Laitan tähän nämä viimeiset kuvat mitä olen ottanut uusista kukista. Vaikka eihän nää olekaan kaikki uusia.

Sedum "Stewed Rhubarb Mountain"

Kaikki muuttuu niin äkkiä. On ennen, silloin kun kaikki oli vielä "hyvin" ja seuraavana päivänä on kaikki päin peetä.
Kukaan ei ole kuollut, eikä näytä sairastuneeltakaan nyt, ainakaan fyysisesti, muuta ei ole ennallaan.
Mikään ei huvita, ei ruoka maistu eikä edes kahvi. Makuaisti on mennyt...
Vähän olen käynyt marjassa ja kitkenyt kasvimaata.


Lukemassani kirjassa (Ihmisen ääni, v. 1976 sivu 160) Elina Karjalainen pohtii tulevaisuutta: ...En pelkää tulevaisuutta enkä voi sitä pelätä koska en tiedä mitä se tuo tullessaan. Tunnen itseni hyvin lohdutetuksi kuullessani ortodoksisessa jumalanpalveluksessa laulettavan: "Heittäkäämme pois kaikki maalliset huolet.."
Miten paljon turhaa murhetta kannammekaan mukanamme! Kun tiukalle joutuneena murhetaakan alla kopistelin murhekonttia, karisi sieltä pois liki puolet sekalaisista suruista.Ne kaikki koskivat asioita, joita en voisi muuttaa paremmiksi vaikka tahtoisinkin ja asioita, jotka eivät vielä olleet edes muuttuneet, kun jo istuin niitä suremassa

 Kukatkin ovat tummia

Mulla oli suunnitelmia kukkamaan lisäämisestä, vaan en nyt edes muista mitä minun pitikään istuttaa, pitäiskö vaan lähteä kaivamaan jos se vaikka helpottais.

Ahkeraliisatki lopulta ovat kauniisti kukassa. Sanotaan että vaaleanpunainen väri lohduttaa...
Ehkä tämä tästä vielä alkaa sujua jotenkin....Sori vaan tämmöinen purkaus

 

Kukkia vielä ja mehustusta

Nyt se tuo ilma sitten viileni ja sadettakin on tullut. Ei kuitenkaan sellaisia kaatosateita ja ukkosmyrskyjä, mitä säätiedotuksissa varoiteltiin. Senverran satoi kahtena yönä, että gladiolukset meni poikki ja syyshortensiastakin on katkennut oksia. Onneksi sentään terassilla kukkivat vielä petuniat.

Nämä jo alkoivat lopettaa kukintaansa, mutta keräsin tarkasti kaikki kukkineet kukat pois ja lannoitin reippaammin, niin onneksi vielä kukinta elpyi. Lobeliat samoin toisissa ruukuissa ovat jo lakastuneet kunnolla.

Ahkeraliisa ja verenpisarakin vielä kukkivat. Heräsin aika myöhään kesällä näitä hankkimaan, eikä ollut väreissä enää valinnanvaraa. Ei ole oikein lempivärinen tämä liisa. Yritän viedä verenpisaran yli talven, ensimmäistä kertaa, saa nähdä onnistunko :)

Daaliat ovat olleet aika pettymys, eivät millään konstilla oikein ole kasvaneet ja nyt vasta avautui ensimmäinen kukka. Joku ötökköhän tuo on syönyt kukastakin vielä.

 Siinäpä ne katkenneet gladiolukset nyt ovat sisällä maljakossa. Vähän olen kyllä näidenkin kasvatukseen pettynyt. Tuossa on muuten kulhossa viime kesänä kasvaneita koristekurpitsoita. Eivät ole vuoteen menneet miksikään.

Kärhöt Jacmanii ( ei ole oikeasti noin sininen) ja lumikärhö kukkisivat vielä, jos vaan kesää jatkuu.
Lumikärhössä on ensimmäiset kukat vasta, aika vaatimattomat.

Tänään olen kerännyt mustaherukoita ja mehuttanut. Alkaa ottaa aivoon tämäkin touhu :)
On nimittäin roiskeita keittiö täynnä, kun aina jostain loiskuu punainen mehu pitkin seiniä, kaappien laatikoita, jääkaappiin ja lattialle.  Saanut luututa kaikki paikat moneen kertaan....Olen nyt laittanut mehut pulloihin ja kun jäähtyy niin jääkaappiin, kun meillä ei ole sitä kellaria. Pakastimeenkaan ei mahdu enää mehuja. Vielä olisi pari pensasta keräämättä, mut en enää aio mehustaa niitä. Kaikeksi onneksi ei tullut paljoa marjoja, 15 pensasta jos olisi ollut täynnä, niin olisin ollut helisemässä :)

Ei nyt Niin suuri urakka, mutta kuitenkin...
Vielä on kiehumassa yksi kattilallinen marjoja mehumaijassa...

Lepoisampaa lauantai-iltaa teille muille!