Kukkia ja penkin kunnostus

Kiitoksia kommenteista edelliseen kirjoitukseen! Ei mulla nyt oo niin vihreää enää, tuo kukkapenkkikuva oli jo kesäkuussa otettu muistaakseni ;)) Pikkukoiruliini on perhoskoira. Melkein on jo kasvanut aikuisen kokoon, mutta karvat sille vielä kasvaa lisää, sitten on rotunsa näköinen :)

Eilen olikin oikein hieno kesäinen päivä, eikä vaihteeksi satanutkaan yhtään. Kerkesin ihailla vähän auenneita kukkasiakin. Kyllä niillä on heti into nousta kukkimaan, kun vähän aikaa paistaa sateen jälkeen aurinko ;)
Voi sitä elämäniloa, kun jotain siitä saisi itsellekin.

Silkkikukat eivät ole tänäkään kesänä vielä loistaneet, just ennen sateiden alkua aloittelivat kukkimaan. Kyllähän nämä olisivat kauniita, mutta eivät kerkiä loistoonsa. Pitäisi kait esikasvattaa nämäkin keväällä.
Nyt kylvin ne tähän ulos suoraan.

Kuinkahan tätä syyshortensiaa pitäisi leikata, jotta se ei painuisi näin maahan sateella? Keväällä leikkasin vain vähän, kukkineiden versojen päät poistin. Viime kesänähän tämän siirsin tähän ja sitä ennen en ollut leikellyt mitenkään, eikäpä tämä ollut kukkinutkaan oikein milloinkaan.

Tässäpä on edellisessä postauksessa kertomani penkki, mistä kaivelin "kaikki" pois. Kerkesin sunnuntaina kaivella melkein koko penkin Tällainen siitä penkistä nyt tuli, en tietenkään nostanut siinä olevaa punalehtistä koivua, enkä mustakuusta pois, vaan yritin niiden juuria varjella kaivelulta. Eikä tää näytä yhtään miltään, miten liekin noin huono kuva tullut. Istutin siihen takaisin bellikset, värimintut, saksankurjenmiekat ja punapäivänkakkaran sekä sipulit, mitä sieltä löytyi. Laitoin vähän heinäsilppua tuohonkin matojen ruuaksi, kastematoja olikin tuossa penkissä paljon. Polunkin kunnostin, siinä on vielä hiekat kivien päällä, mutta kyllä se tuo sade huuhtelee nekin.
Polun vasemmalla puolen jätin syysleimut nostelematta, eihän nyt ole oikein syyskukkijoiden jakamisen aika, mutta siperiankurjenmiekan jaoin ja vein siitä suurimman osan pois. Kuusen taakse jäi vielä leimukukka ja keltainen piisku nostamatta, kun en jaksanut enää. Tiukkaa teki jotta sain kurjenmiekan ylös, oli niiiin kova juurakko ja puolenmetrin syvyyteen asti juurta täynnä. pala kerrallaan kaivoin ja kun sain 2/3 pois siitä, niin aattelin että kyllä saan lopunkin. Kaunishan se on kukkiessaan, joten kyllä siitä tykkäänkin. Toisessa penkissä on sitä vielä isompi puska, huh.
Päätin kyllä eilen, että tämä saa olla tämän kesän viimeinen penkki, minkä kunnostan ; ) saa nähdä miten syksyn tullen intoa vielä riittää.

Jostain syystä alkaa keltaisia lehtiä tippua nurmikolle, vaikka koivut näyttävät vielä vihreiltä. Mustikoita olen käynyt keräämässä ilta- ja aamupalaksi ja puolukatkin alkavat olla punaisia.
Vielä on kesää ainakin noin 10 päivää. ;)))
Tervetuloa lukijaksi Riikka Periferiasta!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Heinäkuun viimeinen...

kukkanen tai kukkaset, jotka avautuivat vasta nyt, ovat tässä.

Punapellava aloittelee kukintaa, kyllä tämä vielä elokuussakin varmasti kukkii paremminkin.

Silkkikukkaan on myös tullut muutama kukka. Nuppuja on siinäkin tosi paljon.

Tänään olikin pilvinen päivä ja aamupäivällä satoi vähän. Maa olikin jo tosi kuivaa, vaikka ei se tuosta sateesta paljoa kastunut, mutta tulipahan pari sankollista kasteluvettä.

Hienostihan se tämä kesä on mennyt, marjoja on jo paljon pakkasessa ja lisää varmasti saa niin paljon kuin jaksaa kerätä. Näpit on pahasti mustikassa, ettei ilkeä niitä kellekään näyttää, olisi tarvetta manikyyrille ;)

Mustaherukat ovat vielä keräämättä, eivät ihan ole vielä kypsiä. Punaherukoita on osa jo kerättykin.

Sain toissapäivänä kitkettyä marjapensaiden alusista heinät. Se olikin aika saavutus, ihan suutuspäissäni sain senkin aikaiseksi. Kun ärsyttää maassa röhöttävät oksat, eikä lähellekään pääse ruohonleikkurilla. 

Olen pyytänyt, vaatinut, kärskenyt ja lopulta itse tehnyt joihin pensaisiin tukikehikoita, mutta en ole kaikkiin jaksanut yksin niitä väsätä. Pensaissa on varmaan kaksi metriä pitkiä oksia, jotka sitten makaavat maassa, vaikka joka syksy niitä leikkelen. V-käyrän nousu on uskomaton voimavara  ;D

Kävi tässä päivänä muutamana vieraitakin ja toivat näin ihania neilikoita.

 Lähtän Kiitokset ilmojen halki, he eivät varmasti lue koskaan tätä blogia ;)

Kukissa ja muutenkin vaaleanpunainen on yksi lempivärini.

Sitten muutamia kummallisuuksia

Eipä taida tulla pussin kuvan mukaista keltaista pumpaa tästä kurpitsasta. Viime vuonna jo vähän ihmettelin kun kurpitsa olikin vihreä, mutta kun se kasvoi niin huonosti viime kesänä, niin ajattelin että se kellastuisi myöhemmin. Voihan ne tietysti muuttaa väriään sitten isompana. Nyt ne ovat jo aika paljon isompia kaikki, mutta ei yksikään ole kellastunut vielä. Ihan hyvähän se vihreäkin kurpitsalyhty tietysti on.

Kasvihuoneessa kasvava kurkku ei olekaan noin sileä kuin kuvassa, vaan aivan piikkinen. Tosin pestessä nuo "piikit" lähtivät pois ja vain kyhmyt jäi. Kurkku oli kyllä hyvän makuinen muuten. Pitää nyt seurata tasoittuuko nuo piikit ja kyhmyt kurkun kasvaessa, tuo oli suurin minkä otin maisteltavaksi.

Pitäähän sitä laittaa vielä muutama pakollinen unikkokuva ;)

Tämä ylin on kyllä näistä lemppari.

Sillkiunikoita, Papaver Rhoeas FL.PL. Mix

Kuulin tänään radiosta, että tänä vuonna on ollut tavallista enemmän kaalikoita liikkeellä. Joku kaalin kasvattaja puhui siitä ja kertoi että niitä on vaikea torjua. Näinköhän minunkin pitää "nostaa kädet pystyyn" niiden kanssa. Nyt ovat nämä mun lehtikaalit vielä kamalamman näköisiä kuin tässä kuvassa.

Lehdet on kaikki syöty ja on vain lehtiruodit jäljellä. Ajattelin kokeilla vielä ostaa kaupasta jotain myrkkyä, jos vielä saisin edes vähän lehtikaalia noista, näyttää aika toivottomalta.

Syysmaksaruoho Sedum spectabile Brilliant

Onneksi näistä kukista saadaan nauttia, eivät tuholaiset sentään kaikkia syötäväksi kelpuuta. Silmänruokaa!

Tässäpä oli tämän kuukauden jutustelut. Tulikin paljon vähemmän kirjoiteltua heinäkuussa, ehkä syksyllä on sitten enemmän aikaa.

Lämpimästi Tervetuloa Inkivääri lukijaksi tänne! Olen joskus käynyt vierailulla blogissasi.

Mukavaa Elokuun alkua!