Leipomista

Vaihteeksi innostuin taas leipomisista ;)  Nämähän nyt ovat kaukana karppauksesta, mutta olkoot.

Joitakin päiviä sitten tein perunaiset leivospohjat KodinPellervon ohjeella. Kävi vaan niin, etten saanut niitä ehjänä irti muffinsivuokasta, joten jätin ne suosiolla jääkaappiin muutamaksi päiväksi vuokaan. Eilen kokeilin niiden irroittamista, jee, irtosivat. 

Sitten laitoin hilloa pohjalle ja täytin kerma/rahkaseoksella. Mustikoita löytyi vielä metsästä. 

Ihan syötäviä tuli noista ;)

Pohjataikina on ihan helppo perunavoitaikina. Laitan tähän ohjeen (KodinPellervo 1/2012 lehdestä)

Perunaiset leivospohjat; n.8 kpl

n. 100 g keitettyä perunaa, jotka raastetaan

100 g voita

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl grahamjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

Nypi rasva ja jauhot sekaisin, lisää perunaraaste. Voitele muffinipelti ja laita taikinaa pohjalle ja reunoille. Laita leivospohjat ½tunniksi jääkaappiin, niin reunat eivät valahda. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes ne saavat vähän väriä. Täytä vähän ennen tarjoilua, kermarahkalla, vaniljakiisselillä, jäätelöllä tms.

Pidin valmiita leivospohjia jääkaapissa, koska en saanut niitä heti irti vuokasta, enkä halunnut kaikkia  rikkoa palasiksi ;))

Minähän olen kiinnostunut ohjeista, joissa on käytetty vähän jauhoja, koska haluaisin vaihtaa ne gluteenittomiin jauhoihin. Tietty meillä jää usein myös keitettyjä perunoita tähteeksi, ja niillekin on kiva saada jotain käyttöä.

Eilen paistoin myös vanhan tutun mustikkapiirakan mammanmarjapiiraan ohjeella. Näitä on ihme ja kumma mennyt tänä kesänä hyvin meidän perheessä. Eipä tämäkään pitkään seisonut pöydällä :)

Kesäkurpitsaahan on joka kesänä kasvanut ihan tarpeeksi ja liikaakin, joten siitä on tehnyt mieli kokeilla leipomuksia. Yksi ohje on jo löytynyt aikaisemmin ja Pellonperän emännän blogin kautta löytyi vielä paremman tuntuinen kesäkurpitsakakku, ja herkullisen näköinen. Sitä nyt kokeilin eilen. 

Kopioin ohjeen ja katsoin tarkasti kaikki ainekset ja tein ohjeen mukaan, mittasin ja punnitsin, vaahdotin ja sekoitin  :))))  ensin olin hakenut kaupasta melkein päätäkauten kurpitsansiemeniä ja valkosuklaata.

Kun laitoin kakun uuniin, iski kamala ajatus, että laitoin kaksinkertaisen määrän kesäkurpitsaraastetta kakkuun. Punnitsin 400g, enkä 200 g. Kakku oli jo vähän aikaa uunissa ollut, joten en voinut sitä ottaa poiskaan ja sekoittaa jauhoja tms lisää. Vähän ihmettelin, kun tuli niin iso annos ettei sopinut vuokaan, vaan piti pieni kuppi voidella lisäksi ja loppu taikina siihen.
Eli pieleen meni, oman hömeryyden takia. No siellä se paistui ihan kivasti, eikä näyttänyt lösähtävän.
Pieni kakku syötiin ensin, vähän se oli kosteaa, mutta ei pahemmin. Isomman kakun koristelin valkosuklaalla, mutta kun se jo oli epäonnistunut, en enää koristeluun paljon panostanut, vaan lusikalla valuttelin valkosuklaan päälle.
Mut oikeesti odotin tuon menevän paljon enemmän pieleen, kun niin paljon tuli sitä kosteaa kurpitsaa liikaa :)) Tosi hyvän makuista on ja teen varmaan uudelleenkin, koska kurpitsaa riittää. Pitää vaan vielä tarkemmin punnita.... ;)

Äitienpäiväruusun viimeinen kukka, ainakin toistaiseksi

Hauskaa loppuviikkoa!