Vähän haikein mielin kevätpuuhissa

Mulla hurahdukset on vähempänä, mutta aika mennä hurahtaa hurjan nopeaan. Härdelliä on riittänyt, siivoamista, tavaroiden hävittämistä, ikkunapesua. Pihalla olen "jo" päässyt haravoimaan talon ympäristöä, mutta vielä on paljon vesilätäköitä ja luntakin takapihalla.
Aika paljon sillä mielellä haravoin, jotta oisko tämä viimenen kevät tässä asua. Voi kun löytyisi jotkut jatkamaan tätäkin puuhaa ja pihan laittoa.
En ole vielä asuntoa hankkinut tai muuttoautoa tilannut kuitenkaan :)

Huhtikuun krookukset

Nuokin krookukset ovat jo kuihtuneet. Miten nyt tuntuukin, ettei ehdi krookuksista nauttia ollenkaan, kun ne kukkivat tuolla vesilätäköiden ja lumihankien keskellä ja sitten kupsahtavat nurin.

Pihalla on kiva kyllä haravoida, kun linnut sirkuttaa niin ihanasti. Mutta ilma on aika viileä, tuntuu kuin olisi pakkasen puolellakin vielä, vaikka muutama + aste onkin. Lähijärvessä kun on jäät vielä (ainakin eilen oli) sekin vielä viilentää.

peipponen

 Tänään näin ensimmäisen kirjosiepon pihalla. Ja kukkapenkissä alkaa sinivuokot avautua, että kylläpä se kevät tuli tännekin.

Talon esittelyitä on ollut jo monta kertaa, tarjouskin on tullut. Joten on pitänyt alkaa oikeasti katsomaan tavaroita sillä silmällä että pidänkö vai hävitän.

Kaikki orvokkien istutusruukut olen kylmästi laittanut roskiin, ennen säilytin ne aina. Pakastusrasioissa sama juttu. Ihme tavaraa sitä on kertynyt tässä asuessakin 15 vuotta. Ja paljon sitä vanhempiakin on säilöttynä.

Vähän surkeita on myynnissä olevat orvotkit olleet vielä

Näinköhän mun pitää laittaa poltettavaksi Nightwishin kalenteritkin v.lta 2016, en millään raaskis 😿

Pitänee lähteä vaikka kukkapenkeistä keräämään katkenneita varsia ja risujuakin olis iso kasa hakettaa tai polttaa. Lumi katkoi taas monta terijoensalavaa ja muitakin pensaita.

Moi vaan, ja kiitokset kommenteista edelliseen !

Hitaasti lumet sulaa

Hiljaista on ollut mun blogissa.Kun ei ole vielä puutarhapuuhia, on vähän aiheet vähissä.

Tänään ostin ensimmäiset orvokit.

Lunta on ollut vielä polveen asti, kun olen kahlaillut. Vaikka on ne kyllä sulaneetkin.

Ehkä on hyvä kun sulaa hitaasti, niin ei tule tulvia niin paljon. Kohta on puuhia paljonkin lisää katkenneiden puiden ja pudonneiden oksien keräyksessä. Monta puuta ja pensasta on mennyt poikki lumen painosta.

Ei ollut vielä tänään orvokeissa paljoa valikoimaa, vain kahta väriä. 

En halunnut ostaa amppeleissa olevia, kun on entisiä amppeleita, joihin voi istuttaa.

Nyt on mennyt pari viikkoa taloa tyhjentäessä ja siivotessa. Talo on nyt myytävänä, mutta tavaroita on vieläkin liikaa, ihan hirmuinen homma vielä kunhan oikeasti muutto tulee lähemmäksi. Kun otan mukaan mahdollimman vähän tavaroita.

On kyllä jännät ajat nyt, melko heti näkee onko talolla kysyntää, ja auta armias siitä se härdelli alkaa jos tulee kaupat. Tai jo ennen sitä. Kuntotarkastukset yms. 

Katsotaanhan miten tästä selviää.

Otin kuvia kyllä krookuksistakin, mutta en muistanut muokata niitä. 

Mutta kaikkihan tietävät että krookukset kukkii ensimmäisinä yleensä.

Kiitokset kaikille kommenteista edelliseen kirjoitukseen 

ja hyvää kevättä!

ps. En tässä mun blogissa ole huomannut mitään muutoksia tulleen bloggerilta.

Sata vuotta

Pitää ihan miettiä onko tämä totta. Nimittäin äitini täytäisi tänään pyöreät sata vuotta.

Pelargoni hänen muistolleen. 

Hän kasvatti aina monivuotisia pelargoneja ja ne kukkivat valtavasti. Hän istutti aina niitä kesällä isän haudallekin. Tuo ylläoleva on minun kasvattama kukka ja vanha kuva.

Tämä kuva on kuvattu v. 1918, koska äitini on tuossa sylissä oleva vauva. Hän oli perheen toiseksi vanhin tytär. Nuo kaksi taustalla olevaa henkilöä ovat luultavasti apumies ja lapsenlikka.
Perhe oli maanviljelysperhe Kiihtelysvarassa. Äidinisä oli jäänyt leskeksi ja äidinäiti oli ollut ennen avioitumista "rapakon takana", en tiedä oliko ollut Kanadassa vai Ameriikassa, ei tullut ajoissa kyseltyä tarkemmin missä.

Kansakoulua oli kyllä käyty jo siihen aikaan Huhtilammen koulussa. Kuva on luultavasti 1920-luvun loppupuolelta.  Tätini kertoi, että koulumatka oli ollut metsän poikki pientä polkua pitkin monia kilometrejä. Eipä ollut silloin kulkuneuvoja eikä valaistusta. Voi olla koulumatkat pelottavia.

Uskoakseni tämä on rippikoulukuva, Kiihtelysvaaran kirkolta. Noihin aikoihin  oli kirkkoherrana Antti Juho Noponen, keskellä rippilapsiensa kanssa.
Jos joku tunnistaa, voi laittaa kommenttia, tai jos olen väärässä.

Tässä on perhe ja hevonen varsoineen. Taitaa olla tytöillä jo poikaystävätkin. 

Juhlavaatteissa?

Ainoa veli on kuvassa, hän joka kuoli kohta 20 v. täytettyään v.-41 kesällä jatkosodassa.

Äiti oli käynyt Talouskoulun ja Karjatalouskoulun.

Karjanhoitajaksi hän oli mennyt sitten isäni maatilalle ja jäi sotien jälkeen emännäksi.

Äitini kuolemasta tuli viime vuonna 20 vuotta.

Aikaa on mennyt paljon.