Amurin Museokortteli 2.

 Tässäpä tulee loput Museokorttelin kierroksesta, vaikka eihän tässä tullut ihan kaikkia "koteja", mutta jos vaan kävely sujuu ja olette joskus kesäisin käymässä Tampereella, niin käykääpä katselemassa vanhan asumisen museota Amurissa.  

Muistan kun ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähdimme etsimään tätä museota ja hänellä oli tapana kysyä tietä jos joku tuli vastaan, niin kysyimme tätä eräältä vanhalta rouvalta joka istui puiston penkillä jossain Amurissa päin. Hän tokaisi äkäisesti, "Ei täällä ole mitään nähtävää", no Kiitos vaan, olihan meillä opaskartta...

Kirjoitan tätä aamulla 17.6. ja 10 vuotta sitten mieheni kuoli yöllä Saattohoitokodissa. Silloin oli perjantai ja vasta viikon päästä oli Juhannus, toisin kuin nyt Juhannus on jo tämän viikon lopussa.

Värinokkonen jonkin asunnon ikkunalta

                                                           Takaisin Amurin museoon. 

 

Huomaa lasten lelut lattialla, eniten silmääni pisti tuo pieni pyykkilauta ja hevonen työkaluineen. Lasten lelut muistuttivat oikeita aikuisten silloisia työkaluja. Minulla oli lapsena samanlainen peltivanna, joka on tuossa uunin vieressä.

Kätevää, osuuskaupan hoitaja asui sen peräkamarissa, eipä ollut pitkä työmatka.  Kaupan hyllyssä oli samanmutoisia kannuja kuin oli meilläkin :) Kaupanhoitaja hoiti myös kirjanpidon makuukamarissa.
 

                  Siellä oli hyllyssä kaikkea kaunista, joita tarvitsi. Nuo langat näyttää aika tutuilta.
 

 

 

                              Kirjanpito tässäkin tehtiin siellä olohuoneen kirjoituspöydällä.

                     Saman perheen lastenhuone sitten tässä... 

                                                Huomaa,  Nuo tinasotamiehet sikarilaatikossa  :))

Mun lapsuudenkodissa on myös tuollainen sängynpeite

Seuraava aikakausi on jo minunkin lapsuudesta tuttua, tässä kodissa oli jo oma sähköhellakin, ei tarvinnut keitellä yhteiskeittiössä. 

Gobeliini seinällä, kiikkutuoli, sohvatyynyt,  tarjottimet seinällä, käkikello, TV, maitopussit ja niitä leikattiin ja virkattiin mattoja, sokerilla kovetettu virkattu "kori"

 

Kierros ei loppunut vielä tähänkään Museossa, mutta minun kärsivällisyys (kuvien muokkaukseen) ja varmasti teidänkin :) saattoi loppua. 

Minulta päättyi myös Museokortin voimassaolo, joten ehkäpä en hanki jatkoa näillänäkymin ja tulee taukoa Museossa käynteihin, joskus on myös ilmaisia käyntipäiviä, mutta silloin siellä on yleensä paljon kävijöitä.

Meillä ei ole erikoisemmin mitään juhannus suunnitelmia, eikä grillata mitään. Olisi tietysti kiva jos ei sataisi vettä, mutta hellettä en kaipaisi. 

Oikein hyvää Juhannusta!

 

Amurin museokorttelista 1.

 Tamperelaisen työväestön koteja ja elämää lähes sadan vuoden ajalta. 

 

On onneksi säilytetty kokonainen kortteli vanhoja työväenasuntoja uudisrakennusten keskelle. Taas kerran hullaannuin tästäkin reissusta sinne, kävin ensin kahvilassa ja nautin kahvin kanssa raparperipiirasta, koska tuskin itse tulee sitä tehtyä. 

Tälläkertaa ihmettelin taas kerran portaita, jyrkkiä portaita oli kaikkiin asuinyksiköihin. Yhden keittohellan, eli yhteiskeittiön ympärillä oli 4 huonetta joissa saattoi asua perhe ja jopa vuokralainen samassa huoneessa. Museoon on järjestetty kuvitteellisten perheiden tiloja, jollaisia on voinut asua siellä eri vuosina. Kuvissa olen yrittänyt kuvata niitä .

Toivottavasti saa joistakin noista teksteistä selvääkin.

                                        Monenlaisia yrittäjiä siellä on asunut, käsityöläisiä ja puuseppiä ym

Muistan omasta lapsuudesta vieläkin tuollaisen pukkisängyn olleen aitassa, siinä ei meillä enää kukaan nukkunut. Sen saa kasaan päiväksi ja yöksi levittää nukkuista varten.

 

Tässä palvelijattaren huoneessa pisti silmään jo vauraampi elämä, pitsiliinoineen, kauniine verhoineen ja peilipiironkineen. Jopa sanomalehteäkin hän oli lukenut.

 

Tässä olikin kuvattu jo varakkaamman perheen asumista, talonomistaja jo toisessa polvessa. Oli jo vesijohtokin ja viemäri.

                                Lasten leluihin kiinnitin huomiota tässä ja toisessakin paikassa.

Yhteiskeittiöt oli aina sen neljän huoneen rapussa, oli jo edistystä jos hellalla on neljä hellanpesää, jossa joka asunto sai keittää oman soppansa hellalla.

Tuollaisessako leipomossa lie saanut alkunsa se kuuluisa Tampereen riävä, niinpä. Tämä leipomo oli asuintalon kellarikerroksessa.

Siinä on niitä yhteiskeittiöiden helloja, tuo ylempi vasemmalla oli sieltä 1890-luvulta. Joissakin huoneissa oli noita kaakeliuuneja, tietysti nämä nyt museossa eivät ole enää käyttökunnossa.

Moniko nykyihminen saisi kokattua noilla helloilla ruokansa, varsinkin kun saattaa äkäinen naapuri olla viinä vieressä kokkailemassa :) 

Kaikkiin asuinkerroksiin oli portaat ja jossakin varsin jyrkät. Ei hyvin huonojalkaisia asukkaita voinut olla. Näissä kuvissa olikin aika hyvät portaat vielä.

 

 

Nämä huussinportaat olivat kyllä kaikista vaikeimmat.

Jatkan tätä toisella kertaa, en jaksanut enää lajitella niistä yli 130 kuvasta näitä kollaaseja. Vielä on tulossa paperikauppa. osuusliikkeen kauppa ja monelta vuosikymmeneltä asuntoja.

Moi moi!