Mennyttä muistellessa

Näin se tämä lokakuukin on kohta mennyt. Nopeastihan tuo meni, onneksi. Marraskuu luultavasti alkaa positiivisissa merkeissä. Pääsen kai uuteen työpaikkaan kokeeksi, samoilla ehdoilla mitä on nyt, mutta ei tarvitse kulkea rahjustaa tuolla pitkin kaupunkia räntäsateessa.  Ja sitten marraskuussa tulee yksi vuosi lisää. Vaikka ei se niin "mukava" ole vanheta, mutta aion tehdä ainakin kakun ja nauttia siitä :) Ja onhan se marraskuussa joulukin lähempänä. Tänään ostin jo joitakin korttitarvikkeita.

Sanonta on, että menneitä muistelleelle tikulla silmään :) Siitä huolimatta muistelen tässä mennyttä kesää, eli aloitan toukokuusta.

Toukokuu on toivoa täynnä, ainakin vihreydestä ja sipulikukista sai nauttia. 

Vaikka jotkut edellisenä syksynä istutetut sipulikukat eivät ollenkaan nousseet, jokunen niitä kukki kuitenkin.

Vappuna oli vielä kylmää, kun katseltiin vanhojen autojen ajelua.

 Botaniassa sentäään oli lämmin ja kukat kukkivat, vaan ei meidän takapihalla vielä mikään kasvanut.

Toukokuussa saatiin odotella ja katsella taas lintuja ja peipposen tuloa odotin innolla. 

Peipponen tuo jo vähän kesän fiilistä laulullaan.

Vuokkojen kukintaa odottelin myös hartaasti.

Suurin toivein sitä keväällä aina laittelee kasvimaata. Tulihan sieltä satoa, ainakin perunaa tuli hyvin. Porkkanat tosin olivat matoisia, papuja tuli vain vähän, kun oli niin kylmä kevät. Mutta tomaatteja on vielä nytkin tuossa pöydällä kypsymässä, eikä enempää olisi kukaan toivonut. Salaatteja saatiin myös hyvin syödä ja parsakaaliakin tuli ihan hyvin.  Viime kesänä ei ollut kaaleissa niin paljon tuholaisia.
Kesäkurpitsaa tuli sitten lopulta, kun sain taimet kasvamaan, ihan liikaakin.

Pitäisikö vielä sanoa sekin,että hyvä puoli oli viime kesänä, kun en kerennyt katsellakaan niin paljon niitä kotiloita, joiden kanssa olin edellisenä kesänä menettää hermoni. Olihan niitä pikkukotiloita nytkin pitkin kesää, mutta en joutanut niihin puuttumaan, saivat olla melko rauhassa :)

Jos olisin tiennyt aloittavani työt olisin jättänyt useamman penkin kylvämättä, kun en sitten kerennyt niitä hoitamaan. Mutta eipä tuota tiennyt vielä tässä.

Kesän vähät reissut aloitettiin perinteisesti käymällä Ruunaan koskilla, josta tässä on vain nuo rentukat. Bomban talo Nurmeksessa ei silloin ollut auki, joten sisälle ei päästy. Eikä toistakaan kertaa siellä käyty.

Seuraavan kerran sitten muistelen kesäkuuta.

Huomenna on viimeinen päivä tätä kuuta. Pitäisi taas keksiä uusi kuva tuohon banneriin ensi kuuksi. Pihalla on niin synkkää ja kaikki nuupottaa, joten sieltä ei löydy mitään kivaa kuvattavaa.  Sen verran kävin tänään pihalla, että olin metalliset tuet pois pioneilta. Luin joskus jostain, että herkemmin kasvi paleltuu, jos joku metallinen tuki on sen juurella.

Hyvää jatkoa, tervetuloa uusille lukijoille ja paljon kiitoksia kivoista kommenteistanne!