Lunta ja jämälankoja

Eilen vaihteeksi paistoi vähän aurinkokin, kun kävelin vaihteeksi Joenkaupungissa. Tuo joki vaan on minusta niin kaunis, vaikka onkin talvi. Tänä keväänä ehkä ei tarvitse veikata milloin joesta lähtee jäät.

Toiselle puolelle paistoi aurinkokin. Vanha Tyttölyseo, nykyisin konservatorion käytössä.

Joskus kävin tässä sisällä, kun siinä oli kirjasto.

Edellisinä päivinähän oli satanut lisää lunta, joka oli kivasti juuttunut puihin

Ei yhtän huvittais enää lumet, kun ne pitää käsin kolata, että pääsee kävelemään.

Joka talvi sitä on noin metrin verran tullut. Nytkin on yli puoli metriä. Pitäis käydä mittaamassa. Tulis taas lämmintä, jotta vähän sulaisivat. 

Esikot vielä kukkii, vaikka on monta kukkaa kuihtunut, näkyy uusia nousevan. 

Aika paljon tarvii vettä nämä

Taas kun innostuin vaatehuoneen tyhjennykseen (loppumatonta hommaa), löytyi pieniä lankanyssäköitä. 

Mitähän niistä keksis tehä.

Eripaksuisia, purettuja yms. Paksuja 100% villalankoja, joita olen 20 v sitten värjännyt itse.

Eikä tässä kaikki. Löytyy täysiä vyyhtejä värjättyjä ja harmaita lankoja. Mihinkähän nekin sais käytettyä?

Rupesinpa virkkaamaan pyöreitä lappuja...

Lankoja löytyi lisää ja lisää

sitten kokeilin käsin huovuttaa noita kahta lappua, keittelin niitä ja hankailin saippualla. Lopulta lykkäsin ne pesukoneeseen ja huopuihan ne jollainlailla. 

Vielä vähän tasoittelen niitä silitysraudalla ja ehkä teen jotain kuvioita.

Virkkaan vielä muutaman, kun lankaa riittää. 

Kuitenkin aika kivat tuli noista, vaikka en ole tykännyt virkatuista patalapuista. Kun huopuvat niin tiivistyvät, ehkä pistän ne vielä uudelleen pesukoneeseen, kunhan teen lisää...