Pilvistä

Helatorstai.
Katsoin ihan netistä (evl.fi) mitä tästä päivästä sanotaan:

"Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen. Suomen kielessä sillä on kuitenkin alkujaan ruotsista lainattu nimi, joka viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan hel.

Suomessa helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.

Pakanuuden ajalta periytyvä hela oli kevään juhla, joka ajoittuu kylvökauden alkuun ja sitä vietettiin rukoilemalla hyvää satoa. Etelä-Suomessa sytytettiin entisaikaan helatorstain aattona aukeille paikoille kokkoja eli helavalkeita. Karja ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi."

 Kuva eiliseltä kävelyreissulta, Pyhäjärven ranta, Eteläpuisto

Aamulla kun heräsin oli kaunis auringonpaiste, mutta nyt kun olen juonut aamukahvin ja syönyt aamupalan, niin taivas on ihan pilvessä.

Tänään pitäisi olla kevään juhla. Juhlafiilis on kyllä tosi kaukana.

Pilvi Näsijärven takana 19.5.

Oli silloisella kävelyreissulla huikea näkymä, mutta valitettavasti kuvaan tuli sormi eteen joten tuossa on se mikä sormelta näkyi. Otin vain yhden kuvan, vaikka yleensä kuvailen useita, jolloin joku edes vähän onnistuu.

Tuttuja fiiliksiä

Vaikka nyt ei ole onneksi lunta, niin tämän sarjakuvan fiilis on nykypäivää.

Koronarajoituksia aletaan purkaa, alkaa olla enemmän kaikenlaista liikennettä kaupungilla. jo viime lauantaina oli autojakin jonoksi asti joka kaduilla, en tiedä minne kaikki menivät. Vai johtuuko se siitä että kadut ovat niin remontissa vielä vähän joka puolella, että liikenne on vain yksillä kaduilla.

Jotenkin on nyt nuutunut olo, vaikka olen nukkunutkin nyt pari yötä ihan hyvin. En oikein tiedä mihin ryhtyisi, ennen kun on tällainen olo ollut olen ostanut juna/bussi-matkaliput jonnekkin ja siitä on tullut sellainen piristys. Mutta nyt ei vielä uskalla lähteä mihinkään. 

Lukemistakaan ei nyt ole löytynyt, sellaista hyvää ja mielenkiintoista. Kirjastosta pitää vielä varata kirjat, ja niillä joita olen varannut on satoja varaajia.

Joten vaan kävely- ja pyörälenkkejä on nyt tehtävä, hyvä kun niitäkin. Varsinkin jos aurinko paistaa.

Kuuma ja tuoksuva rinne :) eipä näytä miltään

Eilen kuljin tämän Osuustoimintapatsaan ohi Eteläpuistossa, 

niin huomasin että kainalosta kasvaa koivu! Ja näkyy olevan vähän sammaltakin huosunkauluksessa.

Olen jotain yrittänyt touhutakin

 Viime viikolla virittelin matot parvekkeelle

Toistaiseksi sankossa kasvaa 3 perunaa, ruukussa 1 vaaleanpunainen pelargoni ja krassia

parvekeruukussa vähän herneitä ja ruukkusalaattia, krassinsiemeniä työnsin siihenkin, itihän nuo.

Lavendelin ostin Tokmannilta, mutta ei tuo taida oikein kasvaa, tuoksu on ollut (outo) ihana, en ole oikein tottunut lavendelin tuoksuun. Nuo kukat kuihtuivat ja uudet rupsottaa, täytyy seurata.

Orvokitkin kyllä tuoksuvat parvekkeella.

Jo viime keväänä haaveilin lavendelista, mutta jäi vaan ostamatta. Olisi se kiva jos kasvaisi.

Letitin narsissin lehdet niinkuin ennenkin penkissä tein. Katsotaan jos jätän nuo talveksi parvekkeelle ja ostan syksyllä lisää kukkasipuleita, jos ne hyvinkin selviäisivät talven yli lasitetulla parvekkeella.

Löysin "uuden" puistonkin Kiovanpuiston ja Ystävyyskaupunkipatsaan. 

On hienoja puistoja, jos vaan vähän eri paikoilla pyöräilee, niitä putkahtaa vastaan.

Kalevan kirkko takaapäin

Olen vähän koettanut tehdä käsitöitäkin, nyt on 4 tiskikukkaa neulottu ja keltainen vielä kesken,

 kun lanka loppui.

Mattoa olen virkata jykertänyt, kun oli samansävyisiä lakanoita, jotka ehkä riittäisivät mattoon. Tässä on vielä ensimmäinen lakana menossa. Virkkaan minkä ranteet kestää, kun on paksua jykertämistä. Olisi pitänyt kokeilla ensin minkä levyisen kuteen leikkaa, olisi voinut vähän kapeampi kude olla.

Pientä langanpätkää on nyt joka paikassa. Olen ihastunut tähän Asteri-mattomalliin.

Joo, eipä enempää nyt. Jospa tää tästä..Moi moi taas!

Marraskuun aurinkoa

Marraskuu vetelee viimeisiä tuntejaan ja aurinkokin heräsi paistamaan tänä aamuna. Ihmeellistä. Kokosin tähän muutaman kuvan marraskuusta.

Tämä viikko toi sitten mulle flunssan, kylläpä ottaa aivoon. Olo on ja pärstä kuin ontto tynnyri, välillä hölskyy täynnä ja välillä kumisee tyhjää. Vain pientä lämpöä on ollut, mutta tänään hajoitin vahingossa kuumemittarin, kääk. (Onneksi ei levinneet elohopeat pitkin lattiaa)
 Työ tunnitkin piti jättää tänä vkl pois, koska ei voi mennä tartuttamaan jo muuten heikkoja vanhuksia.  En ymmärrä mistä lie tullut, koska en ole tavannut ketään flunssaisia.  Kaikkenlaisia, mitä torjuntakeinoja tulee mieleen, olen käyttänyt.

Muutama marraskuun kaktuksen kukka on tullut, oranssipunaisia muutama ja valkeassa vain yksi +nuppu. Nämä ovat viime vuonna tähän aikaan ostettuja, enkä älynnyt viedä syksyllä parvekkeelle niitä.

Tämä amaryllis on ollut marraskuun loppupuolen valopilkkuna, neljä kukkaa. Eikä ollut kalliskaan, ei aina tarvii maksaa paljon näistä. Tuon suojaruukun ostin uuden, jotta pysyy paremmin pystyssä. Ja tuo alla oleva kangaspyyhe on tyynynpäällistä varten. Koska yhteen sohvatyynyyn en löytänyt itseltä kuin toiselle puolelle kankaan, niin laitoin tuosta astiapyyhkeestä (1 e) toisenpuolen. Kirpparit kiersin sopivien kankaiden etsinnässä, eikä ollut sopivaa. Kirpputoreillakin oli hinnat joulutekstiileissä aika (mun mielestä)korkeat.

Marraskuun maisema, marraskuun lintu, ja -kukka

Marraskuun kaktus, marraskuun aurinko ja - hämärä

Virkattu matto jäi nyt tähän kokoon, halkaisija 95 cm. Kude ei olisi enää riittänyt kierrokseen, enkä lisää osta kudetta enää. Ohje on Kauhavan Kangasaitan ( nyk. Lankava) Asteri. Kerroksia olisi tullut ohjeen mukaan vielä paljon. Olisi tuohon mahtunut vähän isompikin matto.
Mutta olkoon nyt näin. Ainahan sitä voi jatkaa, jos tulee kudetta vastaan :)))

jääkukat tänään parvekkeen ikkunassa, ja auringon nousu

Tänään vietetään talvisodan alkamisen  80 v. muistopäivää. 

Eilen etsin isäni kirjoittaman vanhan "päiväkirjavihkon" vuodelta 1939.

Hänen vaimonsa oli kuollut vuoden alkupäivinä ja 

hän itse oli täyttänyt silloin tammikuussa 40 vuotta.

Melkein joka päivä hän oli purkanut suruaan ja rukoillut kirjoittaen pieneen mustaan vihkoon.

Vuoden kuluessa mukaan tuli rukouksia naapurimaahan neuvottelemaan menevien valtiomiesten puolesta. Ihan näinä päivinä ei ollut kirjoituksia, mutta joulukuussa oli jokunen kirjoitus, jossa kerrottiin sodan alkaneen. Vihko päättyi vuoden lopussa, eikä hän kertonut mihin joutui lähtemaan sotatoimiin. Mutta hän oli ollut mukana talvi- ja jatkosodassa ja haavoittunut sitten loppuvuonna -41.
Muita päiväkirjakirjoituksia ei ole löytynyt.

 Tänään voi nyt katsella rauhassa tv;tä kun ei voi lähteä lenkkeilemään ulos, eikä töihin. Mieli tekisi tuonne aurinkoon kävelylle. Kaupassa kävin aamulla.
Huomenna olisi ollut Joulun avaus ja joulukonsertti. Ne jää nyt  näkemättä.

Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille!

Yksi harmaa viikko taas mennyt

Useana aamuna tuntui ettei päivä valkene ollenkaan. 

Onneksi on valoa sisällä.

Ensimmäiseen amaryllikseen  aukesi 4 kukkaa. 

On aivan ihanan punainen, kuin jouluna kuunaankin.

Valo vaikuttaa kuvatessa kukan väriin

Luonnonvalossa on tummemman punainen

Kädentaitomessuilta ostin tätä kudetta ja tässä on ensimmäinen kilo virkattu.  Tänään sain toisen kilon virkattua tuohon lisäksi neljä kierrosta.  On niin jäykkää hommaa, että yölläkin tuntui oikeassa käsivarressa. Kerroksen jos sais päivässä tehtyä niin hyvä ois.

Keskustorille oli pystytetty suuri joulupuu, tässä vielä ilman valoja. 

Tämä ei kuitenkaan ole kuusi vaan siperianpihta. 

Kiinnitysvaijerit vai mitä nuo nyt on pakko olla rumentamassa, mutta sillehän ei voi mitään.

Kulttuuritalo Laikussa on esillä kierrätetyistä kravateista tehtyjä taideteoksia. Lahjoitettuja kravatteja on käytetty todella paljon ja tehty erilaisia taideteoksia, muitakin kuin tauluja.

Siellä on useamman taiteiljan muitakin näyttelyitä. Kannattaa käydä,  ilmainen sisäänpääsy ja Kulttuurikahvila ja monia muitakin toimijoita siellä on.  Laikku sijaitsee keskustorilla, Vanhan kirkon "takana"

Kävelin tänään illalla vielä pimeälläkin, koska viikko meni jotenkin liian vähällä liikunnalla. Oli hyvä ja raikas keli. Ei liukasta vielä, ihan lenkkareilla voi kulkea. 

Kalle Päätalon muistomerkki on hienosti valaistu, mun kännykkä on vaan niin huono kuvaamaan pimeällä.

Tallipihalla pyörähdin myös, koska sieltä loisti niin hienot valot ympäristöön. Tallipihalle on tullut Joulu tänä päivänä, ja sitä kestää jouluaatonaattoon asti. 

Ensi viikko onkin marraskuun viimeinen viikko. 

Alkaa monessa paikassa olla jo joulu avattu, täällä 1.12. on joulun avaus ja Jouluparaati.

Huomenna pitäisi viritellä parvekkeelle lisää valoja, näkyi olevan paljon monilla parvekkeilla niitä.

Paljon kiitoksia kommenteistanne.

Hyvää marraskuun loppua teille kaikille!

Viimeiset väriläiskät pihalta

Hyvää isänpäivää ja viikonloppua teille kaikille!

Harmaita ja pimeitä ovat nämä päivät olleet, ainakin tuon kuvauspäivän jälkeen.

Enpä ole vielä saanut aikaiseksi edes aloittaa joulukorttien tekoa. Sensijaan virkkasin vuoden odottaneesta trikookuteesta maton.

Ja jäihän tämä sitten kesken, kun en löytänytkään samanväristä kudetta lisää. Vielä on muutama ostospaikka katsomatta, joten toivossa vielä elän, jotta löydän kudetta. Ja voihan sitä jatkaa vaikka eriväriselläkin kuteella. Haluaisin tehdä tämän maton ohjeen mukaisesti isommaksi.

Meillä ei ole tässä hyviä näkymiä kuvata auringonlaskua. Tässä vähän väriä viikon takaa.
Tosiaankin pimeät ja sumuiset kelit on nyt olleet. Ja sadetta on luvassa huomiseksikin.
Sopiva ilma tehdä syksyisiä kortteja. Niitä olen tässä yrittänyt vääntää :) Jospa seuraavaksi kerraksi saisin niitä valmiiksi :)

Mukavaa Isänpäivä sunnuntaita!

Huomenna on sunnuntai

"Uneksiminen on ajatuksen sunnuntaita"    Henri Amiel

Kävin joku päivä sitten kylässä ja join teetä, tässäpä sen teepussin sanoma :))

Mulla on jäänyt teidän blogien lueskeleminen niin vähäiseksi, että oikein keljuttaa. Vaikka kuinka monta kuvaa juttua olen missannut. Jospa joskus saisin ne luettua.

Välillä tämä kone toimii ja välillä ei. Istun ja katselen pyörivää pallukkaa vaan. Mutta aikansa kutakin.

Siitä selviää kun laittaa koneen kiinni. 

Olen sitten saanut jotain muuta tehtyä, niinkuin yhdet sukat neulottua ja virkattua linnuille ruokapussin, luettua kirjoja, leivottua ja siivottua. 

 Tässäpä mun paksujalat uusissa sukissa :))

Enpä olekaan näin värikkäitä sukkia neulonutkaan ennen, melkein sateenkaarisukat :D, vaan pitäähän niitä tummiakin raitoja olla myös.

Tässäpä tämä virkattu mattokin nyt on. Lopetin virkkauksen tähän, koska totesin ettei mun vaaleenpunaset lakanat riitä kuitenkaan pidemmälle. Ja alkoi mies hermostua langan pätkiin joita oli vähän (enemmän) jokapaikassa.

Virkkaaminen oli muuten mukavaa. Kyllä teen toisenkin maton vielä, kunhan tulee ostokudetta sopivanväristä ja sopivallla hinnalla vastaan. Tähän meni vain alle kilo puuvillaista lakanaa ja halkaisijaltaan tää on noin 90 cm. Väri on aika laikukas, kun lakanoissa oli eri väristä, mutta taidankin kokeilla vielä värjätä tätä pesukoneessa. 

Huomasin tuossa, että blogissani on käyty jo yli 20 000 kertaa. Huhhuh, enpä aloittaessa voinut kuvitellakaan tällaista. Olen todella kiitollinen kaikille kävijöille ja kommentoijille. 

Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Ilotulitusta ja virkkausta

Täällä Joensuussa oli eilen illalla ihan huikean hieno ilotulitus. Otin tietysti kuvia ja videon siitä, mutta enpä saa sitä siirrettyä koneeseen, joten tässä on kuva Sanomalehti Karjalaisesta ja linkki sen juttuun .

Todellakin väkeä oli paljon seuraamassa tapahtumaa. Enpä ole ihan äsken nähnyt niin paljon ihmisiä ja autoja kaupungilla.

Sainhan lopultakin valmiiksi tavallisesta poikkeavan hitaasti valmistuneet sukatkin. Joskus vaan joku homma jumittaa ja jumittaa, pitkäänkös niitä sukkia normaalisti neuloo. Nämä menee yhdelle Aalle, hänen toivomillaan väreillä neulottuna.
Piti pistää jalkaan ihan mustat legginsit ja mennä ulos ottamaan kuvaa, kun sisällä on jo niin pimeää. :)))  Jotenkin tuo vihreä näyttää nyt mun silmässä niin kauniilta väriltä.
Joku vihreän kaipuu on selvästi.

Seuraava hommeli onkin jo alullaan. Jo aikaisemmin kerroin, että haluaisin virkata maton, jonka ohjeen löysin Kodin Pellervo lehdestä. Sitten aloin etsiä kuteita (esteri ontelokudetta), mutta ne olikin minusta niin kalliita, jotta jäivät silloin ostamatta.

 Ohjeessa tämä matto on just siitä kauniin vihreästä kuteesta virkattu, 

ohje kopsattu Kauhavan kangasaitan sivulta.

Siellä on kyllä niin upeita ohjeita vaikka mihin käsityöhön, ettei uskalla paljoa katsellakaan, kun ei kaikkia kerkiä tekemään.

Sitten rupesinkin leikkelemään kuteita omasta lakanasta, leikkurilla vaan leikkaan monta kerrosta kerralllaan.  Teenpähän ensimmäisen maton ihan kokeeksi omasta kuteesta. Saa nähdä miten pitkälle riittää nää mun vaaleanpunertavat lakanat :) Tässä on vasta 10 ensimmäistä kerrosta ja on 45 cm halkaisijaltaan. Aikamoista vääntöä on virkkaus ja leikkaus vasta käy kipeesti mun vasempaan peukaloon, mutta mitäpä sitä ei tekis kun kiinnostaa joku homma ;)  Koetan virkata vaikka kerroksen päivässä, ettei käy kipeesti käsiin. Nythän se homma hidastuu kun kerrokset pitenee, mut ei se mitään.

Pitäähän mun saaha yksi kukka mukaan tähänkin postaukseen, vaikka onkin kuva jo monta päivää sitten otettu, kyllä nämä vieläkin siellä kasvimaalla kukkivat, niinkuin krassitkin. Kurpitsat raivasin jo pois, ne ja samettikukat ovat paleltuneet.

Tämään leivoin ja huomenna olisi tarkoitus alkaa lopultakin haravoida noita lehtikasoja pihalta. 

Jos vaan on hyvä ilma. 

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!