Kuvat vaikuttavat ihmisen elämään

Kirjastossa huomasin tämän kirjan ja olihan se otettava mukaan luettavaksi

Krista Launonen; Paljastavat värit, hoitavat kuvat. Opas kuvien maailmaan

Lue tämä kirja ja opi näkemään ympärillesi.

Kuvia on valtavasti, emme voi välttyä näkemästä niitä. Entäpä jos kuva onkin voimavara. 

Mistä kuvasta tulee hyvä olo, mikä kuva on inhokki? 

Kirjassa on lukuisia harjoituksia suosikkikuvia, inhokkikuvia, maalausta ja värien käytöstä ja merkityksestä. 

Piirteletkö spontaanisti joitain kuvioita esim puhelun aikana tai luentoa kuunnellessa. 

Piirrätkö usein samanlaisia kuvioita ja mitä ne kuviot ilmentävät sinusta. 

Entäs sitten Värit, lempivärit ja ei niin lempivärit. Mitä ne kertovat sinusta? Tai sinulle?

Kirjassa kerrotaan kuvan voimasta, mihin kuvan mahti perustuu? Ihminen on tehnyt kuvia aina, satoja tuhansia vuosia sitten jo. Omakuviakin on tehty jo ennenkin, nyt on tämä kännykkä selfie-buumi. Viime vuosina tuli muotiin värityskirjat ja niiden värittämisen stressiä poistavat ja rentouttavat vaikutukset.

Kirjassa puhutaan myös turhastakin itsekritiikistä, kun usein tuntuu ettei kuitenkaan osaa mitään, eikä ilkeä tehdä kun ei kuitenkaan osaa piirtää tai maalata. Kirjassa kannustetaan vaan haastamaan itsensä ja ottamaan sivellin käteen, ei ole väärää eikä oikeaa tapaa tehdä, vaan kaikki käy, kun vaan ottaa värin ja alkaa levittää sitä paperille. Voi käyttää kyniä, sivellintä tai sormia maalauksen tai kuvan tekemiseen.

Lähinnä itseä kiinnostavaa oli Suosikki kuvat, Hoitavat kuvat, Anna taiteen parantaa ja värien merkitys.

Tässä yksi kuvakortti, josta olen pitänyt jo parikymmentä vuotta. Sattui löytymään papereita lajitellessa. Olin laittamassa sitä eräälle henkilölle, mutta se jäikin itselle.

Siinä on minun iloni, odotan kesää

Yli vuosi sitten, kun elämä alkoi vaikeutua, aloin itsekin tehdä maalauksia akryyliväreillä. Joskus aikaisemmin jollain kurssilla ollessa piti maalata vesiväreillä ja se tuntui hyvältä jo silloin. Minähän en osaa piirtää, enkä maalata, värien keskinäisestä sopivuudestakaan en ole yhtään varma, mutta en olekaan esitellyt kuviani yleensä kellekään (hädintuskin täällä netissä nimettömänä :)

Pääasia on ollut, että värin levittäminen ja siveltimen (käden) liike tuntuu hyvältä ja helpottavalta. Olen maalannut ja värit valinnut ihan intuition mukaan, miltä silloin on tuntunut. Usein viime vuoden aikana on tuntunut pahalta! Kuten vielä nytkin!

Tämän kirjan kertomien asioiden mukaan olen huomannut nyt kuvissani monia symboleita ja värejä, joita olen silloin tuonut esille. Usein olen piirtänyt aaltoja, jotka voivat kuvata tarvetta päästä liikkeelle, saada aikaan muutos eteenpäin. Aurinko on valon, lämmön, energian, voiman vertauskuva, yhdessä kuvassa kurotin kädet aurinkoon päin, kai voimia saadakseni. Lintu on viesti vapaudesta, tai viestin tuoja ja lentää ihmisen ja taivaan välillä.

Tämän tammikuun kuvaan maalasin spiraaleja! Se voi kuvata joko takaisin kotiin, turvaan, tai uudestisyntymistä, uudistumista, henkilökohtaista kasvua, tai salatusta asiasta. Riippuu kulkeeko spiraali sisään vai ulospäin. Sydämiä olen myös piirtänyt usein.

Kollaasi minun tekemistä "terapiakuvistani" tässä 

Aloitin joulukuussa 2015. 

Jossain kuussa tuli useampi, jossain vain yksi kuva.

Jälkeenpäin kuvia tutkiessa, on tullut mieleen, mitä olen yrittänyt kuvassa sanoa. 

Muuten kuvat vaan tulivat miten tulivat. Niitä onkin hyvä tarkastella jälkeenpäin.

Väreistä kerrotaan tässä kirjassa myös, mitä eri värien käyttö merkitsee. Itse olen käyttänyt paljon sinistä (melankoliaa, surumielisyyttä, rauhoittavaa), vihreää (toivon, levollisuuden ja kärsivällisyyden väri), kultaa (auringon, uudistumisen väri), hopeaa (kuun intuition ja henkilökohtaisen kasvun väri). Keltainen keventää, terästää ja piristää, tuottaa iloa ja voi torjua masennusta, jossain kohtaa varoittaa...Ihan summittaisesti kirjoitettuna nämä tässä.

Kirjassa kehoitetan lukuisiin piirtämis- ja maalausharjoituksiin,  neuvot harjoituksen purkuun ja mitä harjoitus antaa? 

Mene museoon! Anna taiteen parantaa! Lohdutava taide! 

Ihan intuitiivisesti toteutin näitä asioita viime kesänä, menin museoon monta kertaa 

kaikessa rauhassa, yksin ja katselin kuvia. 

Silloin oli tosi hienot puitteet käydä siellä, Finlysonin entisissä tilossa monenlaista taidetta näki.

Ja kiersin siellä monta kertaa katselemassa

Marja Pirilän valokuvateoksia Milavidasta

Näitä historiallisia kuvia ja vanhaa teollisuusrakennusta katsellessa omat ajatukset saavat uutta näkökulmaa. Finlayson Art Area

Nämä Samuli Heimosen maisemat ja susikuvat...huikeita!

Vaikuttavaa myrskyävää maisemaa, hurjan iso taideteos; Petri Ala-Maunus, Finlayson Art Area viime kesänä

 

Tässä kirjassa on vain vähän kuvia, kansissa ulkopuolella ja sisäpuolella. Sisäsivuilla muutamia  ja piirroskuvia mandaloista.

Kun tekee kirjan harjoitukset, on sitten omia kuvia.

Koen että minulle on ollut apua ja jonkinlaista terapiaa kuvista ja maalaamisesta.

Jokainen voi itse kokeilla!

Naapurit ilahduttivat ensimmäisillä tulppaneilla

Amaryllis vielä kukkii viimeisiä ihania kukkia, tosin kallistunut on jo, pitänee katkaista kukkavarsi maljakkoon.

Ehkä on toivoa, tämäkin kuivanut hortensia vielä työntää vihreää versoa.

Pakkasessa on kärvistelty tämä päivä

...niinkuin eilinenkin. Onneksi on vielä puita joita polttaa uunissa. Ei sisällä ole ihan näin jäätävää...

kuin näissä kuvissa. Oli eilen niin hohtava päivä, että uskalsin lähteä kävelemään ja rannalle tietysti. Oli vähemmän pakkasta, kuin tänään -28. Kävelylenkki kesti 22 minuuttia, matkaa ei ole kilometriäkään, mutta yhtään pitempään ei ois kärsinyt lenkkeillä. HRRR...

Tänään hain vain puita ulkovarastosta ja haahuilin kameran kanssa hetken.

Viime joulukin on jo paketissa, mennyttä. Vaikka kuinka koetti tehdä joulua, niin ei ollut "samanmakuista" kuin ennen. Suklaata oli liikaakin :))

Uutta oli bataatti-peruna-laatikko, jota kokeeksi tein. Siitä voi tulla lanttu- ja imelletyn perunalaatikon korvaaja. Isoa, 12 kilon kinkkua ei enää kannata paistaa. 

Vaikka ei siitä jäänyt kuin kilo syömättä. 

Hernekeittokin maistui hyvältä pitkästä aikaa joulun jälkeen.

4.1. ja 6.1. kuut

Kun olen sellainen "kuu-hullu", niin aina kun kuu näkyy, pitää sitä koettaa kuvata. vaikka olis sata kuvaa kuusta.  Eikä onnistu sen kuvaus ikinä, liekö liian kaukana :D

Pieni kukka nökerö työntyy vielä sipulista

Eiköhän tämä arki tästä ala taas sujua, kevättä odotellessa.

Kun nyt on Suomen juhlavuosi, niin on tällainen 101 kirjaa-Kirjojen Suomi-juttu, kirja jokaiselta itsenäisyyden vuodelta, niin ajattelin että luen ainakin yhden kirjan näistä joka vuosikymmeneltä. Liian iso haaste lukea kaikkia! 

Ainakin listasta löytyy erilaisia kirjoja, mitä itse valitsisin hyllystä.

Ihan oikeita kirjoja pitää hakea, ensimmäisen varasin jo kirjastosta :)

Muutamia niistä olen jo aikaisemmin lukenut. 

Paljon kiitoksia kaikille kivoista kommenteista aikaisempiin kirjoituksiin!

Tämän vuoden ensimmäinen

Pitäähän tämäkin blogivuosi aloittaa heti tuoreeltaan :)

Eilisiä kuvia vielä, mikä lie kun on ihan pakko aina yrittää kuvata noita paukkuja

 Harvoin olen nähnyt niin hienoja ilotulituksia ja niin paljon väkeä niitä katselemassa.

Suomen juhlavuosi on alkanut :)

Sittenpä menikin ilta ihan kotona rauhallisesti ja tv:stä juhlimista katsoessa

Tänään raivasin joulukoristeita pois ja täytin jäteastiaa. 

Ei meinaa saada täyteen jäteastiaa, kun sinne ei sais laittaa muuta kuin palavaa "jätettä". 

Sitten saa maksaa tyhjästä. Liikaa tavaraa on kyllä hävitettäväksi vaikka kuinka paljon.

Vaihdoin kalentereita seinälle, ei sitä osaa vielä kännykän kalenteria käyttää.

Uuden vuoden toivomuslistalla on  ainakin taas suklaan mässäilystä irtipääseminen, ja kasviksien lisääminen ruokalistalle. Liikuntaa on lisättävä taas. Aika vähiin on nyt jäänyt sekin.

Yritin tänään käydä kävelyllä, mutta on se vaikeata, kun ei meinaa pysyy pystyssä, vaikka on jääpiikit kengissä. Ja sauvat vielä tukena.

Tiet on siinä kunnossa, että...hiekanjyvä hakee kaveria peilikirkkaalla jäisellä tiellä.

Hyvin vähän on ripoteltu keskitielle kivipalleroita. 

Osataan sitä täälläkin säästää!

Ei voi kun "hiihdellä" hyvin varovasti tien reunoja pitkin lumihangessa.

Pitää kai alkaa harrastamaan umpihankikävelyä omalla pihalla, kunnes liukkaus vähenee tiellä.

 keltasirkkujakin tuli tänään kylään :)

Tämä mun amaryllis on aika aljon samanlainen kuin viime vuonna, mutta siinä on ollut paljon enemmän kukkia kuin viime vuonna. Kuusi kukkaa on ensimmäisessä vanassa, ja toinen on tulossa. 

Ja Enkulin lähettämä enkeli on uusi, ihana enkeli.

Hyvää Uutta vuotta 2017!