan usein per­het­tä, omia van­hem­piaan, lap­sia, ko­ti­töi­tä ja kii­ret­tä.
kii­re, ra­ha ja toi­meen­tu­lo se­kä ruo­ka. Sen si­jaan jul­kis­ta pu­het­ta pit­kään hal­lin­nut eu­ro­krii­si on aja­tuk­sis­sa lä­hin­nä sa­tun­nai­ses­ti, niin kuin myös var­muus työ­pai­kas­ta ja työs­tä se­kä jak­sa­mi­nen työs­sä.

Nais­ten ja mies­ten aja­tuk­set kier­ty­vät eri suun­tiin. Nai­set ajat­te­le­vat päi­vän mit­taan usein per­het­tä, omia van­hem­piaan, lap­sia, ko­ti­töi­tä ja kii­ret­tä.

Mie­het taas ajat­te­le­vat nai­sia useam­min sek­siä, ra­haa­sioi­ta ja toi­meen­tu­loa se­kä har­ras­tuk­sia – mut­ta myös eu­rok­rii­siä.

Ra­ha on mie­les­sä myös al­le 25-vuo­tiail­la. He poh­ti­vat myös elä­män­ta­po­ja, tu­le­vai­suut­ta, ra­kas­tu­mis­ta ja pa­ri­suh­det­ta, sek­siä, har­ras­tuk­sia ja kii­ret­tä se­kä var­muut­ta työ­pai­kas­ta. Ikään­ty­neet taas ajat­te­le­vat eten­kin ko­ti­töi­tä, kuo­le­maa ja elä­män tar­koi­tus­ta.

Kol­me suo­ma­lais­ta nel­jäs­tä ker­too ot­ta­van­sa it­se sel­vää, kun ha­luaa li­sä­tie­to­ja. Jo­ka vii­des taas luot­taa asian­tun­ti­joi­hin. Täs­sä jou­kos­sa on eten­kin vä­hem­män kou­lu­tet­tu­ja, nuo­ria ja elä­ke­läi­siä.

Esimerkiksi Elämän tarkoitusta ei mieti ollenkaan 33 % ja satunnaisesti 56% vastanneista. Jatkuvasti sitä miettii 4% ja 6% monta kertaa päivässä. No, en nyt itsekään mieti sitä ihan joka päivä, mutta joskus kuitenkin mietin.

Eilen oli Isän päivä.
Viimeaikoina on tullut mietittyä enemmän Isääni. Minkähänlaista hänen elämänsä oli lapsuudessa? Hän oli syntynyt 1899, jolloin on Venäjä Tsaari Nikolai II ollut hallitsijana. Suomen Kenraalikuvernöörinä ollut Bobrikov, Helmikuun manifesti annettu kun isä ollut kuukauden ikäinen. Ns. Sortovuosia on jatkunut koko hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Nohuhhuh, olisinpa ollut noista ajoista kiinnostunut jo silloin kun isä eli. Ei silloin ne asiat nuorta tyttöä kiinnostaneet, kun olisi isä ollut terveenä niistä puhumaan.
Maanviljelijä hän oli, käynyt siihen koulua ja kansanopistoakin käynyt. Luopui tilastaan ensimmäiselle pojalleen, kun jäi eläkkeelle, viljellen sitten minun aikanani pientä tilaa, muutama hehtaari peltoa ja muutama lehmä. Kalasti paljon kesäisin, ei onneksi metsästänyt. Reuma sairaus varmaan vaikeutti paljon elämää, muistan kun hän voiteli niveliään pahanhajuisella nesteellä. Ei silloin ollut nykyajan lääkityksiä siihenkään sairauteen.
Isä oli "suoraselkäinen auktoriteetti", jotenkin tulee isä mieleen kun katson kuvia esim. Mannerheimista.

Isä oli n.60v kun minä olin syntynyt, hän sairastui aivohalvaukseen alle 75 vuotiaana ja se aiheutti muistiongelmat, nyt kai olisi vaskulaarinen dementia dgn. Silloin ei vielä puhuttu näistä dementoivista sairauksista, eikä ollut niihin lääkkeitä. Äiti hoiti häntä niin pitkään kuin jaksoi. Kun isän kunto meni aivan vuodepotilaaksi, hän pääsi pitkäaikaisosastolle sairaalaan. Hyvin vähän oli silloin hoitoapua saatavissa kunnalta, ei ollut apuvälineitä, ei vaippoja tms.
Kansanterveyslaki oli kyllä silloin voimassa, mutta meidän paikkakunnalla ei ollut terveyskeskussairaalaa, joten hän kuoli naapuri kaupungin osastolla.
Voi olla, että isän sairaus vaikutti minun ammatinvalintaankin osaltaan. Sekä myöhempään kiinnostukseeni opiskella muistisairauksista lisää.

Hyvää Ajattelun Viikkoa!
Muistakaa myös, että Joskus on hyvä olla ajattelematta yhtään mitään...

Taas perjantai

Viikko on taas hurahtanut perjantaihin. Miten tämä aika voikin kulua näin nopeasti?
Aurinko paistaa tänä aamuna niin kauniisti, on muutama aste pakkasta. Eipä voisi parempi ilma olla. Ainakaan näin marraskuussa.
Piti ihan asiakseen lähteä kuvaamaan lähijärveä.

Olipa mukava kävellä tupsutella, sauvojen kanssa, kun ei ollut liukasta. Jalassa oli nimittäin nämä "jääpiikit".

Tällä viikolla on ollut mukavaa puuhaa. Olen innostunut tekemään joulukortteja, yhtenä päivänä kävin ostamassa tarvikkeita Tiimarista.
Sitten olen suunnitellut ompeluita, ensiksi olisi vuorossa joulukalenteri. Saa nähdä tuleeko suunnitelmista mitään, ainakin kortit olisi saatava ensin tehtyä. Kunhan saan 20 korttia aikaiseksi, olen ihan tyytyväinen. Laitan sitten niistä kuvia, kunhan saan ne valmiiksi :)

Eilen sain vihdoinkin aikaiseksi tilata uuden kameran. Kieriskelen nyt viikonlopun "odotuksen tuskissa"

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Tänään jo oli aurinkoista

Oli jo parempi päivä tänään. Aurinko paistoi. Lumet ja sohjot olivat jo sulaneet ja kävin pyöräilemässä, kirjastossa ja sitten ostin postimerkkejä "kasvinkumppanini" kirjeeseen. Kirjoittelemme nykyisin ihan perinteisiä kirjeitä melkein viikoittain.
Lisäksi viestittelemme tekstareita vielä useammin, hänellä kun ei ole tietokonettakaan.

Nyt hän siellä on flunssan kourissa taas. Olen yrittänyt kertoa D-vitamiinin syönnin tarpeesta, mutta hän on itsepäisesti sitä mieltä, että ruoasta saa kaiken tarvittavan.
Voi voi, ja sitten on vähän väliä flunssassa ja muitakin sairauksia on vielä.
Minä en ainakaan saa ruoasta tarpeeksi D-vitamiinia, enkä kaikkea muutakaan, kun en syö margariineja enkä juo maitoa litroittain, kalan syöntikin on vähän niin ja näin. Harvemmin kuin joka toinen viikko tulee syötyä kalaa. Paitsi tänä viikonloppuna tuli syötyä kerran lohta ja tänään taas haukipullia, kun naapuri toi ystävällisesti pari haukea meille eilen. Jauhoin ne lihamyllyllä ja tein uunissa pyöryköitä. Olivat hyviä, mutta työläitä tehdä (ainakin se jauhaminen).

Sitten jatkoin etsintää, kun eilen aloitin etsiä varastosta kynttilänjalkoja. Lopulta löytyivät, jes...

Löysin myös muita tavaroita, kuten nämä äidin peru kahvikupit, sievä hento kukkakuvio niissä. Kuvattu tädiltä perityn liinan päällä.

Kumma miten iloa tulee tavaroiden löytymisestä, joiden ei edes muistanut olevan kadoksissa :)