Menneen kesän muistelua

 Syksy on saapunut, on ollut mielessä jotain kirjoitella menneestä kesästä tänne. 

Kai sitä keväällä odotti jotain enemmän kesältä, kun alkoi valosuus ja vihreys lisääntyä, ehkä koko muukin elämä paranisi ja alkaisimme päästä "normaalimpaan" elämään. 

Tämän kirjoituksen kuvat on otettu tänä aamuna, kun kävin kävelyllä.

samettikukkaa on ollut monessa paikassa täällä

 

Asuminen vaikeutui jo huhtikuussa ja aloin katsella asuntoja muualta. Siinä oli monenlaista hankaluutta, melun ja muunkin takia. Ainakin päiväkirjani mukaan en vielä ollut mitenkään erityisen väsynyt, se tuo toivo oli silloin vielä olemassa.  Hain asuntoja useampia, jotain kävin katsomassa ja joistain ei kuulunut mitään. 

Rakas lapsuudenystäväni oli jo sairaalassa, välillä viestiteltiin ja soiteltiin. Toukokuun lopulla hän alkoi huonontua, ettei jaksanut enää. Korona esti hänen luonaan käynnit.

Pakkasin tavaroita ja koetin hävittää vähemmäksi niitäkin.

 

Virvatulet-suomalaisen sotilaan muistoksi, Aimo Tukiainen

 

Vapun aattona sain ekan Koronarokotuksen, ensin ei juuri ollut oireita siitä, kunnes viikonpäästä alkoivat jalkakivut. Outoja oireita, joita ei ollut ennen ollut. Koetin päästä lääkäriin, mutta se oli aika vaikeaa, eikä mitään selvinnyt vaikka kerran kävinkin. särkylääkkeitä söin jotta olisin saanut nukkua öisin edes jonkinverran.

Kesäkuun alusta alkaen sain sitten asunnon, joka oli vähän isompi ja saunallinen. Sitten alkoi muutto, kuljettelin itekin herkempiä tavaroita, kuten viherkasveja useita kertoja.  Oli myös nukkumisvaikeuksia -heräilin aamuyöstä ja alkoi olla kuuma ilmakin. En ottanut muuttolaatikoita firmasta, kun vaikuttivat tulevan kalliiksi. Kalliiksi tuli muuttokin, hinta oli edellisestä kaksinkertaistunut. 

Heti muuttopäivän jälkeen sain tiedon ystäväni kuolemasta. 

Koskipuistossa vanha hopeasalava,kai

Helle oli kamala, olin aivan uupunut. Lapset veivät aina syömään jonnekin, koska ei ollut voimia tehdä ruokaa. Vähitellen sain raivattua laatikkokasat pois lattialta. Kaikki tavarat olivat häveissä ja vähitellen kävin myös siivoamassa entistä asuntoa. Jalkakivut jatkuivat. Särkylääkettä ja melatoniinia yöksi.

Aamulla ja illalla saattoi käydä ulkona, mutten päivät verhojen takana pimeässä, kun aurinko paahtoi koko päivän ja kuumensi koko talon. Parvekkeella olisi vesi kiehunut, melkein. Yhtään uutta kukkaa en saanut ostettua parvekkeellekaan, eikä ne olis menestyneet, kun niin kuuma paahde.

En oikein ole ollut tyytyväinen tähän asuntoon, vaikka ei minulla ollutkaan suuria odotuksia tästä. Eihän tässä kuumuuden lisäksi suuria vikoja ole, en vaan tiedä mikä on.

 Heinäkuussa oli ystäväni hautajaiset ja oli silloinkin hirmuinen helle ja sellainen hotelli, jossa yövyin, etten toista kertaa mene. Helle jatkui vaan. Kävin heinäkuussa Joensuussakin koska piti viedä sielläkin haudoille kukkia ja tavata siellä yhtä ystävää, joka hänkin sairastaa vakavaa sairautta. Onneksi vaikuttaa hoito häntä auttavan.

Olen kuitenkin tässä asunnossa saanut nukkua useinkin yöt, eikä paljoa ole meteliä kuulunut naapureista. Kesällä tuskin ketään näin koko talossa. Hyvä kun on makuuhuone erikseen ja siinä voi pitää pimennysverhot ja ikkunan auki yöllä (paitsi kun on joku tapahtuma, ja jollain rälläävät kadulla)

Onneksi heinäkuun lopulla alkoi helle hellittää ja saattoi jopa saunaa lämmittää ja leipoakin jotain.

Elokuussa käytiin Helsingissä, mutta ei sielläkään käynnistä tullut mitään iloa, kun piti jokapaikassa tönöttää ahdistava kuonokoppa naamassa.

Kesä ei tuonut valoa tähän koronatilanteeseen, ei täällä eikä muualla. En tiedä tuleeko mitään entisenlaista "normaalia" ollenkaan. Tuskin pystyn vapautumaan mitenkään, kokoajan pitää olla varuillaan, enkä uskaltanut mennä toiseen rokotukseen, koska pelkäsin vielä pahempia jälkioireita, eikä ole tietoa mikä näitä jalkakipuja aiheuttaa. Nyt on sentään jo lääkäriaika varattuna.

Matti Kalkamo; Ilmestys-installaatio Tammerlammessa

 

 

Jostain löysin tämän lainauksen, en tiedä mistä lienee:

Unelma on suuntaviitta sitä kohti mitä elämältä haluaa

Kun vaan löytäisi jotain unelmia ja edes toivoa, edes hippusen tietoa mitä muuta elämältä haluaisi. 

Terveyttä tietysti ainakin.

 

Nyt en odota mitään, päivä kerrallaan, koetan liikkua ulkona, lukea kirjoja, syödä joka päivä ruokaa, katsoa tv;stä jotain mukavaa ohjelmaa.  

No, ostin yhden uuden viherkasvin Lidlistä, :)

Monstera Adansonii

Ruukun vois maalata valkeaksi, ei ole tuo ruskea mun väri.
 

Moi, moi taas!

Mennyttä muistellessa

Näin se tämä lokakuukin on kohta mennyt. Nopeastihan tuo meni, onneksi. Marraskuu luultavasti alkaa positiivisissa merkeissä. Pääsen kai uuteen työpaikkaan kokeeksi, samoilla ehdoilla mitä on nyt, mutta ei tarvitse kulkea rahjustaa tuolla pitkin kaupunkia räntäsateessa.  Ja sitten marraskuussa tulee yksi vuosi lisää. Vaikka ei se niin "mukava" ole vanheta, mutta aion tehdä ainakin kakun ja nauttia siitä :) Ja onhan se marraskuussa joulukin lähempänä. Tänään ostin jo joitakin korttitarvikkeita.

Sanonta on, että menneitä muistelleelle tikulla silmään :) Siitä huolimatta muistelen tässä mennyttä kesää, eli aloitan toukokuusta.

Toukokuu on toivoa täynnä, ainakin vihreydestä ja sipulikukista sai nauttia. 

Vaikka jotkut edellisenä syksynä istutetut sipulikukat eivät ollenkaan nousseet, jokunen niitä kukki kuitenkin.

Vappuna oli vielä kylmää, kun katseltiin vanhojen autojen ajelua.

 Botaniassa sentäään oli lämmin ja kukat kukkivat, vaan ei meidän takapihalla vielä mikään kasvanut.

Toukokuussa saatiin odotella ja katsella taas lintuja ja peipposen tuloa odotin innolla. 

Peipponen tuo jo vähän kesän fiilistä laulullaan.

Vuokkojen kukintaa odottelin myös hartaasti.

Suurin toivein sitä keväällä aina laittelee kasvimaata. Tulihan sieltä satoa, ainakin perunaa tuli hyvin. Porkkanat tosin olivat matoisia, papuja tuli vain vähän, kun oli niin kylmä kevät. Mutta tomaatteja on vielä nytkin tuossa pöydällä kypsymässä, eikä enempää olisi kukaan toivonut. Salaatteja saatiin myös hyvin syödä ja parsakaaliakin tuli ihan hyvin.  Viime kesänä ei ollut kaaleissa niin paljon tuholaisia.
Kesäkurpitsaa tuli sitten lopulta, kun sain taimet kasvamaan, ihan liikaakin.

Pitäisikö vielä sanoa sekin,että hyvä puoli oli viime kesänä, kun en kerennyt katsellakaan niin paljon niitä kotiloita, joiden kanssa olin edellisenä kesänä menettää hermoni. Olihan niitä pikkukotiloita nytkin pitkin kesää, mutta en joutanut niihin puuttumaan, saivat olla melko rauhassa :)

Jos olisin tiennyt aloittavani työt olisin jättänyt useamman penkin kylvämättä, kun en sitten kerennyt niitä hoitamaan. Mutta eipä tuota tiennyt vielä tässä.

Kesän vähät reissut aloitettiin perinteisesti käymällä Ruunaan koskilla, josta tässä on vain nuo rentukat. Bomban talo Nurmeksessa ei silloin ollut auki, joten sisälle ei päästy. Eikä toistakaan kertaa siellä käyty.

Seuraavan kerran sitten muistelen kesäkuuta.

Huomenna on viimeinen päivä tätä kuuta. Pitäisi taas keksiä uusi kuva tuohon banneriin ensi kuuksi. Pihalla on niin synkkää ja kaikki nuupottaa, joten sieltä ei löydy mitään kivaa kuvattavaa.  Sen verran kävin tänään pihalla, että olin metalliset tuet pois pioneilta. Luin joskus jostain, että herkemmin kasvi paleltuu, jos joku metallinen tuki on sen juurella.

Hyvää jatkoa, tervetuloa uusille lukijoille ja paljon kiitoksia kivoista kommenteistanne!