Vappua ja vähän rokotuskuulumisia

 Tevehdys taas!

Eilen kuljin torin ohitse kun menin koronarokotukseen, mennessä jaksoin vielä katsella toria. Tullessa oli vähän...kevyt pää.  Varasin netin kautta ajan maanantaina, eikä siinä ollut mitään ongelmia.

Rokotus meni hyvin, kun oli jo pistetty ja sen määräajan istunut siellä tarkkailussa. Tietysti menin sinne liian aikaseen.

 Kävelin vaan suorinta katua kotiin. Pistäminenhän sattui vähemmän kuin itikanpisto, oli kokenut rokottaja. Minuahan jännitti ihan "sikana" koko aamupäivän, ja siitäkin ajattelin, että kun jännittää, niin menee ihan hyvin.

Olihan se käsivarsi kipeä, tai on vieläkin, mutta hyvin sain nukutuksi toisella kyljellä. Onneksi laitettiin pistos vasempaan olkavarteen. Minä kun en pysty nukkumaan kuin oikealla kyljellä. 

Punoitusta tms ei ole pistoskohdassa, sen verran on käsi kipeä ettei sillä huvita mitään tehdä, esim jääkaapin ovea avata.  Mutta ei muuta oiretta ole Vielä ainakaan ilmennyt. 

Ehkä käyn vähän kävelyllä, vien kirjan kirjaston luukkuun ja.... tekis mieli jäätelöä...

Muutakin puuhaa oli tänään näin vapun kunniaksi, kuin syödä munkkia ja pommakkia juoda. Nimitäin Uusi planneri..

Olen tykästynyt näihin edullisiin bullet plannereihin, joissa on pistesivut.  Tämä on jo kolmas samanlainen planneri. Halusin erivärisen kuin ennen, eikä ollut muita kuin mustia. Niinpä päällystin sinivalkopilkullisella tarrakankaalla tämän uuden mustan. Jotenkin nyt ei musta kuitenkaan ollut hyvä väri. Ei haittaa vaikka ei ole hyvin päällystetty, aina sen voi uusia.

 

Vanha ....ja                             uusi, jossa on uutta sivunumerot

 

Tervetuloa toukokuu!

Liimaan kalenterin sivulle ja toiselle sivulle sitten kirjoitan jos/kun käyn kaupassa jotain ostamassa.

Koristelen sivut teipeillä, tarroilla ja kuvilla joita löydän lehdistä, ja kirjoitan joka päivä jotain...

Eipä ole muuta juhlintaa vapunviettoon liittynyt ennenkään. Toki olen simaa tehnyt ja munkkeja ennen paistanut kun oli perhe, mutta en enää tee itse. Usein tein myös tippaleipiäkin.

Mukavaa Vappua ja kesän odotusta teille kaikille!

Kaukainen muisto

Jotenkin on sellanen olo, ettei oikein tiedä mitä tekis. Kevättä saa odotella, kun lunta on niin paljon. Mutta onneksi sentään nyt on senverran lämmintä, että katoilta alkaa olla jo sulaneet. Tänään ihana aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika viileä.
Mun piti lähteä kauppaan, mutta sitten intouduin siivoamaan. On ollut mielessä kirjoittaa tänne ihan muu juttu, eli alkaa kirjoitella vanhempien lapsuudesta, kun kuviakin löysin, vaan en tiedä, ehkä joskus.

Nyt laitan tänne kuitenkin  omasta harrastuksestani, jota on kestänyt 😍 jo yli 50 vuotta. Ei voi olla totta.
Kun olen kaivellut varastoista pois vanhoja tavaroita, tuli vastaan vanha päiväkirja.

Näitä samantapaisia kiinalaisia kirjoja mulla oli useampikin, seuraava on vihreän sävyinen johon olin kirjoitellut v.1973 alkaen railakasta nuoruutta viettäessä, sitä ei kannata julkaista.
 

 28.3.1967 olen aloittanut päiväkirjan 9 vuotiaana. Olisiko äiti lahjonut minua tällä kirjalla, koska olin sairaana, enpä muista. 
Silloin oli kirjoittamiseen pääasiassa lyijykyniä.  Hauskaa kun nytkin merkkaan kalenteriin lämpötilan ja sään kuten silloin. Sairaana taisin olla silloin aika usein. Kaikki lastentaudit on sairastettuna.

Aika jännä, kun olin huomioinut kirjapainolakon loppuneen. Varmaan sanomalehti ei tullut lakon aikana. Lämpimämpi ilma oli silloin ollut ja tiet ravalla. Tiet olivat hiekkateitä, joten rapa kyllä roiskui.  Kirjeiden kirjoittaminenkin on ollut tapana, aivan kuten nytkin.

Jostain syystä olin kirjoittanut yhden päivän joka sivulle, niinpä paljon oli tyhjää jäänyt kun ei sitä kirjoittamista ollut. Mullahan ei ollut  sisaria tai veljiä, olin ainoa lapsi. Eipä ollut hulinaa silloin.

Mutta sitten kun syksy tuli ja koulut alkoivat olin löytänyt kirjat. Mitä olin lukenut kirjoja niin niiden nimet ja joskus jotain sisällöstäkin kirjoittanut tähän. Koulusta en ollut tykännyt, joskus oli ollut riitojakin koulutoverien kanssa. Opettajista en ollut kirjoittanut mitään.
Sitten kun usein olin sairaana, niinpä kannoin repullisia luettavia kirjoja. Pyörällä kuljin kouluun ja talvella hiihtämällä.
Tv oli meillä ollut jo muutaman vuoden ja radiota kuunneltiin. Lempikappale oli Arto Sotavallan Löysin rantein  😊 kunnes sitten  v.-68 oli jo Tapani Kansa valloittanut Päättyneillä päivillään 😉

Päiväkirjassa luki sekin, kun oli oppikouluun pääsykokeet 4.6.-68 ja seuraavana päivänä toinen pääsykoepäivä. Kävin 4 km:n päässä kokeessa polkupyörällä ja kun tulin kotiin äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu. Jotenkin se oli ollut suuri  järkytys 10 vuotiaalle, olin 6.6. kirjoittanut kellonajankin, jolloin oli tullut varmaan uutisissa, että hän oli kuollut.
Tämä päiväkirja loppui syksyllä ennen koulun alkua, jatkui jossain toisessa vihkossa, jonka kyllä laitoin uuniin.
Päiväkirjaa olen kirjoitellut välillä vähemmän ja välillä enemmän. Voi olla että viimeiset 10 v. on tullut kirjoitettua paljon, monia "kirjoja".
Miehen kuoltua  pari vuotta sitten kirjoittaminen on ollutkin tärkeä selviytymiskeino, sieltä voi sitten lukea miten kaikki tapahtui.
Sitä kun mies sairastui syksyllä -15 ei voinut silloin kirjoittaa edes päiväkirjaan, ei muuten lue kalenterissakaan, se oli niin suuri trauma.

Nykyinen päiväkirja on tässä. Ostin sen Tigeristä Tampereelta v.2017 alussa ja alkaa olla jo loppupuolella tämä. Tätä Edellinen päiväkirja kesti muuten tasan 5 vuotta.

Sitten aloinkin kirjoitella asioita kalenteriin myös. Viime vuonna alkoi kalenterin koristelu, erilaisilla tarroilla ja kirjoittelen siihen päivittäin kaikenlaista.
Viimeisin "hurahdus" onkin kalenterituunailu, plannerointi tai bujoilu, en ole ihan varmaa alanko bujoilun seuraavaksi. Olen perehtyyt asiaan youtube-videoita katselemalla. Aivan uusi maailma!  Mutta taidanpa kirjoitella siitä toisella kerralla.
Mukavaa viikonloppua!