Kerta vielä

 maaliskuusta.

Eilen aurinkoisena päivänä näin eka kerran kimalaisen. Siellä se piilottelee kuvassa vaikka oli isokokoinen, mutta livahti kukan sisään.

 

Leskenlehden kukat myös eiliseltä

 

Pieni katsaus maaliskuuhun

Jostain syystä olen nyt nukkunut paremmin tässä kuussa. 

Kävellyt olen joka päivä, yhteensä noin 185 000 askelta, noin tunnin päivässä liikuntaa, vähän ylikin. Osa siitä pyöräilyä ja siitä ei tää mun kännykkä mittaa kilometrejä, enkä ole lisäillyt niitä itse,

 km:jä oli 113 km mitattu. Se ei ole paljon ollenkaan, mutta olen vain itseäni ulkoiluttanut.

12 kpl kirjojakin olen lukenut, seuraavakin on aloitettu huhtikuulle. Ihan hyvä lukuintokin on ollut, minusta paras kirja oli Pieni bistro Bretagnessa, Nina George kirjoittaja. 

 

Paino oli ihan vähän laskenut, enkä sitä ole miettinyt yhtään, pääasia ettei laske tai nouse paljoa.

Aika tasaista on ollut, kahdessa taidenäyttelyssä kävin. 

Aika yksitoikkoista, mutta YouTubea olen katsellut ahkerasti 😃  Pyöräily on ollut nyt ihan riemastuttavaa näin aluksi. Ei ole kuuma eikä kylmä ja tänään satoikin, niin ei katupölyä ollut.

Aamupäivällä oli sumuinen ilma ja pelkäsin että alkaa sataa kun pyörällä menin kauppaan, onneksi ei satanut vaan aurinko ilmaantui poistullessa. En tiennyt että Taas alkaa leipomoiden lakko, mutta oli vielä leipiä reilusti kaupassa.

 

Äsken kävin vielä kävelyllä, niin olipa Pyhäjärvessä tosi heikon näköiset jäät. Hienosti oli kävelypaikatkin jo kuivuneet, ettei rapakossa tarvinnut kävellä. 

Kuulin ekaa kertaa mustarastaan laulua ja peipposen...ja näin punatulkun, vaikka eihän se ole mikään muuttolintu, mutta kaunis. 

Oikein hienoa Huhtikuun alkua kaikille!

Vähissä on jo maaliskuu

 On ollut aurinkoisia päivän tällä viikolla

 Krookukset alkoivat kukkia puistossa

Samoin nämä lumikellot

Kulkiessani piti kuvat myös pilviä ja tämäkin maisema kohta voi muuttua, kun tuo tehdas on lakkautusuhan alla

sain kaikki entiset kirjat luettua, niin kävin uusia kirjastosta.

 On nyt ollut niiin hienoa pyörällä ajella, ihanpa riemukasta on ollut pyöräillä.  

Jäät ovat vielä sitkeästi Pyhäjärvessä

 Moi, Moi!

Taidetta on nähty

 

 Jotenkin taas tajusin että on taas perjantai... Tuntuu kuin maanantain saa menemään, niin heti onkin sitten perjantai, vaikka mitään en saa aikaiseksi, eikä ole mitään odotuksia millekään päivälle. Vain kävelyä yritän suorittaa ja tällä viikolla kävin katselemassa taidetta. Ja pyöräillyt olen myös, mikä on jokseenkin riemukasta ollut taas talven jälkeen.

 Pieniä surkeita ruttuisia rääpäleitä näin yhtenä päivänä puiston kukka-alueella. Silloin ei olleet lumikellotkaan kukassa kunnolla. Niin märkiä on olleet kävelytiet, ettei oikein huvita kenkiä kastellä, tietty vois mennä pyörälläkin...mut ei tuu askeleita sitten.

Keskiviikkona kävin katsomassa taidetta Kansalaistalo Laikun salissa. 

Tämäkin näyttely on vaan ensi sunnuntaihin asti eli 30.3.25 asti

Kynäjalava, Armas Raunio 1957

 

Viime syksynä kun muutin tähän asuntoon, lähellä oli kynäjalavia, joita en ole ennen nähnyt tai tunnistanut. Sitten hupsuna keräsin niiden lehtiä, ja niitä on nyt kaikki kirjojen välit täynnä, kun hurahdin

Nimetön, Mario Curasi. Perusta asti tuotu tänne kainalossa, 

joku tässä taulussa puhutteli minuakin

Paljon muitakin hienoja töitä oli...

 

Laikun talon Studiossa oli  toisen taiteilijan töitä, nämä oli tehty kierrätys vanerista ja maalattu lyijykynällä, olivat monikerroksisia.

Eilen kävin Vapriikissa, koska jäi kaivertamaan Songlines7 Sisarta-näyttely, jonka kävin katsomassa jo marraskuussa, mutta se tarvisi vielä tarkempaa perehtymistä. 

Tämäkin on vielä nähtävissä 30.3. 2025 asti

 

Seitsemän Sisarta kulkivat Australian läpi lännestä itään

Tällaisessa maastossa he ovat voineet asua

Heidän maalauksensa näistä Laululinjoista eli matkoista ovat värikkäitä, kuva on kyllä huono. Mutta poislähdettyä tuolta näyttelystä silmissä näkyi pitkään punaisia palloja :D

 

Nämä henkilöt jotka olivat täälläkin olleet järjestämässä tätä näyttelyä, esittelivät videoilla omalla kielellään näitä asioita. Täällä olisi pitänyt olla vielä pitemmän ajan, koska ei vaan kaikkea pysty heti ymmärtämään.

Nyiru oli "noita" joka jahtasi näitä sisaria, ja muttui välillä itse hedelmäksi, tomaatiksi tai käärmeeksi, jotta sisaret olisivat syöneet hänet.  

 Katselin nyt sen esityksen, joka näkyi pyöreässä teatterissa ja katseltiin selällään ollen, kuin taivaalta. Ekalla kerralla se oli niin täynnä ettei mahtunut sinne. Mutta se oli tärkeä tämän tarinan kannalta, siinä esitettiin koko seitsemän sisaren tarinan historia. Eli tämä myyttinen matka ja sen pelotteet olivat varoitus naisille, että pitää varoa miestä Nyirua, joka jahtasi heitä. Nyiru muutti itsensä käärmeeksi ja naiset söivät sen ja olivat sairaita kolme päivää... 

sitten sisarukset muuttuivat tähdiksi ja lensivät taivaalle ja siellä he sitten loistavat tähtinä.

 Vielä on noin viikko aikaa käydä katsomassa tämäkin näyttely 30.3.2025 (maantaisin kiinni) asti. Vieläköhän pitäisi käydä kolmannen kerran....

Kuvia on paljon enemmän, mutta tämä on vain pintaraapaisu tästä suuresta näyttelystä, tämä on erikoisin täällä nähty näyttely ja on paljon näkemistä. Kuulemma seuraavaksi tämä menee Pariisiin esille.

Jos tässä on taas jotain outoa,niin voi...Taas jumitti tämän julkaisu!