Mitä pitempään täältä on pois, sitä vaikeampi on taas kirjoitella. Niinpä alan vaan taas kirjoittaa. Sain tänään luettua viime vuoden Finlandiapalkitun romaanin, niin on kai vähän pidettävä väliä ennenkuin aloitan uuden. Se oli tämä Monika Fagerlundin Eristystila/Kapinoivia naisia, jonka luin loppuun äsken. Kohtahan varmaan on tulossa taas uudet kirjat kilpailemaan tästä palkinnosta.
Lukiessani mietin, että mitä minä tein vuonna 1976, ehkä olin talouskoulussa, jotenkin on unohtunut jo ne ajat. Pitää selvittää kyllä.
Seuraava kirja on kyllä sitten jo "kevyempi" taas vaihteeksi. Aika raskaita on olleet nämä kaksi viimeistä kirjaa.
Voi olla tämän syksyn viimeinen kukka kärhössä, olen tätä jo muutaman päivän siinä Arboretumissa katsellut.
Tänään oli aamulla enää +4 astetta, eikä ulkolämpö päivälläkään lisääntynyt. Kävelin vielä kesätakilla aamulla, mutta illemmalla otin jo talvisemman takin päälle.
Koskahan tännekin tulee lunta. Pohjois-Suomeen on jo tullut ehkä noin 20 cm jo lunta jonnekin seudulle. Minä en yhtään kaipaa lunta vielä.
Seuraavaksi alan lukea tuota joulusta kertovaa kirjaa
Kävelyaskeleet on taas yhä vaikeampaa saavuttaa, kun ei enää ole lämmintä eikä huvita. Sitten mun pyöräkin meni talviteloille, kun takakumissa ei ilma kestä. En nyt jaksa lähteä etsimään pyörään kumia saati sitten taluttaa sitä huoltoliikkeeseen, kun kerran talutin se jo kotiin kaupungista. Olkoon talven varastossa, jos keväällä saisi ajoissa sen kuntoon sitten.
Kaksi viikkoa on vielä käveltävä kuntosalille, siitähän niitä askelia kertyy melkein tarpeeksi, tai mentävä bussilla. Sitten loppuu kuntosalijäsenyys.
Tuli taas mieleen, että jospa etsin puikot ja lankakerien loput ja koetan kuitenkin neuloa jotain. Käynpä heti niitä katselemaan, jos en ala lukemaan.
Hyvää lokakuun jatkoa! Moi!
Kiva, että jotkut kasvit jaksavat pukata kukkia vielä viime hetkillä. Pitkään jatkunut lämmin syksy taitaa olla kääntymässä kylmyyden puolelle.
VastaaPoistaLuin tuon Fagerlundin kirjan jo keväällä, mutta en oikein tykännyt. Toivottavasti Tommi Kinnunen saa vihdoin Finlandian. Hänen viimeisin Pitkä aukea on upea ja koskettava kirja. Suosittelen.
Mukavaa, että jatkat blogiasi. Jokaiselle kirjoittaminen on välillä vaikeampaa, mutta onneksi sitten taas sujuu hyvin.
Varasin tuon Tommi Kinnusen uuden kirjan, niin olipa paljon, melkein 800 varausta. Eipä taida ihan heti tulla kirjastosta, jos ei ihan sattumalta löydy.
PoistaMulla on ollut useinkin vaikeuksia lukea näitä palkittuja kirjoja, olen ajatellut että olen niin yksinkertainen etten tajua nitä :))
Onhan ne kirjastosta aina niin varattuja ettei heti saakaan. Toivotaan että Tommi Kinnunen saa palkintoja, on tosi hyviä ja liikuttavia kirjoja olleet ennenkin.
Askeleet jäävät minullakin vähiin ja lukeminen ja moni muu. Neulon sentään ja puran, joten valmista ei oikein synny.
VastaaPoistaHihhih, tuohan onkin kätevää, ei tarvitse ostaa lisää lankaa, kun neulot ja purat. Minä neuloin melkein kaikista kerien lopuista yhdet sukat itselleni.
PoistaKauniisti kukkivat kukkaset vielä lokakuussakin. Meillä satoi räntää eilen.
VastaaPoistaSinne sataa ajoissa lumet, toivottavasti eivät pitkään säily. Vaikka lumi kyllä valaisee pimeällä. On jo pimeää tarpeeksi asti illasta.
PoistaLokakuiset kukat suorastaan hämmentää... orvokit talon vierustallamme ovat suorastaan väsymättömiä. Kirjankin voisi kaivaa kaveriksi...
VastaaPoistaMielipuuhia pimeneviin iltoihisi!
Orvokit kyllä jaksaa kukkia pitkään monestikin. Jotain puuhia pitää keksiä näihin syksyisiin iltoihin.
Poista