maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäinenkin lähestyy

Ruusut kuihtuivat, mutta on ne sittenkin vielä kauniita. En raaski heittää pois :)






Pääsiäiskukkia en ole vieläkään ostanut
Olisin ostanut tänään, mutta oli niin paljon kantamista kaupasta ettei enää mahtunut.
Elämä ei ole vielä normalisoitunut, mies on vielä sairaalassa. Jatkosta ei ole vielä varmuutta. 
Piinaviikko! No niin onkin.
Sen verran aloin normaalimpaan elämään, että aloin neuloa villasukkia :) 




12 kommenttia:

  1. Joskus yksinkertainen tekeminen rauhoittaa ja vie ajatukset pois arjesta. Tsemppiä sinulle ja miehelle!

    VastaaPoista
  2. Voi kun voisin ottaa edes palasen tuskastasi kannettavakseni! Voimia Teille molemmille ja aurinkoa! Arjen askareet vievät eteenpäin, kudinkin kantaa osaltaan!

    Kaikkea hyvää Teille kummallekin!

    VastaaPoista
  3. Mun tuli noista kuihtuneista ruusuista mieleen kansakouluaikainen ystäväkirja, johon mun luokkakaveri Matti kirjoitti "Kun ruusu kuihtuu, hoida liljaa. Kun äiti suuttuu, ole hiljaa" :). Hyvä ohje.

    Käsillätekeminen on terapeuttista silloin kun huoli painaa. Toivon, että kaikki kääntyy hyväksi <3

    VastaaPoista
  4. Minustakin kuihtuneet ruusut on nättejä ja kuivatan aina ruusukimput , jotta saan niitä joka paikan täyteen :)

    VastaaPoista
  5. Piinaviikon ja synkän kauden jälkeen, paista aurinko ja tulee ilo.
    Iloa toivon siulle ja miehellesi kaiken surun ja ahdistuksen keskellä.

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että olet jaksanut jatkaa normaalia elämää. Voimia siltikin sinulle!!! Kuihtuneet ruusut lasimaljoissasi ovat kauniita

    VastaaPoista
  7. Voimia ja jaksamista, Emilie!
    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista