♥

Paljon onnea ja iloa uudelle vuodelle 2018!

Sydämelliset kiitokset kaikille blogin seuraajille ja kommentoijille 

 Ilahduttavasti on tullut lisää lukijoita vaikka on blogi ollut hiljaisempi tänäkin vuonna.

Joulu ohi

Näinhän se tämäkin joulu alkaa olla ohi, ja kohta koko vuosikin mennyt, vajaan viikon päästä uusi vuosi.
Oli tämä jotenkin taas erilainen joulu. Tämä oli toinen joulu leskenä. Tänä jouluna en koristellut kotia niin kuin ennen, suurin osa joulukoristeista jäi laatikkoon. Ei ollut oikeaa kuusta sisällä eikä pihalla, eikä tullut hankittua ulos roihujakan. Tuo kullanvärinen tekokuusi on ollut mun inhokki, mutta sen toin sisälle kuitenkin. Eipä mene kauaa aikaa joulun pois raivauksessa.
En leiponut paljoakaan, vain pipareita ja noita rommisuklaa-kakkuja tein. Kukaan ei tuntunut kaipaavan joulupullaa, ei ässiä, ei lusikkaleipiä, niitä joita on aina ennen pitänyt olla. Karjalanpiirakat tehtiin sakilla, pojat tekivät itse omat piirakat, kun jotenkin sain vaivattua kuoritaikinan.
Joulutähtikin jäi ostamatta. Lahjaksi on tullut hyasintteja ja amarylliksiä.
Jouluruokia tein vaan sen verran mitä pojat sanoivat syövänsä, ei nyt ollut lanttu-, porkkana- eikä perunalaatikoita. Tein nyt vaan bataatista laatikon, ja kinkku oli alle 5 kg ja on jo syöty. Eli ei juuri tarvitse keksiä jämäruuille käyttöä 😊 Vain uunipaistia jäi ja siitä on hyvä keitellä keittoja.

Hautausmaalla käytiin naapureiden kanssa, muistelupaikalle on kynttilä viety.  Omaisten haudat ovat liian kaukana käydä etenkin näin talvisaikaan.

Uusi asia mitä olen tehnyt oli palapeli, jota olen yrittänyt koota, ja on ollut vaikeaa. Ehkä jätän kesken. On niin suuri ettei mahdu oh:n pöydälle.

Suklaat eivät ole loppuneet kesken tänä jouluna, vaan niitä riittänee vielä ensi vuonnakin  :)
Toinen asia mitä riittää on lumi. Ihan hirmuiset kinokset on ja sitä tullut melkein joka päivä lisää. Viime yönäkin n. 15 cm. Kaikki puut taipuvat lumien painosta ja monilta sähköt katkeilevat.

Tässäpä oli joulu. Ihan kiva ja rauhallinen.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa teille kaikille!

Joulu lähenee

Hyvä Tuomas Joulun tuopi...

Miten lienee, ainakin talvipäivänseisauspäivä oli harmaa ja sateinen. 

Oli taas yöllä tullut märkää "rättiä" ainakin 10 cm maahan. 

Jos on jollain lumen puutetta, tänne voi siitä tulla nauttimaan.

Ihan huvikseen otin kuvia, kun alkaa hukkua joka puolella lumeen

Onpa eri sävyinen kuva kännykällä tullut.

Sain käydä näyttämässä käden haavaa toimintaterapiassa sairaalassa, jossa oli kyllä hyvä palvelu. 

Sain hoitotuotteen joka auttaisi arven paranemista, ettei se kuroutuisi. Kun vielä haava kokonaan menisi umpeen. Vähän vielä puuttuu.

Joensuussa Pielisjoessa uiskenteli likaisennäköisiä lumikökköjä.

Auringosta ei tietoakaan

Kotiin päästyä lämmitin uunin ja paistoin torttuja ja piparit sekä leivoin jo toisen rommi-suklaakakun.

Yksi on jo syöty.

Kädellä ei oikein vielä leivota eikä hämmennetä mitään. Vaikea vielä sanoa onnistuuko piirakoiden teko, vai kaupastako on ostettava.

Vielä on kinkkukin ostamatta, kas kun ei siinä kaupassa, jossa kävin, ollut kinkkuja.

Huomenna sitten toiseen kauppaan kinkun  metsästykseen :) Ei ne ole loppuneet vielä.

Näiden avautumista seurailen

 Sain toisenkin amarylliksen, jonka avautumista saa seurata vielä pitkään

Joskus paistoi aurinko

Innostuin joskus leikkimään kuvan kanssa, voi olla ettei nyt sisälle tule kuusta. 

Korttien tekeminen ei tänä vuonna oikein luonnistunut, vain muutama kortti tuli tehtyä 

ja vain muutama kortti tuli laitettuakin.

Mutta näillä mentiin, jospa jonain toisena jouluna sitten enemmän saa aikaiseksi.

Enkä muistanut edes kuvata niitä muutamia kortteja joita väsäsin

Näin sitten toivottelen teille kaikille, jotka täällä piipahdatte, 

HYVÄÄ JOULUA!

Matalapainetta

Jokinlaisessa "juhlien"jälkeisessä nuuduksissa olen ollut. Mitä nyt vähän puita kantanut, uuneja lämmitellyt ja lumia kolannut, mitä olen kärsinyt kämmenellä tehdä. On vielä noin 14 tikkiä oikeassa kädessä, tuskin tuo jouluksi paranee, kaikkeen sitä pitää ryhtyäkin. Jonkinverran olen tuntenut katumusta tästä operaatiosta, kun ei se nyt ihan pakkopakko olisi ollut.
Vaan pitäisi kai ajatella postiivisesti, eihän tässä ole vielä parannuttu kahta viikkoakaan. Tiistaina olisi tikkien poisto.

Pientä herkuttelua

Täältähän eivät lumet katoa ihan helposti, kun ne kerran taivaalta satavat. Nyt taas vaihteeksi ovat painavaa suvilunta. Olisi hyvä keli tehdä lumiukkoja, mutta ei nyt enää jaksa (huvita)
Liukasta on teillä ja kävelyteillä. Hiekkaahan täällä ei levitellä, mitä sitä nyt turhaa, kaatuilkoot..
Vähän lievittää kaatumisen pelkoa, kun ei aurata lumia pois, eipähän ole liukasta traktorin jäljiltä.

Kävin katsomassa jäätilannetta rannassa, eipä "jäälle" ole vielä asiaa, jos meinaa hengissä pysyä.
Kameralla ja kännykällä kuvatut harmaat ja synkät kuvat.

Mistähän taas löytäis sen piristysruiskeen tai punaisen langan, jotta pääsis eteenpäin jotenkin. Ei enää joulukaan oikein innosta. Olis ollut joulumarkkinat viikonloppuna, mut en jaksanut lähteä tänään.

Tässä kuitenkin paikallisen tavaratalon jouluikkuna viime viikolta.

En ole saanut aikaiseksi yhtäkään joulukorttia. Vaikka en nyt monta laitakaan niin voisi niitä tehdä ikäihmisille vietäväksi taas kuten muinakin vuosina.

Mutta alkaapa sillä olla kiire, ensi maanantaina niiden pitäisi olla Carelicumissa.

Onnea Suomi ja suomalaiset!

Kerran elämässä tulee tällainen juhlapäivä, kun kotimaa täyttää 100 v.

Viimepäivinä on tullut paljon dokumentteja ja elokuvia Suomen itsenäisyyden alkuvaiheista ja hyvin vaikuttuneena katseltuani uuden Tuntemattoman Sotilaan elokuvan, arvostan paljon enemmän itsenäisyyspäivää kuin aikaisempina vuosina. 

Ainakin nyt olen sairaslomalla ehtinyt enemmän katselemaan tv;tä.

Sodan traumat ovat tietenkin koskettaneet meitäkin henkilökohtaisesti. 

Isä toi niitä sodasta mukanaan. Vielä synnyttyäni yli 10 vuotta sodan jälkeen, muistot ja vammat olivat mukana. Tosin minullehan niitä ei juurikaan kerrottu kun olin lapsi. 

Mutta kyllähän ne näkyivät.

Äitikin oli joutunut seuraamaan pommituksia kotirintamalla.

Varmaan äidilleni, hänen kolmelle sisarelleen ja hänen isälleen oli hyvin raskasta menettää ainoa veli ja poika, josta piti tulla jatkaja heidän maatilalleen. Vasta 20 v täyttänyt nuori mies.

Sydämeenkäyvät kuolinilmoitus ja muistokirjoitus ovat säilyneet tänne asti.

Niistä voi aistia menetyksen suuruuden.

Toivottavasti hänenkin sankarihaudalleen on laitettu seppele. 

Itse en pääse sitä katsomaan tai viemään.

Mutta tänä päivänä voimme juhlia Suomen 100 vuotista itsenäisyyttä.

Kiitos!

Joulua odotellessa