Kesäpäivä pisimmillään, kesä kauneimmillaan

Tänään on ollut pisin kesäpäivä, on se kumma jos ei kerkiä tänäänkään kirjoitella tänne postausta :)

Kuten näkyy on jo monta päivää sitten pitänyt kirjoitella, mutta jotenkin on vaan ollut niin paljon puuhaa, ettei oikein jaksa mitään.

Kesäkuu on mennyt tosi nopeasti. Kävin viikon reissussakin. Eteläisessä Suomessa kävin bussimatkalla, tuli kuljettua uusien kaupunkien läpi bussissa. Hauska oli nähdä vilaus Hämeenlinnasta, Heinolasta ja Mikkelistä.  Lahtikin näytti ihan erilaiselta kuin aikoinaan kun olin siellä koulussa. Muutaman yön olin Tampereella ja Loviisassa. Olihan se kiva reissu, vaikka sitten kotiin tultua olivat samat hommelit edessä, kuten nurmikonleikkaus (kotimiehetkin olivat pitäneen "lomaa") ja tämä savotta sitten...

Terijoensalavat menivät viime talvena paljon poikki. Ne olivat kasvaneet niin pitkiksi ja honteloiksi, jotta oli jo vaikeaa leikata ruohojakin niiden läheltä. Niinpä pari helteistä päivää meni kun ne katkaistiin, eikä ollut moottorisahamiestäkään, vaan ihan käsisahalla :)
Vähän on risuja vielä hakettamatta, mutta rungot ovat jo pilkottu ja pinossa. Varjoisa piha on nyt muuttunut aurinkoiseksi, sammaleet häipyivat tuon grillikatoksen ympäriltä heti.

Sain lahjaksi ensimmäisen Muumimukinkin :) Jotenkin tämä Taikuri heti erilaisuudellaan pisti silmään, siinä se yksin istuu kuun loisteessa ja katselee vuorelle. Varasin kirjastosta Taikurin hattu-kirjan, siitähän se varmaan selviää mitä tämä taikuri teki siellä muumimaailmassa. En ole paljoakaan lukenut muumikirjoja, jostain kumman syystä. Kun ei lapsena, niin nyt vanhana on jo aika tutustua :)

Lueskelin reissussa kännykästä jostain lehdestä taas juttua, että pitäisi syödä puoli kiloa kasviksia/pvä, että pysyisi terveenä. Tästähän aina vähän väliä muistutetaan. Kommentoijat olivat hyvin eri mieltä pystyykö sen tekemään vai ei.
Niinpä tuli mieleen että mittaan muutaman kerran sen puoli kiloa, että onko se oikeasti paljon.
Minusta tuo ei ole oikeasti paljon, kolme porkkanaa, puoli kuppia hapankaalia, muutama parsakaalin nuppu, ehkä 8 pientä tomaattia, vajaa 10 cm kurkkua. Lautanen ja kuppi ei tietenkään ollut siinä puolessa kilossa mukana. Ihan helposti tulee syötyä nuo. Helposti voi vaihtaa jonkun noista omenaan tai banaaniin, niin jopa tulee helposti syötyä puoli kiloa kasviksia hedelmien kanssa.

Sori vaan, huonot kuvat. Ei nyt ole tullut kuvattua paljoa, tai kamerastakaan otettua kuvia pois. Kännykällä jotain napsinut. Tuntuu ettei oikein mikään kuki, akileijat kyllä ja nuo unikot nyt vielä kukkii. Sadetta ja myrskyä on taas ensi yöksi lupailtu, sitten nekin taas menevät nurin. Pionin nuput nyt jo vähän punoittaa ja liljoista jotkut alkavat avautua.

Talon kauppaa ei ole vielä tullut, esittelyjä on ollut ja taloon tutustujia. Mutta toivoa on ja toivottavasti ostajaehdokkaiden asunto menisi kaupaksi, jotta tässä myynnissä pääsisi eteenpäin.

Juhannus on jo ovella, varmaan tässä kotona ollaan perheen kanssa. Riippuu kelistä tuleeko käytyä kylän juhannuskokolla.  Hyvää kesänjatkoa ja  HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Heinäkuun kukkijoita

Näistä heti vei sade kaikki terälehdet

Tuhannet kiitokset teille kaikille viesteistänne edelliseen kirjoitukseen, siitä on nyt 2 viikkoa kohta mennyt. Joku pöpö varmaan iskenyt minuun jostain varastojen tyhjennyshommista, tai muualta ja iski viime viikoksi kamalan yskän. Yöllä sitten yskin ja yskin ja päivällä myös. Tyhjää kuivaa yskää vaan. 
Maanantaina sitten en lähtenyt töihin ja hakeuduin vastaanotolle. Sinuiittiin sain antibioottia ja muutaman sairaslomapäivän. Toivottavasti tämäkin menee ohi :) ja olo normaalistuisi. Vielähän se välillä yskittää, mutta jos ei ihan tikehtyisi.  Outoa minusta on kun ei ole kuumetta ollut. Huomenna pitäis mennä taas töihin, mutta jospa se tästä. Olen nyt 5 päivää saanut enemmän lepoa, syönyt paremmin ja nauttinut litroittain päivässä vihreää teetä ja hunajaa.

 Pionin kukkimista olen seuraillut ja katsellut miten sade rankka pionit vie maahan.

Tuet ovat kadonneet, joten saavat laota ihan itekseen. Aika paljon tänä vuonna on ollut kukkia. Toissavuonna istutettu ei vielä kuki yhtään, sen piti olla valkoinen.

Eilen ja tänään, kuten maanantainakin on satanut, välillä rankastikin. Eilen illalla oli ensimmäiset ukkoset, mitä kuulin tänä kesänä.

Tässä muutamia kuvia nyt kukkivista kukista.

Jalopähkämö

En muista tämän valkean nimeä, joku vuokko??? Ainakin leviää ihan hurjasti

Kasvien kukinta alkaa hiipua. Pitäisi jo jakaa monia, niinkuin nuo pähkämöt, mutta se jää nyt muiden kiireiden takia tekemättä.

Tämä atlasunikko on jo kukkinut, mutta sen pikkuiset kukat ilahduttivat taas. Sain sen siemeniä jokunen vuosi sitten avoimien puutarhojen vierailusta.

Nämä oxalis, onnenkäenkaali, on kyllä kukkinut vähän. En kylläkään ollut tätä koskaan kasvattanut, enkä nähnytkään, mutta tuli ostettua eurolla Tokmannilta. Voihan se olla ettei kukat pidä sateesta, mutta aika pieniä ovat kukat. Lehdet sitten ovat sen isommat, ja nyt on ainakin nelilehtisiä apiloita 😊  Tökkäsin samaan astiaan pikkusamettikukan taimiakin, ja taitaa siinä olla joku zinniakin.

Harjaneilikat aloittaa kukinnan

Punapäivänkakkaroita on hyvin vähän kukassa

 Sormustinkukat sävy sävyyn

Valkea lehtosinilatva leviää varmaan tosi paljon, jos kaikki siemenet kypsyvät

Yöt jo pimenevät, kesä menee niin kuin menee. Eipä ole ihmeemmin kerennyt nauttimaan kesästä.
Pitää vaan koettaa keskittyä kuluvaan päivään ja nauttia vähän edes jostain hetkestä.
Niinkuin näistä esimerkiksi :)

Pihahommissa

Nytpä ollaan taas täällä maaseudun rauhassa :)

No tämä rauha pitää sisällään tietysti ahkeraa puurtamista pihalla, joka on villiintynyt ihan tämän kevään ja kesän aikana täysin karmeaan kuntoon. Kaukana on viime kesäinen siisteys.

 

Muutamat kukat vielä urheasti penkeistä on noussut kukkimaan. 

Liljoista on varmaan liljakukko nauttinut, sen näköisen kärsineitä on nuo alemmat liljat ainakin.

Kahdesti olen tänä vuonna ajellut nurmikot, ja lähden tästä kohta jatkamaan. Kerran olen käynyt suurinpiirtein kukkapenkeistä pois yli kukkien kasvaneet rikkaruohot ja nokkoset.

Muuten saavat kasvaa itsekseen.

Harjaneilikat ovat kiva väriläiskä.

Kasvimaa on yli metrin korkuisen heinäja muun rikkaruohon valtaama. Ei ole enää tietoakaan hakkeella peitetyistä käytävistä. Jonkun polun sain sentään ajettua ruohonleikkurilla sinne. 

Sain vielä punkinkin iholleni siitä hommasta, toivottavasti oli terve maalaispunkki :D

Kylvänyt en mitään kasveja tänä vuonna, paitsi vähäsen salaattina juhannuksen tienoilla.

Kasvihuone on tyrmäävä, kun olen vilkaissut ovesta, aivan täynnä korkeaa vesiheinää ja vadelman varsia.

Sormustinkukat pitivät tänä kesänä taukoa, vain tämän bongasin.

Kultahelokki sentään kukkii.

Ritarinkannukset alkavat nyt jo uhkaavasti kaatua.

 Unikoita on itsestään kylväytyneinä kukkimassa siellä ja täällä.

Vadelmapuskat etsin heinikon seasta ja alkaisi olla vadelmaa kerättäväksi. Säilömisen ajatuskaan ei nyt vaan huvita, entisiäkin marjoja on pakkasessa.

Kaikenlaista tavaroiden järjestelyä ja hävittämistä on riittänyt ja papereiden "kalastamista" sieltä ja täältä perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksia saa odotella viikkokaupalla. Toivottavasti olen muistanut pyytää niitä joka paikasta missä ollaan asuttu.

Usein tuntuu että pää vaan surisee, eikä muista mitään. Joten välillä on mukava käydä rikkaruohojen kimppuun, saa kiskoa niitä ihan sydämen kyllyydestä.

Lähdenpä ajelemaan nurmikoita, eilen illalla aloitin kolmannen kerran niittämisen. 

Moi vaan!

Menneitä lumia

Pari päivää sitten oli jo vähän valoisampaa, kun oli satanut pikkasen lunta, nyt nämäkin ovat jo sulaneet.

Tänä päivänä ei ollut enää mitään lumia, paitsi jäätä pikkuteillä ja pyöräteillä. Iltapäivällä alkoi sitten tuulla ja sataa, nyt on taas lunta maassa ja vettä sataa.
Jossain säätiedotuksessa luvattiin 20 cm lunta, mutta näillä näkymin ne sulaa kyllä pois.

Jotta katsellaan vaan näitä parin päivän takaisia lumisia kuvia :) ja käperrytään kuuntelemaan tuulta ja toivomaan ettei sähköt katkeile.

keltainen vadelma

talitiainen

pihalaatat

laattapolku

jätin nyt tämän kaaren pystyyn, ruostukoon

Juhannusruusu

Vielä yksi kuva jotta tulee vähän väriä tähänkin postaukseen

unikko heinäkuulta

Putkatonta pikkujoulua, jos kuka lähtee juhlimaan :D

ja  Hyvää itsenäisyyspäivän viikonloppua ja toista adventtia!

Eipäs lamaannuta...

ei lamaannuta täysin kuitenkaan, vaan pitää jatkaa puuhailuja, ja kuvien ottoa. Vaikka ei paljoa kuvattavaa ole pihalla, pitää kuitenkin käydä katsomassa olisiko liljat auenneet, ei vieläkään.

Vaikka aurinko paistaa, näkyy jo selvästi syksyinen sävy väreissä. Tässä perhonen tältä aamult, vai oliko se eilen. Olisiko joku hopeatäplä?

Lopultakin alkoi mun toinenkin kärhö kukkia, vaikka on jo liian varjoisessa paikassa

Hagley Hybrid

Eilen aamulla tapasin tämän "pariskunnan" 

Sudenkorentoja on ollutkin liikeellä taas paljon

Leimukukat ovat aloittaneet kukinnan, tämä näyttää kuvassa paljon sinisemmältä kuin luonnossa on vähän lilahtavampi.

Valkoisen vierellä tulipunainen vielä on nupuillaan.

Olisipa kiva saada näiden kaikkien eriväristen pioniunikoiden siemenet erikseen talteen, minusta olisi kiva jos olisi isompi alue samaa väriä

Pajuangervot ovat päässyt kukkimaan huomaamatta

Mangoldit ovat puhjenneet kukkaan, eikä edellisinä vuosina ole näin paljon kukkineet, vaan kasvaneet varsistaan ja tehneet isot lehdet. Ei näistä saa ainakaan lehtikääryleitä.

Ukonhatuissa pörrää kimalaisia, tämäkin oli hatun sisällä pitkän aikaa,

välillä vaihtoi vähän paikkaa ja upposi takaisin kukkaan

Kasvimaakin on ryöpsähtänyt valloilleen, enää ei viitsi lisää tukiakaan laitella, kaatuilkoot. Päivittäinen kottikärryllinen sieltä pitää nyhtää vesiheinää ja kaatuneita varsia pois.

Mustikkaakin on metsä täynnä, vaan on myös paljon vihaisia itikoita, joten pitää laittaa paksut panssarit päälle, jotteivät syö elävältä.
Muuten olisi ihana olla metsässä poimimassa jättikokoisisa marjoja.
♥ Kiitokset kaikille kommenteistanne!
Moi taas!

Laitan tähän nämä viimeiset kuvat mitä olen ottanut uusista kukista. Vaikka eihän nää olekaan kaikki uusia.

Sedum "Stewed Rhubarb Mountain"

Kaikki muuttuu niin äkkiä. On ennen, silloin kun kaikki oli vielä "hyvin" ja seuraavana päivänä on kaikki päin peetä.
Kukaan ei ole kuollut, eikä näytä sairastuneeltakaan nyt, ainakaan fyysisesti, muuta ei ole ennallaan.
Mikään ei huvita, ei ruoka maistu eikä edes kahvi. Makuaisti on mennyt...
Vähän olen käynyt marjassa ja kitkenyt kasvimaata.


Lukemassani kirjassa (Ihmisen ääni, v. 1976 sivu 160) Elina Karjalainen pohtii tulevaisuutta: ...En pelkää tulevaisuutta enkä voi sitä pelätä koska en tiedä mitä se tuo tullessaan. Tunnen itseni hyvin lohdutetuksi kuullessani ortodoksisessa jumalanpalveluksessa laulettavan: "Heittäkäämme pois kaikki maalliset huolet.."
Miten paljon turhaa murhetta kannammekaan mukanamme! Kun tiukalle joutuneena murhetaakan alla kopistelin murhekonttia, karisi sieltä pois liki puolet sekalaisista suruista.Ne kaikki koskivat asioita, joita en voisi muuttaa paremmiksi vaikka tahtoisinkin ja asioita, jotka eivät vielä olleet edes muuttuneet, kun jo istuin niitä suremassa

 Kukatkin ovat tummia

Mulla oli suunnitelmia kukkamaan lisäämisestä, vaan en nyt edes muista mitä minun pitikään istuttaa, pitäiskö vaan lähteä kaivamaan jos se vaikka helpottais.

Ahkeraliisatki lopulta ovat kauniisti kukassa. Sanotaan että vaaleanpunainen väri lohduttaa...
Ehkä tämä tästä vielä alkaa sujua jotenkin....Sori vaan tämmöinen purkaus

 

Sateen jälkeen toivottavasti paistaa aurinko

Teen nyt tällaisen pikapostauksen äkkiä :)
Pihahommia olen tehnyt, kaivellut multia ja lisännyt niitä yhteen penkkiin. Nyt se on muhimassa kunnes saan siirreltyä kukkia.

Tampereen messuilta ostamani pelargonissa alkaa nyt kukat aueta. Tässä Nikolai, sain selvitettyä näiden nimet. On tää kyllä aika herkullisen värinen, hieman punertavan valkoinen.
Vieläköhän minä näihinkin ihastun:)

Maanantaina oli surkea näky kukkapenkeissä, tai niiden laitamilla, kun kukat olivat rankkasateesta laonneet. Kukat ja herneet ja kaikki. Kaikkiin pitäisi laittaa tuet, jotta vähänkin pysyisivät pystyssä. Pionit ovat menneet, tässä viimeinen kuva. Toiset kukat ovat märkänä mössönä.

Unikoita on kyllä auennut, vaikka ovat on vielä nurmikolla pitkällään.

Mulla ei pioniunikot vielä kunnolla kuki.

Yllättäviä värejä on tullut ruusupapuun, kukat ovat aluksi kellertäviä ja auenneina vaalenevat.

Muut ruusupavut ovat normaalin oranssinpunaisia.

Kehäkukassakin on kahta väriä terälehdissä

Mustikassa ollaan käyty ihan ahkerasti. 

Metsässä on niin hienoa, ja vähän helpottaa tätä kesän kaipuun ahdistavaa oloa. 

Kännykkäkuvia ovat. Tämä pieni metsätilkku on antanut meille monena vuonna mustikat ja puolukat ja rutkasti hyviä hetkiä, linnunlaulua ja metsän tuoksua ja itikan ininää sekä kutisevia paukamia...

mutta kyllä sinne tekee aina mieli mennä piipahtamaan ja mustikoiden kanssa pois.

Heinäkuu on lopuillaan, siitäköhän tämä olo, jota en osaa kuvata, apatia?alakulo?masennus?lamaannus?

Kiitos Anneli vierailusta! Se piristi eilen illalla.